onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Nukkuu puolille päivin ja herääminen vaikeaa. Syö miten sattuu. Todella, todella tarkka töistään mutta kotona ei haittaa kaaos. Siivoaa kyllä pyydettäessä. Seksi maistuu hänelle kerran viikossa ja on erittäin huomaavainen sängyssä ja intohimoinen. Stressaantuu helposti, vaikea noudattaa deadlineja. Vaipuu helposti synkkyyteen. Huomaa kuitenkin arjen pienet ilot. Aina hellii ja kehuu minua, mutta en todellakaan saa häiritä häntä silloin kun tekee töitä.

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Täälläki eletään arkea taiteilijan kanssa. Vaikea aamuisin saada liikkeelle,enemmän sillai illalla aktiivinen. Inspiroituu ihan ihme jutuista, sellaisista tosi yksinkertaisista, jotain puun kuorta saattaa jäädä katteleen jopa tunniksi tai pilvenhattaroita töllötellä pää kallellaan. Käytännön töissä aika käsi (siivoukset, ruuanlaitto, pyykkäys jne) mut kyl se jotenkin ne tekee. Töihinsä syventyy ja saattaa öitä pitkin tehhä niitä. Pohdiskelee paljo ja on joskus vähä omissa ajatuksissaan. Seksiä haluaa paljon, vaik joka päivä ja useesti sillonkin, ja se on kyl tosi intohimoista, hellää ja kiihkeetä. Vähä haastavaa, mutta antosaahan tää elämä on,ei oo ainakaan tylsää. Tosi tunnollinen kyl on lasten kaa ja huolehtii perheestä vaik onkin tollanen taivaanrannanmaalari.

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Minun mieheni on oikeasti taitelija eikä mikään tusina taiteilija. Mieheni tekee asioita, joita toiset voivat vain kopioida. Saat sitten kutsua itseäsi aidoksi taiteilijaksi, kun teet jotain merkittävää ja omalaatuista.

Ihan normaalia. Herää aamulla ja vie joko lapsen päiväkotiin tai minä vien töihin mennessäni, sitten häipyy työhuoneelle. Välillä ripustuksia ja näyttelyitä muualla joten on kotoa pois. Hamstraa ideoita ja tarvikkeita.

1 ja 3, teillä on oikea taiteilija puolisona.

Tämä että koti tiptop ja otetaan laulutunteja on kaukana tästä touhusta.

Taiteilija saattaa keksia joku päivä että koti kautta tila on saatava vaikka mustaksi. Niin ja siis vaan päiväksi. Ellei tätä tapahdu, masentuu ja alkaa vaikeaksi. Kun on sitten saatu kaikki niinkuin pitää, saattaa olla innoissaan tai hokea että ei.

Taiteilijat ovat kiihkeitä, kaikessa.

Taiteilijat ovat laiskoja, kaikessa.

Taiteilijoita on yhtä monenlaisia kuin muitakin ihmisiä. Ihme myytinpyörittelyä. Taitavat miehenne olla "taiteilijoita". Sille kehuskelijalle varsinkin sanon, että se, että tekee vaan jotain omaperäistä ei välttämättä ole taidetta. Sen sijaan taiteen tai musiikin maisteri on oikeasti koulutettu ja arvioitu taiteilija. Voi heh sitä, että jollekin peruslusmu =taiteilija. Usein ei ole...

kyllä mä onnistun pitämään suurimman osan himasta siistinä, riittää kun työtila on kuin pommin jäljiltä.

voi olla että ajatuksenjuoksu on erilaista koska työprosessi poikkeaa monen muun alan töistä (moni ei uskoisi sen, että istun ja tuijotan tyhjää olevan työtä, mutta kyllä se voi sitä olla), mutta en mä katso mun valitseman ammattini oikeuttavan mulle mitään Suurta Mielen Kiihkoa enemmän kuin vaikka opettajalle, lääkärille tai jollekin toimisto-ohjukselle, ja että ihmisten pitäisi sietää multa jotain mitä ne ei sietäisi muissa ihmisissä ihan vaan koska olen taiteilija. 

Arkiko? Pysähtyy tielle, kyykkyyn, tuijottaa katua, käskee ota kuva, ota kuva. Ihmiset siinä hiukan katsoo. Kuva siitä tiestä. Onnea vaan kaikille kenellä taiteilija puolisona.

Naisystäväni on kuvataiteilija henkeen ja vereen, hänelle työ on saatanasta ja kaikki voi painua helvettiin. Lihansyöjät on perkeleitä ja kaupan kassa teurastaja...siis tällasta muutama kuukausi...

Katotaan nyt mikä on seuraava buumi hänellä.

Kyllä se maalaa hyvin ja lahjakkaasti mutta tuo luonne, voi jumalauta...

-IISAK SONNI

Olen elänyt taiteilijan kanssa koko ikäni. Sisäinen taiteilija heittäytyy joskus hankalaksi. Saa inspiraation yöllä puoli yksi, kun minua jo niin väsyttäisi, ja tiedän, että lapset pitää herättää kouluun kello 7 aamulla (ekaluokkalainen ei osaa vielä kelloa). 

Sinkkuna oli helpompaa, kun saattoi nukkua silloin kun sisäistä taiteilijaanikin väsytti.

Vierailija kirjoitti:

Arkiko? Pysähtyy tielle, kyykkyyn, tuijottaa katua, käskee ota kuva, ota kuva. Ihmiset siinä hiukan katsoo. Kuva siitä tiestä. Onnea vaan kaikille kenellä taiteilija puolisona.

Kuvailemasi henkilö ei ole minkään sortin taiteilija, ehkä pissis 14v?

-IISAK SONNI

Ma pidan itteeni taiteilijana. En hyvana sellasena mutta meitsi paassy palkinnoille .Mielenkiintone aihe sinansa.

Mun arki? Kaheksasta neljaan, never.

Ma piirran ihmisia. Maksusta. Maalaan kaikennakosta joista osasta tulee rahaa. Valkonen oljyvariputkilo on paras lahja mita voin saada :D

Yritan olla etten ole vaikea tai outo tai sellanen etta osaisin jotain erikoista, kaikki osaa jotain erityista. Mun ystava on huippukokki. Monesti olen kysyny kuinka saat taman ruoan maistuu talta.

Me kaikki osataan jotain.

Minä, jokaikinen päivä. Olen hiton boheemi aikataulujen ja siivouksen suhteen enkä turhista nipota. Minusta minussa on kaikkein taiteellisinta nimenomaan luonteeni. Hutilus ja huithapeli jonkun mielestä. Olen vaikea ihminen kellokorttityypeille ja byrokraateille ja huumorintajuttomille. Mielikuvitus ja nopea ajatuksenjuoksu ärsyttävät hämmästyttävän monia. Käytännöllisyyttäni jaksetaan taivastella, että kuitenkin tuonkin osaat tehdä.

Ja temperamentistani ja lapseni temperamentista on väitetty, ettei tuollaista voi olla. Jaa ei vai? Meillä on joka päivä. Ja italialaisilla myös. Eipähän tuu tylsää. Eikä sille voi oikeasti mitään. Kymmeneen laskeminen on ihan mahdotonta meille. Koitettu on, koko elämä.

Olen muusikko ja musiikkipedagogi. Töitteni suhteen olen suorastaan pedantti, mutta kaikki muu onkin sitten hujan hajan. Kotini on kaaoksessa ja minulla on lähes aina jotain hukassa, välillä jopa soittimeni. Olen aika neuroottinen ja herkkä, toisaalta analyyttinen. Luen paljon ja seuraan tarkkaan yhteiskunnallisia ilmiöitä ja tapahtumia. Luonto on tärkeä inspiraation lähde ja tarvitsen hyvin paljon hiljaisuutta. Minusta ei kyllä mitenkään ulospäin näy että olen taiteilija ja ylipäätään vihaan taiteilijamyyttejä. Jokainen huipulle pääsevä on tehnyt todella paljon töitä, pitää olla kova pää, ahkera ja periksiantamaton.

Mielenkiintoista lukea tästä näkökulmasta. Itse maalaan ja veistän. Olen myös tällä hetkellä vauvan kanssa kotona. Inspis iskee yleensä pari tuntia siitä kun perhe on mennyt nukkumaan. Sitten työskentelen n. Klo 23-04, ja yritän pitää mahdollisimman vähän meteliä. Aamulla nousen laittamaan isomman aamupalalle ja kouluun ja menen takaisin vauvan viereen pariksi tunniksi unille.

Nuorempana kämppä oli aina kuin pommin jäljiltä, kaikki vaatteet maalissa ja kivipölyssä ja unirytmi vielä enemmän sekaisin. Nykyään musta on tullut siivouksen suhteen suht neuroottinen paitsi työhuoneessa, ja pidän työ ja muut vaatteet erikseen.

Yritän olla mahdollisimman huomaavainen muita kohtaan, etten jätä maaleja ja työkaluja pitkin huushollia, ja yritän herätä aikaisin vaikka se tuntuu yhä luonnonvastaiselta. Tuntuu että mun aivot koko päivän ihan sumussa, ja ne käynnistyy vasta illalla. Ennen olin aamulla univajeesta johtuen kun perseelle ammuttu karhu, nykyään olen purkamatta väsymystä muihin kun ei se niiden vika ole että kukun yöllä.

Jos on kausia ettei maalaamiseen ole inspiraatiota niin koen helposti itteni läpeensä paskaksi, saamattomaksi ja huonoksi, vaikka muuten tekisin muita juttuja miten paljon tahansa, luulen että se on omanlaistansa terapiaa ja sielun tuulettamista. Välillä koen että koska nykyään olen onnellinen, taide on muuttunut jotenkin sanomaltaan tyhjemmäksi, vaikka on teknisesti kehittynytkin.

Mä elän.

Hänellä on vuorotyöläisen aikataulu, kun sen tajusin, niin arki helpottu. Ei ole nuhjuinen olutsieppo, vaan ahkera duunari ja perheihminen. Boheemihko, sen takia nappasinkin omakseni.