onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Kyllä laulaja ja muut esiintyvät muusikot ovat taiteilijoita, etenkin solistit. Taidemusiikkia tulkitaan, ja tulkinnoissa on merkittäviä eroja silloin kun osaaminen on huipussaan. Tulkinta on sitä taidetta, ei se pelkkä nuottien noudattaminen. Tällä on ollut erityistä merkitystä silloin, kun musiikkia ei olla osattu vielä nauhoittaa vaan ollaan oltu niiden kertaesitysten ja se hetkisten tulkintojen varassa.

Musiikillisten tulkintojen erojen havaitseminen ja kyky arvostella niitä on paljon suuremman työn takana kuin kyky arvostella teoksia (myös kuvia ja tekstejä). Siksipä klassisen musiikin opiskelijat ovatkin usein raskaita nörttejä.

Up

Aviomieheni on entinen kuvataiteen ammattilainen. Sai jonkin verran myytyäkin teoksiaan niistä kiinnostuneille ostajille. Ei kuitenkaan päässyt opiskelemaan taidetta, vaan on enempi itseoppinut.

Mieheni nukkuu puolille päivin, on vegetaristi ja intohimoinen tupakoinnin vastustaja. Taiteilijauran kariuduttua kirjoitti kirjan ja innostui yhteiskunnallisista asioista ja lähti vähän kaikkien yllätykseksi mukaan politiikkaan. Eipä silti, hyvät puhelahjat hänellä onkin.

Häät meillä oli varsin koruttomat, no siinä oli kaikenlaista hässäkkää ympärillä. Moni on vilpittömästi pahoitellut mieheni taiteilijauran päättymistä.

Vierailija kirjoitti:

Nukkuu puolille päivin ja herääminen vaikeaa. Syö miten sattuu. Todella, todella tarkka töistään mutta kotona ei haittaa kaaos. Siivoaa kyllä pyydettäessä. Seksi maistuu hänelle kerran viikossa ja on erittäin huomaavainen sängyssä ja intohimoinen. Stressaantuu helposti, vaikea noudattaa deadlineja. Vaipuu helposti synkkyyteen. Huomaa kuitenkin arjen pienet ilot. Aina hellii ja kehuu minua, mutta en todellakaan saa häiritä häntä silloin kun tekee töitä.

Olen taiteilija, nimekäskin. Huomaan sinun sortuvan tyypittelyyn, jotta jaksaisit itsekästä puolisoasi paremmin. On ymmärrettävästi helpompaa ulkoistaa hänen "vikansa" ns. taiteilijanrooliin, kuin sietää sitä, että ne viat liittyvät ihan vain hänen persoonaansa ja kaikesta päätellen myös itsekeskeisyyteensä.

Jokainen taidealalla uraa luova / tai "taidetta ilman mainetta" luova ihminen on YKSILÖ. 

E.B. kirjoitti:

Aviomieheni on entinen kuvataiteen ammattilainen. Sai jonkin verran myytyäkin teoksiaan niistä kiinnostuneille ostajille. Ei kuitenkaan päässyt opiskelemaan taidetta, vaan on enempi itseoppinut.

Mieheni nukkuu puolille päivin, on vegetaristi ja intohimoinen tupakoinnin vastustaja. Taiteilijauran kariuduttua kirjoitti kirjan ja innostui yhteiskunnallisista asioista ja lähti vähän kaikkien yllätykseksi mukaan politiikkaan. Eipä silti, hyvät puhelahjat hänellä onkin.

Häät meillä oli varsin koruttomat, no siinä oli kaikenlaista hässäkkää ympärillä. Moni on vilpittömästi pahoitellut mieheni taiteilijauran päättymistä.

Ikävä kuulla miehesi kariutuneesta taiteilijaurasta. Mutta elämään saa toki muutenkin sisältöä - kuten jo kerroitkin.

Miten teillä se arkielämä? Onko lapsia? Joskus taiteilijan kanssa eläessä tuntuu että seinät kaatuu päälle. Sellaista kaoottista menoa ja elämäntilan etsintää. Siinä on usein naapuritkin helisemässä.

Tsemppiä!

Toki taiteilijat ovat yksilöitä, ja persoonallisuuksia on laidasta laitaan siinä kuin muidenkin ammattikuntien edustajissa. Mutta varmasti keskimäärin taidealoille hakeutuu enemmän toisentyyppisiä henkilöitä kuin vaikkapa insinööreiksi. Taidekoulutus myös ruokkii tiettyjä ominaisuuksia, ja taidealan sisäinen kulttuuri ja kilpailu ehkä vielä voimistavat niitä. Eli näin sivusta seuranneena (taiteilijan puolisona) väitän, että taidealoilla on keskimääräistä enemmän oman tiensä kulkijoita, mikä joskus näyttäytyy myös jonkin sortin itsekeskeisyyteen taipuvaisuutena. Mutta siis en tietenkään tarkoita tällä, että kaikki taiteilijat ovat stereotyyppejä.

Olen itse taiteilija, mutta olen joutunut häpeämään kutsumustani koska vanhempani eivät arvostaneet taiteilijoita. Jouduin lukemaan ns. kunnon ammatin johon en edes työllistynyt. Kun vanhempani nukkuivat pois elämäni vasta alkoi. Kirjoitin ja kuvitin ensimmäisen oman kirjani ja olen muutenkin alkanut ymmärtää ja hyväksyä itseäni.

Eikö taiteilija elämä pidä sisälään runsaasti päihteitä ja aina välillä neuroottinen lumihiutale on psykiatrisella osastolla miettimässä teemoja.

Mä oon elämäntapataiteilija. Joka päivä yheksältä kauppaan ja keissi kantoon. Sit meen puistoon pidätteleen tuulia. Valmistuin juuri elämänkovankoulun opistosta puistokemian maisteriksi. 

IISAKSONNI kirjoitti:

Naisystäväni on kuvataiteilija henkeen ja vereen, hänelle työ on saatanasta ja kaikki voi painua helvettiin. Lihansyöjät on perkeleitä ja kaupan kassa teurastaja...siis tällasta muutama kuukausi...

Katotaan nyt mikä on seuraava buumi hänellä.

Kyllä se maalaa hyvin ja lahjakkaasti mutta tuo luonne, voi jumalauta...

-IISAK SONNI

Seurustelet varmaan mun exän kanssa.

Lol peräkammaripojan aloituksia mwhaha. Tiedoksi. Ei kukaan ole. Tai jos ei ne kerro sulle. Ja sun kanssa ei ainakaan kukaan taiteilja ala elää. Oot siihen liian anaali. Nai kirjanpitäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ukko-Noah kirjoitti:

ei ole muuta taidetta olemassakaan kuin musiikki, muu taide on humpuuqia

On se viisas ollu se Ukko Nooa. Kun hän menee saunaan, laittaa laukun naulaan. - ihan mieletöntä. Eläköön muusikot, ne oikeat taiteiliat.

Ukko Nooan sanoittajaa Carl Michael Bellmania kuitenkin pidetään Ruotsin suurimpana runoilijana.

Vierailija kirjoitti:

Millasta on arki?

Ns. taiteilija on täysin itsekeskeinen mulkku ihmisenä. Jos eivät lahjat riitä taiteeksi asti, niin yrittää ainakin omia suuren taiteilijan kuvitellut käytöstavat. 

Eli kaikki taiteilijat on kusipäitä? Sitäkö tässä haetaan?

Päihde- ja mt-ongelmia. Maailman ihanin, maailman kamalin ihminen, jonka kanssa ei voi elää, jota ilmankaan ei ole hyvä. Parempi kaverina kuin puolisona, mutta kaverinakin on kaveri vain kun se hänelle sopii. "Unohtelee" tapaamisia, tapahtuneita. Hajamielinen. Talous kuralla. Ei "jaksa" arjen velvoitteita. Kuohahtelee, on menossa vetämään ihmisiä lättyyn suuttuessaan. Töksö, ajattelematon, sosiaalisesti sokea. Teatraalinen, pitkästyttää vieraamnat esiintymisellään, monologeillaan, teksteillään, musiikillaan joita kukaan ei ole tilanteeseen tilannut. Narsistinen, hirveän huomionkipeä, itsesääliin ja synkkyyteen herkästi vaipuva. Ei omaa minuutta ollenkaan, tuntuu, elää muiden kehuista ja taiteensa suosiosta. Jos joku ei tykkää, hänestä tai taiteestaan, koko maailmansa romahtaa. Verbaalisesti erittäin taitava, myös ilkeyksissä. Häntä on hänen mielestään kehuttava ja palveltava, vaikkei syytä oliskaan. Hän on romanttinen ja huomioiva sille päälle sattuessaan, mutta odottaa näistä eleistään ylitsevuotavaa ylistystä, kiitosta, vastalahjoja. Mahdoton tapaus.

Mikä nyt neuvoksi? Taiteilijat uudelleenkoulutusleirille?

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijoita on yhtä monenlaisia kuin muitakin ihmisiä. Ihme myytinpyörittelyä. Taitavat miehenne olla "taiteilijoita". Sille kehuskelijalle varsinkin sanon, että se, että tekee vaan jotain omaperäistä ei välttämättä ole taidetta. Sen sijaan taiteen tai musiikin maisteri on oikeasti koulutettu ja arvioitu taiteilija. Voi heh sitä, että jollekin peruslusmu =taiteilija. Usein ei ole...

Oikeasti ja pitkälle koulutettu ei ole oikea taiteilija.Taiteilija on se kenellä on aitoa luovuutta.Liika koulutus tappaa luovuuden.

en tiedä ollaanko "taiteilijoita" mutta ainaki luovalla alalla kummatkin. mies ehkä enemmän ns. "taiteilijatyyppiä".

mies siivoilee kotona tuon tuosta, mutta toisaalta ei välitä jos esim. tiskiä kertyy. ei oo myöskään välittänyt sisustaa kämppää ennen ku mä tulin kuvioihin. toisaalta tykkää esim. ripustaa teoksiaan seinälle.

itse en saa mielenrauhaa, ellei koti ole siisti ja viihtyisä.

mies on intohimoinen ja romanttinen. kuitenkin aito eteläpohjanmaalanen. ei siis turhia hömpötyksiä, esim. lahjoja.

itse olen (kuulemma) vähän kankeampi osoittamaan hellyyttä ja mies marisee asiasta aika-ajoin.

loukkaantuu myös todella, siis todella, herkästi, jos hänelle sanoo mitään vähänkään negatiivisella äänensävyllä. vika mun pahastumisiini ei myöskään koskaan ole hänessä tai hänen käytöksessään vaan olen kuulemma aina "syönyt huonosti" tai jotain.

seksiä harrastetaan toisinaan viisikin kertaa päivässä mutta ollaankin vasta parikymppisiä.

taidegallerioissa, museoissa ja vastaavissa on tapana käydä viikottain.

Missään muussa ammatissa taidot vs taitamattomuus ei hämärry yhtä pahasti. Kovaääninen, huomiohakuinen läpipasko tyhjänpantti hilluu taidekoulun käytävällä kaljapullo kädessään. Ilman yhtään ainutta omaa ideaa, sillä täystyhjyydestä ei voi tulla mitään. Ikinä. Toisten ideoita kyllä kierrätetään.

Sitten on ne oikeasti luovat ihmiset joilla on omia ideoita. Ne jotka ehkä oikeasti pärjää. Ei liity edes koulutukseen, joka on tavallaan muotti.

Kenenkään ei pitäisi luulla että pelkkä narsistinen persoona ja halu olla kuuluisa tekisi taiteilijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Taiteilijoita on yhtä monenlaisia kuin muitakin ihmisiä. Ihme myytinpyörittelyä. Taitavat miehenne olla "taiteilijoita". Sille kehuskelijalle varsinkin sanon, että se, että tekee vaan jotain omaperäistä ei välttämättä ole taidetta. Sen sijaan taiteen tai musiikin maisteri on oikeasti koulutettu ja arvioitu taiteilija. Voi heh sitä, että jollekin peruslusmu =taiteilija. Usein ei ole...

Musiikin maisteri, joo-o.

Meneppä maisterin papereilla kysymään josko pääsisi bändiin soittamaan. Papereita varmaan katsotaankin paljon. Not.

Soita jotain.