Siis olemmeko oikeasti ainoa pariskunta, joka nukkuu eri huoneissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nukutaan, koska lapsi on pieni ja heräämme vuorotellen hoitamaan öisin. Haluaisin nukkua muutenkin näin koska nukun vain yksinkertaisesti niin paremmin. Mies kuitenkin loukkaantuu siitä. Ilmeisesti kokee sen jotenkin niin etten koe häntä vetävänä jos haluan nukkua niin. Välillä sitä ihmettelee vaikka on 13 vuotta saman miehen kanssa ollut tämä väliläl edelleen käyttäytyy kuin epävarm teini. Huoh.

Minun avioliitto loppuisi heti siihen jos puolisoni ei haluaisi nukkua vieressäni. Se on yksi parisuhteen peruspilareista että jaetaan maakuuhuone ja sänky

Aika stereotypinen näkemys parisuhteesta. Mutta jos te teidän suhdetta kannattelee, niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nukutaan jopa eri kerroksissa. Mulla pahoja unihäiriöitä, tosi vaikea nukahtaa kun toinen samassa sängyssä. Lisäksi yökaudet valvoessa haluun voida rauhassa lueskella, katsella telkkaria ym.

Lukeminen ja telkkarin katselu juuri lisää univaikeuksia.

Telkkarin katselu kyllä, lukeminen ei juurikaan. Tai noh, riippuu mitä lukee. Ammattikirjallisuus ja todella jännittävät kirjat saattavat vaikeuttaa nukahtamista, mutta esimerkiksi runojen tai muun kauniin kertomakirjallisuuden lukeminen saattaa rahoittaa ja auttaa nukahtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos et ole ikinä kärsinyt unihäiriöistä niin on vaikea selittää, miten paljon pelkkä ajatus nukkumisesta saattaa stressata.

Sä olet varmaan yhtä kyllästynyt kuin minäkin ihmisten "hyviin" neuvoihin, miten saada nukuttua... niillä jotka ei ole sekuntiakaan kärsineet unettomuudesta, on aina parhaat niksit.

Riippuu aika paljon äänensävystä. Jos joku yrittää hyvää hyvyyttään auttaa, en osaa ärsyyntyä siitä, mutta kieltämättä sellainen "teet kaiken väärin kyllä minä tiedän koska kerran en saanut unta ja sitten tein näin"- sävy pistää kieltämättä rasittamaan. Aika paljon menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, koska kaikki on kokeiltu.

Minulla auttaa jonkin verran sängyssä lukeminen, säännöllinen liikunta ja täysi kofeiinittomuus. Eniten auttaa silti se, että seuraava päivä on vapaapäivä ja saa nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa, jolloin ei mene sänkyyn miettien, montako tuntia on aikaa nukkua ennen kuin pitää taas nousta ylös.

Tuon lisäksi itselläni auttaa vielä säännölliset nukkumaanmenoajat ja ajoissa herääminen, eli herään vapaapäivinäkin samoihin aikoihin kuin työpäivinä. Stressin vähentäminen ja rauhoittuminen on omalla kohdallani elintärkeää, teen joogaa ja erilaisia rentoutusharjoitteita päivittäin. Ruokavalio, säännöllinen liikunta, uutisten seuraamatta jättäminen, ei telkkaria illalla, lisäravinteet, makuuhuoneen tuuletus, makuuhuoneen siistinä pitäminen, pimennysverhot... Paljon on pitänyt säätää hyvän unen saamiseksi. Onneksi on liukuva työaika, olen saanut säätää päivärytmini itselleni sopivaksi.

Tunnetuin näin toimiva pariskunta lienee Matti ja Anne Ruohonen.

On aivan ihanaa nukkua yksin omassa rauhassa! Mies valvoo myöhään ja katsoo makkarissaan jotain vampyyrisarjoja telkasta. Kun sitten nukahtaa, alkaa sellainen kuorsaus, ettei siinä metelissä nukkuisi kuurokaan. Lisäksi hän hikoilee kamalasti ja käy vessassa kerran pari yön aikana. Saattaapa hän käväistä jopa jääkaapilla keskellä yötä. Voin sanoa, etten saisi nukuttua ollenkaan, jos oltaisi samassa huoneessa, saati samassa sängyssä. Parasta on se, että mies nukkuu yläkerrassa ja minä alakerrassa. Hiljaisuus ja oma rauha on taattu! Aamulla on sitten kiva, kun ollaan hyvin levänneitä ja meillä on usein "seksitreffit" jomman kumman sängyssä. Suosittelen kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Miten seksielämä toimii?

Hyvin, kun me emme nukkuessa seksiä harrasta.

Kolmisen kertaa viikossa: jommassa kummassa makkarissa, olkkarissa, keittiössä, saunassa, suihkussa, terassillakin tuli hoideltua viime kesänä...

Musta olis ihana nukkua erillään, mutta mies ei siihen suostu. En meinaa edes saada unta jos mies tulee joskus vapailla yhtä aikaa nukkumaan, normaalisti meillä on niin eri rytmi. Menen aina yksin nukkumaan, mies tulee 3-4 tuntia myöhemmin. Olen erittäin herkkäuninen, herään siihen kun mies hengittää liian kovaa, tai siihen että on liian hiljaista, tai jos linnut ulkona laulaa tai sade ropisee maahan. Kuulen television äänen olohuoneesta makkariin, vaikka volyymi on niin hiljainen että mieheni olohuoneessa hädin tuskin kuulee television. Kerrostalossa asuessa heräsin kun naapurilla soi herätyskello, tai auto ajoi pihaan... Tästä varmaan pystyy helposti päättelemään, että olen erittäin herkkäkuuloinen, ja usein iltaisin hengähdän helpotuksesta kun pääsen nukkumaan, pimeään ja hiljaiseen makkariin. Vasta sitten pystyy rentoutumaan, kun korvat lakkaavat huutamasta hoosiannaa jatkuvasta ärsykkeiden tulvasta.

Onneksi suurimpaan osaan äänistä kuitenkin on tottunut, ja olen saanut lääkityksestä sen verran apua, että herään enää joka öisistä äänistä poikkeaviin ääniin. Jonkinlaista siedättymistä on onneksi lääkkeiden avulla tapahtunut, ja pystyn nukkumaan samassa huoneessa mieheni kanssa. Nukun kyllä huomattavasti paremmin aina kun mies on työreissuissa ja kukaan ei valvoskele pitkin yötä.

Me kyllä nukumme vierekkäin, aina kun en ole yövuorossa. Joskus saatan mennä sohvalle, kun yövuorojen jälkeen on vuorokausirytmi sekaisin ja uni on herkkää. Helpompaa miehellekin, kun en käänny ja väänny siinä vieressä, kun ei tule unta.

Mutta sitten nämä "nukumme lusikassa ja pusuttelemme ja ihan paniikissa pelkään, että en taas saa unta ensi viikolla, kun mies on pois, kun en osaa nukkua yksin".  Itse pidän kyllä omituisena tällaisia lapsenomaisia ihmisiä, jotka eivät osaa nukkua yksin. Pelkäävätkö he jotain? Pimeää tai kummituksia, vai mitä. Aikuisen ihmisen pitäisi jo sen verran itsenäistyä, että ei roiku huonossakaan parisuhteessa siksi, ettei uskalla olla yksin, saati nukkua yksin. Tulee mieleen joku lapsenomanen reppana, joka takertuu mieheen ja kyylää sen menoja koko ajan ja ei osaa yksin tehdä mitään.

Mitä tekee tällaiset, jos mies haluaa vähän henkirakoa itselleen ja joskus kavereidensa kanssa viettää aikaa. Mieshän ei voi olla koskaan pois kotoa, koska hänen pitää olla kotona klo 22 panemassa vaimonsa lusikassa ja pusutellen nukkumaan, kun vaimo ei uskalla nukkua yksin, vaan muuten valvoo koko yön ja on sitten aamulla kiukkuinen.

Huh, en jaksaisi olla tuollaisen takertujan puoliso.

Meillä mies vuorotyöläinen ja minä virka-aikaa arkisin tekevä.

Kaksi alle kouluikäistä lasta. Kaksikerroksinen asunto.

Hyvin usein mies nukkuu alakerrassa; jos on menossa aamuvuoroon tai tulee yövuorosta. Minä ja lapset (2v ja 6v) nukutaan meidän huoneessa; 2v sivuvaunussa omassa sängyssään ja minä isomman kanssa meidän parisängyssä.

Sitten kun vuorokaudenrytmi on sama (mies vapaalla), niin nukutaan samassa sängyssä. Isompi lapsi tuolloin omassa huoneessaan.

Tämä johtuu ihan vain siitä, että en halua herätä aamulla viiden korvilla kun mies tulee tai menee. Eikä varmasti halua lapsetkaan. Alakerrassa vierassänky. Näin koko perhe nukkuu paremmin.

Ja toisen lapsen synnyttyä mies nukkui ensimmäiset vauvakuukaudet alakerrassa. Minulla oli vaikea nukahtaa yösyöttöjen jälkeen uudestaan, kun mies hengitti raskaasti ja kuorsasi vieressä. Vauva kun söi nätisti ja jatkoi uniaan, eikä valvottanut. Passitin miehen alakertaan ja nukahdin yöllä taas helposti.

Miehelle nyt on ihan sama missä se nukkuu. Hänellä on ilmiömäiset unenlahjat ja siksi kai vuorotyö hänelle niin sopiikin. Isompi lapsista taas kysyy milloin on sellainen ilta, että saa tulla äidin viereen ja milloin nukkuu omassa huoneessaan. Ja hänelle olen sanonut, että saa tulla viereen niin kauan kuin haluaa.

Mun mielestäni ihan järkiratkaisu. Harvinainen kyllä, mutta ei omituinen. Vaatii tosin isommat tilat.

Olen sanonut miehelle, että kun lapset lentävät pesästä niin mä muutan omaan makkariin.

Eroaisin mielummin kuin alkaisin valvomaan öitäni. Ihan kuulla ettei olla ainoita joille eri huoneet on luonteva ja unta =  elämää huomattavasti helpottava ratkaisu!

Tärkeintä ei ole vielä kysytty. Onko seksin määrä lisääntynyt kun on panostettu nukkumisen onnistumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Emme ole nähneet siinä koskaan mitään ongelmaa. Silti monet tuttavat ovat aivan järkyttyneitä, kun kuulevat, että meillä on mieheni kanssa eri makuuhuoneet. Nukkuminen on ihanaa, kun sen saa tehdä omassa rauhassa. Myös isäni ja äitini nukkuivat aina eri huoneissa.

ihmiset ovat niin ja vaan aivopesty, jos ovat suhteessa on muka pakko nukkua toisen vieressä samassa huoneessa toisen haisevien pierujen kera!  PIF PAF PUF......pffffffffff!!! ...... no hyvää yötä! ;-D

Me nukutaan vierekkäisissä kortteleissa. Mieheni kuorsaa niin kovaa (140 dB), että samassa talossa ei voida missään tapauksessa asua.

Miehelläni on usein painajaisia, ja välillä hän ajaa minua unissaan takaa. Olen joutunut joskus lyömään häntä täysillä, että hän heräisi. On myös harmillista, kun joudun ottamaan unissakävelijältä keittiöveitsen pois.

Olemme todenneet tämän järjestelyn parhaimmaksi. Naapureita se kummastuttaa, mutta Suomi on kuitenkin suvaitsevainen maa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä ei ole vielä kysytty. Onko seksin määrä lisääntynyt kun on panostettu nukkumisen onnistumiseen?

Nukuin 10 vuotta eri huoneessa miehen kuorsauksen takia. Siihen leikkaukseen ei muuten ole helppo päästä. Tiedoksi niille, jotka sanoo, että mene lääkäriin. Kokeiltiin pcap-laite ja mies ei pystynyt sillä nukkumaan ollenkaan ja alkoi saada rytmihäiriöitä unettomuuden takia. Lopulta pääsi vuosien jälkeen leikkaukseen ja hänen kohdallaan se vähensi kuorsauksen inhimilliseksi.

Mutta siis se seksi. Itse ainakin koin, että se oli kiihkeämpää, koska siihen oli alettava eri tavalla, kun sitä ei harrastettu nukkumaanmennessä rutiininomaisesti. Harrastettiin sitä illallakin toki ennen nukkumaanmenoa. Mutta silloinkin sitä eri tavalla odotti, kun se vaati eri tavalla vaivaa. Nyt kun nukumme vierekkäin, se on monesti sellaista rutiininomaista pikkupanoa ennen nukahtamista.

Eli meidän seksielämä oli paljon virikkeellisempää, kun nukuimme erillään.

Me on nukuttu 15 v. erikseen. Monenko kauhistelijan perheessä tehdään vuorotyötä? Mies elää yövuororytmissä. Vapaalla ollessa menee nukkumaan aikaisintaan klo 2. Sänkyyn voi mennä jo aikaisemmin, mutta katsoo telkkaria 2-3 tuntia ja surfaa läppärillä. Syö ja käy vessassa. Itse siinä yritin nukkua, kun telkkari pauhaa ja välkkyy. Jos tuli nukkumaan suoraan klo 2-3 aikaan, niin en sitten enää saanut unta. En jaksanut käydä töissä 4 tunnin unilla. Eipä kyllä mieskään nukkunut, kun tyrkin 5-10 min välein. Kuorsas vaikka nukkuu mahallaan.

En ole ikinä ajatellut, että ihmiset panee vasta nukkumaan mennessä. Meillä on seksiä nyt normaalia vähemmän alle 2-kuukautisen vauvan takia, noin 3 kertaa viikossa. Palautunee normaaliin, kun saadaan kunnon ehkäisy käyttöön. Seksiä meillä on lasten päikkäriaikaan klo 13-15 välilä tai illalla heti, kun mukulat nukkuu. Sen jälkeen syödään ja katotaan telkkaria tai puuhastellaan jotain muuta. Mä menen nukkumaan silloin, kun tuntuu, että uni tulee justiinsa. Saattaisi ukkokulta saada pitkiä katseita, jos tulisi siinä vaiheeessa lemmenliaaniaan heiluttamaan.