Siis olemmeko oikeasti ainoa pariskunta, joka nukkuu eri huoneissa?
Emme ole nähneet siinä koskaan mitään ongelmaa. Silti monet tuttavat ovat aivan järkyttyneitä, kun kuulevat, että meillä on mieheni kanssa eri makuuhuoneet. Nukkuminen on ihanaa, kun sen saa tehdä omassa rauhassa. Myös isäni ja äitini nukkuivat aina eri huoneissa.
Kommentit (177)
me nukutaan kanssa eri makuuhuoneissa. minä kuorsaan ja mies ei saa nukuttua. sillä on muutenkin vaikea saada unenpäästä kiinni niin mun kuorsaaminen ei sitä helpota. en oo koskaan ajatellu että se olis joku ongelma. ja mitä se muille kuuluu miten me nukutaan...
Minä nukun yleensä miehen vieressä, mutta univaikeuksista kärsivänä en saa aina nukuttua ja ahdistun edelleen siitä, että pidän pyörimiselläni puolisoa hereillä. Silloin nukun suosiolla eri huoneessa.
Joskus tarvitsen vain muuten vaan omaa tilaa.
Ei liity mitenkään riitoihin tai suhteen tilaan, tykkään vaan nukkua yksin, pystyn rentoutumaan paremmin.
Ei käytännölliset ratkaisut kerro rakkauden puutteesta, päinvastoin. Minä pyörin niin paljon, joten meillä on 120 senttinen ja 80 senttinen sänky vierekkäin. Ei ole pitkä matka vierailulle.
Minäkin nukun erillään. Joskus aloitan yön miehen vieressä, tai menen aamulla. Mies penee nukkumaan aikaisemmin työnsä takia, ja on myös hyvin herkkäuninen, ja heräilee usein ( ravaa myös vessassa). Mä heräilen siihen, enkä sitten saa unta. Kuulemma mä myös kuorssaan. Eri huoneet helpottaa molempien nukkumista.
Tällä hetkellä nukutaan. Minä nukun lapsen kanssa parisängyssä ja mies eri huoneessa. Tämä siksi koska mies kuorsaa ja minä, joka jousun heräämän vähintään 5 kertaa imettämään lasta, kärsin siitä. Yritin puoli vuotta kestää sitä, mutta aina oli jompi kumpi kärttyinen aamulla. Joko minä hänen kuorsaamisestaan tai mies siitä että aina potkin hänet ylös ja käskin kääntyä mahalleen. Mies siia päätti että haluaa nukkua selällään ja nukkuu siis toisessa huoneessa :)
Ennen lasta kyllä.nukuttiin samassa sängyssä, ehkä sitten kun lapsi ei enää herää yöllä siirrytään samaan sänkyyn nukkumaan takaisin :)
Me nukutaan nykyään eri huoneissa, kun lasten aikuistuttua on jäänyt huoneita tyhjäksi. Aiemmin meillä oli omat sängyt samassa huoneessa. Kun joskus joudutaan nukkumaan parisängyssä, kumpikin nukkuu huonosti.
Ette, sillä meilläkin nukutaan eri huoneissa. Avioliittomme ei olisi kestänyt 20 vuotta jos tämä nukkumisjärjestely ei olisi mahdollinen. Minä kuorsaan ja mies reuhtoo ja huitoo. Lomillakin otamme enemmän kuin yhden hotellihuoneen, tai jonkun sviitin jossa enemmän kuin yksi makuuhuone, sillä kukaan ei saa nukuttua minun sahauksessani. Kun teemme kuten teemme, olemme levännyt ja onnellinen perhe.
Me ollaan nukuttu nyt vuoden verran erillään. Mies kuorsaa ja ramppaa vessassa ja minä olen todella herkkäuninen. Olen tosi onnellinen, kun saa nukkua rauhassa.
Ihmettelen vaan että kuinka yleensä on mahdollista nukkua samassa huoneessa tai peräti sängyssä.
Minä ainakin tarvitsen rauhallisen paikan ja yksin olemisen että voin nukkua kunnolla.
Ei tule mitään jos joku kuorsaa tai pyörii vieressä.
Mekin nukutaan eri makkareissa. Kummallakin on 140-senttinen sänky. Käytännön syistä: molemmat kuorsaavat, minä lisäksi vielä sekä potkin että puhun unissani. Toinen meistä haluaa nukkua viileässä, kovalla patjalla, valoisassa ja toinen lämpimässä, pehmeällä patjalla ja pimeässä. Lisäksi meillä on iso painoero, aiemmin parisängyssä lensin aina ilmaan, kun toinen käänsi kylkeä.
Nyt nukutaan molemmat hyvin!
Ai ihana kuulla! Mä en kehtaa kellekään sanoa, että nukutaan eri huoneissa. Meillä on eri rytmi, nukutaan näin paremmin. Ja kun tilaa on.
Meillä oli vaihe, kun nukuimme eri huoneissa. Minä kärsin vaikeasta unettomuudesta ja mies kuorsasi kovasti, eihän siitä samassa sängysaä mitään tullut. Ahdistuin aina siitä kun mies nukahti ensin ja minä jäin valvomaan.
Tämä vaihe päättyi kun sain mieheni nielurisaleikkaukseen! Sinne jäi kuorsaus ja pääsimme taas samaan sänkyyn. Nykyään osaa taas arvostaa yhdessä nukkumista, ja tuo erillään nukkuminen tuntuu aika ahdistavalta ajalta vaikka se pakollinen aika olikin.
Nykyään en kyllä hevillä luopuisi yhdessä nukkumisesta, mutta tarpeen vaatiessa siihen pystyisi koska onhan se uni tärkeää ja pääasia että läheisyyttä on muuten suhteessa.
Me asutaan naapuritaloissa, koska puolison kuorsaus kuuluu huoneesta toiseen eikä siihen auta mikään! Herkkäunisena pienetkin äänet häiritsee.
Nukutaan, koska lapsi on pieni ja heräämme vuorotellen hoitamaan öisin. Haluaisin nukkua muutenkin näin koska nukun vain yksinkertaisesti niin paremmin. Mies kuitenkin loukkaantuu siitä. Ilmeisesti kokee sen jotenkin niin etten koe häntä vetävänä jos haluan nukkua niin. Välillä sitä ihmettelee vaikka on 13 vuotta saman miehen kanssa ollut tämä väliläl edelleen käyttäytyy kuin epävarm teini. Huoh.
Olisi kamalaa jos ei jostain syystä pystyisi nukkua puolison vieressä... Meillä on 120cm sänky ja yhteinen peittokin, ja yksin nukkuminen on hankalaa, ei oikein saa edes unta jos joskus pitäisi yksin nukahtaa kun toinen ei ole ottamassa lusikkaan. Ollaan niin tottuneita siihen jo. Yleensä mennäänkin nukkumaan samaan aikaan jne.
Me nukutaan melkein aina eri asunnoissa viikolla vaikka kävisimmekin toistemme luona. Viikonloppuisin nukutaan samassa asunnossa mutta eri huoneissa.
Tuo olisi ihan unelma! Odotan, että lapset muuttaa kotoa pois, valloitan heti yhden huoneen itselleni.
Mieheni kuorsaa ja vetää ympyrää kun joku hyrrä, talsii vessaan jne. Herään ihan kaikkeen. Kun hän on yövuorossa, on taivaallista nukkua rauhassa ja hiljaisuudessa. En varmaan jaksaisi sitä heräilyä ja rikkonaisia öitä jollen saisi välillä näitä rauhallisia öitä.
Saanko kysyä, miten te erillään nukkuvat puolisot teette lomamatkoja? Maksatte kahdesta erillisestä hotellihuoneesta vai miten?
Meillä myös. Mies kuorsaa niin lujaa ettei kumpikaan kykene nukkumaan jos olemme samassa huoneessa.