Lue keskustelun säännöt.
Siis olemmeko oikeasti ainoa pariskunta, joka nukkuu eri huoneissa?
12.12.2016 |
Emme ole nähneet siinä koskaan mitään ongelmaa. Silti monet tuttavat ovat aivan järkyttyneitä, kun kuulevat, että meillä on mieheni kanssa eri makuuhuoneet. Nukkuminen on ihanaa, kun sen saa tehdä omassa rauhassa. Myös isäni ja äitini nukkuivat aina eri huoneissa.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuorsaajat ja univaikeuksista kärsivät ei mene lääkäriin? Kun kumpaankin on erittäin hyvät hoitokeinot.
Et voi olla tosissasi! Unettomuuteen EI ole erittäin hyviä hoitokeinoja. Nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön, koska ne eivät ole hyväksi elimistölle. Sen huomaa kyllä seuraavan aamun pöhnästä ja turvonneista kasvoista. Olen itse käynyt lääkärissä useita kertoja unettomuuden takia, ja lääkäri on tarjonnut ratkaisuksi nimenomaan sitä, että nukkuisin eri huoneessa puolisoni kanssa! Rauhallinen nukkumisympäristö on ELINTÄRKEÄ asia unettomuutta sairastavalle.
Kylläpä pistää vihaksi osa näistä kommenteista. Itse en ole edes siirtynyt toiseen huoneeseen nukkumaan (joskus menen sohvalle), mutta on äärimmäisen loukkaavaa ja vähä-älyistä vähätellä toisten nukkumisongelmia. Puhumattakaan siitä, että tehdään tämän perusteella päätelmiä parisuhteen tilasta...
Te, jotka kehuskelette kykenevänne nukkumaan ainoastaan lusikassa 80 cm sängyssä, olette sitten varmaan läheisriippuvaisia. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu itsenäisyys ja se, että pystyy tekemään asioita yksinkin. Kannattaisiko mennä lääkäriin, jos ei niin yksinkertainen asia kuin nukkuminen onnistu ilman omaa puolisoa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa jos ei jostain syystä pystyisi nukkua puolison vieressä... Meillä on 120cm sänky ja yhteinen peittokin, ja yksin nukkuminen on hankalaa, ei oikein saa edes unta jos joskus pitäisi yksin nukahtaa kun toinen ei ole ottamassa lusikkaan. Ollaan niin tottuneita siihen jo. Yleensä mennäänkin nukkumaan samaan aikaan jne.
Yäk
Haluaisin omat makuuhuoneet. Menen pari tuntia ennen miestä nukkumaan ja herään aina kun hön käy nukkumaan ja kolistelee siinä. Lisäksi hän kuorsaa, mikä haittaa muutenkin huonoa nukkumistani. Mies ei suostu luopumaan yhteisestä makuuhuoneesra ihan vaan konservatiivisuuttaan. Eimeillä mitään iloa ole siitä samassa sängyssä nukkumisesta, seksiä ei ole ollut vuosiin kuin muutaman kerran vuodessa ja viimeisen vuoden aikana ei kertaakaan.
Luojan kiitos hän on lähes joka viikko pari-kolme yötä työmatkoilla jolloin saan nukuttua kunnon yöunet.
Onpas täällä kohtalotovereita!
Meillä on myös omat makuuhuoneet. Alunperin tämä lähti miehen järkyttävän kovasta kuorsauksesta, mutta on tällä järjestelyllä muitakin etuja. Kukaan ei huido eikä varasta toisen peittoa tai herätä muuten väärään aikaan. Nukumme kummatkin ihan hirveän hyvin omissa huoneissamme. Läheisyydellekin on aikaa, nukkuminen on sitten erikseen. Huoneet ovat samassa kerroksessa vierekkäin, joten ei ole pitkä matka mennä toisen viereen. Viikonloppuaamuisin ensin herännyt kömpii useimmiten puolison kainaloon, kummatkin sängyt ovat 160 cm leveitä juuri tästä syystä.
Hotellit ovat tosiaan ongelma. Päivän pari kestän vähällä unella, mutta jos on yhtään pidempi matka, niin on pakko ottaa kaksi huonetta. Muuten en pysty nauttimaan lomasta ollenkaan, ja olen väsyneenä kiukkuinen.
Onneksi kuitenkin arjessa asia on saatu ratkaistua näin.
Meillä mies pyöri, säpsähteli ja varasti peittoa ensimmäisen vuoden parisuhteesta. Varsinkin hänen 120 cm leveällä sängyllä olin usein tikkuna reunassa, kun hän (pitkä mies) valtasi sängyn pinta-alan laajalla X-asennolla. Tätä jatkuin niin kauan kun asuttiin erillään, ja lähellä oli etteikö hermo pettänyt välillä totaalisesti huonojen yöunien vuoksi. Tuolloin muistan kyllä joskus odottaneeni erillään nukuttuja öitä, vaikkakin vastarakastuminen ja vaaleanpunaiset lasit hieman toki auttoi asiaa.
Meillä tilanne kuitenkin parani, kun muutettiin yhteen, ja ostettiin uusi 180 cm leveä sänky. Alkuaika oli totuttelua ja ehkä vähän koulutteluakin: herätin aina miehen, kun hän yritti pölliä peittoa tai vallata tilaa. Vaikka hän unenpöpperössä yleensä puolustautui esim. 'itse yrität usuttaa peittoa tänne mun alle' tms. niin pikkuhiljaa maneerit jäi pois kokonaan. Nyt useampia vuosia on ollut jo rauhalliset yöunet.
En tarkoita sitä, että kaikkiin univaivoihin olisi ratkaisu, mutta toivoakin voi olla jossain tapauksissa. Mies ei kuorsaa, se olisikin ollut vielä piste i:n päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan vielä yritin nukkua mieheni kanssa samassa huoneessa,mutta se oli sama kuin olisin nukkunut moottorisahan vieressä. Hulluksi meinasin tulla. Mies kokeili kaikki keinot ja kävi jopa leikkauksessakin,mutta kuorsaaminen ei loppunut. Nyt on ihanaa herätä aamulla hyvin nukkuneena,eikä mieskään mökötä yöllisistä "kommenteistani" ja potkimisistani.
Miksi hitossa kahden aikuisen ihmisen pitäisi nukkua kuin sillit suolapurkissa ja pienet lapset nukkuvat yksin eri huoneissa? "Tarpeentullen" voi kyllä sitten käydä "riioissa" toisen luona. Tämä "kyläily" on itseasiassa paljon romanttisempaa,kuin vierekkäin unenpäästä kiinni saamisen yrittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestäni ja meillä on hyvät,lämpimät välit. En voisi silti edes kuvitella nukkuvani hänen kanssaan. Yöunet ovat tärkeämmät. Jo lapsiluvusta voi päätellä,että suhteemme ei silti ole platoninen;)
45 vuotisesta liitostamme ollaan eri huoneissa nukuttu varmaan yli puolet juuri noista syistä mitä monet jo täällä kertoneet.
Ei se rakkaus siitä ole kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa nukuimme eri huoneissa, koska minun oli hoidettava lapset yöllä. Eihän toki sairaan miehen unta tuollainen voinut vaivata ja lisukkeena olen aamuvirkku, joten exä kärsi tavattomasti minun aamulla liikkeelle lähdöstä ja töihin menosta.
Nyt olen uudessa parisuhteessa ja meillä on käytössä 120 senttinen sänky ja nukumme kyllä ihan liki..eikä kumpikaan valita. Haluamme löytää yölläkin toisemme, varsinkin kun viikot olemme erillään.. miehellä on hauska tapa ottaa syliin kesken nukkumisen.
Ai että mua ahdistais 😳
Viikot erillään. Nukkuvat siis suurimman osan öistä erillään.
No kahta kauheemmin ahdistas tollanen yöllä sylittely!
Hyvänen aika, en ole koskaan kuullutkaan että eri sängyissä nukutaan vaikka ollaan suht terveitä. Mun mies loukkaantuisi kyllä. Enkä minä saa unta kuin mieheni vieressä. Meillä on myös kolme vuotias keskellämme ja nukkuminen on ihanaa! Kylläkin säbky on kaksimetriä leveä.
Kaksi vuotias nukkuu puolasängyssä ja toisinaan joku pojista tulee tuohon tyhjään sänkyyn vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on ihanan lohdullinen! Olen itse todella herkkäuninen, ja poikaystäväni (varsinkin vähänkin alkoholia juotuaan) kuorsaa, ääntelee ja liikkuu ympäriinsä läpi yön. Nyt olen vielä kestänyt, kun vietämme korkeintaan pari yötä viikossa yhdessä 120 cm leveässä sängyssäni, mutta olen jo kauhulla miettinyt mahdollista tulevaa yhdessä asumista ja vuoteen jakamista. Toki tykkään välillä nukkua poikaystävän kainalossa, mutta tulisin varmaan hulluksi, jos joutuisin joka yö heräilemään vähän väliä poikaystävän takia ja elämään sen takia jatkuvassa univajeessa. Vähemmästäkin katkeroituisi. Ehkä erilliset sängyt edes silloin tällöin ei olisi ihan mahdoton ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuorsaajat ja univaikeuksista kärsivät ei mene lääkäriin? Kun kumpaankin on erittäin hyvät hoitokeinot.
Et voi olla tosissasi! Unettomuuteen EI ole erittäin hyviä hoitokeinoja. Nukahtamislääkkeet on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön, koska ne eivät ole hyväksi elimistölle. Sen huomaa kyllä seuraavan aamun pöhnästä ja turvonneista kasvoista. Olen itse käynyt lääkärissä useita kertoja unettomuuden takia, ja lääkäri on tarjonnut ratkaisuksi nimenomaan sitä, että nukkuisin eri huoneessa puolisoni kanssa! Rauhallinen nukkumisympäristö on ELINTÄRKEÄ asia unettomuutta sairastavalle.
Kylläpä pistää vihaksi osa näistä kommenteista. Itse en ole edes siirtynyt toiseen huoneeseen nukkumaan (joskus menen sohvalle), mutta on äärimmäisen loukkaavaa ja vähä-älyistä vähätellä toisten nukkumisongelmia. Puhumattakaan siitä, että tehdään tämän perusteella päätelmiä parisuhteen tilasta...
Te, jotka kehuskelette kykenevänne nukkumaan ainoastaan lusikassa 80 cm sängyssä, olette sitten varmaan läheisriippuvaisia. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu itsenäisyys ja se, että pystyy tekemään asioita yksinkin. Kannattaisiko mennä lääkäriin, jos ei niin yksinkertainen asia kuin nukkuminen onnistu ilman omaa puolisoa????
AAMEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltaspa oltu noin viisaita. Meillä moni syy johti eroon, yksi oli toi nukkuminen. Elettiin jokseenkin eri rytmissä ja mä olen tosi herkkäuninen, heräilen pitkin yötä. Sitte aamuyöllä töihin lähtiessä mies heräsi, vaikka koitin kuinka varovasti ja hiljaa liikkua. Ois ehkä saatu moni muu asia setvittyä, jos ois ymmärtänyt siirtyä eri huoneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä nukutaan. Minä nukun lapsen kanssa parisängyssä ja mies eri huoneessa. Tämä siksi koska mies kuorsaa ja minä, joka jousun heräämän vähintään 5 kertaa imettämään lasta, kärsin siitä. Yritin puoli vuotta kestää sitä, mutta aina oli jompi kumpi kärttyinen aamulla. Joko minä hänen kuorsaamisestaan tai mies siitä että aina potkin hänet ylös ja käskin kääntyä mahalleen. Mies siia päätti että haluaa nukkua selällään ja nukkuu siis toisessa huoneessa :)
Ennen lasta kyllä.nukuttiin samassa sängyssä, ehkä sitten kun lapsi ei enää herää yöllä siirrytään samaan sänkyyn nukkumaan takaisin :)
Minäkin olen ehdottanut miehelle nukkumista eri huoneissa samasta syystä. Aiemmin menin ennen miestä nukkumaan, joten kuorsaus ei haitannut koska olin jo ehtinyt nukahtaa. Nyt vauva herättää yöllä, joten joudun tökkimään miestä hereille, että saan itse unen päästä kiinni. Olen kokeillut korvatulppiakin, mutta korvani eivät kestä niitä. Olen jopa yrittänyt tehdä asiaa miehen silmissä positiiviseksi sanomalla, että hän saisi nukuttua rauhassa ja olisi virkeä töissä, mutta mies ei kuulemma osaa nukkua yksin kun on tottunut nukkumaan minun kanssa. Sinänsä kiva kuulla, mutta välillä ärsyttää.
Meilläkin nukutaan erikseen. Minä kuorsaan ja en halua olla häiriöksi & tykkään todella kovasta nukkuma-alustasta & viileästä huoneesta - nukun siis lattialla olkkarissa, ihan omasta tahdosta :) Mies taas pitää todella pehmeästä sängystä & patterit täysillä -tyyppisestä lämmöstä - nukkuu itsekseen makkarissa. Toimii hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa nukuimme eri huoneissa, koska minun oli hoidettava lapset yöllä. Eihän toki sairaan miehen unta tuollainen voinut vaivata ja lisukkeena olen aamuvirkku, joten exä kärsi tavattomasti minun aamulla liikkeelle lähdöstä ja töihin menosta.
Nyt olen uudessa parisuhteessa ja meillä on käytössä 120 senttinen sänky ja nukumme kyllä ihan liki..eikä kumpikaan valita. Haluamme löytää yölläkin toisemme, varsinkin kun viikot olemme erillään.. miehellä on hauska tapa ottaa syliin kesken nukkumisen.
Ai että mua ahdistais 😳
Viikot erillään. Nukkuvat siis suurimman osan öistä erillään.
No kahta kauheemmin ahdistas tollanen yöllä sylittely![/
Mä oon myös sylittelijä. Onneksi mieskin on. Olisi kamalaa, jos haluaisi toiseen huoneeseen. Mennään melkein aina yhtä aikaa nukkumaan. On ihanaa käpertyä kainaloon ja jutella ja pusutella hetki ennen nukahtamista. On meillä paljon seksiäkin, mutta yhdessä nukkuminen on ihanaa muulloinkin.
Tätä ketjua lukiessa tajusin, että olen onnekas, kun kumpikaan ei tee vuorotöitä, kumpikaan ei kuorsaa, meillä on samanlainen rytmi ja samat nukkumismieltymykset. Ei ole itsestään selvää näköjään. Rakastan miestäni taas hitusen enemmän.
Minä kuorsaan niin, että miehen uni häiriintyy, mutta hän ei silti tahdo nukkua erillään. Ja ei, kuorsaukseeni ei ole löytynyt parannuskeinoa. Minulla ei ole uniapneaa eikä sopivia kuorsauskiskoja ole onnistuttu tekemään.
Olen ehdottanut erillään nukkumista, koska nukkuisen paremmin, jos saisin kuorsaukseeni rauhassa.
Voisitteko huonosti nukkuvat alkaa ajaa sellaista asiaa, että hoitolaitojsiin ja sairaaloihin taattaisiin kaikille omat huoneet. Nyt ollaan säästön nimissä laittamassa palvelutaloihinkin kahden hengen huoneita. Siis sattumanvarainen huonekaveri tungetaan siihen kumppaniksin
Ette tosiaankin ole yksin. Olemme abt. 10 vielä nukkuneet eri huoneissa. Paremmat yöunet viikolla molemmilla. Viikonloppu on sit eri juttu.