Siis olemmeko oikeasti ainoa pariskunta, joka nukkuu eri huoneissa?

Vierailija kirjoitti:

Emme ole nähneet siinä koskaan mitään ongelmaa. Silti monet tuttavat ovat aivan järkyttyneitä, kun kuulevat, että meillä on mieheni kanssa eri makuuhuoneet. Nukkuminen on ihanaa, kun sen saa tehdä omassa rauhassa. Myös isäni ja äitini nukkuivat aina eri huoneissa.

Minulla on useimmat seurustelukumppanit vaatineet, että pitää tulla nukkumaan viereen ja aamulla on oltu naama norsunveellä, jos olen nukahtanut sohvalle.

Yksi vaikeimmista tapauksista nosti aina hirveän mekkalan, jos en tullut hänen viereensä nukkumaan kun hän määräsi. Naiset ainakin minun kokemusten pohjalta vaativat läheisyyttä, eikä minun suhteissani ole tullut kuuloonkaan, että nukuttaisi eri huoneissa, kun pelkkä sohvalle nukahtaminenkin on saanut aikaan suuttumusta

Vierailija kirjoitti:

Kaikki järkyttyvät aina kun kuulevat, että mulla ja poikaystävällä on yhteisessä asunnossa kummallakin omat huoneet, joissa on kummankin sängyt, tietokoneet ja muut omat tavarat. :D Järjestely on näin siksi, että kumpikin tarvitsee välillä OIKEASTI oman rauhan ja omaa tilaa, ja meillä on välillä todella erilaiset unirytmit, jolloin omat huoneet ovat todella hyvä juttu. Yhteistä aikaa vietetään sitten jomman kumman huoneessa ja homma toimii loistavasti, vaikka kaikki tätä järjestelyä aina kauhistelevatkin.

Ei vitsit miten oikeasti kiva järjestely! Itse yhden liiton kokeneena ahdistaa ajatus yhteiselosta enää ikinä, koska mä koen oman tilan ja rauhan tarpeen syvästi. Jostain syystä tapaan ripustautuvia miehiä jotka hautoo heti mustasukkaisia kuvioita päässään jos en halua nähdä heti minuutti töiden jälkeen ja omistaa kaiken vapaa-ajat suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuorsaajat ja univaikeuksista kärsivät ei mene lääkäriin? Kun kumpaankin on erittäin hyvät hoitokeinot.

Kuorsaukseen en mene sanomaan mitään, mutta univaikeuksiinhan ei nykyään saa oikeita nukahtamislääkkeitä, vaan mielialalääkkeitä.

Ap, ette ole ainoat.

Meillä on yksi yhteinen makuuhuone ja mukava yhteisvuode (ja yksi iso yhteinen peitto), mutta myös erilliset omat työhuoneet nukkumapaikkoineen. Jos toisella menee myöhään töiden vuoksi tai vastaavasti jos toisella on hyvin aikainen herätys, kummankaan puolison arvokasta unta ei tarvitse häiritä.

Yhteisillä lomamatkoilla hotellimajoituksissa rytmi ja päiväohjelmahan on molemmilla melkolailla sama, silloin mennään yhden ison vuoteen varassa. Meillä ei toisaalta ole kuorsausongelmaa tai varsinaisia unihäiriöitä (unettomuutta) tai pieniä lapsia, vaan nuo muut käytännön syyt.

Mies kuorsaa heti, kun uni tulee ja se tulee heti toisin kuin itselläni. Minä huokailen, haukottelen, kerään tyynyjä sinne tänne, peittoa päälle ja peittoa pois, vilkuilen kelloa, mietin niitä näitä, ehkä 1-2 h häärättyäni saan unen. Oma huone on kaikkein paras keino olla ärsyttämättä toista.

Tunnen erään vanhemman naisen, joka oli onnellinen leskeksi jäätyään, kun mies kuoli. Vihdoin saa nukkua. Olivat olleet naimisissa päälle 50 vuotta ja mies oli ollut sitä mieltä, että pariskunta nukkuu vierekkäin ja sillä selvä. Ajatelkaa, kuinka väsynyt nainen on ikänsä ollut, kun päälle 50 vuotta on nukkunut huonosti miehen kuorsatessa ja kääntyillessä ja veivatessa sängyssä. Mutta erillään ei saa nukkua, kun se on muka merkki siitä, ettei ole avioliitto kunnossa.

Ei, en haluaisi olla sellainen puoliso, jonka kuolemaa odotetaan, että saisi nukkua joskus edes kunnolla.

Ja sitten meidän parisuhteeseen. Suurimman osan ajasta nukumme yksin. Teemme vuorotyötä ja paljon yövuoroja. Lasten hoidon takia emme tee yövuoroja yhtäaikaa. Joten toinen nukkuu öisin ja toinen päivisin. Että siinäpä nyt odottelemaan, koska ero tulee, kun emme nuku vierekkäin.

Olen niin herkkäuninen, että heräsin jopa uuden kahisevan peiton kanssa, kun unissani vaihdoin asentoa. Peitto vaihtoon, sellaiseen, joka ei kahise. Herään kaikkeen ääneen, jopa korvatulpilla, mikäli ääni on yhtään niin kova, että korvatulpat eivät sitä täysin peitä. Kuorsauksen äänen korvatulpat ovat yhtä tyhjän kanssa.

Mies kuorsaa kuin moottorisaha, hänen vieressään yön aikana herätyksiä oli pahimmillaan 15 kertaa. Mies kävi lääkärissä ja sai uniapneatutkimukset: tulos nukkumisasennosta johtuva lievä uniapnea, hoitona ainoastaan nukkua kyljellään. No, mies ei pysy kyljellään vaikka mitä yritettiin, jopa tennispalloa yöpaidan selkään kiinni. Minkäs teet, mies repi unissaan yöpaitaa siten, että tennispallo tuli selän alta pois. Eri huoneissa on siis pakko nukkua, jos haluaa nukkua.

Jos aikuisen ihmisen uni katkeaa 15 kertaa 8 tunnin aikana monen vuoden ajan, ei sekään kivaa eikä terveellistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään vanhemman naisen, joka oli onnellinen leskeksi jäätyään, kun mies kuoli. Vihdoin saa nukkua. Olivat olleet naimisissa päälle 50 vuotta ja mies oli ollut sitä mieltä, että pariskunta nukkuu vierekkäin ja sillä selvä.

Ajatelkaa, kuinka väsynyt nainen on ikänsä ollut, kun päälle 50 vuotta on nukkunut huonosti miehen kuorsatessa ja kääntyillessä ja veivatessa sängyssä. Mutta erillään ei saa nukkua, kun se on muka merkki siitä, ettei ole avioliitto kunnossa.

Ei, en haluaisi olla sellainen puoliso, jonka kuolemaa odotetaan, että saisi nukkua joskus edes kunnolla.

Anteeks, mut iltapäiväteet tyrskähti näppikselle :D

Eri huoneissa nukutaan. Alkuaikoina, kun oltiin kovin rakastuneita yritettiin nukkua yhdessä. Minulla alkoi aika nopeesti mennä hermo, kun mies kuorsasi silloin (30-v sitten) ja kuorsaa edelleenkin. En saanut nukuttua ollenkaan ja öisin sitä hinaajan ääntä kuunnellessa hiipi mieleeni  varsin murhanhimoisia aatoksia. 

Sovittiin sitten, että nukutaan eri huoneissa. Mitään ongelmaa en tässä näe. Joillekkin tutuille, jotka tietävät asiasta, tämä on ongelma. Jos esim. menemme kylään ja jäämme yöksi, ilmoitan etukäteen, etten suostu samassa huoneessa mieheni kanssa nukkumaan hirveän kuorsauksen takia. 

Ne, jotka tämän mölinän ovat kuulleet, ovat täysin ymmärtäneet ratkaisun.

Harkinnassa, pitäisikö varustaa toinen huone hyvällä sängyllä.

Vaimo alkanut kuosailla eli jos en heti nukahda, niin vaarana ettei saa unesta kiinni.

Vaimo tökkii kanssa kylkeen pitkin öitä, väittää että kuorsaisin.

Ei joka yö mutta usein näitä.

Kaikki erillään nukkuvat pariskunnat ovat kyllä aivan omituisia. Tarvitsen kyllä omaa tilaa ja omaa aikaa, mutta öisin en saa unta ilman puolisoa vieressäni. Jos hän lähtee vaikka yksin baariin, en saa nukuttua yksin vaan pyörin hereillä siihen asti, että hän tulee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Eri huoneissa nukutaan. Alkuaikoina, kun oltiin kovin rakastuneita yritettiin nukkua yhdessä. Minulla alkoi aika nopeesti mennä hermo, kun mies kuorsasi silloin (30-v sitten) ja kuorsaa edelleenkin. En saanut nukuttua ollenkaan ja öisin sitä hinaajan ääntä kuunnellessa hiipi mieleeni  varsin murhanhimoisia aatoksia. 

Sovittiin sitten, että nukutaan eri huoneissa. 

Ne, jotka tämän mölinän ovat kuulleet, ovat täysin ymmärtäneet ratkaisun.

:D

Vierailija kirjoitti:

Kaikki erillään nukkuvat pariskunnat ovat kyllä aivan omituisia. Tarvitsen kyllä omaa tilaa ja omaa aikaa, mutta öisin en saa unta ilman puolisoa vieressäni. Jos hän lähtee vaikka yksin baariin, en saa nukuttua yksin vaan pyörin hereillä siihen asti, että hän tulee kotiin.

Mitä jos olisitte sellainen kombo, että miehesi kuorsaisi aivan julmetun lujaa koko yön ja sinä olisit unihäiriöinen, jokaiseen ääneen heräävä nainen?

Silloin sinä sitä vasta pyörisitkin hereillä. Yhäkö silloinkin väkisinkin olisit tuollaisessa kuviossa joka ikinen yö, saaden ehkä muutamia minuutteja sieltä ja täältä unta koko yön aikana? Jaksaisitko oikeasti sellaista montaa vuotta?

No onpas teillä kova äänisiä puolisoita. Siis kyllä meilläkin varmaan kuorsaa mutta yksinkertaisesti olen vaan niin väsynyt että nukun yöni sitkeästi. En osaisi yksin edes nukkua.

Mies vitsaileekin että norsulauma saisi tulla makkariin että mä herään. Mutta jos lapsilla on jokin hätä yöllä siihen kyllä herään, vaikka nukkuvat erihuoneessa. Miehen herätyskellokaan ei mua herätä, hyvä että herään omaanikaan , soi kuulemma pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuorsaajat ja univaikeuksista kärsivät ei mene lääkäriin? Kun kumpaankin on erittäin hyvät hoitokeinot.

Kuorsaukseen en mene sanomaan mitään, mutta univaikeuksiinhan ei nykyään saa oikeita nukahtamislääkkeitä, vaan mielialalääkkeitä.

Mitkä ovat oikeita nukahtamislääkkeitä? Vaikka esim. tematsepaami lievittää myös ahdistusta niin kyllä tenox silti nukahtamislääke on. Ja varmaan käytetyin sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki erillään nukkuvat pariskunnat ovat kyllä aivan omituisia. Tarvitsen kyllä omaa tilaa ja omaa aikaa, mutta öisin en saa unta ilman puolisoa vieressäni. Jos hän lähtee vaikka yksin baariin, en saa nukuttua yksin vaan pyörin hereillä siihen asti, että hän tulee kotiin.

Ei tuokaan touhu nyt ihan normaalia ole. Läheisriippuvuutta tai jotain häiriötä sulla kyllä on, jos et pysty nukkumaan ilman puolisoa. Kamalaa :(

Me nukutaan myös erikseen. Minä nukun raskauden takia huonosti, heräilen monta kertaa yössä ja vaikea saada unta uudestaan. Mies kuorsaa järjettömän kovaa. Kotiin kantamani kuorsauslääkkeet, -kiskot ym. ratkaisut eivät ole tulleet käyttöön ja tosiaan ne murhanhimoiset ajatukset ei tee parisuhteelle kovin hyvää. Ihana nukkua omassa rauhassa ja herätä hyvin levänneenä.

Pitää kokeilla samassa sängyssä nukkumista taas sitten kun lapsi sen ikäinen että ei heräile yöllä, jolloin itsekin ehkä osaa nukkua sikeämmin eikä kuorsaus häiritse niin paljon. Tai jos vaikka mies sais hoidettua kuorsausta jotenkin. Nyt toistaiseksi näin.

Lomamatkalla viereiset hotellihuoneet. Ei ole käynyt mielessäkään, että tuo olisi jotenkin vaikeaa :D.

Meillä myös nukutaan pääsääntöisesti eri huoneissa. Puolisoni tykkää kovasta sängystä ja viileästä huoneesta, kun taas itse tarvitsen pehmeän vuoteen ja mahdollisimman lämpimän huoneen.

Ette.

T. Meri