Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloin seurustella, ystävämies suuttui
25.09.2016 |
Olen aika hämmentynyt. Olen ollut vuosia sinkkuna, ja minulla on muutamia hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia. Olen aina pitänyt täytenä kukkupuheena, etteivät miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Miehet ovat ystävinä hiukan erilaisia kuin naiset, ja omat miespuoliset ystäväni ovat aivan ihania ihmisiä. Jos nyt kuvailen heistä kahta tärkeintä, niin toisen kanssa yritin suhdetta kauan sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme hyviksi ystäviksi, ja siitä olen iloinen. Sitten on toinen, jonka tapasin entisen miesystäväni kautta. Me erosimme, mutta jäin kaveriksi tämän exän ystävän kanssa. Tämä toinen on nyt se, joka on suuttunut minulle.
Ystävyytemme on perustunut lähinnä siihen, että opiskelemme samaa alaa (minä tosin olen jo valmistunut, hän ei), pidämme samoista kirjoista, elokuvista, leffoista, musiikista jne. Puhuttavaa on siis aina löytynyt. Enimmäkseen olemme olleet yhteyksissä sähköisten kanavien kautta, mutta saatamme käydä katsomassa yhdessä uuden elokuvan joka kiinnostaa molempia, ja muuta vastaavaa. Olen pyytänyt häneltä apua muutamiin kodin huoltotöihin, joita en ole itse osannut (ja kyllä korvannut tuon pienen vaivan mm. viemällä hänet syömään). Emme ole superläheisiä siinä mielessä että tapaisimme kasvotusten usein, mutta hän on ollut minulle tärkeä, sillä meillä on paljon yhteistä ja meillä on hauskaa aina kun tapaamme.
Nyt sitten on käynyt niin, että minä aloin seurustella uuden miehen kanssa. Tässä alkuhuuman aikoihin tuo ystäväni laittoi viestiä, että mitähän minulle kuuluu, kun en ole hetkeen pitänyt yhteyttä. Kerroin, että olen ollut vähän pää pilvissä, sillä olen tavannut jonkun kiinnostavan.
En olisi uskonut, mitä siitä seurasi. Sain kuulla, että olen tehnyt maailman kamalimman tempun ja hylännyt hänet toisen takia. Olen kuulemma vain pitänyt häntä varalla näinä vuosina kun olemme olleet ystäviä, vain roikottaen häntä mukana kunnes tapaan jonkun paremman.
En voi pukea sanoiksi, miten kauhea olo minulla on. Siis tämä ystävä onkin kuvitellut, että me alamme ennen pitkää seurustella? Eihän asia niin ole, ystäviä me olemme! Hän ei ole koskaan edes vihjaillut, että olisi kiinnostunut viemään suhdettamme toiselle tasolle. Ellei nyt lasketa joissain opiskelijabileissä häneltä saamaani suukkoa. Minulla ei ole romanttisia tunteita häntä kohtaan, enkä ole havainnut sellaisia myöskään hänen puoleltaan.
Niin että nyt minä sitten olen hyväksikäyttäjä ja huijari. Olen äärimmäisen loukkaantunut, että joku voi ajatella minusta tuollaista. Yritin selittää hänelle, että hän on aina ollut minulle rakas ystävä, mutta koskaan ei ole edes vihjattu, että tässä olisi jotain muutakin. Olen ahdistunut ajatuksesta, että minulle tärkeä ihminen on nyt minulle niin vihainen, ja pettynyt minuun asiasta, jonka en tiennyt olevan edes olemassa.
Väkisin tulee mieleen se klisee, etteivät naiset ja miehet voi olla ystäviä. Mutta minä tiedän että voivat, minulla kun on ystävänä myös se toinen mies, jonka kanssa seurustelu ei toiminut. Siinä ei ainakaan ole mitään muita jännitteitä mukana, pelkkää puhdasta kaveruutta. Ja niin olen luullut myös tästä toisesta ystävästä, mutta ilmeisimmin olen ollut väärässä. Hirveän paha mieli on, ja olen loukkaantunut, sillä en tiedä missä kohtaa olen tehnyt virheen. Olen luullut kaiken olevan hyvin :(
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen naisen ihmisarvo määrittyy sen mukaan pääseekö hänen kanssaan panemaan vai ei.
Se joku kuuluisa feministi selitti joskus miten naiset eivät voi ikinä, koskaan, ymmärtää miten paljon suurin osa miehistä vihaa naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ihmiset biologia. Kumpi sukupuoli eläimissä näitä soidinmenoja yleensä harjoittaa ja kumpi yrittää tehdä vaikutuksen kumpaan pullistelemalla punaisia kaulahelttoja tai näyttämällä pinkkiä persettä ohikulkijoille? Miesten tehtävä on aina yrittää naista. Naaras vain passiivisena katselee kun pässit juoksee 100 lasissa toisiinsa pahki ja taistelee naaraiden huomiosta. Kun kiima-aika sitten osuu kohdalleen, silloin "annetaan" alfauroksen paritella.
Miesten osuus väestöstä on yliedustettuna, niinpä jokaiselle parittelu- tai pariutumishaluiselle naiselle löytyy mies. Jos suhde olisi vaikkapa 1/10, niin miehillä olisi aivan erilailla vientiä. Nyt sitä vientiä on 10%:lla miehistä, joita kaikki naiset haluavat. Jotkut naiset sitten biologisen kellon soidessa ottavat myös betamiehiä, kun alfaa ei ole saatavilla, mutta moni on mieluummin ilman. Suurin osa ihmisistä on vieläpä tyytymättömiä parisuhteisiinsa (avioerotilastot + vielä helpommin eroavat avoparit, joista ei edes tilastoja), joten ei näistä betauroksista ole sitten loppujen lopuksi siittäjää kummemmiksi.
Jos biologiasta puhutaan, niin toki tulee ottaa huomioon nainenkin biologisena olentona. Naarasihmisen olisi kaikista järkevintä levittää jalkansa mahdollisimman monelle urosihmiselle taatakseen kovan kilpailun, ja täten vahvimman siittiön hedelmöittämän munasolun.
Toinen vaihtoehto on toki se, että urokset kilpailevat naaraasta ja naaras parittelee kilpailun vottaneen uroksen kanssa. Biologia kuitenkin edellyttää, että naaras yrittää kaikin tavoin taata mahdollisimman elinvoimaiset geenit poikasilleen. Tämän jälkeen naaraan pitäisi etsiä uros, jolla olisi parhaimmat mahdollisuudet turvata emon ja poikasen elämä kyseisessä elinympäristössä. Ihmisten keskuudessa tämä yleensä tarkoittaa valtaa/voimaa/varallisuutta.
Jos siis miehet saavat perustella käytöstään biologialla, eikö naistenkin käytöstä silloin pidä katsella biologisista näkökulmista? Vai mennäänkö kaksinaismoralistisella näkökulmalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ihmiset biologia. Kumpi sukupuoli eläimissä näitä soidinmenoja yleensä harjoittaa ja kumpi yrittää tehdä vaikutuksen kumpaan pullistelemalla punaisia kaulahelttoja tai näyttämällä pinkkiä persettä ohikulkijoille? Miesten tehtävä on aina yrittää naista. Naaras vain passiivisena katselee kun pässit juoksee 100 lasissa toisiinsa pahki ja taistelee naaraiden huomiosta. Kun kiima-aika sitten osuu kohdalleen, silloin "annetaan" alfauroksen paritella.
Miesten osuus väestöstä on yliedustettuna, niinpä jokaiselle parittelu- tai pariutumishaluiselle naiselle löytyy mies. Jos suhde olisi vaikkapa 1/10, niin miehillä olisi aivan erilailla vientiä. Nyt sitä vientiä on 10%:lla miehistä, joita kaikki naiset haluavat. Jotkut naiset sitten biologisen kellon soidessa ottavat myös betamiehiä, kun alfaa ei ole saatavilla, mutta moni on mieluummin ilman. Suurin osa ihmisistä on vieläpä tyytymättömiä parisuhteisiinsa (avioerotilastot + vielä helpommin eroavat avoparit, joista ei edes tilastoja), joten ei näistä betauroksista ole sitten loppujen lopuksi siittäjää kummemmiksi.
Jos biologiasta puhutaan, niin toki tulee ottaa huomioon nainenkin biologisena olentona. Naarasihmisen olisi kaikista järkevintä levittää jalkansa mahdollisimman monelle urosihmiselle taatakseen kovan kilpailun, ja täten vahvimman siittiön hedelmöittämän munasolun.
Toinen vaihtoehto on toki se, että urokset kilpailevat naaraasta ja naaras parittelee kilpailun vottaneen uroksen kanssa. Biologia kuitenkin edellyttää, että naaras yrittää kaikin tavoin taata mahdollisimman elinvoimaiset geenit poikasilleen. Tämän jälkeen naaraan pitäisi etsiä uros, jolla olisi parhaimmat mahdollisuudet turvata emon ja poikasen elämä kyseisessä elinympäristössä. Ihmisten keskuudessa tämä yleensä tarkoittaa valtaa/voimaa/varallisuutta.
Siittiökilpailu (jota virheellisesti myös spermakilpailuksi kutsutaan) ei ole kovin merkityksellinen ihmisillä: "Compared to other animals, and primates in particular, humans show low-to-intermediate levels of sperm competition, suggesting that humans have a history of little selection pressure for sperm competition" (https://en.wikipedia.org/wiki/Human_sperm_competition).
Toinen selitys (se perinteinen) sen sijaan pätee edelleen.
Voiko joku muka oikeasti olla noin naiivi kuin sinä ap??
Vierailija kirjoitti:
Tämä viestiketju on suurin piirtein tehnyt rikollista siitä jos kokee ihastumisen tunnetta johonkin kaveriinsa. On petos ystävyyttä kohtaan olla ihastunut ystäväänsä.
En tajua tota. Mulla on ollut useita naispuolisia ystäviä, eikä sanaton ihailu ole ollut ainakaan haitaksi. Yhdeltä sain pakit jo tutustuessa. Toisen kanssa olemme olleet varattuja eri aikoina tai muita esteitä. Ei se ole ystävyyden este, että toisissa olosuhteissa voisi ryhtyä suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Kun se on aina ihan kiinni siitä kuka ja miten vonkaa. Yritä nyt ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehille ikinä käy niin että joku nainen on nätti ja ystäväksi kelpaavasti kiva mutta ihastumista ei vaan tapahdu? Jotain seksuaalista vetovoimaa varmasti olisi, mutta ei halua seurustella.
Miksi naiset eivät ymmärrä että se ihastuminen johtuu juurikin tuosta seksuaalisesta vetovoimasta.
Onko miehet sitten ihastuneita kaikkiin nätteihin naisiin joiden kanssa on puheväleissä? :D
Tässä nyt pitää erottaa se miten naiset ymmärtävät sanan nätti ja miten taas miehet. Katsos kun kauneus on katsojan silmässä ja kaikki miehet eivät pidä sinuakaan nättinä vaikka olisitkin nätti näin yleisesti puhuttaessa.
Tarkoittaako nätti nyt siis sitä että "panisin" (minkä joku täällä sanoi olevan 90% naisista), eli on jonkun näköistä seksuaalista vetovoimaa vai sitä että nainen on sun silmään 5/5?
Omasta puolestani voin sanoa että 90% naisista ei ole minun mielestäni sellaisia joita kohtaan tuntisin seksuaalista vetovoimaa. Panisin ehkä ja tämä on erittäin suuri ehkä ainoastaan tällaista naista siinä tapauksessa jossa nainen heittäytyisi ja sanoisi että pane mua ja itselläni ei olisi mitään parempaakaan tekemistä, tosin veikkaan että käteen vetäminen olisi tällaisessakin tilanteessa paljon miellyttävämpi vaihtoehto minulle. Minkäänlaista yritystä olisi kyllä ihan turha odottaa minun puoleltani.
Just tällaisia velttoja epämiehiä on suomi nykyään pullollaan. Ei ihme että miehekkäät ulkomaalaiset miehet kiinnostaa aika huomattavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.
Kyllä minusta tuo on nimenomaan petos ap:ta kohtaan. Jokainen on vastuussa omasta itsestään ja omista valinnoistaan. Näin naisena näen kaikki ensisijaisesti ihmisenä, joten ei tulisi mieleenkään "roikottaa" ketään mukana vuosia, ihan vain egon jatkeena.
Jos kemiaa olisi, jotain olisi tapahtunut lähes heti tutustumisen jälkeen, näin ainakin omalla kohdalla. Kuulostaa siltä, että ap:n miespuolinen ystävä ei ole ainoastaan pettänyt ap:n luottamusta, vaan myös oman luottamuksensa. Eli harrastanut itsepetosta ja varsin menestyneesti vielä.
Jos minulle selviäisi miespuolisen ystäväni vain esittäneen ystävääni, saadakseen enemmän, hän olisi entinen ystäväni. Kyllä tuo on sellainen luottamuksen menetys, että voisin varmasti fyysisesti pahoin. Mies ystävänä on vähän kuin oma sisarus, ihan kuin nainenkin ystävänä. En erottele sukupuolen tai muiden ominaisuuksien mukaan.
Mutta näinhän se taitaa olla, että jos mies näkee naisen seksikkäänä (siis ei pelkästään hyvännäköisenä), niin siinä ei paljon ystävyydet (tai ne kemiat) paina. Johtuisikohan miesten pääpainotteisuudesta visuaalisuuteen? On turhauttavaa huomata, että naisen arvo mitataan miesten keskuudessa pelkästään ulkonäöllä ja pantavuudella. Surullista. Kaikkien kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.
Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä oli suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Kyllä se suoruus on paras tapa. Vaikka pelkässä ystävyyssuhteessa alussa olisitkin. Itsellä myös vastapuolen esittäminen mielenkiinnon puutetta ja toisien vilkuilu on ehdoton turn off, vaikka molemminpuolista kiinnostusta oikeasti olisikin. Ei siis pelailua. Ei se enää myöhemmin auta, se juna ja ne mahdolliset orastavat tunteet meni jo, jos ei saa suutansa auki. Suoraselkäisyys on aina arvostettavaa. Vaikka vastaus sitten olisikin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Embody the Invisible kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä oli suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Kyllä se suoruus on paras tapa. Vaikka pelkässä ystävyyssuhteessa alussa olisitkin. Itsellä myös vastapuolen esittäminen mielenkiinnon puutetta ja toisien vilkuilu on ehdoton turn off, vaikka molemminpuolista kiinnostusta oikeasti olisikin. Ei siis pelailua. Ei se enää myöhemmin auta, se juna ja ne mahdolliset orastavat tunteet meni jo, jos ei saa suutansa auki. Suoraselkäisyys on aina arvostettavaa. Vaikka vastaus sitten olisikin ei.
Ystävyyttä on kestänyt joitain vuosia. Ensimmäinen vuosi meni tutustuessa ja yrittäessäni selvittää onko kuvioissa jo poikaystävä. Ilmeisesti sellaista ei ole ollut koko aikana. Sen jälkeen iski pelko, että aikaa on kulunut jo niin kauan, että ei tässä enää voi mitään tehdä, kun toinen sen jälkeen ihmettelisi, että miksi et sanonut aiemmin tai mikä nyt on muuttunut.
Tämä on pienessä työyhteisössä vaikeaa, kun toisesta ei oikein koskaan pääse kokonaan eroon jos tulee ongelmia. AV:lle ei kai voi valittaa, jos neuvojen noudattaminen johtaa siihen, että minä tai tämä toinen joutuu vaihtamaan työtilaa tai lopettamaan yhteisen kahvihuoneen käytön? Sen verran herkistä asioista on nyt kyse ja tästä löytyy myös ennakkotapauksia.
Willy Loman kirjoitti:
Embody the Invisible kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä oli suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Kyllä se suoruus on paras tapa. Vaikka pelkässä ystävyyssuhteessa alussa olisitkin. Itsellä myös vastapuolen esittäminen mielenkiinnon puutetta ja toisien vilkuilu on ehdoton turn off, vaikka molemminpuolista kiinnostusta oikeasti olisikin. Ei siis pelailua. Ei se enää myöhemmin auta, se juna ja ne mahdolliset orastavat tunteet meni jo, jos ei saa suutansa auki. Suoraselkäisyys on aina arvostettavaa. Vaikka vastaus sitten olisikin ei.
Ystävyyttä on kestänyt joitain vuosia. Ensimmäinen vuosi meni tutustuessa ja yrittäessäni selvittää onko kuvioissa jo poikaystävä. Ilmeisesti sellaista ei ole ollut koko aikana. Sen jälkeen iski pelko, että aikaa on kulunut jo niin kauan, että ei tässä enää voi mitään tehdä, kun toinen sen jälkeen ihmettelisi, että miksi et sanonut aiemmin tai mikä nyt on muuttunut.
Tämä on pienessä työyhteisössä vaikeaa, kun toisesta ei oikein koskaan pääse kokonaan eroon jos tulee ongelmia. AV:lle ei kai voi valittaa, jos neuvojen noudattaminen johtaa siihen, että minä tai tämä toinen joutuu vaihtamaan työtilaa tai lopettamaan yhteisen kahvihuoneen käytön? Sen verran herkistä asioista on nyt kyse ja tästä löytyy myös ennakkotapauksia.
Ihmisiä ei oikein voi estääkään ilmaisemasta itseään, vaikka kyse olisikin tiiviistä yhteistyöstä. Jos kestät sen pettymyksen, että vastaus olisikin ei (pystyisit jatkamaan normaalisti) ja kollegasi on sen verran kypsä, ettei anna moisen tunnustuksen vaikuttaa väleihinne. Tämä vaatii sen, että kumpikin pystyy toimimaan asiallisesti jälkeenpäin. Jos suhde tuosta syntyisikin, niin se voi myös jäädä lyhyeksi. Sen jälkeen ilmapiiri voikin olla jo niin huono, että jommankumman on pakko hakea siirtoa. Sanon vain, että tekemättömät asiat jäävät harmittamaan eniten. Tulkitse se miten tahdot :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vitsi tämä "ystävämies".Miehen kannalta tällainen suhde on lähinnä ufojuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehille ikinä käy niin että joku nainen on nätti ja ystäväksi kelpaavasti kiva mutta ihastumista ei vaan tapahdu? Jotain seksuaalista vetovoimaa varmasti olisi, mutta ei halua seurustella.
Miksi naiset eivät ymmärrä että se ihastuminen johtuu juurikin tuosta seksuaalisesta vetovoimasta.
Onko miehet sitten ihastuneita kaikkiin nätteihin naisiin joiden kanssa on puheväleissä? :D
Tässä nyt pitää erottaa se miten naiset ymmärtävät sanan nätti ja miten taas miehet. Katsos kun kauneus on katsojan silmässä ja kaikki miehet eivät pidä sinuakaan nättinä vaikka olisitkin nätti näin yleisesti puhuttaessa.
Tarkoittaako nätti nyt siis sitä että "panisin" (minkä joku täällä sanoi olevan 90% naisista), eli on jonkun näköistä seksuaalista vetovoimaa vai sitä että nainen on sun silmään 5/5?
Omasta puolestani voin sanoa että 90% naisista ei ole minun mielestäni sellaisia joita kohtaan tuntisin seksuaalista vetovoimaa. Panisin ehkä ja tämä on erittäin suuri ehkä ainoastaan tällaista naista siinä tapauksessa jossa nainen heittäytyisi ja sanoisi että pane mua ja itselläni ei olisi mitään parempaakaan tekemistä, tosin veikkaan että käteen vetäminen olisi tällaisessakin tilanteessa paljon miellyttävämpi vaihtoehto minulle. Minkäänlaista yritystä olisi kyllä ihan turha odottaa minun puoleltani.
Just tällaisia velttoja epämiehiä on suomi nykyään pullollaan. Ei ihme että miehekkäät ulkomaalaiset miehet kiinnostaa aika huomattavasti enemmän.
No jaa, en näe kyllä siinä mitään miehekästä että panee kaikkea mikä liikkuu, vaikka itseä ei edes kiinnosta joku tällainen nainen fyysisesti missään mielessä. No onhan se tietysti hyvä että löytyy teitä beta miehiä jotka sitten huolivat minun torjumani jämät kun ette muuten edes kelpaisi naiselle jos edes osoittaisin pientäkin kiinnostusta tätä kohtaan.
Muutenkin huvittaa tuo vertaus "miehekkäisiin" ulkomaalaisiin miehiin. Kuulostat aika epävarmalta.
Embody the Invisible kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Embody the Invisible kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä oli suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Kyllä se suoruus on paras tapa. Vaikka pelkässä ystävyyssuhteessa alussa olisitkin. Itsellä myös vastapuolen esittäminen mielenkiinnon puutetta ja toisien vilkuilu on ehdoton turn off, vaikka molemminpuolista kiinnostusta oikeasti olisikin. Ei siis pelailua. Ei se enää myöhemmin auta, se juna ja ne mahdolliset orastavat tunteet meni jo, jos ei saa suutansa auki. Suoraselkäisyys on aina arvostettavaa. Vaikka vastaus sitten olisikin ei.
Ystävyyttä on kestänyt joitain vuosia. Ensimmäinen vuosi meni tutustuessa ja yrittäessäni selvittää onko kuvioissa jo poikaystävä. Ilmeisesti sellaista ei ole ollut koko aikana. Sen jälkeen iski pelko, että aikaa on kulunut jo niin kauan, että ei tässä enää voi mitään tehdä, kun toinen sen jälkeen ihmettelisi, että miksi et sanonut aiemmin tai mikä nyt on muuttunut.
Tämä on pienessä työyhteisössä vaikeaa, kun toisesta ei oikein koskaan pääse kokonaan eroon jos tulee ongelmia. AV:lle ei kai voi valittaa, jos neuvojen noudattaminen johtaa siihen, että minä tai tämä toinen joutuu vaihtamaan työtilaa tai lopettamaan yhteisen kahvihuoneen käytön? Sen verran herkistä asioista on nyt kyse ja tästä löytyy myös ennakkotapauksia.
Ihmisiä ei oikein voi estääkään ilmaisemasta itseään, vaikka kyse olisikin tiiviistä yhteistyöstä. Jos kestät sen pettymyksen, että vastaus olisikin ei (pystyisit jatkamaan normaalisti) ja kollegasi on sen verran kypsä, ettei anna moisen tunnustuksen vaikuttaa väleihinne. Tämä vaatii sen, että kumpikin pystyy toimimaan asiallisesti jälkeenpäin. Jos suhde tuosta syntyisikin, niin se voi myös jäädä lyhyeksi. Sen jälkeen ilmapiiri voikin olla jo niin huono, että jommankumman on pakko hakea siirtoa. Sanon vain, että tekemättömät asiat jäävät harmittamaan eniten. Tulkitse se miten tahdot :)
Oman kokemuksen perusteella en pitäisi harvinaisena, että ystävämiehiltä on evätty oikeus itseilmaisuun jo lapsuuskodissa. Varhain opittuja selviytymistapoja voidaan silloin ylläpitää vielä aikuisenakin, jolloin todellinen uhka on väistynyt ja olisi mahdollista toimia toisinkin. Joillekin meistä tämä valkenee vasta kun on liian myöhäistä.
Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.
Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa? Siis noin kun kuitenkn tajuat tehdä sen toista ihmistä kunnioittavalla tavalla. Se jos mikä saa naisen pikkarit kostumaan ja sukat pyörimään jaloissa. Ainakin mun. Enkä ole sellaista miestä itskään tavannut, kärsin osin samasta ongelmasta kuin sinä, eli minua hävettää että tarjoaisinkaan (jopa treffiehdotukseen suostuminen saattaisi olla sitä) itseäni kellekään miehelle, se olisi tosi sääli lähinnä sen miehen kannalta. Vaikka siis ei kuitenkaan olisi, mutta kun siis olisi.
Mutta miehet on onneksi niin suorasukaisia, että ongelmastani riippumatta olen saanut seurustella, vaikkakaan en miesten, jotka ois todella järistyttäneet maailmani, kanssa.
No ei todellakaan miehet kiinnostu kenestä tahansa nätistä naisesta. Kumma ajatuskin. Epätoivoisille lassukoille kelpaisi ehkä kuka tahansa nainen, koska he eivät naista oikein millään saa.
Alue: Aihe vapaa
Joskus yläasteikäisenä näitä oli ja olin varmasti tällainen silloin itsekin mutta pistäisin sen kyllä hormoonien piikkiin. Aikuisiällä en ole omissa kaveripiireissäni tavannut ketään kuin yhden kaverin tutun ja tuli enemmänkin fiilis että hän ylikompensoi jotain ja pahasti. Kävi myös erittäin "tuttavalliseksi" kun oli juonut tarpeeksi.