Aloin seurustella, ystävämies suuttui

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Juuri näin. Meidän miesten kommentit voivat olla outoja, mutta ne ovat rehellisiä. Teininä pidin tervehtimistä myöten mitä tahansa naisilta saamaani huomiota merkkinä syvemmästä kiinnostuksesta. Pettymysten jälkeen käännyin varovaisuuden vuoksi toiseen äärilaitaan, enkä uskonut kenenkään olevan minusta kiinnostunut. Siellä olen edelleen ja sen vuoksi varon ilmaisemasta itseäni ennen kuin viesti naisen puolelta on tullut hyvin selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on seuraus feminismistä kun  miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.

Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.

Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.

Ap

Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.

Ap

Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.

Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?

No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.

Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.

Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.

Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua. 

Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)

Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa?

Tätä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta minussa istuu tiukasti käsitys, että niin ei ole lupa tehdä. Se voi olla opittuna lapsuuskodista, jossa kaikkeen piti pyytää lupa ja oli väärin ja häpeällistä jos pyysi sellaista mistä kieltäydyttiin. Piti siis jotenkin etukäteen osata päätellä, mihin pyyntöön suostuttaisiin. Epävarmoissa tilanteissa oli turvallisinta olla pyytämättä.

Pystyn olemaan naiselle erittäinkin hyvä ystävä, jos en tunne vetoa. Niihin keihin tunnen vetoa ja saan kaverikortin, poistan aika lailla välittömästi somesta ja puhelimesta. En sillä että kiukuttelisin, vaan kokemuksesta tiedän, että turha roikottaa turhia toiveita ja näin kaikki pääsee paremmin eteen päin. Olen tämän kyllä ilmoittanut ihan suoraan kyseisille ihmisille, mutta tiedän että jotkut ovat sen kääntäneet jutuissaan mun pikkumaisuudeksi.

Hassua on se, että juurikin samat tyypit tapailun alussa valittivat roikkujista, joilta tulee yhä viestejä. :D

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

MÄN kirjoitti:

Pystyn olemaan naiselle erittäinkin hyvä ystävä, jos en tunne vetoa. Niihin keihin tunnen vetoa ja saan kaverikortin, poistan aika lailla välittömästi somesta ja puhelimesta. En sillä että kiukuttelisin, vaan kokemuksesta tiedän, että turha roikottaa turhia toiveita ja näin kaikki pääsee paremmin eteen päin. Olen tämän kyllä ilmoittanut ihan suoraan kyseisille ihmisille, mutta tiedän että jotkut ovat sen kääntäneet jutuissaan mun pikkumaisuudeksi.

Hassua on se, että juurikin samat tyypit tapailun alussa valittivat roikkujista, joilta tulee yhä viestejä. :D

Kyllä kiukuttelu on kiukuttelua myös silloin, kun väität että se ei ole.

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Juuri näin. Meidän miesten kommentit voivat olla outoja, mutta ne ovat rehellisiä. Teininä pidin tervehtimistä myöten mitä tahansa naisilta saamaani huomiota merkkinä syvemmästä kiinnostuksesta. Pettymysten jälkeen käännyin varovaisuuden vuoksi toiseen äärilaitaan, enkä uskonut kenenkään olevan minusta kiinnostunut. Siellä olen edelleen ja sen vuoksi varon ilmaisemasta itseäni ennen kuin viesti naisen puolelta on tullut hyvin selväksi.

Olen se jolle vastasit. Minä menen tutustumaan uusiin miehiin aktiivisesti esim juhlissa tms mutta pelkästään ystäväpohjalta. Katson silmiin ja hymyilen, koska niin teen naisiinkin tutustuessa, mielestäni se on kohteliasta. Kyselen kuulumisia ja aika tarkkaankin kiinnostuksen kohteita ym kaverin kavereilta, jotka on miehiä joita en ole ennen tavannut, mutta joihin mielelläni ystävystyisin. Saatan bussipysäkillä alkaa juttelemaan vieraalle miehelle, kuten vieraalle naisellekin. Olen huomaavainen näille uusille ystävyyksille (en bussipysäkkimiehille sentään) ja varmasti vaikutan kiinnostuneelta tutustumaan lähemmin, mutta olen kiinnostunut siitä henkilöstä ihmisenä, en miehenä. Käyttäydyn samoin kuin naisten kanssa. Täysin samoin, sukupuoli ei vaikuta siihen miten tutustun. Mutta on mahdollista, että tietyn tyyppiset miehet tulkitsevat minua väärin. Onneksi moni mies ei tulkitse, ja ystävyys kehittyy, ystävyytenä ilman kummankaan panotoiveita.

Treffikutsu muuttaa tilanteen. Jos olen kiinnostunut miehestä miehenä niin vastaan suoraan treffikutsuun kyllä, muuten sanon että ollaan vaan kavereita tai ei kiitos. Kyllä teen aloitteita itsekin, mutta ne on selkeitä aloitteita treffiehdotuksen muodossa, niitä ei voi käsittää väärin.

Flirtti on vähän vaikeampi kysymys sitten. Kevyt flirttailu on kivaa ja se tuo iloa päiviin. Tarkoitan sellaista pikaista vihjailevaa nauravaa katsetta tai kiusoittelua tms.. Puolituttujen ystävämiesten kanssa on sitä joskus tullut harrastettua, läheisten ystävien kanssa ei. Mutta pelkkä flirtti ei tarkoita mitään, se voi olla ihan vaan piristystä päivään. Suorat ehdotukset (esim treffeille) tarkoittaa. Siksi kannattaa olla suora eikä tulkita. Kannattaa ottaa riskejä siitä että tulee torjutuksi kun kysyy suoraan (itsekin otan niitä riskejä ja teen aloitteita, olen saanut monia pakkejakin).

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on seuraus feminismistä kun  miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.

Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.

Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.

Ap

Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.

Ap

Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.

Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?

No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.

Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.

Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.

Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua. 

Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)

Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa?

Tätä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta minussa istuu tiukasti käsitys, että niin ei ole lupa tehdä. Se voi olla opittuna lapsuuskodista, jossa kaikkeen piti pyytää lupa ja oli väärin ja häpeällistä jos pyysi sellaista mistä kieltäydyttiin. Piti siis jotenkin etukäteen osata päätellä, mihin pyyntöön suostuttaisiin. Epävarmoissa tilanteissa oli turvallisinta olla pyytämättä.

Koskeeko sama olo tilanteita, joissa pyytää palkankorotusta, pyytää tulla valituksi uuteen työpaikkaan, pyytää saada syödä se viimeinen pulla tarjoilulautaselta? Niissäkin kaikissa vastaus saattaa olla ei, etkä pysty ennakoimaan onko.

Googlettakaapa tutkimuksia miehen ja naisen välisestä ystävyydestä. Miehet tulkitsevat seksuaalisiksi vihjeiksi asiat, jotka naisen mielestä ovat ystävällisyyden osoituksia. Kuten hymy, silmiin katsominen keskusteltaessa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaapa tutkimuksia miehen ja naisen välisestä ystävyydestä. Miehet tulkitsevat seksuaalisiksi vihjeiksi asiat, jotka naisen mielestä ovat ystävällisyyden osoituksia. Kuten hymy, silmiin katsominen keskusteltaessa jne.

Mitä hyötyä on googlettaa? Jokainen on silti edelleen omasta mielestään oikeassa ja ajattelee että vastapuolen on otettava huomioon se että minun tulkintani on erilainen. Mutta minun ei tarvitse ottaa huomioon sitä että vastapuoli tulkitsee eri tavalla.

Vaikka lukisimme miten monta tutkimusta, näin ajattelemme kaikki edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaapa tutkimuksia miehen ja naisen välisestä ystävyydestä. Miehet tulkitsevat seksuaalisiksi vihjeiksi asiat, jotka naisen mielestä ovat ystävällisyyden osoituksia. Kuten hymy, silmiin katsominen keskusteltaessa jne.

No ei tarvi goolettaa koska uskon ilman googlettamistakin että osa miehistä tulkitsee seksuaalisiksi vihjeiksi naisen ystävällisyyden eleitä. Mutta miehet, joilla on ollut elämön varrella useita naisia vain kavereina, eivät tulkitse.

Ja minä nainen, joka olen iloinen ja tykkään hymyillä ja katson aina ihmistä silmiin, oli se sitten oma mies, naapuri, asiakas tai uusi mieskollega tai naiskollega tai naislääkärini niin aion jatkossakin katsoa kaikkia ihmisiä silmiin ja hymyillä. Ei ole minun ongelmani, jos joku mies tulkitsee kohteliaisuuden ja ystävällisyyden väärin. Ei ole minun vastuulla mitä joku toinen tuntee kohteliaisuudesta, ei ole minun vastuulla miten joku toinen ihminen tulkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Tarkoitin että huono neuvo kelle tahansa, naisille tai miehille. Kyllä kannattaa ilmaista kiinnostustaan, jos sitä kiinnostusta on, oli mies tai nainen.

Hienoa, että heillä projekti muuttui seurusteluksi! Voin kuvitella että opiskeluaikoina tuollasta voi tapahtua. Meillä aikuisemmilla työprojektit kuitenkaan harvoin muuttuvat seurusteluksi (työkavereihin ei kannata ihastua, siitä tulee vaan ongelmia).

Uskon että olet oikeassa tuon ymmärrysasian suhteen. Jos kaikki tekeminen tähtää parisuhteen saamiseen, niin varmasti kaikkea katsoo parisuhteen etsimis -silmälasien läpi. Kaveruudet värittyvät tuon etsinnän kautta ja kaikki muukin, ja tulee väärinymmärryksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Ota myös huomioon, että monella naisella kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää ystävien saamiseen. Voi olla että parisuhdetta ei edes halua (syitä siihen voi olla monia, moni nainen haluaa elää sinkkuna). Mutta ystäviä tarvii aina. Ja miespuoleiset ystävät on oikeasti tärkeä asia naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Tarkoitin että huono neuvo kelle tahansa, naisille tai miehille. Kyllä kannattaa ilmaista kiinnostustaan, jos sitä kiinnostusta on, oli mies tai nainen.

Hienoa, että heillä projekti muuttui seurusteluksi! Voin kuvitella että opiskeluaikoina tuollasta voi tapahtua. Meillä aikuisemmilla työprojektit kuitenkaan harvoin muuttuvat seurusteluksi (työkavereihin ei kannata ihastua, siitä tulee vaan ongelmia).

Uskon että olet oikeassa tuon ymmärrysasian suhteen. Jos kaikki tekeminen tähtää parisuhteen saamiseen, niin varmasti kaikkea katsoo parisuhteen etsimis -silmälasien läpi. Kaveruudet värittyvät tuon etsinnän kautta ja kaikki muukin, ja tulee väärinymmärryksiä.

Minä ymmärrän kaveruus-neuvon kyllä siten, että kannattaa tutustua naisiin yleisesti kavereina ja siitä voi sitten kehittyä jotain jos on kehittyäkseen. Eli hyvä neuvo niille jotka tarvitsevat harjoitusta sosiaalisessa kanssakäymisessä. En ymmärrä sitä niin että pitää teeskennellä kaveria ja sitten "iskeä".

Kiinnostus kannattaa toki ilmaista, mutta silti maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat varovaisia siinä ilmaisemisessa. Enimmäkseen nuoret ovat sellaisia. Toki jos vuosista puhutaan, niin hommassa ei enää ole paljon järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Ota myös huomioon, että monella naisella kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää ystävien saamiseen. Voi olla että parisuhdetta ei edes halua (syitä siihen voi olla monia, moni nainen haluaa elää sinkkuna). Mutta ystäviä tarvii aina. Ja miespuoleiset ystävät on oikeasti tärkeä asia naiselle.

Ja siis. Miespuoleiset ystävät on tärkeitä naiselle siksi, että saisi miehistä näkökulmaa asioihin. Ei siksi että olisi joku jota pyytää muuttoavuksi tai asentamaan pyykkikone. Sitä varten on muuttofirmat ja putkifirmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Ota myös huomioon, että monella naisella kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää ystävien saamiseen. Voi olla että parisuhdetta ei edes halua (syitä siihen voi olla monia, moni nainen haluaa elää sinkkuna). Mutta ystäviä tarvii aina. Ja miespuoleiset ystävät on oikeasti tärkeä asia naiselle.

Eipä ole tarvetta ottaa huomioon. En nimittäin ole tuollaista huomannut. Ainakin minun tuntemillani naisilla tavoitteena on lähinnä se tekeminen esim. harrastuksen parissa, ei se kavereiden saaminen. Ja itselleni ainakaan ystävien hankkiminen ei ole millään tavalla tärkeää. Kaverisuhteet ovat OK, mutta syvällisiä ja aikaavieviä ystävyyssuhteita en henkilökohtaisesti ole milloinkaan kaivannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Tarkoitin että huono neuvo kelle tahansa, naisille tai miehille. Kyllä kannattaa ilmaista kiinnostustaan, jos sitä kiinnostusta on, oli mies tai nainen.

Hienoa, että heillä projekti muuttui seurusteluksi! Voin kuvitella että opiskeluaikoina tuollasta voi tapahtua. Meillä aikuisemmilla työprojektit kuitenkaan harvoin muuttuvat seurusteluksi (työkavereihin ei kannata ihastua, siitä tulee vaan ongelmia).

Uskon että olet oikeassa tuon ymmärrysasian suhteen. Jos kaikki tekeminen tähtää parisuhteen saamiseen, niin varmasti kaikkea katsoo parisuhteen etsimis -silmälasien läpi. Kaveruudet värittyvät tuon etsinnän kautta ja kaikki muukin, ja tulee väärinymmärryksiä.

Minä ymmärrän kaveruus-neuvon kyllä siten, että kannattaa tutustua naisiin yleisesti kavereina ja siitä voi sitten kehittyä jotain jos on kehittyäkseen. Eli hyvä neuvo niille jotka tarvitsevat harjoitusta sosiaalisessa kanssakäymisessä. En ymmärrä sitä niin että pitää teeskennellä kaveria ja sitten "iskeä".

Kiinnostus kannattaa toki ilmaista, mutta silti maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat varovaisia siinä ilmaisemisessa. Enimmäkseen nuoret ovat sellaisia. Toki jos vuosista puhutaan, niin hommassa ei enää ole paljon järkeä.

Ymmärrämme neuvon samoin, en minäkään ajattele että joku teeskentelisi kaveria panot mielessä. Mutta käytin ehkä liian epämääräistä termiä huono neuvo. Tarkoitin sitä että en usko neuvon olevan toimiva. En usko että kaveruudesta useinkaan kehittyy parisuhdetta. Tilastot puhuvat sitä vastaan. Toki neuvo on toimiva niille jotka tarvivat harjoitusta sosiaalisessa kanssakäymisessä naisten kanssa. Mutta en usko että näiden "harjoitusnaisten" kanssa kaveruus useinkaan muuttuu suhteeksi. Niitä opittuja sosiaalisia taitoja voi sitten käyttää muihin naisiin, ja se on hyvä :) .

Tässä keskustelussa kannattaisi ylipäätään erottaa parin kuukauden ystävyys ja vuosien ystävyys. Ap kertoi useamman vuoden ystävyydestä, ja minäkin olen tarkoittanut sellaista. Toki kuukauden "ystävyys" voi helpostikin johtaa parisuhteeseen, mutta silloin kumpikaan ei ole varmaan päässään määritellyt sitä vielä pelkäksi ystävyydeksi, kuukauden ajan on vasta tutustunut ihmiseen. Mutta jos tuttavuus on kestänyt monta kuumautta tai monta vuotta, ja nainen ajattelee että mies on PELKKÄ ystävä, niin en usko että mies millään saa käännettyä tilanetta parisuhteen suhtaan, vaikka se mies tekisi mitä.

Willy Loman kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on seuraus feminismistä kun  miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.

Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.

Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.

Ap

Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.

Ap

Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.

Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?

No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.

Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.

Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.

Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua. 

Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)

Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa?

Tätä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta minussa istuu tiukasti käsitys, että niin ei ole lupa tehdä. Se voi olla opittuna lapsuuskodista, jossa kaikkeen piti pyytää lupa ja oli väärin ja häpeällistä jos pyysi sellaista mistä kieltäydyttiin. Piti siis jotenkin etukäteen osata päätellä, mihin pyyntöön suostuttaisiin. Epävarmoissa tilanteissa oli turvallisinta olla pyytämättä.

Voi kauhea :( Ihan hirveää :(( Sua on kaltoinkohdeltu psyykkisesti, kuten muuten minuakin. It takes one to know one. Mistähän tutustuisit kaltoinkohdeltuihin naisiin, joilla on kuitenkin terve sisin? Tai sitten sellaiseen kaltoinkohdeltuun, joka on oikeasti tullut saaneeksi hoitoa ja eheytynyt ongelmastaan ja kykenisi ymmärtämään sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.

Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.

Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että  noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.

Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.

On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.

Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?

Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.

Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.

Ota myös huomioon, että monella naisella kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää ystävien saamiseen. Voi olla että parisuhdetta ei edes halua (syitä siihen voi olla monia, moni nainen haluaa elää sinkkuna). Mutta ystäviä tarvii aina. Ja miespuoleiset ystävät on oikeasti tärkeä asia naiselle.

Eipä ole tarvetta ottaa huomioon. En nimittäin ole tuollaista huomannut. Ainakin minun tuntemillani naisilla tavoitteena on lähinnä se tekeminen esim. harrastuksen parissa, ei se kavereiden saaminen. Ja itselleni ainakaan ystävien hankkiminen ei ole millään tavalla tärkeää. Kaverisuhteet ovat OK, mutta syvällisiä ja aikaavieviä ystävyyssuhteita en henkilökohtaisesti ole milloinkaan kaivannut.

Olemme siis aika erilaisia ihmisiä, sinä ja minä. Ja tuttavapiirimme on aivan erilaiset ja tarpeet on aivan erilaiset. ;) :)