Lue keskustelun säännöt.
Aloin seurustella, ystävämies suuttui
25.09.2016 |
Olen aika hämmentynyt. Olen ollut vuosia sinkkuna, ja minulla on muutamia hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia. Olen aina pitänyt täytenä kukkupuheena, etteivät miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Miehet ovat ystävinä hiukan erilaisia kuin naiset, ja omat miespuoliset ystäväni ovat aivan ihania ihmisiä. Jos nyt kuvailen heistä kahta tärkeintä, niin toisen kanssa yritin suhdetta kauan sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme hyviksi ystäviksi, ja siitä olen iloinen. Sitten on toinen, jonka tapasin entisen miesystäväni kautta. Me erosimme, mutta jäin kaveriksi tämän exän ystävän kanssa. Tämä toinen on nyt se, joka on suuttunut minulle.
Ystävyytemme on perustunut lähinnä siihen, että opiskelemme samaa alaa (minä tosin olen jo valmistunut, hän ei), pidämme samoista kirjoista, elokuvista, leffoista, musiikista jne. Puhuttavaa on siis aina löytynyt. Enimmäkseen olemme olleet yhteyksissä sähköisten kanavien kautta, mutta saatamme käydä katsomassa yhdessä uuden elokuvan joka kiinnostaa molempia, ja muuta vastaavaa. Olen pyytänyt häneltä apua muutamiin kodin huoltotöihin, joita en ole itse osannut (ja kyllä korvannut tuon pienen vaivan mm. viemällä hänet syömään). Emme ole superläheisiä siinä mielessä että tapaisimme kasvotusten usein, mutta hän on ollut minulle tärkeä, sillä meillä on paljon yhteistä ja meillä on hauskaa aina kun tapaamme.
Nyt sitten on käynyt niin, että minä aloin seurustella uuden miehen kanssa. Tässä alkuhuuman aikoihin tuo ystäväni laittoi viestiä, että mitähän minulle kuuluu, kun en ole hetkeen pitänyt yhteyttä. Kerroin, että olen ollut vähän pää pilvissä, sillä olen tavannut jonkun kiinnostavan.
En olisi uskonut, mitä siitä seurasi. Sain kuulla, että olen tehnyt maailman kamalimman tempun ja hylännyt hänet toisen takia. Olen kuulemma vain pitänyt häntä varalla näinä vuosina kun olemme olleet ystäviä, vain roikottaen häntä mukana kunnes tapaan jonkun paremman.
En voi pukea sanoiksi, miten kauhea olo minulla on. Siis tämä ystävä onkin kuvitellut, että me alamme ennen pitkää seurustella? Eihän asia niin ole, ystäviä me olemme! Hän ei ole koskaan edes vihjaillut, että olisi kiinnostunut viemään suhdettamme toiselle tasolle. Ellei nyt lasketa joissain opiskelijabileissä häneltä saamaani suukkoa. Minulla ei ole romanttisia tunteita häntä kohtaan, enkä ole havainnut sellaisia myöskään hänen puoleltaan.
Niin että nyt minä sitten olen hyväksikäyttäjä ja huijari. Olen äärimmäisen loukkaantunut, että joku voi ajatella minusta tuollaista. Yritin selittää hänelle, että hän on aina ollut minulle rakas ystävä, mutta koskaan ei ole edes vihjattu, että tässä olisi jotain muutakin. Olen ahdistunut ajatuksesta, että minulle tärkeä ihminen on nyt minulle niin vihainen, ja pettynyt minuun asiasta, jonka en tiennyt olevan edes olemassa.
Väkisin tulee mieleen se klisee, etteivät naiset ja miehet voi olla ystäviä. Mutta minä tiedän että voivat, minulla kun on ystävänä myös se toinen mies, jonka kanssa seurustelu ei toiminut. Siinä ei ainakaan ole mitään muita jännitteitä mukana, pelkkää puhdasta kaveruutta. Ja niin olen luullut myös tästä toisesta ystävästä, mutta ilmeisimmin olen ollut väärässä. Hirveän paha mieli on, ja olen loukkaantunut, sillä en tiedä missä kohtaa olen tehnyt virheen. Olen luullut kaiken olevan hyvin :(
Kommentit (357)
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
On sentään hyvä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Olisi jatkuvaa ihmettelyä ja säätämistä, että mistä helvetistä tässä nyt tällä kertaa on kysymys.
Miksi sinun pitää niin miettiä ja säätää että mistä on kysymys. Etkö voi olla vain ajattelematta ja nauttia hetkestä?
Minä en nauti suhteesta, jossa toinen osapuoli lähettää signaaleja jotka ovat ristiriidassa sen kanssa mitä vastaavilla signaaleilla muissa suhteissani tarkoitettasiin. Se luo stressiä epävarmuutta suhteen luonteesta, toisen osapuolen tavoitteista ja omasta roolistani. Joillekin toisille tämä voi olla jännittävää leikkiä, mutta minä en sellaista halua.
Ymmärrän, ja sen perusteella mitä olet itsestäsi tässä ketjussa aiemmin kertonut, niin arvasin että vastaat noin. Kerroit että pyrit muutenkin tulkitsemaan muiden oletuksia ja odotuksia ja suopeutta jollekin idealle, ja sovitat oman toimintasi sen mukaisesti. Ei nuo ristiriitaiset signaalit meille monille muille jännittävää leikkiä ole. Vaan asioita joita ei jaksa miettiä, koska arjessa on koko ajan ristiriitaisia signaaleja ja ristiriitaisiin signaaleihin on niin tottunut, ettei niillä nyt ole niin väliä. Tuntuu turhalta kiinnittää niihin kauheasti huomiota, koska ne ei vaikuta omaan toimintaan millään tavalla. Joskus voittaa, joskus taas sattuu pahasti, ja se on elämää vaan. Itse toimin niin kuin tuntuu hyvältä riippumatta siitä mitä muut siitä niin ajattelee tai onko muiden toiveet linjassa (kunhan nyt ei suoraan pahojaan tee ja on kohtelias). Minä en koe tarvitsevani itselleni päänsisäistä määrittelyä roolistani tai toisen roolista. Omat tavoitteeni toki tunnen, mutta toisen tavoitteet selviää minulle ajan kanssa jos selviää, siedän hyvin epävarmuuden ja epätietoisuuden niistä.
Onnea valitsemallesi tielle! Voin vain toivoa, ettei se risteä minun tieni kanssa.
Näin sivusta seuranneena toivon, että minun tieni ei risteä sinun tiesi kanssa. Tai kenenkään muunkaan jolle sosiaalinen kanssakäyminen on noin valtaisa ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
Tämä. On esitetty hyvin yksinkertainen keino miten asian voi selvittää, mutta sitten alkaa naisten puolelta se selittely. Ilmeisesti naiset alitajunnassaan tietävät, että nämä kaverimiehet ovat loppujen lopuksi seksuaalisesti kiinnostuneita, mutta totuus halutaan kieltää viimeiseen asti.
Anteeksi, mutta en ymmärrä ollenkaan, miksi tämä pitäisi jotenkin selvittää. Yhtä hyvin voisi kadulla kysyä kaikilta vastaantulijoilta, suostuisivatko seksiin kanssani, tai kaikilta työkavereilta ja tuttavilta kysyä, että vaikka kohteletkin minua normaalien käytöstapojen mukaan, pidätkö silti salaa mielessäsi minua seksuaalisesti kiinnostavana? Aika moni mies varmaan voisi suostua seksiin kanssani, jos oli tilaisuus. Jotkut sitten ei. Mutta ei minun tarvitse sellaista miettiä. Minua kiinnostaa tasan vain se, haluaako sänkyyni sellainen mies, jonka itse sinne haluan. Kenenkään ei ole pakko olla ystäväni, jos ei seura kiinnosta.
Tätä muuten on testattu, eli haluavatko miehet seksiä kaikkien naisten kanssa jos nainen ehdottaa. Tulos oli, että todella pieni osa haluaa. Oliko 10 tai 20 % jotka suostuivat ehdotukseen. Naiset yliarvioivat todella, todella reippaasti oman viehätysvoimansa vastakkaisen sukupuolen silmissä. Mikä tietenkään ei ole ihme, kun miehet ylläpitävät itse myyttiä, että miehet ovat seksipetoja jotka eivät muuta ajattelekaan. Miehet ajattelevat paljonkin muuta. Joka ikisellä miehellä menee ainakin ajoittain seksin edelle kaljan juonti kaverin kanssa, penkkiurheilu, netin selaaminen (ei porno), kalastus... Osalla nuo menevät edelle suurimman osan aikaa.
Kerrotko mikä tämä tutkimus oli ja mistä se löytyy. Kiinnostaa lähinnä, että onko nainen ehdotellut satunnaisille tuttavuuksille vai onko tätä testattu esimerkiksi kohdehenkilön miespuolisilla ystävillä. Ystävyys nimittäin takaa sen, että ollaan jo osittain samalla aaltopituudella ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Siinä on iso ero jos verrataan johonkin satunnaiseen ukkoon kadulla.
Tuossa oli kyse satunnaisista ehdotuksista kadulla. Mutta kun prosentti on noin mitätön tuntemattomien kohdalla, on naurettavaa väittää että se olisi sata ystävän ollessa kyseessä. Kuten jotkut miehet täällä uskottelevat. Ystävyys itse asiassa korottaa kynnystä monilla.
Varmasti ystävällä on tilanteessa enemmän menetettävää kuin tuntemattomalla. Ja mitä kadunmieheen tulee, moni kai pitäisi outona ja epäilyttävänä kadulla seksiä ehdottelevaa naista, mutta sama nainen baarissa voisi olla eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehet ovat ystäviä keskenään, niin siihen ei tavanomaisesti liity esim. koskettamista, syvälle silmiin katsomista tai tunteista puhumista. Jotkut naiset taas saattavat tehdä näin "vain ystävä-miehille", mikä poikkeaa niin suuresti monien miesten kokemuksesta siitä, mikä menee vain ystävyyden rajoihin, että väärinkäsityksen vaara on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään koskaan koskettele, katso syvälle silmiin tai puhu tunteistani naispuolistenkaan kaverien kanssa, saati miespuolisten. Kuten tuo aikaisempi kirjoittaja sanoi naisten tekevän. Taas kerran mennään pahasti metsään, kun aletaan hokea "naiset sitä, miehet tätä..."
Alkuperäisen lainauksen kirjoittajana haluan huomauttaa, että en kirjoittanut yleistäen, että järjestään kaikki naiset tekisivät niin (siksi juuri tuo jotkut naiset). Silti - silloin kun se sattuu kohdalle, se on käyttäytymismalli, joka poikkeaa siitä, mihin on miesten keskeisessä kaverillisessa kanssakäymisessä tottunut. Enkä sano, että olisi naisten taholta väärin toimia niin, mutta ei pitäisi myöskään olla lynkkaamatta miestä, jos väärinkäsitys siltä pohjalta syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
Tämä. On esitetty hyvin yksinkertainen keino miten asian voi selvittää, mutta sitten alkaa naisten puolelta se selittely. Ilmeisesti naiset alitajunnassaan tietävät, että nämä kaverimiehet ovat loppujen lopuksi seksuaalisesti kiinnostuneita, mutta totuus halutaan kieltää viimeiseen asti.
Anteeksi, mutta en ymmärrä ollenkaan, miksi tämä pitäisi jotenkin selvittää. Yhtä hyvin voisi kadulla kysyä kaikilta vastaantulijoilta, suostuisivatko seksiin kanssani, tai kaikilta työkavereilta ja tuttavilta kysyä, että vaikka kohteletkin minua normaalien käytöstapojen mukaan, pidätkö silti salaa mielessäsi minua seksuaalisesti kiinnostavana? Aika moni mies varmaan voisi suostua seksiin kanssani, jos oli tilaisuus. Jotkut sitten ei. Mutta ei minun tarvitse sellaista miettiä. Minua kiinnostaa tasan vain se, haluaako sänkyyni sellainen mies, jonka itse sinne haluan. Kenenkään ei ole pakko olla ystäväni, jos ei seura kiinnosta.
Tätä muuten on testattu, eli haluavatko miehet seksiä kaikkien naisten kanssa jos nainen ehdottaa. Tulos oli, että todella pieni osa haluaa. Oliko 10 tai 20 % jotka suostuivat ehdotukseen. Naiset yliarvioivat todella, todella reippaasti oman viehätysvoimansa vastakkaisen sukupuolen silmissä. Mikä tietenkään ei ole ihme, kun miehet ylläpitävät itse myyttiä, että miehet ovat seksipetoja jotka eivät muuta ajattelekaan. Miehet ajattelevat paljonkin muuta. Joka ikisellä miehellä menee ainakin ajoittain seksin edelle kaljan juonti kaverin kanssa, penkkiurheilu, netin selaaminen (ei porno), kalastus... Osalla nuo menevät edelle suurimman osan aikaa.
Kerrotko mikä tämä tutkimus oli ja mistä se löytyy. Kiinnostaa lähinnä, että onko nainen ehdotellut satunnaisille tuttavuuksille vai onko tätä testattu esimerkiksi kohdehenkilön miespuolisilla ystävillä. Ystävyys nimittäin takaa sen, että ollaan jo osittain samalla aaltopituudella ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Siinä on iso ero jos verrataan johonkin satunnaiseen ukkoon kadulla.
Tuossa oli kyse satunnaisista ehdotuksista kadulla. Mutta kun prosentti on noin mitätön tuntemattomien kohdalla, on naurettavaa väittää että se olisi sata ystävän ollessa kyseessä. Kuten jotkut miehet täällä uskottelevat. Ystävyys itse asiassa korottaa kynnystä monilla.
Varmasti ystävällä on tilanteessa enemmän menetettävää kuin tuntemattomalla. Ja mitä kadunmieheen tulee, moni kai pitäisi outona ja epäilyttävänä kadulla seksiä ehdottelevaa naista, mutta sama nainen baarissa voisi olla eri juttu.
No ihan varmasti pitää outona ja epäilyttävänä. Mutta mitä siitä? Miksi kieltäytyivät, jos seksi on miehelle maailman tärkein asia? Maailman tärkeimmän asian saadakseen ottaa kyllä riskejä. Nuo miehet eivät ottaneet.
Mun mielestä tässä ei välttämättä ole kyse vaan siitä, että kaveri on mies ja muka ihastunut sinuun. Voisihan tilanne olla sama vaikka ystäväsi olisi nainen. Minua suututtaa eniten ''kaverit'' keille seura kelpaa kun ollaan sinkkuja, sillon tehdään kaikkea kivaa ja reissataan ja suunnitellaan kaikkea ja jaetaan toiselle mitä elämässä tapahtuu. Heti kun kuvioihin ilmestyy mies niin unohdetaan tuo kaveri kokonaan. Ei pidetä yhteyttä, tehdään ohareita, ei kerrota enää kuulumisia koska ne kerrotaan vaan uudelle ukolle, reissuun ei voi enää lähteä kun on nyt se uusi mies yms. Ehkä siinä mielessä voisit ymmärtää ystävääsi miltä hänestä tuntuu jos olet laiminlyönyt suhdettanne uuden miesystävän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehet ovat ystäviä keskenään, niin siihen ei tavanomaisesti liity esim. koskettamista, syvälle silmiin katsomista tai tunteista puhumista. Jotkut naiset taas saattavat tehdä näin "vain ystävä-miehille", mikä poikkeaa niin suuresti monien miesten kokemuksesta siitä, mikä menee vain ystävyyden rajoihin, että väärinkäsityksen vaara on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään koskaan koskettele, katso syvälle silmiin tai puhu tunteistani naispuolistenkaan kaverien kanssa, saati miespuolisten. Kuten tuo aikaisempi kirjoittaja sanoi naisten tekevän. Taas kerran mennään pahasti metsään, kun aletaan hokea "naiset sitä, miehet tätä..."
Alkuperäisen lainauksen kirjoittajana haluan huomauttaa, että en kirjoittanut yleistäen, että järjestään kaikki naiset tekisivät niin (siksi juuri tuo jotkut naiset). Silti - silloin kun se sattuu kohdalle, se on käyttäytymismalli, joka poikkeaa siitä, mihin on miesten keskeisessä kaverillisessa kanssakäymisessä tottunut. Enkä sano, että olisi naisten taholta väärin toimia niin, mutta ei pitäisi myöskään olla lynkkaamatta miestä, jos väärinkäsitys siltä pohjalta syntyy.
Tarkoitat kai ettei pitäisi lynkata? Ei minun mielestäni tarivitse ymmärtää ihmistä, joka ei erota naisille ja miehille tyypillisiä tapoja osoittaa kaverillista kiintymystä. Normaali ihminen ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
Tämä. On esitetty hyvin yksinkertainen keino miten asian voi selvittää, mutta sitten alkaa naisten puolelta se selittely. Ilmeisesti naiset alitajunnassaan tietävät, että nämä kaverimiehet ovat loppujen lopuksi seksuaalisesti kiinnostuneita, mutta totuus halutaan kieltää viimeiseen asti.
Anteeksi, mutta en ymmärrä ollenkaan, miksi tämä pitäisi jotenkin selvittää. Yhtä hyvin voisi kadulla kysyä kaikilta vastaantulijoilta, suostuisivatko seksiin kanssani, tai kaikilta työkavereilta ja tuttavilta kysyä, että vaikka kohteletkin minua normaalien käytöstapojen mukaan, pidätkö silti salaa mielessäsi minua seksuaalisesti kiinnostavana? Aika moni mies varmaan voisi suostua seksiin kanssani, jos oli tilaisuus. Jotkut sitten ei. Mutta ei minun tarvitse sellaista miettiä. Minua kiinnostaa tasan vain se, haluaako sänkyyni sellainen mies, jonka itse sinne haluan. Kenenkään ei ole pakko olla ystäväni, jos ei seura kiinnosta.
Tätä muuten on testattu, eli haluavatko miehet seksiä kaikkien naisten kanssa jos nainen ehdottaa. Tulos oli, että todella pieni osa haluaa. Oliko 10 tai 20 % jotka suostuivat ehdotukseen. Naiset yliarvioivat todella, todella reippaasti oman viehätysvoimansa vastakkaisen sukupuolen silmissä. Mikä tietenkään ei ole ihme, kun miehet ylläpitävät itse myyttiä, että miehet ovat seksipetoja jotka eivät muuta ajattelekaan. Miehet ajattelevat paljonkin muuta. Joka ikisellä miehellä menee ainakin ajoittain seksin edelle kaljan juonti kaverin kanssa, penkkiurheilu, netin selaaminen (ei porno), kalastus... Osalla nuo menevät edelle suurimman osan aikaa.
Kerrotko mikä tämä tutkimus oli ja mistä se löytyy. Kiinnostaa lähinnä, että onko nainen ehdotellut satunnaisille tuttavuuksille vai onko tätä testattu esimerkiksi kohdehenkilön miespuolisilla ystävillä. Ystävyys nimittäin takaa sen, että ollaan jo osittain samalla aaltopituudella ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Siinä on iso ero jos verrataan johonkin satunnaiseen ukkoon kadulla.
Tuossa oli kyse satunnaisista ehdotuksista kadulla. Mutta kun prosentti on noin mitätön tuntemattomien kohdalla, on naurettavaa väittää että se olisi sata ystävän ollessa kyseessä. Kuten jotkut miehet täällä uskottelevat. Ystävyys itse asiassa korottaa kynnystä monilla.
Varmasti ystävällä on tilanteessa enemmän menetettävää kuin tuntemattomalla. Ja mitä kadunmieheen tulee, moni kai pitäisi outona ja epäilyttävänä kadulla seksiä ehdottelevaa naista, mutta sama nainen baarissa voisi olla eri juttu.
No ihan varmasti pitää outona ja epäilyttävänä. Mutta mitä siitä? Miksi kieltäytyivät, jos seksi on miehelle maailman tärkein asia? Maailman tärkeimmän asian saadakseen ottaa kyllä riskejä. Nuo miehet eivät ottaneet.
Jos epäilee huijaukseksi tai vaikka piilokameraksi, kun tilanne on liian outo. Mutta en sitä sano että, kaikki miehet aina haluavat seksiä tuntemattoman kanssa. Tarkoitin, että tapaamistilannekin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se mies ei ole tutustumisvaiheessa osoittanut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä, hän on naiselle lähes poikkeuksetta yhtä kuin ystävä. Mies on silloin itse asettanut itsensä sille ns. kaverivyöhykkeelle. Nainen taas ei käytä tuollasta termiä, nainen ei siirtele miehiä edestakaisin joltain kaveri- tai varamiesvyöhykkeeltä tapailuvyöhykkeelle oman parisuhdestatuksensa tai vallitsevan säätilan mukaan, vaan se lokerointi tehdään kerran ja se on suhteellisen nopeasti siinä tutustumisen alussa. Jos mies käyttäytyy kun kaveri, nainen tulkitsee miehen aikeet ystäväpohjaisiksi, ja käyttäytyy jatkossa miestä kohtaan kuin ystävä. Eli rohkaistukaa firttaamaan ja pyytämään sitä naista ulos, tai jos nainen on varattu ja haluatte jäädä vapautumista odottamaan, niin pysykää sen verran etäisenä, että ette ystävysty.
Tässä nyt kummastuttaa se, että miten naisella on tuo ystävyyden/mahdollisen seukkakumppanin raja niin selvä ja kerrasta poikki-meiningillä lukittu - tuntuu miehenä hyvin kummalliselta. Itse taas näen että suhde naiseen voi kehittyä hyvempään tai huonompaan suuntaan siinä missä mikä tahansa muukin ihmissuhde (esim. eri tahtiin henkisesti kypsyminen saa ennen läheiset välit mieskaveriin hiipumaan), eikä se, että joskus aikanaan ei ole ollut kaverillisia suurempia tunteita, järkevästi ajatellen voisi merkitä sitä, ettei sitä voisi olla ikinä (esim. kiinnostuminen naiskaverista, jota ei ole aikaisemmin ajatellut siinä mielessä, koska hän on ollut niin hiljainen, ettei ole noussut joukosta esiin).
Toisaalta voi olla myös niin, että mieskin haluaa ottaa naisesta selvää ennen kuin lähtee kylmiltään mitään selviä aloitteita tekemään. Kartoittaa yhteisiä mielenkiinnon kohteita, naisen luonteenlaatua ja tasapainoisuutta, tuleeko esiin jotain pahasti tökkiviä asioita... mielenkiinto siinä koko ajan sitten joko kasvaa siihen aloitteeseen taikka ei, jotkut meistä nyt vaan ovat harkitsevampaa sorttia. Mutta tämäkin varmaan sitten kiellettyä ja yrityksen tuhoon johtavaa kaveerausta?
Tuokin on aika yleinen asia, että kiinnostavat naiset ovat varattuja, ja neuvosi siitä, että silloin ei saisi ystävystyä tuntuu ensi vaikutelmalta aika hankalalta. Ellet tee itseäsi tutuksi, niin mistä se nainen oikein tietää, että olet huipputyyppi, joka kannattaisi huomioida, kun se huonoksi osoittautunut vanha suhde päättyy?
Joo, ymmärrän että tässä on olemassa jonkinlainen sukupuoltenvälinen kuilu ja jouduin toki omassa tekstissäni yleistämään jonkin verran - tietysti on mahdollista, että suhteen laatu muuttuu romanttiseksi jossain vaiheessa ja kyllä tätäkin jonkin verran tapahtuu. Ja toki voin puhua vain omiin kokemuksiini ja näkemääni pohjaten, enkä voi väittää, että jokainen yksilö toimii samalla tavalla kuin minä. Ja siltä varalta, että viestini otettiin vittuiluna, se ei ole tarkoitus.
Väitän silti, että koska naiset saavat keskimäärin enemmän huomiota ja suoria aloitteita miesten suunnalta sekä kykenevät puhtaaseen ystävyyteen, he lokeroivat helpommin ja pysyvämmin miehet mahdollisiin kumppaneihin ja ystäviin ja myös tekevät sen nopeammin. Uskallan myös väittää, että jos suhteen laatu muuttuu ystävyydestä parisuhteeksi ajan kuluessa, on siinä ollut yleensä jotain seksuaalista jännitettä tai kiinnostusta alusta asti, mutta olosuhteiden pakosta (esim. molemmat tai toinen tahoillaan seurustelee) se on tukahdutettu ja kyseessä on useammin tämän tukahdutetun vetovoiman irti päästäminen kuin uusien tunteiden syttyminen. Eli että se mies on alun perinkin lokeroitu muuten kuin kaveriksi. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta ei ole vielä ikinä tullut vastaan tilannetta, jossa olisin alkanut tuntea seksuaalista vetoa mieheen, jota pidän ystävänä. Ajatus seksistä ystävän kanssa tuntuu minusta oikeastaan samalta kuin ajatus seksistä veljeni kanssa, väärältä ja epämiellyttävältä. (Kertokaa te naiset, jotka olette alkaneet seurustella ystävänne kanssa. Miten se tapahtui?)
Itsekin annat esimerkin, että tunteet voivat herätä naiskaveria kohtaan, jos nainen on vaikka ollut kovin hiljainen. Tässä tapauksessa on yhtä lailla kyse siitä, että ette vielä tunteneet kunnolla. Minä taas puhun oikeasta ystävyydestä, en vaikka jostain satunnaisesti bileissä törmättävään tutusta. Tällaista satunnaistuttua se nainenkaan ei varmaan ole vielä lokeroinut mihinkään, jos oikea kontakti on ollut erittäin vähäistä. Sanoit, että se suhde voi kehittyä ajan kuluessa. Itse näen, että siinä vaiheessa kun on käynyt selväksi, että mies ei ole kiinnostunut/kiinnostava seksuaalisesti/romanttisesti, suhde kehittyy naisen puolelta lähinnä tuttava-kaveri-ystävä-asteikolla.
Joka tapauksessa koen, että ystävyys on epätodennäköinen reitti parisuhteeseen. Treffeillä käyminen ja tapailuhan on se tapa, jolla yleensä kartoitetaan sitä, onko se toinen potentiaalinen kumppani. Se siitä sitten luontaisesti joko muuttuu seurusteluksi tai kuivuu kasaan. Koko lähtökohta eri, koska koko tapailun tarkoitus on muodostaa parisuhde ja siten harrastaa seksiä, jolloin kipinää on ilmassa aivan eri tavalla.
Enkä missään nimessä sano toivovani, etteikö mies itsekin saisi käyttää harkintaa kumppanin valinnassa - päin vastoin, kyllä minä vaadin parisuhteessakin sitä, että mies pitää minusta ensisijaisesti ihmisenä eikä kassien tyhjentäjänä. Haluan kuitenkin MYÖS tuntea itseni halutuksi seurustelukumppanin toimesta ja ystävämies on antanut kuvan, ettei ole kiinnostunut seksistä kanssani, jolloin hän on kumppanina poissa laskuista.
Ehkä helpoin keino estää naista lokeroimasta sinua ystäväksi on flirttailla vähän. Pieni flirtti kun on ainakin omasta mielestäni ihan piristävää, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään ihmeellistä, mutta se lisää pientä jännitystä ilmaan. Mutta tästäkin on varmaan olemassa montaa eri koulukuntaa.
En ole alkanut seurustelemaan mutta olen kyllä alkanut tuntea seksuaalista vetoa ystävämiestä kohtaan. Se vain vaati sitä, että mies teki melkoisen muodonmuutoksen. Tuli aika paljon lunta tupaan, kuoli toinen vanhemmista ja vaimo petti. Mies rypi aikansa itsesäälissä, mutta sitten sisuuntui ja otti elämänsä ihan eri tavalla haltuun kuin ennen. On kuin eri mies, pituuttakin tuli kymmenen senttiä lisää kun ei enää kulje kumarassa. Turvallinen, mutta näköalaton työpaikka vaihtui kunnianhimoisempaan kansainväliseen hommaan, kroppa on tikissä ja särmät kuteet päällä eikä jotain äidin valitsemaa virttynyttä villapaitaa. Fiksu, hauska ja supliikki on ollut aina, mutta vähän sellainen tahdoton vässykkä mitä ei tosiaankaan ole enää.
Kelpaisi nykyään aika monelle, minullekin. Minulle vain kävi juuri noin kuin sinä sanot, että olen miehen mielestä kuin sisko eikä voisi ajatellakaan mitään ja ystävyyskin on sen takia vähän viilentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
Tämä. On esitetty hyvin yksinkertainen keino miten asian voi selvittää, mutta sitten alkaa naisten puolelta se selittely. Ilmeisesti naiset alitajunnassaan tietävät, että nämä kaverimiehet ovat loppujen lopuksi seksuaalisesti kiinnostuneita, mutta totuus halutaan kieltää viimeiseen asti.
Anteeksi, mutta en ymmärrä ollenkaan, miksi tämä pitäisi jotenkin selvittää. Yhtä hyvin voisi kadulla kysyä kaikilta vastaantulijoilta, suostuisivatko seksiin kanssani, tai kaikilta työkavereilta ja tuttavilta kysyä, että vaikka kohteletkin minua normaalien käytöstapojen mukaan, pidätkö silti salaa mielessäsi minua seksuaalisesti kiinnostavana? Aika moni mies varmaan voisi suostua seksiin kanssani, jos oli tilaisuus. Jotkut sitten ei. Mutta ei minun tarvitse sellaista miettiä. Minua kiinnostaa tasan vain se, haluaako sänkyyni sellainen mies, jonka itse sinne haluan. Kenenkään ei ole pakko olla ystäväni, jos ei seura kiinnosta.
Tätä muuten on testattu, eli haluavatko miehet seksiä kaikkien naisten kanssa jos nainen ehdottaa. Tulos oli, että todella pieni osa haluaa. Oliko 10 tai 20 % jotka suostuivat ehdotukseen. Naiset yliarvioivat todella, todella reippaasti oman viehätysvoimansa vastakkaisen sukupuolen silmissä. Mikä tietenkään ei ole ihme, kun miehet ylläpitävät itse myyttiä, että miehet ovat seksipetoja jotka eivät muuta ajattelekaan. Miehet ajattelevat paljonkin muuta. Joka ikisellä miehellä menee ainakin ajoittain seksin edelle kaljan juonti kaverin kanssa, penkkiurheilu, netin selaaminen (ei porno), kalastus... Osalla nuo menevät edelle suurimman osan aikaa.
Kerrotko mikä tämä tutkimus oli ja mistä se löytyy. Kiinnostaa lähinnä, että onko nainen ehdotellut satunnaisille tuttavuuksille vai onko tätä testattu esimerkiksi kohdehenkilön miespuolisilla ystävillä. Ystävyys nimittäin takaa sen, että ollaan jo osittain samalla aaltopituudella ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Siinä on iso ero jos verrataan johonkin satunnaiseen ukkoon kadulla.
Tuossa oli kyse satunnaisista ehdotuksista kadulla. Mutta kun prosentti on noin mitätön tuntemattomien kohdalla, on naurettavaa väittää että se olisi sata ystävän ollessa kyseessä. Kuten jotkut miehet täällä uskottelevat. Ystävyys itse asiassa korottaa kynnystä monilla.
Varmasti ystävällä on tilanteessa enemmän menetettävää kuin tuntemattomalla. Ja mitä kadunmieheen tulee, moni kai pitäisi outona ja epäilyttävänä kadulla seksiä ehdottelevaa naista, mutta sama nainen baarissa voisi olla eri juttu.
No ihan varmasti pitää outona ja epäilyttävänä. Mutta mitä siitä? Miksi kieltäytyivät, jos seksi on miehelle maailman tärkein asia? Maailman tärkeimmän asian saadakseen ottaa kyllä riskejä. Nuo miehet eivät ottaneet.
Jos epäilee huijaukseksi tai vaikka piilokameraksi, kun tilanne on liian outo. Mutta en sitä sano että, kaikki miehet aina haluavat seksiä tuntemattoman kanssa. Tarkoitin, että tapaamistilannekin vaikuttaa.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Kysyn samaa uudelleen: jos epäilivät piilokameraksi, miksi eivät kuitenkin ottaneet riskiä? Eihän pelko naurunalaiseksi joutumisesta voi mitenkään olla suurempi kuin raivokas, raateleva, petomainen seksinhimo jonka kourissa jokainen mies kamppailee. Jos mies kieltäytyy seksistä koska pelkää mahdollisuutta nolata itsensä, sehän tarkoittaa että mies voisi kieltäytyä myös vaikka siksi että väsyttää. Koska TV:stä tulee hyvä ohjelma. Kun on mukavampi lähteä kaljalle kaverin kanssa. Tai mitä hyvänsä. Silloinhan murtuu myytti miehistä hillittöminä seksipetoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen uskaltaa tämän viestiketjun jälkeen kysyä miespuoliselta kaveriltaan, että panisitko jos pyytäisin? Voitte väittää että ette halua kysyä, koska sellaista ei kaverilta kysytä. Mutta jos on oikeasti hyvä kaveri, niin sen voi kysyä. Ja mites sitten tulkitsette kun suurin osa näistä gentlemanfriendeistä sanoo, että joo panisin? Tuleeko tarve kääntää sekin asia taas joksikin muuksi kuin siksi mitä se oikeasti on?
Tämä. On esitetty hyvin yksinkertainen keino miten asian voi selvittää, mutta sitten alkaa naisten puolelta se selittely. Ilmeisesti naiset alitajunnassaan tietävät, että nämä kaverimiehet ovat loppujen lopuksi seksuaalisesti kiinnostuneita, mutta totuus halutaan kieltää viimeiseen asti.
Anteeksi, mutta en ymmärrä ollenkaan, miksi tämä pitäisi jotenkin selvittää. Yhtä hyvin voisi kadulla kysyä kaikilta vastaantulijoilta, suostuisivatko seksiin kanssani, tai kaikilta työkavereilta ja tuttavilta kysyä, että vaikka kohteletkin minua normaalien käytöstapojen mukaan, pidätkö silti salaa mielessäsi minua seksuaalisesti kiinnostavana? Aika moni mies varmaan voisi suostua seksiin kanssani, jos oli tilaisuus. Jotkut sitten ei. Mutta ei minun tarvitse sellaista miettiä. Minua kiinnostaa tasan vain se, haluaako sänkyyni sellainen mies, jonka itse sinne haluan. Kenenkään ei ole pakko olla ystäväni, jos ei seura kiinnosta.
Tätä muuten on testattu, eli haluavatko miehet seksiä kaikkien naisten kanssa jos nainen ehdottaa. Tulos oli, että todella pieni osa haluaa. Oliko 10 tai 20 % jotka suostuivat ehdotukseen. Naiset yliarvioivat todella, todella reippaasti oman viehätysvoimansa vastakkaisen sukupuolen silmissä. Mikä tietenkään ei ole ihme, kun miehet ylläpitävät itse myyttiä, että miehet ovat seksipetoja jotka eivät muuta ajattelekaan. Miehet ajattelevat paljonkin muuta. Joka ikisellä miehellä menee ainakin ajoittain seksin edelle kaljan juonti kaverin kanssa, penkkiurheilu, netin selaaminen (ei porno), kalastus... Osalla nuo menevät edelle suurimman osan aikaa.
Kerrotko mikä tämä tutkimus oli ja mistä se löytyy. Kiinnostaa lähinnä, että onko nainen ehdotellut satunnaisille tuttavuuksille vai onko tätä testattu esimerkiksi kohdehenkilön miespuolisilla ystävillä. Ystävyys nimittäin takaa sen, että ollaan jo osittain samalla aaltopituudella ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Siinä on iso ero jos verrataan johonkin satunnaiseen ukkoon kadulla.
Tuossa oli kyse satunnaisista ehdotuksista kadulla. Mutta kun prosentti on noin mitätön tuntemattomien kohdalla, on naurettavaa väittää että se olisi sata ystävän ollessa kyseessä. Kuten jotkut miehet täällä uskottelevat. Ystävyys itse asiassa korottaa kynnystä monilla.
Varmasti ystävällä on tilanteessa enemmän menetettävää kuin tuntemattomalla. Ja mitä kadunmieheen tulee, moni kai pitäisi outona ja epäilyttävänä kadulla seksiä ehdottelevaa naista, mutta sama nainen baarissa voisi olla eri juttu.
No ihan varmasti pitää outona ja epäilyttävänä. Mutta mitä siitä? Miksi kieltäytyivät, jos seksi on miehelle maailman tärkein asia? Maailman tärkeimmän asian saadakseen ottaa kyllä riskejä. Nuo miehet eivät ottaneet.
Jos epäilee huijaukseksi tai vaikka piilokameraksi, kun tilanne on liian outo. Mutta en sitä sano että, kaikki miehet aina haluavat seksiä tuntemattoman kanssa. Tarkoitin, että tapaamistilannekin vaikuttaa.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit. Kysyn samaa uudelleen: jos epäilivät piilokameraksi, miksi eivät kuitenkin ottaneet riskiä? Eihän pelko naurunalaiseksi joutumisesta voi mitenkään olla suurempi kuin raivokas, raateleva, petomainen seksinhimo jonka kourissa jokainen mies kamppailee. Jos mies kieltäytyy seksistä koska pelkää mahdollisuutta nolata itsensä, sehän tarkoittaa että mies voisi kieltäytyä myös vaikka siksi että väsyttää. Koska TV:stä tulee hyvä ohjelma. Kun on mukavampi lähteä kaljalle kaverin kanssa. Tai mitä hyvänsä. Silloinhan murtuu myytti miehistä hillittöminä seksipetoina.
Häpeä voi olla seksuaalisuuttakin voimakkaampi tunne. Häpeän tunnistaminen ja tunnustaminen olikin psykoterapiani suurin saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MÄN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "sävyltään vihjaava", ts. mieti onko sävy ja tulkinta sinun päässäsi vai mikä on oikea totuus?
Silmäniskut ja "mitä xxxxx:n iltaan kuuluu?"
Ja molemmat yhteydenotot eteni ihan puheluiksi saakka, ettei todellakaan jäänyt epäselväksi tarkoitusperät. :D
Häh. Mä usein laitan mun ystävämiehille mesessä tai wa:ssa silmäniskuja ja tuollaisia "mitä x:n iltaan kuuluu… :) " viestejä. Eikä ne tarkoita kyllä mitään vihjaavaa. Vaikka ne joskus johtaa puheluun saakka :O . Sillä kavereiden kanssa jutellaan myös puhelimessa.
On sentään hyvä, ettei minulla ole tuollaisia ystäviä. Olisi jatkuvaa ihmettelyä ja säätämistä, että mistä helvetistä tässä nyt tällä kertaa on kysymys.
Miksi sinun pitää niin miettiä ja säätää että mistä on kysymys. Etkö voi olla vain ajattelematta ja nauttia hetkestä?
Minä en nauti suhteesta, jossa toinen osapuoli lähettää signaaleja jotka ovat ristiriidassa sen kanssa mitä vastaavilla signaaleilla muissa suhteissani tarkoitettasiin. Se luo stressiä epävarmuutta suhteen luonteesta, toisen osapuolen tavoitteista ja omasta roolistani. Joillekin toisille tämä voi olla jännittävää leikkiä, mutta minä en sellaista halua.
Ymmärrän, ja sen perusteella mitä olet itsestäsi tässä ketjussa aiemmin kertonut, niin arvasin että vastaat noin. Kerroit että pyrit muutenkin tulkitsemaan muiden oletuksia ja odotuksia ja suopeutta jollekin idealle, ja sovitat oman toimintasi sen mukaisesti. Ei nuo ristiriitaiset signaalit meille monille muille jännittävää leikkiä ole. Vaan asioita joita ei jaksa miettiä, koska arjessa on koko ajan ristiriitaisia signaaleja ja ristiriitaisiin signaaleihin on niin tottunut, ettei niillä nyt ole niin väliä. Tuntuu turhalta kiinnittää niihin kauheasti huomiota, koska ne ei vaikuta omaan toimintaan millään tavalla. Joskus voittaa, joskus taas sattuu pahasti, ja se on elämää vaan. Itse toimin niin kuin tuntuu hyvältä riippumatta siitä mitä muut siitä niin ajattelee tai onko muiden toiveet linjassa (kunhan nyt ei suoraan pahojaan tee ja on kohtelias). Minä en koe tarvitsevani itselleni päänsisäistä määrittelyä roolistani tai toisen roolista. Omat tavoitteeni toki tunnen, mutta toisen tavoitteet selviää minulle ajan kanssa jos selviää, siedän hyvin epävarmuuden ja epätietoisuuden niistä.
Onnea valitsemallesi tielle! Voin vain toivoa, ettei se risteä minun tieni kanssa.
Näin sivusta seuranneena toivon, että minun tieni ei risteä sinun tiesi kanssa. Tai kenenkään muunkaan jolle sosiaalinen kanssakäyminen on noin valtaisa ongelma.
Sosiaalinen kanssakäyminen on minulle ongelma vain niiltä osin kun minun täytyy pyytää jotain toiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tarina on, että mulla oli aikanaan hemmetin kiva kaverimies.
Kummallakin oli seurustelusuhteitakin, hänellä enemmän. kun mulla. Hyvin meni vuosia, pärjättiin toistemme kumppanienkin kanssa hyvin.
Sitten tuli vastaan mies, joka kolahti muhun totaalisesti. Ihana, hunajainen, jonka kanssa synkkas mielettömän hyvin. Seurustelu alkoi ekasta päivästä lähtien olemaan vakavampaa sorttia.
Siinä vaiheessa kaverimies alkoikin kiukutella. Hänellä oli tyttöystävä ja mulle jaksoi olla kuin mustasukkainen poikaystävä.
Kerran oltiin bileissä, joihin mun uus kulta ei päässyt osallistumaan. Tää kaverimies veti nohevan kännin. Lääppi kaikkia mahdollisia naisia ja kyseli multa, että miltäs tämmöinen tuntuu. Öö? Ihmetystä enemmän aiheutti. Hän on aina ollut kiltti mies, eikä pettänyt ketään tyttöystävää ja nyt oli valmis sen tekemään vaikka mun silmien alla. Toruin, ettei ehkä noin kannata toimia. En silloin tajunnut, että yritti saada mua mustasukkaiseksi.
Jäätiin bilepaikalle yöksi. Menin suht ajoissa nukkumaan. Heräsin siihen, kun tää kömppii alasti, elin tanassa mun peiton alle ja sopertaa, että nyt olisi hyvän ystävyyden merkiksi saatava pillua. Komensin sen pois. Hän vaan änkee päälle ja työntää kättään jalkoväliin. Tönäsin kauemmas. Taas tulee ja saakin multa voimalla otettua housut pois ja samalla tyyppi karjuu, että mitä vittua siinä jätkässä on mitä hänellä ei??! Sain tönästyä jätkän lattialle ja sieltä se sisuuntuneena nousee. Haukkuu mut huoraksi kuinkas muuten ja haukkuu poikakaverini kaikilla mahdollisilla sanoilla. Samalla se runkkaa ja uhoaa, että vittu hän näyttää kuinka hyvä panomies hän on, niin unohdan sen toisen idiootin samantien.
Siinä vaiheessa mua alkoi jo pelottaa, kun se oli sekaisin ja känniuhmassa. Peittoa visusti päälle ja taas tää tekee tuloaan, hetken kamppailtiin ja onneksi eräs toinen kaveri tulee siihen huoneeseen, että mitäs meteliä täältä kuuluu..
Tajus tilanteen samantien ja nakkas tyyppiä turpiin ja heitti ulos. jne.
Kyllähän se nolona vuosien päästäkin vielä pyyteli anteeksi. Mä olen nyt naimisissa sen aikaisen poikkiksen kanssa ja tuota kaveria näen harvoin.. tai telkkarissa useinkin, kun on jonkin asteinen julkkis. Ystävyys kyllä lensi romukoppaan. Sen jälkeen olen ollut huono ystävystämään, todella varauksella olen ottanut uudet tapaukset vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hrmmph kirjoitti:
PELKÄN puhumisen takia minulla ei ole mitään motiivia roikkua naisen seurassa,niillä on omat kaverinsa.
En ymmärrä miksi sunlaiset miehet sitten valittavat yksinäisyyttään, haluatte vain hyötyä muista, puolet maailman väestöstä on käveleviä vittutelineitä jne.
Tuo halu hyötyä muista kuuluu muuten useampaakin ikävään persoonallisuushäiriöön, jossa miehet ovat yliedustettuina muutenkin. Normaalit ihmiset tutustuu toisiinsa kanssa käymisen takia, ei hyötymisen takia, sen takia normaalit ihmiset ei ole ikuisesti yksin.
Sunlaiset miehet ovat yksinäisiä nuorena, vanhana, ikuisesti ja teitä pitäisi muka auttaa yhteiskunnan taholta ja sääliä? Mun mielestä olette itse kaivaneet yksinäisyyden kuoppanne.
Ai mies on yksinäinen jos ei ole naisia "ystävinä"? Hyvä vitsi.
röhöh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hrmmph kirjoitti:
PELKÄN puhumisen takia minulla ei ole mitään motiivia roikkua naisen seurassa,niillä on omat kaverinsa.
En ymmärrä miksi sunlaiset miehet sitten valittavat yksinäisyyttään, haluatte vain hyötyä muista, puolet maailman väestöstä on käveleviä vittutelineitä jne.
Tuo halu hyötyä muista kuuluu muuten useampaakin ikävään persoonallisuushäiriöön, jossa miehet ovat yliedustettuina muutenkin. Normaalit ihmiset tutustuu toisiinsa kanssa käymisen takia, ei hyötymisen takia, sen takia normaalit ihmiset ei ole ikuisesti yksin.
Sunlaiset miehet ovat yksinäisiä nuorena, vanhana, ikuisesti ja teitä pitäisi muka auttaa yhteiskunnan taholta ja sääliä? Mun mielestä olette itse kaivaneet yksinäisyyden kuoppanne.
Ai mies on yksinäinen jos ei ole naisia "ystävinä"? Hyvä vitsi.
Ei, vaan: ei ole ihme jos mies on yksinäinen jos ei pysty näkemään naista ihmisenä jonka kanssa keskusteleminen ilman lupausta seksistä on arvokasta siinä missä miehenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
En tunne tapauksen osapuolia, enkä siis tietä, millaisista ihmisistä on kysymys, mutta minusta on aivan mahdollista, että tuo suuttunut mies on ymmärtänyt sinut väärin. Miehet eivät ole ajatuksenlukijoita.
Mieti tapahtunutta miehen näkökulmasta. Sinä olet tapaillut häntä, jutellut, käynyt elokuvissa, syömässä ja pyytänyt apua kotitöissä. Kumpi teistä on tehnyt aloitteet tapaamisista? Sinäkö? Jos nimenomaan sinä olet ollut aktiivisempi yhteydenpitäjä, mies on hyvin saattanut erehtyä luulemaan sinun olevan kiinnostunut. Etenkin jos mies on ujo tai epävarma, eikä ole varma kiinnostuksestasi, hän ei välttämättä uskalla tehdä aloitetta tai kertoa kiinnostuksestaan ennen kuin on varma siitä, että sinä olet kiinnostunut.
Oletteko koskaan jutelleet toistenne parisuhteista? Oletko millään tavalla ilmaissut, että et ole hänestä kiinnostunut parisuhdemielessä? Mies on hyvin voinut kuvitella (tai ainakin toivoa), että teillä on jonkinlainen suhde, joten kun yllättäen kerrot tapailevasi jotakuta toista, hän voi hyvinkin tuntea itsensä petetyksi.
Aivan yhtä perustellusti kuin sinä vaadit miehiä kertomaan, jos ovat kiinnostuneita, voi vaatia naisia kertomaan, jos eivät ole kiinnostuneita, etenkin, jos on mahdollista, että miehelle on syntynyt väärä käsitys.
Minulla on omaa kokemusta vähän vastaavasta tilanteesta. Joskus muinoin opiskellessani tutustuin tyttöön, jonka kanssa juttelin satunneisesti opiskelujen lomassa ja säännöllisemmin puhelimessa (tämä oli ennen some-aikaa). Etenkin puhelimessa juttelimme aika paljonkin, mutta aina ehdottaessani tapaamista hänellä oli este tai kyseinen elokuva, konsertti tms. ei kiinnostanut. Kertaakaan hän ei kertonut todellista syytä eli sitä, että hän ei vain halunnut lähteä ulos minun kanssani. Jälkeenpäin ajatellen jatkuvien esteiden ja joidenkin keskustelujen olisi pitänyt kertoa minulle, että hän ei ollut kiinnostunut minusta, mutta kokemattomuuttani en ymmärtänyt rivien väleissä olleita melko selviä vihjeitä ja uskoin näkeväni hänessä merkkejä kiinostuksesta. Kun lopulta tajusin asian, olin vihainen, mutta oikeastaan itselleni siksi, että olin itse erehtynyt ja hukannut aikaani tyttöön, joka ei ollutkaan minusta kiinnostunut. Hänen on kuitenkin täytynyt ymmärtää, että minä olin kiinnostunut, sillä miksi minä muuten olisin pyydellyt ulos. Olisi ollut molempien kannalta parempi, että hän olisi sanonut, että ei ole minusta kiinnostunut.
Tuossa oli kyse satunnaisista ehdotuksista kadulla. Mutta kun prosentti on noin mitätön tuntemattomien kohdalla, on naurettavaa väittää että se olisi sata ystävän ollessa kyseessä. Kuten jotkut miehet täällä uskottelevat. Ystävyys itse asiassa korottaa kynnystä monilla.