Lue keskustelun säännöt.
Aloin seurustella, ystävämies suuttui
25.09.2016 |
Olen aika hämmentynyt. Olen ollut vuosia sinkkuna, ja minulla on muutamia hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia. Olen aina pitänyt täytenä kukkupuheena, etteivät miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Miehet ovat ystävinä hiukan erilaisia kuin naiset, ja omat miespuoliset ystäväni ovat aivan ihania ihmisiä. Jos nyt kuvailen heistä kahta tärkeintä, niin toisen kanssa yritin suhdetta kauan sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme hyviksi ystäviksi, ja siitä olen iloinen. Sitten on toinen, jonka tapasin entisen miesystäväni kautta. Me erosimme, mutta jäin kaveriksi tämän exän ystävän kanssa. Tämä toinen on nyt se, joka on suuttunut minulle.
Ystävyytemme on perustunut lähinnä siihen, että opiskelemme samaa alaa (minä tosin olen jo valmistunut, hän ei), pidämme samoista kirjoista, elokuvista, leffoista, musiikista jne. Puhuttavaa on siis aina löytynyt. Enimmäkseen olemme olleet yhteyksissä sähköisten kanavien kautta, mutta saatamme käydä katsomassa yhdessä uuden elokuvan joka kiinnostaa molempia, ja muuta vastaavaa. Olen pyytänyt häneltä apua muutamiin kodin huoltotöihin, joita en ole itse osannut (ja kyllä korvannut tuon pienen vaivan mm. viemällä hänet syömään). Emme ole superläheisiä siinä mielessä että tapaisimme kasvotusten usein, mutta hän on ollut minulle tärkeä, sillä meillä on paljon yhteistä ja meillä on hauskaa aina kun tapaamme.
Nyt sitten on käynyt niin, että minä aloin seurustella uuden miehen kanssa. Tässä alkuhuuman aikoihin tuo ystäväni laittoi viestiä, että mitähän minulle kuuluu, kun en ole hetkeen pitänyt yhteyttä. Kerroin, että olen ollut vähän pää pilvissä, sillä olen tavannut jonkun kiinnostavan.
En olisi uskonut, mitä siitä seurasi. Sain kuulla, että olen tehnyt maailman kamalimman tempun ja hylännyt hänet toisen takia. Olen kuulemma vain pitänyt häntä varalla näinä vuosina kun olemme olleet ystäviä, vain roikottaen häntä mukana kunnes tapaan jonkun paremman.
En voi pukea sanoiksi, miten kauhea olo minulla on. Siis tämä ystävä onkin kuvitellut, että me alamme ennen pitkää seurustella? Eihän asia niin ole, ystäviä me olemme! Hän ei ole koskaan edes vihjaillut, että olisi kiinnostunut viemään suhdettamme toiselle tasolle. Ellei nyt lasketa joissain opiskelijabileissä häneltä saamaani suukkoa. Minulla ei ole romanttisia tunteita häntä kohtaan, enkä ole havainnut sellaisia myöskään hänen puoleltaan.
Niin että nyt minä sitten olen hyväksikäyttäjä ja huijari. Olen äärimmäisen loukkaantunut, että joku voi ajatella minusta tuollaista. Yritin selittää hänelle, että hän on aina ollut minulle rakas ystävä, mutta koskaan ei ole edes vihjattu, että tässä olisi jotain muutakin. Olen ahdistunut ajatuksesta, että minulle tärkeä ihminen on nyt minulle niin vihainen, ja pettynyt minuun asiasta, jonka en tiennyt olevan edes olemassa.
Väkisin tulee mieleen se klisee, etteivät naiset ja miehet voi olla ystäviä. Mutta minä tiedän että voivat, minulla kun on ystävänä myös se toinen mies, jonka kanssa seurustelu ei toiminut. Siinä ei ainakaan ole mitään muita jännitteitä mukana, pelkkää puhdasta kaveruutta. Ja niin olen luullut myös tästä toisesta ystävästä, mutta ilmeisimmin olen ollut väärässä. Hirveän paha mieli on, ja olen loukkaantunut, sillä en tiedä missä kohtaa olen tehnyt virheen. Olen luullut kaiken olevan hyvin :(
Kommentit (357)
Aika paljon porua siitä että joku jätkä oli salaa ihastunut tyttöön joka alkoikin seurustella toisen kanssa. Tapahtuu hei ihan joka ikinen päivä. Terv. yläkoulun ope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun aloin käymään opiskelijabileissä nuorempana ja yhtäkkiä tuntui että oli hirveästi kavereita joita pääsi näkemään, naisia ja miehiä, paljon puhuttavaa ja hauskanpitoa! Sitten aloin seurustelemaan jonka seurauksena nämä miespuoliset kaverit eivät enää tulleet juttelemaan, oikeasti harmitti ja tunne oli juurikin sellainen.. nähtiinkö minua missään vaiheessa kiinnostavana IHMISENÄ, vai kuunneltiinko minua ja naurettiinko kanssani vain koska olin sinkku ja nainen? Olen koittanut jotenkin myös järkeillä että ehkä he halusivat ottaa etäisyyttä ikään kuin kunnioituksesta kumppaniani kohtaan, osoittaakseen etteivät "yritä" mitään, mutta että ei enää ollenkaan puhumista... ? "Se on varattu, ei kannata tuhlata aikaa". Äh. :(
Aika naiivin kuvan, joskin herttaisen, saa tuosta ap:stä, jos ei oikeasti tiennyt että tällainen on mahdollista. Kyllä se omasta mielestäni vaatii lähinnä sellaisen tilanteen, että joku työkaveri kutsuu luokseen ja näiden työkavereiden puolisotkin tutustuu toisiinsa, ja voivat sitten kutsua toisiaan ehkä ystäväpariskunnaksi. Kaikki muu miesten ja naisten välinen ystävyys käytännössä pitää sisällään jomman kumman puolelta ihastumista.
On sitten aivan eri asia väittää, että joku työpari tai muu opiskelujen kautta "väkisin" samaan ryhmään joutunut on sulle vain platoninen ystävä. Ette te ole silloin omaehtoisesti hakeutuneet toistenne seuraan vaan teidät on pariutettu vaikka muuten ette keskenänne edes juttelisi.
On tähän keskusteluun osallistunut muutamia muitakin naisia, joilla näitä luottavaisia käsityksiä on eri sukupuolta olevien ihmisten ystävyydestä ilman romanttisia tunteita. Yleensä se johtuu vain siitä, että se mies ei ole vielä rohkaistunut niitä tunnustamaan. Sitä odotellessa ottakaa toki kaikki muuttoapu ja taulujen seinään naulaaminen vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun aloin käymään opiskelijabileissä nuorempana ja yhtäkkiä tuntui että oli hirveästi kavereita joita pääsi näkemään, naisia ja miehiä, paljon puhuttavaa ja hauskanpitoa! Sitten aloin seurustelemaan jonka seurauksena nämä miespuoliset kaverit eivät enää tulleet juttelemaan, oikeasti harmitti ja tunne oli juurikin sellainen.. nähtiinkö minua missään vaiheessa kiinnostavana IHMISENÄ, vai kuunneltiinko minua ja naurettiinko kanssani vain koska olin sinkku ja nainen? Olen koittanut jotenkin myös järkeillä että ehkä he halusivat ottaa etäisyyttä ikään kuin kunnioituksesta kumppaniani kohtaan, osoittaakseen etteivät "yritä" mitään, mutta että ei enää ollenkaan puhumista... ? "Se on varattu, ei kannata tuhlata aikaa". Äh. :(
Niin, mitä pahaa nyt tässä sitten on? Eikö mies saisi sitten tehdä niin kuin haluaa ja olla jäämättä roikkumaan naiseen jolla ei ole samanlaista kiinnostusta häntä kohtaan kuin miehellä on naista kohtaan. Pitääkö miehen jäädä tähän "kaveriksi", jos ei ole koskaan kaveria halunnutkaan naisesta, siksikö vain että ei tule naiselle pahamieli? Vai tarvitaanko häntä kenties vain itsetuntoa kohottamaan, jolle voikin sitten naureskella ja leikkiä tyhmää kun mies ei tästä pidäkkään?
Sinulle suosittelisin jos kaikki miehet ovat näin sinulle tehneet, että alat olemaan mielenkiintoisempi ja ajattelulta kypsä niin ehkä kelpaisit sitten kaveriksi kun jututkin eivät ole täysin tyhjäpäisiä että ei jaksa muuta kuin pillun takia sua kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuossa on kummassakin vikaa. Mies ilmeisesti kokematon ja ujo, tyhmästi ilmeisesti nyt uhrannut vuosia elämästään. Ja AP ei sitten ole voinut tehdä rajoja selväksi... Jos kaksi sinkkua käy leffoissa, pusuttelee bileissä jne, niin kyllä kynnys epäillä ystävyyden laatua ylittyy ja reilusti. Ja miten on muuten mahdollista, että et sitten tuntenut mitään vetoa tähän kaverimieheen? Jos kerran oli muuten niin hyvä tyyppi ja pusuttelukin kelpas. Taisi olla ulkonäöltään kuitenkin liian vaatimaton seurusteluun?
- lassukkainen
No johan nyt, tämä mies siis muiskautti suukon yhden kerran juotuaan melkoisen paljon, emme ole istuskelleet suutelemassa kerta toisensa jälkeen :D
Tyypissä ei ole mitään vikaa, ei ulkonäössä eikä muutenkaan. Romanttisia tunteita ei vain ole syttynyt. Siihen olisi ehkä voinut olla teoreettinen mahdollisuus joskus kauan sitten, mutta kun sellaisia toiveita ei minulle ilmaistu, niin enpä edes ajatellut asiaa.
Ap
Eli ruma kun et kerran edes ajatellut koskaan asiaa.
Eiihmisen tarvi olla ruma jos ei tunne seksuaalista vetoa, eli sitä jotain.Ja vaikka ois ollut ruma niin entä sitten?! t. ei ap
Kyllä tarvii olla. Jos on kerran muuten niin mahtava tyyppi ja henkinen maailma kohtaa täydellisesti. Tälläisistä lähdökohdista mikään muu kuin fyysinen vastenmielisyys ei selitä, että parisuhdetta ei synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuossa on kummassakin vikaa. Mies ilmeisesti kokematon ja ujo, tyhmästi ilmeisesti nyt uhrannut vuosia elämästään. Ja AP ei sitten ole voinut tehdä rajoja selväksi... Jos kaksi sinkkua käy leffoissa, pusuttelee bileissä jne, niin kyllä kynnys epäillä ystävyyden laatua ylittyy ja reilusti. Ja miten on muuten mahdollista, että et sitten tuntenut mitään vetoa tähän kaverimieheen? Jos kerran oli muuten niin hyvä tyyppi ja pusuttelukin kelpas. Taisi olla ulkonäöltään kuitenkin liian vaatimaton seurusteluun?
- lassukkainen
No johan nyt, tämä mies siis muiskautti suukon yhden kerran juotuaan melkoisen paljon, emme ole istuskelleet suutelemassa kerta toisensa jälkeen :D
Tyypissä ei ole mitään vikaa, ei ulkonäössä eikä muutenkaan. Romanttisia tunteita ei vain ole syttynyt. Siihen olisi ehkä voinut olla teoreettinen mahdollisuus joskus kauan sitten, mutta kun sellaisia toiveita ei minulle ilmaistu, niin enpä edes ajatellut asiaa.
Ap
Eli ruma kun et kerran edes ajatellut koskaan asiaa.
Eiihmisen tarvi olla ruma jos ei tunne seksuaalista vetoa, eli sitä jotain.Ja vaikka ois ollut ruma niin entä sitten?! t. ei ap
Kyllä tarvii olla. Jos on kerran muuten niin mahtava tyyppi ja henkinen maailma kohtaa täydellisesti. Tälläisistä lähdökohdista mikään muu kuin fyysinen vastenmielisyys ei selitä, että parisuhdetta ei synny.
Jos tuntuu liian rumalta, niin voitte korvata fyysisen vastenmielisyyden vaikka sillä mystisellä kemian puutteella.
En ole lukenut koko ketjua, joten en tiedä onko tämä jo sanottu, mutta kaverillasi on tainnut olla liian suuret odotukset sen suhteen, miten teidän kaverisuhteenne tulee kehittymään. Jos hän on halunnut ruveta seurustelemaan kanssasi, hänen olisi kannattanut aiemmin rohkeasti tuoda se esille. Nyt hänen on aika turha enää vihoitella.
Itse olen sellainen mies joka tulee enemmän toimeen naisten kuin miesten kanssa, ja minun kaveripiiristäni n. 70% on naisia (miehiäkin siis toki löytyy). Tämä taas johtuu siitä, että tykkään puhua esim. tunteista ja sydänsuruista, (mielummin kuin jostain autoista, jääkiekosta ym.) ja naiset pääsääntöisesti ovat näistä asioista kiinnostuneempia, kuin toiset miehet. Jotkut näistä naisista ovat myös ystävyytemme aikana ruvennut seurustelemaan, enkä minä siitä ole tuolla tavalla ottanut nokkiini, kuin AP:n kaverimies.
Se mikä AP:n kaverimiehen käytöksessä ärsyttää, on se että hänenlaistensa miesten takia minunkaltaisteni miesten voi olla vaikeaa tutustua uusiin potentiaalisiin naispuolisiin kavereihin, koska naiset voivat tulkita kaverimielessä tapahtuvan tutustumisen iskuyritykseksi, varsinkin, jos heillä on kokemuksia AP:n kaverin kaltaisista miehistä. Näin ollen uusien naispuolisten kavereiden saaminen tulee haastavammaksi, kun joutuu korostamaan entistä enemmän sitä että on kiinnostunut naisesta vain kaverimielessä.
Ja jos minä johonkin naiseen ihastun, kerron kyllä tunteistani naiselle, enkä odota, että hän on joku ajatustenlukija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka ei kykene ystävyyteen kuin toisten miesten kanssa on jotenkin henkisesti vammautunut tai alun perin vajaa.
En haluaisi sellaista miestä elämääni.
Mitä sellaisella miehellä tekee avioliitossa? Joskus vanhana on halut hiipuneet, ja silloin ystävyys jää.Jaa niinkö. Itse valitsen ystäväni todella tarkasti. Ja jos sinkkuaikoina "ystävyyskriteerini" olisi täyttänyt joku sinkkunainen, niin se kyllä automaattisesti sitten olisi tarkoittanut, että olisin ollut hänestä myös parisuhdemielessä kiinnostunut. Ymmärrän, että nämä ovat myös määrittelykysymyksiä ja varmaan joku satoja facebook kavereita omaava nainen voi luulla, että hänellä on vaikka kuinka paljon miespuoleisia ystäviä.
Siis, miksi ihmeessä? Valitsen itsekin ystäväni tarkasti, mutta miksi heistä kaikista pitäisi kiinnostua seurustelukumppanina? Entä jos törmäisit samaan aikaan useampaan ystävyyskriteerit täyttävään sinkkunaiseen?
Jos koen että jonkun miehen kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tullaan hyvin juttuun, hänestä voi tulla ystävä kuten naisestakin, jonka kanssa on sama kokemus. Ei miehen sukupuoli automaattisesti tee tuosta yhteydestä romanttista.
Mies 28V kirjoitti:
Se mikä AP:n kaverimiehen käytöksessä ärsyttää, on se että hänenlaistensa miesten takia minunkaltaisteni miesten voi olla vaikeaa tutustua uusiin potentiaalisiin naispuolisiin kavereihin, koska naiset voivat tulkita kaverimielessä tapahtuvan tutustumisen iskuyritykseksi, varsinkin, jos heillä on kokemuksia AP:n kaverin kaltaisista miehistä.
Mitä vittua mä just luin? AP:n kaverimies pilaa sun mahdollisuudet saada lisää naispuoleisia kavereita? Yleensä täällä kyllä naiset valittaa siitä että mies yritti tulla iskemään, hyi kauhea, haluan vain ystävystyä ja se vaan vonkaa pillua. Sullahan pitäisi olla älyttömän hyvät markkinat saada näitä platonisia ystävyyssuhteita, että ei muuta kuin baaritiskille itseäsi mainostamaan!
Montako tällaista naisystävää oikein tarviit? Vai kierrätätkö lyhytkestoisia ystävänaissuhteita vai mikä tässä sulla se pahin pulma on?
Jos yritit esittää tuollaista kilttimiestä, joka vaan haluaa ensin olla kaveri ja sitten katsoa, jos se vaikka johtais johonkin, niin se kortti on kyllä jo katsottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos koen että jonkun miehen kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tullaan hyvin juttuun, hänestä voi tulla ystävä kuten naisestakin, jonka kanssa on sama kokemus. Ei miehen sukupuoli automaattisesti tee tuosta yhteydestä romanttista.
Ei sinulle. Muuta siitä miehestä joka on huomannut naisen, jonka kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jonka kanssa tulee hyvin juttuun, se näyttää mahdolliselta parisuhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun aloin käymään opiskelijabileissä nuorempana ja yhtäkkiä tuntui että oli hirveästi kavereita joita pääsi näkemään, naisia ja miehiä, paljon puhuttavaa ja hauskanpitoa! Sitten aloin seurustelemaan jonka seurauksena nämä miespuoliset kaverit eivät enää tulleet juttelemaan, oikeasti harmitti ja tunne oli juurikin sellainen.. nähtiinkö minua missään vaiheessa kiinnostavana IHMISENÄ, vai kuunneltiinko minua ja naurettiinko kanssani vain koska olin sinkku ja nainen? Olen koittanut jotenkin myös järkeillä että ehkä he halusivat ottaa etäisyyttä ikään kuin kunnioituksesta kumppaniani kohtaan, osoittaakseen etteivät "yritä" mitään, mutta että ei enää ollenkaan puhumista... ? "Se on varattu, ei kannata tuhlata aikaa". Äh. :(
Nämä on kyllä niin first world problems kuin vain voi olla. Mietippä kuinka monta lihavaa, akneihoista, rasvatukkaista sinkkua noissa opiskelijabileissä juttelee ain avain lähinnä omaa sukupuolta olevien kanssa, jos edes tulevat koko bileisiin. Niille ei kukaan tule koskaan kikattelemaan niiden "hauskoille" jutuille, flirttailla eikä tarjota drinkkejä. Sulla on käynyt tuuri kun olet löytänyt jonkun. Mutta ilmeisesti pitäisi saada kaikki: seurustelukumppanit, tyttökaverit, poikakaverit. On paljon niitä joille ei ole tarjolla noista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koen että jonkun miehen kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tullaan hyvin juttuun, hänestä voi tulla ystävä kuten naisestakin, jonka kanssa on sama kokemus. Ei miehen sukupuoli automaattisesti tee tuosta yhteydestä romanttista.
Ei sinulle. Muuta siitä miehestä joka on huomannut naisen, jonka kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jonka kanssa tulee hyvin juttuun, se näyttää mahdolliselta parisuhteelta.
Eikö miehille ikinä käy niin että joku nainen on nätti ja ystäväksi kelpaavasti kiva mutta ihastumista ei vaan tapahdu? Jotain seksuaalista vetovoimaa varmasti olisi, mutta ei halua seurustella.
Vai alkaako miehet useammin seurustella siltä pohjalta että toinen on kiva kaveri jonka kanssa tulee hyvin juttuun, vaikka varsinaista ihastumista ja "kemioiden kohtaamista" ei ole?
Itselläni kateutta herättää se että ap:llä on
a) ollut kaveri/kavereita
b) poikaystävä
c) rakkauden ensihuuma ja seksiä.
Itselläni ei ole mitään näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koen että jonkun miehen kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tullaan hyvin juttuun, hänestä voi tulla ystävä kuten naisestakin, jonka kanssa on sama kokemus. Ei miehen sukupuoli automaattisesti tee tuosta yhteydestä romanttista.
Ei sinulle. Muuta siitä miehestä joka on huomannut naisen, jonka kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jonka kanssa tulee hyvin juttuun, se näyttää mahdolliselta parisuhteelta.
No siksi haluaisinkin kuulla joltain mieheltä että miksi asia on näin.
On minulla miespuolisia kavereita jotka ovat sanoneet pitävänsä minusta enemmänkin, mutta tietävänsä että itse haluan vain olla heidän ystävänsä. Olen ehdottanut etten enää vietä aikaa heidän kanssaan jos se heille olisi helpompaa niin, mutta haluavat he kuitenkin olla tekemisissä. Yleensäkin ihastumiset ovat aika nopeasti tulleet puheeksi, joten mitään pitkittyneitä luuloja ei ole koskaan päässyt syntymään.
Miehet, estäkää ajautuminen sille parjaamallenne kaverizonelle tekemällä aloite, avaamalla suunne, flirtatkaa, pyytäkää TREFFEILLE (ei kahville tai hengattaisko koulun jälkeen tai mitä ikinä), tehkää jotain, mistä selviää ettette halua pelkkää ystävää. Koska se nainen voi ihan hyvin kiinnostunut teistä ihan puhtaasti ystävänä. Mitä nopeammin teette aikeenne selviksi, sen parempi. Jos vastakaikua ei tule heti, sitä tuskin tulee myöhemminkään.
Ei kukaan järkevä nainen loukkaannu siitä, jos etsitte seurustelukumppania ettekä ystävää ja olette siitä rehellisiä. Siitä sen sijaan voi loukkaantua, että teeskentelee ystävää pahimmillaan vuosikaudet, ansaitsee toisen luottamuksen, kunnes pamauttaa yhtäkkiä naamalle hirveän kasan jotain katkeroitunutta kilttimiespaskaa.
http://new1.fjcdn.com/pictures/The+friendzone+the+lamp+is+more+accurate…
Jos nainen teettää teillä palveluksia tai hyötyy teistä yksipuolisesti muuten, kyseessä on jonkun sortin persoonallisuushäiriöinen, joka kannattaa jättää tuttavapiiristä pois muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koen että jonkun miehen kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja tullaan hyvin juttuun, hänestä voi tulla ystävä kuten naisestakin, jonka kanssa on sama kokemus. Ei miehen sukupuoli automaattisesti tee tuosta yhteydestä romanttista.
Ei sinulle. Muuta siitä miehestä joka on huomannut naisen, jonka kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja jonka kanssa tulee hyvin juttuun, se näyttää mahdolliselta parisuhteelta.
Eikö miehille ikinä käy niin että joku nainen on nätti ja ystäväksi kelpaavasti kiva mutta ihastumista ei vaan tapahdu? Jotain seksuaalista vetovoimaa varmasti olisi, mutta ei halua seurustella.
Vai alkaako miehet useammin seurustella siltä pohjalta että toinen on kiva kaveri jonka kanssa tulee hyvin juttuun, vaikka varsinaista ihastumista ja "kemioiden kohtaamista" ei ole?
Naisilla on ostajan markkinat. Miehet tarrautuu varmasti heti kiinni, jos naisessa ei ole "ulkoisia" vikoja eli esim. hullu ex-poikaystävä, nätti nainen ei ole hetkeäkään yksin ellei ole mielenterveysongelmainen. Toki on myös komeita miehiä, joilla riittää itseluottamusta pyöritellä naisia. Jos kokemus osoittaa, että uusi odottaa kulman takana niin vanhat voi hyvin pistää friendzonelle (jota ei ilmeisesti ole olemassa).
Vierailija kirjoitti:
Miehet, estäkää ajautuminen sille parjaamallenne kaverizonelle tekemällä aloite, avaamalla suunne, flirtatkaa, pyytäkää TREFFEILLE (ei kahville tai hengattaisko koulun jälkeen tai mitä ikinä), tehkää jotain, mistä selviää ettette halua pelkkää ystävää. Koska se nainen voi ihan hyvin kiinnostunut teistä ihan puhtaasti ystävänä. Mitä nopeammin teette aikeenne selviksi, sen parempi. Jos vastakaikua ei tule heti, sitä tuskin tulee myöhemminkään.
Ei kukaan järkevä nainen loukkaannu siitä, jos etsitte seurustelukumppania ettekä ystävää ja olette siitä rehellisiä. Siitä sen sijaan voi loukkaantua, että teeskentelee ystävää pahimmillaan vuosikaudet, ansaitsee toisen luottamuksen, kunnes pamauttaa yhtäkkiä naamalle hirveän kasan jotain katkeroitunutta kilttimiespaskaa.
http://new1.fjcdn.com/pictures/The+friendzone+the+lamp+is+more+accurate…
Jos nainen teettää teillä palveluksia tai hyötyy teistä yksipuolisesti muuten, kyseessä on jonkun sortin persoonallisuushäiriöinen, joka kannattaa jättää tuttavapiiristä pois muutenkin.
Järkipuhetta. Otan käyttöön jo tänään. Viimeistään huomenna alkaa itku että miehet ei nykyään halua muuta kuin pillua.
Eiku oota... se alkoi jo eilen.
Minä olen ollut kaverimies kolmessa suhteessa ja lopulta ilmaissut syvemmät tunteeni saamatta niille vastakaikua. Kahdessa tapauksessa yhteydenpito loppui kokonaan (no, ollaan edelleen facebook-kavereita), kolmannessa taas pysytty läheisinä tai jopa läheisimpinä ystävinä. Minulla on muitakin kaverinaisia, joista naimisissa olevat saavat olla rauhassa. Sen ainoan vapaan ja kiinnostavan naisen suhteen epäröin tehdä siirtoa, koska aikaisemmat pettymykset ovat lähtemättöminä muistissani. Pelkään, että en kykene ystävyyteen pakkien jälkeen tai kun nainen löytää itselleen kumppanin. En ole ylpeä itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ystävän logiikka on esitetty tässä: https://xkcd.com/513/
Ymmärrän kyllä, että aloitteen tekeminen voi pelottaa, mutta oikean parisuhteen voi saada vain ottamalla riskin torjutuksi tulemisesta ja kertomalla tunteistaan.
Helppo naisen sanoa kun miehet tekevät lähes poikkeuksetta kaikki aloitteet. Vähän sama kun mies sanoo fu*kzonelle joutuneelle naiselle, että katsele niitä itsesi tasoisia miehiä. Naisella menee puolustusrefleksi päälle ja sitten mussutetaan ettei varmasti kurkoteta kuuta taivaalta vaan ne ihan tavalliset miehet on kaikki ku*ipäitä.
Jaa. Olen minäkin monesti ollut ihastunut poikiin/miehiin, jotka eivät ole olleet minusta kiinnostuneita. Muutaman kerran olen myös antanut pakit minuun ihastuneelle miehelle. Ei tunteita voi pakottaa. Kummassakin (pitkässä) parisuhteessani _minä_ tein aloitteen. t. n31
Kyllä mulle edellytys ystävässä on kiltteys ja mukava käytös. En tietenkään silti ihastu kaikkiin ystäviini.
Jos mies käyttäytyy ylimielisesti ja on naistennaurattajamainen, ei pääse edes siksi ystäväksi ja vasta kun tunnen toisen paremmin ystävänä, voi ihastuminen astua kehiin.