Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloin seurustella, ystävämies suuttui
25.09.2016 |
Olen aika hämmentynyt. Olen ollut vuosia sinkkuna, ja minulla on muutamia hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia. Olen aina pitänyt täytenä kukkupuheena, etteivät miehet ja naiset voisi olla ystäviä keskenään. Miehet ovat ystävinä hiukan erilaisia kuin naiset, ja omat miespuoliset ystäväni ovat aivan ihania ihmisiä. Jos nyt kuvailen heistä kahta tärkeintä, niin toisen kanssa yritin suhdetta kauan sitten, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme hyviksi ystäviksi, ja siitä olen iloinen. Sitten on toinen, jonka tapasin entisen miesystäväni kautta. Me erosimme, mutta jäin kaveriksi tämän exän ystävän kanssa. Tämä toinen on nyt se, joka on suuttunut minulle.
Ystävyytemme on perustunut lähinnä siihen, että opiskelemme samaa alaa (minä tosin olen jo valmistunut, hän ei), pidämme samoista kirjoista, elokuvista, leffoista, musiikista jne. Puhuttavaa on siis aina löytynyt. Enimmäkseen olemme olleet yhteyksissä sähköisten kanavien kautta, mutta saatamme käydä katsomassa yhdessä uuden elokuvan joka kiinnostaa molempia, ja muuta vastaavaa. Olen pyytänyt häneltä apua muutamiin kodin huoltotöihin, joita en ole itse osannut (ja kyllä korvannut tuon pienen vaivan mm. viemällä hänet syömään). Emme ole superläheisiä siinä mielessä että tapaisimme kasvotusten usein, mutta hän on ollut minulle tärkeä, sillä meillä on paljon yhteistä ja meillä on hauskaa aina kun tapaamme.
Nyt sitten on käynyt niin, että minä aloin seurustella uuden miehen kanssa. Tässä alkuhuuman aikoihin tuo ystäväni laittoi viestiä, että mitähän minulle kuuluu, kun en ole hetkeen pitänyt yhteyttä. Kerroin, että olen ollut vähän pää pilvissä, sillä olen tavannut jonkun kiinnostavan.
En olisi uskonut, mitä siitä seurasi. Sain kuulla, että olen tehnyt maailman kamalimman tempun ja hylännyt hänet toisen takia. Olen kuulemma vain pitänyt häntä varalla näinä vuosina kun olemme olleet ystäviä, vain roikottaen häntä mukana kunnes tapaan jonkun paremman.
En voi pukea sanoiksi, miten kauhea olo minulla on. Siis tämä ystävä onkin kuvitellut, että me alamme ennen pitkää seurustella? Eihän asia niin ole, ystäviä me olemme! Hän ei ole koskaan edes vihjaillut, että olisi kiinnostunut viemään suhdettamme toiselle tasolle. Ellei nyt lasketa joissain opiskelijabileissä häneltä saamaani suukkoa. Minulla ei ole romanttisia tunteita häntä kohtaan, enkä ole havainnut sellaisia myöskään hänen puoleltaan.
Niin että nyt minä sitten olen hyväksikäyttäjä ja huijari. Olen äärimmäisen loukkaantunut, että joku voi ajatella minusta tuollaista. Yritin selittää hänelle, että hän on aina ollut minulle rakas ystävä, mutta koskaan ei ole edes vihjattu, että tässä olisi jotain muutakin. Olen ahdistunut ajatuksesta, että minulle tärkeä ihminen on nyt minulle niin vihainen, ja pettynyt minuun asiasta, jonka en tiennyt olevan edes olemassa.
Väkisin tulee mieleen se klisee, etteivät naiset ja miehet voi olla ystäviä. Mutta minä tiedän että voivat, minulla kun on ystävänä myös se toinen mies, jonka kanssa seurustelu ei toiminut. Siinä ei ainakaan ole mitään muita jännitteitä mukana, pelkkää puhdasta kaveruutta. Ja niin olen luullut myös tästä toisesta ystävästä, mutta ilmeisimmin olen ollut väärässä. Hirveän paha mieli on, ja olen loukkaantunut, sillä en tiedä missä kohtaa olen tehnyt virheen. Olen luullut kaiken olevan hyvin :(
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Voit sinä silti sen leipäläpesi avata ja ilmaista kiinnostuksen. Minusta kun kiinnostuksesta kertominen ei ole yhtään sama asia kuin pillun vonkaaminen, sinusta taitaa olla? Muutenkin aika mustavalkoiselta kuulostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on tosi outoja kommentteja miehiltä. Minulla on useita miespuoleisia kavereita. Osa ollut ystäviä lapsesta saakka, osa on kymmenen vuoden takaa, osa uusia. Tapaan heitä kaksistaan esim lounaan tai kahvin merkeissä, ja pidetään mesessä yhteyttä. Osa heistä on varattuja, osa sinkkuja. Mutta ei he kyllä minusta haaveile saati minun panemisesta, en varmaan ole edes heidän tyyppinen nainen. He kaikki saavat ja ovat saaneet naisia, ei heidän saanti minun "varassa" ole. Minäkin saan helposti seuraa, nyt olen avoliitossa ja kaikki ovat olleet vain onnellisia puolestani. Miespuoleiset ystävät rikastuttavat elämää ja nämä ystävät ovat minulle ihmisinä tosi tärkeitä.
Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut. Joku kutsuisi tätä miesryhmää betoiksi tai lassukoiksi, joku vain epätoivoisiksi. Miehet, jotka on tottuneet saamaan naisista seuraa ja joille saanti esim baarissa ei ole ongelma, on erittäin sopivia pelkiksi ystäviksi. He ymmärtävät eron ystävyyden ja kiinnostuksen välillä. Eikä heidän tarvitse kuolata ystävänaista, koska sitä varten on muita naisia.
Totta. Lisään tähän vielä sen huomion, että noita epätoivoisia miehiä on pieni vähemmistö. Sitä ei millään uskoisi kun tämän palstan juttuja lukee. Mutta kun muistelen vaikka opiskeluaikoja kun oli tilaisuus seurata muiden kaveri- ja seurustelusuhteita, niin ei siinä ollut mitään rajoitteita, oltiinko kavereita miesten vai naisten kanssa. Jotkut kaverisuhteet muuttuivat seurusteluksi, mutta suurin osa jäi ihan vain kavereiksi. Varmasti oli yksipuolisia ihastumisia sekä naisilla että miehillä ja varmasti moni ujo jätti sen ihastumisensa kertomatta. Mutta on ihan typerää väittää, että kaikki miespuoliset kaverit ihastuisivat kaikkiin naispuolisiin kavereihinsa. Vieläkin typerämpää on väittää, että naisilla olisi jokin velvollisuus toimia tämän väitteen pohjalta. Se on juuri tätä epätoivoisten propagandaa.
Ihmettelen kyllä tosissani sitä, miten harvoin täällä kukaan mies tulee sanomaan että tuo epätoivoinen ei puhu kaikkien miesten puolesta. Kai syy on se miehiin lapsesta asti iskostettu ajatus, että toisen miehen sanoja ei kyseenalaisteta koskaan. Piste. Naisilla ei ole mitään rajoitteita tuon suhteen, vaan naiset tuovat rohkeasti esiin eriävän mielipiteensä. Tätä sitten kutsutaan akkojen riitelyksi ja selkäänpuukottamiseksi.
Itse en tiedä tuttavapiiristäni ainuttakaan parisuhdetta joka olisi alkanut ystävyyden pohjalta. Kyllä kaikki sekä mies-että naispuoleisten ystävieni seurustelut on alkaneet nettideiteiltä, baarituttavuuksista, siitä että opiskelun kautta on nähnyt jonkun johon on ihastunut ja mennyt "iskemään" sitä tms. Ystävyyden kääntäminen seurusteluksi oli varmaan tosi vaikeaa. Koska miksi sinkkujen tuttavuus edes alkaisi pidempänä ysävyytenä, jos kipinää, kemiaa ja jännitettä on? En ymmärrä. Kyllä miesten ja naisten välinen ystävystyminen johtuu siitä, että riittävää kipinää ei ole, mutta ihminen vaikuttaa kivalta niin siihen haluaa tutustua VAIN ystävänä.
On erittäin huono neuvo miehille, että tutustu naiseen ensin kaveripohjalta ja iske se sitten. En tosin sellaista neuvoa ole ennen missään kuullut, mutta täällä jotkut on sitä mieltä että noin on neuvottu.
Huono neuvo miehille? Eli hyvä neuvo naisille vai mitä oikein tarkoitat?
Tuo ymmärryksen puute voi johtua siitä, että ajattelee sitä hampaat irvessä-parinmuodostusta. Eli kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää siihen että saa sen parisuhdepalkinnon.
Opiskeluaikana esim. kaksi kaveria alkoi tehdä yhdessä heitä molempia kovasti kiinnostavaa projektia. Totta kai viettivät paljon aikaa sen parissa. Puolen vuoden kuluttua projekti oli valmis ja jossain välissä sitten opiskelukaveruus oli muuttunut seurusteluksi.
Ota myös huomioon, että monella naisella kaikki tekeminen ja yhdessä oleminen tähtää ystävien saamiseen. Voi olla että parisuhdetta ei edes halua (syitä siihen voi olla monia, moni nainen haluaa elää sinkkuna). Mutta ystäviä tarvii aina. Ja miespuoleiset ystävät on oikeasti tärkeä asia naiselle.
Eipä ole tarvetta ottaa huomioon. En nimittäin ole tuollaista huomannut. Ainakin minun tuntemillani naisilla tavoitteena on lähinnä se tekeminen esim. harrastuksen parissa, ei se kavereiden saaminen. Ja itselleni ainakaan ystävien hankkiminen ei ole millään tavalla tärkeää. Kaverisuhteet ovat OK, mutta syvällisiä ja aikaavieviä ystävyyssuhteita en henkilökohtaisesti ole milloinkaan kaivannut.
Olemme siis aika erilaisia ihmisiä, sinä ja minä. Ja tuttavapiirimme on aivan erilaiset ja tarpeet on aivan erilaiset. ;) :)
Totta. Ihmisiä on niin erilaisia, että ei "miehet on tällaisia, naiset on tällaisia" -ajattelulla pääse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa?
Tätä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta minussa istuu tiukasti käsitys, että niin ei ole lupa tehdä. Se voi olla opittuna lapsuuskodista, jossa kaikkeen piti pyytää lupa ja oli väärin ja häpeällistä jos pyysi sellaista mistä kieltäydyttiin. Piti siis jotenkin etukäteen osata päätellä, mihin pyyntöön suostuttaisiin. Epävarmoissa tilanteissa oli turvallisinta olla pyytämättä.
Voi kauhea :( Ihan hirveää :(( Sua on kaltoinkohdeltu psyykkisesti, kuten muuten minuakin. It takes one to know one. Mistähän tutustuisit kaltoinkohdeltuihin naisiin, joilla on kuitenkin terve sisin? Tai sitten sellaiseen kaltoinkohdeltuun, joka on oikeasti tullut saaneeksi hoitoa ja eheytynyt ongelmastaan ja kykenisi ymmärtämään sinua?
Niin siis tarkoitin sitä, että jos joku tunnistaisi sinun pelkosi, niin nainenhan voisi ottaa ohjat, koska siis vaikka mua on katoinkohdeltu psyykkisesti myös, niin se ei tarkoita sitä, että ongelmat on identtisiä. Vaan jos joku mies koskettaa sisintäni niin uskallan pyytää häntä läheisempään tuttavuuteen. Ainoa ongelma on, että olen aina saanut silloin pakit mieheltä. Olematta mitenkään ruma tms. Mutta ilmeisesti en vain käsitä muiden merkkejä oikein tai joku muu syy.
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa?
Tätä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta minussa istuu tiukasti käsitys, että niin ei ole lupa tehdä. Se voi olla opittuna lapsuuskodista, jossa kaikkeen piti pyytää lupa ja oli väärin ja häpeällistä jos pyysi sellaista mistä kieltäydyttiin. Piti siis jotenkin etukäteen osata päätellä, mihin pyyntöön suostuttaisiin. Epävarmoissa tilanteissa oli turvallisinta olla pyytämättä.
Koskeeko sama olo tilanteita, joissa pyytää palkankorotusta, pyytää tulla valituksi uuteen työpaikkaan, pyytää saada syödä se viimeinen pulla tarjoilulautaselta? Niissäkin kaikissa vastaus saattaa olla ei, etkä pysty ennakoimaan onko.
Kyllä näin on. Olen toki tehnyt työhakemuksia paikkoihin joita minun on pyydetty hakemaan. Palkkani on hyvä, ei ole ollut syytä pyytää sen korotusta. Sitä viimeistä pullaa olen sen sijaan jäänyt kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ihan samanlailla. Kaverimiehellä meni herne nenään ja syvälle, ja sai sit lopulta kakistettua että HÄN oli kuvitellut että meistä tulee pari, mutta ei ollut sit ikinä viitsinyt sanoo sitä ääneen että olisin voinut jo siinä kohtaa sanoa että mulla ei ole mitään romanttisia tunteita häntä kohtaan.
Sain kuulla olevani *itun ämmä ja kaikkee muuta mukavaa, viikonloppusin kännissä se laitteli mulle ihan hirveitä viestejä ja soitteli keskellä yötä ja mä yritin aikani ymmärtää mut siinä kohtaa kun se alko uhkaileen mun kumppania mä vihelsin pelin poikki ja ilmotin ettei tarvi enää ikinä ottaa yhteyttä. Blokkasin sen facesta, whatsappista, instasta ja vaihdoin puhelinnumeroo.
Mun luottamus ihmisiin sai melkosen kolauksen, enkä varmasti tuu enää ikinä kuvitteleen että mies ja nainen vois olla vaan kavereita. Kyllä aika puskista tuli tääkin homma ku oltiin kuitenki tunnettu jo n.10 vuotta. Ottaa vieläkin ihan helvetisti päähän ku mies oli mulle kuitenki tosi hyvä ystävä.
Pakko tulla vielä tarkentaan etten siis tosiaan roikottanut miestä kymmentä vuotta löyhässä hirressä, vaan aikanaan kun ollaan tutustuttu niin molemmat seurusteli tahoillaan ja myöhemmin mentiin molemmat naimisiin, ja kaverisuhde jatku silti. Tää mies eros pari vuotta sit ja mäkin olin sinkku sillon ja mä luulen että tein siinä kohtaa ihan hiton ison virheen ku yritin masentunutta kaveria saada takas tolpilleen. Mulla oli tänäkin aikana lyhyt seurustelusuhde, eikä kaverimies siitä suuttunut, niin mistä hitosta mä olisin voinu tietää että puoli vuotta myöhemmin asiat on ihan toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Willy Loman kirjoitti:
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Minusta tuo on oikeastaan vähän petollista niiden miesten puolelta. Siis naisten pitäisi osata päätellä pelkistä ystävyyden osoituksista että mies on kiinnostunut? Maailma on kivoja ja ystävällisiä miehiä pullollaan, ei minulla ainakaan pää kestäisi alkaa arvioimaan ketkä kaikki heistä yrittävätkin viestittää jotain muuta.
Mies, jos olet naisesta kiinnostunut, rohkaistu sanomaan se reilusti ääneen. Näin teki nykyinen kumppanini, ja hyvällä menestyksellä.
Ap
Minusta se on petollista, että naiset sanoo haluavansa kiltin miehen joka on ystävällinen eikä vonkaa seksiä, mutta sitten kuitenkaan eivät sellaista halua vaan pöksyt kostuu niistä seksiä vonkaavista pahoista pojista.
Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ainakin minä olen seurustellut pelkästään ensiksi mainitsemaasi luokkaan kuuluvien miesten kanssa. Jokainen heistä on ystävällisyydestään ja kiltteydestään huolimatta osannut ilmaista ääneen olevansa kiinnostunut.
Ap
Joo joo, aivan sama. Fakta on kuitenkin se, että miehille oikeasti uskotellaan että tuollaisesta käyttäytymisestä naiset tykkää, siis tuosta kamupoikailusta. Et voi oikeasti olla niin naiivi ettet tätä ole huomannut? Tämäkin palsta on täynnä näitä "hyi seksinvonkaajamiehet ällöttää", sitten nuoret ja herkät miehet luulee että tuollaisella kamupoikakäytöksellä nainen huomaa että miten hieno mies hän on kun ei vonkaa seksiä jne. Tyhmäähän se on joo, mutta näin siinä vaan käy, jos naiset eivät ole rehellisiä sen suhteen mistä tykkäävät.
Öö siis missä vaiheessa miehille on sanottu, että naiset tykkäävät kun mies ei tee aloitetta ja pysyy vapaana tavatakseen ihan kenet haluaa, eikä halua just sua? Itse tykkään miehistä, jotka ei ehdottele, käy päälle ja kykenee kaveruuteen seurustelusuhteessakin (eikä seksisuhde ole se pääasia, vaikka oleellinen onkin) mutta kyllä mä romantiikkaa suhteeseen haluan ja sitoutumistakin. Ei todellakaan nappaa se, että toinen on kaveria, jos olen kiinnostunut, sillä silloinhan se mies varaa oikeuden katsella muita koko ajan. How hot is that?
No, itse teen aloitteen jos olen kiinnostunut, mutta jos en tohtisi, niin en laskisi vuosia kaverina pysyvää miestä itsestäni kiinnostuneisiin.Minä kiinnostuin tytöistä joskus 80-luvun puolivälissä ja niihin aikoihin varmaan aloin kiinnittää huomioni myös siihen mitä suhteista sanottiin. Isääni voi hyvin pitää jännämiehenä, mutta ainut oppi minkä kotoa sain, oli hänen kehotus tehdä asiat eri tavalla kuin hän oli tehnyt. Koulun ja tiedotusvälineiden kautta tehtiin selväksi, että naisiin pitää suhtautua kunnioituksella, kaikkinainen ahdistelu oli kielletty, jne. Näiden käskyjen "mitä se on" -osuus jätettiin kertomatta, joten se piti keksiä itse. Minä päädyin rajoittavimpaan mahdolliseen tulkintaan.
Esiteini-iässä suurin mahdollinen häpeä oli jäädä kiinni kiinnostuksesta jotain tyttöä kohtaan, jolloin pilkka oli armotonta niin tyttöjen kuin poikien taholta. Minulla häpeä jäi päälle silloin kun muut osasivat siitä luopua. Kai se johtui siitä, että en tiennyt mitään hyväksyttävää tapaa osoittaa kiinnostustani, vaan tulkitsin sen kaiken ahdisteluksi.
Opiskeluaikaan alkoholi sitten tasoitti tietä ja suhdekin syntyi. Silloinkaan ei oikeastaan ollut mitään seurusteluvaihetta vaan ainejärjestön bileistä päädyttiin sänkyyn ja suoraan muutaman vuoden kestäneeseen yhdessäoloon. Kun erosta viimein toivuin, olinkin jo työelämässä ja siitä alkaen lähes kaikki tuntemani naiset ovat olleet työkavereita. Ammattini luonteesta johtuen se on aika pieni toisensa tuntevien ihmisten joukko, joten askeleet kiinnostuksen osoittamiseksi on otettava hyvin varoen, jotta epäonnistumisesta aiheutuvat vahingot saadaan minimoitua.
Yritän siis suhteeseen ystävyyden kautta, koska muuta en osaa tai tunne luvalliseksi tehdä. Ratkaisuehdotuksia vastaanotetaan :-)
Voi hitsi. Ehkä se ongelma on siellä, että vaikka saitkin ohjeen tehdä kaiken toisin, niin miten ihmeesssä päädyit silti arvottamaan myös itsesi niin matalalle, ettet vain ota naista, joka sinua kiinnostaa?
Tätä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, mutta minussa istuu tiukasti käsitys, että niin ei ole lupa tehdä. Se voi olla opittuna lapsuuskodista, jossa kaikkeen piti pyytää lupa ja oli väärin ja häpeällistä jos pyysi sellaista mistä kieltäydyttiin. Piti siis jotenkin etukäteen osata päätellä, mihin pyyntöön suostuttaisiin. Epävarmoissa tilanteissa oli turvallisinta olla pyytämättä.
Voi kauhea :( Ihan hirveää :(( Sua on kaltoinkohdeltu psyykkisesti, kuten muuten minuakin. It takes one to know one. Mistähän tutustuisit kaltoinkohdeltuihin naisiin, joilla on kuitenkin terve sisin? Tai sitten sellaiseen kaltoinkohdeltuun, joka on oikeasti tullut saaneeksi hoitoa ja eheytynyt ongelmastaan ja kykenisi ymmärtämään sinua?
Niin kai sitten, mutta minkäs sille enää voi? Vuosi sitten kyllä hakeuduin psykoterapiaan, mutta muutamia sen kautta luettavakseni tulleita kirjoja lukuunottamatta se ei ollut kovin hyödyllistä. Kalliiksikin se tuli. Terapeutti vain hymisteli täälläkin esittämilleni ajatuksille, että "Ei se nyt ihan niinkään ole" ja "Kyllä sinä silti voisit ottaa vähän kontaktia". Terapia oli nimellisesti kognitivista, mutta jos tuota voi pitää ajatusmallieni haastamisena, niin AV-palstakin pystyy parempaan.
Minulla ja monilla muilla miespuolisilla kaverillani on naisia kaverina. Syy ei ole se, että kaverinaisilta saisi seksiä (ei saa) vaan se, että kaverinaisten seura auttaa löytämään sitä seksiseuraakin. Naisten kanssa hengatessa oppii puhumaan naisille, oppii tyttöjen ryhmädynamiikan (se on niin kovin erilaista kuin pojilla!) ja voi testata ajatuksiaan suhteesta ja seksistä sen osapuolen kanssa, jolla oikeasti on asian kannalta väliä.
Naiset ovat monissa asioissa aivan erilaisia kuin miehet, vaikka tämä perusasia nykyään halutaankin poliittisen korrektiuden nimissä kieltää. Mies on se, jonka kuitenkin täytyy lähestyä n. 99 prosentissa tapauksista, joten miehen on hyvä opiskella sitäkin, miten naisten kanssa ollaan ja puhutaan. Nainen on lähestymisen kohteena ja valitsijana vähän niin kuin vapautettu tästä, monesti hänen ei tarvitse samalla lailla opetella miesten "kieltä".
Lisäksi tietenkin naiskaverien kanssa voi tehdä kaikkea muuta, mitä muidenkin kaverien. Pelata, jutella, kaljoitella, harrastaa. Mutta kyllä pääasiassa miehet tätä kautta opettelevat naisten kanssa toimimista, pärjätäkseen sitten paremmin niillä varsinailla naismarkkinoilla. Siinä mielessä siis nais- ja mieskavereilla on eri funktiot.
M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehet ovat ystäviä keskenään, niin siihen ei tavanomaisesti liity esim. koskettamista, syvälle silmiin katsomista tai tunteista puhumista. Jotkut naiset taas saattavat tehdä näin "vain ystävä-miehille", mikä poikkeaa niin suuresti monien miesten kokemuksesta siitä, mikä menee vain ystävyyden rajoihin, että väärinkäsityksen vaara on olemassa. Ja kyllä mieskin saattaa olla sen verran tunteellinen hölmö, että toivoo naisen ajan kuluessa huomaavan, että mies on sittenkin muutakin kuin kaveriainesta (henkistä kasvua ja silleen...), vaikka nainen on joskus aiemmin tehnyt selväksi, ettei muussa mielessä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehet ovat ystäviä keskenään, niin siihen ei tavanomaisesti liity esim. koskettamista, syvälle silmiin katsomista tai tunteista puhumista. Jotkut naiset taas saattavat tehdä näin "vain ystävä-miehille", mikä poikkeaa niin suuresti monien miesten kokemuksesta siitä, mikä menee vain ystävyyden rajoihin, että väärinkäsityksen vaara on olemassa. Ja kyllä mieskin saattaa olla sen verran tunteellinen hölmö, että toivoo naisen ajan kuluessa huomaavan, että mies on sittenkin muutakin kuin kaveriainesta (henkistä kasvua ja silleen...), vaikka nainen on joskus aiemmin tehnyt selväksi, ettei muussa mielessä kiinnosta.
Nyt oli niin asiallinen kommentti, että postaan tässä komppauksen. Juuri näin on asia.
Miesten ystävyyteen ei tosiaankaan liity yleensä koskettamista tai muutakaan yllä mainittua. On ihan selvä mahdollisuus tulla noilla väärinymmärretyksi.
Yleensäkin miehen maailmassa ei juuri ole hellyydenosoituksia äitiä ja seurustelukumppaneita lukuun ottamatta. Toisiaan kohtaan miehet ovat veljellisiä, eivät hempeitä.
M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehet ovat ystäviä keskenään, niin siihen ei tavanomaisesti liity esim. koskettamista, syvälle silmiin katsomista tai tunteista puhumista. Jotkut naiset taas saattavat tehdä näin "vain ystävä-miehille", mikä poikkeaa niin suuresti monien miesten kokemuksesta siitä, mikä menee vain ystävyyden rajoihin, että väärinkäsityksen vaara on olemassa. Ja kyllä mieskin saattaa olla sen verran tunteellinen hölmö, että toivoo naisen ajan kuluessa huomaavan, että mies on sittenkin muutakin kuin kaveriainesta (henkistä kasvua ja silleen...), vaikka nainen on joskus aiemmin tehnyt selväksi, ettei muussa mielessä kiinnosta.
Nyt oli niin asiallinen kommentti, että postaan tässä komppauksen. Juuri näin on asia.
Miesten ystävyyteen ei tosiaankaan liity yleensä koskettamista tai muutakaan yllä mainittua. On ihan selvä mahdollisuus tulla noilla väärinymmärretyksi.
Yleensäkin miehen maailmassa ei juuri ole hellyydenosoituksia äitiä ja seurustelukumppaneita lukuun ottamatta. Toisiaan kohtaan miehet ovat veljellisiä, eivät hempeitä.
M24
Vai ei muka liity koskettamista? Tai hempeilyä? Mitäs se sitten muka on, kun joukkuekaveria läiskitään selkään? Tai työkaveria? Miehetkö eivät koskaan hempeile tyyliin: "Oot muuten tosi asiallinen jätkä!" Naiset eivät läiski selkään eivätkä kehu asialliseksi jätkäksi, mutta tekevät muita juttuja joilla on sama tarkoitus. Se on sitten omaa sosiaalista kyvyttömyyttä, jos ei osaa erottaa eri sukupuolten kaverillisia kiintymyksenosoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja monilla muilla miespuolisilla kaverillani on naisia kaverina. Syy ei ole se, että kaverinaisilta saisi seksiä (ei saa) vaan se, että kaverinaisten seura auttaa löytämään sitä seksiseuraakin. Naisten kanssa hengatessa oppii puhumaan naisille, oppii tyttöjen ryhmädynamiikan (se on niin kovin erilaista kuin pojilla!) ja voi testata ajatuksiaan suhteesta ja seksistä sen osapuolen kanssa, jolla oikeasti on asian kannalta väliä.
Naiset ovat monissa asioissa aivan erilaisia kuin miehet, vaikka tämä perusasia nykyään halutaankin poliittisen korrektiuden nimissä kieltää. Mies on se, jonka kuitenkin täytyy lähestyä n. 99 prosentissa tapauksista, joten miehen on hyvä opiskella sitäkin, miten naisten kanssa ollaan ja puhutaan. Nainen on lähestymisen kohteena ja valitsijana vähän niin kuin vapautettu tästä, monesti hänen ei tarvitse samalla lailla opetella miesten "kieltä".
Lisäksi tietenkin naiskaverien kanssa voi tehdä kaikkea muuta, mitä muidenkin kaverien. Pelata, jutella, kaljoitella, harrastaa. Mutta kyllä pääasiassa miehet tätä kautta opettelevat naisten kanssa toimimista, pärjätäkseen sitten paremmin niillä varsinailla naismarkkinoilla. Siinä mielessä siis nais- ja mieskavereilla on eri funktiot.
M24
Toivottavasti ymmärrät, että suurin osa ihmisistä kuitenkin suhtautuu muihin ihmisiin ihmisinä, ei eksoottisina ulkoavaruuden olioina joiden kanssa ei ole mahdollista löytää yhteistä kieltä ilman vuosien opiskelua. Et ikinä opi tuntemaan yhtäkään ihmistä, jos ajattelet "kaikki naiset sitä, kaikki miehet tätä". Mutta mitä ilmeisimmin haluatkin mieluummin uhriutua ja ottaa kannettavaksi raskaan miehuuden taakan.
Pyytäisin anteeksi tätä poliittista korrektiuttani kun olen sitä mieltä että naisissa ja miehissä ei ole valtaisan suuria eroja, mutta en nyt kuitenkaan pyydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut.
Ei pidä paikkaansa, että mies, jonka on vaikea saada naista välttämättä kiinnostuisi naisesta kuin naisesta, joka juttelee heille.
Sen sijaan on totta, että jos hänelle juttelee häntä oikeasti kiinnostava nainen ehkä hieman flirtisti tai sellaiseksi ymmärretyllä sävyllä, niin tilanne on aika järisyttävä, koska se on niin harvinaista herkkua. Siksi siihen ehkä ladataankin ylettömät odotukset.
Naiset ylipäätään eivät tuppaa osoittaa väemmän komeille miehelle oma-aloitteisesti positiivista huomiota, että jollei miehelle ole kehittynyt näppituntumaa siitä, milloin on tästä huolimatta tsäänssejä ja milloin ei, niin saattaa jäädä siihen kuvaan, että ylipäätään mahdollisuudet tehdä naisiin mitään vaikutusta ovat olemattomat. Kyllähän silloin helposti ottaa taivaan lahjana sen, että haluttavalta naiselta tulee jotain myönteistä signaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että oudot kommentit siitä että mies haaveilee naispuoleisesta ystävästään aina ja se mikä on naiselle puhdasta ystävyyttä on miehelle friendzonelle joutumista, tulee sellaisilta miehiltä joiden on vaikea saada naista. He ovat niin epätoivoisia että kiinnostuvat naisesta kuin naisesta, joka heille juttelee. Ja juttelu on heille joku flirtin merkki ja he luulevat että nainen juttelee tai haluaa tutustua koska nainenkin voisi olla potentiaalisesti kiinnostunut.
Ei pidä paikkaansa, että mies, jonka on vaikea saada naista välttämättä kiinnostuisi naisesta kuin naisesta, joka juttelee heille.
Sen sijaan on totta, että jos hänelle juttelee häntä oikeasti kiinnostava nainen ehkä hieman flirtisti tai sellaiseksi ymmärretyllä sävyllä, niin tilanne on aika järisyttävä, koska se on niin harvinaista herkkua. Siksi siihen ehkä ladataankin ylettömät odotukset.
Naiset ylipäätään eivät tuppaa osoittaa väemmän komeille miehelle oma-aloitteisesti positiivista huomiota, että jollei miehelle ole kehittynyt näppituntumaa siitä, milloin on tästä huolimatta tsäänssejä ja milloin ei, niin saattaa jäädä siihen kuvaan, että ylipäätään mahdollisuudet tehdä naisiin mitään vaikutusta ovat olemattomat. Kyllähän silloin helposti ottaa taivaan lahjana sen, että haluttavalta naiselta tulee jotain myönteistä signaalia.
Noinhan käy ihan kaikilla. Ei se estä käyttämästä järkeään. Eikä oikeuta katkeroitumaan jos itse tulkitsi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seuraus feminismistä kun miehille uskotellaan että olemalla ensin naiselle kaveri ja ystävällinen jne. pääset hänen suosioonsa ja että seksin vonkaaminen on sikamaista ja ei-toivottavaa. Sitten nämä ritarilliset kamupojat päätyy just sinne kamusektorille vaikka ovat tehneet kaiken juuri niin kuin naiset ovat neuvoneet.
Kukaan nainen ei ole näin neuvonut toimimaan. Seksinvonkaaminen on kuitenkin pikkuisen eri asia kuin se, ettei saa suutaan auki todellisista haluistaan. Jos käyttäydyt kuin kaveri enkä koskaan ilmaise, että olisi kiinnostusta muuhunkin, et voi myöskään olettaa mitään muuta tapahtuvan. Ei kai aikuiset miehet mitään lapsia ole, että naisen tule paapoa? ja heidän puolestaan hoitaa jopa tällaiset asiat?
Onneksi itselleni on sattunut miehiä jotka ovat suoraan sanoneet toiveensa.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan nainen ei ole näin neuvonut toimimaan. Seksinvonkaaminen on kuitenkin pikkuisen eri asia kuin se, ettei saa suutaan auki todellisista haluistaan. Jos käyttäydyt kuin kaveri enkä koskaan ilmaise, että olisi kiinnostusta muuhunkin, et voi myöskään olettaa mitään muuta tapahtuvan. Ei kai aikuiset miehet mitään lapsia ole, että naisen tule paapoa? ja heidän puolestaan hoitaa jopa tällaiset asiat?
Onneksi itselleni on sattunut miehiä jotka ovat suoraan sanoneet toiveensa.
Huom. kuten mainitset, *miehet ovat sanoneet toiveensa*... eli tässä tilanteessa asetat oman passiivisuutesi normiksi ja miehille taas aktiivisuuden. Se siitä "me naiset suhtaudumme kaikkiin samoin, ja kaikkien tulisi toimia kuten meidän, niin kaikki olisi hyvin. Kaksoisstandardit...
Ja en ole katkeroitunut, vaan koetan vain huvittuneena osoittaa, että joskus sitä malkaa on kumman vaikea huomata omasta silmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan nainen ei ole näin neuvonut toimimaan. Seksinvonkaaminen on kuitenkin pikkuisen eri asia kuin se, ettei saa suutaan auki todellisista haluistaan. Jos käyttäydyt kuin kaveri enkä koskaan ilmaise, että olisi kiinnostusta muuhunkin, et voi myöskään olettaa mitään muuta tapahtuvan. Ei kai aikuiset miehet mitään lapsia ole, että naisen tule paapoa? ja heidän puolestaan hoitaa jopa tällaiset asiat?
Onneksi itselleni on sattunut miehiä jotka ovat suoraan sanoneet toiveensa.
Huom. kuten mainitset, *miehet ovat sanoneet toiveensa*... eli tässä tilanteessa asetat oman passiivisuutesi normiksi ja miehille taas aktiivisuuden. Se siitä "me naiset suhtaudumme kaikkiin samoin, ja kaikkien tulisi toimia kuten meidän, niin kaikki olisi hyvin. Kaksoisstandardit...
Ja en ole katkeroitunut, vaan koetan vain huvittuneena osoittaa, että joskus sitä malkaa on kumman vaikea huomata omasta silmästä.
Onpas taas kummallista tulkintaa. Kai se nyt kiinnostuksensa ilmaisee kenellä se on? samalla tavalla itse olen ilmaissut miehille, kenen kanssa olen halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Nykyinen mieheni otti minuun kontaktin, mutta itse olen aloittanut pari seksisuhdetta esimerkiksi. Kyllä se tuntuu, että olet nyt sinä kenelle tämä on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Pitkä ketju joten jaksoin lukea 6 sivua.
Mutta joo. Minulla on ystäviä. Ne on ystäviä. Ei sillä ole väliä mitä niitten pöksyistä löytyy.
Ainoa ystävä joka on ollut minuun ihastunut "siinä mielessä" on biseksuaali nainen. Ja tämänkin otin kohteliaisuutena, olin itse asiassa aika otettu.
Nuo miehet rakkaat. Muutama on kulkenut mukana lapsesta saakka, muutama on opiskeluaikojen myötä ystäväksi tullut. Aikuisena on muodostunut vaan kaverisuhteita esim. työpaikoilla, ne ihmiset pysyy hyvänpäiväntuttuina sitä myöten kun työpaikat on vaihtuneet tai harrastus loppunut.
Kaksi heistä on Ystäviä. Joku sanoi, ettei ystävien kanssa halailla. No me halataan. Ei oltu nähty yli vuoteen, kun hän tuli ulkomaankomennukselta perheensä kanssa. Siinä me, mies ja nainen, oltiin halauksessa monta minuuttia ja sain suukon poskelle. Molempien perheet oli läsnä ja halaukset sai puolisotkin puolin ja toisin.
Illalla lähdettiin kahdestaan istumaan paikalliseen, ja 3 oluen ajan juteltiin. Päivitettiin koko elämä ja maailmasta tuli taas parempi paikka. Sitten lähdettiin koteihimme, tai minä omaani ja hän vanhemmilleen, joiden luona olivat käymässä. Me ollaan läheisiä toisillemme, onneksi meidän puolisot kunnioittaa sitä. Ei me haaveilla n*ssimisesta keskenämme eikä muutenkaan haluta parisuhdetta. Mutta me ollaan kaksi ihmistä jotka on tunnettu toisemme alakoulusta asti, teininä oltu toistemme tuki ja turva kaikessa mikä siihen ikään ja sen myrskyihin kuuluu. Me tunnetaan toisemme ja luetaan jo katseesta, mitä toinen tarkoittaa. Hän on minun sielunveljeni.
Onneksi kukaan toinen ei voi määrittää sitä, voidaanko me olla ystäviä keskenämme... Jos joku ei ymmärrä tätä kuviota, niin, no, se on hänen ymmärryksen tasosta kiinni, ei meidän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan nainen ei ole näin neuvonut toimimaan. Seksinvonkaaminen on kuitenkin pikkuisen eri asia kuin se, ettei saa suutaan auki todellisista haluistaan. Jos käyttäydyt kuin kaveri enkä koskaan ilmaise, että olisi kiinnostusta muuhunkin, et voi myöskään olettaa mitään muuta tapahtuvan. Ei kai aikuiset miehet mitään lapsia ole, että naisen tule paapoa? ja heidän puolestaan hoitaa jopa tällaiset asiat?
Onneksi itselleni on sattunut miehiä jotka ovat suoraan sanoneet toiveensa.
Huom. kuten mainitset, *miehet ovat sanoneet toiveensa*... eli tässä tilanteessa asetat oman passiivisuutesi normiksi ja miehille taas aktiivisuuden. Se siitä "me naiset suhtaudumme kaikkiin samoin, ja kaikkien tulisi toimia kuten meidän, niin kaikki olisi hyvin. Kaksoisstandardit...
Ja en ole katkeroitunut, vaan koetan vain huvittuneena osoittaa, että joskus sitä malkaa on kumman vaikea huomata omasta silmästä.
Onpas taas kummallista tulkintaa. Kai se nyt kiinnostuksensa ilmaisee kenellä se on? samalla tavalla itse olen ilmaissut miehille, kenen kanssa olen halunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Nykyinen mieheni otti minuun kontaktin, mutta itse olen aloittanut pari seksisuhdetta esimerkiksi. Kyllä se tuntuu, että olet nyt sinä kenelle tämä on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Oho! Haluatko mitalin?
Itse olin nuorempana juuri tuollainen kamupoika koska ihan oikeasti luulin että tytöt tykkää siitä kun "et yritä mitään", kun he kuitenkin julkisesti aina haukkuu niitä seksinperässä juoksijoita niin sitä herkkä romantikkopoika kuvittelee että kun ensin osoitat olevasi hyvä ystävä tytölle niin hän rakastuu sinuun ja seksi tulee sitten mukaan joskus myöhemmin. Näin siis nuorena ja tyhmänä kuvittelin. Vaikka osittain tuo menen nuoruuden ja tyhmyyden piikkiin, niin väittäisin silti että tuossa on kyllä naisilla ja ympäröivällä kulttuurillakin osansa, eli aika usein naiset toimii toisella tavalla kuin sanovat.
Kamumies-ilmiö on jopa niin yleinen että siitä on tehty parodinen laulu: http://www.mikseri.net/artists/casey-ryback-katkotut-kadet/kamumies/514…
Alue: Aihe vapaa
WTF? Miehistä näkökulmaa? Mikä ihme se on? Ihan kuin puhuisit jostain vieraasta lajista, joka on kiinnostava ja jota yritetään ymmärtää vaikka mitään yhteistä kieltä ei ole.