Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Irti ihastuksesta

lovefool
25.09.2016 |

Mulla oli keväällä yhdenyönjuttu yhden tutun ns. Kaverin kanssa. En ollut ikinä ajatellut miestä sillä silmällä aiemmin mutta silloin yhtenä iltana meillä oli tosi hauskaa. Toinen hauska ilta vietettiin kaveriporukassa myöhemmin kesällä. Ihastuin häneen niin kovaa. Keskustelimme asian ensimmäisen yhdenyön jutun jälkeen ja molemmat olimme sitä mieltä että emme ole toisistamme kiinnostuneita muuta kuin kavereina ja yö oli kiva mutta virhe. Mutta olen nyt ollut monta kuukautta häneen yhä ihan lääpällään. Kukaan muu ei tunnu miltään häneen verrattuna vaikka seksi ei edes ollut erityisen ihmeellistä. Hänen luonteensa ja koko olemuksensa on niin ainutlaatuinen. En pysty unohtamaan miestä. Etenkään kun olemme olosuhteissa joissa mun on pakko tavata häntä viikoittain.... Miten saan ihastumisen loppumaan?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
25.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattele että tykkäät hänestä ihmisenä, mutta sen ei tarvitse olla romanttista ihastumista. Elämän aikana tulee kohdattua paljonkin ihmisiä, jotka tekevät positiivisen vaikutuksen, mutta jokaista ei kannata eikä voikaan ajatella mahdollisena seurustelukumppanina.

Vierailija
2/7 |
25.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet ihan oikeassa ja noin yritän itselleni sanoa. Olen eräästä toisesta ihastuksesta aiemmin päässyt tuolla ajatustavalla eroon. Mutta nyt se ei tehoa. Tässä on jotenkin liikaa intohimoa. Tämä ihminen on niin ristiriitainen että en edes ajattele hänestä pelkästään positiivista vaan hän on juuri sellainen sekoitus kilttiä naapurinpoikaa, hauskaa seuramiestä, kohteliasta hurmuria ja samalla itsekeskeistä lurjusta ja pahaa poikaa, että mun pää meni hänestä ihan sekaisin. Tiedän, että jos hän olisi kiinnostunut minusta hän toisi sen ilmi. Eli siinä mielessä olen kyllä luopunut toivosta. Jossain vaiheessa kesällä hän vielä tykkäili fb kuvistani yms. Mutta nyt hän on aika välinpitämätön. Tiedän että minunkin pitäisi päästä yli. Mutta en vaan pääse. Kukaan kaveri ei jaksa enää kuunnella asiasta. Joskus hetkeksi unohdan hänet jos tapaamisten välillä on pitempi aika. Mutta aina kun nään hänet, pelkkä hänen hymynsä ja katseensa vie minut takaisin tähän tuskaan. Lopettaisin tapaamiset jos se olisi mahdollista mutta minusta riippumattomista syistä meidän on pakko olla tekemisissä usein ja säännöllisesti. Ehkä hänen kanssa juttelu auttaisi, mutta menen aina ihan puihin. Eikä mieskään osaa puhua. Molemmat näytämme aina siltä että meillä on tuhat asiaa toisillemme joista emme vaan puhu. Ja piina jatkuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
25.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mitäs jos menisitte kahville ja juttelisitte. Onhan tuosta yhdessä vietetystä yöstä jo kulunut aikaa ja vaikka sillon olitte sitä mieltä, ettei tästä tule sen enempää,

voihan tunteet ja olosuhteet hyvinkin muuttua :)

Vierailija
4/7 |
25.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hankkiudu tilanteeseen, jossa näet miehen epäedullisessa valossa. Lainaa hänelle rahaa, jota hän ei maksa takaisin, tai katsele hänen käyttäytymistään juovuksissa kun olet itse selvin päin.

Olen tainnut kertoa tämän ennenkin, mutta kysyin kerran eräältä ihastukselta neuvoa tietokoneen käytössä. Vastaus oli sen verran ylimielinen ja herran omaa erinomaisuutta korostava, että ihastukseni haihtui hetkessä.

Vierailija
5/7 |
25.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hankkiudu tilanteeseen, jossa näet miehen epäedullisessa valossa. Lainaa hänelle rahaa, jota hän ei maksa takaisin, tai katsele hänen käyttäytymistään juovuksissa kun olet itse selvin päin.

Olen tainnut kertoa tämän ennenkin, mutta kysyin kerran eräältä ihastukselta neuvoa tietokoneen käytössä. Vastaus oli sen verran ylimielinen ja herran omaa erinomaisuutta korostava, että ihastukseni haihtui hetkessä.

Heh! Tämäkään ei toimi koska hän on jo käyttäytynyt minua ja kaikkia muitakin kohtaan kusipäisesti monta kertaa. Tiedän miten itsekeskeinen ääliö mies osaa pahimmillaan olla. Ja toisaalta olen nähnyt miten ihana ja rakastettava hän on parhaimmillaan ja siihen yksilöön kaikkine hyvine ja huonoine puolineen olen rakastunut. Uskon silti että olemme liian erilaisia (vaikka tosin sisäisesti yllättävänkin samanlaisia) jotta meillä olisi mitään mahdollisuuksia.

Pyytäisin kyllä miehen kahville, mutta pelkään saavani torjunnan ja en ehkä kestäisi sitä häpeää kun yhä täytyy olla tekemisissä. Mutta en tiedä pääsenkö tästä tuskasta ikinä eteenpäin.

Ahdistavaa kun muutkaan miehet ei jaksa innostaa vaikka olen yrittänyt suunnata huomiota muualle.

Vierailija
6/7 |
25.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voithan kuitenkin yrittää nähdä sitä ihmustä enemmän niiden huonojen ominaisuuksien läpi, siten että huonot puolet hallitsisivat omaa käsitystä. Siihen ei mielestäni vaadita paljon, että on hurmaava seuramies, mutta miten hän toimii ja ajattelee näiden sosiaalisten tilanteiden ulkopuolella, niin se kertoo hänestä enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
25.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä selitin vähän väärin. Mies ei ehkä kuitenkaan ole sosiaalisesti kovin taitava. Ei nimittäin mielistele ketään ja kulkee omia polkujaan. Mutta sisimmässään hänen sydän on kultaa ja siitä ihmisestä olen nähnyt vilauksia läheisinä hetkinämme. Sen miehen kanssa haluaisin tutustua, mikä on siellä kuoren alla. Mutta en tiedä saanko ikinä enää hänen kuortaan auki. Meillä on uskomaton vetovoima joka tulee siitä täydellisestä sekoituksesta samanlaisuutta ja erilaisuutta.

Eli en siis kai halua vain päästää irti haaveestani tästä miehestä, vaikka se olisi mulle hyväksi. Mitä mie teen...?