Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Siskoni kuoli 36-vuotiaana aivokasvaimeen. Järjestin hänen hautajaisensa kotipaikkakunnallamme. Hänen ystäviään tuli ympäri Suomea hautajaisiin.

En tiedä, oliko kyseessä tapaerot tai erilaiset ihmistyypit, mutta pahimmillaan sain yhdeltä hautajaisiin kutsutulta siskoni ystävältä (siskoni ikäinen nainen) kuusi viestiä päivässä, joissa kysyttiin hyvin tarkkoja kysymyksiä juhlatilasta, hautajaisten ohjelmasta, ruokailusta jne. Ruoka-allergiat ym. olin jo kaikilta vierailta kysynyt kutsun yhteydessä.

Lopulta hän kysyi, voinko järjestää hänelle ja hänen perheelleen kyydin lähimmältä rautatieasemalta (noin 50 kilometrin päästä) hautajaisiin.

Vastasin hänelle suoraan, mitä ajattelin tällaisesta aivan turhanpäiväisestä viesteillä piinaamisesta keskellä suruaikaa. Hän saapui hautajaisiin yksin. En kysynyt, miten pääsi perille ja vastasiko järjestelyt hänen odotuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö pyysi toisen henkilön kautta LAINAAN melko arvokasta lastentarviketta ja oli loukkaantunut kun lapsen kasvettua pyysin tavaran takaisin. Tulikin sitten viiveellä ja aivan hirveässä kunnossa, eikä pahoittelun sanaakaan tästä saati mitään kiitosta muutaman vuoden lainasta. Annettiin ymmärtää että olin toiminut väärin kun pyysin omaa tavaraa takaisin.

Ihan selvää, että lainat kuuluu palauttaa ihan itse ja oma-aloitteisesti eikä niiden perään pitäisi joutua kyselemään. Jotenkin hassusti myös kuvittelin että ihan itse saan määritellä annanko vai lainaanko itselleni kuuluvan esineen.

Loukkaantuneena valitti myös siitä että juhliin, joissa hänkin perheineen oli vieraana, vieraaksi kutsuttu anoppinsa oli kehdannut tosiaan tulla juhliin vieraaksi eikä hänen lapsiaan kaitsemaan. Asiasta ei ollut mitään sopinut anopin kanssa, hän vain oletti että anopin olisi pitänyt näin tehdä.

Toi kaikesta loukkaantuminen, ikään kuin muiden tehtävä olisi älytä varustaa ja palvella tämä henkilö. Ja sekin pitäisi muiden ymmärtää ihan sanomatta, että laina ei ole oikeasti laina eikä kutsuvieras ole kutsuvieras.

Varmaan minultakin hän on odottanut vuosien varrella erilaisia tarkkaan määriteltyjä lahjoja ja laulu-ja steppausesityksiä, ja syvästi loukkaantunut kun en ole älynnyt suorittaa. On se kovaa.

Mikähän siinä onkin, kun härskit osaavat saada lainaajan tuntemaan syyllisyyttä pyytäessään omiansa takaisin?

Luulen että ehkä jossain syvällä sisimmässään tietävät mokanneensa (ja jääneensä siitä kiinni), mikä sitten aiheuttaa epämääräisen ikävän tunteen, jota henkilö ei osaa tunnistaa normaaliksi häpeäksi. Eivät osaa kuten normaalit ihmiset myöntää mokaansa ja pahoitella asiaa, vaan kääntävät kokemansa epämiellyttävän tunteen aggressioksi. Siihen tapaan että "olet epämiellyttävä ihminen koska muistutat minua omista puutteistani. Koska olet epämiellyttävä, minulla on oikeus olla sinulle ikävä." Sitten nakellaan niskoja ja näytetään nyrpeää naamaa. Normaali ihminen tästä vähintäänkin hämmentyy, ja miettii että mikä nyt meni vikaan.

Tuolla toisessa ketjussa, joka käsittelee kateutta, on pilvin pimein näitä sankareita jotka ovat sitä mieltä etteivät ole lainkaan kateellisia vaan kateuden kohde vain on sietämätön omahyväinen kusipää (jota kohtaan siksi saa käyttäytyä ikävästi). Eivät osaa käsitellä omia riittämättömyyden tunteitaan. Kasvu kesken.

Mulle on sinänsä melko yhdentekeviä noi tavarat, niitä menee rikki ja jollei ihan perintöaarteista puhuta niin kaupasta saa uusia, mutta toi asenne saa näkemään punaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.

On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.

Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?

Ihan ohiksena mutta bioanalyytikot käy 3,5v ammattikorkeakoulua aiemman amis- tai lukiotutkinnon päälle. Siellä ei opeteta sitä, miten lääkäri työnsä tekee, niin kuin ei varmaan aika monessa muussakaan koulutuksessa opeteta. Siellä opetetaan ottamaan ja analysoimaan ihmisperäisiä näytteitä laadukkaasti.

Nimellä keikailua. Bioanalyytikko ei ole korkeakoulututkinto, vaan kyseessä on laboranttina ennen tunnettu ammattinimike.

Ja tasantarkkaan bioanalyytikko on suojattu nimike ja ammattikorkeakoulusta valmistutaan nimenomaan bioanalyytikoksi. Se on tutkinnon nimikin. Töissä käytetään usein kuitenkin laboratoriohoitaja-nimikettä. T: Bioanalyytikko ja töissä laboratoriohoitajana.

Sukulainen pyyteli moneen otteeseen auttamaan ja tarjoilemaan lapsensa yo juhliin (ravintola-alan ammattilainen kun olin). Hän jopa painosti hiukan minua sillä, että muuten juhlista ei tule mitään eikä hän saa olla rauhassa nauttimassa lapsensa juhlasta.

Olin tulossa juhlapäivän vastaisena yönä lomamatkalta jostain Välimereltä lentokoneella Hki-Vantaalle ja juhlapaikka oli sieltä n 300 km päässä.

Suuttui minulle ja löi luurin korvaan, kun sanoin hiukan napakkaan sävyyn, että varmaankin ymmärrät hyvin että en ole nyt tulossa teille. Kysy jostain paikallisesta koulusta joku tarjoilijaopiskelija teille töihin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee ehkä vähän aiheen vierestä.

Olen käytännössä lopettanut tavaroideni lainaamisen kenellekään, sillä ne eivät tahdo palautua. Kyse ei siis ole siitä, että joku ne tarkoituksella nyysisi, vaan ihmiset unohtavat, ja tuovat ne takaisin hyvin pitkän ajan päästä, jos ollenkaan.

Esim. monta kirjaa, ja DVD-aikakautena leffaa, vaatekappaletta ja kodin tarviketta on jäänyt palautumatta. Yhdessä vaiheessa jouduin jatkuvasti ostelemaan uusia kannellisia ruoan säilytysastioita, kun etenkin miehen veli vei illanistujaisissa jääneitä tähteitä kotiin eikä ikinä palauttanut astioita. Samoin tutut ja sukulaiset ovat lainailleet kaikenlaisia kodin pikkutavaroita ja käyttöesineitä kuten kakkukuvun, korkkiruuvin, grillin sytyttämiseen erityisen hyvin soveltuvan sytkärin, työkaluja jne. Sitten kun niitä itse tarvitsisi, niitä ei ole.

Aina jos joku kysyy jotain lainaksi, sanon etten periaatteesta lainaa, koska olen joutunut niin monta kertaa kokemaan sen ettei tavara vain palaudu kohtuullisessa ajassa takaisin, ja sen perään saa kysellä. Mutta sitten joku alkaa aina inttää, että heidän kohdallaan asia ei ole niin, ja pitää sitä epäluottamuslauseena.

Sitä, ettei anna jollekin omaa omaisuuttaan käyttöön ilmaiseksi, ei tarvitse perustella mitenkään. Vastaus on vain 'En lainaa'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin muorin kyttyrä toi muuttaessaan kerrostaloomme uudet omat "järjestyssääntönsä".

Iltapesulle mentävä 19:53. 

Täysi hiljaisuus 20.00.        Oikea järjestyssääntö määrää 22:00 - 07:00!

WC:ssa ei saa käydä klo 20:00 jälkeen.

Asunnoissa ei saa kävellä klo 20:00 jälkeen.

No, suihkussa ei saa käydä, tiskata ei saa, siivota ei saa jne. jne. mihinkään aikaan.

Jos näitä "sääntöjä" rikkoo, siitä seuraa harjanvarrella hakkaamista.

Ja jos muori ei ole itse kotona, laittaa sukulaisensa hakkaamaan.

Uskokaa tai älkää tämä kaikki on totta!

Uskon helposti. Entisessä rivitaloyhtiössä olisi pihatontun mukaan pitänyt astua oikealla jalalla piha-alueelle tullessa ja taloyhtiön roskikset aloittaen aina äärummäisestä reunasta.

Tässä taloyhtiössä minä hyppäisin aina tasajalkaa piha-alueelle ja katsoisin, miten pihatontun mielenterveys romahtaa moisesta järjestyshäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.

On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.

Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?

Ihan ohiksena mutta bioanalyytikot käy 3,5v ammattikorkeakoulua aiemman amis- tai lukiotutkinnon päälle. Siellä ei opeteta sitä, miten lääkäri työnsä tekee, niin kuin ei varmaan aika monessa muussakaan koulutuksessa opeteta. Siellä opetetaan ottamaan ja analysoimaan ihmisperäisiä näytteitä laadukkaasti.

Nimellä keikailua. Bioanalyytikko ei ole korkeakoulututkinto, vaan kyseessä on laboranttina ennen tunnettu ammattinimike.

Bioanalyytikko on ammattikorkeakoulututkinto joka lasketaan korkeakoulututkinnoksi (alemmaksi rinnastettuna). Tjeu vaikka ammattikorkeakoululaki.

Amattikorkeakoulututkinnot ovat kaukana yliopistotutkinnoista, vaikka tutkinnolla olisi miten hieno nimi tahansa. Amkissa opettaneena sanon, että ero on oikeasti iso, vaikka puhuttaisiin alempaan tutkintoon vertaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee ehkä vähän aiheen vierestä.

Olen käytännössä lopettanut tavaroideni lainaamisen kenellekään, sillä ne eivät tahdo palautua. Kyse ei siis ole siitä, että joku ne tarkoituksella nyysisi, vaan ihmiset unohtavat, ja tuovat ne takaisin hyvin pitkän ajan päästä, jos ollenkaan.

Esim. monta kirjaa, ja DVD-aikakautena leffaa, vaatekappaletta ja kodin tarviketta on jäänyt palautumatta. Yhdessä vaiheessa jouduin jatkuvasti ostelemaan uusia kannellisia ruoan säilytysastioita, kun etenkin miehen veli vei illanistujaisissa jääneitä tähteitä kotiin eikä ikinä palauttanut astioita. Samoin tutut ja sukulaiset ovat lainailleet kaikenlaisia kodin pikkutavaroita ja käyttöesineitä kuten kakkukuvun, korkkiruuvin, grillin sytyttämiseen erityisen hyvin soveltuvan sytkärin, työkaluja jne. Sitten kun niitä itse tarvitsisi, niitä ei ole.

Aina jos joku kysyy jotain lainaksi, sanon etten periaatteesta lainaa, koska olen joutunut niin monta kertaa kokemaan sen ettei tavara vain palaudu kohtuullisessa ajassa takaisin, ja sen perään saa kysellä. Mutta sitten joku alkaa aina inttää, että heidän kohdallaan asia ei ole niin, ja pitää sitä epäluottamuslauseena.

Eräs vanhempieni tuttu on ihan pahin mahdollinen lokki. Hän pyytää lainaan kirjoja, leffoja, vaatteita, urheiluvälineitä ja ties mitä. Kun niitä pyytää takaisin, hän on lainannut tai pahimmassa tapauksessa myynyt ne eteenpäin. Olen yrittänyt puhua äidilleni, ettei tämä enää lainaisi tavaroitaan tälle henkilölle, mutta aina äitini puolustaa tätä henkilöä. "En mä tainnut muistaa sanoa, että ne pitää sitten palauttaa." "Hän oletti, ettei me enää tarvita niitä." "Kyllä meillä on varaa ostaa uudet."

Porin muija kirjoitti:

Yli 20v toimin ilmaisena hotelli/ruokailu/lastenhoito palveluna Pori jazzien aikana kaikille Helsingin ym. ympäri suomea asuville sukulaisille.

Tarvis kyllä Porin jazzeilta kunnon korvauksen ylläpidosta! Koskaan minulta ei kysytty haluaisinko hoitaa heidän mukuloitaan/laittaa heille omilla vähäisillä varoillani ruokaa/ pitää yö ja ylläpitopaikkana heitä ja heidän lapsiaan! Kyllä oli rankkoja kesiä! Sitten kun lopetin palvelut ja sanoin ei käy! Niin eipä oo sen jälkeen sukulaisiakaan enää näkynyt näillä huudeilla!

Asuimme aikanaan ison kesäfestarin lähellä. Alkoi siskoa, veljeä, serkkua ja kumminkaimaa tulemaan meitä ns moikkaamaan. Oikea kohde oli festarit mutta oli kiva majoittua ja ruokailla ilmaiseksi. Pari kesää katsoimme ja sitten sanoimme että meille ei voi enää majoittua. Olimme työssäkäyviä ja olipa kiva kun 4..30 yöllä kolisteltiin sisään kännissä. Osa otti asian vastaan tyynesti, osa suuttui meille (olipa häviö. Not.)ja yksi pariskunta alkoi huutaa että miten he nyt tulevat ollenkaan paikkakunnalle kun pitää maksaa majoituksesta? Sanoimme että se ei selvästikään ole meidän ongelma. Huvittavinta on että moni näistä ihmisistä kantaa meille kaunaa nyt vuosienkin päästä.

Naapuri soitti ovikelloa kesken etätyöpalaverini ja alkoi vaatia että minun kuuluisi olla asukastoimikunnassa koska edellisetkin asuntoni asukkaat olivat olleet.

Voisiko se virallinen Youtube-valvoja poistaa nuo häiriköt kiitos.

Ulkomaalainen ex-esimieheni vaati, että ottaisin hänen itseäni liki 10v nuoremman opiskelija tyttärensä lomalle luokseni viikoksi. Oletus myös oli, että käyttäisin tähän omaa lomaani ja maksaisin neidon kaikki kulut. Ko. Hlö oli edelleen firmassa korkealla paikalla hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli ja olin hakemassa tavaroitani yhteisestä asunnosta, kun mies alkaa hätäilemään, että miten meinasin menetellä sen kierukan kanssa. Olin hieman, että anteeksi mitähän se sinulle enää tässä vaiheessa kuuluu. Hänen mukaansa reiluuden nimissä minun pitäisi poistattaa se, koska vakituinen suhde oli molempien osalta ohi. Epäreilua, kun hän joutui siirtymään takaisin kortsujen kanssa pelleilyyn ja minä voisin tilaisuuden tullen painella paljaalla. Täsmennettäköön, että kierukka laitettiin minulle aikoinaan helpottamaan runsaita ja epäsäännöllisiä kuukautisia, eikä hän edes osallistunut laiton kustannuksiin. Hällä myös tämä asia tiedossa. Noh kyllähän sen harmituksen jollain tapaa käsitän, kun kyseisellä raasulla ei muna tahtonut pysyä kovana edes ilman kumia :)

Hienoa miehen logiikkaa. :D Hyvä, että hän on eksä.

Kyllä miehet on sitten tyhmiä 😄😄 ei saatana

On ne kyllä vittupäitä kusiaisia ja paskiaisia. Pitäs hävittää maan päältä.

Minua vaadittiin auttamaan serkku pojan ylioppilas-juhlissa, olisi ollut käyttöä ilmaiselle kahvinkaatajalla ja tiskaajalle. Ei siinä mitään, mutta samana päivänä olivat myös minun omat yo-juhlani, samalla paikkakunnalla, mutta eri lukiossa. Tarvitseeko kertoa että olen yksinhuoltajan tytär (isäni kuoli kun olin pieni) ja serkkuni on "ison talon" poika, joten enoni kätevästi unohti, että minullakin oli juhlapäivä ja yllättyi kun en halunnut mennä auttamaan. Enoni jopa valitti minun olevan itsekäs kun en tullut maksutta avuksi ja hän joutui lopulta maksamaan työntekijälle.

Serkkuni oli asiasta aika nolona ja muu suku ihmeissään. Sukulaiset kävivät meidän molempien luona juhlakahvit juomassa ja sain pidettyä omat juhlani enoni harmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee ehkä vähän aiheen vierestä.

Olen käytännössä lopettanut tavaroideni lainaamisen kenellekään, sillä ne eivät tahdo palautua. Kyse ei siis ole siitä, että joku ne tarkoituksella nyysisi, vaan ihmiset unohtavat, ja tuovat ne takaisin hyvin pitkän ajan päästä, jos ollenkaan.

Esim. monta kirjaa, ja DVD-aikakautena leffaa, vaatekappaletta ja kodin tarviketta on jäänyt palautumatta. Yhdessä vaiheessa jouduin jatkuvasti ostelemaan uusia kannellisia ruoan säilytysastioita, kun etenkin miehen veli vei illanistujaisissa jääneitä tähteitä kotiin eikä ikinä palauttanut astioita. Samoin tutut ja sukulaiset ovat lainailleet kaikenlaisia kodin pikkutavaroita ja käyttöesineitä kuten kakkukuvun, korkkiruuvin, grillin sytyttämiseen erityisen hyvin soveltuvan sytkärin, työkaluja jne. Sitten kun niitä itse tarvitsisi, niitä ei ole.

Aina jos joku kysyy jotain lainaksi, sanon etten periaatteesta lainaa, koska olen joutunut niin monta kertaa kokemaan sen ettei tavara vain palaudu kohtuullisessa ajassa takaisin, ja sen perään saa kysellä. Mutta sitten joku alkaa aina inttää, että heidän kohdallaan asia ei ole niin, ja pitää sitä epäluottamuslauseena.

Eräs vanhempieni tuttu on ihan pahin mahdollinen lokki. Hän pyytää lainaan kirjoja, leffoja, vaatteita, urheiluvälineitä ja ties mitä. Kun niitä pyytää takaisin, hän on lainannut tai pahimmassa tapauksessa myynyt ne eteenpäin. Olen yrittänyt puhua äidilleni, ettei tämä enää lainaisi tavaroitaan tälle henkilölle, mutta aina äitini puolustaa tätä henkilöä. "En mä tainnut muistaa sanoa, että ne pitää sitten palauttaa." "Hän oletti, ettei me enää tarvita niitä." "Kyllä meillä on varaa ostaa uudet."

Mulla oli sananlainen tuttu. Pyysi lainaan koulukirjaa. Kerroin saat lainata mutta tarvin takaisin jouluun mennessä.

Oli myynyt eteenpäin.

Jouduin ostamaan uuden, laitoin laskun. Ei tietenkään maksanut.

Pääsin ihmisestä kerralla eroon. Kun soitti joskus mitä kuuluu jne. Sanoin suoraan et ole maksanut kirjaani takaisin.

Kaikki kirjeenvaihto on tallessa.

Ystäville oli sanonut toisen tarinan. Olen sujuvasti laittanut viestin eteenpäin, jossa kerron tarvitsen takaisin.

Eipä saa enää muilta mitään lainaksi.

Tiina T, Espoo, kannattiko ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee ehkä vähän aiheen vierestä.

Olen käytännössä lopettanut tavaroideni lainaamisen kenellekään, sillä ne eivät tahdo palautua. Kyse ei siis ole siitä, että joku ne tarkoituksella nyysisi, vaan ihmiset unohtavat, ja tuovat ne takaisin hyvin pitkän ajan päästä, jos ollenkaan.

Esim. monta kirjaa, ja DVD-aikakautena leffaa, vaatekappaletta ja kodin tarviketta on jäänyt palautumatta. Yhdessä vaiheessa jouduin jatkuvasti ostelemaan uusia kannellisia ruoan säilytysastioita, kun etenkin miehen veli vei illanistujaisissa jääneitä tähteitä kotiin eikä ikinä palauttanut astioita. Samoin tutut ja sukulaiset ovat lainailleet kaikenlaisia kodin pikkutavaroita ja käyttöesineitä kuten kakkukuvun, korkkiruuvin, grillin sytyttämiseen erityisen hyvin soveltuvan sytkärin, työkaluja jne. Sitten kun niitä itse tarvitsisi, niitä ei ole.

Aina jos joku kysyy jotain lainaksi, sanon etten periaatteesta lainaa, koska olen joutunut niin monta kertaa kokemaan sen ettei tavara vain palaudu kohtuullisessa ajassa takaisin, ja sen perään saa kysellä. Mutta sitten joku alkaa aina inttää, että heidän kohdallaan asia ei ole niin, ja pitää sitä epäluottamuslauseena.

Eräs vanhempieni tuttu on ihan pahin mahdollinen lokki. Hän pyytää lainaan kirjoja, leffoja, vaatteita, urheiluvälineitä ja ties mitä. Kun niitä pyytää takaisin, hän on lainannut tai pahimmassa tapauksessa myynyt ne eteenpäin. Olen yrittänyt puhua äidilleni, ettei tämä enää lainaisi tavaroitaan tälle henkilölle, mutta aina äitini puolustaa tätä henkilöä. "En mä tainnut muistaa sanoa, että ne pitää sitten palauttaa." "Hän oletti, ettei me enää tarvita niitä." "Kyllä meillä on varaa ostaa uudet."

Mulla oli sananlainen tuttu. Pyysi lainaan koulukirjaa. Kerroin saat lainata mutta tarvin takaisin jouluun mennessä.

Oli myynyt eteenpäin.

Jouduin ostamaan uuden, laitoin laskun. Ei tietenkään maksanut.

Pääsin ihmisestä kerralla eroon. Kun soitti joskus mitä kuuluu jne. Sanoin suoraan et ole maksanut kirjaani takaisin.

Kaikki kirjeenvaihto on tallessa.

Ystäville oli sanonut toisen tarinan. Olen sujuvasti laittanut viestin eteenpäin, jossa kerron tarvitsen takaisin.

Eipä saa enää muilta mitään lainaksi.

Tiina T, Espoo, kannattiko ?

Onkohan Tiina kasvanut aikuiseksi, hankkinut lapsia ja mersun ja elää edelleen Espoossa?

Nimittäin lapsella oli upouudet talvisaappaat jotka olivat koulussa vaihtuneet toisen lapsen vanhoihin. Otin heti samana päivänä yhteyttä lapsen äitiin, ja pyysin vaihtamaan takaisin.

Äiti pokkana sanoi että ei voi sitä tehdä koska OLI ANTANUT kengät jo eteenpäin "hyväntekeväisyyteen". Tätä vähän ihmettelin ja totesin että olivat aivan uudet joten hän voisi ostaa uudet tilalle. Hän ei tähän taipunut (en nyt muista miksi, oliko "hyväntekijällä" huono rahatilanne tms) mutta voisi antaa tilalle VÄHÄN KÄYTETYT POIKIEN LUISTIMET.

Tässä vaiheessa totesin itsekseni että tämä rouva taitaa elää ihan omassa maailmassaan, ja annoin olla. Vieläkin naurattaa kun tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.

On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.

Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?

Ihan ohiksena mutta bioanalyytikot käy 3,5v ammattikorkeakoulua aiemman amis- tai lukiotutkinnon päälle. Siellä ei opeteta sitä, miten lääkäri työnsä tekee, niin kuin ei varmaan aika monessa muussakaan koulutuksessa opeteta. Siellä opetetaan ottamaan ja analysoimaan ihmisperäisiä näytteitä laadukkaasti.

Nimellä keikailua. Bioanalyytikko ei ole korkeakoulututkinto, vaan kyseessä on laboranttina ennen tunnettu ammattinimike.

Bioanalyytikko on ammattikorkeakoulututkinto joka lasketaan korkeakoulututkinnoksi (alemmaksi rinnastettuna). Tjeu vaikka ammattikorkeakoululaki.

Amattikorkeakoulututkinnot ovat kaukana yliopistotutkinnoista, vaikka tutkinnolla olisi miten hieno nimi tahansa. Amkissa opettaneena sanon, että ero on oikeasti iso, vaikka puhuttaisiin alempaan tutkintoon vertaamisesta.

No hohhohhoijaa. Melko huono itsetunto saa olla että pitää halveksia amk-tutkintoja. Ihan kuka tahansa vähänkään ihmisiä tunteva tietää, että on ihan alakohtaista ja opetuksen taso ei automaattisesti korreloi sen vaativuuden kanssa. Selvennyksenä sanottakoon että olen opiskellut sekä yliopistossa että amk:ssa, ja näiden kahden alan välillä amk oli heittämällä vaativampi ja ennen kaikkea työläämpi. Toki tutkijaksi ei amk-tutkinnolla lähdetä eikä se ole niiden tutkintojen tarkoituskaan -mutta tutkimushoitajana toki voi toimia. Dippainssistä ja amk-inssistä tottakai se dippainssi on haastavampi jos verrataan samaa alaa, kahdelta eri portaalta. Sen sijaan et voi lähteä vertaamaan vaikka folkloristiikkaa yliopistosta merikapteenin tutkintoon (joka on amk) ja pokerina väittää että folkloristiikka on automaattisesti vaativampi tutkinto koska alat ovat ihan täysin erit.

100-500  euroa voitte laittaa meidän tilille Tallinnan matkaa varten.

Vierailija kirjoitti:

Selvennyksenä sanottakoon että olen opiskellut sekä yliopistossa että amk:ssa, ja näiden kahden alan välillä amk oli heittämällä vaativampi ja ennen kaikkea työläämpi.

Eli et ole yliopistoa nähnytkään.

Olen nähnyt noita amk-opinnäytteitä (tarkastanut niiden kieliasua useimmiten).

En voi muuta sanoa kuin että helpolla pääsevät monet eteenpäin, kun nuokin työt tulevat hyväksytyiksi.

Olen yliopistossa hankkinut arvosanani, eikä siellä kyllä tuollaista hyväksyttäisi.