Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit olivat päivän kaupungilla yhtenä kesänä ja olivat tavanneet siellä jonkun "ihanan" ulkomaalaisen nuoren miehen. Olihan se varmaan hauskaa. Minä taas en ollut kelvannut seuraan.

Tulivat sitten myöhään iltapäivällä koputtelemaan oveani, että voisko tämä ihanuus (mulle siis TÄYSIN TUNTEMATON keeneri) yöpyä asunnossani? Ilmaiseksi tietysti, kun oli reppureissulla, ja aamiaista olisi pitänyt tarjota!

En tajua, miksei joku noista kolmesta voinut tarjota yöpaikkaa sille, jo se nyt kerta oli niin "ihana", ja kun olivat viettäneet yhdessä koko päivän.

Siis voi vee. Oli mullakin ennen röyhkeitä kavereita.

Onneksi en suostunut.

Tuosta sai vähän sen kuvan, että olisit suostunut jos kaveri olisi ollut valkoinen. Onko näin?

Voi jukolauta!

Mistä näitä riittää - ja ihan jokaikiseen ketjuun?

Mitä ”näitä”? Ai rasisteja? Tuosta kirjoituksesta sai tuon yhden n-sanan takia sen kuvan, että ihonväri oli tässä se suurin ongelma, ja ulkomaalaisuus. Nuo kaksi asiaa veivät huomion siitä, että kaverit tekivät törkeästi, kun ensin sulkivat kirjoittajan pois seurastaan ja sitten menivät lupaamaan tuntemttomalle ihmiselle yöpaikkaa kirjoittajan luo kysymättä häneltä.

Niinpä, miksi pitää mainita asia, joka ei sitten olekaan yhtään tärkeä kun siitä kysytään. Kirjoittaja selvästi oletti, että kaikki ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, että joku ulkomaalainen ja ei-valkoinen on erityisen epäilyttävä tyyppi. Sitten suututaan ja uhriudutaan, kun joku puuttuu tuohon seikkaan. 

Itseasiassa ihan oikeustieteellistä vuosikirjaa vilkaistessa voi todeta, että on todella paljon todennäköisempää tulla ul- komaalaisen r  -aiskaamaksi kuin suomalaisen, vaikka heitä on prosentuaalisesti paljon vähemmän. Se ei siis ole turha pelko. Soma, lian kansalaisia on esim. helsingin aluella n. 2% väe-stöstä, mutta he ovat vastuussa n. 25% raiska- uksia.  Ja tässä ei ole otettu huomioon niitä, jotka ovat jo saaneet suomen kansalaisuuden.

Lue oikeat uhritutkimukset

Vanhempani kuolivat alle vuoden sisällä toisistaan ja heiltä jäi talo ja kesämökki. Minulla ei ole sisaruksia eli molemmat siirtyivät minulle. Melkein heti jälkimmäisten hautajaisten jälkeen sukulaismies soitti, että hän voisi nyt tulla käymään ja katsomaan mitä isän työkaluvarastossa on ja OTTAA sieltä tarvitsemansa. Ja oli kuulemma jo käynyt ohikulkiessaan mökin pihassa katsomassa, että siellä olisi muutama puu, jotka voisin kaadattaa, että hän saisi polttopuita.

Alle viikon päästä puhelusta toinen sukulaismies ajoi pihaan peräkärryn kanssa, kun oli hautajaisissa kuullut, milloin olin kertonut olevani talolla paikalla. Hän oli tulossa hakemaan ruohonleikkuria, jonka isäni oli kuulemma häneltä lainannut. Kumma kyllä olin edellisenä kesänä itse ollut mukana kaupassa ostamassa sitä samaista leikkuria isäni kanssa ja tämän kun kerroin, tarina muuttuikin niin että isäni on luvannut leikkurin hänelle ennen kuolemaansa. Sekin oli aika ihmeellinen väite, kun isä ei tainnut tietää kuolevansa äkilliseen sairaskohtaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvennyksenä sanottakoon että olen opiskellut sekä yliopistossa että amk:ssa, ja näiden kahden alan välillä amk oli heittämällä vaativampi ja ennen kaikkea työläämpi.

Eli et ole yliopistoa nähnytkään.

Heh, paljonpa hyötyisin jossain vauva-palstalla valehdella opinnoista :D Olen opiskellut ja vaihdoin alaa koska valkeni ettei niillä yliopiston papereilla työllisty sellaisiin työtehtäviin mitä haluan tehdä. Vaihdoin amkiin ja työllistyin valmistumisen jälkeen.

Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!

Sukulaistäti ehdotti taannoin hautajaisissa minulle että vaihtaisimme takkeja, minulla kun oli hieman liian iso ja hänellä piirun liian napakka. Molemmat takit pitkiä villakangastakkeja. Mietin asiaa hetken ja suostuin. Kuvittelin viime aikoihin asti että vaihto oli tietenkin pysyvä, kunnes täti laittoi minulle viestin että onko HÄNEN takkinsa vielä minulla, kun tarvitsisi nyt itse sitä johonkin tilaisuuteen. Yllätyin pyynnöstä niin että hermostuin ja kysyin missä ihmeessä minun takkini sitten on? Vastausta en enää saanut ja taisi hänelläkin ajatus kirkastua sen verran että muisti meidän tehneen vaihtokaupat. Sai olla viimeinen kerta. Jäi vähän sellainen olo kuin olisin oikeasti häneltä jotain luvatta vienyt ja jättänyt palauttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilö pyysi toisen henkilön kautta LAINAAN melko arvokasta lastentarviketta ja oli loukkaantunut kun lapsen kasvettua pyysin tavaran takaisin. Tulikin sitten viiveellä ja aivan hirveässä kunnossa, eikä pahoittelun sanaakaan tästä saati mitään kiitosta muutaman vuoden lainasta. Annettiin ymmärtää että olin toiminut väärin kun pyysin omaa tavaraa takaisin.

Ihan selvää, että lainat kuuluu palauttaa ihan itse ja oma-aloitteisesti eikä niiden perään pitäisi joutua kyselemään. Jotenkin hassusti myös kuvittelin että ihan itse saan määritellä annanko vai lainaanko itselleni kuuluvan esineen.

Loukkaantuneena valitti myös siitä että juhliin, joissa hänkin perheineen oli vieraana, vieraaksi kutsuttu anoppinsa oli kehdannut tosiaan tulla juhliin vieraaksi eikä hänen lapsiaan kaitsemaan. Asiasta ei ollut mitään sopinut anopin kanssa, hän vain oletti että anopin olisi pitänyt näin tehdä.

Toi kaikesta loukkaantuminen, ikään kuin muiden tehtävä olisi älytä varustaa ja palvella tämä henkilö. Ja sekin pitäisi muiden ymmärtää ihan sanomatta, että laina ei ole oikeasti laina eikä kutsuvieras ole kutsuvieras.

Varmaan minultakin hän on odottanut vuosien varrella erilaisia tarkkaan määriteltyjä lahjoja ja laulu-ja steppausesityksiä, ja syvästi loukkaantunut kun en ole älynnyt suorittaa. On se kovaa.

Mikähän siinä onkin, kun härskit osaavat saada lainaajan tuntemaan syyllisyyttä pyytäessään omiansa takaisin?

Luulen että ehkä jossain syvällä sisimmässään tietävät mokanneensa (ja jääneensä siitä kiinni), mikä sitten aiheuttaa epämääräisen ikävän tunteen, jota henkilö ei osaa tunnistaa normaaliksi häpeäksi. Eivät osaa kuten normaalit ihmiset myöntää mokaansa ja pahoitella asiaa, vaan kääntävät kokemansa epämiellyttävän tunteen aggressioksi. Siihen tapaan että "olet epämiellyttävä ihminen koska muistutat minua omista puutteistani. Koska olet epämiellyttävä, minulla on oikeus olla sinulle ikävä." Sitten nakellaan niskoja ja näytetään nyrpeää naamaa. Normaali ihminen tästä vähintäänkin hämmentyy, ja miettii että mikä nyt meni vikaan.

Tuolla toisessa ketjussa, joka käsittelee kateutta, on pilvin pimein näitä sankareita jotka ovat sitä mieltä etteivät ole lainkaan kateellisia vaan kateuden kohde vain on sietämätön omahyväinen kusipää (jota kohtaan siksi saa käyttäytyä ikävästi). Eivät osaa käsitellä omia riittämättömyyden tunteitaan. Kasvu kesken.

Mulle on sinänsä melko yhdentekeviä noi tavarat, niitä menee rikki ja jollei ihan perintöaarteista puhuta niin kaupasta saa uusia, mutta toi asenne saa näkemään punaista.

Pakko mainita peukun lisäksi että tää oli mun mielestä erinomaisesti analysoitu ja sanoitettu. Noin se varmaan just on.

Vierailija kirjoitti:

Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!

Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää kutsut, joissa mainitaan tilinumero lahjoja varten. Ennen sanottiin kylään tulijoille, et ei tartte tuoda mitään tulijaisia/lahjoja, nyt jotkut kehtaa kirjottaa et "otan vastaan lahjoja". Aivan uskomattoman röyhkeetä!

Toi on muuten hirveän vaikeaa, lahjat. Me järjestettiin aiemmin kesällä isommat juhlat, kun molemmat täytti pyöreitä. Kutsussa oli, että ei lahjoja. Kaikki niitä kuitenkin toi, mikä oli ihan arvattavaa. Ja sitten kun tietää etukäteen että monelle on kauhean vaikea keksiä lahjaa aikuisille ihmisille. Varsinkin kun osa kutsuttuja oli naapureita, eikä mitään lähisukua tai ystäviä jotka tuntee meidät niin hyvin että voi tuoda ihan vitsillä jotain typerää. Miten sitä laittaisi järkevästi kutsuun, että älkää tuoko lahjoja, mutta jos pakko on jotain tuoda niin tuokaa vaikka kesäkukka..

Aika usein näitä mainintoja on etenkin sellaisilla vanhemmilla ihmisillä, joilla on jo kaikkea. Joissain kutsuissa lukee että "lahjojen sijaan toivomme lauluja ja puheita" tms. Tai sitten nimetään joku hyväntekeväisyyskohde jonne voi lahjoittaa.

Voisitko laittaa vaikka "Haluamme jakaa iloisen hetken kanssanne, emmekä toivo lahjoja. Jos silti tekee mieli antaa, kesäkukka ilahduttaa aina." Tms.

Mielestäni lähtökohtaisesti on tökeröä ja huonoa käytöstä ryhtyä vieraille kertomaan mitä he saavat lahjoittaa. Etenkin rahaa. Monilla hääpareilla on lahjalista jossain isossa kaupassa, ja se on oikein hyvä, mutta ei missään nimessä kenenkään ole pakko sitä noudattaa. Joskus on ollut hääpari joka pyysi suoraan rahaa. Siinä alkaa sitten itsekin miettiä että paljonkohan catering oman perheeni osalta maksaa ja monenko euron viinit. Kiusallista ja köyhää.

Raha ei ole mikään huono lahja, ja sitä usein annetaan esim. rippilapsille ja ylioppilaille. Mutta ei sitä missään nimessä ruveta kutsussa pyytämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli ja olin hakemassa tavaroitani yhteisestä asunnosta, kun mies alkaa hätäilemään, että miten meinasin menetellä sen kierukan kanssa. Olin hieman, että anteeksi mitähän se sinulle enää tässä vaiheessa kuuluu. Hänen mukaansa reiluuden nimissä minun pitäisi poistattaa se, koska vakituinen suhde oli molempien osalta ohi. Epäreilua, kun hän joutui siirtymään takaisin kortsujen kanssa pelleilyyn ja minä voisin tilaisuuden tullen painella paljaalla. Täsmennettäköön, että kierukka laitettiin minulle aikoinaan helpottamaan runsaita ja epäsäännöllisiä kuukautisia, eikä hän edes osallistunut laiton kustannuksiin. Hällä myös tämä asia tiedossa. Noh kyllähän sen harmituksen jollain tapaa käsitän, kun kyseisellä raasulla ei muna tahtonut pysyä kovana edes ilman kumia :)

Hienoa miehen logiikkaa. :D Hyvä, että hän on eksä.

Kyllä miehet on sitten tyhmiä 😄😄 ei saatana

On ne kyllä vittupäitä kusiaisia ja paskiaisia. Pitäs hävittää maan päältä.

2 joko tajusi sarkasmini tai ovat miestenvihaajia ja lopuilla meni aivan ohi

Toivottavasti et ole niitä amk-opettajia, joka ei itsekään osaa opettamaansa asiaa, esimerkiksi kielen opettaja, jonka oma osaaminen on hennompaa kuin lukio-opinnot suorittaneen opiskelijan tai joka ei hallitse ammattisanastoa, vaikka juuri sitä amk-kieltä opiskelevat tarvitsisivat. Etkä myöskään se ope, joka lorottaa etänä omaa asiaansa vaivautumatta selvittämään, onko opiskelijaryhmällä aiheesta olettamiasi taustatietoja, siis mahdollisuuksia oppia. Pelkkä opettaminen ei riitä, pitäisi kyetä opettamaan niin, että opiskelija myös oppii. Ongelma tuntuu vaivaavan yliopistoissakin, ei vain amkeissa. Lähtötasoja ei selvitetä.458

Menkää nyt yo ja amk-keskustelijat täältä pois, tämä on ihan eri palsta.

Oli hyvä kirjoitus hautajaisten jälkeen ilmestyvistä lokeista.

Surun keskellä on hankala koettaa saada jäsenneltyä ajatukset mitä vastaa.

Oman isäni hautajaisissa tultiin kysymään myös jääneitä työkaluja. Sanoin että palataan asiaan kun olen katsonut mitä itse tarvitsen. Ei mennyt kuin pari päivää ja uudestaan kysymään.

Sanoin aika töykeästi, että kysy puolen vuoden päästä niin jospa olisin kerinnyt käydä varastot läpi.

Sain töykeän maineen..

Lopulta kun olin perkannut kaikki ja ottanut itselle tarpeellista työkalua yms. Niin samainen kerjääjä tokaisi todella röyhkeästi, että mitä sinä sillä teet. Hän sitä enemmän tarvitsee.

Tämä riitti ja laitoin varastot kiinni. Sanoin erittäin kohteliaasti, että tästä eteenpäin kaikki on myynnissä. Et ole perijänä tässä perikunnassa, joten jos jotain haluat niin rahalla selviää.

Voitte kuvitella kuinka muuttui tilanne. Alkoi tulla uhkauksia ja aikomuksia hakea yöllä sen mitä tarvitsee. Kuuntelin aikani ja nostin puhelimen ylös, että satuin kaiken varalta kuvaamaan äskeisen uhkauksen. Nyt jos täältä katoaa mitä tahansa, niin tämän videon avulla käymme asiaa läpi poliisin kanssa.

Ei olla enää missään tekemisissä, eikä edes tervehdi vastaantullessa.

Ahneus toisen surussa on todella törkeää.

Olen voinut kirjoittaakin tästä. Liittyy äitini puolen perinnönjakoon. Äidillä oli useampia sisaruksia ja jaettavia tontteja oli ripoteltuna ympäri pitäjää. He päätyivät arpoa osan tonteista, varsinkin kesämökkitonteiksi sopivia. Kesämökkitonteiksi sopivia palstoja oli eräällä niemellä, lähinnä toisella puolella. Toinen puoli oli soista rääseikköä. Äitiäni onnisti arvonnassa, hän sai hienon hiekkarantatontin.

Yksi tädeistä oli saanut viereisen tontin ja toisen palstan soiselta puolelta. Tädin lapset olivat aikuisia ja me äitini lapset olimme teini-iässä. Tätini rupesi tavuttelemaan äitiäni, että he vaihtaisivat tontteja, että saisi lapsilleen mökkitontit samalta puolelta. Äiti tyhmyyttään, lammasmaisuuttaan ja mielistelynhaluaan sisartaan kohtaan suostui vaihtokauppaan. Mitä teki tätini, hän myi toisen tontin jonkin ajan kuluttua ulkopuoliselle.

Äiti tarjosi sitten sitä soista rääseikköä minulle mökkitontiksi ja ihmetteli, kun ei kelvannut. Ostimme mökkitontin sitten aivan muualta.

Sorry, mutta mitään ei pyydetä LAINAAN vaan LAINAKSI. 

Ahneen suututtaja kirjoitti:

Oli hyvä kirjoitus hautajaisten jälkeen ilmestyvistä lokeista.

Surun keskellä on hankala koettaa saada jäsenneltyä ajatukset mitä vastaa.

Oman isäni hautajaisissa tultiin kysymään myös jääneitä työkaluja. Sanoin että palataan asiaan kun olen katsonut mitä itse tarvitsen. Ei mennyt kuin pari päivää ja uudestaan kysymään.

Sanoin aika töykeästi, että kysy puolen vuoden päästä niin jospa olisin kerinnyt käydä varastot läpi.

Sain töykeän maineen..

Lopulta kun olin perkannut kaikki ja ottanut itselle tarpeellista työkalua yms. Niin samainen kerjääjä tokaisi todella röyhkeästi, että mitä sinä sillä teet. Hän sitä enemmän tarvitsee.

Tämä riitti ja laitoin varastot kiinni. Sanoin erittäin kohteliaasti, että tästä eteenpäin kaikki on myynnissä. Et ole perijänä tässä perikunnassa, joten jos jotain haluat niin rahalla selviää.

Voitte kuvitella kuinka muuttui tilanne. Alkoi tulla uhkauksia ja aikomuksia hakea yöllä sen mitä tarvitsee. Kuuntelin aikani ja nostin puhelimen ylös, että satuin kaiken varalta kuvaamaan äskeisen uhkauksen. Nyt jos täältä katoaa mitä tahansa, niin tämän videon avulla käymme asiaa läpi poliisin kanssa.

Ei olla enää missään tekemisissä, eikä edes tervehdi vastaantullessa.

Ahneus toisen surussa on todella törkeää.

Todella härskiä. Joku voi suuressa surussa luvata toiselle vaikka mitä, arvokastakin tavaraa. Törkeää, että uhkaa tulla varastamaan, jos ei saa haluamaansa. Hyvä veto tuo keskustelun nauhoitus. Ei väliä, vaikkei tuollainen mulkero jatkossa tervehtisikään.

Ahneen suututtaja kirjoitti:

Oli hyvä kirjoitus hautajaisten jälkeen ilmestyvistä lokeista.

Surun keskellä on hankala koettaa saada jäsenneltyä ajatukset mitä vastaa.

Oman isäni hautajaisissa tultiin kysymään myös jääneitä työkaluja. Sanoin että palataan asiaan kun olen katsonut mitä itse tarvitsen. Ei mennyt kuin pari päivää ja uudestaan kysymään.

Sanoin aika töykeästi, että kysy puolen vuoden päästä niin jospa olisin kerinnyt käydä varastot läpi.

Sain töykeän maineen..

Lopulta kun olin perkannut kaikki ja ottanut itselle tarpeellista työkalua yms. Niin samainen kerjääjä tokaisi todella röyhkeästi, että mitä sinä sillä teet. Hän sitä enemmän tarvitsee.

Tämä riitti ja laitoin varastot kiinni. Sanoin erittäin kohteliaasti, että tästä eteenpäin kaikki on myynnissä. Et ole perijänä tässä perikunnassa, joten jos jotain haluat niin rahalla selviää.

Voitte kuvitella kuinka muuttui tilanne. Alkoi tulla uhkauksia ja aikomuksia hakea yöllä sen mitä tarvitsee. Kuuntelin aikani ja nostin puhelimen ylös, että satuin kaiken varalta kuvaamaan äskeisen uhkauksen. Nyt jos täältä katoaa mitä tahansa, niin tämän videon avulla käymme asiaa läpi poliisin kanssa.

Ei olla enää missään tekemisissä, eikä edes tervehdi vastaantullessa.

Ahneus toisen surussa on todella törkeää.

Tämä ei ole yhtä törkeää kuin kertomasi (joka olikin lähes mielipuolen touhua), mutta epämiellyttävää kyllä.

Vanhempani kuoltua eräs sukulainen, joka ei ole muuten lainkaan yhteyksissä, soitteli ja kysyi saisiko ostaa vanhempani asunnon. Mistä olikin saanut numeron.

Ei ollut ollut hautajaisissa, ei esittänyt edes muodollisia surunvalitteluja. Ajatteli vissiin että saisi asunnon surevalta "sopuhintaan". No ei onnistunut. Paikkakunnalla on erittäin toimivat asuntomarkkinat ja jos olisin asunnon myynyt, niin toki avoimilla markkinoilla markkinahintaan.

Kummasti tietyt sukulaiset ottavat yhteyttä ainoastaan jos haluavat itselleen jotain etua.

Olen itse välttynyt onneksi isommilta törkeyksiltä, mutta yksi kaveri on jäänyt mieleen lokkeilusta. Tutustuttiin kun oltiin jotain 16-vuotiaita, käytiin usein ostamassa jäätelöä tms. ja kaveri lainasi usein multa pari euroa, koska hänellä ei ollut. Ei tietenkään koskaan maksanut velkojaan, mutten jaksanut itsekään niiden perään kysellä, koska kyse oli pienistä summista, vaikka silloin teininä ei itselläkään ollut paljoa rahaa.

Kun oltiin vähän päälle 20 v. kaveri kysyi voisinko myydä tai antaa hänelle yhden kirjan, joka liittyi alaan mitä olin aiemmin opiskellut. En halunnut luopua kirjasta, koska ajattelin että saatan vielä tarvita sitä joskus, mutta sanoin että kaveri voi lainata sitä. Kaveri kysyi voisinko tuoda kirjan hänen kotiinsa, toiselle puolen kaupunkia. Kieltäydyin, koska itselläni ei olut mitään asiaa sinne. Sanoin että kaveri voi hakea kirjan luotani, tai voidaan nähdä esim. kahvilla jossain minne voin tuoda sen. Kaveri ei halunnut kahvitella ja ehdotti että ottaisin kirjan työpaikalleni mukaan ja hän hakisi sen sieltä. 😄 Mainittakoon, että työpaikkani oli kauempana kaverini kodista, kuin oma kotini, eikä sinne päässyt julkisilla yhtä helposti. Suostuin kuitenkin tähän. Kun olin seuraavan kerran töissä, sain viestin missä kaveri kysyi, oliko mulla se kirja. Olin tietysti unohtanut koko jutun ja vastasin kaverille pahoitteluiden kanssa. Kaverilta tuli vastaus: "Voi hitto, Liisa (nimi muutettu), kivat sulle!". Tässä vaiheessa aloin itsekin ärsyyntymään ja vastasin että kaveri voi hakea sen multa kotoa milloin vain, tai käydä ostamassa sen kaupasta. Kaveri suostui hakemaan sen kotoani pari päivää myöhemmin, selkeästi ärsyyntyneenä siitä, ettei voinut hakea sitä työpaikaltani. En ole tämän jälkeen nähnyt koko tyyppiä, enkä koskaan saanut kirjaa takaisin, mikä ei sinänsä haittaa, koska en ole sitä itse tarvinnut.

Kun näitä lukee, ei voi kun ihmetellä miten itsekeskeisiä ja törkeitä ihmiset osaa olla! Uskon itse vastavuoroisuuteen ja esim. tavaroiden lainaaminen on oikeasti järkevää, ettei tarvitse aina ostaa uutta. Mutta auttajalle / lainaajalle kannattaa olla kohtelias ja kiitollinen niin apua voi saada myös jatkossa.  

Isän työkaveri oli hyvässä asemassa ja hyvällä palkalla oleva poikamies. Kaverin vakiotemppuihin kuului itsensä kutsuminen ulkomaille hyvänpäivän tuttujen luo täysihoidolle. Usein jopa viikoksi ja ylikin (kunnes potkaistiin ulos?) Yritti myös ängetä vanhempieni hyttiin ruotsinmatkalla kansipaikalta. Asiaankuuluvasti hintaero tuolloinkaan tuskin oli omalle hyttpaikalle kaverin muutamaa tuntipalkkaa suurempi.

Lokkeja on kirjoissani kolmenlaisia, 1. kokemattomat ja/tai typerykset, 2. perseaukiset pummit jotka yrittävät elättää itsensä muiden siivellä. 3. Sitten on tämä hyvin toimeentuleva mutta sairaalloisen nuuka  porukka, joka jaksaa nähdä paljon vaivaa eikä häpeä mitään 'säästäessään' joskus muutamaa euroakin muita vedättämällä.

Vierailija kirjoitti:

Isän työkaveri oli hyvässä asemassa ja hyvällä palkalla oleva poikamies. Kaverin vakiotemppuihin kuului itsensä kutsuminen ulkomaille hyvänpäivän tuttujen luo täysihoidolle. Usein jopa viikoksi ja ylikin (kunnes potkaistiin ulos?) Yritti myös ängetä vanhempieni hyttiin ruotsinmatkalla kansipaikalta. Asiaankuuluvasti hintaero tuolloinkaan tuskin oli omalle hyttpaikalle kaverin muutamaa tuntipalkkaa suurempi.

Lokkeja on kirjoissani kolmenlaisia, 1. kokemattomat ja/tai typerykset, 2. perseaukiset pummit jotka yrittävät elättää itsensä muiden siivellä. 3. Sitten on tämä hyvin toimeentuleva mutta sairaalloisen nuuka  porukka, joka jaksaa nähdä paljon vaivaa eikä häpeä mitään 'säästäessään' joskus muutamaa euroakin muita vedättämällä.

Tuo kolmostyyppisi on kuin Solsidanin Ove.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän työkaveri oli hyvässä asemassa ja hyvällä palkalla oleva poikamies. Kaverin vakiotemppuihin kuului itsensä kutsuminen ulkomaille hyvänpäivän tuttujen luo täysihoidolle. Usein jopa viikoksi ja ylikin (kunnes potkaistiin ulos?) Yritti myös ängetä vanhempieni hyttiin ruotsinmatkalla kansipaikalta. Asiaankuuluvasti hintaero tuolloinkaan tuskin oli omalle hyttpaikalle kaverin muutamaa tuntipalkkaa suurempi.

Lokkeja on kirjoissani kolmenlaisia, 1. kokemattomat ja/tai typerykset, 2. perseaukiset pummit jotka yrittävät elättää itsensä muiden siivellä. 3. Sitten on tämä hyvin toimeentuleva mutta sairaalloisen nuuka  porukka, joka jaksaa nähdä paljon vaivaa eikä häpeä mitään 'säästäessään' joskus muutamaa euroakin muita vedättämällä.

Tuo kolmostyyppisi on kuin Solsidanin Ove.

Ovea en tunne mutta kolmonen on pahin. Joskus tosin nuoresta kakkosesta kasvaa aikuinen kolmonen. Kaikkien mielestä nuoret ja opiskelijat ovat köyhiä ja ansaitsevat sukulaisten tuen. Jotkut eivät kuitenkaan itse havaitse kasvaneensa aikuisiksi ja valmistuneensa hyväpalkkaiseen työhön. Sama pummaus jatkuu sujuvasti ja se vasta noloa on.