Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11853)
Vierailija kirjoitti:
Automaattinen oletus että minä toimin aina lapsenvahtina ja heidän viihdyttäjinä oli mitkä juhlat tai mökkireissu tai aivan mitä tahansa. Koska olin nuori ja ei omia lapsia niin ei mitään muuta tekemistä voinut olla. Sukulaisen häihin olisi taas näin haluttu mutta kerroin seurustelleeni jo hyvän tovin ja haluaisin vihdoin esitellä hänet suvulle kerralla jos suinkin mahdollista. Pitkin hampain morsian suostui ja sanoi suoraan että sitten varmaan hankittava rahalla joku lapsenvahti. Niin minullehan ei katsottu aiheelliseksi maksaa. Enhän minä seurustellut mutta kostoksi kaikille vein ystäväni häihin. Riitti suvulla haukkomista kun pitivät meitä lesboparina. Ei kerrottu totuutta. Myönnän olleeni ilkeä myöskin mutta vuosien hyödyntäminen ärsytti.
Miksi vaan ei voi kieltäytyä, miksi tarvitsee keksiä joku tekosyy? Onko niin hankalaa pitää puoliaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini, jonka kanssa käyn usein yhdessä syömässä, kysyi onko meillä mitään tekemistä viikonloppuna ja ehdotti tulisimme mökkitalkoille. Kerroin ei meitä oikein talkoot kiinnosta, eikä mökkeilykään.
Päivittäin kertoi mitä on tarjolla. Kuuntelin ja nyökäilin. Olimme käyneet yhdessä syömässä, työpaikan keittiössä tiettynä aikana jo vuosia. Usein meitä oli muitakin, mutta me 2 olimme aina.
Alkoi ehdottamaan menisimme yhteisellä autolla, tulisi halvemmaksikin. Joku sitten kysyi miten tämä tulisi teille halvemmaksi. Bensarahat puolitettaisiin.
Meitä oli siinä pöydässä silloin 4 ja joku kysyi pyydät teille jonkun viikonlopuksi talkoihin ja pyydät heidän maksamaan puolet bensoista. Joo. Paitsi 2/3, koska kuski ei maksa, kun auto kuluu.
Kysyin vähän huvittuneena mitä muita kuluja sitten tulisi. Ruoka tietty.
Tässä vaiheessa me kaikki 3 oltiin lähellä räjähtää nauramaan ja pokkana jatkoin. Pyysin laittaa summia pöytään. Mitä maksaa, jos lähdemme tästä teidän mökille, teemme töitä esim 8 h päivässä. Syömme pe illallisen, la aamiainen, päivällinen, jotkut ip kahvit, päivällinen, aamulla aamiainen ja jos tehdään vielä töitä, lounas. Summa olisi ollut n 100 euron pintaan per henkilö.
Ilmoitin en tule ikinä osallistumaan hänen talkoihin, en nyt, enkä koskaan.
Työkaveri ei ole enää meillä töissä, tästä on aikaa yli 5 v. Mutta tämä ketju sai muistamaan asian.
Siinäpä olisi ollut kannattavat talkoot! :D
Paula kirjoitti:
Oon alle 30-v. pian maisteriksi valmistuva nuori. Olen aina halunnut lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille töihin, Olen myös valinnut alani tämän mukaan. Kaksikymppiset on kuitenkin mennyt pitkälti niin etten ole voinut toisen vanhemman alkoholismin, syövän ja kuoleman takia lähteä pidemmäksi aikaa mihinkään.
Olen tosi läheinen mun isotädin kanssa koska isovanhemmat ovat kuolleet jo ennen syntymääni. Nyt isotädin mies on aiempaa sairaampi, lähinnä siksi koska ovat jo kovin iäkkäitä. Isotäti on todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Nykyään joka kerta kun käyn isotädillä (viikottain monta tuntia kerrallaan + muulloinkin jos hän tarvitsee jotain) hän alkaa puhumaan siitä että eihän mulla ole mitään kiirettä ulkomaille ja enkö voisi odottaa kunnes hän kuolee. Perustelut on käytännössä se että täti ei tykkää muista sukulaisista (jotka häntä mielellään auttavat ja paljon) eikä myöskään tykkää siitä että ulkopuoliset tulevat kotiin auttamaan. Usein kun hän pyytää mua yhtäkkiä tekemään jotain kyse onkin asiasta jonka hän olisi voinut tehdä itse, mutta yrittää saada mua jäämään. Käyn töissä, teen gradua ja harrastan ja se että mun pitää kesken päivää mennä hoitamaan joku asia ja sitten kokea siitä huonoa omatuntoa kun en voi jäädä pidemmäksi aikaa kuormittaa henkisesti tosi paljon. Ymmärrän toki että elämäntilanne on hänelle vaikea ja uusi, mutta monilla vanhuksilla ei todellakaan ole nuorta ihmistä joka uhraa edes näin paljon aikaa heille.
Tottapuhuen mun sydän on särkynyt siitä että hän tietoisena siitä miten mun nuoruus on tähän saakka mennyt pyytää mua uhraamaan lopunkin siitä, varsinkin kun hän on nyt kuitenkin hyvässä kunnossa ja voi elää vielä ainakin 10 vuotta. Hän on aina sanonut että olen hänelle kuin oma lapsi, mutta nyt on alkanut tuntumaan ettei hän oikeasti toivo mulle onnea vaan yrittää vaan manipuloida ja syyllistää mua luopumaan unelmistani hänen takia.
Jokainen elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee. Kyllä asiat vaan sitten luonnistuvat jotenkin vaikka joku "tärkeä" katoaisikin elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli ja olin hakemassa tavaroitani yhteisestä asunnosta, kun mies alkaa hätäilemään, että miten meinasin menetellä sen kierukan kanssa. Olin hieman, että anteeksi mitähän se sinulle enää tässä vaiheessa kuuluu. Hänen mukaansa reiluuden nimissä minun pitäisi poistattaa se, koska vakituinen suhde oli molempien osalta ohi. Epäreilua, kun hän joutui siirtymään takaisin kortsujen kanssa pelleilyyn ja minä voisin tilaisuuden tullen painella paljaalla. Täsmennettäköön, että kierukka laitettiin minulle aikoinaan helpottamaan runsaita ja epäsäännöllisiä kuukautisia, eikä hän edes osallistunut laiton kustannuksiin. Hällä myös tämä asia tiedossa. Noh kyllähän sen harmituksen jollain tapaa käsitän, kun kyseisellä raasulla ei muna tahtonut pysyä kovana edes ilman kumia :)
Hienoa miehen logiikkaa. :D Hyvä, että hän on eksä.
Vierailija kirjoitti:
Olen perinyt mummulta lomapaikan ulkomailla ja en todellakaan ole mikään rikas muuten. Pärjään omillani kyllä. Vanha tuttu, kaipa häntä voi vanhaksi ystäväksikin sanoa, halusi mun kanssa sinne matkalle. No, ei mitään lähdetään sitten hänen aikataulunsa mukaan viikon reissuun. Kumpikin maksoi lentonsa ja tietysti minä tarjosin asunnon, kun ei nyt siitä mulle mitään tarvi maksaa. Tietysti keskikesän helteillä hurahtaa ilmastointiin viikossa äkkiä useampi kymppi, mutta sekin sai puolestani olla. Mielestäni kaverini pääsi edullisesti matkalle, koska asunto on tosi kivassa taloyhtiössä, erinomaisella paikalla jne. Lennotkin saatiin halvalla.
Mutta se loisiminen alkoi siellä heti. Jo matkalla asunnolle narisi, että olis kiva, kun tehtäis itse ruokia enimmäkseen, kun se ravintolasyöminen maksaa niin hirveästi. Kyllä se mulle kävi ja niinpä mentiin ruokakauppaan. Kaveri katosi yhtäkkiä ruokakaupassa ja ilmaantui vasta kassoilla näkyville. Hänellä oli kädessä kaksi (!) omenaa ja mulle hirveä kasa ruokaa. Minä maksoi ruuat ja kaveri ne kaksi omppua itselleen. Tätä jatkui ihan koko viikon. Kertaakaan ei tarjoutunut maksamaan ruokaa kaupassa ja teki tuon katoamistemppunsa joka kerta. Silti syö kuin hevonen, paljon enemmän kuin minä. Kertakaan viikon aikana ei auttanut keittiössä, ei tarjoutunut edes kantamaan vesitonkkia kaupasta kotiin. Siinä minä kipitin kummassakin kädessä 5 litran vesitonkat ja selkärepussa muut ruuat, niin tää harppoi pikkukassin kanssa. Hänellä ei oikeasti mennyt viikossa rahaa juuri mitään ja oli kuin täyshoidossa. Jopa loppusiivouksen tein aivan yksin, tämä makasi sängyllä, kun minä imuroin.
Vettä joi tajuttomia määriä ostamatta sitä kertaakaan. Koko ajan täytti pulloaan ja vasta viimeisenä päivänä sain suuni auki, että oon ostanut tän viikon aikana 9 vesitonkkaa ja se on taas loppu. "Ai, pitääkin ostaa sitä tänään lisää" oli vastaus. Ja taas kaupan kohdalla heitti, että "pitikö sun ostaa se vesi?". Että mun piti se Eurokin laittaa sinne + tietysti kantaa taas kerran raskasta vesipulloa.
No, reissu päättyi ja kiitteli kovin, että oli mukava matka. Ei ollut kyllä mun mielestä. Muutenkaan ei oikein enää seura iske kuin nuorena ja näen punaista tuosta loisimisesta ja laiskottelusta. Ja kun kyse ei ole rahasta. Hänellähän on työpaikka, omistusasunto jne. Myöhemmin kuulin, että perintöäkin on tullut vähän eri luokkaa kuin mun yksi loma-asunto. Ettei nyt ihan siitäkään ollut kiinni, ettei olisi varaa maksaa omaa osuuttaan ruuista.
Siinä on kyllä kirjaesimerkki lokista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttanut ensimmäiseen asuntooni kauas kotoa opiskelujeni perässä. Ujouteni vuoksi minun oli vaikea löytää ystäviä, joten ilahduin, kun eräs luokkakaveri alkoi säännöllisesti vierailemaan luonani oma-aloitteisesti. Usein pyysi "lainaksi" itselleen jotain, esimerkiksi särkylääkkeitä saattoi hänelle mennä viikossa liuska, kissa tarvitsi ruokaa ja rahat loppu (tuhlasi meikkeihin yms) jne. Monesti tuppautui minulle yökylään jonkun tekosyyn varjolla, tyyliin naapuri möykkää tms, ja siinä tietenkin kävi pitkissä suihkuissa ja söi ruokiani jne - usein vietti aikaa enemmän luonani kuin kotonaan. Minulla meni todella paljon rahaa ystäväni "elättämiseen", mutta en kehdannut sanoa vastaan, kun ystäväni valitti rahapulaa ja olihan hän ainoa ystäväni, niin en halunnut suututtaa... Lisäksi ystäväni oli todella avuton hoitamaan asioita, joten pelkäsin miten hän pärjäisi ilman minua, kun ei esim. Kelaan osannut hakemuksia tehdä ilman apuani.
Aloitetaan lievemmästä tapauksesta... Eli kaverini otti kaksi kissaa, piti niitä pari viikkoa. Sitten eräs päivä, täysin varoittamatta, ystävä paukahti sisään ja kirjaimellisesti nakkasi kissan kämppääni. Olin pyörällä päästäni että mitä ihmettä, ystävä sanoi ettei voi kissaa pitää ja että hänellä on kiire reissuun, voisinko hakea toisen kissan vielä hänen kotoaan. Siltä seisomalta lähti ja jäin huuli pyöreänä seisomaan. En todellakaan olisi voinut kissaa/kissoja ottaa, sillä sillä hetkellä kämpässäni oli muutenkin todella ahdasta ja rahatilanne huono. Laitoin sitten ystävälleni perään viestiä että en voi ottaa kissoja, korkeintaan voin jonkin aikaa pitää jos niille pitää uudet kodit etsiä eikä hän millään voi niitä pitää. Kysyin, että jäikö tämä toinen kissa nyt hänen kämppäänsä ja aikooko hän senkin vai tuoda minulle, kun on reissuun menossa. No sanoi että on jo reissussa, tulee joskus viikon päästä ja tuo kissan sitten minulle kotia etsimään! Olin että anteeksi mitä, onko kissa viikon yksin asunnossa... Onneksi minulla oli vara-avain, lähdin siltä seisomalta hakemaan kissaa huostaani. Siellä se raasu oli yksin, aivan likaisen hiekkalaatikon ja tyhjän vesikipon kanssa. Minulla meni niin hermo ystävääni, että en edes ilmoittanut että kissa on nyt "pelastettu" vaan katkaisin välit kokonaan. Koko viikon kestäneen reissunsa aikana ei kertaakaan kysynyt, voinko käydä hoitamassa kissaa tms eikä kukaan muukaan käynyt sitä hoitamassa, sillä kissan katoaminen selvisi hänelle vasta, kun tuli kotiinsa ja löysi minun jättämän vara-avaimen ja kissattoman kämpän. Eipä sitten kiinnostanutkaan enää kissojen perään kysellä...
No huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttanut ensimmäiseen asuntooni kauas kotoa opiskelujeni perässä. Ujouteni vuoksi minun oli vaikea löytää ystäviä, joten ilahduin, kun eräs luokkakaveri alkoi säännöllisesti vierailemaan luonani oma-aloitteisesti. Usein pyysi "lainaksi" itselleen jotain, esimerkiksi särkylääkkeitä saattoi hänelle mennä viikossa liuska, kissa tarvitsi ruokaa ja rahat loppu (tuhlasi meikkeihin yms) jne. Monesti tuppautui minulle yökylään jonkun tekosyyn varjolla, tyyliin naapuri möykkää tms, ja siinä tietenkin kävi pitkissä suihkuissa ja söi ruokiani jne - usein vietti aikaa enemmän luonani kuin kotonaan. Minulla meni todella paljon rahaa ystäväni "elättämiseen", mutta en kehdannut sanoa vastaan, kun ystäväni valitti rahapulaa ja olihan hän ainoa ystäväni, niin en halunnut suututtaa... Lisäksi ystäväni oli todella avuton hoitamaan asioita, joten pelkäsin miten hän pärjäisi ilman minua, kun ei esim. Kelaan osannut hakemuksia tehdä ilman apuani.
Aloitetaan lievemmästä tapauksesta... Eli kaverini otti kaksi kissaa, piti niitä pari viikkoa. Sitten eräs päivä, täysin varoittamatta, ystävä paukahti sisään ja kirjaimellisesti nakkasi kissan kämppääni. Olin pyörällä päästäni että mitä ihmettä, ystävä sanoi ettei voi kissaa pitää ja että hänellä on kiire reissuun, voisinko hakea toisen kissan vielä hänen kotoaan. Siltä seisomalta lähti ja jäin huuli pyöreänä seisomaan. En todellakaan olisi voinut kissaa/kissoja ottaa, sillä sillä hetkellä kämpässäni oli muutenkin todella ahdasta ja rahatilanne huono. Laitoin sitten ystävälleni perään viestiä että en voi ottaa kissoja, korkeintaan voin jonkin aikaa pitää jos niille pitää uudet kodit etsiä eikä hän millään voi niitä pitää. Kysyin, että jäikö tämä toinen kissa nyt hänen kämppäänsä ja aikooko hän senkin vai tuoda minulle, kun on reissuun menossa. No sanoi että on jo reissussa, tulee joskus viikon päästä ja tuo kissan sitten minulle kotia etsimään! Olin että anteeksi mitä, onko kissa viikon yksin asunnossa... Onneksi minulla oli vara-avain, lähdin siltä seisomalta hakemaan kissaa huostaani. Siellä se raasu oli yksin, aivan likaisen hiekkalaatikon ja tyhjän vesikipon kanssa. Minulla meni niin hermo ystävääni, että en edes ilmoittanut että kissa on nyt "pelastettu" vaan katkaisin välit kokonaan. Koko viikon kestäneen reissunsa aikana ei kertaakaan kysynyt, voinko käydä hoitamassa kissaa tms eikä kukaan muukaan käynyt sitä hoitamassa, sillä kissan katoaminen selvisi hänelle vasta, kun tuli kotiinsa ja löysi minun jättämän vara-avaimen ja kissattoman kämpän. Eipä sitten kiinnostanutkaan enää kissojen perään kysellä...
No huhhuh.
Tosta olisi pitänyt tehdä ilmoitus eläinsuojeluun, olisi saanut syytteen ja sakot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jotkut voi olla noin törkeitä että edes keksivät tuollaisia ehdotuksia ja vaatimuksia ja käyttäytyvät yleensä hyvin tökerösti ja inhottavasti.
Sitten vain mennä porskutetaan kuin ei mitään ja ovat ihmeissään kun seura ei enää oikein kelpaa.
Siis mitä he kuvittelevat hyötyvänsä pitemmän päälle?
Mikäs siinä lokin leuhottaessa, kun ei ole oppinut suhteellisuudentajua ja käytöstapoja, ja tärkeintä elämässä on hyötyä muista ja saada jotain itselleen. Kun ei ole sitä tietoisuutta omasta käytöksestä, saati sitten minkäänlaista kykyä itsekritiikkiin tai itsereflektioon, niin lokkeilu jatkuu. Musta näiden lokkien uhrit ovat olleet aivan liian hyväkäytöksisiä, mutta kai se on monien meidän suomalaisten kasvatuksessa sisäistetty, että pyritään välttämään konflikteja ja riitoja. Rajoja näille törkeille hyväksikäyttäjille vaikka väkisin. Ei pidä pelätä toisen raivostumista tai välien menoa. Ja oikeastaan, jos välit menee kun pidät puoliasi, niin ne rajat oli enemmän kuin tarpeen.
Luin tänään myynti ilmoituksen,
jossa kissa myydään siksi,
että naapuri oli antanut kisalle ruokaa ja nyt sitten kissa kulkee naapurissa syömässä,
vaikka kotonakin vähintään yhtä hyvät eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.
Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.
En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.
On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.
Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?
Ihan ohiksena mutta bioanalyytikot käy 3,5v ammattikorkeakoulua aiemman amis- tai lukiotutkinnon päälle. Siellä ei opeteta sitä, miten lääkäri työnsä tekee, niin kuin ei varmaan aika monessa muussakaan koulutuksessa opeteta. Siellä opetetaan ottamaan ja analysoimaan ihmisperäisiä näytteitä laadukkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perinyt mummulta lomapaikan ulkomailla ja en todellakaan ole mikään rikas muuten. Pärjään omillani kyllä. Vanha tuttu, kaipa häntä voi vanhaksi ystäväksikin sanoa, halusi mun kanssa sinne matkalle. No, ei mitään lähdetään sitten hänen aikataulunsa mukaan viikon reissuun. Kumpikin maksoi lentonsa ja tietysti minä tarjosin asunnon, kun ei nyt siitä mulle mitään tarvi maksaa. Tietysti keskikesän helteillä hurahtaa ilmastointiin viikossa äkkiä useampi kymppi, mutta sekin sai puolestani olla. Mielestäni kaverini pääsi edullisesti matkalle, koska asunto on tosi kivassa taloyhtiössä, erinomaisella paikalla jne. Lennotkin saatiin halvalla.
Mutta se loisiminen alkoi siellä heti. Jo matkalla asunnolle narisi, että olis kiva, kun tehtäis itse ruokia enimmäkseen, kun se ravintolasyöminen maksaa niin hirveästi. Kyllä se mulle kävi ja niinpä mentiin ruokakauppaan. Kaveri katosi yhtäkkiä ruokakaupassa ja ilmaantui vasta kassoilla näkyville. Hänellä oli kädessä kaksi (!) omenaa ja mulle hirveä kasa ruokaa. Minä maksoi ruuat ja kaveri ne kaksi omppua itselleen. Tätä jatkui ihan koko viikon. Kertaakaan ei tarjoutunut maksamaan ruokaa kaupassa ja teki tuon katoamistemppunsa joka kerta. Silti syö kuin hevonen, paljon enemmän kuin minä. Kertakaan viikon aikana ei auttanut keittiössä, ei tarjoutunut edes kantamaan vesitonkkia kaupasta kotiin. Siinä minä kipitin kummassakin kädessä 5 litran vesitonkat ja selkärepussa muut ruuat, niin tää harppoi pikkukassin kanssa. Hänellä ei oikeasti mennyt viikossa rahaa juuri mitään ja oli kuin täyshoidossa. Jopa loppusiivouksen tein aivan yksin, tämä makasi sängyllä, kun minä imuroin.
Vettä joi tajuttomia määriä ostamatta sitä kertaakaan. Koko ajan täytti pulloaan ja vasta viimeisenä päivänä sain suuni auki, että oon ostanut tän viikon aikana 9 vesitonkkaa ja se on taas loppu. "Ai, pitääkin ostaa sitä tänään lisää" oli vastaus. Ja taas kaupan kohdalla heitti, että "pitikö sun ostaa se vesi?". Että mun piti se Eurokin laittaa sinne + tietysti kantaa taas kerran raskasta vesipulloa.
No, reissu päättyi ja kiitteli kovin, että oli mukava matka. Ei ollut kyllä mun mielestä. Muutenkaan ei oikein enää seura iske kuin nuorena ja näen punaista tuosta loisimisesta ja laiskottelusta. Ja kun kyse ei ole rahasta. Hänellähän on työpaikka, omistusasunto jne. Myöhemmin kuulin, että perintöäkin on tullut vähän eri luokkaa kuin mun yksi loma-asunto. Ettei nyt ihan siitäkään ollut kiinni, ettei olisi varaa maksaa omaa osuuttaan ruuista.
Siinä on kyllä kirjaesimerkki lokista.
Mielestäni tässä on kyllä kyllä esimerkki typeryydestä. Miten joku antaa toisen käyttää itseään hyväksi eikä sano mitään. Käsittämätöntä tyhmyyttä, Oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.
Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.
En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.
On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.
Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?
Ihan ohiksena mutta bioanalyytikot käy 3,5v ammattikorkeakoulua aiemman amis- tai lukiotutkinnon päälle. Siellä ei opeteta sitä, miten lääkäri työnsä tekee, niin kuin ei varmaan aika monessa muussakaan koulutuksessa opeteta. Siellä opetetaan ottamaan ja analysoimaan ihmisperäisiä näytteitä laadukkaasti.
Nimellä keikailua. Bioanalyytikko ei ole korkeakoulututkinto, vaan kyseessä on laboranttina ennen tunnettu ammattinimike.
Ruma, lihava, köyhä naapurin mummo yritti kerran minua saamaan viemään hänen roskansa. Olen nuori hemaiseva glamour model woman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva X anoppi haki lapsemme lasten klinikalta viikko syntymän jälkeen minulle kertomatta 60km.päähän kotiinsa. Sängyn ym. oli hankkinut jo ennen pojan syntymää. kävin päivittäin katsomassa lasta sairaalassa, kunnes eräänä päivänä hoitajat kertoivat että vahempi nainen oli hakenut hänet. Jatkosta voisi kirjoittaa vaikka jonkunlaisen jännitysromaanin.
Miten sairaalasta voidaan luovuttaa alaikäinen lapsi muille kuin huoltajille???
Porvoossa kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
miten tuon perheen uskossa olo liittyy mihinkään?
Siten kai, että yleisesti ajatellaan, että uskossa olevat ihmiset ovat empaattisia, epäitsekkäistä ja ns. lähimmäisenrakkaita, koska kristinusko opettaa juuri näitä asioita. Näinhän ei tietenkään käytännössä ole.
Siskoni väitti että äitini haluaisi ompelukoneen synttärilahjaksi, ja ehdotti että ostetaan sellainen puoliksi. Kysyin sitten äidiltäni muutama viikko lahjan antamisen jälkeen että oliko hän tykännyt lahjastaan, johon hän sanoi ettei nyt vanhempana enää välitä ommella. Arvatkaas kenen pääasiallisessa käytössä se kone on ollut syntymäpäivien jälkeen...
Oma vikani tietysti kun en kysynyt lahjan saajalta mitä hän oikeasti toivoo! Vaan uskoin hänen valehtelevaa tytärtään joka halusi että kustannan hänen itsensä käyttöönsä päätyneen ompelukoneen puoliksi. Sen jälkeen en ole osallistunut siskoni "yhteislahjoihin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.
Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.
En minäkään tiennyt, että lääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä kelle vain. Olen aina ajatellut, että lääkäri saa päättää itse. Olen itse yliopiston käynyt bioanalyytikko, mutta silti en ole kuullut etteikö lääkäri voisi reseptiä tutulle kirjoittaa. Ei tietystikään lääkärin tarvitse sitä tehdä, jos se on laitonta. Mutta olen kyllä kuullut, että jotkin lääkärit kirjoittavat myös tutuilleen eri sortin lääkemääräyksiä.
On myös luonnollista, että jos porukassa on jokin tietyn alan ihminen, saatetaan kysyä jotain johonkin omaan vaivaan liittyvää oiretta, että mitä tämä voisi olla. Toki lääkärin pitäisi vastata ja ohjata vastaanotolle, ei tietty omalle. Kyllähän sitä kysytään kaveriporukassakin muilta kuin lääkäreiltä, mitä vaivaa on. Puhutaan unettomuudesta ym mikä on ajankohtainen kullekin. Nykyään varsinkin ihmisey osaavat ottaa asioita puheeksi :) mikä on hyvä juttu. Ei saa olla liian qmmattiylpeä. Kyllä kaikilta ammattiryhmiltä kysellään tiettyjä kysymyksiä - jos on tietoa jostakin, miksi ei voisi jakaa sitä halutessaan. Varsinkin jos on mahdollista jakaa oikeaa tietoa eikä disinformaatiota. Toki rajansa kaikella. Peräpukamista utelevan voi ohjata sinne omaan terveyskeskukseen, että kannattaa mennä käymään lääkärillä. Ja sitten vaihtaa keskustelun aihetta. Samoin psykologeilta udellaan mieleen liittyviä asioita, kamapaajilta hiustenkasvuun, kosmetologeilta ihonhoidosta. Varmaan voi tympiä kuulla samoja kysymyksiä, mutta elämä on sellaista. Tässä yhteiskunnassa ollaan aika kireästi identifioitu ihmisenä johonkin ammattiin ja ammatti tuo mukanaan alansa tiedon, joka on arvokasta kaikille tai monille ainakin jossain kohtaa elämäänsä.
Et vissiin tajunnut. Kyllä SAA kirjoittaa. Mutta pitää ottaa se vastuu myös, tarkistaa taustat, kysellä anamneesit ja allergiat, ylläpitää lainmukaista yksityisarkistoa. Kai sunkin labrahoitsun ammattikoulussa jonkunlaista vastuunkantoakin opetettiin? Tai ehkä meni ohi sulta sekin?
Ihan ohiksena mutta bioanalyytikot käy 3,5v ammattikorkeakoulua aiemman amis- tai lukiotutkinnon päälle. Siellä ei opeteta sitä, miten lääkäri työnsä tekee, niin kuin ei varmaan aika monessa muussakaan koulutuksessa opeteta. Siellä opetetaan ottamaan ja analysoimaan ihmisperäisiä näytteitä laadukkaasti.
Nimellä keikailua. Bioanalyytikko ei ole korkeakoulututkinto, vaan kyseessä on laboranttina ennen tunnettu ammattinimike.
Ei ole vaan bioanalyytikko on ammattikorkeakoulututkinto ja sen suorittanut henkilö saa Valviran laillistuksen tehdä töitä terveydenhuollossa laboratoriohoitajan nimikkeellä. Aiemmin, ennen vuotta 1995 tutkinto on ollut laboratoriohoitaja ja se on tosiaan suoritettu ammattikoulussa. Mutta jokunen vuosi on tästä muutoksesta kulunut. Laboratoriohoitajan nimikkeellä saa työskennellä vain laillistettu henkilö.
Laborantti puolestaan ammattikoulututkinto ja tehtävät sijoittuvat lähinnä teollisuuteen. Työskennelläkseen terveydenhuollossa he tarvitsevat mm. pistoluvan ja siihen kuuluvan koulutuksen, joka annetaan työpaikkakoulutuksena.
Omalta osaltani en jauha tätä enempää, asia on helposti tarkistettavissa esim. täältä https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli ja olin hakemassa tavaroitani yhteisestä asunnosta, kun mies alkaa hätäilemään, että miten meinasin menetellä sen kierukan kanssa. Olin hieman, että anteeksi mitähän se sinulle enää tässä vaiheessa kuuluu. Hänen mukaansa reiluuden nimissä minun pitäisi poistattaa se, koska vakituinen suhde oli molempien osalta ohi. Epäreilua, kun hän joutui siirtymään takaisin kortsujen kanssa pelleilyyn ja minä voisin tilaisuuden tullen painella paljaalla. Täsmennettäköön, että kierukka laitettiin minulle aikoinaan helpottamaan runsaita ja epäsäännöllisiä kuukautisia, eikä hän edes osallistunut laiton kustannuksiin. Hällä myös tämä asia tiedossa. Noh kyllähän sen harmituksen jollain tapaa käsitän, kun kyseisellä raasulla ei muna tahtonut pysyä kovana edes ilman kumia :)
Hienoa miehen logiikkaa. :D Hyvä, että hän on eksä.
Kyllä miehet on sitten tyhmiä 😄😄 ei saatana
Minulla on ystävä monen sadan km päässä. Tullessaan vierailulle, pitää hänet hakea 50km päästä juna-asemalta, koska muuten joutuu odottaa viimeistä vaihtoa liian kauan. Ei tietenkään anna bensarahaa. Samainen tyyppi ei osallistu koskaan ruokakustannuksiin, vaikka oleskelee monta päivää kylässä. Kerran teki jopa eväät kotimatkalle meidän jääkaapista. Jostain syystä kyläilykerrat meillepäin ovat vähentyneet vuosien saatossa.
Tuo olisi kyllä ollut härskiä hyväksikäyttöä. Hyvä, että tajusit kieltäytyä. Ja olisit muutenkin ollut aika ylikoulutettu jätskinmyyjä. :D