Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!
21.02.2016 |
Ja suorastaan ahdistaa, mistään en suoriudu hyvin ja koko ajan on levoton, tyytymätön ja hermostunut olo. Mikä
Neuvoksi?
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea nyt koko ketjua, mutta miksi sinä et pääse harrastamaan liikuntaa jos mies tai lapsista joku/jotkut on sairaana?
No jos mies on pahasti sairaana, en ole niin itsekäs että pakottaisin sen hoitamaan lapsia salini ajan. Toki jos itse olen terve ja mies myös ja lapsi sairas, saatan mennä. Ap
Sairastelu niin oma kuin miehesi tuntuu olevan teillä suurempi ongelma kuin työn/perheen/liikunnan yhteensovittaminen. Mites työ sujuu noilla sairasteluilla?
Tai se kolmas osapuoli, perhe? Miten jaksaa mies, entä sairasteleva lapsi?
Minä olen sairastellut hieman enemmän kuin mies, joka on jaksanut vaihtelevsti. Lapsi enimmäkseen ihan hyvin, ei mitään vakavaa ole ollut ja lapsi on ollut aina tietysti kotihoidossa kun kipeä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea nyt koko ketjua, mutta miksi sinä et pääse harrastamaan liikuntaa jos mies tai lapsista joku/jotkut on sairaana?
No jos mies on pahasti sairaana, en ole niin itsekäs että pakottaisin sen hoitamaan lapsia salini ajan. Toki jos itse olen terve ja mies myös ja lapsi sairas, saatan mennä. Ap
Sairastelu niin oma kuin miehesi tuntuu olevan teillä suurempi ongelma kuin työn/perheen/liikunnan yhteensovittaminen. Mites työ sujuu noilla sairasteluilla?
Tai se kolmas osapuoli, perhe? Miten jaksaa mies, entä sairasteleva lapsi?
Kovin kummoisesti mies ei ainakaan tunnu voivan jos hänkin sairastelee niin kovasti että lapsia ei raaskin useinkaan häneen hoitoonsa jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ihan koko ketjua lukea, mutta ap vaikuttaa neuroottiselta ja lapselliselta. Voin kuvitella miltä hän näyttää, semmoinen kuivakka aikaisin rypistyvä nyrppänaama mutta ah pysyypä niin hoikkana. Iloa elämässä - mitä se on?
Ja jos lastenhoito on ongelma, niin aika monella kuntosalilla saa lapset hoitoparkkiin, käytä sitä.
3 x / vk on jo hyvä määrä liikuntaa, ja sen saa kasaan vaikka 1 x / vk sali, 1 x / vk kävelylenkki, 1 x / vk yhdistelmä kotijumpasta (kuntopyöriä saa alle satasella, käytettynä parilla kympillä), joka voi koostua esim. 10-15min kuntopyörä, lihaskuntoliikkeitä sen minkä jaksaa, toiset 10-15 min kuntopyörä, venyttely. Tästä tulee jo ihan hyvä setti jonka voi tehdä siinä muun lomassa mutta ei ole liian tylsä / rankka kotona tehtäväksi.
Lisäksi voi ottaa tavaksi esim. joka aamu polkea 5min kuntopyörää heti herättyä ja tehdä joku venyttelysarja, joku 1-3 min pituinen. Nämä (tai vaikka vuorotellen toinen niistä) antaa jo hyvän buustin päivään.
Yksi minkä olen itse ottanut nyt tavaksi kun usealla elämän saralla tiukkaa (joo, enemmän kun ap:llä, mutten avaudu nyt niistä): käyn kerran viikossa aamussa. Pakotan itseni heräämään klo 6, niin ehdin hyvin käymään uimassa ja olen silti töissä jo no 8:30-9 aikaan, eli liukuman rajoissa. Onnistuu ihan hyvin kun päättää, vaikka olen itse oikeasti tosi huono tämmöisissä (en aamuihminen ollenkaan, enkä liikuntaihminen).
Liikunta ei ole pakko olla jotain järjestettyä / rajattua, vaan voi koostua vaikka jostain ulkoilupätkistä lasten kanssa jne. Ja hartiajumituksiin auttaa hieronta ja täsmäliikkeet/venyttelyt, joita voi tehdä pitkin päivää.
Ota myös töissä tavaksi tehdä joku pieni venytys esim. 2h välein. Pyydä seisomapöytä, ja vaihtele myös sen asentoa pari kertaa päivässä.
Jos taasen kaipaat muutoin omaa aikaa, koeta ottaa sitä eri tavoin; ei se ole pakko olla kuntosali. Omaa aikaa on sitä paitsi myös tavallaan se töissä olo. Siellä saa toteuttaa itseään, ei ole perheen vaatimuksille alttiina. Saa päteä ja loistaa :).
Ja hyväksy se, että ei voi aina tuntea niin itseään hehkeän seksikkääksi, vaan voi olla muutama ylikilo ja silti on elettävä, toimittava.
Luuletko että mua kiinnostaa sun - itse asiassa todella fanaattisesti liikuntaan suhtautuvan oloiset - vinkkisi, kun esität ikäviä oletuksia ulkonäöstäni? Mulla ei muuten ylikiloja ole, vaikken treenaisikaan. Ap
Nimenomaan - sulla ei taatusti varsinaisia ylikiloja ole - ja siksi näytätkin just sellaiselta kuin alussa kuvasin. Katso peiliin.
Elämänilo ja ihmisestä välittyvä hyvä olo, itsensä ja muiden hyväksyminen, myönteinen asenne elämään ja erilaisten elämäntilanteiden hyväksyminen ja niissä pärjääminen - tiedätkö että se kyllä näkyy ja heijastuu päältä ja kauas. Ihmisessä on ikään kuin semmoinen aura. Tunnen ihmisiä joista näkyy jo päältä että joo ovat kyllä hoikkia ehkä, mutta niin onnettoman ja kireän näköisiä eivätkä taatusti nauti seksistäkään.
Oletko miettinyt miksi olet jatkuvasti niin kipeä? Vedätkö itsesi liian kireälle? Syötkö liian vähän? Oikeasti - relaa!!! Olen itse ollut nuorempana vähän kuin sinä, täydellinen, suorittaja. Siitä voi kuule oikeasti opetella pois. Vasta sitten on aidompi ihminen. Se näkyy joka asiassa, heijastuu myös työelämässä (vasta sitten alkaa menestymään todella). Sillä oletko jostain kohtaa vähän timmimpi vai et, ei lopulta ole niin suurta merkitystä. Kunhan on sen verran kunnossa että jaksaa arjessa.
Jos minun arkiliikuntavinkit, nipistä pieni hetki liikuntaan sieltä ja täältä, kuulosta neuroottisilta, niin voi voi.
Mutta sittenhän alkuperäisen kysymyksesi yhtälöä oikein ei voi mitenkään ratkaista, kun mistään kohtaa ei voi joustaa, ja sairasteluakin on kaiken lisäksi. Vai mikä olisi oikeasti oma ratkaisusi tuohon? Jos ei töistä voi vähentää, liikunnasta ei voi vähentää tai toteuttaa eri tavalla kuten ehdotettu (arjen ohessa), töistä ei voi vähentää, asumisesta ei voi vähentä.... niin mistä sitten?!
Miten omasta mielestäsi pitäisi asiat olla, että ne olisi kuten haluat? Sairastaisitte vähemmän? Pureudu sitten niihin syihin miksi sairastatte niin paljon! (liika hygienia, liikaa stressiä, ravinto...? vai vain sattuma/geenit? En osaa sanoa; itse ja omat lapset aina sairastaneet tosi vähän vaikka emme yliterveellisesti eläkään; ehkä tähän on geeneillä vaikutusta. Jos teillä nyt on sairastelukaudet menossa, voitko vain hyväksyä sen, ja yrittää toteuttaa sitten sen aikaa sinulle ilmeisesti niin tärkeää liikuntaa jollain arkiliikuntavinkeillä??)
Kai äiditkin saavat haluta olla timmejä ja treenata tavoitteellisesti? Näin sivuhuomautuksena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten moni on ehdottanut liikuntamuotoja lasten ja perheen kanssa salin sijaan?! Minä en jaksaisi treenata salilla tuntia enempää, en ole koskaan jaksanut. Olet 213 varmasti sitten paljon kovemmassa kunnossa kuin minä. Eipä kyllä yksikään pt ole yli tunnin treenejä suositellut. Tiedän tasan tarkkaan migreenillleni altistavat tekijät, eikä se jatkuvasti vaivaa, kun vain saisin noudattaa haluamiani elintapoja. Ap
En kysy yhdeltäkään pt:lta kuinka paljon jaksan kulloinkin treenata. Tiedän tasan tarkkaan omat rajani ja tunne oman kroppani paremmin kuin kukaan muu. Salitreenin ohella tai sijaan jumppaan myös kotona ja olen ottanut lapset pienestä asti vaikka lisäpainoiksi kyykkyyn kunnes ovat kasvaneet sen verran että osaavat itse jumpata. Meillä nuorin on erityisen innostunut myös zumbasta ja tanssitaan muutenkin paljon.
No en mäkään kysy, mutta olen tunnin treenin jälkeen kyllä aina ihan poikki. Sun ehkä kannattaisi varoa ylikuntoa...? Ap
Voin mainiosti, sekä henkisesti että fyysisesti. Kiitos vaan huolenpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap
Eikö ole mahdollista, että teet kotijumppaa? Sovitte, että sulla on oma rauha vaikka puoli tuntia.
Oikeastihan suurin osa siitä liikuntaharrastukseen menevästä ajasta on muuta kuin liikuntaa. Se aika menee siirtymiin, pukemiseen ja riisumiseen. Sen varsinaisen liikunnan voi aivan hyvin suorittaa kotonakin. Jos harvalla nyt onkaan sitä kahta tuntia illasta aikaa omalle harrastukselle, niin sen puoli tuntia voi varmasti irroittaa vaikka joka päivälle.
Voin ja pääsisin kyllä salillekin pari kertaa viikossa (mies katsoo lapsia), jos en olisi koko ajan kipeä! Mua vain ahdistaa yrittää keskittyä kotona treenaamiseen. Kai siitä on pakko yrittää päästä yli ja koittaa tehdä vaikka jotain kahvakuulaa jo tänään kun nuorempi lapsi nukkuu päiväunia. Ongelma on siis tästä ajanpuutteesta tuleva ahdistus ja se, etten siksi saa organisoitua näitä asioita jämptisti niin, että kaikki hoituisi. Ap
No nyt olet asian ytimessä: jämptisti! Sellaista käsitettä ei ole pikkulapsiperheessä. Eipä ihme, jos ahdistaa. Lapset sairastelee, keksii vaikka mitä jne. Aikuisten käsikirjoitukset ei enää toimi, kun tulee lapsia. Lapset on numero yksi sen lyhyen aikaa, kun he ovat pieniä ja muut asiat tehdään lasten ehdoilla. Tämän faktan, kun sisäistää mahdollisimman pikaisesti, selviää pikkulapsiajasta vähemmällä angstailulla. Tilanteestahan ei pois pääse ahdistumalla ja kiukuttelemalla oman pään sisällä. Ne lapset nyt on siinä ja selvä. Ne kasvaa kyllä isommiksi ja sitten elämä voi olla taas jämptiä.
Esimerkki elävästä elämästä: Lasten perhepäivähoitaja lomalla, olen järjestänyt äitini hoitamaan lapsia tärkeän työpäivän ajaksi. No äitini sairastui äkillisesti ja edessä kokous, josta en voi olla poissa. Kiidätän soiteltuani ympäriinsä tätini meille 100 km päästä taksilla. Maksa omaisuuden. Samalla taksilla pikapikaa työpaikalle: Kokous on peruttu pomon sairastumisen vuoksi.
Elämä on. Lasten kanssa tälläista sattuu. Minkäs teet :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ihan koko ketjua lukea, mutta ap vaikuttaa neuroottiselta ja lapselliselta. Voin kuvitella miltä hän näyttää, semmoinen kuivakka aikaisin rypistyvä nyrppänaama mutta ah pysyypä niin hoikkana. Iloa elämässä - mitä se on?
Ja jos lastenhoito on ongelma, niin aika monella kuntosalilla saa lapset hoitoparkkiin, käytä sitä.
3 x / vk on jo hyvä määrä liikuntaa, ja sen saa kasaan vaikka 1 x / vk sali, 1 x / vk kävelylenkki, 1 x / vk yhdistelmä kotijumpasta (kuntopyöriä saa alle satasella, käytettynä parilla kympillä), joka voi koostua esim. 10-15min kuntopyörä, lihaskuntoliikkeitä sen minkä jaksaa, toiset 10-15 min kuntopyörä, venyttely. Tästä tulee jo ihan hyvä setti jonka voi tehdä siinä muun lomassa mutta ei ole liian tylsä / rankka kotona tehtäväksi.
Lisäksi voi ottaa tavaksi esim. joka aamu polkea 5min kuntopyörää heti herättyä ja tehdä joku venyttelysarja, joku 1-3 min pituinen. Nämä (tai vaikka vuorotellen toinen niistä) antaa jo hyvän buustin päivään.
Yksi minkä olen itse ottanut nyt tavaksi kun usealla elämän saralla tiukkaa (joo, enemmän kun ap:llä, mutten avaudu nyt niistä): käyn kerran viikossa aamussa. Pakotan itseni heräämään klo 6, niin ehdin hyvin käymään uimassa ja olen silti töissä jo no 8:30-9 aikaan, eli liukuman rajoissa. Onnistuu ihan hyvin kun päättää, vaikka olen itse oikeasti tosi huono tämmöisissä (en aamuihminen ollenkaan, enkä liikuntaihminen).
Liikunta ei ole pakko olla jotain järjestettyä / rajattua, vaan voi koostua vaikka jostain ulkoilupätkistä lasten kanssa jne. Ja hartiajumituksiin auttaa hieronta ja täsmäliikkeet/venyttelyt, joita voi tehdä pitkin päivää.
Ota myös töissä tavaksi tehdä joku pieni venytys esim. 2h välein. Pyydä seisomapöytä, ja vaihtele myös sen asentoa pari kertaa päivässä.
Jos taasen kaipaat muutoin omaa aikaa, koeta ottaa sitä eri tavoin; ei se ole pakko olla kuntosali. Omaa aikaa on sitä paitsi myös tavallaan se töissä olo. Siellä saa toteuttaa itseään, ei ole perheen vaatimuksille alttiina. Saa päteä ja loistaa :).
Ja hyväksy se, että ei voi aina tuntea niin itseään hehkeän seksikkääksi, vaan voi olla muutama ylikilo ja silti on elettävä, toimittava.
Luuletko että mua kiinnostaa sun - itse asiassa todella fanaattisesti liikuntaan suhtautuvan oloiset - vinkkisi, kun esität ikäviä oletuksia ulkonäöstäni? Mulla ei muuten ylikiloja ole, vaikken treenaisikaan. Ap
Nimenomaan - sulla ei taatusti varsinaisia ylikiloja ole - ja siksi näytätkin just sellaiselta kuin alussa kuvasin. Katso peiliin.
Elämänilo ja ihmisestä välittyvä hyvä olo, itsensä ja muiden hyväksyminen, myönteinen asenne elämään ja erilaisten elämäntilanteiden hyväksyminen ja niissä pärjääminen - tiedätkö että se kyllä näkyy ja heijastuu päältä ja kauas. Ihmisessä on ikään kuin semmoinen aura. Tunnen ihmisiä joista näkyy jo päältä että joo ovat kyllä hoikkia ehkä, mutta niin onnettoman ja kireän näköisiä eivätkä taatusti nauti seksistäkään.
Oletko miettinyt miksi olet jatkuvasti niin kipeä? Vedätkö itsesi liian kireälle? Syötkö liian vähän? Oikeasti - relaa!!! Olen itse ollut nuorempana vähän kuin sinä, täydellinen, suorittaja. Siitä voi kuule oikeasti opetella pois. Vasta sitten on aidompi ihminen. Se näkyy joka asiassa, heijastuu myös työelämässä (vasta sitten alkaa menestymään todella). Sillä oletko jostain kohtaa vähän timmimpi vai et, ei lopulta ole niin suurta merkitystä. Kunhan on sen verran kunnossa että jaksaa arjessa.
Jos minun arkiliikuntavinkit, nipistä pieni hetki liikuntaan sieltä ja täältä, kuulosta neuroottisilta, niin voi voi.
Mutta sittenhän alkuperäisen kysymyksesi yhtälöä oikein ei voi mitenkään ratkaista, kun mistään kohtaa ei voi joustaa, ja sairasteluakin on kaiken lisäksi. Vai mikä olisi oikeasti oma ratkaisusi tuohon? Jos ei töistä voi vähentää, liikunnasta ei voi vähentää tai toteuttaa eri tavalla kuten ehdotettu (arjen ohessa), töistä ei voi vähentää, asumisesta ei voi vähentä.... niin mistä sitten?!
Miten omasta mielestäsi pitäisi asiat olla, että ne olisi kuten haluat? Sairastaisitte vähemmän? Pureudu sitten niihin syihin miksi sairastatte niin paljon! (liika hygienia, liikaa stressiä, ravinto...? vai vain sattuma/geenit? En osaa sanoa; itse ja omat lapset aina sairastaneet tosi vähän vaikka emme yliterveellisesti eläkään; ehkä tähän on geeneillä vaikutusta. Jos teillä nyt on sairastelukaudet menossa, voitko vain hyväksyä sen, ja yrittää toteuttaa sitten sen aikaa sinulle ilmeisesti niin tärkeää liikuntaa jollain arkiliikuntavinkeillä??)
No kuule, katsoin peiliin. Kuten teen aika monta kertaa päivässä. Koska mulla ei ole "varsinaisia ylikiloja", näytän siis automaattisesti kuivakalta?Enpä ollenkaan näytäkään, koska mulla on rasvainen iho (ja ruokavalio) enkä usko rypistyväni aikaisin. Huomattaviin juonteisiin pumppaan aikanaan täyteaineita, joten eivätpä juonteetkaan laske mieltymystäni silminnähden treenattuun vartaloon. Naama on kieltämättä nyrppä välillä, mutta ei läheskään aina, koska olen oppinut käsittelemään ahdistusta siten että ei se koko ajan hallitse ja näy päälle. Niin ja seksistä nautin thank You very much aina tilaisuuden tullen vaikka monta kertaa päivässä. Enkä syö liian vähän, vaan ihan vapaasti mitä haluan ja kun haluan. En vain halua jatkuvasti mättää hirveitä määriä epäterveellistä moskaa, vaan saatan joka päivä syödä muutaman karkin tai kourallisenkin ruuan päälle jos mieli tekee, en koskaan koko pussia kerralla. Esimerkiksi.
Mun on vaikeaa joustaa omista itselleni tärkeistä asioista ilman ahdistusta. Etenkin kun en edes sittenkään vaadi kenenkään mielestä mitään kohtuutonta määrää omaa aikaa. Johtui se sitten muista tai siitä että itse olen kipeä tai puolikuntoinen. Se on ehkä ongelman ydin .ja mitä siitä ahdistuksesta seuraa.
Kun olen täysin terve, liikun arjessa aktiivisesti, mutta se on mulle ihan normaalia elämää, eikä "kunnon ylläpitoa", treenistä puhumattakaan. Tuo että silloin tällöin polkee muutaman minuutin kuntopyörää on vähän nihkeä ajatus kun sitten pitäisi joko ravata suihkussa monta kertaa päivässä tai kylpeä hiessä jatkuvasti kotona... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten kyse on vaan ap:n huonosta elämäntilanteen hallinnasta. Tässä ketjussa on esitetty jo monia vinkkejä, mutta ne eivät tunnu kelpaavan.
Tiedän useita sm-tason urheilijoita, joilla on pieni lapsi ja päivätyö. Silti he löytävät aikaa harjoittelulle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taas ap, jolle mikään parannusehdotus ei kelpaa. Kaiken pitää olla täydellistä hänen tavallaan. Turhaa me mitään yritetään.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kumma, ettei ihmisillä ole enää tajua siitä, että eri elämänvaiheissa mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat erilaiset. On ihan turha polttaa kynttilää molemmista päistä siinä kohtaa kun lapset ovat pieniä. Alle 2-vuotias päiväkotilapsi kaipaa vain vanhempiensa jakamatonta seuraa iltaisin. Tämä vaihe on raskas, mutta myös ainutlaatuinen ja siihen kannattaa ja pitää keskittyä ja siitä voi myös nauttia. Tavoitteellisiin liikuntaharrastuksiin on aikaa useita vuosikymmeniä. PIkkulapsivaiheessa on kyse vain parista vuodesta, joiden ajaksi elämä kannattaa rauhoittaa sekä oman jaksamisensa että koko perheen hyvinvoinnin takia. Ei liikunnasta tarvitse kokonaan luopua kuten sadat kommentit tässä ketjussa ovat asian eri tavoin esittäneet, mutta jos tässä edelleen jankataan tietyistä kuntosalitavoitteista niin se nyt vaan ei ole viisasta.
Ihan muuten turha väittää, että lihasjumeihin ja migreeneihin auttaa _vain ja ainoastaan_ raskas treeni. Suosittelen OMT-fysioterapeutilla tai muulla hyvällä ammattilaisella käyntiä, jolla voisi olla ammattilaistasoisia, mutta elämäntilanteeseen (pieni lapsi, täyspäiväinen työ ja sairastelukierre) sopivia ideoita lihasten tasapainon ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Muista myös, että jopa ammattiurheilijoillakin voi olla pahoja ja pitkällisiä sairastamiskausia ja ei siinä kenellekään ole oikotietä onneen. Kun keho ei kestä niin lepo ja tauotus on pakollista. Jos pää ei kestä niin silloin kyse on neuroottisuudesta, riippuvuudesta tai heikosta tavallisen arjen siedosta. Tällöin pään treenaaminen auttaa asiaan kaikkein parhaiten. Myös ulkonäköön kohdistuvia pakkomielteitä (kuten sitä pömpöttävää vatsaa, vaikkei yhtään ylipainoa ole) hoidetaan parhaiten nuppitreenillä. Neuvolasta kannattaa kysellä keskusteluapuja tai sitten yksityiseltä, jos lompakko antaa periksi. Ei pelkoa: sielläkään ei tulla kieltämään treenausta, mutta autetaan käsittelemään ahdistuksiasi.
Mitä tapahtuu, kun ahdistuksesi kasvaa liian suureksi tai joudutkin vielä joustamaan lapsesi ja perheesi vuoksi? Mieti Olisiko aika tehdä asialle jotain ennen kuin päässäsi flippaa lopullisesti?
Kaikkea ei voi elämässä saada etenkin, jos eletään arkea pikkulapsiperheessä.
Tai jos elämässä on tärkeintä se, että keho on kuin huippu-urheilijan niin sitten pitää jättää jotain muuta pois.
Jätä perheesi tai lopeta nykyinen työsi. Miten olisi ammatti liikunnan parissa?
Lisäksi ihmetyttää, että olet tyrmännyt kaikki sinulle annetut neuvot ja vinkit huonoina, jos kerta tiedät itse paremmin niin miksi avaudut tänne AV:lle ongelmistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minkä ap sairaudelleen voi, kun ei ole sairaudentuntoa.
Vierailija kirjoitti:
No minkä ap sairaudelleen voi, kun ei ole sairaudentuntoa.
Niin minkä sairauden tuntoa mulla ei ole? Kyllä sanoisin että mulla on esimerkiksi liikkumattomuudesta ja sairastelusta johtuvaa ahdistuneisuutta häiriöksi asti sekä neuroottisuutta, etenkin kun univelka äityy pahaksi. Ei muuta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, kun ahdistuksesi kasvaa liian suureksi tai joudutkin vielä joustamaan lapsesi ja perheesi vuoksi? Mieti Olisiko aika tehdä asialle jotain ennen kuin päässäsi flippaa lopullisesti?
Kaikkea ei voi elämässä saada etenkin, jos eletään arkea pikkulapsiperheessä.
Tai jos elämässä on tärkeintä se, että keho on kuin huippu-urheilijan niin sitten pitää jättää jotain muuta pois.
Jätä perheesi tai lopeta nykyinen työsi. Miten olisi ammatti liikunnan parissa?
Lisäksi ihmetyttää, että olet tyrmännyt kaikki sinulle annetut neuvot ja vinkit huonoina, jos kerta tiedät itse paremmin niin miksi avaudut tänne AV:lle ongelmistasi?
En ole kaikkia neuvoja tyrmännyt. Ja neuvojen saamisesta on mulle sekin hyöty, että se inspiroi keksimään omia ratkaisuja, vaikka suoraan saadut neuvot eivät toimisikaan. ap
Tee nyt vaan niitä töitäs, että pääset töistä ajoissa eikä ahdistus kasva.
Ei ole ap:lla vaikeuksia palstailun yhdistämisessä perhe-elämään, kuntoiluun tai töihin.
Ap hae apua. Ahdistuneisuus ja unettomuus on huono yhdistelmä. Onko suvussanne taipumusta masennukseen? Unettomuus voi laukaista myös maanisuuden jos sitä on yhtään veressä. Pysähdy hyvä nainen! Elämäsi suurin vaikeus on omat hallitsemattomat vaatimuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Se on kumma, ettei ihmisillä ole enää tajua siitä, että eri elämänvaiheissa mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat erilaiset. On ihan turha polttaa kynttilää molemmista päistä siinä kohtaa kun lapset ovat pieniä. Alle 2-vuotias päiväkotilapsi kaipaa vain vanhempiensa jakamatonta seuraa iltaisin. Tämä vaihe on raskas, mutta myös ainutlaatuinen ja siihen kannattaa ja pitää keskittyä ja siitä voi myös nauttia. Tavoitteellisiin liikuntaharrastuksiin on aikaa useita vuosikymmeniä. PIkkulapsivaiheessa on kyse vain parista vuodesta, joiden ajaksi elämä kannattaa rauhoittaa sekä oman jaksamisensa että koko perheen hyvinvoinnin takia. Ei liikunnasta tarvitse kokonaan luopua kuten sadat kommentit tässä ketjussa ovat asian eri tavoin esittäneet, mutta jos tässä edelleen jankataan tietyistä kuntosalitavoitteista niin se nyt vaan ei ole viisasta.
Ihan muuten turha väittää, että lihasjumeihin ja migreeneihin auttaa _vain ja ainoastaan_ raskas treeni. Suosittelen OMT-fysioterapeutilla tai muulla hyvällä ammattilaisella käyntiä, jolla voisi olla ammattilaistasoisia, mutta elämäntilanteeseen (pieni lapsi, täyspäiväinen työ ja sairastelukierre) sopivia ideoita lihasten tasapainon ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Muista myös, että jopa ammattiurheilijoillakin voi olla pahoja ja pitkällisiä sairastamiskausia ja ei siinä kenellekään ole oikotietä onneen. Kun keho ei kestä niin lepo ja tauotus on pakollista. Jos pää ei kestä niin silloin kyse on neuroottisuudesta, riippuvuudesta tai heikosta tavallisen arjen siedosta. Tällöin pään treenaaminen auttaa asiaan kaikkein parhaiten. Myös ulkonäköön kohdistuvia pakkomielteitä (kuten sitä pömpöttävää vatsaa, vaikkei yhtään ylipainoa ole) hoidetaan parhaiten nuppitreenillä. Neuvolasta kannattaa kysellä keskusteluapuja tai sitten yksityiseltä, jos lompakko antaa periksi. Ei pelkoa: sielläkään ei tulla kieltämään treenausta, mutta autetaan käsittelemään ahdistuksiasi.
En ota muilta osin kantaa, mutta tuosta lihasjumeista. Jos on rankaongelmaa, fysioterapeutti nimenomaan neuvoo käymään salilla ja jumppaamaan. Neuvoo vain sopivat liikkeet joita sitten itsekseen täytyy tehdä, usein. Mikään kerta viikossa ei riitä. Ainakaan omaan rankaongelmaani ei ole auttanut kuin kunnon treeni.
t. Se toinen rankaongelmista kärsivä
Alue: Aihe vapaa
Tai se kolmas osapuoli, perhe? Miten jaksaa mies, entä sairasteleva lapsi?