Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-2000001123686.html

Mielenkiintoinen juttu!

Mutta ei valitettavasti helpota jumiongelmaan....

Aion nyt tosiaan noudattaa edellä kuvaamaani viikko-ohjelmaa suurin piirtein olosuhteet huomioon ottaen. Jos sairastelu jatkuu, en tiedä miten jaksan mutta ainakin yritän ottaa rennommin siinäkin tilanteessa ja panostaa sitten edes kehonhuoltoon säännöllisesti.

Ehdin töissä palstailla hieman kahvi- ja vessataukojen ohessa ;)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma, ettei ihmisillä ole enää tajua siitä, että eri elämänvaiheissa mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat erilaiset. On ihan turha polttaa kynttilää molemmista päistä siinä kohtaa kun lapset ovat pieniä. Alle 2-vuotias päiväkotilapsi kaipaa vain vanhempiensa jakamatonta seuraa iltaisin. Tämä vaihe on raskas, mutta myös ainutlaatuinen ja siihen kannattaa ja pitää keskittyä ja siitä voi myös nauttia. Tavoitteellisiin liikuntaharrastuksiin on aikaa useita vuosikymmeniä. PIkkulapsivaiheessa on kyse vain parista vuodesta, joiden ajaksi elämä kannattaa rauhoittaa sekä oman jaksamisensa että koko perheen hyvinvoinnin takia. Ei liikunnasta tarvitse kokonaan luopua kuten sadat kommentit tässä ketjussa ovat asian eri tavoin esittäneet, mutta jos tässä edelleen jankataan tietyistä kuntosalitavoitteista niin se nyt vaan ei ole viisasta.

Ihan muuten turha väittää, että lihasjumeihin ja migreeneihin auttaa _vain ja ainoastaan_ raskas treeni. Suosittelen OMT-fysioterapeutilla tai muulla hyvällä ammattilaisella käyntiä, jolla voisi olla ammattilaistasoisia, mutta elämäntilanteeseen (pieni lapsi, täyspäiväinen työ ja sairastelukierre) sopivia ideoita lihasten tasapainon ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Muista myös, että jopa ammattiurheilijoillakin voi olla pahoja ja pitkällisiä sairastamiskausia ja ei siinä kenellekään ole oikotietä onneen. Kun keho ei kestä niin lepo ja tauotus on pakollista. Jos pää ei kestä niin silloin kyse on neuroottisuudesta, riippuvuudesta tai heikosta tavallisen arjen siedosta. Tällöin pään treenaaminen auttaa asiaan kaikkein parhaiten. Myös ulkonäköön kohdistuvia pakkomielteitä (kuten sitä pömpöttävää vatsaa, vaikkei yhtään ylipainoa ole) hoidetaan parhaiten nuppitreenillä. Neuvolasta kannattaa kysellä keskusteluapuja tai sitten yksityiseltä, jos lompakko antaa periksi. Ei pelkoa: sielläkään ei tulla kieltämään treenausta, mutta autetaan käsittelemään ahdistuksiasi.

En ota muilta osin kantaa, mutta tuosta lihasjumeista. Jos on rankaongelmaa, fysioterapeutti nimenomaan neuvoo käymään salilla ja jumppaamaan. Neuvoo vain sopivat liikkeet joita sitten itsekseen täytyy tehdä, usein. Mikään kerta viikossa ei riitä. Ainakaan omaan rankaongelmaani ei ole auttanut kuin kunnon treeni.

t. Se toinen rankaongelmista kärsivä

Meillä kotona sama (halutessaan sais eläkepaperit), mutta vaivaiselle on järjestynyt kyllä ne muutama kunnon treeni +muutama 15 min iltajumppa viikossa, ja toinenkin pystyy vielä 3-4 treeniä viikkoon tekemään. Puoliso treenaa aina muualla, minä aina kotona tai lenkillä, hyväksyn sen elämän tosiasiana. Aika järjestyy koska olen lasten kans kotona ja palatessani meen osa-aikatöihin. Turvaverkkoja ei ole ja tuo lisäaika on kymmenkertaisesti menetetyn rahan veroinen. Vastausten perusteella ap haluaa kaiken sillä hetkellä ja sillä tavalla kuin hän haluaa, se taas ei ole perheelliselle millään lailla todennäköistä. Treenisuunnitelma vaikutti fiksulta ja hyvältä, mutta vain sillä ehdoin, että ap pystyy käsittelemään väliin jääneet treenit mielessään ilman ahdistusta. Niitä nimittäin väistämättä tulee. Miten muuten kukaan ei ole noteerannut apn ilmoittamaa rasvaprosenttia 13? Se on anorektikon tai kilpaurheilijan rasvaprosentti. Joustamaton puhetapa ja ahdistus viittaavat ensimmäiseen.

No ei se kyllä nyt näin mene että kun teet lapsen, täytyy oma hyvinvointi unohtaa täysin, höpön löpön. Kun äiti voi hyvin voi myös lapset hyvin. Mutta jos harrastuksesta aiheutuu lisästressiä ei sekään hyväksi ole. Aikataulutus täytyy vaan osata laittaa kohdilleen. Voihan sitä herätä aikaisemmin kun lapset tai sitten lasten nukkumaanmenon jälkeen liikkua. Riippuu tietenkin siitä onko ohjattua liikuntaa tai itsenäistä. Tsemppiä vaan, itsellä sama edessä, mutta juosta voi sentään mihin kellonaikaan vaan...

^en ole laiha enkä stressaa syömisiä yhtään, bmi on 21. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma, ettei ihmisillä ole enää tajua siitä, että eri elämänvaiheissa mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat erilaiset. On ihan turha polttaa kynttilää molemmista päistä siinä kohtaa kun lapset ovat pieniä. Alle 2-vuotias päiväkotilapsi kaipaa vain vanhempiensa jakamatonta seuraa iltaisin. Tämä vaihe on raskas, mutta myös ainutlaatuinen ja siihen kannattaa ja pitää keskittyä ja siitä voi myös nauttia. Tavoitteellisiin liikuntaharrastuksiin on aikaa useita vuosikymmeniä. PIkkulapsivaiheessa on kyse vain parista vuodesta, joiden ajaksi elämä kannattaa rauhoittaa sekä oman jaksamisensa että koko perheen hyvinvoinnin takia. Ei liikunnasta tarvitse kokonaan luopua kuten sadat kommentit tässä ketjussa ovat asian eri tavoin esittäneet, mutta jos tässä edelleen jankataan tietyistä kuntosalitavoitteista niin se nyt vaan ei ole viisasta.

Ihan muuten turha väittää, että lihasjumeihin ja migreeneihin auttaa _vain ja ainoastaan_ raskas treeni. Suosittelen OMT-fysioterapeutilla tai muulla hyvällä ammattilaisella käyntiä, jolla voisi olla ammattilaistasoisia, mutta elämäntilanteeseen (pieni lapsi, täyspäiväinen työ ja sairastelukierre) sopivia ideoita lihasten tasapainon ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Muista myös, että jopa ammattiurheilijoillakin voi olla pahoja ja pitkällisiä sairastamiskausia ja ei siinä kenellekään ole oikotietä onneen. Kun keho ei kestä niin lepo ja tauotus on pakollista. Jos pää ei kestä niin silloin kyse on neuroottisuudesta, riippuvuudesta tai heikosta tavallisen arjen siedosta. Tällöin pään treenaaminen auttaa asiaan kaikkein parhaiten. Myös ulkonäköön kohdistuvia pakkomielteitä (kuten sitä pömpöttävää vatsaa, vaikkei yhtään ylipainoa ole) hoidetaan parhaiten nuppitreenillä. Neuvolasta kannattaa kysellä keskusteluapuja tai sitten yksityiseltä, jos lompakko antaa periksi. Ei pelkoa: sielläkään ei tulla kieltämään treenausta, mutta autetaan käsittelemään ahdistuksiasi.

En ota muilta osin kantaa, mutta tuosta lihasjumeista. Jos on rankaongelmaa, fysioterapeutti nimenomaan neuvoo käymään salilla ja jumppaamaan. Neuvoo vain sopivat liikkeet joita sitten itsekseen täytyy tehdä, usein. Mikään kerta viikossa ei riitä. Ainakaan omaan rankaongelmaani ei ole auttanut kuin kunnon treeni.

t. Se toinen rankaongelmista kärsivä

Meillä kotona sama (halutessaan sais eläkepaperit), mutta vaivaiselle on järjestynyt kyllä ne muutama kunnon treeni +muutama 15 min iltajumppa viikossa, ja toinenkin pystyy vielä 3-4 treeniä viikkoon tekemään. Puoliso treenaa aina muualla, minä aina kotona tai lenkillä, hyväksyn sen elämän tosiasiana. Aika järjestyy koska olen lasten kans kotona ja palatessani meen osa-aikatöihin. Turvaverkkoja ei ole ja tuo lisäaika on kymmenkertaisesti menetetyn rahan veroinen. Vastausten perusteella ap haluaa kaiken sillä hetkellä ja sillä tavalla kuin hän haluaa, se taas ei ole perheelliselle millään lailla todennäköistä. Treenisuunnitelma vaikutti fiksulta ja hyvältä, mutta vain sillä ehdoin, että ap pystyy käsittelemään väliin jääneet treenit mielessään ilman ahdistusta. Niitä nimittäin väistämättä tulee. Miten muuten kukaan ei ole noteerannut apn ilmoittamaa rasvaprosenttia 13? Se on anorektikon tai kilpaurheilijan rasvaprosentti. Joustamaton puhetapa ja ahdistus viittaavat ensimmäiseen.

No olen noteerannut ja sehän todisti, että kyseessä on ongelma päänupissa eikä muualla. Ja pari muutakin täällä on yrittänyt sanoa samaa. Emme varmaan riittävän selvästi. 

Onko siis pohjimmiltaan suurin ongelma siinä että lapset vie liikaa aikaa ja energiaa? Olisitko mieluummin lapseton tai vain yhden lapsen äiti?

Ap näköjään antoikin tuolle rasvaprosentille vastineen, jos tosiaan noin niin ok. Mutta juu, hyvä suunnitelma ap, suosittelen yhä liikunnan kaveriksi jotain -ei ehkä terapiaa vaan itsekseen tehtävää ajattelutyötä- siihen ahdistukseen. Stressi tulee jos ei pysty joustamaan, toki itsekin olisin aika liipasimissa jos joku kuukauden tauko takana kunnon liikunnasta tiedän tunteen kyllä, mutta että saisit nautittua siitä hyvästä mitä sulla on. Siis sulla on nytkin unelmatimmi peräsin, mutta pelkäät jo että kohta ei? Älä pelkää vaan pistä ne hyvät farkut päälle ja nauti siitä että voit! Kun lapset on flunssassa, mieti ne vois olla myös syöpähoidossa. Kun ei oo aikaa, niin vaikka se on vaikeaa niin yritä välillä irrottautua ja ajatella, mitä jos olisitkin yksin, olisko parempi sekään? Positiivista ajattelua oppii pelkästään sillä että tietoisesti etsii hyviä ajatuksia, ja sit tietoisesti toistaa niitä kunnes uskoo ja ne on totta. Tiedän kun oon itse vasta paskoinkäymisien edessä pakolla opetellut.

Vierailija kirjoitti:

Ap näköjään antoikin tuolle rasvaprosentille vastineen, jos tosiaan noin niin ok. Mutta juu, hyvä suunnitelma ap, suosittelen yhä liikunnan kaveriksi jotain -ei ehkä terapiaa vaan itsekseen tehtävää ajattelutyötä- siihen ahdistukseen. Stressi tulee jos ei pysty joustamaan, toki itsekin olisin aika liipasimissa jos joku kuukauden tauko takana kunnon liikunnasta tiedän tunteen kyllä, mutta että saisit nautittua siitä hyvästä mitä sulla on. Siis sulla on nytkin unelmatimmi peräsin, mutta pelkäät jo että kohta ei? Älä pelkää vaan pistä ne hyvät farkut päälle ja nauti siitä että voit! Kun lapset on flunssassa, mieti ne vois olla myös syöpähoidossa. Kun ei oo aikaa, niin vaikka se on vaikeaa niin yritä välillä irrottautua ja ajatella, mitä jos olisitkin yksin, olisko parempi sekään? Positiivista ajattelua oppii pelkästään sillä että tietoisesti etsii hyviä ajatuksia, ja sit tietoisesti toistaa niitä kunnes uskoo ja ne on totta. Tiedän kun oon itse vasta paskoinkäymisien edessä pakolla opetellut.

Minkä vastineen? Se rasvaprosenttihan oli tippunut huomattavasti treenin myötä, ei ole pajunvitsana syntynyt. 

No bmi 21 on hyvä, samoin jos oikeasti syö rennosti. Ahdistus on edelleen hälyttävää, mutta en halua toisaalta vieraasta ihmisestä väittää mitä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Onko siis pohjimmiltaan suurin ongelma siinä että lapset vie liikaa aikaa ja energiaa? Olisitko mieluummin lapseton tai vain yhden lapsen äiti?

En, vain sairastelu ja siihen liittyvä väsymys on ongelma!

Rasvaprosenttini muuten ei sinänsä kerro mitään mistään ongelmasta. Noissa prosenteissa olen kunhan pari kolme kertaa viikossa saan treenattua tunnin per kerta. Ap

Vierailija kirjoitti:

No bmi 21 on hyvä, samoin jos oikeasti syö rennosti. Ahdistus on edelleen hälyttävää, mutta en halua toisaalta vieraasta ihmisestä väittää mitä en tiedä.

BMI on ok, mutta ap on kireä ja sairastelee ja jollainhan tuo BMI on saavutettu tai sitten on tosissaan tehty töitä muuttamalla rasvaa suoraan lihakseksi, koska rasvaprosentti on kuitenkin saatu puolitettua. Ei ole tainnut tapahtua kovin rennosti tekstistä päätellen. 

Vieläkin te jaksatte meuhkata tästä samasta aiheesta!! Tehköön ap ihan mitä lystää. En voi uskoa, että ap on edes ihan tosissaan, kunhan jekuttaa teitä "neuvonantajia". Jos onkin, niin kyllä elämä vielä opettaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. En voi todellakaan kyllä ymmärtää et elämä pyörii pelkästään timmin perseen ympärillä, hohhoijaa...

Juu, ei se helppoa ole. Mä harrastan joukkuelajia, tykkään juoksemisesta ja 2 pientä lasta on ja mulle on todella tärkeää olle paljon lasten kanssa kun ovat pieniä, mutta rakastan myös harrastuksiani, ja työtänikin. Mä olen kokenut, että tilanteessa on auttanut

-Taloudelliset asiat on järjestetty niin, että lapset hoidetaan 3-vuotiaiksi kotona. Minä n. 2 vuotta ja mies n. vuoden kotona. Niin kauan kuin olin kotona, saatoin hyvällä omallatunnolla urheilla ja harrastaa iltaisin

-Kun kotona oli pieni vauva (alle 6kk), keskityin suosiolla häneen ja kaikki kodin ulkopuolinen oli vain ekstraa jos joskus pääsin/raaskin lähtemään jonnekin

-Olen hommannut työn, jossa on vapaat työajat. Kun olen ollut töissä ja mies kotona, niin olen juossut joko keskellä päivää tai myöhään illalla kun lapset nukkumassa. Harrastuksen suhteen olen onnekas, koska treenit ovat suht myöhään illalla, joten yleensä pääsen niihin

-Sanomattakin selvää, että olemme tasavertaisia vanhempia miehen kanssa (no, ihan vauvaikä poislukien) ja täysin vaihdettavissa toisiimme kotona

-Tiedän, mikä minulle on tärkeintä ja tiedän myös, että pikkulapsivaihe on ohimenevä. Siksi minulle ei ole ongelma priorisoida lapset, jos tilanne vaatii. Mutta yleensä ei vaadi, ks. yllä.

Ota laskutoimituksissa huomioon että sun puoliso on ihan yhtäoikeutettu olemaan saman tuntimäärän pois kotoa.Jos sanoo ettei halua, mieti miksi.Oletko syyllistänyt työntämällä omaa migreeniäsi liikaa esiin

Ap:n ongelma ei siis ole huono ajankäytön suunnittelu vaan sairastelu, eikö se niin ole- mitä sille sitten voi tehdä muuta kuin hyväksyä tilanne sellaisena kuin se nyt on. Ja jos iso osa ahdistuksesta tulee siitä että pelkää ulkonäön rupsahtavan niin sitten voi miettiä miksi se ulkonäkö on niiiiin tärkeä. Ei tarvitse edes alkaa pitää sitä vähemmän tärkeänä, mutta se kuulostaa kyllä huonon itsetunnon oireelta.

Löytykö vastaus?

Löllö kirjoitti:

Löytykö vastaus?

Miten on

Aivan älytön keskustelu. Ap vaikuttaa tosi kireältä ja pahantuuliselta, mikään ei kelpaa. Syynä varmaan se, että logiikka ontuu.

Ap:n väite 1 ) : pakko käydä treenaamassa salilla, ettei tule migreeniä

Reunaehdot: on lapsia, eli aikaa ei ole iltaisin paljon, on työ, eli aikaa ei ole päivisin.

Ratkaisu: vähennä työntekoa, tee 80 pros työpäivää tai palaa hoitovapaalle, vaihda alaa jonnekin, missä niskat ei jumitu

kommentti tähän ratkaisuun: en halua!

paluu alkuun. niskat jumissa, ei aikaa, kiukuttelen sitten siitä.

Ja sitten paljastuu, että ap ei halua käydä salilla vain siksi, ettei tule migreeniä, vaan siksi, että haluaa omaa aikaa poissa kotoa ja haluaa pienentää rasvaprosenttiaan ja muokata lihaksiaan. Nämä eivät liity migreenin ehkäisyyn vaan ap:n haluihin. Jos ap ei halua vähentää työntekoaan, hänen on lykättävä näiden halujen toteuttamista. Yksinkertaista. No, ap "en halua!!!" ja taas kiukutellaan. 

MIlloin miehesi sitten käy liikkumassa? kun vetoat siihen että ää ää, miksi mies sitten saa käydä 4 krt viikossa ja minä en saa?

Oletteko todella nuoria? Kannattaisi varmaan miettiä yhtenä vaihtoehtona alan vaihtoa johonkin sellaiseen työhön, josta nauttisit, niin, että se 40 h/viikossa olisi jo sitä sun omaa aikaa poissa kotoa. Ethän sä voi koko iltaa käyttää palautumiseen paskasta työstä, koska sulla on ne lapset. Näin se nyt vaan on. Ja mieskään ei varmaan joka ainoa ilta tarvitse sitä parisuhdeaikaa, mitä jos kerran viikossa lähtisit salille sillä kellonlyömällä kun lapset on saatu nukkumaan? Tai ainakin se 2-v. Laitatte hänet jo klo 20 nukkumaan, ja lähdet silloin salille, olet klo 22 kotona jos sulla menee 2 h tuohon. Ja jos se on liian myöhään, niin jätät sinä iltana miehen hoitamaan iltatoimet, ja lähdet jo klo 19, jolloin olet kotona kl 21. Jää vielä vähän aikaa myös parisuhteelle, jos menette esim 23 aikaa nukkumaan. Ei toi nyt oikeasti ole noin mahdotonta. Itse vaan hakkaat päätä seinään kun kyselet täällä että miten saat lisää tunteja vuorokauteen. No et niitä saa, vaan jos sun on pakko salilla käydä, etkä suostu siitä vähentämään niin sitten prkl vähennät jostain muusta! Ei ole rakettitiedettä.

1) Vähennä työntekoa 80 prosenttiin jolloin voit käydä joka arki-ilta salilla jos omatuntosi sen sallii kun lapset ovat hoidossa

tai 

2) vähennä parisuhdeaika pois yhdeltä-kahdelta  illalta viikossa

tai

3) vähennä yöunistasi ja lähde aamulla klo 06 salille kerran viikossa

tai 

4) lähde la ja su lasten päiväuniajaksi salille. Varmaan myös viikonloppuna voisi lähteä pariksi tunniksi lasten hereillä ollessa ja antaa miehen olla lasten kanssa. 

Missä välissä miehesi käy liikkumassa? Mikset tee samoin itse?

Jos ap olisi sanonut olevansa ahdistushäiriöinen pullukka, ketjuun kirjoittelijat olisivat kilvan rohkaisseet häntä ottamaan omaa aikaa ja liikkumaan. :D