Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (52)
Tämä on niitä itsekeskeisiä äijiä joiden mielestä toisen miellyttäminen on nöyristelyä ja toisen pyynnön mukaan tekeminen alistumista ja periksi antamista. Niin nähty. Ei tule muuttumaan.
AP: en tiedä kommentoitko ensimmäiseen vastaukseen mutta AP kirjoittaja on mies
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
AP:
.. no tätäpä juuri.. mulla on luovuttaminen enemmän kuin lähellä.
Ongelma tässä on se että hänellä on joku henkinen lukko asian suhteenjota yritän tässä ymmärtää. Kun siis yhdessäolomme on muuten aivan mahtavaa, mutta tämä asia alkaa olla mulle iso taakka. Koska mulle tulee fiilis että hänen rakkautensa on riippuvainen siitä mitä mä toimitan, ei siitä mitä mä henkilönä olen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
siksi että käytännön asioiden ulkopuolella olemme hyvä pari. Keskustelu on hyvää, seksi on hyvää, kun mä järjestän jotain niin meillä on kivaa..
Sinkkunaiset haluaa sellaisia prinssejä jotka tulee ja pelastaa eikä niiden tarvii muuta kun olla vaan. Näin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
siksi että käytännön asioiden ulkopuolella olemme hyvä pari. Keskustelu on hyvää, seksi on hyvää, kun mä järjestän jotain niin meillä on kivaa..
No eikö kannattaisi muuttaa yhteen? Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
siksi että käytännön asioiden ulkopuolella olemme hyvä pari. Keskustelu on hyvää, seksi on hyvää, kun mä järjestän jotain niin meillä on kivaa..
No eikö kannattaisi muuttaa yhteen? Eri
Työt, muksut, ei pysty juuri nyt.. ehkä vuosien päästä. Mutta muuttaako se tilannetta siltikään?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niitä itsekeskeisiä äijiä joiden mielestä toisen miellyttäminen on nöyristelyä ja toisen pyynnön mukaan tekeminen alistumista ja periksi antamista. Niin nähty. Ei tule muuttumaan.
.. näitä on varmaan molemmissa sukupuolissa. En halua tästä mies/nais juttua.. (AP)
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..
Jotain muuta. Te olette erilaisia. Ei kyse ole henkisestä lukosta tai rakkauden puutteesta. Hän on omanlaisensa ja sinä omanlaisesi.
Te ette ymmärrä toistenne ajatuksia tai toistenne tapaa elää. Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa.
Tätä voi verrata vaikka kissaan ja koiraan. Eivät ne ymmärrä toisiaan eivätkä toistensa elkeitä. Silti kumpikaan ei ole vääränlainen.
Väärä miestyyppi. On miehiä, jotka osallistuvat kodin askareisiin spontaanisti ja sitten on miehiä, joilla on selkeä ymmärrys miesten ja naisten roolista parisuhteessa. Vältä jälkimmäisiä.
Teillä on erilainen rakkaudenkieli, sinulla se on tekemistä, hänellä se on puhumista?
Vierailija kirjoitti:
Teillä on erilainen rakkaudenkieli, sinulla se on tekemistä, hänellä se on puhumista?
Vai onko se just toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Väärä miestyyppi. On miehiä, jotka osallistuvat kodin askareisiin spontaanisti ja sitten on miehiä, joilla on selkeä ymmärrys miesten ja naisten roolista parisuhteessa. Vältä jälkimmäisiä.
AP:
Olen itse mies. Vältän miehiä parisuhteissa noin ylipäätään ;)
Vierailija kirjoitti:
Teillä on erilainen rakkaudenkieli, sinulla se on tekemistä, hänellä se on puhumista?
No se voi olla toki näin. Se vaan ei auta että se arki alkaa tulla raskaaksi kun pitää hoitaa omat jutut 100% ja sitten duunata tämän suhteen ja hänen juttujensa eteen. Alkaa se rakkauden kieli kuihtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärä miestyyppi. On miehiä, jotka osallistuvat kodin askareisiin spontaanisti ja sitten on miehiä, joilla on selkeä ymmärrys miesten ja naisten roolista parisuhteessa. Vältä jälkimmäisiä.
AP:
Olen itse mies. Vältän miehiä parisuhteissa noin ylipäätään ;)
Voi voi.. Tiedä kuinka upean parisuhteen löytäisit kun et olisi noin rajoittunut. 😁
Mun suositus on, että annat ne nyt miehelle antamasi rakkauden teot itsellesi. Ei enää ilmaisia voikkuleipäsiä, nikkarointeja yms.
Kokemuksesta sanon että alkaa ärsyttään ajan myötä enemmän.
Itse menin miehen luokse aina, bussilla, hän ei tullut ikinä mun luo omalla autolla. Hänen kodissa piti aina tehdä jotain, esim. Pyykit, huoltaa autoa tai pihaa, lapsia. Ruuat vein lähes aina mukanani, en usein tiennyt montako henkeä siellä on kun oletin että nyt on kummallakin lapsivapaa viikonloppu ja saadaan olla kaksin. Usein ei saatu, häntä se ei haitannut.
Aluksi koitin vaan sopeutua ja mielelläni autan. Mutta aloin kaipaan sitä kahdenkeskistä aikaa.
Aloin ymmärtämään, että meidän suhde ja sen huoltaminen ei ollu prioriteettilistan kärjessä, luovutin.
N40