Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!

Vierailija kirjoitti:

238, en halua downshiftata, en todellakaan muuttaa (eikä perhekään!) enkä jaksa ainakaan nyt vaihtaa alaa eikä hoitovapaan jatkamiseen ole varaa. Ja kuten todettua, jos-vain-olisin-terve enkä jatkuvasti sairas tai toipilas, saisin liikuttua riittävästi tässäkin elämäntilanteessa. Alkaa vain usko mennä siihen, että joskus olisin edes kuukauden kunnossa. Tai lapset/mies. Ap

Jos sairastelu on ongelmasi niin pitäisikö sitten kysyä neuvoa lääkäriltä eikä av:lta? Just suggesting.

Elämä on elettävä sellaisena kuin se vastaan tulee. Takapuolenkin saa pidettyä kuosissa ihan kotijumpalla ja kyykyillä. Jos on jatkuvasti sairaana, olis varmaan syytä käydä lääkärissä. Kunto-ohjelmasi kuulostaa ihan hyvältä ja järkevältä. Menet salille sitten kun pystyt tai hankit kotiin enemmän kuntoilulaitteita. Sinulla ap on kuitenkin mies joten enemmän vetovastuuta hänelle arjen pyörittämisessä tai palkkaatte ulkopuolista apua.

En jaksa lukea nyt koko ketjua, mutta miksi sinä et pääse harrastamaan liikuntaa jos mies tai lapsista joku/jotkut on sairaana?

Vierailija kirjoitti:

238, en halua downshiftata, en todellakaan muuttaa (eikä perhekään!) enkä jaksa ainakaan nyt vaihtaa alaa eikä hoitovapaan jatkamiseen ole varaa. Ja kuten todettua, jos-vain-olisin-terve enkä jatkuvasti sairas tai toipilas, saisin liikuttua riittävästi tässäkin elämäntilanteessa. Alkaa vain usko mennä siihen, että joskus olisin edes kuukauden kunnossa. Tai lapset/mies. Ap

Kasva aikuiseksi. Tosi hienosti on sulla mennyt elämä, jos tämä on nyt ensimmäinen luopuminen tai kompromissi, mihin joudut.

Vierailija kirjoitti:

Ap saanut aika paljon kuraa niskaansa. Sairastelu on sairastelua, se menee sit ohi jossain välissä. Siinä ei auta ku ottaa iisisti ja tehdä se minkä kykenee. Muutenhan sun viikko-ohjelma kuulosti hyvältä. Mä kyllä ymmärrän sua täysin ton urheilun suhteen. Olen sairastanut aikoinani vakavan masennuksen ja sain kamalia ahdistuskohtauksia, nykyään jos liikunta jää väliin tai on paljon sairaana niin huomaan ahdistuksen nostavan päätään. Mulle juokseminen on ennaltaehkäisevää toimintaa, toki nautinkin siit älyttömästi. Mut yritä uskoa,et se sairastelu menee ohi ja sillä välin teet mitä pystyt.

Mulla ei ole ollut masennusta, mutta ahdistusta ja neuroottista ajattelua senkin edestä. Raskas liikunta etenkin säännöllisenä vaikuttaa ihan konkreettisesti eli hormonaalisesti mielialaan ja itsetuntoon, plus peilistä näkyvät tulokset, että kun ne viedään, laskee mieliala todella paljon ja ahdistus lisääntyy. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

238, en halua downshiftata, en todellakaan muuttaa (eikä perhekään!) enkä jaksa ainakaan nyt vaihtaa alaa eikä hoitovapaan jatkamiseen ole varaa. Ja kuten todettua, jos-vain-olisin-terve enkä jatkuvasti sairas tai toipilas, saisin liikuttua riittävästi tässäkin elämäntilanteessa. Alkaa vain usko mennä siihen, että joskus olisin edes kuukauden kunnossa. Tai lapset/mies. Ap

Kasva aikuiseksi. Tosi hienosti on sulla mennyt elämä, jos tämä on nyt ensimmäinen luopuminen tai kompromissi, mihin joudut.

Ei ole. Ei tarvitse olettaa mitään. Tämä on nyt vain se asia, joka pitää mut henkisesti ja fyysisesti toimintakykyisenä. Ap

Ehdottipa mitä tahansa, aina löytyy joku vasta-argumentti. Vaikea kuvitella miten ei 5 kk:n aikana ole päässyt salille kun on mieskin talossa ja toinen lapsi jo kouluikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea nyt koko ketjua, mutta miksi sinä et pääse harrastamaan liikuntaa jos mies tai lapsista joku/jotkut on sairaana?

No jos mies on pahasti sairaana, en ole niin itsekäs että pakottaisin sen hoitamaan lapsia salini ajan. Toki jos itse olen terve ja mies myös ja lapsi sairas, saatan mennä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

238, en halua downshiftata, en todellakaan muuttaa (eikä perhekään!) enkä jaksa ainakaan nyt vaihtaa alaa eikä hoitovapaan jatkamiseen ole varaa. Ja kuten todettua, jos-vain-olisin-terve enkä jatkuvasti sairas tai toipilas, saisin liikuttua riittävästi tässäkin elämäntilanteessa. Alkaa vain usko mennä siihen, että joskus olisin edes kuukauden kunnossa. Tai lapset/mies. Ap

Kasva aikuiseksi. Tosi hienosti on sulla mennyt elämä, jos tämä on nyt ensimmäinen luopuminen tai kompromissi, mihin joudut.

Ei ole. Ei tarvitse olettaa mitään. Tämä on nyt vain se asia, joka pitää mut henkisesti ja fyysisesti toimintakykyisenä. Ap

Ei tunnu pitävän.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottipa mitä tahansa, aina löytyy joku vasta-argumentti. Vaikea kuvitella miten ei 5 kk:n aikana ole päässyt salille kun on mieskin talossa ja toinen lapsi jo kouluikäinen. 

Olen päässyt, mutta en sitä kahta kertaa viikossa kuten pitäisi. Omien sairastelujeni takia enimmäkseen en ole päässyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

238, en halua downshiftata, en todellakaan muuttaa (eikä perhekään!) enkä jaksa ainakaan nyt vaihtaa alaa eikä hoitovapaan jatkamiseen ole varaa. Ja kuten todettua, jos-vain-olisin-terve enkä jatkuvasti sairas tai toipilas, saisin liikuttua riittävästi tässäkin elämäntilanteessa. Alkaa vain usko mennä siihen, että joskus olisin edes kuukauden kunnossa. Tai lapset/mies. Ap

Kasva aikuiseksi. Tosi hienosti on sulla mennyt elämä, jos tämä on nyt ensimmäinen luopuminen tai kompromissi, mihin joudut.

Ei ole. Ei tarvitse olettaa mitään. Tämä on nyt vain se asia, joka pitää mut henkisesti ja fyysisesti toimintakykyisenä. Ap

Ei tunnu pitävän.

No helvetti ei niin, KOSKA viiteen kuukauteen en ole voinut treenata kuten pitäisi!! Miten tämä ei mene joillekin jakeluun ollenkaan??! Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten moni on ehdottanut liikuntamuotoja lasten ja perheen kanssa salin sijaan?! Minä en jaksaisi treenata salilla tuntia enempää, en ole koskaan jaksanut. Olet 213 varmasti sitten paljon kovemmassa kunnossa kuin minä. Eipä kyllä yksikään pt ole yli tunnin treenejä suositellut. Tiedän tasan tarkkaan migreenillleni altistavat tekijät, eikä se jatkuvasti vaivaa, kun vain saisin noudattaa haluamiani elintapoja. Ap

En kysy yhdeltäkään pt:lta kuinka paljon jaksan kulloinkin treenata. Tiedän tasan tarkkaan omat rajani ja tunne oman kroppani paremmin kuin kukaan muu. Salitreenin ohella tai sijaan jumppaan myös kotona ja olen ottanut lapset pienestä asti vaikka lisäpainoiksi kyykkyyn kunnes ovat kasvaneet sen verran että osaavat itse jumpata. Meillä nuorin on erityisen innostunut myös zumbasta ja tanssitaan muutenkin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten moni on ehdottanut liikuntamuotoja lasten ja perheen kanssa salin sijaan?! Minä en jaksaisi treenata salilla tuntia enempää, en ole koskaan jaksanut. Olet 213 varmasti sitten paljon kovemmassa kunnossa kuin minä. Eipä kyllä yksikään pt ole yli tunnin treenejä suositellut. Tiedän tasan tarkkaan migreenillleni altistavat tekijät, eikä se jatkuvasti vaivaa, kun vain saisin noudattaa haluamiani elintapoja. Ap

En kysy yhdeltäkään pt:lta kuinka paljon jaksan kulloinkin treenata. Tiedän tasan tarkkaan omat rajani ja tunne oman kroppani paremmin kuin kukaan muu. Salitreenin ohella tai sijaan jumppaan myös kotona ja olen ottanut lapset pienestä asti vaikka lisäpainoiksi kyykkyyn kunnes ovat kasvaneet sen verran että osaavat itse jumpata. Meillä nuorin on erityisen innostunut myös zumbasta ja tanssitaan muutenkin paljon. 

No en mäkään kysy, mutta olen tunnin treenin jälkeen kyllä aina ihan poikki. Sun ehkä kannattaisi varoa ylikuntoa...? Ap

En jaksa ihan koko ketjua lukea, mutta ap vaikuttaa neuroottiselta ja lapselliselta. Voin kuvitella miltä hän näyttää, semmoinen kuivakka aikaisin rypistyvä nyrppänaama mutta ah pysyypä niin hoikkana. Iloa elämässä - mitä se on?

Ja jos lastenhoito on ongelma, niin aika monella kuntosalilla saa lapset hoitoparkkiin, käytä sitä.

3 x / vk on jo hyvä määrä liikuntaa, ja sen saa kasaan vaikka 1 x / vk sali, 1 x / vk kävelylenkki, 1 x / vk yhdistelmä kotijumpasta (kuntopyöriä saa alle satasella, käytettynä parilla kympillä), joka voi koostua esim. 10-15min kuntopyörä, lihaskuntoliikkeitä sen minkä jaksaa, toiset 10-15 min kuntopyörä, venyttely. Tästä tulee jo ihan hyvä setti jonka voi tehdä siinä muun lomassa mutta ei ole liian tylsä / rankka kotona tehtäväksi.

Lisäksi voi ottaa tavaksi esim. joka aamu polkea 5min kuntopyörää heti herättyä ja tehdä joku venyttelysarja, joku 1-3 min pituinen. Nämä (tai vaikka vuorotellen toinen niistä) antaa jo hyvän buustin päivään.

Yksi minkä olen itse ottanut nyt tavaksi kun usealla elämän saralla tiukkaa (joo, enemmän kun ap:llä, mutten avaudu nyt niistä): käyn kerran viikossa aamussa. Pakotan itseni heräämään klo 6, niin ehdin hyvin käymään uimassa ja olen silti töissä jo no 8:30-9 aikaan, eli liukuman rajoissa. Onnistuu ihan hyvin kun päättää, vaikka olen itse oikeasti tosi huono tämmöisissä (en aamuihminen ollenkaan, enkä liikuntaihminen).

Liikunta ei ole pakko olla jotain järjestettyä / rajattua, vaan voi koostua vaikka jostain ulkoilupätkistä lasten kanssa jne. Ja hartiajumituksiin auttaa hieronta ja täsmäliikkeet/venyttelyt, joita voi tehdä pitkin päivää.

Ota myös töissä tavaksi tehdä joku pieni venytys esim. 2h välein. Pyydä seisomapöytä, ja vaihtele myös sen asentoa pari kertaa päivässä.

Jos taasen kaipaat muutoin omaa aikaa, koeta ottaa sitä eri tavoin; ei se ole pakko olla kuntosali. Omaa aikaa on sitä paitsi myös tavallaan se töissä olo. Siellä saa toteuttaa itseään, ei ole perheen vaatimuksille alttiina. Saa päteä ja loistaa :).

Ja hyväksy se, että ei voi aina tuntea niin itseään hehkeän seksikkääksi, vaan voi olla muutama ylikilo ja silti on elettävä, toimittava.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ihan koko ketjua lukea, mutta ap vaikuttaa neuroottiselta ja lapselliselta. Voin kuvitella miltä hän näyttää, semmoinen kuivakka aikaisin rypistyvä nyrppänaama mutta ah pysyypä niin hoikkana. Iloa elämässä - mitä se on?

Ja jos lastenhoito on ongelma, niin aika monella kuntosalilla saa lapset hoitoparkkiin, käytä sitä.

3 x / vk on jo hyvä määrä liikuntaa, ja sen saa kasaan vaikka 1 x / vk sali, 1 x / vk kävelylenkki, 1 x / vk yhdistelmä kotijumpasta (kuntopyöriä saa alle satasella, käytettynä parilla kympillä), joka voi koostua esim. 10-15min kuntopyörä, lihaskuntoliikkeitä sen minkä jaksaa, toiset 10-15 min kuntopyörä, venyttely. Tästä tulee jo ihan hyvä setti jonka voi tehdä siinä muun lomassa mutta ei ole liian tylsä / rankka kotona tehtäväksi.

Lisäksi voi ottaa tavaksi esim. joka aamu polkea 5min kuntopyörää heti herättyä ja tehdä joku venyttelysarja, joku 1-3 min pituinen. Nämä (tai vaikka vuorotellen toinen niistä) antaa jo hyvän buustin päivään.

Yksi minkä olen itse ottanut nyt tavaksi kun usealla elämän saralla tiukkaa (joo, enemmän kun ap:llä, mutten avaudu nyt niistä): käyn kerran viikossa aamussa. Pakotan itseni heräämään klo 6, niin ehdin hyvin käymään uimassa ja olen silti töissä jo no 8:30-9 aikaan, eli liukuman rajoissa. Onnistuu ihan hyvin kun päättää, vaikka olen itse oikeasti tosi huono tämmöisissä (en aamuihminen ollenkaan, enkä liikuntaihminen).

Liikunta ei ole pakko olla jotain järjestettyä / rajattua, vaan voi koostua vaikka jostain ulkoilupätkistä lasten kanssa jne. Ja hartiajumituksiin auttaa hieronta ja täsmäliikkeet/venyttelyt, joita voi tehdä pitkin päivää.

Ota myös töissä tavaksi tehdä joku pieni venytys esim. 2h välein. Pyydä seisomapöytä, ja vaihtele myös sen asentoa pari kertaa päivässä.

Jos taasen kaipaat muutoin omaa aikaa, koeta ottaa sitä eri tavoin; ei se ole pakko olla kuntosali. Omaa aikaa on sitä paitsi myös tavallaan se töissä olo. Siellä saa toteuttaa itseään, ei ole perheen vaatimuksille alttiina. Saa päteä ja loistaa :).

Ja hyväksy se, että ei voi aina tuntea niin itseään hehkeän seksikkääksi, vaan voi olla muutama ylikilo ja silti on elettävä, toimittava.

Luuletko että mua kiinnostaa sun - itse asiassa todella fanaattisesti liikuntaan suhtautuvan oloiset - vinkkisi, kun esität ikäviä oletuksia ulkonäöstäni? Mulla ei muuten ylikiloja ole, vaikken treenaisikaan. Ap

Mä olen harrastanut eri liikuntamuotoja elämäntilantee mukaan,pidin niistä tai en.Kun aika on kortilla,niin se on juoksu ja kun aikaa on,niin ryhmäliikunta 4 x vko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ihan koko ketjua lukea, mutta ap vaikuttaa neuroottiselta ja lapselliselta. Voin kuvitella miltä hän näyttää, semmoinen kuivakka aikaisin rypistyvä nyrppänaama mutta ah pysyypä niin hoikkana. Iloa elämässä - mitä se on?

Ja jos lastenhoito on ongelma, niin aika monella kuntosalilla saa lapset hoitoparkkiin, käytä sitä.

3 x / vk on jo hyvä määrä liikuntaa, ja sen saa kasaan vaikka 1 x / vk sali, 1 x / vk kävelylenkki, 1 x / vk yhdistelmä kotijumpasta (kuntopyöriä saa alle satasella, käytettynä parilla kympillä), joka voi koostua esim. 10-15min kuntopyörä, lihaskuntoliikkeitä sen minkä jaksaa, toiset 10-15 min kuntopyörä, venyttely. Tästä tulee jo ihan hyvä setti jonka voi tehdä siinä muun lomassa mutta ei ole liian tylsä / rankka kotona tehtäväksi.

Lisäksi voi ottaa tavaksi esim. joka aamu polkea 5min kuntopyörää heti herättyä ja tehdä joku venyttelysarja, joku 1-3 min pituinen. Nämä (tai vaikka vuorotellen toinen niistä) antaa jo hyvän buustin päivään.

Yksi minkä olen itse ottanut nyt tavaksi kun usealla elämän saralla tiukkaa (joo, enemmän kun ap:llä, mutten avaudu nyt niistä): käyn kerran viikossa aamussa. Pakotan itseni heräämään klo 6, niin ehdin hyvin käymään uimassa ja olen silti töissä jo no 8:30-9 aikaan, eli liukuman rajoissa. Onnistuu ihan hyvin kun päättää, vaikka olen itse oikeasti tosi huono tämmöisissä (en aamuihminen ollenkaan, enkä liikuntaihminen).

Liikunta ei ole pakko olla jotain järjestettyä / rajattua, vaan voi koostua vaikka jostain ulkoilupätkistä lasten kanssa jne. Ja hartiajumituksiin auttaa hieronta ja täsmäliikkeet/venyttelyt, joita voi tehdä pitkin päivää.

Ota myös töissä tavaksi tehdä joku pieni venytys esim. 2h välein. Pyydä seisomapöytä, ja vaihtele myös sen asentoa pari kertaa päivässä.

Jos taasen kaipaat muutoin omaa aikaa, koeta ottaa sitä eri tavoin; ei se ole pakko olla kuntosali. Omaa aikaa on sitä paitsi myös tavallaan se töissä olo. Siellä saa toteuttaa itseään, ei ole perheen vaatimuksille alttiina. Saa päteä ja loistaa :).

Ja hyväksy se, että ei voi aina tuntea niin itseään hehkeän seksikkääksi, vaan voi olla muutama ylikilo ja silti on elettävä, toimittava.

Luuletko että mua kiinnostaa sun - itse asiassa todella fanaattisesti liikuntaan suhtautuvan oloiset - vinkkisi, kun esität ikäviä oletuksia ulkonäöstäni? Mulla ei muuten ylikiloja ole, vaikken treenaisikaan. Ap

En ole tuo äskeinen, mutta vastaan kuitenkin. Just äskenhän sä valitit, miten et voi tuntea oloasi seksikkääksi kun vatsa pömpöttää... Eikö se ole ihan hyvä neuvo, että hyväksyisi itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Jos en saa harrastaa liikuntaa, kärsin niin pahoista niska- ym. jumeista ja sen myötä migreeneistä, etten ainakaan pysty kunnolla suoriutumaan perhe- ja työvelvoitteista. Eli liikunnasta luopuminen ei ole vaihtoehto. Ap

Ei varmasti mieluinen vaihtoehto, mutta joskus ei ole vaihtoehtoja. Eli jos, et halua luopua liikunnasta, niin mieti sen laatua. Lapsiperheessä on pystyttävä joustamaan omista tarpeistaan perheen hyväksi. Jonain päivänä, voi jättää lapset puolison hoiviin ja ottaa omaa aikaa ja käyttää sen vaikkapa liikuntaan, mutta toisina päivinä on vain sovellettava.

Esim. kuntosalin sijasta kotijumppaa (vastuskuminauhalla, jumppakepillä jne.). Kotona voi myös venytellä ja tehdä liikkuvuusharjoituksia. Kuntopyörällä, juoksumatolla yms. voi harjoitella aerobista kuntoa samalla, kun pitää lapsia silmällä,

Jos lapset ovat jo isompia hyödynnä heidän harrastusaika käymällä sauvakävelyllä tms. (jos siis joudut kuljettamaan ja odottamaan harrastuspaikalla). 

Pienempien lasten kanssa valitse sellainen leikkipuisto, jossa lähiliikunta-alue ja hyödynnä sitä lasten leikkiessä (olettaen, että lapset sen ikäisiä, että eivät tarvitse enää ihan vieressä vahtimista). Tai käykää metsälenkillä/retkellä yms. jossa sinäkin sat edes jonkinlaista liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea nyt koko ketjua, mutta miksi sinä et pääse harrastamaan liikuntaa jos mies tai lapsista joku/jotkut on sairaana?

No jos mies on pahasti sairaana, en ole niin itsekäs että pakottaisin sen hoitamaan lapsia salini ajan. Toki jos itse olen terve ja mies myös ja lapsi sairas, saatan mennä. Ap

Sairastelu niin oma kuin miehesi tuntuu olevan teillä suurempi ongelma kuin työn/perheen/liikunnan yhteensovittaminen. Mites työ sujuu noilla sairasteluilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea nyt koko ketjua, mutta miksi sinä et pääse harrastamaan liikuntaa jos mies tai lapsista joku/jotkut on sairaana?

No jos mies on pahasti sairaana, en ole niin itsekäs että pakottaisin sen hoitamaan lapsia salini ajan. Toki jos itse olen terve ja mies myös ja lapsi sairas, saatan mennä. Ap

Sairastelu niin oma kuin miehesi tuntuu olevan teillä suurempi ongelma kuin työn/perheen/liikunnan yhteensovittaminen. Mites työ sujuu noilla sairasteluilla?

No ei häävisti, tietenkään. Ap