Perheen, työn ja itsestä huolehtimisen (liikuntaharrastus) yhteensovittaminen ei tunnu onnistuvan ja koko ajan stressaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa tutkimuksista mitään tajuava ymmärtää, että jollain yksittäisellä hiirityöllä voi lähinnä pyyhkiä persettään, kun vuosikymmenten epidemiologinen ja muu ihmisdata tukee sitä, että suositusten mukainen liikunta lisää terveitä elinvuosia ja vähentää useiden sairauksien riskiä. Kilpaurheilu on sitten asia erikseen, mutta esim suosituksiin nähden 10-kertainen liikuntamäärä ei lisää kuolleisuutta ihmisillä.

Ja joo, saatan minäkin kovan salitreenin jälkeen mainita kipeistä lihaksista. Jos joku ei tajua, mikä ero on hyvällä, terveellä ja patologisella lihaskivulla, niin ei ole minun ongelmani. Liikuntaperäisiä vammoja tietysti voi tulla, mutta niiden aiheittama kuorma terveydenhuollolle on aika minimaalinen liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin ja vaivoihin verrattuna.

Ei noilla epidemologisilla tutkimuksilla ole voitu osoittaa oikeaa, vedenpitävää syy- ja seuraussuhdetta liikunnan ja esim. eliniän suhteen. Olemme geneettisesti hyvinkin erilaisia synnynnäisten ominaisuuksiemme, kuten esim. aerobisen kunnon ja liikunnan aikaansaaman vasteen suhteen. Osa ihmisistä on ns. hyväkuntoisia ilman minkäänlaista liikuntaa geneettisen lottovoittonsa ansiosta, ja he ovat niitä hyväkuntoisia ja pitkäikäisiä  ihmisiä. Osa ei treenaamallakaan pääse samalle tasolle. Ei ole yhtään ihmistutkimusta jossa olisi näyttöä siitä, että raskas liikunta hyödyttää geneettisesti epäliikunnallista ihmistä tai ketään muutakaan. Liikunnallisesti lahjakkaat nyt vaan liikkuvat ihan ilokseen enemmän kuin muut koska liikunta tuottaa miellyttävän vasteen kehoon.Tottakai päivittäiseen elämään riittävä kunto on oltava, mutta sen saa viettämällä päivittäistä elämää ja lisäksi kävelemällä hieman joka päivä. 

Tämä mielipide on kerettisyydessään varmaan samaa luokkaa kuin se, että joku uskalsi joskus väittää, että eläinrasvat eivät ehkä kenties sellaisenaan olekaan ihan täyttä myrkkyä :) Että ei kaikki (lue juuri mitkään) tutkimukset sitä osoitakaan..

Jos ei polta, juo vain vähän alkoholia ja pysyy normaalipainoisena, elää hyvin todennäköisesti reippaasti yli 70-vuotiaaksi. Vaikka harrastaisi "vain" kohtuudella liikuntaa eikä hampaat irvessä melkein joka päivä. Riittää ihan mainiosti minulle. Samalla kun saa enemmän rentoutta, läheisyyttä ja hauskuutta elämäänsä.

En ole kuullut, että oma aika parantaa migreenin. Kiitos vinkistä kuitenkin! Olen liikkunut tähän asti lasten kanssa,

Huomatkaa nyt sitten vielä se, etten minä ole sanonut että kaikkien pitäisi haluta harrastaa liikuntaa. Olen kyllä sitä mieltä, mutta en ole niin sanonut ;) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois pitänyt tuo ottaa huomioon ennen kuin tekee niitä lapsia. Ihan oikeasti, mitä oletit? Kyllä luulisi kaikkien jo tietävän, että kun teet lapsen, omat jutut on todennäköisesti tauolla sen ~10 vuotta.

No ei kuule kaikilla ole. Monikin pientenkin lasten äiti ehtii treenata. Mulla on vain huono organisointikyky ja SE tässä ahdistaa. Ja se, että lapsista tarttuu koko ajan tauteja, joiden takia en VOI liikkua -> migreeni&väsymys. Ap

Ensiksi, elämä on valintaa. Joskus ei vaan voi saada kaikkea, mitä haluaisi.

Toiseksi, ei kovin moni pienten lasten äiti ehdi treenata aktiivisesti salilla. Näet ehkä vaan niitä, joiden elämäntilanne jostain syystä mahdollistaa  aktiivisen treenaamisen. Ihmisten tilanteet yksinkertaisesti ovat  erilaisia.

Kolmanneksi, moni osaa harrastaa hyötyliikuntaa arjessaan, esim. kävelee osan työmatkasta rivakasti tai jopa hölkkää, nostelee puntteja olohuoneen lattialla 30 min. päivässä ja valvoo samalla lapsiaan jne. Neljänneksi, kuka pääsi sisällä oikein määrittelee, mitä on ns. hyvin suorittaminen. Olen nähnyt niitä ylitunnollisia naisia, jotka eivät osaa hymy huulillaan nauttia mistään arjessaan ja joiden  vaarana on sairastua suorittamiseen.

Sitten vähän suhteellisuutta kehiin: hyvä tuttavani ei 15 vuoteen   päässyt mihinkään vapaa-ajan harrastuksiin. Hän on ollut vastuullisen työn lisäksi todella haasteellisen   lapsen totaaliyh-äiti. Vähäinen vapaa-aika kului mm. erilaisten apujen saamiseen ja viranomaisten luona juoksemiseen, puhumattakaan miten psyykkisesti raskasta tuo aika on ollut.  Mutta kun hän sitten alkoi saada mahdollisuuksia päättää omasta aikataulustaan, hän iloisesti  ottaa kaiken vastaan, treenaan jopa aktiivisesti. Siis aikansa kutakin.

Ap, toivon todella ettei pääsi ns. leviä yksi kaunis päivä. Kärsit todella pahoista ylisuorittamisen oireista.

Vierailija kirjoitti:

Ap, toivon todella ettei pääsi ns. leviä yksi kaunis päivä. Kärsit todella pahoista ylisuorittamisen oireista.

No sitä mäkin toivon! Mutta ylisuorittamisella ei ole mitään tekemistä tilanteen kanssa. Eihän se ole ylisuorittamista, jos haluaa harrastaa liikuntaa sen verran, että voi hyvin. Ap

Nautitko lapsistasi, halitko, sylitteletkö, teetkö asioita heidän kanssaan, luetko iltasatua, köllötteletkö rauhassa lapsi kainalossa? Pelaaatko muistipeliä tai ihailetko barbin vaatteita tai hiekkakakkua vai keskitytkö silloinkin miettimään, että joo joo, kunhan menet vaan äkkiä päiväunille/nukkumaan/päiväkotiin/mummylaan, niin sitten on omaa, ihanaa aikaa? Toki kaikki joskus näin ajattelee mutta kyllä lapsi huomaa, jos äiti tai isä joka päivä kärsimättömänä mukaleikkii tai mukanukuttaa ja koko ajan tuijottaa kelloa, että kunpa et olisi siinä, niin voisin elää.

Vierailija kirjoitti:

Nautitko lapsistasi, halitko, sylitteletkö, teetkö asioita heidän kanssaan, luetko iltasatua, köllötteletkö rauhassa lapsi kainalossa? Pelaaatko muistipeliä tai ihailetko barbin vaatteita tai hiekkakakkua vai keskitytkö silloinkin miettimään, että joo joo, kunhan menet vaan äkkiä päiväunille/nukkumaan/päiväkotiin/mummylaan, niin sitten on omaa, ihanaa aikaa? Toki kaikki joskus näin ajattelee mutta kyllä lapsi huomaa, jos äiti tai isä joka päivä kärsimättömänä mukaleikkii tai mukanukuttaa ja koko ajan tuijottaa kelloa, että kunpa et olisi siinä, niin voisin elää.

Kyllä, mutta jos niskajumi, väsymys ja migreeni vaivaa, myönnän että se on vaikeaa. Ja vaikeaa se on sillonkin kun koen etten ole saanut olla rauhassa x aikaan ollenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei voi saada. Ehkä saisit jonkun jumpan, lenkin tai uinnin tms. mahdutettua kerran viikkoon, mutta 4-5 x vko on kyllä auttamatta perhe-elämästä pois, jos teet täyspäiväistä työtä.

Kerran viikkoon! Ootko tosissasi?! Sillä liikuntamäärällä ei ole kyllä mitään hyötyä. Mun pitäisi käydä ainakin pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa edes lyhyt aerobinen palauttava treeni ja pari tuntia kehonhuoltoa päälle. Jos mulla ei tähän ole mahdollisuutta, voin huonosti edellä mainitsemastani syystä: olen ihan jumissa, väsynyt enkä meinaa pysyä edes työpäivää hereillä (huono hapenottokyky ilman treeniä). Ap

Aerobinen palautava treeni 30 juoksulenkkinä (vie vähemmän aikaan kun sali) ja lihashuolto tietty himassa lasten ja miehen kanssa. Näytät pienestä pitäen mallia. Vatsat, selät, punnerrukset, kyyky jne jne..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei voi saada. Ehkä saisit jonkun jumpan, lenkin tai uinnin tms. mahdutettua kerran viikkoon, mutta 4-5 x vko on kyllä auttamatta perhe-elämästä pois, jos teet täyspäiväistä työtä.

Kerran viikkoon! Ootko tosissasi?! Sillä liikuntamäärällä ei ole kyllä mitään hyötyä. Mun pitäisi käydä ainakin pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa edes lyhyt aerobinen palauttava treeni ja pari tuntia kehonhuoltoa päälle. Jos mulla ei tähän ole mahdollisuutta, voin huonosti edellä mainitsemastani syystä: olen ihan jumissa, väsynyt enkä meinaa pysyä edes työpäivää hereillä (huono hapenottokyky ilman treeniä). Ap

Aerobinen palautava treeni 30 juoksulenkkinä (vie vähemmän aikaan kun sali) ja lihashuolto tietty himassa lasten ja miehen kanssa. Näytät pienestä pitäen mallia. Vatsat, selät, punnerrukset, kyyky jne jne..

Ei jatkoon. Aerobinen lenkki ja sali ovat aivan eri asia. En irtisano salijäsenyyttäni, vaikka miten paheksuisitte sitä, että alle 2-vuotiaan äiti siellä kahdesti viikossa käy. Tänään treenasin kotona lapsen päiväuniaikaan, koska mies on vuorostaan kipeä. Lihashuolto tosiaan onnistuu lapsen/miehen kanssa. Mutta EI lihaskuntoharjoittelu. Siihen on voitava keskittyä rauhassa. Sarjat ja toistot on laskettava ja keskityttävä tekniikkaan, myös kotiteeenissä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun viikkosuunnitelma vaikuttaa ihan hyvältä. Ja ehkä näissä sun kirjoituksissa ja niiden perusteella saamissasi vastauksissa nyt vähän vaikuttaa se, että olet normaaliakin stressaantuneempi oman ja lasten sairastelun takia, sehän on ihan ymmärrettävää. Mutta mieti silti sitä  (niinkuin meidän muidenkin pitää miettiä) oletko oikeasti kotona läsnä lastesi ja miehesi elämässä ja omassa elämässäsi ja ehditkö nauttia siitä mitä sinulla on vai mietitkö koko ajan sitku-mallilla että kunhan tämän ja tämän asian teen pois edestä niin sitten on omaa aikaa. Ja että pois kotoa on paras olla - jos, niin miksi niin? Silloin elämässä on jotain pielessä ja se ei lisää treenamalla parane. Ihminen voi olla sairas tai huonokuntoinen tai läski tai työtön tai vanha ja silti nauttia elämästään ja rakastaa läheisiään.

Muista myös se, että oikeasti niillä parin tunnin salikerroilla/viikko ei oikeasti tutkitustikaan ole suurempaa hyötyä terveyden kannalta, jos muun ajan istuu paikallaan ja työergonomia ym. on aivan pielessä. Paljon suurempi hyöty on jakaa kuntoilu päivän mittaan moneen palaseen ja tehdä työtä liikkuen tai aktiivitauottaen koko päivä ja liikkua esim. työmatkat kuin se, että istuu paikallaan joka päivä 8-9h ja valtaosan muustakin ajasta ja repii sitten salilla rautaa sen 3-4x 1-1,5h kerralla. Tää on ihan tutkittua tietoa.

Liikun kyllä joka päivä, myös työpäivän aikana ja alle 2-vuotiaan hoito on myös aika fyysistä vielä, sisältää paljon nostelua. Aika helvetin kovassa kunnossa saa olla, jos jaksaa treenata salilla täysillä yli tunnin neljästi viikossa. Minä en ole, vielä. Jo yksikin salikerta kotitreeneillä täydennettynä on aika kehittävää. Itse olen saanut rasvaprosenttia tiputettua raskauden jälkeen puolessatoista vuodessa kahdella salitreenillä ja epäsäännölllisellä aerobisella sekä arkiliikunnalla yli kahdesta kympistä 13,5:een. Nyt se on varmasti noussut hieman, kun en sinne salille ole päässyt kuukausiin kuin korkeintaan kerran viikossa. Ap

Tulihan se sieltä. Rasvaprosentti on siis se pääasia tässä. Mieskö sitä timmiä kroppaa vaatii? Ja mitä parisuhdeaikaan tulee, onhan se parisuhde olemassa ihan koko ajan siinä arjessa. Seksi ja muu hoidetaan kahden kesken mutta perusarjen pyörittäminen on sekin yhteistä aikaa kumppanin kanssa. Jos näin ei ole, jotain on pielessä jossain. Eihän se parisuhde ala vasta sitten kun päästään kaksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun viikkosuunnitelma vaikuttaa ihan hyvältä. Ja ehkä näissä sun kirjoituksissa ja niiden perusteella saamissasi vastauksissa nyt vähän vaikuttaa se, että olet normaaliakin stressaantuneempi oman ja lasten sairastelun takia, sehän on ihan ymmärrettävää. Mutta mieti silti sitä  (niinkuin meidän muidenkin pitää miettiä) oletko oikeasti kotona läsnä lastesi ja miehesi elämässä ja omassa elämässäsi ja ehditkö nauttia siitä mitä sinulla on vai mietitkö koko ajan sitku-mallilla että kunhan tämän ja tämän asian teen pois edestä niin sitten on omaa aikaa. Ja että pois kotoa on paras olla - jos, niin miksi niin? Silloin elämässä on jotain pielessä ja se ei lisää treenamalla parane. Ihminen voi olla sairas tai huonokuntoinen tai läski tai työtön tai vanha ja silti nauttia elämästään ja rakastaa läheisiään.

Muista myös se, että oikeasti niillä parin tunnin salikerroilla/viikko ei oikeasti tutkitustikaan ole suurempaa hyötyä terveyden kannalta, jos muun ajan istuu paikallaan ja työergonomia ym. on aivan pielessä. Paljon suurempi hyöty on jakaa kuntoilu päivän mittaan moneen palaseen ja tehdä työtä liikkuen tai aktiivitauottaen koko päivä ja liikkua esim. työmatkat kuin se, että istuu paikallaan joka päivä 8-9h ja valtaosan muustakin ajasta ja repii sitten salilla rautaa sen 3-4x 1-1,5h kerralla. Tää on ihan tutkittua tietoa.

Liikun kyllä joka päivä, myös työpäivän aikana ja alle 2-vuotiaan hoito on myös aika fyysistä vielä, sisältää paljon nostelua. Aika helvetin kovassa kunnossa saa olla, jos jaksaa treenata salilla täysillä yli tunnin neljästi viikossa. Minä en ole, vielä. Jo yksikin salikerta kotitreeneillä täydennettynä on aika kehittävää. Itse olen saanut rasvaprosenttia tiputettua raskauden jälkeen puolessatoista vuodessa kahdella salitreenillä ja epäsäännölllisellä aerobisella sekä arkiliikunnalla yli kahdesta kympistä 13,5:een. Nyt se on varmasti noussut hieman, kun en sinne salille ole päässyt kuukausiin kuin korkeintaan kerran viikossa. Ap

Tulihan se sieltä. Rasvaprosentti on siis se pääasia tässä. Mieskö sitä timmiä kroppaa vaatii? Ja mitä parisuhdeaikaan tulee, onhan se parisuhde olemassa ihan koko ajan siinä arjessa. Seksi ja muu hoidetaan kahden kesken mutta perusarjen pyörittäminen on sekin yhteistä aikaa kumppanin kanssa. Jos näin ei ole, jotain on pielessä jossain. Eihän se parisuhde ala vasta sitten kun päästään kaksin. 

Ei mies vaadi matalaa rasvaprosenttia. Mutta ei hänellä mitään sitä vastaan tunnu olevan, että olen kiinteässä kuosissa. Pääpointti on se, että itse pidän itsestäni eniten mahdollisimman timminä - ja se heijastuu positiivisesti parisuhteeseen ja seksielämään. Etenkin kun jos vain pääsen liikkumaan tuon systeemin verran, saan syödä aina lähes mitä haluan ja silti rasvaprosentti on noin matala. Toki kotonaoloaika on myös yhteistä aikaa ja perheaika myös, mutta parisuhdeaikaa on kyllä vain se kun lapset ovat joko nukkumassa tai muualla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei voi saada. Ehkä saisit jonkun jumpan, lenkin tai uinnin tms. mahdutettua kerran viikkoon, mutta 4-5 x vko on kyllä auttamatta perhe-elämästä pois, jos teet täyspäiväistä työtä.

Kerran viikkoon! Ootko tosissasi?! Sillä liikuntamäärällä ei ole kyllä mitään hyötyä. Mun pitäisi käydä ainakin pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa edes lyhyt aerobinen palauttava treeni ja pari tuntia kehonhuoltoa päälle. Jos mulla ei tähän ole mahdollisuutta, voin huonosti edellä mainitsemastani syystä: olen ihan jumissa, väsynyt enkä meinaa pysyä edes työpäivää hereillä (huono hapenottokyky ilman treeniä). Ap

Aerobinen palautava treeni 30 juoksulenkkinä (vie vähemmän aikaan kun sali) ja lihashuolto tietty himassa lasten ja miehen kanssa. Näytät pienestä pitäen mallia. Vatsat, selät, punnerrukset, kyyky jne jne..

Ei jatkoon. Aerobinen lenkki ja sali ovat aivan eri asia. En irtisano salijäsenyyttäni, vaikka miten paheksuisitte sitä, että alle 2-vuotiaan äiti siellä kahdesti viikossa käy. Tänään treenasin kotona lapsen päiväuniaikaan, koska mies on vuorostaan kipeä. Lihashuolto tosiaan onnistuu lapsen/miehen kanssa. Mutta EI lihaskuntoharjoittelu. Siihen on voitava keskittyä rauhassa. Sarjat ja toistot on laskettava ja keskityttävä tekniikkaan, myös kotiteeenissä. Ap

Treenaan salilla abt 3 kertaa viikossa, kerrallaan 2-3 tuntia täysillä enkä todellakaan laske yhtään mitään, teen tasan sen mihin kroppa sillä hetkellä pystyy ja lisään tietenkin haastetta koko ajan. Sitten jonkun muun lihasryhmän kimppuun. Ei kukaan täällä paheksu salijäsenyyttäsi vaan sitä että tunnut suorttavan kaikkea hampaat irvessä. Vähemmälläkin hitsamisella saa tulosta aikaan ja perhekin voi paremmin kun hölläät vähän. Jos koko ajan on migreni, kannattaa varmaan käydä lääkärissä selvittämässä mistä se johtuu. 

Olet saanut harvinaisen paljon ikäviä kommentteja! Mä niin ymmärrän sua ap. riittävä liikunta on mulle hyvinvoinnin perusta, ja jos en saa tarpeeksi liikuntaa, tulee selkä-ja niskakipuja ja päänsärkyjä, lisäksi nukun huonommin. Mitä iloa perheellekään on äidistä, jolla on fyysisesti huono olo ja joka tästä syystä kireä ja päänsärkyinen. minäkin tarvitsen tosiaan sen kunnon salitreenin pari kertaa viikossa voidakseni hyvin, ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö haluaisi viettää aikaa lasten ja miehen kanssa! eikä tosiaan ole mitään ylisuorittamista. jotkut vaan tarvitsee enemmän liikuntaa kuin toiset voidakseen hyvin.

onko mahdollista vähentää työtunteja jonkin verran?

tai neuvotella miehen kanssa urheiluvuorot?

kun lapset olivat pieniä, meillä toimi tosi hyvin systeemi, että molemmat kävi kerran viikossa illalla salilla ja toinen oli lasten kanssa. viikonloppuna molemmat kävi kerran, yleensü minä sunnuntaiaamuna ja mies sunnuntaina iltapäivällä. ja ihan hyvin jäi aikaa olla viikonloppuisinkin yhdessä koko perheen kanssa.

jossain vaiheessa oltiin sellaisella salilla jossa oli lapsiparkki ja lapset viihtyivät siellä sen tunnin-puolitoista sunnuntaiaamupäivisin, kun kävimme yhdessä salilla. ja tämäkään ei estänyt meitä olemasta yhdessä koko perjeen kanssa ihan riittävän paljon :-)

nyt lapset on isoja koululaisia ja kulkevat omissa harrastuksissaan, ja tilanne on helpottanut.

jos et voi vähentää työtuntejasi, paras vaihtoehto on mielestäni tuo miehen kanssa vuorojen neuvottelu.

Miksi sitten moni on ehdottanut liikuntamuotoja lasten ja perheen kanssa salin sijaan?! Minä en jaksaisi treenata salilla tuntia enempää, en ole koskaan jaksanut. Olet 213 varmasti sitten paljon kovemmassa kunnossa kuin minä. Eipä kyllä yksikään pt ole yli tunnin treenejä suositellut. Tiedän tasan tarkkaan migreenillleni altistavat tekijät, eikä se jatkuvasti vaivaa, kun vain saisin noudattaa haluamiani elintapoja. Ap

Yoogaia ja juoksu.

Onneksi ei ole lapsia,en usko että olisin onnellinen.Sori tästä.

214, olemme kyllä neuvotelleet liikuntavuorot. Mutta kun nyt oikeasti viimeiset noin 5 kk joku on ollut lähes koko ajan kipeä, niin suunnitelmat menevät paskaksi. Ja jos tämä vielä jatkuu, kuntoni on pian aivan paska sekin. Nyt jo salitulokset ovat romahtaneet siitä kun olin vielä hoitovapaalla. Ap

Jokin tässä ap:n vuodatuksessa ihmetyttää mutta en saa siitä otetta enkä osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Ihmettelen ensinnäkin sitä, miten omaa aikaa muka ole tarpeeksi, jos mies hoitaa osan kotiin ja lapsiin liittyvistä toimista (siivoaa ja laittaa sen lapsen nukkumaan, joka vaatii nukuttamista). Toisekseen, arjen aikataulutus on mielestäni juuri se, joka tuo sitä ahdistusta ja suorittamista elämään. Ethän sinä äitinä voi ajatella, että joka tiistai teette lenkin lapsen kanssa tai että joka torstai on tunnin ulkoilu, josta sinä saat tarvittavan liikunnan. Lapset ovat välillä kipeitä, sinä olet välillä kipeä, lapsia ei aina huvita pk-päivän jälkeen lähteä tunniksi pihalle että sinä saat tarvittavan "treenin" sille päivälle. Jos tuijotat sokeana sitä, mitä kuvittelet tarvitsevasi etkä pysty siitä joustamaan, saat varmasti mielipahaa itsellesi aikaiseksi. Ja siinä samalla myös lapsillesi ja ehkä puolisollesi, kenties huomaamattasi, koska sinua ahdistaa kun sille päivälle sovittu treeni ei onnistunutkaan.

Sinuna miettisin elämääsi ja treenejä ennemminkin esim kuukausittain - jos jonain viikkona kaikki treenit mitä kuvittetelet tarvitsevasi, eivät onnistukaan, yrität seuraavalla viikolla tai kahden viikon päästä treenata vähän enemmän. Jos jotain olen lasten äitinä oppinut on se, että tiukat aikataulut ja suunnitelmat kusee aina. Itsekin kävisin mieluiten ainakin kaksi-kolme kertaa viikoss treeneissä mutta siihen vaikuttaa niin moni muukin tekijä, että tavoite harvoin toteutuu. Kärsin siitä, luultavasti olisin onnellisempi jos pääsisin liikkumaan enemmän mutta yritän pitää arjen kokonaisuuden toimivana ja uskon, että tavoittein treenien suhteen täyttyy vielä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Yoogaia ja juoksu.

Eivät ole minun lajejani ollenkaan, sori. Ap