Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin vielä exän kanssa vauvan, onko tässä mitään ideaa?
23.01.2016 |
Kuulostaa tietty alkuun varmaan oudolta, mutta tilanne on siis se että erosimme noin kuusi vuotta sitten ja meillä on ala-aste ikäinen lapsi. En ole löytänyt sopivaa kumppania näiden vuosien aikana ja ikäkin alkaa kolkutella, täytän pian 39v. Eli viimeiset hetket olisi nyt vauvalle!
En haluaisi ihan yksin tai kenenkään huonon kumppanin kanssa alkaa tätä toteuttaa. Oikeastaan ainut kenet voisin isänä lapselleni nähdä olisi ex mieheni. Hänen tiedän olevan hyvä isä ja vastuullinen. Mitköhän tämä mies tuumaisi jos tällaista ideaa heittäisin kehiin? Varmasti järkyttyy ensin, mutta ehkä sulateltuaan asiaa hieman, niin voisihan tuo innostuakin?
Tässä on muutamia muttia, mutta itse olisin oikeasti valmis tähän, enkä oikeasti välitä mitä mieltä muut ovat. Mulla on tapana ajatella, että kunhan on itse onnellinen niin se on tärkeintä! Tiedän että tää herättää teissä närää ja provoa huudellaan, mutta olen tässä nyt tosissani. Lähinnä siis että onko teistä ihan kuolleena syntynyt ajastus?
Kommentit (358)
Niin tosi harmittavaa kun lapsesi ei voi saada täyssisarusta. Miten tulitkin ajatelleeksi asiaa juuri nyt kun exäsi on päätynyt jo naimisiinkin. Miettikääpä toisin päin, jos sinkkuna oleva ex mies tulisi ehdottelemaan ex vaimolleen joka olisi uuden miehen kanssa naimisissa, että tehtäisiinkö lapsi yhdessä? :D EI taatusti yksikään mies tähän suostuisi mutta uuden vaimon roolissako asia onkin ihan fine? :D kaikkea ne naiset kuvitteleekin. Pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta.
Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia.
Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille.
Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin.
Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että jos tilanne on sellainen niin exän kanssa voi aivan hyvin olla väleissä. Asuin avoliitossa ihmisen kanssa, jonka kanssa huomasimme kuitenkin olevamme enemmänkin kavereita ja erosimme sulassa sovussa. Soittelemme kuulumisia puolin ja toisin n. 4 kertaa vuodessa ja laitan aina esim. hyvänjoulunviestin. Olin aidosti iloinen, kun hän tapasi nykyisen avopuolisonsa ja tiesin hänen löytäneen sitä kautta onnen ja hyvän parisuhteen. Aivan kuten itsekin olin löytänty aviomiehestäni elämäni rakkauden.
Lisäksi minustakin elämä on parasta, kun se on mahdollisimman monipuolista. Monipuolisuuteen kuuluu perhe-elämän vaiheet, harrastukset, matkustelu, itsensä toteuttaminen työuralla, luonnossa seikkailu, patikointi, ystävät, vaikka äiti-lapsi jumppa uutena hauskana harrastuksena, kirjat, kulttuuri, elämykset jne. ihan vaikka mitä. Sen sijaan siihen ei kyllä kuulu se, että mieheni tai minä tekisimme lapsia jonkun kolmannen osapuolen kanssa.
Minulla olisi sinulle nyt yksi kysymys, jos sallit. Miksi sinä haluat etsiä syitä esittää ap:n ja ilmeisesti sinunkin näkemyksesi kanssa vastakkaisia mielipiteitä olettamalla erilaisia negatiivisia tunteita mielipiteen esittäjälle, kuten umpimielisyys, katkeruus, menettämisen pelko ym? Miksi yksilön täytyisi olla ahdasmielinen kynsin ja hampain miehestään ja liitosta kiinni pitävä mustasukkainen uhkia kaikkialla näkevä hätääntynyt vaimo, jotta hän voisi olla kanssasi eri mieltä? Miksi ei voi olla niin, että mielipiteen esittäjä nyt vain yksinkertaisesti on eri mieltä ja sanoo tämän ja on silti onnellinen, mieheensä ja liittoonsa luottava avarakatseinenkin ihminen. En vain oikein ymmärrä tätä "jos olet eri mieltä kanssani, on sinussa ja elämässäsi jotain vikaa" -mentaliteettia.
Vierailija kirjoitti:
Niin tosi harmittavaa kun lapsesi ei voi saada täyssisarusta. Miten tulitkin ajatelleeksi asiaa juuri nyt kun exäsi on päätynyt jo naimisiinkin. Miettikääpä toisin päin, jos sinkkuna oleva ex mies tulisi ehdottelemaan ex vaimolleen joka olisi uuden miehen kanssa naimisissa, että tehtäisiinkö lapsi yhdessä? :D EI taatusti yksikään mies tähän suostuisi mutta uuden vaimon roolissako asia onkin ihan fine? :D kaikkea ne naiset kuvitteleekin. Pelottavaa.
Muuten ihan asiaa, mutta hei c'moon, "kaikkea ne naiset kuvitteleekin"?!? Tässä ketjussa on ollut yksi (1) nainen (sekin selvästi häiriintynyt), joka tuollaisia on kuvitellut. Kaikki muut naiset ovat ihmetelleet kyseisen yksittäisen henkilön mielenterveyttä ja ajatuksenjuoksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta.
Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia.
Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille.
Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin.
Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.
Mille se tuntuisi, jos miehesi ex veisi miehesi mökkiviikonlopulle ihan tarkoituksenaan vietellä miehesi takaisin ja onnistuisi siinä? Tai haluaisi lapsen miehesi kanssa? Ja sanoisi, ettei piittaa sinun tunteistasi paskaakaan?
Veikkaanpa, ettet palaa vastaamaan, mutta jos palaat, niin ihan tuohan on se, mistä aloittajaa on kritisoitu, ei siitä, että hän olisi hyvissä väleissä kaikkien kanssa ja hyväksyisi heidät ja hoitaisi miehensä uutta vauvaa vaikkapa. Mutta kuvitteletko sä, että ap haluaa hoitaa häntä?
No voi jeesus, Ei mun mieheni ole mikään tahdoton nukke, joka on meidän kahden naisen välissä eikä tiedä, mitä tapahtuu :D "menee mökille ja joutuu raukka parka vietellyksi". Sitäpaitsi ei mies käy kaksin exänsä kanssa mökkilomilla, kun ei ole mitään syytäkään. Ja jos kävisi ja menisi, niin se olisi miehen oma päätös eikä exän!
Jos mieheni päättäisi palata yhteen exänsä kanssa, olisin tietysti surullinen ja murtunut, mutta miehen oma päätöshän se olisi. Mutta sille on syynsä, miksei exän ja mieheni suhde toiminut parisuhteena. Ystävinä he ovat mitä mainiot ja hyvä näin. Ja vaikka olen exän kanssa ystävä, ei hänen tehtävänsä ole minun avioliittoani hoitaa ja miettiä muutenkaan. Ja en tiedä, mitä sanoisin, jos ex ehdottaisi vielä yhtä lasta. Siinä tilanteessa voisi olla fiksua, että asuisimme kaikki melko lähekkäin ja että itsekin haluaisin vauva-arkeen osallistua (olisihan se väistämätöntä, kun meilläkijn vauva olisi). Minun ja mieheni lapsi on usein exällä hoidossa ja ex vie häntä uimaan jne oman ja mieheni lapsen kanssa (ovathan he sisaruksia) - sinänsä ajatus ei ole poissuljettu. Mutta en tiedä jaksanko enää vauvaa ja kakkavaippaa ja muuta... jokatapauksessa, eihän tällä olisi mitään tekemistä minkään "ex ei välitä tunteistani paskaakaan" jutun kanssa - miksi olisi?
Tää on ihan paras ketju! Saataisko tähän vielä ap:n exän vastaus lapsiasiaan niiku pisteeksi i:n päälle?! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta.
Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia.
Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille.
Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin.
Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että jos tilanne on sellainen niin exän kanssa voi aivan hyvin olla väleissä. Asuin avoliitossa ihmisen kanssa, jonka kanssa huomasimme kuitenkin olevamme enemmänkin kavereita ja erosimme sulassa sovussa. Soittelemme kuulumisia puolin ja toisin n. 4 kertaa vuodessa ja laitan aina esim. hyvänjoulunviestin. Olin aidosti iloinen, kun hän tapasi nykyisen avopuolisonsa ja tiesin hänen löytäneen sitä kautta onnen ja hyvän parisuhteen. Aivan kuten itsekin olin löytänty aviomiehestäni elämäni rakkauden.
Lisäksi minustakin elämä on parasta, kun se on mahdollisimman monipuolista. Monipuolisuuteen kuuluu perhe-elämän vaiheet, harrastukset, matkustelu, itsensä toteuttaminen työuralla, luonnossa seikkailu, patikointi, ystävät, vaikka äiti-lapsi jumppa uutena hauskana harrastuksena, kirjat, kulttuuri, elämykset jne. ihan vaikka mitä. Sen sijaan siihen ei kyllä kuulu se, että mieheni tai minä tekisimme lapsia jonkun kolmannen osapuolen kanssa.
Minulla olisi sinulle nyt yksi kysymys, jos sallit. Miksi sinä haluat etsiä syitä esittää ap:n ja ilmeisesti sinunkin näkemyksesi kanssa vastakkaisia mielipiteitä olettamalla erilaisia negatiivisia tunteita mielipiteen esittäjälle, kuten umpimielisyys, katkeruus, menettämisen pelko ym? Miksi yksilön täytyisi olla ahdasmielinen kynsin ja hampain miehestään ja liitosta kiinni pitävä mustasukkainen uhkia kaikkialla näkevä hätääntynyt vaimo, jotta hän voisi olla kanssasi eri mieltä? Miksi ei voi olla niin, että mielipiteen esittäjä nyt vain yksinkertaisesti on eri mieltä ja sanoo tämän ja on silti onnellinen, mieheensä ja liittoonsa luottava avarakatseinenkin ihminen. En vain oikein ymmärrä tätä "jos olet eri mieltä kanssani, on sinussa ja elämässäsi jotain vikaa" -mentaliteettia.
Koska se, että tällainen keskustelunavaus herättää vastaajissa aggressioita, vihanpurkausta, AP:n haukkumista ja jopa kehoituksia käydä alapääntiukennusleikkauksessa. Tällainen reaktion taso kertoo enemmänkin vastaajan omista peloista ja tunteista kuin itse aiheesta. Ja näillä tunteilla sitten heijastetaan sitä omaa tilannetta enemmänkin AP:n tilanteeseen kuin mietittäisiin asiaa neutraaleista lähtökohdista. Ja tämä jos mikä on umpimielistä, ettei pystytä ymmärtämään, ettei kaikki vaimot todellakaan ole samanalaisia kuin itse ehkä on. ymmärrän sen minäkin oikein hyvin, olen kaikenlaisia vaimoja omassakin ystäväpiirissäni nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta.
Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia.
Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille.
Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin.
Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että jos tilanne on sellainen niin exän kanssa voi aivan hyvin olla väleissä. Asuin avoliitossa ihmisen kanssa, jonka kanssa huomasimme kuitenkin olevamme enemmänkin kavereita ja erosimme sulassa sovussa. Soittelemme kuulumisia puolin ja toisin n. 4 kertaa vuodessa ja laitan aina esim. hyvänjoulunviestin. Olin aidosti iloinen, kun hän tapasi nykyisen avopuolisonsa ja tiesin hänen löytäneen sitä kautta onnen ja hyvän parisuhteen. Aivan kuten itsekin olin löytänty aviomiehestäni elämäni rakkauden.
Lisäksi minustakin elämä on parasta, kun se on mahdollisimman monipuolista. Monipuolisuuteen kuuluu perhe-elämän vaiheet, harrastukset, matkustelu, itsensä toteuttaminen työuralla, luonnossa seikkailu, patikointi, ystävät, vaikka äiti-lapsi jumppa uutena hauskana harrastuksena, kirjat, kulttuuri, elämykset jne. ihan vaikka mitä. Sen sijaan siihen ei kyllä kuulu se, että mieheni tai minä tekisimme lapsia jonkun kolmannen osapuolen kanssa.
Minulla olisi sinulle nyt yksi kysymys, jos sallit. Miksi sinä haluat etsiä syitä esittää ap:n ja ilmeisesti sinunkin näkemyksesi kanssa vastakkaisia mielipiteitä olettamalla erilaisia negatiivisia tunteita mielipiteen esittäjälle, kuten umpimielisyys, katkeruus, menettämisen pelko ym? Miksi yksilön täytyisi olla ahdasmielinen kynsin ja hampain miehestään ja liitosta kiinni pitävä mustasukkainen uhkia kaikkialla näkevä hätääntynyt vaimo, jotta hän voisi olla kanssasi eri mieltä? Miksi ei voi olla niin, että mielipiteen esittäjä nyt vain yksinkertaisesti on eri mieltä ja sanoo tämän ja on silti onnellinen, mieheensä ja liittoonsa luottava avarakatseinenkin ihminen. En vain oikein ymmärrä tätä "jos olet eri mieltä kanssani, on sinussa ja elämässäsi jotain vikaa" -mentaliteettia.
Koska se, että tällainen keskustelunavaus herättää vastaajissa aggressioita, vihanpurkausta, AP:n haukkumista ja jopa kehoituksia käydä alapääntiukennusleikkauksessa. Tällainen reaktion taso kertoo enemmänkin vastaajan omista peloista ja tunteista kuin itse aiheesta. Ja näillä tunteilla sitten heijastetaan sitä omaa tilannetta enemmänkin AP:n tilanteeseen kuin mietittäisiin asiaa neutraaleista lähtökohdista. Ja tämä jos mikä on umpimielistä, ettei pystytä ymmärtämään, ettei kaikki vaimot todellakaan ole samanalaisia kuin itse ehkä on. ymmärrän sen minäkin oikein hyvin, olen kaikenlaisia vaimoja omassakin ystäväpiirissäni nähnyt.
Ok, nyt ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit eli kiitos tarkennuksesta. Etsit siis syitä keskustelun ylilyönteihin kuten suoranaiseen haukkumiseen tai viittaukseen tuosta muokkausleikkauksesta. Et siis varsinaisesti esittänyt, että kaikki ap:n kanssa eri mieltä olevat tai ideaa kritisoivat olisivat ahdasmielisiä, vaan viittasit ainoastaan henkilöön meneviin ylilyönteihin, et asiallisesti argumentoituun kritiikkiin.
Toki olemme eri mieltä varsinaisesta ketjun aiheesta edelleen, enkä välttämättä näe syytä ylilyönteihinkään samoin kuin sinä, mutta kiitos kun selvensit, että et niputtanut kaikkea vastakkaista näkemystä samaan, vaan puhuit mielestäsi asiattomista kommenteista. Ymmärsin sinut alunperin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta.
Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia.
Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille.
Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin.
Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.
Mille se tuntuisi, jos miehesi ex veisi miehesi mökkiviikonlopulle ihan tarkoituksenaan vietellä miehesi takaisin ja onnistuisi siinä? Tai haluaisi lapsen miehesi kanssa? Ja sanoisi, ettei piittaa sinun tunteistasi paskaakaan?
Veikkaanpa, ettet palaa vastaamaan, mutta jos palaat, niin ihan tuohan on se, mistä aloittajaa on kritisoitu, ei siitä, että hän olisi hyvissä väleissä kaikkien kanssa ja hyväksyisi heidät ja hoitaisi miehensä uutta vauvaa vaikkapa. Mutta kuvitteletko sä, että ap haluaa hoitaa häntä?No voi jeesus, Ei mun mieheni ole mikään tahdoton nukke, joka on meidän kahden naisen välissä eikä tiedä, mitä tapahtuu :D "menee mökille ja joutuu raukka parka vietellyksi". Sitäpaitsi ei mies käy kaksin exänsä kanssa mökkilomilla, kun ei ole mitään syytäkään. Ja jos kävisi ja menisi, niin se olisi miehen oma päätös eikä exän!
Jos mieheni päättäisi palata yhteen exänsä kanssa, olisin tietysti surullinen ja murtunut, mutta miehen oma päätöshän se olisi. Mutta sille on syynsä, miksei exän ja mieheni suhde toiminut parisuhteena. Ystävinä he ovat mitä mainiot ja hyvä näin. Ja vaikka olen exän kanssa ystävä, ei hänen tehtävänsä ole minun avioliittoani hoitaa ja miettiä muutenkaan. Ja en tiedä, mitä sanoisin, jos ex ehdottaisi vielä yhtä lasta. Siinä tilanteessa voisi olla fiksua, että asuisimme kaikki melko lähekkäin ja että itsekin haluaisin vauva-arkeen osallistua (olisihan se väistämätöntä, kun meilläkijn vauva olisi). Minun ja mieheni lapsi on usein exällä hoidossa ja ex vie häntä uimaan jne oman ja mieheni lapsen kanssa (ovathan he sisaruksia) - sinänsä ajatus ei ole poissuljettu. Mutta en tiedä jaksanko enää vauvaa ja kakkavaippaa ja muuta... jokatapauksessa, eihän tällä olisi mitään tekemistä minkään "ex ei välitä tunteistani paskaakaan" jutun kanssa - miksi olisi?
Mutta sinua ei haittaisi moehesi eksän asenne, että sun mielipiteistä ei tartte välittää paskaakaan?
Ja jos miehesi päättäisi palata eksänsä luo, joka oli itse dumpannut hänet (katsos ero ei aina kaikilla ole yhteinen sopimus) ja nyt taas haluaisi takaisin, niin eihän sillä olisi mitään merkitystä, ettei suhde ollut aikoinaan toiminut - nyt se toimisi taas, koska miehesi ex haluaisi ja sanoisi niin.
Tuohan se ap:n asenne, jota tulit puolustamaan, oli.
Eli puolustat edelleen sitä, ettei sinun mielipiteilläsi kuulu olla miehesi eksille mitään merkitystä? Kuten ap:lle ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta.
Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia.
Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille.
Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin.
Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että jos tilanne on sellainen niin exän kanssa voi aivan hyvin olla väleissä. Asuin avoliitossa ihmisen kanssa, jonka kanssa huomasimme kuitenkin olevamme enemmänkin kavereita ja erosimme sulassa sovussa. Soittelemme kuulumisia puolin ja toisin n. 4 kertaa vuodessa ja laitan aina esim. hyvänjoulunviestin. Olin aidosti iloinen, kun hän tapasi nykyisen avopuolisonsa ja tiesin hänen löytäneen sitä kautta onnen ja hyvän parisuhteen. Aivan kuten itsekin olin löytänty aviomiehestäni elämäni rakkauden.
Lisäksi minustakin elämä on parasta, kun se on mahdollisimman monipuolista. Monipuolisuuteen kuuluu perhe-elämän vaiheet, harrastukset, matkustelu, itsensä toteuttaminen työuralla, luonnossa seikkailu, patikointi, ystävät, vaikka äiti-lapsi jumppa uutena hauskana harrastuksena, kirjat, kulttuuri, elämykset jne. ihan vaikka mitä. Sen sijaan siihen ei kyllä kuulu se, että mieheni tai minä tekisimme lapsia jonkun kolmannen osapuolen kanssa.
Minulla olisi sinulle nyt yksi kysymys, jos sallit. Miksi sinä haluat etsiä syitä esittää ap:n ja ilmeisesti sinunkin näkemyksesi kanssa vastakkaisia mielipiteitä olettamalla erilaisia negatiivisia tunteita mielipiteen esittäjälle, kuten umpimielisyys, katkeruus, menettämisen pelko ym? Miksi yksilön täytyisi olla ahdasmielinen kynsin ja hampain miehestään ja liitosta kiinni pitävä mustasukkainen uhkia kaikkialla näkevä hätääntynyt vaimo, jotta hän voisi olla kanssasi eri mieltä? Miksi ei voi olla niin, että mielipiteen esittäjä nyt vain yksinkertaisesti on eri mieltä ja sanoo tämän ja on silti onnellinen, mieheensä ja liittoonsa luottava avarakatseinenkin ihminen. En vain oikein ymmärrä tätä "jos olet eri mieltä kanssani, on sinussa ja elämässäsi jotain vikaa" -mentaliteettia.
Koska se, että tällainen keskustelunavaus herättää vastaajissa aggressioita, vihanpurkausta, AP:n haukkumista ja jopa kehoituksia käydä alapääntiukennusleikkauksessa. Tällainen reaktion taso kertoo enemmänkin vastaajan omista peloista ja tunteista kuin itse aiheesta. Ja näillä tunteilla sitten heijastetaan sitä omaa tilannetta enemmänkin AP:n tilanteeseen kuin mietittäisiin asiaa neutraaleista lähtökohdista. Ja tämä jos mikä on umpimielistä, ettei pystytä ymmärtämään, ettei kaikki vaimot todellakaan ole samanalaisia kuin itse ehkä on. ymmärrän sen minäkin oikein hyvin, olen kaikenlaisia vaimoja omassakin ystäväpiirissäni nähnyt.
Ok, nyt ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit eli kiitos tarkennuksesta. Etsit siis syitä keskustelun ylilyönteihin kuten suoranaiseen haukkumiseen tai viittaukseen tuosta muokkausleikkauksesta. Et siis varsinaisesti esittänyt, että kaikki ap:n kanssa eri mieltä olevat tai ideaa kritisoivat olisivat ahdasmielisiä, vaan viittasit ainoastaan henkilöön meneviin ylilyönteihin, et asiallisesti argumentoituun kritiikkiin.
Toki olemme eri mieltä varsinaisesta ketjun aiheesta edelleen, enkä välttämättä näe syytä ylilyönteihinkään samoin kuin sinä, mutta kiitos kun selvensit, että et niputtanut kaikkea vastakkaista näkemystä samaan, vaan puhuit mielestäsi asiattomista kommenteista. Ymmärsin sinut alunperin väärin.
Ilmaisin itseni huonosti alunperin, mutta siis juuri näin. Mielestäni se vaan kertoo enemmän vastaajasta, hänen peloistaan ja tilanteesta, jos miehen exälle ehdotetaan alapääntiukennusta ja sanotaan narsistiksi tällaisen perusteella. Reaktion taso on täysin ristiriidassa sen kanssa, että tässä aiheessa puhutaan kuitenkin itselle täysin tuntemattomista ihmisistä, joihin ei ole mitään tunnesidettä. Ehkä he eivät myöskään ymmärrä, ettei avioliitto ole kaikille enää tänä päivänä pyhä vaan ainostaan esimerkiksi taloudellinen järjestely. Tai järkevä vaihtoehto sipimusteknisesti. Maailmassa on kuitenkin tapahtunut iso asennemuutos parisuhdetta kohtaan (hyväksytään vihdoin lain edessä myös esimerkiksi homoparit), yh äidit tunnistetaan perheeksi jne. Että se ydinperhe malli ja koko elämän kestävä liitto eivät enää kaikille ole tavoiteltava tila tai pyhää. Eikä lapsikaan tajua perheessän olevan vikaa ennenkuin muut aikuiset sitä tulevat kauhistelemaan ja haukkumaan - taas jälkeen todennäköisesti johtuen jostain omista ongelmista. Joten antakaa nyt herranjumala kaikkien kukkien kukkia: jossain tuolla elää myös onnellisia polyamoriaperheitä. Kaikki eivät vaan halua sitä samaa ja kuka sen tietää, millainen miehen uusi vaimo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oletko kysynyt exältä asiasta? Kiinnostaa mitä oli mieltä?
Tässä pientä mietettä Ap:ltä:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4313440/ketju/miten_saisin_eksan_ymmartamaan_etta_kuulumme_yhteen
Se eksä ei vaan YMMÄRRÄ että he KUULUVAT yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, olet siis vuosia sitten jättänyt miehesi koska hän oli "tylsä" -> kuvittelit ansaitsevasi parempaa (eli olevasi parempi/ kiinnostavampi/ haluttavampi). Miehesi löysi uuden (todennäköisesti sinua paremman) ja heti alkoi sittenkin "tylsä" mies kiinnostaa. Olitkohan ajattellut ettei ex-mies kuitenkaan löydä uutta rinnalleen? Hän olisi sinulle saatavilla, jos tarve vaatii?
Voi luoja, eikö edes hieman hävetä Ap??
Ja tämä on myös AP:lta:
http://www.vauva.fi/keskustelu/4301266/ketju/miten_saada_6v_takainen_ex_takaisin
Todella kauan on jankannut samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta.
Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia.
Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille.
Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin.
Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.
Mille se tuntuisi, jos miehesi ex veisi miehesi mökkiviikonlopulle ihan tarkoituksenaan vietellä miehesi takaisin ja onnistuisi siinä? Tai haluaisi lapsen miehesi kanssa? Ja sanoisi, ettei piittaa sinun tunteistasi paskaakaan?
Veikkaanpa, ettet palaa vastaamaan, mutta jos palaat, niin ihan tuohan on se, mistä aloittajaa on kritisoitu, ei siitä, että hän olisi hyvissä väleissä kaikkien kanssa ja hyväksyisi heidät ja hoitaisi miehensä uutta vauvaa vaikkapa. Mutta kuvitteletko sä, että ap haluaa hoitaa häntä?No voi jeesus, Ei mun mieheni ole mikään tahdoton nukke, joka on meidän kahden naisen välissä eikä tiedä, mitä tapahtuu :D "menee mökille ja joutuu raukka parka vietellyksi". Sitäpaitsi ei mies käy kaksin exänsä kanssa mökkilomilla, kun ei ole mitään syytäkään. Ja jos kävisi ja menisi, niin se olisi miehen oma päätös eikä exän!
Jos mieheni päättäisi palata yhteen exänsä kanssa, olisin tietysti surullinen ja murtunut, mutta miehen oma päätöshän se olisi. Mutta sille on syynsä, miksei exän ja mieheni suhde toiminut parisuhteena. Ystävinä he ovat mitä mainiot ja hyvä näin. Ja vaikka olen exän kanssa ystävä, ei hänen tehtävänsä ole minun avioliittoani hoitaa ja miettiä muutenkaan. Ja en tiedä, mitä sanoisin, jos ex ehdottaisi vielä yhtä lasta. Siinä tilanteessa voisi olla fiksua, että asuisimme kaikki melko lähekkäin ja että itsekin haluaisin vauva-arkeen osallistua (olisihan se väistämätöntä, kun meilläkijn vauva olisi). Minun ja mieheni lapsi on usein exällä hoidossa ja ex vie häntä uimaan jne oman ja mieheni lapsen kanssa (ovathan he sisaruksia) - sinänsä ajatus ei ole poissuljettu. Mutta en tiedä jaksanko enää vauvaa ja kakkavaippaa ja muuta... jokatapauksessa, eihän tällä olisi mitään tekemistä minkään "ex ei välitä tunteistani paskaakaan" jutun kanssa - miksi olisi?
Mutta sinua ei haittaisi moehesi eksän asenne, että sun mielipiteistä ei tartte välittää paskaakaan?
Ja jos miehesi päättäisi palata eksänsä luo, joka oli itse dumpannut hänet (katsos ero ei aina kaikilla ole yhteinen sopimus) ja nyt taas haluaisi takaisin, niin eihän sillä olisi mitään merkitystä, ettei suhde ollut aikoinaan toiminut - nyt se toimisi taas, koska miehesi ex haluaisi ja sanoisi niin.
Tuohan se ap:n asenne, jota tulit puolustamaan, oli.
Eli puolustat edelleen sitä, ettei sinun mielipiteilläsi kuulu olla miehesi eksille mitään merkitystä? Kuten ap:lle ei ole.
Teoriassa juuri näin. Ei exän tehtävä ole huolehtia muiden avioliitoista. Tämä asenne sen vuoksi, että kyllähän kuka nyt vaan saa vokotella ketä tahansa. Sehän on avioliitossa olevan päätös, mitä tekee. En ole koskaan tuominnut siitä naista, jos aviomiestäni on tultu vokottelemaan. Olen korkeintaan ollut kateellinen, jos nainen on ollut hyväkroppainen ja itseni nuorempi. Mutta mieheni se siinä tilanteessa on vastuussa, mitä tekee.
Käytännössä olemme tämän hetkisen exän kanssa ystävä eli pahastuisin jos hän ei välittäisi minustakin ystävänä. Mutta en pahastuisi tosta vauvaideasta.
Ja, kyllä. Sillä on lääkitys.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3810468/ketju/voi_vittu_etta_ma_olen_rikki_eika_oo_ees_rauhottavaa
Vierailija kirjoitti:
Ja, kyllä. Sillä on lääkitys.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3810468/ketju/voi_vittu_etta_ma_olen_rikki_eika_oo_ees_rauhottavaa
No ton linkkaamasi ketjun kirjoittaja ei kylläkään ole tän ketjun ap. Ei mee detaljit alkuunkaan yksiin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, kyllä. Sillä on lääkitys.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3810468/ketju/voi_vittu_etta_ma_olen_rikki_eika_oo_ees_rauhottavaa
No ton linkkaamasi ketjun kirjoittaja ei kylläkään ole tän ketjun ap. Ei mee detaljit alkuunkaan yksiin nyt.
Joo, huomasin jo, kun olin ehtinyt linkata. Ei voi poistaa enää:(
Eli Ap ollut 6ja puol vuotta exän kanssa. Ero v.2008, sen jälkeen hänellä ollut kaksi suhdetta, joista myöhäisempi väkivaltainen.
Eksä sai taas vuoden sisällä erosta uuden naisen ja heillä on lapsi ja ovat aviossa.
Ja tarina jatkuu, niin että Ap jankkaa samaa vielä uudet 7vuotta, kunnes kehtaa ehdottaa eksälleen ja saa naurut niskaansa, jolloinka hän sitten alkaa elää omaa elämäänsä.
Olisko ok?;)
Tunnistaako nyksä ja nyksän aviopuoliso?
Ap?