Haluaisin vielä exän kanssa vauvan, onko tässä mitään ideaa?

Ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, miten erikoinen ja umpimielinen asenne monella mammalla tuntuu tähän asiaan olevan. Monella on selkeästi takaraivossa sairaalloinen pelko oman avioliittonsa tai vaimoasemansa puolesta. 

Vaimoudessa ei ole mitään pyhää tai erikoista. Jos mieheni Ex moista ehdottaisi, en olisi moksiskaan tai suhtautuisi asiaan millään tavoin ylimielisesti. Meillä monilla on exiä, on rakkautta ja historiaa. Olen jokaisen exäni kanssa ystävä, he ovat osa elämääni ja heitä jokaista rakastan. Se, että suhteemme ei ole toiminut - ei tarkoita, ettei näissä ihmisissä ole ollut jotain hyvää tai se syy, miksi heitä silloinkin rakastin, olisi kadonnut. Rakkaus on muuttanut muotoaan toki, mutta olen heille aina läsnä, jos he soittavat tai minua tarvitsevat. He ovat siis ystäviäni, joiden kanssa minulla on hyvä suhde. Sama se on miehelläni ja hänen exällään. Ex sekä heidän yhteinen lapsensa on tervetullut meille millloin tahansa ja tulemme oikein hyvin toimeen. Yhteinen lapsemme (minun ja miehen) on usein Exän luona hoidossa jne. Minulla ei taas ole exieni kanssa lapsia. 

Ei kaikki"uudet vaimot" ole mustasukkaisia ja umpimielisiä. Ydinperhe ei ole mikään normi. Lapselle riittää, kun on turvallinen ympäristö kasvaa ja elää, jossa on paljon rakkautta. Valitettavasti se teidän niin suurenmoisesti ihailtu ydinperhe ei todellakaan ole mikään tae tälle. Avioliitto ja ydinperhe ei ole mitenkään parempi vaihtoehto muillekaan vaihtoehdoille. 

Älä siis kuuntele Ap tätä sivukaupalla olevaa katkerien vaimokkeiden tilitystä täällä. Vain sinä tunnet ja tiedäsi exän ja sinun tilanteesi ja miehen uuden vaimon. Jos miehen uusi vaimo olisi samankaltainen kuin minä, en pitäisi tätä erityisesti poisuljettuna vaihtoehtona. Exä ei ole meille mikään uhka vaan mahdollisuus ja myös osa tätä meidän perhettämme. On ihanaa kun saa lastenhoitoapua ja on juttukaveri muutenkin. 

Itse uskon elämän parhauteen silloin, kun se on mahdollisimman monipuolista.

Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että jos tilanne on sellainen niin exän kanssa voi aivan hyvin olla väleissä. Asuin avoliitossa ihmisen kanssa, jonka kanssa huomasimme kuitenkin olevamme enemmänkin kavereita ja erosimme sulassa sovussa. Soittelemme kuulumisia puolin ja toisin n. 4 kertaa vuodessa ja laitan aina esim. hyvänjoulunviestin. Olin aidosti iloinen, kun hän tapasi nykyisen avopuolisonsa ja tiesin hänen löytäneen sitä kautta onnen ja hyvän parisuhteen. Aivan kuten itsekin olin löytänty aviomiehestäni elämäni rakkauden.

Lisäksi minustakin elämä on parasta, kun se on mahdollisimman monipuolista. Monipuolisuuteen kuuluu perhe-elämän vaiheet, harrastukset, matkustelu, itsensä toteuttaminen työuralla, luonnossa seikkailu, patikointi, ystävät, vaikka äiti-lapsi jumppa uutena hauskana harrastuksena, kirjat, kulttuuri, elämykset jne. ihan vaikka mitä. Sen sijaan siihen ei kyllä kuulu se, että mieheni tai minä tekisimme lapsia jonkun kolmannen osapuolen kanssa.

Minulla olisi sinulle nyt yksi kysymys, jos sallit. Miksi sinä haluat etsiä syitä esittää ap:n ja ilmeisesti sinunkin näkemyksesi kanssa vastakkaisia mielipiteitä olettamalla erilaisia negatiivisia tunteita mielipiteen esittäjälle, kuten umpimielisyys, katkeruus, menettämisen pelko ym? Miksi yksilön täytyisi olla ahdasmielinen kynsin ja hampain miehestään ja liitosta kiinni pitävä mustasukkainen uhkia kaikkialla näkevä hätääntynyt vaimo, jotta hän voisi olla kanssasi eri mieltä? Miksi ei voi olla niin, että mielipiteen esittäjä nyt vain yksinkertaisesti on eri mieltä ja sanoo tämän ja on silti onnellinen, mieheensä ja liittoonsa luottava avarakatseinenkin ihminen. En vain oikein ymmärrä tätä "jos olet eri mieltä kanssani, on sinussa ja elämässäsi jotain vikaa" -mentaliteettia.

Koska se, että tällainen keskustelunavaus herättää vastaajissa aggressioita, vihanpurkausta, AP:n haukkumista ja jopa kehoituksia käydä alapääntiukennusleikkauksessa. Tällainen reaktion taso kertoo enemmänkin vastaajan omista peloista ja tunteista kuin itse aiheesta. Ja näillä tunteilla sitten heijastetaan sitä omaa tilannetta enemmänkin AP:n tilanteeseen kuin mietittäisiin asiaa neutraaleista lähtökohdista. Ja tämä jos mikä on umpimielistä, ettei pystytä ymmärtämään, ettei kaikki vaimot todellakaan ole samanalaisia kuin itse ehkä on. ymmärrän sen minäkin oikein hyvin, olen kaikenlaisia vaimoja omassakin ystäväpiirissäni nähnyt. 

Ok, nyt ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit eli kiitos tarkennuksesta. Etsit siis syitä keskustelun ylilyönteihin kuten suoranaiseen haukkumiseen tai viittaukseen tuosta muokkausleikkauksesta. Et siis varsinaisesti esittänyt, että kaikki ap:n kanssa eri mieltä olevat tai ideaa kritisoivat olisivat ahdasmielisiä, vaan viittasit ainoastaan henkilöön meneviin ylilyönteihin, et asiallisesti argumentoituun kritiikkiin.

Toki olemme eri mieltä varsinaisesta ketjun aiheesta edelleen, enkä välttämättä näe syytä ylilyönteihinkään samoin kuin sinä, mutta kiitos kun selvensit, että et niputtanut kaikkea vastakkaista näkemystä samaan, vaan puhuit mielestäsi asiattomista kommenteista. Ymmärsin sinut alunperin väärin.

Ilmaisin itseni huonosti alunperin, mutta siis juuri näin. Mielestäni se vaan kertoo enemmän vastaajasta, hänen peloistaan ja tilanteesta, jos miehen exälle ehdotetaan alapääntiukennusta ja sanotaan narsistiksi tällaisen perusteella. Reaktion taso on täysin ristiriidassa sen kanssa, että tässä aiheessa puhutaan kuitenkin itselle täysin tuntemattomista ihmisistä, joihin ei ole mitään tunnesidettä. Ehkä he eivät myöskään ymmärrä, ettei avioliitto ole kaikille enää tänä päivänä pyhä vaan ainostaan esimerkiksi taloudellinen järjestely. Tai järkevä vaihtoehto sipimusteknisesti. Maailmassa on kuitenkin tapahtunut iso asennemuutos parisuhdetta kohtaan (hyväksytään vihdoin lain edessä myös esimerkiksi homoparit), yh äidit tunnistetaan perheeksi jne. Että se ydinperhe malli ja koko elämän kestävä liitto eivät enää kaikille ole tavoiteltava tila tai pyhää. Eikä lapsikaan tajua perheessän olevan vikaa ennenkuin muut aikuiset sitä tulevat kauhistelemaan ja haukkumaan - taas jälkeen todennäköisesti johtuen jostain omista ongelmista. Joten antakaa nyt herranjumala kaikkien kukkien kukkia: jossain tuolla elää myös onnellisia polyamoriaperheitä. Kaikki eivät vaan halua sitä samaa ja kuka sen tietää, millainen miehen uusi vaimo on.

Pahastuitko sä siitä ehdotuksesta tiukentaa vaginaasi? Miksi? Sehän oli vastauksena kirjoittajalle, jonka mielestä loukkaavia kysymyksiä ei ole, hän itse sanoi niin. Vaan että aina voi ottaa ehdotuksen vastaan, miettiä sitä ja antaa sitten vastauksensa.

Ei minulla ole mitään pelkoa tai uhkaa miehen entisiä naisia kohtaan, vaan halusin van demonstroida muita loukkaavia kysymyksiä, kuin sen, että saisiko ex-vaimo tehdä vauvan uusiin naimisiin menneen miehensä kanssa ja uuden vaimon mielipide ei kiinnosta. Tosin koen ap:n hieman pelottavana, mutta en siksi, etttä hän on ex-vaimo, vaan siksi, ettei hän kunnioita kanssaihmisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täähän on suoraan kuin elokuvasta Sisärengas (The Big Chill), pääosissa Kevin Kline, William Hurt, Glenn Close. Siinä Kevin Klinen esittämän miehen vaimo (Glenn Close) päättää että koska yhteinen ystävä haluaa lasta niin Kevinin hahmo on just hyvä tämän ystävä lapsen isäksi. Ja sitten Kevinin hahmo käy painamassa sitä yhteistä ystävää.

Nämä mielisairas-huutelut ap:lle ovat törkeitä. Mitä te olette sanelemaan kenenkään parisuhde ja perhekäsityksiä. Niitä on erilaisia. Itse olen toivottavsti seuraavaksi jossain vaiheessa isoäiti ja mieheni kanssa ollut teini-iästä saakka. Jos ajattelen isteäni ja miestäni niin en minä teoriassa tyrmäisi tuollaista ajatusta jos miehelläni olisi joku kaveri joka haluaisi lapsen. Exiä ei ole, vaikea ajatella sellaisata, mutta kaveri aika sama asia. Itse varmaan jo pois lapsentekoiästä mutta ajatus tullaisen melkein oman pikkulapsen hoitamisesta  ei täysipäiväisesti tuntuisi nyt ajateltuna ihan kivalta.

Tietty tuollaisen teoreettisen ajatuksen siitrtäminen käytäntöön edellyttäisi keskinäistä luottamusta kaikkien osapuolten välillä. Ap on siinä väärässä, että ei nykyisen vaimon asia ollenkaan. Kyllä on. Avioliitto tarkoittaa asioiden, etenkin tuollaisten asioiden jakamista. Mutta jos kaikki olisi puhuttu ja voisin luottaa että kyse on vain lapsesta toiselle naiselle, ei mitään haikailuja ja piilossa olevaa rakkautta tms niin tuollainen laajempi perhe voisi olla ihan kiva. Lapsi tarvitsee turvallisen ympäristön ja se tarkoittaa aikuisia, joihin voi luottaa, jotka sitotutuvat lapsen elämään, pysyvät eivätkä katoa. Kun nuo edellytykset toimivat ihan sama mikä perhemalli.

Kaveri ei ole olleenkaan sama kuin ex-vaimo, jonka kanssa yhteinen historia lapsineen, mutta mitäpä sinä teiniseurustelija siitä tietäisit tai ymmärtäisit (vaikka luulisi osaavan asettua toisen asemaan silti) ja ap:han nimenomaan ei kunnioita yhtä avainkohtaa, härdellin kolmatta osapuolta, eli ex-miehensä vaimon tunteita, ajatuksia tai mielipiteitä. Muuten hyvä kirjoitus sinulta.

Ehkä kannattaisi pitää suu soukemmalla sinä omasta mielestäsi kaikentietävä keski-ikäinen. Kun ikää sinulle tulee lisää huomaat että sinun totuutesi ei ole ainoa eikä sinun mallisi myöskään. Tuollainen ylimielieinen ja ahdassieluinen besserwisserismi kuulostaa keski-ikäisen maailmanomistajan mopottamiselta, joka kohdistuu niin omiin vanhempiin, omiin lapsii kuin kaikkiin muihinkin. "Mutku minä tiedän, miten tällä pitää olla ja elää ja te kaikki muut olette väärässä ...."

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä on myös AP:lta:

http://www.vauva.fi/keskustelu/4301266/ketju/miten_saada_6v_takainen_ex_takaisin

Todella kauan on jankannut samaa.

Huvitti kun jo tuossa ketjussa oli tällainen osuva kommentti:

"Mene nurkkaan häpeämään ja pysy siellä"

:D

Edelleen ajankohtainen

No jaahas olette näköjään ihan omistautuneet asian jankkaamiselle. Itse en todellakaan ehdi kaikkea aikaani av palstalla viettää...

Ensinnäkin te jotka haukuitte äitiyttäni ja surkuttelitte lapseni puolesta. Eikö tuo jos mikä ole teistä asiatonta? Lapseni on ainut hyvä asia elämässäni. Jos ei lapseni kiinnostaisi niin miksi kummassa haluaisin vielä toisen? Selvästi haluatte tuomita minut kokonaan vaan siksi että tämä vauva ajatukseni oli nähtävästi isku vyön alle monille. Kuten arvelinkin.

En minä silti kantaani muuta sen suhteen mikä kenenkin rooli ja vastuu suhteessa on. Osa oli eri mieltä ja saavat ollakin. Itse elän omien arvojeni mukaisesti. Edelleenkään, minusta avioliitto ei ole mitenkään "pyhä" tai mitenkään sido ihmistä toiseen niin ettei omia haaveita saisi enää olla, eikä niitä toteuttaa. En myöskään usko avioliittoon, minulle se ei merkkaa mitään, enkä ole koskaan edes halunnut naimisiin. Senkään vuoksi en ehkä osaa ottaa vaimon "roolia" niin vakavasti kuin te muut uskovaiset ym. avioliiton kannattajat.

Kertaan vielä. JOS mies innostuisikin ajatuksesta ja haluaisi sen toteuttaa, niin miksi hänen pitäisi se jättää tekemättä vain siksi että on solminut avioliiton ja menettänyt nähtävästi samalla itsemääräämisoikeutensa vaimolle. Ymmärrän nyt miksi niin monen elämä kääntyy laskusuuntaan heti avioitumisen jälkeen jos se tarkoittaa tuota että omat toiveet ja haaveet saa kuopata sen jälkeen ikuisiksi ajoiksi. Eli sanokaa mitä sanotte, mutta minusta vaimon tunteet (mistä edes tiedätte mitä ne olisivat? pelkkää spekulaatiotahan nuo väitteenne ovat) eivät kuulu tähän. Ne on vaimon tunteita ja hän ne voi käsitellä kuten parhaaksi tahtoo. Jos miehensä tulisikin onnelliseksi tästä mahdollisesta vauvasta, niin mikä oikeus vaimolla olisi sitä evätä? Jos hän kokee negatiivisia tunteita toisen onnesta, niin mikä velvollisuus minulla tai miehellä olisi tällöin jättää onni kokematta?

Ja hyvä pointti oli muutamalla, että kukas sen määrittelee mikä on oikea perhemalli? Jos ihmiset ovat avarakatseisia niin miksei voisi toimia tämäkin? on sitä paljon kummallisempaakin nähty! Mies kuitenkin leikkii siellä isää vaimonsa mukulallekin, joten ihanko totta muka yksi biologinen lapsi lisää tekisi kuviosta sairaan ja oudon kuten osa täällä väittää. Huoh...

Nyt täytyy rientää töihin ja ilta meneekin lapsen kanssa aikaa viettäessä!

ap

No mitäpä teit koko aloitusta sitten, kun olet kerran jo päätöksesi tehnyt, eikä eriävät mielipiteet olleet mielestäsi minkään arvoisia? Olisin kyllä todella kiinnostunut kuulemaan exän (ja vaimonsa) kannan tähän asiaan kun kysymyksesi esität.

Kyllä on sairasta jo pelkästään se, että kuvittelee omistavansa toisen ja vaanii mielessään vuosikymmenen(!) toista ihmistä!

Luulee vielä tietävänsä toisen tahdon ja ajatukset!

Kuule, kyllä se mies olisi jo sua pyytänyt itsensä viereen, JOS olisi halunnut tippaakaan.

Kyllä sä olet todella harhainen ja kuvittelet ihan sekoja.

Oletko ajatellut, että miehesi on valinnut mennä naimisiin ja hän varmasti arvostaa sitä sitoutumista, mitä sinä halveksit?

Halveksit siis EX-miehesi tärkeitä valintoja. HÄPEÄ!

Valitettavasti tulee vaikutelma että exäsi naimisiin meno hiertää sinua. Uskottelet ettet edes itse halunnut naimisiin etkä arvosta moista sontaa... No voihan se niinkin olla tai sitten on jäänyt kalvamaan ettei mies mennyt sinun kanssasi naimisiin. Taidat olla myös mustis tuolle vaimon lapselle kun mies on isänä hänellekin. Vaikka mistäpä tiedät heidän perhe-elämästään mitään edes. Minusta on vain hienoa jos on isänä eikä pidä puolison lasta vaan välttämättömänä riesana. Sinuahan se toki harmittaa kun mies välittää ilmeisesti vaimostaan niin paljon ettei lapsettomuus haittaa ja haluaa olla isänä tämän lapsellekin. Hieno mies kyllä jos näin on. Onni hänelle että pääsi sinusta eroon. Vahvasti tuntuu kyllä että haluat tunkea itsesi osalliseksi tuota perhettä, koska olet kateellinen tuosta kaikesta mitä heillä on. Ja myönsithän haluavasi miehen takaisinkin. Tavallaan ovela ajatus tuo vauva, mutta ei,ei tule onnistumaan. Mies selvästi rakastaa vaimoaan ja todellakin toista rakastava ihminen ei tee selän takana mitään vauvapäätöksiä exänsä kanssa! Kaiken lisäksi lapsettomuus voi olla miehenkin toive, mistä me sitä tiedämme!! Uskon kyllä että jos hän/he haluisivat lapsia niin sitten vaikka adoptoisivat ennemmin kun sinun kanssa tekisivät. Sori vaan ap.

Ap itsekin myönsi, että vastaavassa tapauksessa hän tuskin jäisi enää suhteeseen. Se kai tässä onkin päämääränä, että ex haluaisi lapsen ja heille tulisi uuden vaimon kanssa ero. Koska normaalissa avioliitossa ei tehdä vauvoja ulkopuolisten kanssa, ellei se ole nimenomaan tästä avioparista lähtöisin oleva ajatus.

Ap:n logiikan mukaan siis naimisissa oleva naapurin Jormakin voisi halutessaan tehdä lapsen hänen kanssaan tai käydä harrastamassa seksiä heidän kolmannen naapurin Pirjon kanssa, jos niin haluaisi. Koska avioliitossakin on oikeus olla oma tahto, eikä puolison mielipiteellä ole väliä. Ihan sairasta. Joo, kysyähän aina voi...

Ap et ottanut lainkaan kantaa siihen, että mitä jos miehesi ja vaimonsa kuitenkin innostuisivat ajatuksesta? Jos tämä vaimo kulkisi mukana ultrissa ja olisi synnärilläkin odottamassa ja heti tulisi vastasyntynyttä katsomaan? Pitäisi vauvaa omanaan siinä missä sinä ja eksäsikin? Kestäisitkö sinä sitä?Koska olen meidän parisuhteessa se lapsettomuuden "syyllinen" osapuoli ymmärrän sen, että mies voi lapsia vielä haluta jonain päivänä, vaikka nyt sanookin ettei halua. En siis vaadi miestä kuoppaamaan haaveitaan ja unelmiaan, mutta vaadin ehdottomasti, että jos lapsia haluaa niin asiasta keskustellaan meidän kesken, ei niin että mies keskustelee toisen naisen kanssa ja minulle vain ilmoittaa miten aikoo toimia. Jos keskustelussamme tulemme siihen tulokseen, että miehen on parempi etsiä onneaan muualta niin selvä, ei mieheni ole minun vankini. Kuitenkin, jos päätyisimme ap:n ehdottamaan tilanteeseen, jossa avioliiton ulkopuolinen nainen hedelmöitetään mieheni siittiöillä niin voisin kuvitella haluavani olla alusta asti vauvan elämässä ns. toisena äitinä. Sinun käsityksesi mukaan eksäsi ja vaimonsa elävät molemmat omaa elämäänsä ja vain asuvat samassa talossa. Suurimman osan mielestä avioliitto tarkoittaa sitä, että elämää rakennetaan yhdessä jolloin isot päätökset myös tehdään yhdessä. Näin ollen et voi vaimoa sulkea (hullun) ideasi ulkopuolelle, vaan he tulevat eksän kanssa pakettiratkaisuna. Sinun käsityksesi avioliitosta kun ei vaikuta siihen miten he avioparina toimivat.

Siis eks- miehestä piti puhua heti alusta asti, typerä puhelin kun poistelee sanoja -_-

T.312

Mielestäni ap:n puolustajat puhuvat ihan eri asiasta. Tottakai on erilaisia perhekäsityksiä ja jopa vapaita suhteita jne. Eikä meistä kukaan tietenkään tiedä, millainen liitto exällä on. Mutta kun ap:n mielestä on itsestäänselvää, että naimisissa olevalla on oikeus tehdä, mitä itse haluaa. Puolisosta viis.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n logiikan mukaan siis naimisissa oleva naapurin Jormakin voisi halutessaan tehdä lapsen hänen kanssaan tai käydä harrastamassa seksiä heidän kolmannen naapurin Pirjon kanssa, jos niin haluaisi. Koska avioliitossakin on oikeus olla oma tahto, eikä puolison mielipiteellä ole väliä. Ihan sairasta. Joo, kysyähän aina voi...

Niin ja huom! ap:n mielestä ei varsinaisessa pohdinnassa vaimon tarttisi olla mukana ollenkaan, enempi ilmoitusluontoinen asia :D Eli minäkin kun naapuritalon isännän kanssa nyt menen jotain virittämään niin se on enemmänkin ilmoitusluontoinen asia kuin että edes miettisin mieheni kantaa siihen :D Ap:ta lainatakseni, sehän on jokaisen oma asia, eikä avioliitossa saa rajoittaa toisen haaveita!

Miks mä luulen, että avioliiton konseptin tosi moni näkee hiukan eri tavalla kuin ap. Mut siis ap kiitti tästä ketjusta, olen äitiyslomalla nyt ja odottelen esikoisen syntymää ja tämä on ollut odellakin parasta viihdettä :)

Jestas, aloittajan tehtailemien keskustelujen perusteella exästä on tullut hänelle pienoinen pakkomielle. Teidän erostanne on lähes 10 vuotta eli jotain konkreettista olisi tapahtunut yhteenpaluun suhteen jo ajat sitten, jos olisi ollut tapahtuakseen. Mutta mies on selvästi mennyt elämässä eteenpäin ja ap:n hetki meni jo. Toki voit jatkaa mahdottoman haikailua ja tavoittelua, mutta on eri asia miten järkevää sellainen on pitkällä tähtäimellä.

Joo-o ap:n käsitys avioliitosta taitaa olla hyvin poikkeuksellinen. Mitä ideaa edes naimisiin menossa olisi jos molemmat vaan säätää omia sekoilujaan välittämättä yhtään aviopuolisostaan? Lapsia voi tehdä kenen kanssa haluaa vaan ilmoittamalla toiselle. Eli ilmoitan vaan miehelleni että nytpä menen paneskelemaan työkaverini pertin kanssa ja jos yrität estää niin olet suvaitsematon. Lisäksi on oma ongelmasi jos et tätä hyväksy ja tunne mitä tunnet, itsepä ne käsittelet, mutta minä saan tehdä mitä tykkään. Ööh... Miksi sitten sitoutua toiseen jos kerran haluaisi mennä touhottaa miten tykkää? Toki ap ei usko avioliittoon, joten ehkä se sitten hänestä on ok. Kuitenkin on huomattavaa että ex mies vaimoineen varmasti antaa liitolleen enemmän arvoa kun ap, joka haluaa sen monin tavoin mitätöidä mustasukkaisuuksissaan. Kenellekään normaalille puolisoaan rakastavalle ihmiselle ei tulisi mieleenkään vaan ilmoitusluontoisesti kertoa puolisolleen että niin sun selän takana ollaan tässä exän kanssa päädytty tällaiseen kuvioon.

Lisäksi häiritsee kun ap selvästi kuvittelee olevansa ihan vaimon veroinen toimija. Eli koska vaimo ja miehensä voivat yksissä tuumin suunnitella vauvoja tai muuta elämässään,  ilman että se kuuluu ulkopuolisille, niin myös ap voi suunnitella samaa miehen kanssa ilman että se kuuluu vaimolle. Huh miten narsistinen ajatuskin.

Eiköhän tuo ap:n tarve lytätä avioliittoa ja etenkin eksänsä liittoa, johdu ihan vaan katkeruudesta.

Surullista, että ihminen jaksaa vuosia roikkua entisen suhteen perässä, vaikka todellakin: se juna meni jo aikapäiviä sitten! eks mies on jo naimisissakin, eli viimeistään nyt ap:n on kyllä tajuttava, että käyttää energiansa siihen, että kulkisi itsekin eteenpäin eikä junnaisi menneessä. Joo, kiva ajatus että lapsesi saisi täyssisaruksen, mutta asiallehan ei mitään enää mahda. Elämässähän saa haluta yhtä sun toista mutta aina ei sitä vaan saa ja sillä hyvä.

Ja ihan oikeasti? ap hylkäsi miehen koska kuvitteli löytävänsä paremman. Kuinka todennäköistä on että tämä mies haluaa vauvan ap:n kanssa? "ai kiva nyt kelpaan taas sulle, tehdään vaan se vauva". Hmm, ei käy järkeen. Harmittaahan se että kävikin niin että mies löysi paremman puolison ja ap:tä ei ihme kyllä onnistanut. Ehkä eksästä ylipääsy voisi auttaa myös siinä että kiva mies löytyisi sinullekin ap?

Voin sanoa, että onneksi mies on naimisissa, saa vihdoinkn varmaan sanoa ap:lle, mitä oikeasti haluaa, kun ap ei enää pysty manipuloimaan miestä omien mielihalujensa mukaisesti.

Ei suinkaan niin päin, että nyt vaimo estää miehen todellisia haluja.

Knarjhtpi

Ap, olet sairas manipuloija. Häpeä!

Mitä halusi on muuta kuin sairasta manipulointia. Toisessa ketjussa olet sitäpaitsi paljastanut, että se "vaimon vauva" on myös eksäsi vauva, jonka ei enää pitänyt kyetä lissääntymään vaimonsa kanssa! Ja vaikka vauva olisikin syntynyt ennen heidän avioliittoaan ja nainen ei enää saisi lapsia, niin olet silti sairas manipuloija! Lapsesi ei todellakaan ole sinulle kaikki kaikessa, vaan koska välität oikeasti eniten itsestäsi niin hän rakastaa isäänsä enemmän kuin sinua! Lälläslää!

Sinänsä idea ei olisi niin mahdottoman outo, mikäli molemmat osapuolet olisivat sinkkuja (ja näinhän ei tosiaan ole, mutta uuden vaimon näkökulmasta on tätä keskustelua jo paljon käyty) ja yhteinen lapsi olisi vielä taaperoiässä. Tuolloin olisi ehkä mahdollista järkeillä täyssisaruuden merkitys lapselle, ja sopia huoltajuusasiat fiksusti koskemaan molempia lapsia. Näin ei kuitenkaan tässä tilanteessa ole. Koska ap:n lapsi on jo kouluikäinen ei mahdollisesta pikkusisaruksesta koskaan voisi tulla hänelle samalla tavalla läheistä kuin jos ikäeroa olisi 1-3 vuotta. Siksipä en usko että täyssisarus olisi sen erityisemmin rikkaus ap:n ja eksän yhteiselle lapselle, todennäköisesti tuollainen kuvio vain sotkisi lapsen psyykettä turhaan. Eli yhteenvetona ap, lapsen synnyttäminen eksällesi olisi ideaaliratkaisu vain ja ainoastaan sinun mielestäsi.