Lasten hankinta mietityttää

Älä tee lapsia, ole kiltti. Sinulla on liian paljon solmuja omassa elämässäsi. Ensin pitää tulla toimeen itsensä kanssa ja olla varma siitä, että kykenee uudelle pienelle ihmiselle antamaan turvallisen tasapainoisen rakastavan hellän kodin, jossa väkisinkin ensimmäiset vuodet menevät - ja niidän tuleekin mennä - lasten ehdoilla.

Tunne itsesi, hyväksy itsesi. Me olemme kaikki yhtä arvokkaita ihmisinä mutta lasten saaminen ja vuosikausia kestävä työ siitä ei ole meille kaikille tarkoitettu.

Lisäksi meillä on äärioikeistolainen hallitus.

Monet vasemmistolaiset ovat nyt steriloimassa itseään protestiksi.

En ihmettele yhtään, että Suomen(kin) syntyvyys sakkaa. Kuka enää haluaa tehdä lapsia tähän epävarmaan maailmaan, vaikka henkilökohtaiset asiat olisivat kunnossa?

Itselläni lapset jo aikuisia, mutta jos olisin nyt vielä hedelmällisessä iässä, miettisin monta kertaa.

Sanoisin, että jos et ole valmis mahdollisesti luopumaan koirista lapsen tähden niin matkaa vanhemmuuteen on vielä todella paljon. Lapsi vaan menee ykköseksi ihan kaikessa. Ehkä parempi olla hankkimatta lasta ainakaan ennen kuin olet ajatellut asiat aivan loppuun asti.

Kuulostaa sille että edelle menevät koirat, oma aika ja halu määrätä itse tekemisistäsi. Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan eikä voi joutua tarpeineen kakkoseksi. Mieti tarkkaan olisitko valmis.

Tuttuja ajatuksia. Itse listasin mielessäni lapsen hankinnan plussia ja miinuksia aikoinaan. Lisäksi ajatus lapsen hankinnasta pelottaa. Kävin läpi kaikki kauhuskenaariot: esim. jään yksin lapsen kanssa, lapsi on vakavasti sairas tai kehitysvammainen, tulee lama ja työpaikka menee alta jne. En koe haluavani lasta niin paljon että haluaisin olla äiti noissa pahimmissa tilanteissa. Lisäksi pohdin millaista elämää kadehdin. Se ei ollut pikkulapsiperheen elämä.

Näin ihan ADHD aikuisena niin totean, että turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden voi saada myös perheessä, jossa toisella vanhemmista on ADHD, kun hän on löytänyt oman paikkansa maailmasta ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin hän on. Ei siihen aikaan diagnosoitu, kun vanhempani olivat lapsia ja työelämässä, mutta kyllä minä hahmotan, kummalta se on peritty. Hänellä on kuitenkin vanha itsetunto ja työelämästä kova arvostus, joten esimerkkinä tämä vanhempi on ollut omassa kasvussani aikuiseksi.

Mitä, jos oman epävarmuutesi pari vuotta keskityt tuohon oman itsevarmuutesi kehittämiseen? Opettele tuntemaan itsesi. Jos ette päädy perheen lisäykseen, puhukaa asiasta kuitenkin avoimesti. Joskus vapaus toiselle on suurempaa rakkautta kuin koskaan voit läheisellesi antaa.

Äiti antoi minulle neuvolakortin välistä joskus muistion, johon hän oli kirjoittanut hyvin kauniit sanat. En tiedä kirjoittajaa, mutta sanat eivät ole minun tai äitini.

Jos lapsi elää ympäristössä

-jossa valitsee suvaitsevaisuus, hänestä tulee kärsivällinen

-joka rohkaisee, hän saa itseluottamusta

-jossa hän saa tunnustusta, hän oppii antamaan arvoa myös muille

-joka on oikeudenmukainen, hänestä tulee oikeamielinen

-joka on turvallinen, hän oppii luottamaan

-joka hyväksyy hänet, hänestä tulee tasapainoinen

-jossa hän saa osakseen ystävällisyyttä ja rakkautta, hän oppii rakastamaan elämää.

Tsemppiä! Ja muista, että ADHD:n sisällä on useita eri tavalla ajattelevia ja käyttäytyviä ihmisiä.

Miksi ylipäänsä kukaan haluaa saada lapsia? Jos nyt unohdetaan nämä itsekkäät syyt lasten hankkimiseen. Eli "Kuka minua sitten hoitaa kun olen vanha", "Koska minä haluan sukuni jatkuvan" jne. .

Niin mä en vain ymmärrä mikä ihmeen hinku niitä kersoja on hankkia. Elämä on niiiiiiin paljon parempaa ja mukavampaa ilman rääkyviä kakaroita. Mä en vaihtaisi tätä vapauttani mistään hinnasta masentavaan lapsiperhearkeen. Vielä kun ottaa huomioon mihin tämä maailma on menossa ilmastokatastrofeineen, sotineen jne. Niin kyllä on paljon fiksumpi päätös jättää ne lapset hankkimatta.

"Olen myös ADHD ja elämä on ajoittain todella raskasta ilman lastakin. Erityistarpeita on monenlaisia. Työkyky on niin ailahtelevainen uupumuksen takia. Lapsi tulisi todennäköisesti saamaan saman ja kärsimään siitä millasta elämä on välillä, kun on niin vaikeaa." Tässähän se on, miksi ei kannata. Olen itse samankaltaisessa veneessä, lasten hankkimista miettii, mutta eihän se ihan rehellisesti kannata, jos on vaikeuksia muutenkin. Se on ennen kaikkea vastuullisuutta lasta kohtaan. Lasten kasvatus on myös todella kallista ja raskaus ja synnytys jättävät usein pysyviä vammoja. Jos on muutenkin alentunut toimintakyky, on näistä selviäminen entistäkin vaikeampaa. Luen redditistä /r/regretfulparents-ryhmästä kokemuksia, auttaa asettamaan asioita perspektiiviin.

Kyllähän asiasta vähän sellainen haikea fiilis osittain jää, etenkin kun ei itsellä ole omista lapsista kokemusta eikä siten mitään käsitystä siitä, mitä missaa tai on missaamatta. Asia jää täysin mystiseksi ja on helppo romantisoida jotain, mikä ei itselle ole todellisuutta. Mutta kannattaa mieluummin keskittyä muihin asioihin elämässä, niitä riittää.

Olen varoittanut lapsiani Suomen lasusta. Tänne ei ole turvallista tehdä lapsia. Omat lapseni vietiin suoraan koulusta 10 v. sitten. Nyt aikuisia, mutta eivät halua lastenkotielämää omille lapsilleen. Se ei ole kotieläimen tai ihmisen arvoista elämää. Älkää tehkö lapsia, koska he eivät saa asua kotonaan. En ole päihdeäiti, kyllä lasu syy huostaan keksii muutenkin.

Minä tunnen itseni ja tarpeeni hiljaiseen rauhalliseen elämään niin hyvin että en edes harkinnut lasten hankkimista.

Olisin varmasti ollut tunnekylmä äiti joka olisi syyllistänyt lapsiparat siitä että kehtasivat häiritä minua kun luin kirjaa.

Älä tee. Koirapiireissä tulee jonkin verran vastaan (ura)mammoja. Lapset jää herkästi sivuun.