Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

En tiedä, mistä se johtuu, mutta pelkään aina, etten tule muuten hyväksytyksi. Oikeasti olen varmaan karkottanut ihmisiä luotani tällä asenteella. Ihmettelen jatkuvasti, kun näen aivan tavallisia ihmisiä onnellisesti parisuhteessa ja tekemässä kaikenlaista kivaa. Minulla on sellainen olo, etten ole kenenkään rakkauden arvoinen. Avioliittonikin varmaan epäonnistui osittain ihan sen takia. Aina kun olisi pitänyt heittäytyä tilanteeseen ja nauttia elämästä ja naisena olemisesta, aloin miettiä kaikkea ikävää. Näin itseni vastenmielisenä ja rumana. Vasta nyt nelikymppisenä olen alkanut hyväksyä vartalonikin. Siitä on ainakin se etu, että on ihan kivaa olla tämän ikäinen, vaikka sitten toisaalta tunnen, että se aika jolloin olin oikeasti kaunis meni jotenkin hukkaan, koska en osannut nauttia siitä.



Kai tässä on jotain lapsuusjuttuja taustalla. Sain sellaisen roolin kotoani, että piti olla reipas ja pärjäävä. Yllätyin joskus muutama vuosi sitten, kun tajusin, että olenkin aika ujo ihminen. Mutta en nyt ala tässä setviä lapsuudenkotiani ja sen ongelmia.



ap.

Yksin ei tule tehtyä moniakaan asioita, vaikka ne ehkä kiinnostaisivatkin. Tosin en nyt tarkoita purjehdusta tai jotain ratsastusta. Ratsastuksesta se mies sanoi, ettei ole siinä kovin hyvä, mikä vähän huvitti, koska itse en ole ratsastanut koskaan. Silti hän ehdotti sitä. Mutta hän on tosiaankin erittäin aktiivinen muutenkin ja keksii koko ajan kaikkea, mitä voisi tehdä yhdessä. Onneksi kaikki ei ole jotain vaativaa ja hän on kiinnostunut muustakin kuin urheilusta ja käy mielellään esimerkiksi konserteissa ja näyttelyissä, kuten minäkin.



Mutta toisaalta kieltämättä vähän ärsyttääkin tuollainen aktiivisuus. Jokin osa minua ei oikein edes hyväksy, että jotkut ovat niin etuoikeutettuja, että voivat tehdä ihan mitä tahansa. Lisäksi on vaikeaa, kun pitää näyttää osaamattomuutensa ja tietämättömyytensä. Ja kaiken lisäksi syytän itseäni mielessäni siitä, etten tee kaikkia noita asioita itse ja että tarvitsen toista ihmistä innostamaan ja järjestämään noita mahdollisuuksia. Yritän nyt vääntää ajatuksiani niinpäin, että se mies voisi ilahtua, jos saisi esitellä minulle jotain uutta ja saada minut mukaan johonkin toimintaan. Mutta vaikeaa on.



Joka tapauksessa on tosi kivaa, että olette kirjoittaneet kannustavia viestejä.



ap.

kun vaan saat sen itsestäs irti. Kirjoitat kyllä miehestä todella kauniisti. Unohda kokonaan se negatiivinen jatkoajatus "Toisaalta ärsyttää, että..." Se negatiivisuus on vain oman mielesi sisällä oleva peikko, ei miehen ominaisuus - ethän vielä tunne häntä, jotta voisit oikeasti tuomita.

olet siihen juuri täydellinen. Rohleasti veneeseen vaan, ota vaikka kirja mukaan. =)

tästä tulee mieleen sellainen lapsuudenaikainen kuvio, missä jostain syystä kotona on joku sellainen asia / elämäntapa, jota on täytynyt 'piilotella'. Itselläni se oli kodin kova uskonnollisuus, olin sellainen tynnyrissä kasvanut tyttö. Aina aikuisuuteen asti oma vahva tunteeni oli, että kohta joku saa kuitenkin tietää, että kasvoin tällaisessa perheessä (enkä siksi kelpaisikaan 'normaaleille ihmisille'). Olin ikäänkuin aina ulkpuolinen tavallisessa maailmassa, ja miesten kehut ulkonäöstäni ja luonteestani menivät ihan ohi, kun pelkäsin 'totuuden' lapsuudestani paljastuvan. Kuulin sitten nelikymppisenä monilta nuoruuden aikaisilta tuttaviltani, kuinka olivat olleet minuun ihastuneita, mutta olin niin varautunut, että eivät uskaltaneet lähestyä. Enkä olisi ikinä tätä voinut arvata!

Olet tosi viehättävän oloinen nainen, anna rohkeasti mennä vaan! Ole ihan oma itsesi - jos luotat itseesi etkä yhtään häpeile mitä osaat tai et - olen varma että tämä mies arvostaa sinua. Jos et itse arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan arvosta! Kaikkea hyvää!!!

Kestäisinkö itse elää niin epätasapainoisessa suhteessa taloudellisesti? Tietysti tätä on ehkä liian aikaista edes pohtia. Pelkään vain, että rakastun ja sitten putoan korkealta, kun en ehkä sovikaan miehen kuvioihin.



Harmi, ettei tähän ketjuun ole tullut kirjoittamaan ketään, jolla olisi vastaavanlainen asetelma ja mieluiten toimiva sellainen.



ap.

Onko teillä lapsia ja jos on, niin minkä ikäisiä?



Minulla on hirveän ristiriitainen olo vanhempieni suhteen. Toisaalta he ovat tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiseni, mutta toisaalta tiedän, ettei heidän lähellään eläminen olisi helppoa. Joskus kun olen odottanut tapaamista kovasti, on ollut hirveän rankkaa, kun he eivät ole osanneet kunnolla edes jutella mistään. On jotenkin tyhmää mennä heidän luokseen, jos sitten vain katsotaan telkkaria. Jossain vaiheessa alkaa aina kaikki muukin ärsyttää ja sitten tuntee jonkinlaista surumielistä helpotusta, kun pääsee pois.



Asettuminen pysyvästi ulkomaille olisi tietysti yksi vaihtoehto. Se mies on maininnut, että voisi itsekin muuttaa vaikka johonkin kehitysmaahan viljelemään maata tms. Hän on myös kysynyt, haluaisinko vielä lapsia. Olen jossain vaiheessa jo luopunut siitä ajatuksesta ja nyt on ikääkin jo niin paljon, että lasten saaminen olisi epävarmaa. Mutta ehkä mies haluaisi vielä ydinperheen ja jopa ajattelee, että minä suomalaisena olisin riittävän maanläheinen ja vaatimaton elämään jonnekin "puskaan".



Muutama vuosi sitten olisin varmaan ryhtynyt innoissani haaveilemaan jostain tuollaisesta, mutta enää en tiedä, jaksaisinko edes miehen kanssa elämistä. Miehellä sitä paitsi on täällä ne lapsensa.



ap.

että sä provoilet. :)

Jos koet, että tämä on jotain provoa, niin kannattaa sitten varmaan lukea jotain ihan muuta.



ap.

että susta tulee väkisinkin mieleen tämä tyyppi:

Kiitos. Katsoin pari muutakin noista videoista, kun oli ihan uusi tuttavuus kyseessä. Itse asiassa jotkut lauseet olivat kuin suoraan päästäni. Onneksi olen sentään tajunnut kirjoitella tänne sen sijaan, että olisin avautunut sille miehelle aivoituksistani. Hän varmaan pitää minua ihan normaalina ja jopa rentona ja hauskana ihmisenä, koska ei tiedä kaikista niistä uhkakuvista, joita suhteeseemme liittyy.



ap.

t. se Pulkkisen linkittäjä

Kiitos. Katsoin pari muutakin noista videoista, kun oli ihan uusi tuttavuus kyseessä. Itse asiassa jotkut lauseet olivat kuin suoraan päästäni. Onneksi olen sentään tajunnut kirjoitella tänne sen sijaan, että olisin avautunut sille miehelle aivoituksistani. Hän varmaan pitää minua ihan normaalina ja jopa rentona ja hauskana ihmisenä, koska ei tiedä kaikista niistä uhkakuvista, joita suhteeseemme liittyy.

ap.

Sitten yhden hiljaisen juhlapyhän aikaan aloin lukea joitakin ketjuja ja tajusin, että tämä sopii minullekin. Hetkeksi voi aina uppoutua jonkun ihmisen asioihin ja pohtia niitä ja ehkä antaa jonkin neuvonkin. Ja aina on joku paikalla, jos on itsellä jotain kysyttävää. Köyhän naisen terapiaa...



ap.

viestin. En ole pelannut pooloa enkä tunne alan sanastoa. Mitä ihmettä nyt teen? Ehkä tästä ei vain tule mitään. Isäkin aina raivosi minulle siitä, etten tajunnut urheilusta yhtikäs mitään. Istuin vain laiturilla tikkuja takapuolessa ja luin lukemasta päästyäni.



ap.

viestin. En ole pelannut pooloa enkä tunne alan sanastoa. Mitä ihmettä nyt teen? Ehkä tästä ei vain tule mitään. Isäkin aina raivosi minulle siitä, etten tajunnut urheilusta yhtikäs mitään. Istuin vain laiturilla tikkuja takapuolessa ja luin lukemasta päästyäni.

On kummallista, että aikuistenkin ihmisten palstalla on nettikiusaamista.

ap.

AP - oletko huomannut kuinka välillä ajattelet suhteestanne toiveikkaasti ja välillä pelokkaasti?



Oletko huomannut että silloin kun ajattelet suhteestanne positiivisesti tai ainakin neutraalisti ("katsotaan rauhassa mitä tästä tulee"), kehosi tuntuu rennolta ja avoimelta, olo levolliselta ja mieli kirkkaalta? Esim. puhuessasi miehen kanssa puhelimessa.



Se johtuu siitä, että olet silloin ns. korkeassa eli avoimessa mielentilassa, jossa aivosi kehittyneimmät osat toimivat kunnolla ja pystyt näkemään suuren kokonaisuuden, ymmärtämään syy- ja seurausyhteyksiä, tulkitsemaan paremmin toisten juttuja, näkemään mikä on oikein ja mikä väärin, jne.



Oletko huomannut että silloin kun ajattelet suhteestanne ja tulevaisuudesta pelokkaasti, kehosi tuntuu jännittyneeltä, kireältä, kovalta, kylmältä, olosi ahdistuneelta ja ajatukset sekavilta ja kehää kiertäviltä?



Se johtuu siitä, että olet alhaisessa eli sulkeutuneessa mielentilassa -- elimistösi on syystä tai toisesta hälytystilassa ja sen kaikkein alkukantaisimmat osat ovat aktiivisia, kun taas kehittyneimmät osat on tavallaan "kytketty pois päältä". Olet silloin kuin paniikissa oleva eläin, joka ei pysty rationaaliseen ajatteluun, vaan on vainoharhainen.



Jokainen meistä on monta kertaa päivässä enemmän tai vähemmän sulkeutuneessa mielentilassa. Tämän hälytystilan voi laukaista esim. verensokerin lasku, väsymys, hormoniheilahdus, säikähdys, yllättävä uusi tieto, jokin asia joka tuo mieleen jonkin aiemman uhkaavan tilanteen jne.



Toisin sanoen on täysin normaalia, että päivän mittaan on useampaan otteeseen jollain lailla huono fiilis.



Ilman tätä uutta romanssiasi et välttämättä noteeraisi useimpia huonoja fiiliksiä, vaan esim. huomatessasi olosi kurjaksi ajattelisit "mua vaan väsyttää".



No, nyt voi olla että sua huomaamattasi väsyttää, mutta siinä samassa tulet ajatelleeksi huonosti toimivilla aivoillasi tätä romanssiasi pelokkaasti ja luulet, että kurja olo johtuu alunperin siitä, että suhteessa tai sinussa on jotain pielessä -- vaikka oikeasti koko tunnetila ja ajatusketju sai ehkä alkunsa väsymyksestä!



Olipa alhaisen/sulkeutuneen mielentilan syy mikä tahansa, yksi asia on varmaa: koska aivosi eivät silloin toimi normaalisti, et pysty ajattelemaan rationaalisesti. Siksi kaikki mitä ajattelet silloin kun olosi on kurja on todennäköisesti enemmän tai vähemmän puppua.



Esim. itse en tätä nykyä anna enää mitään painoarvoa ajatuksille, joita ajattelen huonoissa fiiliksissä, enkä myöskään mieti miksi ajattelen tietyllä hetkellä tietyllä tavalla, koska en voi koskaan tietää mistä ajatus oikeasti johtuu. Siksi koen olevani peloton, stressitön ja erittäin onnellinen -- siitä huolimatta että mielialani laskee noin 6 kertaa päivässä 2-20 minuutiksi.



No mitä sille kurjalle fiilikselle sitten voi tehdä?



Meillä jokaisella on sisäinen säätelyjärjestelmä, joka pyrkii koko ajan palauttamaan meidät melko neutraaliin perustilaan, jota minä kutsun mielenrauhaksi ja oma opettajani Michael Neill sisäiseksi hyvinvoinniksi. Se on se tila, jossa pienet vauvat ovat valtaosan ajasta tai sinä olet esim. heti sen jälkeen kun olet käynyt pissalla (varsinkin jos sitä ennen on ollut kauhea pissahätä).



Erään tutkimuksen mukaan nopein tapa päästä pois kurjista fiiliksistä on todeta että "nyt mulla on kurja fiilis ja kohta se menee itsestään ohi". Sitä odotellessa voi keskittyä tekemään jotain sellaista, mikä ei vaadi ajattelua: syömään, nukkumaan, käymään lenkillä, siivoamaan, katsomaan televisiota jne.



Saman tutkimuksen mukaan varmin tapa pitkittää pahaa oloa oli alkaa analysoida sen syitä (niillä huonosti toimivilla aivoilla) ja yrittää jotenkin ratkaista ongelmiaan huonoissa fiiliksissä. Tutkijat spekuloivat että huonoissa fiiliksissä ajatteleminen olisi yksi osatekijä masennuksen synnyssä.



Ainakin minusta olisi mielenkiintoisempaa kuulla mitä ajattelet suhteesta silloin kun mielentilasi on avoin tai korkea?



Esim. huomaatko ettet voi oikeasti tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan -- koska kukaan meistä ei voi tietää sitä -- ja siksi on vähän höpsöä lähteä kauheasti spekuloimaan että "mitä mä teen jos X tapahtuu".



Meillä on jokaisella myös sisäinen viisaus, joka neuvoo meitä kyllä tosipaikan tullen toimimaan oikein, jos vain osaamme kuunnella sitä. Ja sitä kuulee tietenkin vain silloin, kun on korkeassa eli avoimessa mielentilassa...



Toisin sanoen pelkosi ovat vain ajatuksia, joita ajattelet huonosti toimivilla pelokkaan eläimen aivoilla. Siksi niille ei kannata antaa yhtään enempää valtaa ja energiaa. Huomaathan, että myös kaikki ajatuksesi tyyliin "en kelpaa, minun pitää olla täydellinen jne." ovat tällaisen harhaisen ajattelun tulos.



En jaksa välttämättä selittää täällä ketjussa enempää ajatuksiani, mutta nettisivuiltani http://www.kutri.net löytyy paljon ilmaisia videoita, kirjoituksia jne. aiheesta (tsekkaa esim. Kahvilla Katrin kanssa -videot, joihin on linkki etusivulta).



Nauti siitä mikä on totta nyt ja luota että ihan yhtä lailla kuin olet osannut toimia miehen kanssa tähänkin asti, osaat toimia sen kanssa jatkossakin.



Onnea matkaan! Elämä voi olla ihana seikkailu, kun kuuntelee vain niitä rentoja ja levollisia ajatuksiaan!



T. Katri Manninen

kyselit onko meillä lapsia, kyllä on, koululaisia jo.

Tuli mieleeni, että ihmisillä on hyvin monenlaisia elämäntilanteita. On niitä, joilla elämä on ollut vaatimatonta, ja sitten menestyvät hyvin ja kuviot muuttuvat. On niitä jotka menevät aika samanlaisissa ympyröissä läpi elämän. On myös niitä (oikeasti!) jotka ovat syntyneet varakkaisiin piireihin, mutta jotka valitsevat yksinkertaisen, vaatimattoman elämän jossain vaiheessa vapaaehtoisesti. Kaikille raha ei merkitse kaikkea, ja voi olla, että joillain ihmisillä on aidosti tarvetta löytää elämäänsä syvempää sisältöä.

Minusta sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa ajan kulua ja katsoa mihin tämä johtaa.

Parasta tietysti olisi, jos pystyisit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa miehelle avoimesti kertomaan mikä sinun elämäntilanteesi on. Silloin molemmat olisitte tietoisia siitä, mille pohjalle suhde rakentuisi, jos sitä haluatte rakentaa. Joillakin rahasta tulee myöhemmin ongelma, toisilla ei. Tämä riippunee siitä miten mies asiaan suhtautuu, mutta ennenkaikkea lienee siitä, miten itse asiaan suhtaudut!

Ota päivä kerrallaan!

Kummallakaan ei ollut aikaa kovin paljon, mutta se mies halusi silti tavata. Nyt tuntuu, että olen saanut häntä aika ison annoksen. Mitenköhän jaksaisi elää yhdessä ja olla tekemisissä päivittäin?



Mietin edelleen eroavaisuuksiamme. Olen pärjäillyt tosi pienillä tuloilla koko aikuisikäni, mikä tietysti on ihan hyvä asia. Mutta minulla ei olisi juuri mitään annettavaa yhteiseen talouteen. Miten voisimme edes perustaa yhteistä kotia?



Jos nyt lopettelisin tämän suhteen, olisin ihan ehjä ja jäisi vain kivoja muistoja. Se mies kuitenkin näyttää koko ajan suunnittelevan asioita eteenpäin.



ap.

hyvä ihminen ainakaan jätä sitä miestä. Tee nyt selväksi,että sinulla on aika niukka toimeentulo. Oikeesti, uskon että sille miehelle sillä asialla ei ole mitään väliä!!



Nyt älä jätätuota kesken!

Säästössäkin on vain jonkinlainen hätävararahasto, että pystyn esimerkiksi muuttamaan tarvittaessa ja maksamaan takuuvuokran yms. Uskon kyllä, että hän pitää minusta ihmisenä, mutta tuollaiset ihmiset ovat oppineet ajattelemaan aina myös rahaa. Esimerkiksi se suomalainen rikas mies, jota aikoinaan tapailin, oli sitä mieltä, että naisella pitäisi olla myös jotain omaa omaisuutta, jos menee naimisiin. Hänen perheellään oli tosi paljon rahaa, mutta silti hän kysyi, olisiko minun perheelläni varaa kustantaa häät (koska se on morsiamen vanhempien "velvollisuus"), jos menisimme naimisiin. Ja hän oli aikuinen yli 30-vuotias mies.



Se mies elää käsittääkseni suht vaatimattomasti monessa suhteessa, mutta se on ihan eri asia kuin minulla. Hänellä on omaisuutta ja kalliita harrastuksia. Ulkoinen vaatimattomuus on häneltä "vain" elämäntapavalinta. Noissa piireissä kai monet oikein välttelevät sitä, että se raha näkyisi mitenkään.



ap.