Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

ei varmaankaan tuolle miehelle mitään väliä sun rahoilla. suomalaisella nousukkaalla just onkin sellaisia ajatuksia että ei köyhää nai.olet arvokas juuri näin taustoista huolimatta olemme kaikki samanarvoisia!!!!ole oma aito itsesi ei mies susta muuta halua

Olen huomannut, että mielialani ovat jatkuvassa aaltoliikkeessä ja että sillä on paljonkin tekemistä fyysisen oloni kanssa. Onneksi olen vuosien mittaan oppinut huolehtimaan itsestäni enkä enää kiduta itseäni esimerkiksi huonolla syömisellä tai nukkumisella. Lisäksi sallin itselleni sellaisia nautintoja, joista ennen kieltäydyin. En enää ajattele kaikessa, mitä se maksaa tai mitä vanhempani sanoisivat.



Mutta varmasti voisin olla rohkeampi tarttumaan tilaisuuksiin kokea jotain mielihyvää tuottavaa. Torjuin esimerkiksi sen purjehtimisajatuksen heti itselleni tyypillisesti ajattelematta, että merellä olemisesta voisi ihan vain nauttia osaamatta mitään.



Ehkä tässä kaikessa yksi ongelma on se, että olen ollut niin pitkään yksin. On outoa ja vierasta olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. En vieläkään ymmärrä, että joku voi noin vain lyöttäytyä seuraani ja alkaa pitää yhteyttä. Tilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi yritän koko ajan hakeutua aikaisempaan perustilaani, jossa olen yksin ja vain haaveilen toisenlaisesta elämästä. Ehkä pitää antaa itselleen aikaa opetella olemaan toisen ihmisen kanssa ja nauttimaan hänen seurastaan.



ap.

Tosin kysehän on myös elämäntavoista, jotka meillä ovat olleet erilaiset. Mutta ehkä näistä aineksista voisi syntyä hyväkin yhdistelmä.



ap.

Mutta onneksi tätä ei ole kenenkään pakko lukea, jos ei kiinnosta.



Olen taas tavannut sitä miestä ja lisäksi olemme puhuneet puhelimessa tuntikausia. Vähitellen eräät epäselvät asiat ovat selkiintyneet, vaikka aika paljon puhummekin vielä aivan yleismaailmallisista asioista.



Jokin pieni yhteinen reissukin saattaa toteutua, jos aikataulut vain sopivat yhteen. Olen luottavainen sen suhteen, ettei mies oleta meidän nukkuvan samassa huoneessa sen jälkeen, mitä kaikkea olemme jutelleet. Hän on ehkä paljon vakavamielisempi kuin aluksi kuvittelin, mikä saattaa johtua muun muassa siitä, että hänellä on niitä lapsia. Monella tavalla hän on myös paljon vakiintuneempi kuin minä, vaikka elääkin liikkuvaisempaa elämää.



Tuntien puhelut ja tapaamiset ovat olleet kivoja, mutta niiden jälkeen väsyttää aina hirveästi. Yritän olla tekemättä minkäänlaisia johtopäätöksiä tai päätöksiä väsyneessä mielentilassa.



ap.

puhuneet tuntikausia puhelimessa, mutta et vieläkään tiedä, onko mies naimisissa? Kun juttelette, kyseletkö mieheltä koskaan mitään hänen elämäänsä liittyviä juttuja vai odotatko, että hän kertoo itse? Kerrotko itse henkilökohtaisia asioitasi?

niin hän varmaankin nauttii, kun saa syventää tuttavuutta normaalilla tavalla, niin ettei nainen ole hänen varojensa perässä. Haluaa rakentaa aitoa suhdetta. Ei kutsu kotiinsakaan siksi, ettet näkisi sitä varakkuutta. Toisaalta, miksi sitten kutsui hienoon ravintolaan?



Jos mies on kiva, niin anna palaa. Tulee kyllä mieleen eräs Woody Allen - elokuva.



Kai olet kertonut mistä olet kotoisin ja mitä vanhempasi ovat yms sivumennen sanottua, josta kyllä mies tajuaa mikä olet eikä siitä ilmeisemin välitä. Kerro itsestäsi, mutta älä kysele hänestä.

Kerroin jossain vaiheessa, että mies on eronnut muutama vuosi sitten ja asuu nyt yksin. Hän tapaa lapsiaan säännöllisesti.



Olemme kyllä jutelleet odotuksistamme ja arvoistamme elämässä ja vähän parisuhteestakin, mutta emme siten että olisimme sanoneet puhuvamme meidän välisestämme suhteesta. Mies on kertonut myös paljon kaikenlaisista tekemisistään aikaisemmin, minä ehkä vähemmän mutta aina välillä tulee puheeksi myös lapsuus, nuoruus ja opiskeluaika. Olen myös kertonut olleeni naimisissa ja seurustelleeni sen jälkeen kerran ihan vakavastikin.



Varmaan voisi kyselläkin enemmän, mutta olen ajatellut, että juttu saa edetä omalla painollaan. Haluan että mies tekee aloitteet, jos tämä tästä kehittyy ja syvenee.



Minusta on ollut kiva, kun on ollut juteltavaa myös kaikesta mahdollisesta ja että miehellä on laaja yleissivistys.



ap.

Hän selvästikin haluaa, että tutustun häneen sellaisena kuin hän on. Tietysti niistä harrastuksista voi jotain päätellä varakkuudesta ja hän on myös maininnut missäpäin hän asuu ja se on käsittääkseni kallista aluetta. (Tosin täällä kaikki alueet ovat enemmän tai vähemmän kalliita.) En osaa arvioida, miten hän asuu, koska hän on vain sanonut joutuneensa hävittämään tavaraa avioeron myötä, koska he olivat asuneet aiemmin jossain isossa asunnossa.



Siitä ravintolasta en osaa sanoa, miksi hän sen valitsi. Ainakin se oli molemmille helpossa paikassa. Tai ehkä hän ajatteli, että sinne ainakin kehtaa viedä vaativankin naisen. Mies ilmeisesti pitää hyvästä ruuasta ja tekee sitä myös itse. Olimme tässä kerran piknikillä ja hän oli valmistanut sinne uskomattoman hienot tarjoilut.



Mikä elokuva tästä tulee mieleen? En ole nähnyt läheskään kaikkia Woody Allenin elokuvia?



En ole kertonut, mitä vanhempani tekevät. Mies ei ole kysynyt heistä juuri mitään. Ehkä välimatkakin vaikuttaa. Hänelle ei sanoisi mitään, jos kertoisin joistain paikkakunnista. Mutta jos kertoisin jotain, niin sitten hänenkin pitäisi kai kertoa jotain.



ap.

elokuvaa. Sehän päättyi aika traagisesti :)

En ole lukenut tätä ketjua itse, mutta tuli vain mieleen, että olen ehkä kirjoittanut kaikesta jotenkin elokuvamaisesti, aivan kuin kaikki olisi jotain ihmeellistä satua. Niin ei tietysti ole. Voi tämä silti päättyä traagisesti, mutta jostain syystä olen nyt viime päivät ollut luottavaisella mielellä. Normaalisti miessuhteisiini kuuluvat kauhunväreet ovat jääneet tulematta.



Tietysti silti kaikki on epäselvää. Välillä on myös harmittanut, että tapasimme vasta nyt. Se mies on ilmeisesti mennyt naimisiin, kun minä olin jo eronnut. Tosin olin silloin niin hajalla, että en olisi voinut seurustella kenenkään kanssa.



ap.

täällä AV:llä asiat aina kääntyvät toisten mollaamiseksi mukavan alun jälkeen.

Ainoat sallitut puheenaiheet taitavat olla kurjuus, kurjuus ja kurjuus.

Minä toivon, että tästä suhteesta tulee jotain oikein mukavaa elämääsi! Itse odottelen innolla tulevaa maisemanvaihdosta!

t. muuttaja

ps. minunkin mieheni on itseäni lyhyempi ;D !

On varmasti jännittävää muuttaa ja ihanaa vaihtaa maisemia.



Ymmärrän, että täällä tietysti kirjoitellaan vähän mitä sattuu, mutta kun ketjuja on paljon ja uusiakin voi aina aloittaa, niin tuntuu ikävältä, että sitten pitää hyökätä tällaiseen pitkään "tilitysketjuun". Vähän harmistuin siitäkin, että minua verrattiin kirjoittajaan, joka on kertonut täällä seksikokemuksistaan. Niistäkin saa tietysti kirjoittaa, mutta minä en niin tekisi. Voin tosin myös sanoa, että en ole lähelläkään vielä sitä tilannetta, että voisin olla tapaamani miehen kanssa niin intiimissä suhteessa.



Tapasimme eilen ja olin itse jotenkin alakuloinen. Olisin halunnut puhua suhteestamme, mutta mies puhui kaikesta muusta. Vaistosin hänessäkin alakuloisuutta, mutta saatoin erehtyä, sillä todennäköisesti hän oli väsynyt. Mietin tässä myös sitä, miten tulevat viikot mahtavat mennä, kun emme voi tavata.



En muuten ole ottanut pituuserosta mitään paineita. Laitan mielelläni korkeakorkoiset kengät jalkaan, kun tapaamme, ja ryhdistäydyn mahdollisimman pitkäksi. Hyväitsetuntoinen mies ei siitä varmasti pahastu.



ap.

Tapaamme vielä kerran ennen lähtöäni, joten ei pitäisi vielä olla ikävä, mutta on silti. Olisi kiva tietää, miltä miehestä tuntuu. Ikävöivätkö miehet ylipäätään vai ovatko he vain ajattelematta ihmisiä ja asioita, jotka eivät ole käsillä.



ap.

"Ikävöivätkö miehet ylipäätään vai ovatko he vain ajattelematta ihmisiä ja asioita, jotka eivät ole käsillä."

Mies sanoi, että hänelle tulee ikävä minua ja että olen hänelle tärkeä.



Tämän enempää en nyt ehdi päivittää.



ap.

kiva kuulla että jotain olet hänelle merkinnyt, ja hän on sen sanonutkin.

Mukavaa lomaa, ymmärsinköhän oikein että olet Suomeen tulossa / menossa?

Täälläkin lähtöhermostusta, kone lähtee kohtapuoliin :)

t. muuttaja

On hienoa nähdä, että täällä ollaan oikeita ihmisiä eikä vain rivejä näytöllä.



Näin lyhyen tuntemisen jälkeen kaikki on tietysti uutta ja sitä helposti tulkitsee väärin toisen viestejä (ja hiljaisuutta niiden välissä). Onneksi se mies soitti eilen ja saimme puhua. Ensin kuulostelin, miltä hän vaikutti, mutta lopulta pystyin olemaan oma itseni ja se oli tosi kiva puhelu. Aluksi tosin piti käydä läpi yleismaailmallisia asioita, kuten olympialaisia. Se aina vähän hermostuttaa, kun tuntuu, että menee arvokasta aikaa ihan turhiin aiheisiin. Loppua kohti puhuttiin henkilökohtaisemmin ja sain kuulla sen oleellisimman, että hän ikävöi minua.



Olen nyt muutenkin paremmalla mielellä kuin eilen eli näin nämä mielialat heittelevät.



ap.

Niin, meilläkin nyt sitten uusi tilanne, kun asumme ensimmäistä kertaa pidempään (pysyvästi?)

muualla kuin Suomessa perheenä. Olen itse kyllä ollut joskus töissä ulkomailla, mutta matkustelujen lisäksi olemme nyt ensi kertaa asumassa maassa, joka ei ole meidän kummankaan kotimaa. Minua jännittää. On oikein mielenkiintoista myöskin nähdä, kuinka parisuhteemme reagoi tähän uuteen tilanteeseen.

Millaiseksi muodostuu suhteemme ja millaiset roolit meille syntyy tässä perheessä. On varmaan kuitenkin erilaista elää ja toimia itselle uudessa maassa, tähänhän mieheni on kuitenkin huomattavasti paremmin 'koulutettu' kuin minä.

Toivon tietenkin, että tästä hyvin selvitään, vaikka sitten ottaisikin vähän aikaa ja luonteenlujuutta ;)

Vatsanpohjassa kiertää siis minullakin, vaikken nyt olekaan tutustumassa kokonaan uuteen ihmiseen.

Olen tutustumassa itseeni ja mieheeni tässä uudessa elämäntilanteessa. Huih!

vaikka välillä tuntuu turhalta tänne kirjoittaa, kun osa viesteistä on tuota jatkuvaa piikittelyä ja toisten mollaamista. Haluan kuitenkin kuulla mitä ap:lle kuuluu ja jakaa omalta osaltani muiden kanssa näitä elämän pieniä hetkiä.



On kyllä aikamoista vuoristorataa tunteet tuossa tutustumisen vaiheessa. Muistan vieläkin millaista on odottaa toisen puhelua / tapaamista, kun ei millään tiedä mitä odottaisi - onko toisen mieli jotenkin muuttunut tai oma yhteys toiseen kadonnut erossa olemisen aikana. Tulee mielessä käytyä läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ja kuinka valmistautuu tuhanteen kertaan eri mahdollisuuksiin. Mitä erilaisempi toinen on taustaltaan, sitä arvaamattomammalta kaikki tuntuu. En tiedä jaksaisinko enää uudelleen tuota tutustumisen 'kauhun tasapainoa'. Tai jaksaisin varmaan, jos toinen ihminen olisi niin kiinnostava, että tuntuisi tärkeämmältä pitää tämä ihminen osana omaa elämää kuin antaa omalle mukavuudenhalulle periksi. Yritä ap ottaa päivä ja hetki kerrallaan, ainoastaan ajan myötä voit tietää mitä tästä tulee. Ja pidä samalla hyvä huoli itsestäsi, niin että muutoin elämässä voit hyvin kävipä tässä suhteessa miten vaan!

Toivon kyllä että kävisi hyvin!



Ps. Pikkuhiljaa on matkalaukut purettu ja päästään laittelemaan uutta kotia.

Miten lapsenne ovat asennoituneet muuttoon ja muutokseen?



Minä olen illan mittaan viestitellyt miehen kanssa, joka haluaisi kovasti suunnitella yhteistä tekemistä lähitulevaisuudelle ja pidemmäksikin ajaksi. Vaikka hän on periaatteessa sidottu omaan maahansa, koska hänellä on siellä lapset ja työ, niin hän on maininnut muitakin mahdollisia suuntia. En oikein osaa hahmottaa asiaa etenkään lasten kannalta, koska en ole tavannut heitä.



Olisi tavallaan kiva kertoa vanhemmillekin tästä uudesta ihmissuhteesta, mutta taidan pysyä hiljaa. Etenkin isäni suhtautuu kaikkiin ulkomaalaisiin epäilevästi. Äitini puolestaan on aina pelännyt, että en palaa Suomeen. Voin kuvitella, ettei hän olisi kovin kannustava. Avioeron jälkeen olen muutenkin tuntenut, että olen jotenkin epäonnistunut ihminen heidän silmissään. On ikävää huomata, että välillämme on kuilu ja että heiltä ei oikein voi odottaa mitään muutosta.



Miksi on niin vaikeaa itsenäistyä?



ap.