Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

Vaikeaa itsenäistyä? Edelleen vanhempiesi mielipide ohjailee sua sun elämässä?? No selvä.

Kyse on vain tunteista. Olisi helpompaa olla ja elää itsenäisesti, jos he kannustaisivat. Kovin paljonhan he eivät edes tiedä asioistani ja tekemisistäni, koska tapaamme harvoin ja heidän tapansa keskustella on sellainen, ettei siinä useinkaan edistytä juuri mitenkään. Olen aina kärsinyt jollain tavalla siitä, että emme kohtaa ja että olen päässyt elämässä heitä pidemmälle. Tosin avioero vaikutti asetelmaan siten, että olen ollut vuosia jotenkin liikkumattomassa tilassa. Mutta ehkä vanhempani jotenkin voisivat olla iloisiakin, jos kertoisin esimerkiksi tästä ihmissuhteesta. Monesti vain on tuntunut, ettei heistä irtoa mitään rohkaisevaa.



ap.

Lapset ovat yllättävän positiivisella mielellä.

Ensimmäiset päivät olivat vaikeimmat, kun uudessa kodissa oli vielä niin autiota. Tämä nyt pikkuhiljaa korjaantumassa kun saadaan omia asioita laiteltua. Lähtiessä kaikki ystävä- ja tuttavasuhteet tiivistyivät mahdottoman ihaniksi.

Yritin muistuttaa, että normaali arki Suomessa ei ole tuollaisia ihania kesäpäiviä, jolloin kaikki vaan halailevat ja kehuvat toisiaan, ikävöivät jo valmiiksi. Iso osa talvea on puurtamista loskan keskellä ja tuntuu ettei yhtään ihmistä näe missään kuin erikseen sopimalla. No nyt skypen kautta lievitetään pahinta ikävää, mutta lapset ovat jo selkeästi suuntaamassa ajatuksia tulevaan, koulun alkua odottavat innolla.



Minulle tuo irtaantuminen vanhemmista on ollut pitkä tie, enkä perillä ole vieläkään. Otin kovan irtioton silloin nuorena, lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja sitten välillä ulkomaille töihin. Välit käytännössä katkesivat kokomaan moneksi vuodeksi, eli emme vierailleet toistemme luona laisinkaan, joskus puhelimitse olimme yhteydessä. Lasten myötä rakensimme suhdetta uudestaan. Siinä vaiheessa mieheni ulkomaalaisuus ei ollut minkäänlainen aihe, josta olisi voinut 'keskustella', en antanut siihen mahdollisuutta. Olin ollut niin kauan vanhemmistani kaukana, että minun ratkaisuni eivät kuuluneet heille enää mitenkään. Olimme kaikki vain helpottuneita, että isovanhemmuuden myötä jonkinlainen yhteydenpito taas onnistui.



Olen jo luovuttanut sen suhteen, että välimme olisivat enää koskaan varsinaisesti läheiset. Pyrimme kohtelemaan toisiamme hyvin, ja itse koen että vanhempani ansaitsevat minulta kohteliasta käytöstä, koska ovat jo iäkkäitä. Tiedän kuitenkin, että äitini varsinkin on surullinen siitä, että emme ole läheisiä. En voi kuitenkaan muuttaa itseäni, enkä heitä. Joskus vaan elämä tuntuu menevän näin, että sukulaisten kanssa tiet kulkevat eri suuntaan. Eniten pelkään, että näin käy itselleni - omat lapset valitsevat jonkun täysin eri tien elämässään ja erkaannumme toisistamme. Kauhea ajatus.

kyllä on koulua nyt ollut kolme päivää...

Nyt pulikoivat tuolla altaassa viilentämässä läksyistä kuumennutta pääkoppaansa.

Sillä välin ehtii äitikin roikkua av:lla!

Lämpimiä päiviä sinne Koti-Suomeenkin!

mitä ap kuuluu?

Näkee että tänne kirjoittaa todellisia ihmisiä tunteineen ja kaikkineen ja mikä parasta joku meistä voi aina auttaa kunkin ketjun ap:tä.

tsemppiä vaan, ota päivä kerrallaan! Puhelimessa on niin vaikea saada selvää mitä toinen ajattelee, kun ei ole mitään oheisviestintää käytettävissä. Milloin näette seuraavan kerran?



Täällä uusissa kuvioissa taas kerran törmään tähän samaan vanhaan asiaan: olen kohtuuttoman laiska tutustumaan uusiin ihmisiin, ja ujo isossa porukassa josta en tunne juuri ketään. Muuten minulla on useampi hyvää ja läheinen ystävä, mutta se on varmaan tämä suomalainen perusluonne että jaksaa niin huonosti seurustella tuntemattomien ihmisten kanssa. En tiedä miten saisi itseään niskasta kiinni että jaksaisi kiinostua ihmisten seurasta?

t. muuttaja

Puhelut ovat enimmäkseen olleet kivoja, mutta joskus se mies on jotenkin kova ja etäinen. Myös niistä bisnessuunnitelmista tuli sellainen olo, ettei meillä ole mitään yhteistä ja etten jaksaisi edes kuunnella niitä. Lisäksi tuntuu, että on vielä niin pitkä matka todelliseen läheisyyteen. Vaikka en halua mennä asioiden edelle, niin olisi ihanaa, jos tietäisi, että voi toisen kanssa vain rojahtaa jonnekin olemaan hänen kainalossaan ja olemaan tekemättä yhtään mitään. Mutta me emme ole vielä edes vierailleet toistemme luona. Halattu kyllä ollaan niin kuin julkisella paikalla pikaisesti voi, mutta muuta fyysistä läheisyyttä ei ole ollut.



Minä olen myös laiska ja ujokin tutustumaan uusiin ihmisiin. Jos sitten tutustunkin, en jaksa pitää yhteyttä. Mutta ehkä voisit ottaa asiaan hyötynäkökulman: uudet tuttavat voivat auttaa joissakin asioissa nyt tai jatkossa. Voit esimerkiksi päästä jonnekin, minne et pääsisi ilman heitä tms. Toisaalta mikä pakko on tutustua? Tai voisihan joku sikäläinenkin yrittää tutustua sinuun, kun näkee eksoottisen suomalaisen oudossa ympäristössä.



Minä yleensä olen tutustunut uusiin paikkoihin omatoimisesti kierrellen, lehtiä lukien ja televisiota katsellen. Paikallisilla on omat kuvionsa ja kiireensä enkä välttämättä ole niistä niin kiinnostunutkaan. Joissakin maissa naiset ovat niin ylinaisellisiakin, että en solahda heidän joukkoonsa, mutta toisaalta taas miestenkään piireihin ei voi mennä.



ap.

En taida tänään lähettää miehelle hyvän yön viestiä, mikä olisi ensimmäinen kerta lomani aikana. Tiedän olevani lapsellinen, mutta koen, ettei hän välitä tarpeeksi.



ap.

Tuntui, että ne eivät tulleet aivan parhaalla hetkellä, koska olen muutenkin tässä hermoillut. Tänään tunnelmat ovat taas vähän erilaiset, koska se mies soitti ja saimme jutella kunnolla. Kun puheeksi tuli tapaamisemme ja se kuinka pian paluuni jälkeen näemme, hän sanoi haluavansa tavata mahdollisimman pian, koska on ikävöinyt niin paljon. Sovimmekin sitten jo ajankohdan, mutta mies muutti mielensä ja sanoi järjestävänsä muut asiansa niin, että voimme tavata päivää aikaisemmin.



Tottahan se on, että taustamme ovat erilaiset, mutta persoonallisuutemme osuvat jotenkin yksiin. Emme ole olleet toistemme omimmissa ympäristöissä, mutta jutellessamme en ole mielestäni joutunut olemaan jotain muuta kuin oma itseni. Puhuttavaa meillä riittäisi loputtomiin. Kerran puhuimme puhelimessa yli 10 tuntia ja kumpikin oli sitä mieltä, että sen yön valvominen kannatti, vaikka seuraavana päivänä väsyttikin tajuttomasti. Fyysistä läheisyyttä on ollut rajoitetusti, mutta se on ollut tietoinen valintani.



Nyt olen siis toiveikas. Mutta tietysti mieliala tästäkin vielä muuttuu ja sitten taas siitä.



ap.

Taustat ja taustat. Taustat. Jos se mies on kiinnostunut susta, niin hän on kiinnostunut _susta_. Se on jotain ihan muuta pohjimmiltaan ja aidosti kuin se, mistä olet tullut - siis se oikea kiinnostus nimittäin. Kyllä täytyy sanoa että jos olisin ystäväsi ja joutuisin kuuntelemaan tuollaista jaarittelua loputtomiin, niin varmaankin olisin jo sanonut että nyt suu kiinni jo ja elä kerrankin ilman loputonta spekulointia.

vähän kuulostaa kyllä välillä siltä, että oletteko kuitenkin liian erilaisista maailmoista kotoisin?

Ainakin asia on sinulla koko ajan keskeisenä mielessä. Olisiko kuitenkin viimekädessä helpompi olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa voit olla ihan oma itsesi?

Yritän siis sanoa, että vaikka tämän miehen kanssa joskus sekin täydellisen tuttuuden hetki voi vielä koittaa, onko siihen liian pitkä matka?

Liian monta epävarmaa viikkoa ja kuukautta, liian monta tilannetta jossa joutuu jatkuvasti tsemppaamaan olemalla vähän muuta kuin ihan oikeasti on? Jaksatko sitä? Haluatko sitä?

Ei minulla ole tähän mitään vastausta, toivoisin vaan että löytäisit elämääsi oikean ihmisen!

t. muuttaja

Muualla jauhan sitten jostain muusta. Mutta tuo neuvo elää ilman loputonta spekulointia on hyvä. En ehkä pysty olemaan spekuloimatta, mutta silti pitää muistaa myös elää.



ap.

En pysty lopettamaan hymyilemistä. Enkä varmaan koskaan unohda sitä näkyä, kun mies juoksi luokseni. Silloin tuntui kerrankin, että joku välittää minusta.



ap.

Söpöä. Selkeästi välittää susta paljon, joten sun ei varmaan enää tarvitse olla niin epävarma? :)

kiva seurata tällaista online rakkaustarinaa. Heittäydy ja nauti, mitään korvaamatonta et voi menettää, mutta saada ainutlaatuisia kokemuksia senkin edestä. Mukavia päiviä sinne.

Jos kerrot kuulumisiasi vielä, tulen tänne mielenkiinnolla lukemaan!

kunka mahtavaa ja ihanaa! Paljon ihania päiviä teille molemmille!

t. muuutaja

vielä mieleeni lukiessani tästä ihanan romanttisesta kohtaamisesta omat ensitreffini mieheni kanssa. Mies oli kutsunut minut ravintolaan, ja mietin koko illan ajan miten joku ihminen voi pukeutua niin kamalan väriseen paitaan! Romantiikkaa ei silloin vielä ollut ilmassa kovinkaan paljoa... Mutta niin vaan tänään tuli kyyneleet silmiin kun kuuntelimme yhdessä vanhaa rakkauslaulua kohta kahdenkymmnen vuoden takaa.

Olikohan hetki myös hidastettu? Siis silleen miten elokuvissa joskus.. no mutta on kyllä ihanan kuuloista! Oikeasti on ja toivon kaikkea hyvää teille!