Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

saatpahan ainakin jotain, jota muistella kiikkustuolissa :) Ja älä ole niin arka ja vaatimaton, esimerkiksi purjehtimaan voi hyvin mennä vaikkei olisi koskaan purjehtinutkaan. Tuskin mies sinua on millään kevytveneellä purjehtimaan viemässä, ja isommassa voi hyvin olla vain matkustajana. Sanot vain, ettet osaa purjehtia (ettet ole ollut purjeveneessä) ja kysyt mitä varusteita tarvitset mukaan (siis minkälaiset vaatteet...) Mies varmasti auliisti opastaa. Ja veneessä kysyt missä on hyvä paikka istua ja yrität pysyä pois tieltä kun purjeita nostetaan ym. Mies varmasti mielellään esittelee venettä ja sinä voit ihailla maisemia. Tottakai lähdet!

Eiköhän mies hoitaisi matkankin majoitukset ihan korrektisti ja tarvittaessa sanot rohkeasti, jos asiat tuntuvat etenevä liian nopeasti. Jos mies on oikeasti sivistynyt, niin turha maalailla ongelmia etukäteen.

Emme ole puhuneet sellaisista asioista. Hän voi kuitenkin olettaa, että minulla on rahaa, koska olen elänyt liikkuvaista elämää. Tällainen väärinkäsityksen mahdollisuus häiritsee. Mutta raha on vain yksi juttu muiden joukossa. Tunnen alemmuutta ennemminkin siitä, että en ole saavuttanut elämässä oikein mitään. Se mies taas on tehnyt ihan hirveästi kaikkea. Tietystikin niistä lähtökohdista on ollut helpompi tehdä asioita, mutta minä vain olen laiskempi ja vähemmän kunnianhimoinen ihminen. Elämässäni on myös ollut sellaisia harmeja, joille en ole voinut itse mitään, mutta olen myös lannistunut niistä.

Luonne-erotkin ovat varmaan aika suuret. Se mies on niin älyttömän aktiivinen ja minä taas tälläinen jähmeä suomalainen. Alan tuntea itseni hirveän negatiiviseksi, jos koko ajan sanon, etten halua tehdä jotain. Osaa asioista en edes osaa tehdä. En voi lähteä purjehtimaan tai pelaamaan jotain peliä, jota en ole koskaan pelannut.

Onhan se silti ihan kivaa, että kerrankin olisi ohjelmaa ja tähän mennessä olen jo tehnyt hänen kanssaan kivoja juttuja. Mutta jos nyt sanon, että lähden sinne matkalle, niin se toisi uusia kysymyksiä. En esimerkiksi oikein osaa kuvitella, että nukkuisin sen miehen kanssa vielä samassa huoneessa. Jos olisi "pakko", niin ehkä se onnistuisi, mutta sitten voisi tuntua, että suhde etenee liian nopeasti.

ap.

Olen ennemminkin varmaan liian ylpeä paljastamaan, etten ole tehnyt kaikkia niitä hienoja asioita, joita se mies on harrastanut jo vuosikymmenet. Tosin olen joskus ollut purjeveneessäkin, mutta en oppinut mitään. Nenä vain paloi, vaikkei aurinkokaan juuri paistanut. Olen niin epäsporttinen muutenkin. Se mies taas on harrastanut kilpaurheiluakin. Suomalaisena on myös niin noloa sanoa, ettei hiihdä tai laskettele.



Ehkä pohjimmiltaan kyse on pelosta päästä toista ihmistä lähelle ylipäätään. Avioeron jälkeen olen ollut hirveän varovainen. Silti on tullut pahoja epäonnistumisia.



ap.

Eli en ole lähtemässä minnekään reissuun sen miehen kanssa. Huomasin, ettei minulla oikeastaan olisi aikaa silloin, kun sinne olisi pitänyt lähteä.



Muuten tilanne on melkolailla entisellään. Olen tavannut sitä miestä, mutta mistään tunteista tai sellaisesta ei olla puhuttu.



ap.

Vastaan tähän nyt ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin lukenut tätä ketjua. :)



Minusta on hyvä asia, että olet varovainen, etkä höntyile kokoajan ja suostu kaikkeen. Mieskin vaikuttaa, että on tosissaan, kun ei painosta sinua ja tee rohkeita aloituksia. Haluaa selvästi tutustua sinuun, enkä usko että varattomuutesi olisi hänelle mikään ongelma. Onhan noita köyhä-rikas pareja paljon tässä maailmassa.



Älä kuitenkaan noilla omilla epävarmuuksillasi tyrmää miestä. Katso mitä tulee ja nauti.



Vaikutat oikein sympaattiselta ja lämpimältä ihmiseltä. Enemmän parisuhteessa vaikuttavat tuollaiset asiat, kun toisen varat ja kokemattomuus.



Tsemppiä!! :)

Niinkuin olen aiemmin sanonut, niin se taannoinen seurustelu suomalaisen miehen kanssa kummittelee mielessä. Sen jälkeen olen karttanut tietynlaisia miehiä. Nyt olen tietysti vanhempi ja kypsempi ja osaan pitää puoleni.



Mutta kyse ei siis ole pelkästään rahasta, vaan asemasta ja tekemisistä. Ehkä kriiseilen nyt muutenkin sitä, etten ole luonut uraa ja että en ole mitään hienoa. Olen keski-ikäinen ja lapseton. Asustelen vuokralla, kun taas se mies ostelee sijoitusasuntoja ja vuokraa niitä edelleen. Harrastuksista on jo ollut puhettakin.



Kaiken tämän lisäksi olisi sitten se jokaiseen suhteeseen liittyvä selviteltävä eli luonteenpiirteiden, elämäntapojen, tavoitteiden ja arvojen yhteensopivuus.



Olisi kiinnostavaa, jos joku jolla on erilainen taloudellinen ja sosiaalinen asema mieheen tai miesystävään nähden, kertoisi kokemuksistaan tässä tai jossain muussa ketjussa.



Onneksi pääsen parin viikon kuluttua kotiin ja tapaamaan vanhempiani ja ystäviäni. Odotan ihan sitäkin, että on hyvä syy sanoa, etten voi tavata sitä miestä. Sitten näkee, miltä tuntuu olla "erossa", vaikkei tässä oikeastaan olla vielä edes yhdessäkään.



ap.

kun kun kerroit ettet lähde sinne matkalle?

Älä kuitenkaan noilla omilla epävarmuuksillasi tyrmää miestä. Katso mitä tulee ja nauti.

Vaikutat oikein sympaattiselta ja lämpimältä ihmiseltä. Enemmän parisuhteessa vaikuttavat tuollaiset asiat, kun toisen varat ja kokemattomuus.

Tsemppiä!! :)

Matka-asiasta puhuttiin molemmilla kerroilla. Mies ei vaikuttanut erityisen pettyneeltä. Hänellä on koko ajan uusia ehdotuksia ja ideoita. Jostain ehdotuksesta puhuessamme hän sanoi, ettei sillä ole niin väliä, mitä tehdään, vaan että hän vain haluaisi olla minun kanssani. Se oli tietysti tosi kiva kuulla. Ehkä pitäisikin sanoa, että minulle ei tarvitse järjestää erityistä ohjelmaa ja että voisimme tavata ihan vain esimerkiksi kävelyn ja juttelun merkeissä.



ap.

... sattumalta yhen Elisan, Riikan ja Miksun kanssa samassa raflassa. Oli kyllä hyvää ruokaa ja ihana asettelu. Onnea unelmahommiin!

Eli menette vaan kävelylle tai olette kotona ja laitatte ruokaa. Tai makoilette sohvalla ja juttelette. Siinä voit sitten puhua taustastasi jne. jos siltä tuntuu. Mies varmaan luulee, että et halua tavata häntä jos ette tee jotakin "hienoa".

taas. Hyvä idea ehdottaa jotain ihan tavallista ja "vaatimatonta". Tee selväksi, ettet ole hänen rikkauksiensa perässä. Sano, että ymmärtäähän sen, että olet erilaisella toimeentulolla (tai jotenkin paljon paremmin muotoiltuna vaan). Silloin pallo on hänellä. Ja jos vielä haluaa entisenlaisesti tavata (minkä kyllä uskon), niin anna palaa vaan!!



En usko ettähäntä haittaa kokemattomuutesi milläänlailla!

Hän ei kyllä ole kertaakaan maininnut kotiinsa kutsumisesta enkä minäkään. En halua häntä omalle reviirilleni vielä ja jos hän kutsuisi kotiinsa, pitäisi varmaan sitten minunkin kutsua hänet. On siis parempi, ettei hän kutsu. Mutta kävelyt ja kahviloissa istuskelut olisivat parempi vaihtoehto kuin jotkut tekemiset ja tilaisuudet, joissa ei voi edes jutella kunnolla.



Alkaa jo huvittaa nuo kommentit ("tarinatäti"), joilla varmaan yritetään ärsyttää. Tulee mieleen kouluaika, kun olin lähdössä kesälomalla hienolle matkalle. Kerroin siitä luokkakavereilleni ja he sitten virnuilivat eivätkä uskoneet koko juttuun. Kaikki olivat melko köyhistä perheistä eikä kukaan ollut käynyt Tukholmaa kauempana (siihen aikaan ei käyty Tallinnassa niin kätevästi kuin nykyään). Syksyllä koulujen alettua opettajamme pyysi minua sitten kertomaan matkastani, josta hän tiesi, koska vanhempani olivat kertoneet siitä. Eräät niistä virnuilijoista olivat jotenkin nyrpeän näköisiä, kun olinkin oikeasti käynyt toisella puolella maapalloa.



Tällä palstalla on jatkuvasti niin ihmeellisiä kertomuksia, jotka kuitenkin ovat totta, että en ymmärrä, mikä juuri minun kertomastani tekee joidenkin mielestä epäuskottavan. No ei kai sillä ole väliä ja on tietysti ihan hyvä suhtautua kriittisesti kaikkeen lukemaansa ja kuulemaansa.



ap.

Nyt en vielä voi, koska mies ei ole puhunut suoraan tuloistaan ja rahoistaan. Jotkut asiat ovat tulleet esille epäsuorasti ja jotkut tiedän, koska Google on kertonut. Miehestä ei näy varakkuus ja asema ulospäin muuten kuin ehkä jonkinlaisena itsevarmuutena. Hän pukeutuu mielestäni vaatimattomasti eikä erotu katukuvasta millään tavalla. Sitten kun hän avaa suunsa, niin siitä voi sitten paljastua juuri niitä kaikkia tekemisiä mitä erikoisemmissa paikoissa sekä laaja kielitaito yms.



Asemasta ja varakkuudesta riippumatta minua huolestuttaa se, etten tiedä mitään hänen suhteestaan lapsiinsa. He ovat ilmeisesti vielä aika pieniä eikä hän kyllä kovin paljon ole voinut viettää heidän kanssaan aikaa ainakaan viime aikoina. Voi tietysti olla, että he asuvat kaukana, mutta vähän huonolta vaikuttaa. Entistä puolisoaan hän ei ole maininnut yhtä ainutta kertaa. En tosin minäkään omaa exääni. Käytännössä koko juttu on siis ihan alkutekijöissä. Voi hyvin olla, että paljastuu vielä jotain niin ikävää, ettei jatkoa voi edes ajatella.



ap.

Se mies viestitti, että ensi kerralla minunkin pitää lähteä purjehtimaan. En todellakaan voi edes ajatella lähteväni, sillä en pärjäisi veneessä edes suomenkielisen ihmisen kanssa. En tunne sitä sanastoa enkä osaisi tehdä mitään. Nolaisin itseni ja se mies tekisi johtopäätöksensä.



Voi itku. Mitä ihmettä vastaan? No en kyllä heti vastaa mitään.



ap.

Ei sinun tarvitse siellä mitään sanstoa osata. Istut mukanan ja nautit! Ja nyt kyllä vastaat, että "Mielelläni, Nähdään pian!"

Ethän vaan ole sanonut, että olet purjehtinut?

Sanot vaan, ettet ole ja että sopiiko silti tulla?

Sitten siellä istut ja nautit. veneessä on paljon sellaistakin hommaa, johon ei mitään kokemusta tarvitse ja suuri ilo tulee siitäkin, kun saa opetella uusia juttuja. Ne ei ole mitään tähtitiedettä ne venehommat.



Itse olen kuitenkin sen verran varovainen, että pidän huolta sekä Suomessa että ulkomailla, että joku muu (ystävä, perheenjäsen) tietää, minne olen menossa ja kenen kanssa.

Onhan ko. mies varmasti se, joksi on esittäytynyt?

Noloa olisi, jos mies tuollaisen "purjehdusosaamattomuuden" vuoksi sut dumppais. Ja jos dumppaa niin hyvä niin, ei ollut oikean ihmissuhteen väärtti se mies. Mitä nopeammin asioiden oikea laita selviää, sen parempi.

Tuskin itsekään haet mitään pinnallista liitäjää vierellesi.

Ihmisiä on moneen junaan riippumatta taustasta, varmista, että hän on kiinnostunut sinusta ihmisenä.

En siis osaa ja olen vain kerran ollut purjeveneessä. Jos se mies pyytäisi minua tekemään jotain, en varmaan edes ymmärtäisi mitään, koska en tunne sen alan sanastoa edes suomeksi. Tuntisin itseni tyhmäksi ja kömpelöksi, koska en muutenkaan ole sporttinen. En tietäisi edes, miten sinne pukeudutaan.



Se mies on purjehtinut kuulemma koko elämänsä, myös "kilpatasolla", ja käytännössä kolunnut kaikki maailman meret. En ole uskaltanut kysyä veneestäkään mitään, koska en varmaan ymmärtäisi mitään, mutta varmaan se on hieno.



Minulla on kokemusta vain soutuveneestä ja siinäkin tein aina kaiken väärin. Jäi ikävät muistot, kun isäni aina raivosi minulle. Hän on sellainen vähästä hermostuva tyyppi, jota on kai aina harmittanut, ettei minusta tullut urheilijaa. Kesäpäivätkin istuin aina nenä kirjassa kiinni ja isäni oli naapurin lasten kanssa jossain urheilukentällä.



Kyllä se mies on se, joka sanoo olevansa. Olen katsonut Googlesta, että kuvatkin täsmäävät. Mutta voihan hän silti vielä osoittautua roistoksi. Toistaiseksi hän on ollut täysi herrasmies eikä ole edes ehdotellut mitään. Tosin olemme tavanneet vain julkisilla paikoilla. Mutta sekin olisi minulle kova isku, jos hän olisikin vielä naimisissa.



ap.

Laitat rennot ja mukavat vaatteet, tennarit vaikka jalkaan. Lämmin takki kannattaa ottaa mukaan, kun merellä saattaa käydä kylmä tuuli.



Oon tässä lukenut tekstejäsi ja mulle on välittynyt sellainen kuva, että et osaa nauraa itsellesi. Kiellettiinkö sinulta lapsena tunteiden näyttäminen tai etkö saanut epäonnistua? Uskalla olla heikko - saat monin verroin enemmän, kun et esitä ihmistä, joka ei tarvitse ketään.

eihän hän sinua ole mihinkään maailmanympäripurjehdukselle viemässä, hyvänen aika! Todennäköisesti kyseessä on enemmän "piknikki purjelaivalla" -tapaaminen. Eli sinut kutsutaan vieraaksi miehen veneeseen ja hän hoitaa purjehtimisen ja muut venekikkailut. Sinun tehtäväsi on pukeutua asiallisesti ja suhtautua iloisesti ja aktiivisesti asiaan, nauttia yhteisestä ajasta ja ehkä jopa oppia jotain uutta purjehtimisesta. Tarjoudu vaikka laittamaan ruuat esille tms. ja kysy miten muuten voi auttaa ja osallistua. Sinua ei varmaan laiteta nostamaan spinaakkeria tai roikkumaan reunan yli painona käännöksessä ;)



Vähän positiivista ajattelua nyt matkaan! Ota tarjoutuvat asiat enemmän mahdollisuutena kuin uhkana! Haudassa ehtii kyllä maata yksin mätänemässä, sitä ennen voisi kai tehdäkin jotain, jos siihen annetaan mahdollisuus!