Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!
Olen tutustunut yhteen mieheen, joka pyysi minut lounaalle. Katsoin netistä, että kyseinen ravintola on tosi hieno ja kallis paikka. Mies sanoi tarjoavansa, mutta mitä tässä pitäisi tietää? Teenkö esimerkiksi tilauksen itse vai sanonko sen miehelle? Puhun kyllä tämän maan kieltä. Mies on paikallinen.
Olen ihan hermona, vaikka odotan kyllä miehen näkemistä. Meillä oli viimeksi tosi hyvät jutut.
Kommentit (295)
Esitti kyllä vaatimatonta, mutta huonosti. Hän myös ahdistui, jos puheeksi tuli ihmisten köyhyys. No, tämä mies on kyllä erilainen onneksi ja on meillä yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita. Olen kyllä kiinnostunut hänestä, mutta olisi helpompaa, jos hän ei olisi ihan niin erikoisista piireistä.
Tajusin juuri tässä miettiessäni tätä juttua, miten paljon rakastan omia vanhempiani, vaikka joskus olen hävennyt heitä. He ovat uhrautuneet puolestani tosi paljon. En ole saanut aina kaikkea hienoa tavaraa, mutta sitä arvokkaampia ovat kaikki heiltä saamani pienetkin asiat, koska he ovat ne pienistä tuloistaan hankkineet. Tavallaan taustani on kyllä vaikuttanut valintoihini, koska jotenkin en ole halunnut menestyä ja jättää vanhempiani varjooni. He eivät tietenkään tiedä tätä ja se on ollut itsellenikin enemmän alitajuista. Joskus ihan nuorena kyllä pyörin kaikenlaisten pyrkyreiden kanssa, mutta silloinkin aina loukkasi, jos he jotenkin vähättelivät vanhempiani tai elintasoamme.
On tämä vaan niin ristiriitaista.
ap.
Olen ennenkin ollut tilanteessa, jossa joku on luullut, että olen joku pappa betalar-tyyppi. No joka tapauksessa se mies lähetti vielä viestin, että soittaa huomenna.
Ei se siis ollut pelkästään tai oikeastaan ollenkaan esittämistä, vaan en oikeasti olisi jaksanut laittautua tänään ja lähteä jonnekin. En yleensäkään jaksa joka ilta käydä jossain.
ap.
Mutta uhrauduin hyvän asian vuoksi, siitä tuli siinä mielessä hyvä mieli. Jonkinlaisena terapiana sitä ajattelen.
Mieheni olisin tänään mieluummin tavannut jossain muualla ja kahdestaan ilman katselijoita. Mutta aina ei voi valita.
Sinun ei tarvitse tietää mitään etukäteen. Mieshän haluaa viedä sinut juuri siihen paikkaan. Se on siis lahja sinulle.
Voit tutkia, löydätkö ravintolan menun netistä ja tutustua siihen jo etukäteen, niin tiedät, mitä on tarjolla.
Voit jopa kysyä mieheltä, mitä on ohjelmassa, miten hän haluaisi, että pukeudut. Kiinnostavaa on sekin, onko kyseinen ravintola miehen tavallista tasoa, vai yrittääkö hän tehdä vaikutuksen. Mutta sitä älä kysy häneltä :)
Kun olette ravintolassa anna miehen ja tarjoilijan/hovimestarin ohjata ja johdattaa. Kun luet ruokalistaa, voit kysyä mieheltä, mitä sinun kannattaisi tai pitäisi maistaa, koska et ole siellä ennen käynyt. Noudata hänen suositustaan. Jos hän kysyy jälkiruoasta ja tilanne on mielestäsi romanttinen, kysy, haluaako mies jakaa sen kanssasi. Anna miehen tehdä tilaus ellei hän tarjoilijan tullessa osoita, että on sinun vuorosi puhua. Älä tilaa miehen puolesta. Voit pyytää suosituksia myös tarjoilijalta, mikäli tarvitset niitä.
Kuulostele miestä, miten hän on lounaan suunnitellut ja mitä siihen kuuluu. Nainen voi aina heittäytyä "avuttomaksi" ja pyytää miestä valitsemaan puolestaan, yllättämään, suosittelemaan - kunhan ei toistele sitä papukaijamaisesti :)
Vähän sekavaa sepustusta tuli nyt.
Olet tavannut miehen, jonka seurassa viihdyt - hauskaa - ja mietit, onko mies vielä parisuhteessa. Selvitä se, jota välttyisit ikäviltä yllätyksiltä (olen asiantuntija, usko mua). Voit kertoa oman taustasi ja liittää siihen "entäs sinä" -kysymyksen.
Älä mieti erilaisia perhetaustoja; mies tapaa sinua, koska pitää sinusta. Eroavaisuudet tuovat suhteeseen myös romantiikkaa. Nauti hetkistä, niinhän se mieskin tekee. Jos haluat miehen (oletetaan, että hän on vapaa), kiinnitä hänet joka tapaamisella enemmän itseesi.
Mutta mieti tässä vaiheessa sitä, miksi hän lähettelee niin tiheästi viestejä; innokkaan ja hyypiön eroa voi olla vaikea nähdä suhteen alussa.
Älä ole heti valmis kaikkeen, muta älä torjukaan miestä liian montaa kertaa tai liian jyrkästi, jotta hän ei katoa. Onnea matkaan! Jos et saa muuta, niin saat ainakin kivan kesäromanssin miehen kanssa, joka näkee sinussa jotain erityistä ja tavoiteltavaa. Ole se hänelle, jos siitä on sinullekin iloa. Kuka tietää, mihin se johtaa.
Sitä en tiedä, mitä laatua suhde on, mutta aavistukseni on vahva. Vähän harmittaa, mutta onneksi en ole ehtinyt ihan täysillä ihastua. Voi siis jäädä tämä "jatkokertomus" lyhyeksi. ap.
että parisuhteita perustetaan lähinnä samasta "luokasta" olevien kanssa, uskon, että oikeaakin rakkautta, joka ei katso taustoja, on olemassa. Ja jos et ole kerran vielä täysillä ihastunut, pidä sinä tilanne ja suhde hallinnassasi: se tapahtuu, jonka sinä haluat tapahtuvan.
Sitä paitsi olen kyllä käynyt hienoissakin ravintoloissa, mutta tällä kertaa kyse oli ihan huippupaikasta. Mutta ihan hyvinhän siellä kaikki meni.
Sen miehen toimintaehdotukset ovat olleet sellaisia, etten ole voinut suostua mihinkään. Yksi oli uiminen ja ajatuskin uimapuvussa esiintymisestä puolitutun ihmisen seurassa kauhistuttaa. Muut olivat lähinnä sellaisia, etten osaisi muuta kuin katsoa vierestä. Sain sitten ehdottaa jotain itse ja tänään menemme illalla yhteen tilaisuuteen.
ap.
Toisaalta olisi ihan kiva, jos oikea suhde alkaisi romanssina. Se mies ainakin tuntuu olevan vielä innoissaan ja täynnä suunnitelmia siitä, mitä kaikkea voisimme tehdä yhdessä. Nyt hän on jo sen verran kertoillut elämästäänkin, että tiedä, ettei se ole ollut pelkkää helppoa pintaliitoa. No, kelläpä olisi?
Mutta edelleenkään en tiedä, mikä se perhetilanne tarkalleen ottaen on. Kyllähän sen selvittäminen kävisi kysymällä suoraankin, mutta ihan kiinnostaisi nähdä, miten mies itse ottaa asian puheeksi. Jos siis ottaa.
ap.
Anteeksi kyynisyyteni, mutta tämä on kyllä tämän kesän paras romanttinen jatkis. Noin 40-kymppinen Ap tapaa Keski-Euroopassa vapaan tai ehkä ei sittenkään niin vapaan aatelissukuun kuuluvan miehen. Heillä ei erilaisten taustojensa vuoksi ole mitään yhteistä, mutta kuintenkin mies kovin häntä kiinnostaa. Ap ei ole koskaan syönnyt hienossa ravintolassa eikä tiedä kuinka ravintolassa käyttäydytään, Ap ei myöskään uskalla tilata lasillista viiniä lounaalla, koska hänen makunystyränsä ovat kovin herkät.
Tunne vanhuudesta iski noiden tapaamisten myötä. En ole ihan varma, mistä se tuli. En kaipaa nuoruutta ja tunnen olevani melko iätön ihminen, mutta joskus olisi kiva näyttää nuorelta ja hehkeältä. Tässä iässä on myös jo niin epäluuloinen, ettei uskalla heittäytyä mihinkään täysillä. Siinä miehessä arvostan kyllä sitä, ettei hän ole yrittänyt hoputtaa mitenkään, mutta samalla sitten kuitenkin mietin, onko hän oikeasti kiinnostunutkaan.
Onneksi nyt kuitenkin olen saanut selville, että hän asuu yksin, joten on yksi huoli vähemmän. Emme ole sen enempää puhuneet ihmissuhdetaustoistamme, joten on tietystikin mahdollista, että hän on eronnut vasta äskettäin. Siinä tapauksessa en uskaltaisi aloittaa suhdetta, koska sellaiset suhteet yleensä loppuvat nopeasti.
Vähän on apea olo edelleenkin. Tänään olen suunnitellut, että lähden Suomeen tai muualle pois täältä. Huomaan, että pelkään pettymystä ja sydänsuruja ja vähän sitäkin, että tästä jutusta tulisi jotain. Olen jo niin tottunut olemaan vapaa ja itsenäinen. Tähän liittyy lisäksi se, että olisi niin paljon kaikkea uutta. Vaikka se mies ei mitenkään kehu asioillaan, niin koko ajan tulee esiin sukulaisia, paikkoja ja tekemisiä, joihin minulla ei ole mitään kosketuspintaa mitään kautta. Osittain tämä on kai alemmuuden- ja vieraudentunnetta, mutta osittain ihan laiskuutta ja mukavuudenhalua. Ei jaksaisi perehtyä, tutustua ja innostua kaikesta uudesta.
ap.
Mitä ihmettä vastaan? Periaatteessa voisin lähteä, mutta jotenkin arveluttaa, kun on tunnettukin vasta näin vähän aikaa.
ap.
oletko analysoinut sitä? Selvästi miestä ei tunnu kiinnostavan se seikka, että sinulla ei ole rahaa, vaan haluaisi vain tutustuttaa sinut omaan maailmaansa ja elämäänsä. Mitä voi hävitä - anna miehelle mahdollisuus. Ihminen se on aina omaisuudenkin takana.
Emme ole puhuneet sellaisista asioista. Hän voi kuitenkin olettaa, että minulla on rahaa, koska olen elänyt liikkuvaista elämää. Tällainen väärinkäsityksen mahdollisuus häiritsee. Mutta raha on vain yksi juttu muiden joukossa. Tunnen alemmuutta ennemminkin siitä, että en ole saavuttanut elämässä oikein mitään. Se mies taas on tehnyt ihan hirveästi kaikkea. Tietystikin niistä lähtökohdista on ollut helpompi tehdä asioita, mutta minä vain olen laiskempi ja vähemmän kunnianhimoinen ihminen. Elämässäni on myös ollut sellaisia harmeja, joille en ole voinut itse mitään, mutta olen myös lannistunut niistä.
Luonne-erotkin ovat varmaan aika suuret. Se mies on niin älyttömän aktiivinen ja minä taas tälläinen jähmeä suomalainen. Alan tuntea itseni hirveän negatiiviseksi, jos koko ajan sanon, etten halua tehdä jotain. Osaa asioista en edes osaa tehdä. En voi lähteä purjehtimaan tai pelaamaan jotain peliä, jota en ole koskaan pelannut.
Onhan se silti ihan kivaa, että kerrankin olisi ohjelmaa ja tähän mennessä olen jo tehnyt hänen kanssaan kivoja juttuja. Mutta jos nyt sanon, että lähden sinne matkalle, niin se toisi uusia kysymyksiä. En esimerkiksi oikein osaa kuvitella, että nukkuisin sen miehen kanssa vielä samassa huoneessa. Jos olisi "pakko", niin ehkä se onnistuisi, mutta sitten voisi tuntua, että suhde etenee liian nopeasti.
ap.
kerro että pidät hänestä mutta sinua mietityttää nuo asiat mitkä mainitsit tässäkin ketjussa. Jos lähdet matkalle niin sielläkin voit tehdä asiat niinkuin sinusta tuntuu hyvältä. Voitte nukkua eri huoneissa, ei siinä ole mitään outoa jos olette vasta tavanneet.
Jos oikeasti haluat tutustua tuohon mieheen, niin tee se! On tyhmää ajatella, ettei voi lähteä esimerkiksi purjehtimaan, jos ei ole aiemmin ollut - mikset voi vaan sanoa ääneen miehelle tuota, kyllähän hän varmaan kertoisi mitä siellä pitää tehdä. Älä ole niin sulkeutunut.
Onko sulla vähän tylsää? Etkö keksi kesälomaksi parempaa tekemistä?
Ei myöskään ole ollut oikein mitään puhetta tunteista. Tuntuisi oudolta alkaa puhua peloista tässä vaiheessa tai edes sanoa, että pidän hänestä. Toivon, että hän sanoo jotain sellaista ennen kuin minä, jos sellaisesta koskaan edes tulee puhetta. En halua antaa itsestäni valmiimpaa mielikuvaa, koska olen näin epävarma.
Kummallisesti vieläkin vaikuttaa se yksi seurustelu aikapäiviä sitten, kun se suomalainen mies yritti kouluttaa minua. Tämä mies on ihan erilainen ja eri ihminen, mutta jostain aina tulee mieleen ne kokemukset. Samoin tulee mieleen seurustelujen loppumiset, jätetyksi tulemiset jne. Kai se on ihan luonnollista.
Jokin aika sitten tapailin muuten erästä miestä, joka myös halusi jonnekin matkalle. Hänelle ei missään tapauksessa käynyt, että olisimme nukkuneet eri huoneissa. Oli ihan naurettavaa riidellä sellaisesta.
Miksi jotkut väittävät, että provoilen? Tulee jo vähän epätoivoinen olo, kun haluaisi joidenkin tuntemattomien ihmisten kanssa jakaa ja pohtia tällaista tilannetta, mutta sitten huudellaan väliin noita provoprovoja. Osaisin varmaan keksiä paljon jännittävämpiä tarinoita, jos oikeasti haluaisin provoilla.
ap.
ettet lähtenyt tänään miehen matkaan. Välillä kannattaa esittää vaikeasti tavoiteltavaa eikä mennä miehen pillin mukaan. Ja kyllä se mies vaikuttaa kiinnostuneen susta, ei sitä sun taustat silloin kiinnosta jos se luonteeseesi ja olemukseesi on ihastunut ;)