Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

Millä tavalla olette erilaisia ja mitkä asiat yhdistävät?



Tuttavuuteni on armoitettu seuramies, jonka kanssa voi puhua melkein mistä tahansa, koska hänellä on laaja yleissivistys ja korkea koulutus. Olemme yllättäen lukeneet samoja kirjoja aihepiiristä, joka ei yleensä kiinnosta juuri ketään (ainakaan syvemmällä tasolla). Hän on myös etsinyt käsiinsä minun mainitsemiani kirjoja ja lukenut ja kommentoinut niitä. Hän on siis myös tuolla tavalla vuorovaikutukseen pyrkivä.



Hänen mielestään meillä on samanlaiset arvot, mutta en ole asiasta varma. Emme ole jutelleet kaikesta mahdollisesta. En esimerkiksi tiedä, mikä hänen avioliitossaan meni pieleen.



Hauskaakin on ollut, sillä molemmilla on nopea huumorintaju. Minulle ulkonäöllä ei miehen niin ole väliä, mutta kyllä se mies riittävästi miellyttää ulkoisestikin Hän toivottavasti pitää skandinaavisesta naistyypistä.



ap.

Mielestäni sinun pitäisi olla miehelle rehellinen ja kertoa itsestäsi enemmän. Voit ottaa raha-asian puheeksi vaikka toteamalla sopivassa tilanteessa esim. "Voi, olen tottunut niin vaatimattomaan elämään!" tmv. Puhu asioista, jotka sinua vaivaavat. En ymmärrä, miksi sitä ei voisi ääneen sanoa, ettei ole kauhean laajasti harrastanut/kokenut asioita. Jos et ole purjehtinut, kerro se miehelle! Hän kyllä opastaa varmasti mielellään. Osoita mielenkiintoa uuden oppimista kohtaan. Minusta tuntuu, että suurin orastavan suhteenne kaataja on sinun pessimistisyytesi, joka peittää alleen todellisen minäsi. Uskalla olla oma itsesi!

Mieti myös, mikä sinua tässä suhteessa kiinnostaa. Oletko kiinnostunut aidosti miehestä itsestään, vai miehen taustasta?

Tausta on tietysti tavallaan erottamaton osa persoonaa, mutta olisin varmasti rohkeampi etenemään, jos hän olisi sosiaalisesti minun kaltaiseni. Tällä hetkellä tuntuu, etten jaksaisi tutustua edes hänen sisaruksiinsa, puhumattakaan muista sukulaisista. En siis lähtisi mielelläni mihinkään sukukokoontumisiin. Rahastakaan en oikein ole kiinnostunut, koska eihän minulla ole oikeutta käyttää kuin itse ansaitsemiani rahoja.



Mutta se mies ei ole mikään snobi ja hänet voi ihan hyvin kuvitella reppuselkämatkalle ja halpoihin hostelleihin. Ehkä se purjehdusharrastuskin on opettanut häntä tai ehkä hän vain on luonteeltaan maanläheinen. Hän osaa hyvin matkia erilaisia puhetyylejä ja on hauskuuttanut minua niillä monta kertaa. Tarkoitan tällä, että hän tekee ihmisistä havaintoja ja huomaa esimerkiksi teeskentelyn ja omahyväisyyden.



Aion kyllä sanoa suoraan, ettei minulla ole rahaa, mutta vanhemmistani puhuminen on vaikeampaa. Entinen mieheni ei oikein arvostanut heitä enkä tietysti halua, että sama kuvio toistuu. Mutta olisi epärehellistä vain kehuakaan heitä.



ap.

Ihan kivaa on ollut, mutta tietysti ajoittainen ikävä vähän haittaa.



Kokemukseni aiemmista suhteista on sellainen, että miehet pitävät minua ihanampana kuin olen. Ehkä se on aivan normaalia eikä liity erityisesti juuri minuun. Minulla on kyllä ollut huonoja tapoja ilmaista turhautumista ja muita kielteisiä tunteita ja nyt haluaisin opetella vähän rakentavampia tapoja.



Juuri nyt tunteeni ovat vaihteeksi vähän viileämmät. Mies on selostanut suunnitelmiaan enkä ole oikein jaksanut innostua niistä. Hän on kyllä kysynyt mielipiteitäni, mutta en osaa sanoa paljon mitään, koska asiantuntemukseni ei riitä. Vähän myös pelottaa, miten sidottu hän sitten on tiettyihin paikkoihin, jos suunnitelmat toteutuvat. Kun itse olen tottunut kituuttelemaan tosi pienillä rahoilla, tuntuu vähän kummalliselta kuunnella hänen ideoitaan bisneksien laajentamisesta. Yhtäkkiä kuilu välillämme jotenkin kasvaa ja huomaa, miten erilaisista maailmoista olemme.



ap.

joka on kommenteistasi päätellen varsinainen ääliö, kuulostaa jopa nk. uusrikkalta. Kysellä nyt yli 30-vuotiaana, että jos morsiamen vanhemmat maksaisivat häät! Ei jessus!

Mun mieheni on myös varakas ja kun menimme naimisiin, oli selvää (olimme yli 30 v), että maksaisimme itse häämme eikä vanhempia siihen sotkettaisi. Mieheni ei myöskään koskaan mainitse rahaa puhuessaan asioista, puhuu rahasta hyvin harvoin. Ilmeisesti silloin, kun sitä oikeasti on, se ei enää ole kiinnostavaa.

Tämä sinun uusi tuttavuus on varmasti nähnyt rahakkaita naisia. Eikä ne jostain syystä häntä kiinnosta.

oikein kiva lukea, että teillä on paljon yhteistäkin! En tarkoittanut, että ette sovi toisillenne, ehkä vaan viesteissäsi kerrot täällä enemmän niistä huolestuttavista, erottavista tekijöistä. Yritä keskittyä miettimään yksin ollessasikin niitä asoioita, jotka teitä yhdistävät, niin muut asiat eivät saa mielessä valtaa. Toivon, että teillä on hyvä jälleennäkeminen ja kaikkea hyvää jatkossa!

t. muuttaja

Tultuaan purjehtimasta se mies soitti ja puhuimme puhelimessa yhteen menoon yli kuusi tuntia. Juttua vain riitti ja riitti. Olemme myös tavanneet, mutta silloin emme jostain syystä jutelleet niin paljon tai ainakaan mistään kovin merkittävästä. Kertoilin vähän elämästäni, mutta kaikki oli sellaista jäsentymätöntä ja turhanpäiväystä höpinää. Minulle tulikin sellainen olo, että olen tosi tylsä ihminen. Onneksi mies sitten sanoi, että puhelimeen verrattuna on se etu, että voi olla välillä ihan hiljaakin. Oli myös ihanaa, kun hän uskaltautui halaamaan minua varovaisesti.



Tunteeni kuitenkin vaihtelevat laidasta laitaan. Olen ihastunut, mutta sitten iskee arvottomuuden tunne tai jonkinlainen väsymys. Kun ajattelee vähääkään sitä, millaista olisi oikeasti alkaa elää toisen ihmisen kanssa ja saada käytännön asiat jonkinlaiseen järjestykseen, koko juttu tuntuu liian rasittavalta.



Siinä mielessä on tilanne selkeytynyt, että nyt tiedän, että se mies on eronnut jo useampia vuosia sitten ja että hän asuu yksin.



Tynnyrissä kasvanut, tapasitko miehesi Suomessa vai ulkomailla? Onko ulkomailla asuminen ollut harkinnassa?



ap.

tapasin mieheni Suomessa yhteisten tuttavien kautta, hän oli asunut täällä jo jonkin aikaa.

Olemme asuneet Suomessa kaikki nämä vuodet, tosin matkustelleet sen minkä olemme pystyneet helpottaen näin pahinta kaukokaipuuta.



Viikon päästä muutamme koko perhe ulkomaille, vuodeksi näin alkuun, mutta toivomme, että voimme asua ulkomailla pysyvämminkin. Minulle tämä lähtö ei tunnut kovin raskaalta, kun suhde lapsuuden perheeseeni on mikä on, ja monet ystävistäni asuvat muualla.



Laitathan aina välillä kuulumisia, jäin koukkuun tarinaasi, ja tulen aina välillä kurkkimaan onko edistystä tapahtunut ;)!

Kirjoittelen sulle jo kolmatta kertaa :) Haaveiletko siitä, että teidän suhteenne etenisi vai oletko tyytyväinen nykytilanteeseen? Miten vietätte aikaa yhdessä? Oletko tavannut miehen perhettä ja tuttavia?

nimenne, kun olette jo pitkään olleet tyttö- ja poikaystävätkin?

Ei kiirehtimällä välttämättä mitään hyvää saa aikaan...

Haaveilen ainakin siitä, että meillä olisi enemmän yhteistä aikaa. Myös yhteinen koti on käynyt mielessä. Pitkät välimatkat ovat aika rasittavia ja tavallisena arki-iltana voi oikeastaan tavata vain jossain puolivälissä eli ei kummankaan luona. Nykytilanne on kuitenkin tavallaan ihan hyvä, koska haluan myös olla rauhassa ja puuhailla omiani. Mies kyllä puhuu tulevaisuudesta ja sisällyttää minutkin siihen.



Tavatessamme olemme jutelleet, laittaneet ruokaa, käyneet lenkillä ja harrastaneet sitä yhtä asiaa, jonka liepeillä ensimmäisen kerran tapasimmekin. Pari kertaa olemme käyneet elokuvissa ja konsertissa.



Miehen perhettä en ole tavannut ollenkaan. Ehkä kahteen tai kolmeen hänen tuttavaansa olemme törmänneet, kun olemme olleet jossain ihmisten ilmoilla.



ap.

Kirjoitit kannustavasti ja sait ajattelemaan kaikenlaista. Yksi ajatus on se, että ihmettelen, miksi joku olisi kiinnostunut juuri minusta. On niin paljon ihania ja mielenkiintoisia ihmisiä ja on paljon upeita naisia ja minä olen vain yksi miljoonista. Sitä paitsi monet miehet kyllä kiinnostuvat ja ihastuvatkin minuun, mutta hetken kuluttua heitä kiinnostaakin jo joku muu. He eivät oikein edes mahda sille mitään. Ehkä tämäkin mies on sellainen. Enhän vielä tiedä hänen luonteestaan paljoakaan enkä hänen aikaisemmista ihmissuhteista.



Lisäksi minä kyllä tavallaan piilottelen taustaani, koska en puhu siitä mitään tarkempaa. En ole kokenut siihen edes tarvetta. Mutta jos se mies vaikka haluaisi käydä Suomessa, olisi ehkä vähän kummallista, jos en tutustuttaisi häntä vanhempiini, puhumattakaan jos suhde muuttuisi oikein vakavaksi. Mutta en itsekään viihdy heidän ympäristössään, joka on hoitamaton ja henkii köyhyyttä ja aikaansaamattomuutta. Tulee aina sellainen olo, että pitäisi edes vähän yrittää. Käytöstavatkin saisivat mielestäni olla paremmat ihan minua kohtaan. Heidän piireissään ollaan ylpeitä sellaisesta hienostelemattomuudesta ja ronskiudesta, vaikka minusta se on yleensä vain tahallista ilkeyttä ja loukkaamista. Esimerkiksi isäni voi vieraiden aikana päättää olla sanomatta yhtään mitään. Joskus hän on puhunut jollekin poikaystävälleni jotain rivoja juttuja ja haukkunut minua. No nyt hän ei voisi, kun ei olisi yhteistä kieltä, mutta ei se nyt hirveästi lohduta.



ap.

Kun mä nyt oon vaan tämmönen...



Usko itseesi! Elä ja nauti. Lopeta liika murehtiminen ja etukäteen pelkääminen.

pohtia itseäsi ja taustojasi syvällisesti ja tulee mieleen, että ehkä hyötyisit jonkinlaisesta keskusteluterapiasta, vertaisryhmästä, NLP:stä tms. Huomaatko, että sinulla on jatkuva negatiivinen ennakkoasenne ja jatkuva selittely päällä, miksi ei jokin asia tule onnistumaan. Ja juuri tämä asenne saa aikaan sen, ettei tuo asia sitten onnistukaan.



Lapsuuden kokemuksesi yhdistettynä ehkä varautuneeseen temperamenttiin on johdattanut sinut vähän tällaiseen kituliekillä elämiseen mutta nyt aikuisena naisena sinulla on vihdoin mahdollisuus kasvaa irti lapsuudesta ja alkaa ajatella, että ei lapsuuden takia vaan SIITÄ HUOLIMATTA tapahtuu näin. Sinuun ihmiset haluavat tutustua, eivät kotipaikkakuntaasi tai vanhempiisi, ne ovat vain osa sitä "painolastia" mitä kaikilla taustassaan on, myös niillä hopealusikka suussa syntyneillä (näissä piireissä sitä vasta onkin kaikenlaista sotkua avioliiton ulkopuolisine lapsineen, perimyssotkuineen, menestymispaineineen jne). Miehellä voi hyvinkin olla tarve päästä irti häneen kohdistuvista odotuksista ja olla tavallinen mies, joka ihastuu tavalliseen naiseen. Anna siihen mahdollisuus!

Voisiko vaikka edellinen kommentoija kertoa, millä perusteella tämä on pajunköyttä? Olen aiemminkin sanonut, että minulle voi kirjoittaa, jos haluaa lisätietoja, niin voin sitten kertoa henkilökohtaisemmin. (Sähköpostiosoite on b m k u v a t ( at ) g m a i l . c o m.)



Olen kai tulossa kipeäksi ja tänään on muutenkin vähän ankea olo. Mies on tavalliseen tapaansa kiireinen ja tuntuu etten pysy vauhdissa mukana.



ap.