Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten te olette löytäneet paikkanne maailmasta?
06.09.2012 |
Mä en ole ikinä ollut kunnianhimoinen, en ole ollut hyvä missään enkä ole tiennyt mitä haluan. Ysin jälkeen lähdin kouluun, jota isäni oli suositellut. Töihin menin poikaystävän mukaan. Nyt pitkä jakso kotiäitinä ja mulla alkaa olemaan tylsää, kun lapset ovat koulussa.
Työkkärissä ovat laittamassa mua koulutuksiin ja nissä ollaan paljon "juoksutyttöinä" firmoissa ja ujona ihmisenä se on mun mielestä äärettömän kamalaa ja stressaavaa eli mä en voi olla edes työkkärin listoilla.
Mä en löydä millään sellaista alaa mistä tykkäisin ja missä voisin kuvitella pärjääväni.
Kotona on todella kiva olla, rahallisestikin pärjätään, mutta koska ei mitään rikkaita olla, niin kyllä niistä mun työtuloistakin olisi hyötyä. Mä en ymmärrä miten musta on tullutkaan tälläinen tietämötön pösilö, jolla ei ole innostusta mihinkään.
Kommentit (6)
jossa saan olla päivittäin tekemisissä rakkaimman harrastukseni kanssa. Parempaa työtä ei minulle voisi olla. Valitsin myös miehen, joka on minulle täydellinen, samanhenkinen, viisas, rauhallinen, ahkera. Ja minulla on muutamia harrastuksia, joista nautin kovasti, pidän itseni aktiivisena henkisesti ja ruumiillisesti, yritän olla hyvä itselleni ja muille. Henkinen tasapaino ja onnellisuus on minun paikkani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla kans puuttuu kunnianhimo ihan kokonaan.. mut hei, iloitsen niistä asioista elämässäni joissa olen onniostunut :) mulla on aivan mahtavat lapset! olen suht kiireetön, koska mulla ei ole tarvetta luoda uraa. tän hetkinen tilanne on se, et olen työtön ja mietin itseni kouluttamista. lähihoitajaks uumoilin, kun sillä koulutuksella pääsee aikas moneen paikkaan. pointti on täs se, et ei kaikkien tarvitsekkaan niin kunnianhimoisia olla. teet nyt vaikka eka listan elämäs tärkeimmistä asioista, ja mietit voisko niiden pohjalta rakentaa tulevaa :) tai sit olet vaan ja meet minne elämä johdattaa.
Kai mäkin jossain vaiheessa löydän jotain mielekästä tekemistä. Mitään rakasta harrastustakaan ei ole mitä kautta voisin löytää ammatin.
Esitän roolia, jossa olen muka innostunut ja kiinnostunut kaikesta ja kaikista ympärilläni. "Innokkaasti" höpöttelen työjuttuja, vaikka ala jolle menin ei kiinnosta ollenkaan. Kun tuttavat esittelevät vavvojensa kuvia ihkutan ja kiljun kuinka söpö tenava. Omat asiani pidän tiukasti omana tietonani, sillä olen jo kauan sitten tiedostanut ettei omia asioitaan kannata kertoa, mikäli et satu olemaan joko reipas menestyjä tai pullantuoksuinen mamma.
Mun paikkani on maailmassa siellä missä kulloinkin olen. Nyt juuri se on istua täällä helsinkiläisen firman konttorin 6.kerroksessa omassa työpisteessäni. Klo 17 jälkeen se on kotona.
Mitään sen suurempia paikkoja maailmassa en hae. Ei minuakaan ole ikinä erityisesti kiinnostanut mikään ala tai harrastus, ei ole erityislahjakkuuksia jne. Minä sitten vaan valitsin jonkun ammatin josta todennäköisesti saa töitä tulevaisuudessa, opiskelin siihen akateemisen tutkinnon ja siitä asti olen tätä työtä tehnyt. Ei se minua kiiinnosta mutta ei se ole vittumaistakaan. Tavallista leipätyötä, ihan ok.
Alue: Aihe vapaa
Nyt 25 v jälkeen olen löytänyt työn, jota haluan tehdä, yrityksen ja erehdyksen kautta