Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

Olin itse asiassa ensimmäisen kerran miehen luona. Asunto ei ollut hirveän suuri eikä sitä oltu kalustettu kuin aivan minimitarpeisiin. Lasten tavaroita oli jonkin verran, samoin levyjä ja kirjoja. Taso oli melko normaali, joten siinä mielessä ei ollut mitään erikoista. Alue sinänsä näytti ihanalta (vastaavanlaisia en ole nähnyt missään Suomessa) ja kävi ilmi, että mies omistaa kyseisen talon kaikki huoneistot. En kysynyt, onko hän ostanut ne vai perinyt. Muut huoneistot on vuokrattu, joten niihin ei päässyt kurkistelemaan.



Kaiken kaikkiaan tiedän miehestä nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tavallaan hän on arkipäiväistynyt silmissäni. Vaikka hän on etuoikeutettu monella tavalla, niin jollain tavalla hän on ihan tavallinen. Näin tietysti olisi voinut olettaakin olevan.



ap.

Onpa sinulla mukavia kuulumisia. Pyysit mua jossain ketjun alkuvaiheilla vastaamaan sinulle ja vastasinkin. En tiedä muistatko. Kirjoittelin silloin itsekin tänne paljon.



Mullekin kuuluu hyvää :) Teen paljon töitä ja elän tavallista arkea, mutta ihaninta kaikessa on se, että olen kihloissa ja me asumme nyt virallisesti yhdessä.



Elät jänniä tutustumisen vaiheita, nauti niistä!

nimenne, kun olette jo pitkään olleet tyttö- ja poikaystävätkin?

Nimien lisäksi olemme kertoneet paljon muutakin. Tiedän nyt myös esimerkiksi lasten nimet ja syntymäajat. En ole kuitenkaan maininnut, mitä olen saanut selville netistä.



Aikaa on itse asiassa kulunut enemmän kuin kolme kuukautta. En heti tavattuamme rynnännyt tänne palstalle neuvoja pyytelemään.



ap.

kun teet koko ajan vaan isompaa ongelmaa sellaisesta, mikä sille miehelle ei vaikuta olevan niin minkäänlainen ongelma. Luulisi myös, että miehellä riittää älli kyllä tajuamaan ettei kaikilla todellakaan ole mitään sijoitusasuntoja. Ei sellainen varakkuus nyt mikään oletusarvo ole.



297 :)

Löysin tämän ketjun sattumalta ja luin läpi alusta asti :)

Itse olin 25-vuotias pienituloinen (ja velallinen) tavatessani nykyisen avomieheni. Hän on varakas ja myös perheensä, eivät tosin mitään aatelisukua, mutta omaisuutta on karttunut.



Tapasin hänet Suomessa ja kaukosuhdetta jatkoimme 3 vuotta ennenkuin päätin muuttaa mieheni kotimaahan.

Alusta alkaen mies kustansi aina lentoni ja lomamme, koska itselläni ei siihen olisi ollut varaa. Nyt yhdessä asuessamme en ole ollut työelämässä.



Minuakin häiritsi alussa "eriarvoisuutemme", mutta häneen paremmin tutustuttuani olen ymmärtänyt, että muut elämänarvot kuin raha merkitsevät kuitenkin enemmän.



Olisi kiva kuulla miten tarinanne jatkuu.



Oikein tunnelmallista joulua teille molemmille :)



Mustikka

[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 12:20"]

Ei tämä nyt varsinaisesti ole kateutta ja vieraalla ihmisellä tarkoitin sen naisen miesystävää. Jos ja kun sen miehen lapsetkin vielä muuttavat vielä siihen asuntoon, niin ei ole mielestäni kohtuullista, että he asuvat siellä ilmaiseksi.

Ja sitten toisekseen exän pitäisi mielestäni antaa lastensa olla enemmän isänsä kanssa. Nyt tapaamisia on vähän ja mies pelkää koko ajan, että exä esimerkiksi yllättäen vie lapset jonnekin lomilla ja viikonloppuina, kun heidän pitäisi saada olla yhdessä. Eli exää pitää koko ajan pitää tyytyväisenä. Siitä työnteon lopettamisesta mieskin on ollut ärtynyt.

Ainahan se kai on vaikeaa, kun on exiä ja lapsia ja asiat pitää vain saada järjestettyä parhain päin. Eniten minua on harmittanut, kun kuulin, että exä on puuttunut siihen, keitä lapset saavat tavata eli siis miehen naisseuraan. Mutta miehellä ei ole mitään sanomista siihen, kenen kanssa exä on ja nyt lapsilla on jo uusi mieskin siellä kotonaan.

Itse en tarvi mitään kalliita matkoja tai purjehdusreissuja. Jään mieluiten pois, etenkin kun en edes osaa purjehtia.

ap.

[/quote]

Kaikki meni kivasti, en mokaillut ja jäi mukava olo tapaamisesta. Vaikka ravintola oli hieno, siellä oli melko normaalin oloisia ihmisiä asiakkaina (jotain salarikkaita varmaan) ja henkilökunta oli tosi ystävällistä eikä yhtään ylimielistä.



Olen kyllä edelleen hämmentynyt miehen huomiosta. Hänen perheensä on tämän maan rikkaimpia ja tuntuu kummalliselta, että hän on kiinnostunut minusta ja haluaa tavata uudestaan. Pelkään, että hän kuvittelee, että minäkin olen joku rikas tai aatelinen. Toisaalta tässä vaiheessa en oikein voi töksäyttää, että kuule, olen ihan tavis, kotoisin suomalaisesta lähiöstä jne.



ap.

Kiitos kun jaoit sen! Ehkä olet todella kaunis ja fiksu nainen, vaikka mies olisi kuinka rikas, suomalaista fiksua tyttöystävää ei välttämättä saa rahallakaan. Täydellisiä treffejä sinulle myös tulevaisuudessa t. Sutjakka nelikymppinen perheenäiti Itä-Helsingistä :)

vanhaksi hänen seurassaan?

Suomessa ollaan. Yksi pitkä puhelu on puhuttu miehen kanssa ja muuten ollaan viestitelty. Nyt tuntuu, että hän on se "koti", jota kohti suuntaan tekemisissäni. Olen tietysti tuntenut hänet vasta vähän aikaa, mutta kyllä hän on tällä hetkellä tärkein ihmiseni.



Mitähän sinne mahtaa kuulua?



ap.

Milloin olet palaamassa kotiin? Oliko Suomen loma onnistunut?

Miksi ajattelet että mies luulisi sinun olevan ihmeellisempi kuin oletkaan? Hänhän on aikuinen ihminen, ja varmasti tuolla elämänkokemuksella arvaa että jokaisella meistä on myös huonommat puolemme ;)

t. muuttaja

Tämänpäiväinen puhelu miehen kanssa oli jotenkin töksähtelevä. Olisin kaivannut jotain henkilökohtaisempaa ja hellempää, mutta hän ei oikein edes kysynyt mitään, vaan puhui vain omista asioistaan. Edellisessä puhelussa aiheena olivat minun asiani, joten siinä mielessä en voi sanoa olevani laiminlyöty. Silti tekisi mieli ottaa etäisyyttä ja leikkiä vaikeasti tavoitettavaa. Yritän pitää mielihaluni kurissa. Sellaiset pelit eivät yleensä johda mihinkään hyvään.



ap.

Näimme nyt sitten ensimmäisen kerran kuukauden eron jälkeen. Monenlaisia tunteita ja ajatuksia tuohon kuukauteen mahtuikin, mutta yllätyin silti siitä, millainen tapaaminen oli. Tapasimme vähän arkisesti kadulla ja jostain syystä menin väärään paikkaan eli vinosti kadun toiselle puolelle. Soitimme sitten toisillemme ja mies lähti tulemaan luokseni juosten ihan hirveää vauhtia. Sitten hän halasi pitkään ja antoi monta poskisuukkoa. Huomasin, että siinä pari ohikulkijaa katsoi meitä hymyillen. Itsekin hymyilin onnellisena. Muutaman sanan vaihdettuamme lähdimme jatkamaan matkaa ja vietimme koko loppupäivän yhdessä jutellen ja toisiamme tuijottaen. Itse asiassa tulin kotiin vasta melkein aamulla.



Tänään mies soitti ja sanoi, että hän rakastaa minua ja haluaa seurustella kanssani. Olin tosi hämmentynyt, mutta suostuin seurustelun aloittamiseen. Sovimme, että kutsumme toisiamme "tyttöystäväksi" ja "poikaystäväksi", vaikka emme enää olekaan ihan tyttö ja poika. Hassua tässä on se, että kumpikaan ei vielä tiedä toisen sukunimeä, paitsi että minä tiedän miehen sukunimen, mutta hän ei tiedä, että tiedän. Olen aika pökerryksissä. Tuntuu onnelliselta ja jännittävältä.



ap.

Hyvä kun tarkensit, koska juoksutyylejäkin on niin monenlaisia. Onhan niissä nyt eroja. Se on hienoa ettet lähde suin päin sukeltamaan, vaan tarkastelet niin monesta lähestymiskulmasta. Lähinnä siis mietin, että jollei se ollut sellaista ehdottamaani elokuvajuoksumaista, niin ettei se vaan ollut sellaista tavallaan jolkkaamista, ihan jopa hirvimäistä jolkottelua. Mutta tuossahan jo kerroit, ettei onneksi ollut.

Hyvä kun tarkensit, koska juoksutyylejäkin on niin monenlaisia. Onhan niissä nyt eroja. Se on hienoa ettet lähde suin päin sukeltamaan, vaan tarkastelet niin monesta lähestymiskulmasta. Lähinnä siis mietin, että jollei se ollut sellaista ehdottamaani elokuvajuoksumaista, niin ettei se vaan ollut sellaista tavallaan jolkkaamista, ihan jopa hirvimäistä jolkottelua. Mutta tuossahan jo kerroit, ettei onneksi ollut.

Hyvä kun tarkensit, koska juoksutyylejäkin on niin monenlaisia. Onhan niissä nyt eroja. Se on hienoa ettet lähde suin päin sukeltamaan, vaan tarkastelet niin monesta lähestymiskulmasta. Lähinnä siis mietin, että jollei se ollut sellaista ehdottamaani elokuvajuoksumaista, niin ettei se vaan ollut sellaista tavallaan jolkkaamista, ihan jopa hirvimäistä jolkottelua. Mutta tuossahan jo kerroit, ettei onneksi ollut.

237

Juoksutyylin kuvaileminen oli tietysti hassua, mutta ilmeisesti taannoin sain niistä provo-epäilyistä sielullisen haavan, minkä takia oli kerrottava, ettei tämä suhde ole mennyt kuin elokuvissa. En silti sanoisi, että mies jolkotti!



ap.

jos oikeat asiat sitten osuvat kohdilleen!

Minulla mieheni kanssa paaaaljon eroavaisuuksia, mutta sitten jotain niin yhdistävää että edelleen ollaan 'samaa maata'.

Mitkä sinulle olisivat niitä tärkeitä yhdistäviä asoita tämän miehen kanssa? Huumori? Arvot? Näkemykset maailmasta? Kiinnostuksen kohteet? Fyysinen vetovoima? Jotain muuta?



t. muuttaja (täältä pakkaamisen lomasta taas kommentoin)