Tapaan miehen tosi hienossa paikassa ulkomailla. Vinkkejä, please!

Jos sä täällä kyselet tuollaisia ;) Mä en ainakaan haluaisi oola sun isäntä :

Tänään oli yllättäen kriisin merkit ilmassa, vaikka kumpikaan osapuoli ei tarkoittanut yhtään mitään pahaa. En jaksa nyt kertoa, mitä tapahtui ja miten siitä selvittiin, mutta olen huojentunut, että kaikki ei mennyt aivan pieleen.



ap.

Onneksi täältä palstalta voi hakea neuvoja ja tukea, kun junttina yrittää pärjäillä maailmassa.



ap.

Tulin pyytämään anteeksi, että pahoitin mielesi. Olen sen toisen ketjun ap. Olin silloin ihan muista asioista katkera ja turhautunut. Yritin purkaa omaa pahaa oloa, ja valitettavasti sinun kirjoituksilla oli huono tuuri osua silmiini.



En ole ilkeä enkä pahansuopa ihminen, en käy täällä haukkumassa muita ihmisiä. Minulla sattui olemaan erittäin musta päivä. Se, että olin pahoittanut mielesi jäi vaivaamaan minua ja tulin lukemaan tätä ketjua uudestaan ja pyytämään anteeksi.



Toivon sinulle, ap, mukavaa lomaa Suomessa ja erityisesti kaikkea hyvää tämän uuden miesystäväsi kanssa! :)

Tämä tuntuu paljon pidemmältä ajalta, koska on tapahtunut niin paljon. Olen etupäässä reissannut ja tavannut ihmisiä ja nyt väsyttää aikalailla, koska unetkin ovat jääneet vähiin.



Olen varmaankin juuri siinä olotilassa, jossa ei pitäisi tehdä mitään johtopäätöksiä tai päätöksiä. Vaikka uskon, että se mies on luotettava, niin silti tuntuu, ettei suhde voi onnistua. Täältä käsin hänen tekemisensä tuntuvat liian elitistisiltä ja erilaisilta. Ärsyynnyn, kun hän kertoo viesteissään, mitä hän on tehnyt ja keiden kanssa. Ärsyyntymisestä puolestaan seuraa halu olla kenkkumainen. Se olisi helppoa esimerkiksi sillä tavalla, ettei vain vastaisi viesteihin. Yritän pitää itseni kurissa, vaikka joinakin hetkinä tekisi myös mieli kirjoittaa suoraan, että en jaksa enää ja että juttu on ohi. Ja se ehkä olisi pohjimmiltaan vain yritystä saada mies tekemään enemmän minun eteeni.



Ikävää huomata olevansa tällainen tyyppi.



ap.

Kiitos, että kirjoitit. Vastasin silloin aika kärkevästi, koska mieleni oli pahoittunut. Saat tietysti anteeksi. Olen liikuttunut, että vielä muistit minut ja tämän jutun. Ymmärrän myös hyvin, että mieliala vaikuttaa paljon. Kuten juuri aikaisemmassa viestissäni kerroin, olen itse tällä hetkellä alavireinen enkä jaksa uskoa kyseiseen ihmissuhteeseen. Viestisi tuli siis sopivaan saumaan. Kiitos vielä kerran ja kaikkea hyvää sinullekin. :)



ap.

Olen iloinen, että satuit olemaan paikalla ja hyväksyit anteeksipyyntöni, kiitos.



Mieliala tosiaan vaikuttaa paljon ja itse tästä oppineena sanoisin, että kannattaa odottaa kunnes on taas hyvä fiilis lähettää tärkeä viesti tärkeälle ihmiselle.



Usko itseesi, usko teihin! :)



188 - se toinen ap

Olen lomaillut ja nauttinut lämmenneistä säistä. Eilen puhuimme miehen kanssa melko pitkän puhelun. Loppua kohti aiheet muuttuivat vähän syvällisemmiksi. Mies sanoi, että hän varoo laukomasta mitään ilman miettimistä, koska ei halua pilata mitään jollain tyhmyydellä. Kovasti kuulemma olisi silti sanottavaa. Viesteissään hän on kertonut odottavansa tapaamistamme kovasti, mikä tietysti on mukavaa.



Omat tunteeni ovat vaihdelleet neutraalin ja ikävän välillä. Joinakin hetkinä koko juttu tuntuu etäiseltä ja toiseen maailmaan kuuluvalta. Mutta usein huomaan miettiväni, kuinka asioita pitäisi alkaa järjestellä mahdollista jatkoa varten ja mitä ehkä teemme, kun olemme taas yhdessä. Ja jos mieheltä ei jonain päivänä ole tullut tavanomaista määrää viestejä, olen heti vähän huolissani. Olen myös ajatellut, että pitkitän itsekin vastaamista, jos hänkin vaikuttaa pitkittävän, mutta joka kerta olen päättänyt olla pelaamatta sellaista peliä.



Joko maastamuuttajan lapset ovat päässeet aloittamaan koulun uudessa maassa?



ap.

Tässä ketjussa on käyty myös valittamassa, vaikka mikään pakkohan ei ole lukea ketjuja, jotka ärsyttävät.



Minulle on ollut tärkeää saada pohtia täällä tätä suhdetta, koska en ole vielä puhunut asiasta juuri kellekään. Nyt loman aikana olen parille kaverille maininnut siitä, mutta en ole mennyt yksityiskohtiin eivätkä he ole udelleet enempiä.



Mies on viestitellyt päivittäin ja kuulemma edelleen odottaa kovasti tapaamistamme. Minut on pari kertaa jätetty aivan yllättäen, minkä vuoksi olen ollut varautunut siihenkin, että hän vain ilmoittaa, että ei halua enää jatkaa. Tosin hän ei ole vielä nähnyt juuri mitään huonoja puoliani, joten hän on varmaan vielä ihastunut ja pitää minua ihmeellisempänä kuin oikeasti olen.



ap.

Olen vierittänyt vastuuta pahasta olostani toiselle osapuolelle ja vaatinut, että hän muuttaa mieleni taas hyväksi. Olen kiukutellut kuin pieni lapsi. Olen sanonut mitä sylki suuhun tuo. Olen itkeskellyt muka loukkaantuneena, vaikka ei ole oikein edes itkettänyt, vaan olen ollut ennemminkin vihainen. Jne.



ap.

Nyt niitä taas tulee pintaan. Olen ärsyyntynyt miehen etuoikeutetusta elämästä. Hän on saanut tehdä lapsesta lähtien niin paljon kaikkea hienoa. Hänellä on materiaalisesti ollut kaikki ylenpalttista. Hänellä on ilmeisesti kiva lapsuudenperhe. Hän on käynyt melkein joka paikassa. Hän voi suunnitella vapaasti, mitä tekee rahoillaan. Hän asuu hyvin. Jne. Kateuttahan tämä tietysti pitkälti on. Olen kateellinen jopa siitä, että hänellä on lapsia, mutta kadehdin myös hänen taitojaan ja saavutuksiaan. Tunnen olevani täysin surkea tapaus häneen verrattuna.



Ehkä nämä tunteet johtuvat jännityksestä. Odotan ja pelkään tapaamista. Pelkään, että kaikki on ohi. Ehkä todella olemmekin liian erilaisia ja liian erilaisista taustoista. Viime päivinä mies on ollut etäinen. Hän sanoo olevansa kiireinen ja väsynyt, mutta en jaksa olla empaattinen.



Inhottaa kyllä olla tällainen.



ap.

nyt, hyvä nainen! Sua ei kukaan muu estä elämästä ja rakastamasta kuin sinä itse ja juuttuminen lapsuuteen.

Ja sittenhän olisin joutunut kertomaan, millä suunnalla asun. Koko juttu tuntuu nyt niin hankalalta. Minä en ratsasta, purjehdi, pelaa tennistä jne. enkä tunne merkittäviä ihmisiä. Melkein toivon, ettei siitä miehestä kuulu enää mitään. ap.

Ratsastus ja tennis on hallussa, ja purjehduta olisi aivan mahtavaa opetella! Mä haluaisin mielelläni tuollaisia ystäviä, vaikken miestä enää tarvitsekaan :)

TAPAN miehen hienossa ravintolassa, vinkkejä please! :D En kestä

marttyyri- ja uhriasenne alkaa vähän ärsyttää, sori vaan. Tekisi mieli sanoa, että JSMHAP (jätä se mies, hän ansaitsee parempaa). Mutta en sano, koska mielestäni olet älykäs, pohtiva, herkkä nainen, joka on ansainnut elämäänsä ystävyyttä, kenties rakkauttakin, uusia kokemuksia, mahdollisuuden kasvaa eroon tuosta alemmuuskompleksista, katkeruudesta ja kateudesta.



Kehity, lue, käy terapiassa, kuten joku jo ehdottikin. Lue esim. Ben Furmanin kirja "Ei koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus".

Tämä nykyhetki minua harmittaa. En ole saavuttanut elämässä mitään.



ap.

Mutta ehkä yritän nyt vain valmistella itseäni siihen, että suhde lopahtaa. Voisin sitten sanoa itselleni, etten niin tykännytkään koko miehestä. Hän on kyllä muistanut minua päivittäin ainakin pienellä viestillä, joten ei hän minua aivan kokonaan ole unohtanut. Tänä viikonloppuna hän on taas purjehtimassa. Jotenkin ärsyynnyin, kun hän mainitsi kaverinsa, jotka tietysti ovat sitä samaa etuoikeutettua porukkaa kuin hän itse. Kuvittelen heidät ehkä jotenkin pinnallisiksi, vaikka voivathan he olla ihan kivojakin ihmisiä. En vain tiedä, miten osaisin olla heidän kanssaan, jos ja kun he ovat sellaisia rennon yläluokkaisia tyyppejä, jotka osaavat nauttia elämästään ilman syyllisyydentunteita.



Onneksi olen pitänyt nämä tunteet piilossa siltä mieheltä ja purkanut niitä vain täällä. Olen tietoisesti yrittänyt sanoa jotain kannustavaa ja osoittaa luottamusta. Haluan muuttua. Mutta silti vain tulee mieleen, kuinka mies juuri nyt saattaa jutella mukavia jonkun ihanasti ruskettuneen sporttisen naisen kanssa.



ap.

Kerro joskus, miten siellä uudessa maassa menee.



ap.

että asiat hyvin! Missä "muilla palstoilla" roikut? Kaipaisin välillä juttuseuraa, mutta AV on mennyt ihan kamalaksi, en jaksa enää täällä lukea näitä välillä aika ala-arvoisia kirjoituksia...

t. muuttaja

Eipä sitten ole ainakaan mikään sitoutumiskammoinen. Varmaan joo onkin viisasta olla kertomatta liian tarkasti, ettei joku vaan tunnista. :)



Mutta mitä ihmeen keski-ikäisten ihmisten rakkauden ihastelua? Mikä tämä tällainen käsite oikein on? Onko ihmisen valintojen osuttava aukottomasti kerralla nappiin joskus naiivina kaksikymppisenä, kun silloinhan tuskin vielä edes tuntee itseään. Tai toki jotkut tuntevatkin oikein hyvin, mutta jotkut eivät.



278