Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:43"]

En puhuisi mistään kemioista, ei sellaisia ole olemassakaan tässä työssä, vaan kysessä on vain sairastuneen valta asema, ja koska nämä ihmset ovat hyvin yksinkertaisia asioissaan, he vain tekevät oman vajaavaisen järkensä takia  niin että nyt annan potkut koska toi  ei älynnyt laittaa lakanan yhtä ryppyä suoraan??? tai hän ei tänään tule töihin niin sairaan päässä se on myrsky vesilasissa ja potkut vaikka olisi kyse päivästä jolloin ei ole merkittyä työvuoroa

. Kyseessä on vain se että kun ihminen on sairas, hän saattaa olla usein myös pahasti mielisairas. Maaninen ja kaikkivoipainen kuningas omassa maailmassaan ja myös hyvin kylmä käytökseltään eli toimivat hetken mielialojen mukaan. Ja takaan että terve on ihmeissään kun ekan kerran tulee ilmi sairaan ajatusmaaima, tähän voi mennä aikaakin,: esim avustettava kertoo että mua ei enää huvita leikkiä tätä työnantaja leikkiä, otan toisen ja leikin hänen kanssaan kotia, eli hän tulee imuroimaan ja hänelle sitten seuraavana huudan että miksi on millin vinossa se matto.

Eihän sairaalan hoitajiltakaan kysytä että kai sun kemiat nyt toimii ton aivosairaan kanssa???Ei sellaista voi kysyä koska kyseessä on usein tilanne jossa kysytään vain ja ainoastaan kärsivällisyyttä ja pashan sieto kykyä ja sitä että ymmärtää oikeasti toimivansa hullun kanssa, jolle ei riitä 100% työsuoritus vaan silti saattaa keksiä omasta päästään kuinka kerran et tuonut kahvia, ja saat potkut. KOkemuksella en tee kuin pätkäsopimuksia ja sen ajan teen juuri kuten se hullu haluaa, ja sitten lähden. Koska näen jo kirkkaasti tilanteen eli valta on annettu pöpeille ja he tosiaan toimivat mielialojen mukaan, eli silloin ei mikään riitä, ei vaikka teet kaikki oikein he keksivät sen asian joihin vetoavat. Se voi olla että satutit hänen kättään, olet tönäissyt vaikka kerran ahtaassa tilanteessa, mutta hän tekee siitä jutun jossa olet jättäyt hänen puristuksiin!!! voi voi voi, kauhea hätä,,,ja nyt takaan että näet pirun sarvet siinä sairaan päässä. Tämä on totta, he pystyvät mihin vain. Yritä vain suostua kaikkeen, muuten et pärjää edes kuukautta..näissä on PITKÄ aika jaksaa tai edes selvitä 6 kk. Ymmärään täysin jos useat ei kestä jatkuvaa juoksutusta, hae, nosta, pyyhi, käännä, ilman taukoja. Juokse siis aina. Itse koen alan vaativana hoitotyönä, ja myös liian järejestäytymättömänä. Kaiiki sairaat on samassa paketissa, joku sokkun täti analysoi tarpeen,,,no mutta kun se tarve on usein LAAJA mielenterveyshoito, laaja talouden pakko hoito. Ei mitään vapaa ajan liirum laarum avustutsta, vaan järeää toimintaa että hullut saadaan hoitoon, ja vasta sen jälkeen voidaan puhua että kävisikö tämä sairas 3 kertaa viikossa kaupassa,..ja sekin voi olla helvetistä, mulle ainakin avustettava huusi että häntä pelottaa olla kaupassa?? no mitä helvettiä minä avustajana voin tehdä, soittaa 112??? että nyt se on taas sekaisin???ei terve pelkää kaupassa oloa. Siitä hyvästä saan potkut. Ei avustaja voi vaan katsoa vierestä kun mulla oli dementikko joka huusi kaupassa että tehosekoitin on uusi, näen saatanan. Se sekoitin oli 8 vuotta vanha...Ja hän oli työnantaja. Vahva sekavuustila on nuorenkin ja kokemattoman työnantajana . huh huijaa. Eikä nämä nyt yhtään laittaisi miettimään päättäjille että mitä he touhuaa??olen hiukan muutanut että kyseessä ei ollut tehosekoitin jne, mutta ei tunnista ainakaan kettään..

[/quote]

Taidat tarvita apua...

raskasta työtä jos vanhuksiakin joutuu nosteleen.. äitilläni meni selkä tuossa hommassa

Mä tein niin että menin toki perussiistinä töihin, mutta jätin kaikki korut ja vain ihan vähän meikkiä, ja perus t-paidat. ei avonaisia vaatteita! Ei tule sitä kuuluisaa kateutta,,jota kerran näin kun erehdyin laittautumaan töihin...toivottavasti ei kuulosta oudolta, mutta he ovat katkeria ja pettyneitä omaan elämäänsä ja naiseuteensakin sekä ajattelvat että eivät voi saada miesystävää ja naisavustajan ei kannata näyttää hyvältä vaan sellaiselta perushoitajalta enemmän...! Mulla on kauniit pitkät hiukset , mutta töissä ne on aina visusti nutturalla. Ihan kauniiksikin kerrottu tavalline olen mutta Kerran jopa sain kuulla että työnantajalta että ei ole kauniita avustajia , mutta olin tyytväinen,  koska siihen olin pyrkinytkin ja  samana päivänä hän kertoi että jatkamme työtä, heh. näin se vaan menee...

Tarvitaan yksi taho jolle avustaja voi ilmoittaa avustettavan oudot tavat ja käytökset, jo pelkästään työsuojelun, henkisen työsuojelun, nostot eivät saa olla käsin nostoja ja myös pakkomielteet, simputukset jne...ei näitä sallita muissakaan työpaikoissa!!! En kannata siis että vammautunut voi toimia työnantjana, ei se palvele hänenkään elämäänsä koska ei hänella ole siihen koulutusta, ei taitoja. ei niin isoa aseaa tarvita hoitamaan hänen arkeansa, se voidaan hoitaa siten että hänen toiveet huomiodaan mutta ei tällä tavalla. En toivo että jos itse olisin sairas, joutuisin vastaamaan asiota joita en osaa. Näille ihmisille on iso haaste edes säännöllinen ruokailu ja pankin käyttö, eli on kyllä aiheelista olettaa että työnantajksi heistä ei sentä millään muotoa ole..ei ainakaan toipilas vaiheissa jotka kestävät aivosairauksisaa vuosia.

Minä jouduin usein hoitajaksi vaikka tiedän että niin ei pitäisi olla, Jaoin lääkkeet ja nostin, ja kuuntelin huolia...mutta mihin ilmoitan että tilanne heikkenee????Yhteistyö on ehdton edellytys kotihoidon kanssa ilman mitään turhia välikäsiä??? ei voida laittaa avustajia sairaiden luokse jos he eivät saa ilmoitta mihinkään tahoon mitään. Se ei vaan toimi siten turvallisesti, koska kotona asuu todella huonokuntoista porukkaa...ambulanssi lienee ainoa taho? mutta tilanne voi olla sellainen että vanhus sekoilee mutta ei tartte ambulanssia vaan tutkimuksia???toki osaan ilmoittaa, mutta avustaja saa usein potkut jos on ilmoittanut vaikka jopa toisen hengen pelastavasti asiasta...avustettavat ovat usein sellaisia..

Törmäsin uuteen ilmiöön??eli avustettavat ovat ihan vauhkoja siitä että heillä on avustaja ei hoitaja. He eivät millään halua tajuta sitä että oikeasti heitä hoidetaan, ja että avustus on vain ruokailu ja ulkoilu. Ihan ihmeellistä vihaa hoitajia kohtaan on nähty, sitä ei voi millään käsittää että kiitollisuus puuttuu kokonaan ja jäljelle jää vain joku ihan sekava suhtautuminen. Ei ne hoitajat vie heiltä mitään!!! he luulevat että hoitaja määrää, ja se on se juttu. Avustaminen jaetaan hoitoavustukseen, vapaa-ajan ja kouluavustukseen..Silti kun ihminen on sairas, ei hänen elämänsä mene niin että vapaa aikana ei tapahdu sellaista jossa ei tarvittaisi hoitotietämystä ja ripeää toimintaa. Todella vaikeavammaisia ja isoja sairaustiloja on itselleni sattunut, ei mitään pientä unohtelua vaan aikamoista huutamista ja sitä tilaa että ei muisteta enää arkea kuten syömistä jne...eli sanoisin lyhyesti että avustus ei riitä silloin kun ei itse osaa järkevästi kertoa että syön 3 kertaa päivässä, vaan se menee sillain että avustettava juo vesilasin aamulla ja jos avustaja kertoo että se on liian vähän, tulee huutoa, siksi tarvitan se hoitajan määräys, usein lääkärinkin. ja jos ei usko edes silloin, niin sitten tarvitaan se pakkotoimi, jos halutaan pitää nämä ihmiset suht. kunnossa, vai tarvitseeko aina antaa tilanteiden mennän pitkälle???

Olen ollut niin hulluissa työpaikoissa, että en halua joutua mielivaltaisen pompottelun kohteeksi vaikka työtön olenkin. Muiden kokemukset ovat melkein kauttaaltaannegatiivisia. Ja kun tähän vielä lisätään epämääräiset työajat, huono palkka ja matkakulut niin lähtisitkö itse riemusta kiljuen töihin?

Minua myös ihmetyttävät myös avustettavinen vaatimukset: joustava, mukava, kärsivällinen, aina valmis muuttamaan työaikoja ja palkka on esim. 9 * 50 tuntia kuukaudessa. Jos vaaditaan melkein mahdotonta nöyryyttä pitäisi siitä myös olla valmis maksamaan.

Minun ystävä, sairaanhoitaja, sanoi että ei jaksaisi avustajan työtä. Olen avustajana halvaantuneelle,

pyörätuolissa olevalle naiselle. Siivousfriikki, pedantti, äksy jne. Perheessä myös puoliso. Ei aina helppoa.

Lähes päivittäin tunnen itseni osaamattomaksi ja tyhmäksi. Vaihtaisin jos pystyisin . . . .

Ja nämä alapeukuttajat taitaa olla avustettavia! Piian ja orjan paikkoja..ei kiitos!!

Koska se työ on HELVETTIÄ, valittavia kehitysvammaisia, koko päivä on vaan valivalivali ja työ on raskasta. Jos kohde on niin vamma ettei puhu, on työ silti oksennuksen ja murhanhimon pidätelyä. En ollut ennen näin radikaali, mutta työ muutti minua. Harmittaa ihan hirveästi, että Aatun piti viedä se ideansa joskus 40-luvulla liian pitkälle ja nyt kukaan ei uskalla edes miettiä paljonko säästetäisiin jos lakiin lisättäisiin pykälät mahdollisuudesta terminoida vaikeasti vammaiset aikuiset sekä sellainen 48 tuntia syntymästä-eliminoida mahdollisuus, jonka aikana otettaisiin kaikki mahdolliset kromosomitestit ja jos perhe haluaisi sen otuksen pitää allekirjoittaisivat he sopimuksen, missä sen elämästä taloudellisesti, koulutuksellisesti ja asuinsijallisesti kantaa vastuun vanhemmat, ei yhteiskunta.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:25"]Minulla on ollut muutama avustettava. Yksi heistä kiintyi minuun ihan liikaa: soitteli jatkuvasti vapaa-aikanakin minulle. Lisäksi kaatoi kaikki henk.koht. murheensa minun niskaani. Siitä muodostui todellakin vääränlainen riippuvuussuhde. En enää ollut vain työntekijä, vaan jotain ihan muuta. Oli pakko lopettaa se työ, kun kävi henkisesti liian raskaaksi.

Toinen ongelma on helposti myös se, että kemiat eivät avustettavan kanssa yksinkertaisesti kohtaa.

Kolmanneksi jotkut avustettavat ovat niin huonokuntoisia, että pitää hoitaa kaikki suihkutuksesta, pukemisesta, syöttämisestä jne lähtien. Menee minulle liian intiimiksi, kun ei ole hoitoalan koulutusta kuitenkaan.

Se on tosi vaikeaa työtä, voi olla fyysisestikin tosi raskasta, jos pitää nostella ja siirrellä asiakasta.

Ei ole kyse mistään "seuralaispalvelusta", vaan usein hyvinkin vaativasta hoitotyöstä.
[/quote]
Mitä ihmettä sitten odotit?? Tuollaistahan sen kuuluukin olla!

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 03:09"]Koska se työ on HELVETTIÄ, valittavia kehitysvammaisia, koko päivä on vaan valivalivali ja työ on raskasta. Jos kohde on niin vamma ettei puhu, on työ silti oksennuksen ja murhanhimon pidätelyä. En ollut ennen näin radikaali, mutta työ muutti minua. Harmittaa ihan hirveästi, että Aatun piti viedä se ideansa joskus 40-luvulla liian pitkälle ja nyt kukaan ei uskalla edes miettiä paljonko säästetäisiin jos lakiin lisättäisiin pykälät mahdollisuudesta terminoida vaikeasti vammaiset aikuiset sekä sellainen 48 tuntia syntymästä-eliminoida mahdollisuus, jonka aikana otettaisiin kaikki mahdolliset kromosomitestit ja jos perhe haluaisi sen otuksen pitää allekirjoittaisivat he sopimuksen, missä sen elämästä taloudellisesti, koulutuksellisesti ja asuinsijallisesti kantaa vastuun vanhemmat, ei yhteiskunta.
[/quote] Oot ihan pipi päästä. Kuka sinä olet määrittelemään toisen elämänlaadun? Suomi on sivistynyt valtio KOSKA hoitaa heikompia. Niin pitkään kun terveet voi käydä töissä on heillä velvollisuus maksaa veroistaan esim. vammaisille eritysopetus, kämppä, hoitajat ja eläkettä. He ovat sen ansainneet.

Sulle kismett..taidat olla avustettava sieltä järkevämmästä päästä! On niin paljon siitä kiinni ketä avustaa..

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 02:17"]Pakko avustajana jakaa oma kokemus.

Olen 21-vuotias nuori nainen ja avustan 14-vuotiasta kehitysvammaista tyttöä. Tunteja kuukaudessa on enintään 30, mutta harvoin niitäkään tulee käytettyä. Miksi? Koska emme ikinä saa sovittua tapaamisia loppuun asti tytön vanhempien kanssa.

Vanhemmat ovat jatkuvasti kimpussa, että pitäisi nähdä, mutta aina jos ehdotan jotain, ajankohta on huono tai tekeminen ei mieleistä. Sitten kun kysyn, mitä tyttö tahtoisi tehdä, sanotaan, että piirtää ja käydä kaupassa. Sitten kun mennään kauppaan, tyttö tahtoo yhden karkkipussin ja kotiin. Kotona katsotaan tvtä kunnes lähden.

Lisäksi jos ehdotan ajankohtaa, he vain vastaavat, että ei sovi, eivätkä ehdota mitään tilalle. Kun saadaan sovittua mitä tehdään, käydään luistelemassa tai tapahtumassa, työ on mukavaa, mutta muuten stressaavaa ja uuvuttaa. Kerran olen jopa sanonut, että jos haluavat, voivat vaihtaa avustajaa, jos joku on hommaan parempi, mutta vastaus oli, että tyttö pitää minusta, joten ei huvittaisi vaihtaa. Enkä minäkään kehtaisi lopettaa kesken, koska pidän tytöstä ja ensi keväänä minulla loppuu työsuhdekin. Harmittaa vain niin vietävästi tämä turha stressi. Enhän minä tiedä, mitä avustettava haluaa tehdä, jos sieltä päästä ei tieto tule.
[/quote]

Siis eikö sulla oo etukäteen sovittuja tunteja? Vai tarpeen mukaan? Minulla sovitut tunnit, eikä avustettava useinkaan keksi tekemistä. Vanhempansa joskus olettavat, että sen pitäis koko ajan tehdä jotain järkevää ja hyödyllistä. Minun mielestäni taas vammaisillakin on oikeus vain olla välillä. Itse ehotan aina tekemistä ja jos ei halua, niin sitten ei tehdä mitään. Ei mun tehtävä ole jatkuvasti ehdotella jotain jos toinen ei kerran halua.

Olen tehnyt avustajan töitä opiskelun ohella, palkka oli juuri sopiva extra opintotukeen. Itse työ oli sitten liiankin rankka extra opiskelujen ohelle. Avustettavani saattoi olla itsetuhoinen, välillä erittäin masentunut, lääkkeistä huumaantunut, itkuinen jne. Hyviä päivä oli toki! En kuitenkaan ihmettele, että avustajat vaihtuvat jatkuvasti. Toisen ongelmien kantaminen on rankkaa, ja varsinkin jos kyse on työstä, eikä läheisestä ystävästä tai perheenjäsenestä. Minun avustettavani saattoi esim. soittaa keskellä yötä henkihievereissä ja pyytää apua. En tiennyt miten näissä tilanteissa tulisi toimia, kun avustettava oli työnantajasi! Keneltä olisin voinut kysyä apua. Heta-liittoon olin joskus yhteydessä, mutta en kokenut saavani apua. Tsemppiä kaikille avustajille, teette arvokasta työtä, vaikka kuinka rankkaa se onkin! (joku järkevämpi systeemi näihin avustushommiin olisi saatava..)

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:58"]

No kelpais vaan kun ei oteta merkonomeja. Pitää olla lähihoitaja tai peräti sh, että ottaisivat. Olkoot mun puolesta. Palkkakin on ihan perseestä, miksi siis vaivautua??

[/quote]

Ei pidä paikkansa. Vantaalla ainakin otetaan muitakin kun henkilöitä joilla on lähihoitaja tai sh-koulutus. Nih! :)

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:20"]

Niin ja huom.: avustaja voi milloin tahansa jättää avustettava-avustaja-suhteen, jos saa tarpeekseen. Avustettavalla taas puolestaan ei tällaista etuoikeutta ole...

[/quote]

Työsuhtteesa on yleensä koeaaika ja irtisanomisaika, ei avustaja voi yhtäkkiä työsuhteesta lähteä jos koeaika on jo ohi!!

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:29"]

Avustajissa on paljon eroja ihan niin kuin on avustettavissakin.

- töihin tullaan miten lystätään

- omia asioita hoidellaan työaikana

- työstä kieltäytymistä.siis ihan simppeli hommista, mukana olosta asioilla

Nais avustajat tekevät hommat todella tunnollisesti. Mies avustajista vain huonoja kokemuksia.

[/quote]

Näin juuri!!! Minulla oli yksi naisavustaja joka tuli töihin AINA myöhässä ja minulle riitti ja irtsanoin hänet. Ei avustajatkaan aina ole "kunnollisia".

Niin tarkoitin tuolla, että "avustaja voi milloin tahansa lähteä" sitä, että avustaja voi päättää työsuhteen ja lopettaa irtisanomisajan jälkeen työskentelyn, mutta avustettava ei voi lähteä avustussuhteesta, vaan lopettavan tilalle tulee aina seuraava avustaja.