Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Olen ollut muutaman kerran parissa eri perheessä. Vaatii paljon. Tällä hetkellä työttömänä olen noitakin katsonut, mutta aina tulee rajoitteita vastaan. Lemmikit taloudessa, tupakointi asunnossa, nostoja vaativa. Oma terveyteni ja sairauteni estävät.

Esim 30 tuntia kuukausi, palkka 9 euroa tunti. Lisäki odotetaan omaa autoa ja tunti aamulla, tunti illalla. En todellakaan lähde

Minulla on ollut muutama avustettava. Yksi heistä kiintyi minuun ihan liikaa: soitteli jatkuvasti vapaa-aikanakin minulle. Lisäksi kaatoi kaikki henk.koht. murheensa minun niskaani. Siitä muodostui todellakin vääränlainen riippuvuussuhde. En enää ollut vain työntekijä, vaan jotain ihan muuta. Oli pakko lopettaa se työ, kun kävi henkisesti liian raskaaksi.

Toinen ongelma on helposti myös se, että kemiat eivät avustettavan kanssa yksinkertaisesti kohtaa.

Kolmanneksi jotkut avustettavat ovat niin huonokuntoisia, että pitää hoitaa kaikki suihkutuksesta, pukemisesta, syöttämisestä jne lähtien. Menee minulle liian intiimiksi, kun ei ole hoitoalan koulutusta kuitenkaan.

Se on tosi vaikeaa työtä, voi olla fyysisestikin tosi raskasta, jos pitää nostella ja siirrellä asiakasta.

Ei ole kyse mistään "seuralaispalvelusta", vaan usein hyvinkin vaativasta hoitotyöstä.

Riippuu paljon avustettavista, että millaiseksi työn kokee. Itse olen auttanut sokeita ja työ oli hyvin kevyttä ja helppoa. Työajat pystyi sopimaan hyvin joustavasti asiakkaiden kanssa omien menojen mukaan. Työ sopi erityisen hyvin opintojen ohelle. Palkka oli reilu 11e/h joten ihan kohtuullinen palkka.

Henkilökohtaisissa avustettavissa on paljon eroa. Jos saa sovittua järkevät työajat ja työympäristön, niin on potentiaalinen vaihtoehto. Kokemusta on. Toinen avustettava oli ok ja toinen ei. Sama palkka. Sitokaa itsenne määräaikaiseksi ja/tai tuntitöihin, vaikka haluaisivatkin pitempiaikaisen:)

Samoja kokemuksia mullakin. Olen ollut parissa eri kohteessa avustajana ja nuo pari tuntia aamulla ja pari tuntia illalla monen kilometrin ajomatkan päässä karsivat jo melko paljon hakijoita. Työssä itsessään ei minusta ollut mitään vikaa ja palkkakin olisi ihan ok, mutta ei pelkästään tuolla 30h/kk elä. Varsinkaan, jos se vähennetään liiton päivärahasta, niin takkiin tulee että rapisee :D

Olen hakenut, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Kai ne ottaa ennemmin lähihoitajan kuin vaikkapa tradenomin?

itseäni ainakin epäilyttää se, että tunteja on monesti liian vähän ja niitä ripotellaan pitkin päivää niin ettei varmasti muutakaan lisätyötä voi ottaa. myös lastenhoidolliset syyt rajoittaa. töitä voi olla esim. kaksi tuntia aamulla, kolme illalla. saanko viedä lapsen aamulla 2 tunniksi päiväkotiin ja illalla taas kolmeksi tunniksi? melkoista ramppaamista...

Joo, mutta voi hankkia monta avustettavaa esim. 3-5 ja jos jokaiselle tekee noin 30h/kk niin tunteja kertyy aika mukavasti jo... Itsellä oli opintojen ohella 2-5 avustettavaa kerralla. Tosin joidenki tarve oli vain muutamia tunteja kuukaudessa, mutta se sopi hyvin siihen elämäntilanteeseen. Minusta avustajan työ oli hyvin antoisaa ja kun oli monia avustettavia niin sai vähän vaihtelua. Yhtä autoin vapaa-ajan menoissa, käytiin esim. leffassa. Yhden mummon kanssa meistä tuli hyvin läheiset ja vieläkin soitellaan silloin tällöin.

5

En koe minkään sosiaalialan työn olevan minua varten. Minulla on huonot hermot ja olen epäsosiaalinen, nuo asiakkaat ansaitsevat jonkun vähän sopivamman.

Mies oli henkilökohtaisena avustajana, mutta oli pakko lopettaa. Avustettava oli vainoharhainen ja väkivaltainen (paljastui ex-linnakundiksi), lyöntejä sekä tappouhkauksia sateli, päivät venyivät kohtuuttoman pitkiksi ilman taukoja eikä avustettava myöskään käsittänyt ettei avustaja ole mikään ystävä ja soitteli/tekstaili yöt ja viikonloput läpeensä. Jälkeenpäin mies saikin tietää että tällä henkilöllä avustajien keskimääräiset työsuhteet ovat olleet 1 vrk-1 viikko, mies kesti sentään 1,5 kuukautta. Ja työpaikkailmoitus oli siis ihan normaali avustajan hakeminen. Miehelle jäi niin p*skat fiilikset tuosta työsuhteesta, ettei ole uskaltanut hakea enää yhteenkään avustajan paikkaan.

Vilkaisin muutamia ilmoitettuja työpaikkoja. Tunteja oli joku 30-50/kk ja jokaisessa mainittiin, että työajat ja päivät vaihtelevat ja pitää pystyä joustamaan. Monissa myös ilta- ja viikonlopputyötä. Rahaa noita näytti tulevan jokusia satasia. Opiskelen (vaikka työttömänä olenkin) saadakseni alaltani töitä ja minulla on perhettä sekä haen täysipäiväisiä alani töitä. Jotta noista saisi edes tonnin bruttona kuussa, pitäisi olla vähintään pari kolme avustettavaa. Heidän vaihtuvat aikataulunsa + vaihtuvat opiskeluaikataulut + työnhaku + oman lapsen lapsen sairastelut ovat aika hankala yhdistelmä hoitaa jo aikataulullisesti. Lisäksi en tiedä kuinka innokkaasti avustajaksi otetaan henkilö, jonka tiedetään aktiivisesti yrittävän päästä muihin töihin ja joka lähtee heti, kun oman alan töitä löytyy.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:51"]

En koe minkään sosiaalialan työn olevan minua varten. Minulla on huonot hermot ja olen epäsosiaalinen, nuo asiakkaat ansaitsevat jonkun vähän sopivamman.

[/quote]

No jaa mun tätini on henkilökohtainen avustaja muutamalle vanhukselle ja ilman ammattipätevyyttä. Oikeasti on keittäjä ammatiltaan mutta tehnyt niitä hommia viimeksi monia kymmeniä vuosia sitten ja siivoojana ollut myös. Huonohermoisempaa ihmistä en ole tavannut  ja kauhea kontrolli ja siivousfriikki myös ja sellanen juoruava ihminen ja ihmisiä arvosteleva. Silti noita hommia tekee ja ilmeisesti nämä autettavat hänestä tykkää kun perään kyselevät, joten kait se "ammattiminä" on sitten erilainen...tiedä häntä. Silti aika inhaa jos ja kun tätini huutelee näitten autettavien asioita pitkin kyliä.

Kelpaisiko sinulle?

No kelpais vaan kun ei oteta merkonomeja. Pitää olla lähihoitaja tai peräti sh, että ottaisivat. Olkoot mun puolesta. Palkkakin on ihan perseestä, miksi siis vaivautua??

Lastenhoito-ongelmat + auto pakollinen (kenellä työttömällä vara pitää autoa? No ei mulla ainakaan!).

Ja sitten lisäksi ei muutamaa ihmistä avustamalla elä, jumalaton paperisota ja soskun luukulle olisi silti mentävä.

jollekin lapsettomalle opiskelijalle varmaan ihan loistoduuni, pikku lisätienestit.

Avustajan paikkoja on tosiaan auki usein. Palkka on pieni, avustettavat saattavat olla hyvinkin vaikeita tapauksia, minkä takia kukaan hommaan ryhtyvä ei jaksa pitkään. Sekään ei ole niin mutkatonta, että ottaa useamman avustettavan, koska yksikin avustettava voi vaatia sinut "käyttöönsä" aivan tiettyinä aikoina, jolloin et ole vapaa hoitamaan muita.  Toisaalta töitä saattaa olla hyvinkin satunnaisesti, joten tulot jäävät vähäiseksi.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 12:56"]

Vilkaisin muutamia ilmoitettuja työpaikkoja. Tunteja oli joku 30-50/kk ja jokaisessa mainittiin, että työajat ja päivät vaihtelevat ja pitää pystyä joustamaan. Monissa myös ilta- ja viikonlopputyötä. Rahaa noita näytti tulevan jokusia satasia. Opiskelen (vaikka työttömänä olenkin) saadakseni alaltani töitä ja minulla on perhettä sekä haen täysipäiväisiä alani töitä. Jotta noista saisi edes tonnin bruttona kuussa, pitäisi olla vähintään pari kolme avustettavaa. Heidän vaihtuvat aikataulunsa + vaihtuvat opiskeluaikataulut + työnhaku + oman lapsen lapsen sairastelut ovat aika hankala yhdistelmä hoitaa jo aikataulullisesti. Lisäksi en tiedä kuinka innokkaasti avustajaksi otetaan henkilö, jonka tiedetään aktiivisesti yrittävän päästä muihin töihin ja joka lähtee heti, kun oman alan töitä löytyy.

[/quote]

Niin ja minulla ei siis ole minkään tason hoiva-, terveys- tai sosiaalialan koulutusta vaan koulutustaustani on korkeakoulutason tekniseltä alalta. En siis usko, että olisin kovin haluttu noihin tehtäviin.

t. sama

Samoja syitä kun mitä on mainittukin, että fyysisesti raskasta ja hajanaisia tunteja... Jollakin oli sopinut opintojen sivuun, mutta itselleni ei löytynyt pitemmäksi aikaa sopivaa työsuhdetta tällaisesta kun aikataulut eivät sopineet (opinnoissa pakollinen läsnäolo). Tällä hetkellä en voisi tehdä selkävamman vuoksi.

Henkilökohtaisen avustajan työ on useissa tapauksissa äärimmäisen rankkaa niin henkisesti kuin usein fyysisestikin. Poikkeuksiakin on, mutta usein juuri nämä tapaukset joilla on paikka aina auki työkkärin sivuilla ja jotka tarjoavat nimenomaan työttömälle sopivaa kokopäivätyötä, ovat usein suomeksi sanottuna aika rasittavia työnantajia. Loppuiäksi sairastuminen/vammautuminen muuttaa ihmistä väistämättä, eikä valitettavasti aina parempaan suuntaan työntekijän näkökulmasta!

On vähän eri asia käydä auttelemassa esim. muuten omatoimista sokeaa asioinnissa muutama tunti viikossa, kuin tehdä henkilökohtaisen avustajan työtä päivittäin työkseen.

Monet avustettavista ovat hyvin vaativia, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla. Olen nähnyt monta avustettavaa, joiden mielestä avustaja ei osaa tehdä mitään oikein. Mieti, miltä tuntuu kuunnella 8h 5 päivänä viikossa valitusta, että et taaskaan osannut tehdä sitä ja tätä oikein.

Työ sisältää usein raskasta nostelua, liman imemistä, paskan pesua jne.

Työajat ovat usein epämääräiset ja vaativat jatkuvia joustoja työntekijältä. Työvuorot voivat olla pitkiä, esim. yövuoro 12h jonka aikana olet tauotta vastuussa avustettavasi hengestä (monet, joilla on jatkuvasti avustaja, ovat riippuvaisia esim. hengityskoneesta ja limaa voi tarvita imeä keskellä yötäkin jne).

Usein työpaikat ovat sellaisia, että niiden menestyksekäs hoitaminen vaatii käytännössä hoitoalan koulutuksen, vaikka työnantajat eivät sitä aina vaadikaan. Ja koulutettu ammattilainen taas saa muualta helpompaa ja paremmin palkattua työtä.