Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Ja monet avustajat eivät ymmärrä, että esim. Muutokset avustettavan perhetilanteessa, siviilisäädyssä, työ-/opiskelutilanteessa tms. Tarkoittavat lähes väistämättä muutoksia myös avustajien työajoissa ja -tehtävissä.

Avustettavat on kovasti pomo-asenteella. Fakta on, että palkan maksaa yhteiskunta ja silloin pomon pitäisi olla myös siellä. Kunnei itse maksa ja työntekijäkin sen tietää, voi pyyhkiä takapuoltaan pompotusasenteella.

Toinen on se, että nykyaikaan kuuluu työntekijän autonomisuus. Ei tuollainen "pyyhi pölyt vaikka joka päivä, jos mä käsken.." kuulu nykyiseen työelämään. Työntekijän tulee tuntea tehtävänsä ja hänellä tulee olla oikeus vaikuttaa niiden tehtävien suorittamiseen omalla järjellään. Mitä tulee karkailuihin kesken työpäivän ja muuta, niin ne on moraalitonta käytöstä, mutta niinhän se vähän on, että jos ei ole valtaa, ei oteta vastuuta. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Kun työnantaja on pipipää, ei ole takeita työajoista, selän vammauttavista nostovaatimuksista, haukkumisista jos skitsofreenikko jne! Eniten kohtasin simputtamista, tee näin ja näin, tule huomenna 12. En kerro sinulle ensiviikon työaikoja, koska en tiedä. Mutta muut meno oli jo kalenterissa. Aivosairaat juovat usein ja ovat toipiaita, ON edesvastuutonta laittaa ne kotiin toipumaan, ja avustajat paikalle, never. Neurologinen kuntoutuja on altis talous, mielenterveys yms häiriöille ja hän kuuluu laitokseen, näin se vaan menee. tai terveetkin sairastuvat, en jaksa alaa, ja ei jaksa muutkaan. Mene päiväksi kuuntelmaan nipotusta ja arvostelua, ja nosta käsillä ilmaan 70 kg.ilman tiputtamista.

Kun te kirjoitatte että miksi vammainen ei saisi jatkaa elämäänsä, puhumme usein asioita jotka ovat kaukana normaalin työelämän tai elämän pelisäännöistä!!!! Ja juuri niistä jotka aiheuttavat isoja oireita avustajalle joko fyysisesti tai henkisesti. Puhumme lähentelyistä, laittomimsta työajoista, 24 / 7 valmiustilasta/ lähentelyistä ja myös pakkomielteistä tai mielenterveysongelmista eli huudetaan että Minulle pitää tulla aina kun soitan töihin, ja soitetaan joka viikko useasti eli se siitä omasta elämästä, ja jos asiasta mainitsee kauniisti saa potkut tai huudot???ei siis ole laillista että työvuorolistaa ei ole tehty, koska ei työssä ole kyse vessaan pääsystä vain esim pankkiin.Jos avustaja tarvitsee oikeasti ns päivystysapua, kunta on hänelle jo määrännyt 16-24 h avun kotiin. Kyseessä on vain heidän ajatusmaailmansa joka ei osaa tai halua toimia järkevästi. Työelämä on osittain hallinnassa, ja usein vain siltä osin jolla he juoksuttavat avustajaa. Olen sen 10000 kertaa oikaissut lakananoita ja tehnyt pakkomielteiden mukaan esim ensin lakana kohdilleen, sitten käsi, sitten jalka ja huudoksi menee jos ei se lakana ole se josta aloitetaan vaan jalan nosto suoraksi??? että onko mielisairasta???ja näihin sitten laitetaan ihmisiä ilman koulutusta??? vaikeita mielenterveys oireita on todellakin ollut jokaisella, ja jos en olisi opiskellut mielenterveysasioita en olisi pärjännyt. Olen myös jo vanhempi ihminen eli mietin aina mikä on minulle hyväksi ja minkä verran kestän henkisesti tai fyysisesti, ja muutoin olisin oikesti itse jo sairas!!! kauhun sekain ja suojelevin tuntein seuraan ja pidän yhteyttä joitain nuoria avustajia, paikoissa joista itse lähdin, jotka kuuntelevat todellakin huutamista vaikka että leipä ei ole suoraan leikattu, ja kirjekuori on eri pinossa, missä se ei siis oikeasti ole, alcheimer yms muistisairaan  raivoa joka tunti!!!!,laitoksessa olisi eri meininki ja sinne kuuluisikin!!!  samoin olen nähnyt kun nuorilla menee selkä kokonaa, vuosia sairaslomaa ja KOVAT kivut, kukaan ei korvaa, ja en naisena ole ottanut miesavustettavia vastaan lainkaan. Koska se ei ole normaalia, joko rakastuu tai lähentelee. KUN kunta säästää ja palkkaa meitä, niin laittaisivat nyt sen yhden auttavan puhelimen avustajille!!!! Kyllä muut hoitoalan ihmiset on suojattu siten että heillä on tämä palvelu eli ihminen jolle he aina pääsevät purkamaan. Ja noin räikeä tapaus kun tuo raiskaus niin en mä tiedä mitä sanoa, mutta yritän parhaani: KAunis rohkaiseva halaus nettiystävältä täältä, voimia ja tsemppiä ja jos voisin niin potkaisin sitä ukkoa lujaa munille :))) toivottavasti tämäkin auttoi!En siis voi potkaista, mutta ajatuksena. Olet siis mielisairaan uhri, ja heitä on paljon, eri muodossa olevia. Jotkut kiristää rahat, toiset vie itsetunnon haukkumalla henkisesti jne... mielisairasi ei tunne normaalia empatiaa ja se ei ole sinun syysi. Ei ikinä mikään mitään mielisairas tekee tai sanoo ole totta. olet kaunis, terve ja parempi kuin tuo sairas. On muitakin joille voi käydä samoin, koska haetaan nuoria avustajiksi, ja ihan varmasti on lähentelyä muillakin!!! empaattinen psykologi olis hyvä sulle??Sinulle on tehty väärin, sinä et ole tehnyt väärin,  täm järjestelmä ei vaan suojele ja opasta ihmisiä tarpeeksi. Mielisairas on usein työnantaja, miettikää nyt vaikka kaupan työnantaja saisi olla samalla tavalla mielisairas kun avustettavien työnantajat, silloin kauppias  huutaa että hylly sadannen kerran suoraan, et saa työvuorolistaa, soitan sulle sitten kun tarvitaan, kyseessä ei siis keikkatyö, lähentelee ja haukkuu kun lippasi on vähän vinossa, ei anna kahvi ja ruokataukoja vaan huutelee silloin järjestämään, joka ikinen päivä. Ihmettelee että soitat kerran työaikana 2 minuuttia?? vaikka et pidä taukoja. SInullla ei voi olla mitään tärkeämpää ikinä kuin työ ja toiseen kaupppaan et saa mennä töihin, vaikka ehtisitkin, tai saat potkut, eli tässä tapauksessa toiselle avustettavalle. Kun avustettava paranee ja tulee omatoimisemmaksi fyysisesti ei usein henkisesti, hän on oppinut siihen ajatukseen että hän on työkyvytön ja hän pitää avustajaa ja hoitajia, vaikka ei keksi tälle mitään hommaa enää, jotkut ovat riippuvaisia kaikista avuistaan. Yksi oleellinen merkki on huumori, nämä joita näin eivät naura usein millekkään, ja eivät ikinä laske itestään tai vammastaan huumoria, silloin ollaan jo pahasti pihalla ja tilassa jossa tarvitaan ammattiapua laajasti. Alkoholi yms ovat myös kuvioissa vaikeuttamassa tilanteita. Itse en mene avustamaan humalaista, olen vastuussa hoidollisesti ja se on jo liikaa, että mielisairas on humalassa,, koska silloin saan kuulla todennäkisesti aiheettomat haukut, taas siitä esim lakanasta jonka suoristin 14 kertaa.

Lakia tarvitaan: tilanne jossa on kotiutettu sairaalasta toipilas, mutta kotona ilmenee ongelmia, niin sitten tämä

ihminen jää ääritapauksessa kotiin kuolemaan, koska aivosairaus aiheuttaa pelotonta käyttäytymistä ja vaikkapa huumeita, alkoholia tai lääkkeitä menee koska tilassa jossa topilas elää hän kokee ne vain kahviksi tms. Näissä tilanteissa vain asiakkkalta kysytään mitä sinä haluat??? Mennään kyllä peppu edellä puuhun!!! On tiloja joissa toipuminen on sitä luokkaa että sen on pakko tapahtua tiukoissa ehdoissa, ei yhtään alkoholita tai joudut takaisin hoitoon!!! se on julman kuuloista, mutta ei niitä ihmishenkiä pelasteta milllään lepertelyllä, Vai luuletteko että ihan pihalla oleva ihminen ymmärtää säikähtää kehoituksia, kun eivät edes lääkärin lausuntoja. Laki joka mahdollistaa potilaan takaisin siirron laitokseen AINA kun lääkäri on todennut että hänen oma käytöksensä aihetutaa hänelle itselleen hengenvaaran. Tätä tarvitaan kotihoitoon, avustus yms käytäntöön,

JA AINA edunvalvoja nopeasti!!!!!!!!!!!!!!! kun lääkäri määrittelee että rahat menee pelaamiseen, muistisairauden tai muun tilan johdosta, aina Kun nähdään että ruokarahaa jää 20 e / kk. NÄitä on nähty ja ei ole työkaluja joilla toimia. Ei näin pallittomia lakeja enää. Auttaminen on järeämpää pakkotoimintoa, silloin kun menee asiakkaalla lujaa, emme me voi kysyä hullulta itseltään, mitä tehdään vastaus on aina hypätään kaikki sinne kaivoon. Ei lapsikaan saa päättää että hän ottaa kaikki karkit hyllystä. Ja samalla tavalla tulee itkua ja vastustelua, mutta siitä huolimatta auttajat näkevät mikä on pakko tehdä, vaikka se tuntuisi autettavalta ikävältä vaikka joutua laitokseen vähäksi aikaa. Toinen vaihtoehto on että he vaikka juovat itsensä hengiltä siis aivosairaan tilassa alkoholistina. Lisää toimintamahdollisuuksia, ei niitä arviointeja tehdä suomessa heppoisasti ja väärin, vaan sinne laitokseenkin pitää saada nopeasti pääsy vaaratilanteiden toistuessa yksin kotona, esim aivooperaatio ihminen, joka juo tajuttomaksi toistuvasti. aivotoipuminen kestää vuosia ja on herran haltuun meinikiä jos siinä päästetään kotiin liian aikaisin. ihmeellistä  kun siirretään asiaa seuraaville, kun hän nyt asuu kotona???

Kyllä minulle ainakin kelpaisi. Mutta kelpaanko minä? Monet avustettavat tarvitsevat raskasta nostelua, yhdessä uimassa käymistä, autolla ajoa. Siinä jo suuri osa paikoista karsiutuu.

Siksi että palkka on paska ja avustettavan vaatimukset usein kohtuuttomia. Tässä hyvä esimerkki.

http://www.mol.fi/tyopaikat/tyopaikkatiedotus/haku/hae.htm?lang=fi&tarkempiHaku=false&rows=&sort=&hakusana=henkilökohtainen+avustaja&alueet=helsinki&ilmoitettuPvm=1&vuokrapaikka=---

En luottaisi että jos satutat selkäsi tai tiputat vammautuneen samalla, niin kukaan sinulle siitä korvaisi, koska vammainen on työnantajasi ja lain mukaan vastuussa työturvallisuusalain noudattamisesta, vaikka ei siihe kykenisiskään, ja hänellä tuskin rahaa tai sitten joudut pitkään oikeusprosessiin, joka ei sekään ole kivaa. Eli suosittelen aina nostolaitetta tai ilmoitus kaupungille. Meillä kaupunki sanoit että näin ei saa olla, että nostatte käsillä, mutta koska asiakkaita on paljon he eivät tiedä mitä kotona tapahtuu. Olisi hetipaikalla tullut pitämään kotipalaerin aiheesta vammaisen luokse ja vaatinut sen nostolaitteen ja aina invataksin käytön. Saimme asian kuitenkenki kuukauden keskustelun jälkeen vammaisen kanssa soinnolla ja laite tuli. Joskus työnantajan vastuut on annettu hoitopaikalle tai kaupungille, mutta se lienee harvinaisempaa, vaikkakin järkevämpää kuin antaa ne summassa kaikenlaisille toipilaille, jotka eivät laajoista systeemeistä tiedä mitään kun eivät sinne vessankaan pääse yksin.

Minä voisin kyllä kokeilla...mutta eipä täällä ole juuri paikkoja ollut haettavana. Koko keväänä kaksi paikkaa, toisessa oli kyseessä vaikeasti vammainen, olisi pitänyt olla koulutus ja vielä työkokemusta, toisessa raskas mies, jota olisi pitänyt nostella yms, ei minusta hennosta naisesta siihen olisi. Sinänsä mulle sopisi epäsäännöllinenkin työaika, yötkään ei haittaisi, kunhan tunteja olisi sen verran, että työ olisi kannattavaa.

Olen huomannut sellaisen piirteen näissä että ovat itsekkäitä kaikessa, eli eivät kykene ajattelemaan aidosti avustajan selkää nostoissa tai normaaleja työaikatauluja. Ainoa vaihtoehto on tietää omat rajat heti alusta alkaen!!!

Itse olen yhden lopettanut heti kun hän huusi putkeen 3 tuntia, tein ilmoitusken sairaalaan että mielisairas huutaa harhoissaan paperinpalalle ja lopetin, toisen lopetin kun pelkkäsi joka noston jälkeen kestääkö selkä vai pamahtaako. Yöllä buranaa ja välilevy alkoi paukkumaan siten että en aina päässyt enää kyykystä ylös. 

Vertaan kyllä työtä siihen että kuuntelee mielisairaan juksutustoiveita 8 h putkeen ja samalla pesee, jynssää ja auttaa virastoyms asiat.

juuri sitä jynssää sitä puhdasta kohtaa 100 kertaa. On pakkomielle mielisairaus yleistä?????Ja niin ihmeellisiä asioita kuulee että henkistä lomaa tartten. Pankkisivuilla ollan 2 h maksamassa laskua, kun kestää se oivakkuksen syntyminen .

Ei näissä ole kyse avustuksessa joka mielletään päästään terveen avustukseen, vaan vastaan voi tulla mitä vain. Vaikein kohdllani henkisesti oli päällepäin mukava ja mielisairaus pysyi piiossa kevääseen asti, mutta sitten jostain oikeasti kuvitteellisesta eurosta hän sekosi ja alkoi lähettelemään ihmeviestejä, joissa yritti keksiä kaiken mitä olin tehnyt ns väärin???oli senkuuloista että hän oli minuutin odottanut kun niistin nenääni ja se oli väärin se. En voinut kuin ajatella että narsisti. Tuijottaa usein jokaelettäni tyhjä katse päällä ja ei ymmärrä huumoria lainkaan. Vaikka kuinka ajattelen että tää on vain työtäni, niin voimat menee jos ei ole purkukanavaa. Aloin tuossa tapauksessa miettiä että olin hiukan ajatellut itseäni ja en ollut ihan se 1000% orja ja siitä hän ei tykännyt. Olin huomioinut muitakin avustettavia ja heidän aikataulujaan ja tietysti minulla ei saanut olla toista avustettavaa, heidän hauras psyyke ei kestä sellaista isoa muutosta kuin työajan ilmoittaminen normaalisti eikä soittamalla kotiin. Luulevat heti että kaikki avustus loppuu siihen??

en silti itse enää halua olla kokoajan valmiudessa lähteä töihin, se ei kuulu tähän, eikä kaupunki sitä hyväksy. Se myös uuvuttaa ja itseäni stressaa lähteä ruokapöydästä tai jättää joku muu kiva vapaa ajan asia kesken kun puhelin soi.

Mietin siivojaa hommaakin, koska siellä ei tarvitse 1000 kertaa pestä jonkun käskystä puhdasta 5 cm kohtaa. 

Olin noin 5 vuotta henkilökohtaisena avustajana töissä. Pidin siitä kovasti, lähinnä siksi kun nainen jota avustin, oli aivan mahtava ihminen. Työ ei ollut raskasta (ei fyysisesti eikä henkisesti). Jos olisin joutunut pesettämään ja pukemaan, niin en ehkä olisi työstä niin paljon pitänyt. Raskainta oli ehkä se, että tein 7 päivänä viikossa töitä, mutta se oli minun päätökseni enkä sitä kadu. 

Joo toi työaika systeemi on niin pimee kuin vain voi olla!! Laitetaanpas päättäjillekin ja muille kaupungin työntekijöille että tässä kuussa sinulla on 10 tuntia, koska avustetta ei tarvitse ja hän voi sen mielivaltaisesti päättää myös sen perusteella että mielisairaus kohtaus on voimakkampi ja sinä muistutat tässä kuussa sitä pinkkiä elefanttia jota hän pelkää, ja ensikuussa sitten 220 tuntia, juuri kun olet varannut matkan, koska on pari sijaisuuttakin!! ja muusta työajasta et sitten tiedä yhtikäs mitään!!!!!!!!!!

Palkkasi on 100-1500e. riippuen millä tuulella työnantaja on!!! Miten näin voi  olla tänä päivänä!!! Laitetaan samanlailla ne kaupungin palkanlaskija ja muut arivoijat eli eihän niilläkään ole töitä silloin kun avustetta ei tarvitse !!!!

Ihan oikeesti se avustettavan kotihoito imurointi, tiski ja lattian pesut ja kaupassa käynti on helposti laitettavissa säännölliseksi viikko tuntimääräksi, mutta on nyt vain tehty hullu ratkaisu asiaan, että se voi muka vaihdella ja tässä vaiheessa se menee niin että avustettava tekee asioita fiiliksen pohjalta, eli ei sitä aina tartte siivota, ja ei sitä aina tartte edes syödä, koska ovat mielisairaita.

En ole törmännyt vielä avustettavaan joka olisi vaikkapa esim vain halvaantunut tai vain cp vammainen tai vain ms tautinen, koska on kyse vakavista aivosairauksista, se näkyy vaikeina mielisairaus käytös ja suunnitteluhäiriöinä aina koska ne taidot ovat myös aivoissa.

Mun mielestä oma-alotteisuus kotitöissä ei kannata. Ensiksi luulin että kannattaa, mutta ainoa vaihtoehto on tehdä kuten he haluavat ja ei sekään aina riitä.

Tässäkin auttaisi se normaali kotihoidon suunnittelu eli se ulkopuolinen kävisi ja tekisi vain peruslistan imurointi, kerran viikossa, lattian pesu kerran viikossa ja matot, jne...koska aikamoisissa läävissä sitä ollaan, koska järki ei pelaa heillä ja siivota saa tuntikaupalla, mutta ei kaikkea mitä tarttisi. Eli toimisi se kodin perussiivous sillain taulukon mukaan, niin pysyisi se ilmakin hyvänä.

Ja myös ne matot helkutiin ja kynnykset kun viedään pyörätuolilla... ehdotan kaupungille sellaista laatukayntiä eli jokakotiin samat siivous ohjeet ja esteettömyys ja ergonomia ja henkisen stressi tason mittaus per paikka, ja niistä sitten jako kohteen mukaan. Ei se oikeasti ole mitään avaruustiedettä että minkälaisella kk siivouksella asunto pysyy kunnossa. Samanlaisia ne on ihmisilä.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 13:13"]

Henkilökohtaisen avustajan työ on useissa tapauksissa äärimmäisen rankkaa niin henkisesti kuin usein fyysisestikin. Poikkeuksiakin on, mutta usein juuri nämä tapaukset joilla on paikka aina auki työkkärin sivuilla ja jotka tarjoavat nimenomaan työttömälle sopivaa kokopäivätyötä, ovat usein suomeksi sanottuna aika rasittavia työnantajia. Loppuiäksi sairastuminen/vammautuminen muuttaa ihmistä väistämättä, eikä valitettavasti aina parempaan suuntaan työntekijän näkökulmasta!

On vähän eri asia käydä auttelemassa esim. muuten omatoimista sokeaa asioinnissa muutama tunti viikossa, kuin tehdä henkilökohtaisen avustajan työtä päivittäin työkseen.

Monet avustettavista ovat hyvin vaativia, asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla. Olen nähnyt monta avustettavaa, joiden mielestä avustaja ei osaa tehdä mitään oikein. Mieti, miltä tuntuu kuunnella 8h 5 päivänä viikossa valitusta, että et taaskaan osannut tehdä sitä ja tätä oikein.

Työ sisältää usein raskasta nostelua, liman imemistä, paskan pesua jne.

Työajat ovat usein epämääräiset ja vaativat jatkuvia joustoja työntekijältä. Työvuorot voivat olla pitkiä, esim. yövuoro 12h jonka aikana olet tauotta vastuussa avustettavasi hengestä (monet, joilla on jatkuvasti avustaja, ovat riippuvaisia esim. hengityskoneesta ja limaa voi tarvita imeä keskellä yötäkin jne).

Usein työpaikat ovat sellaisia, että niiden menestyksekäs hoitaminen vaatii käytännössä hoitoalan koulutuksen, vaikka työnantajat eivät sitä aina vaadikaan. Ja koulutettu ammattilainen taas saa muualta helpompaa ja paremmin palkattua työtä.

[/quote]

Toihan kuulostaa ihan mun työltäni ihan eri alalla. Newsflash: kaikki työ ei ole helppoa ja hyvin palkattua. Ihme narinaa siitä, että työ on raskasta ja pitää tehdä asiat tietyllä tavalla. Täytyy olla harvinaisen empatiakyvytön jos ei ymmärrä, että IHMISTÄ siinä hoidetaan, hänen elämänsä on riippuvaista tästä henkilökohtaisesta avustajasta. Sitten jollekin se ei kelpaa edes rahasta. Jotkut joutuvat avustajiksi omaiselleen, jolloin työstä ei edes makseta mitään ja silti joudut olemaan 24/7 vastuussa toisen hengestä, kuunnella solvauksia tai kestää ettei oma äiti tai isä muista sinun nimeäsi, nostella raskaita taakkoja jne.

Miten oikeasti toimitte ongelmatilanteessa? Tai sitten jos joudutte omaishoitajaksi? Oletteko ajatelleet että itse jonain päivänä tarvitsette apua ja joku kermaper*e tule valittamaan kun on NIIN rankkaa hoitaa tuota nitisevää ja läskiä akkaa?

Avustajille pitäisi saada jonkinlainen koulutus, opetusta eri vammoista ja niiden aiheuttamista piirteistä, ja sitä kautta kunnon palkka. Tämä ajaisi sekä avustajien että avustettavien etua. Moni tässä ketjussa ilmi tullut asia selviäisi avustajaksi ryhtyville jo koulutuksessa eikä tulisi yllätyksenä.

1. Jotkut avustajat eivät ymmärrä, että he edustavat "valtaväestöä" eli terveitä ihmisiä avustettavan näkökulmasta. Joissakin tilanteissa valtaväestö on se, joka suhtautuu avustettavaan jo valmiiksi kartellen tai kielteisesti. Avustajan tulisi kaikin tavoin tukea avustettavan itsetuntoa ja tuoda hyvää mieltä tämän elämään ja antaa valtaväestöstä hyvä kuva.

2. Avustaja menee töihin avustettavan omaan kotiin. Jokaisella meistä on omassa kodissa omat tavat. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti jos talon tavat ovat erilaiset kuin omassa elämässä, omassa kodissa.

3. Kun astut avustajan rooliin unohdat omat henkilökohtaiset ongelmasi sekä herkät kohdat. Jos avustettava tiuskii, älä ota henkilökohtaisesti. Älä pura omia ongelmiasi avustettavalle. Yritä asettua avustettavan asemaan. Monesti avustettavan vamma on sellainen, ettet itsekään sen kanssa eläisi riemusta kiljuen. Arjessa avustettava kohtaa monia esteitä, avustajan tehtävä on auttaa niissä tai poistaa ne.

4. Jos avustajaan kohdistuu kuitenkin selkeästi kiusaamista tai huonoa kohtelua, sitä ei tarvitse tietenkään sietää. Avustajan rooliin kuuluu tiettyyn pisteeseen asti ymmärtää avustettavan ärtymystä, mikä johtuu vammasta ja sen herättämistä tunteista. Sairaanhoitajan/lähihoitajan koulutuksella tämän ymmärtää, mutta avustajina on monia ilman mitään hoitoalan koulutusta ja sen huomaa.

Mieheni teki keikkaa muutaman kerran eräälle miehelle. Loppuipa keikkailut lyhyeen, kun avustettava ei tajunnut ystävyyden ja työsuhteen eroa. Miehen piti mennä avustamaan tätä asiakasta eräässä tapahtumassa, jonne luonnollisesti mies olisi päässyt avustajana ilmaiseksi. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että asiakas oli hommannut toisen avustajan tapahtumaan ja kuvitteli, että mieheni tuli tapahtumaan hänen ystävänään. Olipa asiakas ostanut lipunkin miehelleni, josta alkoi vaatimaan rahoja. Liian kilttinä ihmisenä mieheni suostui maksamaan rahat lipusta, mutta heidän työskentely loppui siihen

[quote author="Vierailija" time="11.05.2014 klo 11:29"]

Olen itse tällä hetkellä avustajana pyörätuolissa istuvalla mummolla. Työ säännöllinen ma-pe 6h/pvä. Käydään kaupassa, ulkoillaan, teen ruokaa, imuroin 1x/vko, pyykit, asiakkaan suihkutus 1x/vko. Kiitos kuuluu monesti päivässä. Palkka alle kympin tunti mutta kyllä tämä esim siivoojan työn voittaa..

[/quote]

Ilmeisesti sulla on sattunut täyspäinen mummo siihen pyörätuoliin istumaan. Vaihdapa paikkaa, niin saatat jo ymmärtää mistä täällä puhutaan.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 12:51"]

155, kiitos linkistä.

Eka työpaikka: vaaditaan tupakoimattomuuden lisäksi myös päihteettömyyttä (eihän työajalla nautiskella muutenkaan, mitä ihmettä..?) ja sellaisia ominaisuuksia, joissa mennään liikaa henkilökohtaisuuksiin. Vikkotyöaika 5-10h.

Toka ilmoitus: Ymmärtääköhän tämä hakija nyt, että hän on saamassa avustajan eikä kotiorjaa, kunnan piikkiin..? "Työpaikkasi on kotonamme tai siellä missä minä olen - oli se sitten ravintolassa, leffassa, reissunpäällä tai mitä vain mieleen tuleekaan. Elämme normaalia ja aktiivista elämää, tapaamme ihmisiä ja harrastamme. Ja kotona tapahtuvat asiat ovat tärkeitä, kuten kokkailu, kodin siistinä pitäminen ja lemmikeistä huolehtiminen. Tahdomme myös viettää kahdenkeskistä aikaa niin, etteivät avustajat ole alati paikalla. Siksi heille varataan kodistamme yksi huone, jossa voi vaikka lukea tai tehdä muita omia pieniä juttuja, kuitenkin niin, että on koko työvuoron valppaana käytettävissä."

[/quote]

Kyllä yllä olevaan lainatussa työpaikkailmpoituksessa mainitut asiat kuuluvat ihan täysin normaaleihin avustajan tehtäviin. Mielestäni työpaikka kuulostaa muutenkin todella hyvältä ja monipuoliselta, jonka vuoksi onkin outoa, että tuo avustajalle varattu OMA HUONE, jossa voi tehdä TYÖAJALLA OMIA JUTTUJA herättää monissa negatiivisia tunteita. Hakija haluaa viettä puolisonsa kanssa kahdenkeskistä aikaa, mikä ei ilman "avustajan huonetta" onnistu, jos pitää olla avustaja käytössä koko ajan. Tämä ei siis tarkoita, että avustajan tulee sulkeutua pariskunnan seksin harrrastamisen ajaksi toiseen huoneeseen, kuten joku virheellisesti asian pienessä päässään käänsi. Kyllä pariskunnat tarvitsevat aikaa kahden. Luulisi olevan avustajalle itselleenkin mukavampaa vaikka lukea, surffailla netissä, neuloa, tai mistä kukakin tykkää tuossa keskustelua herättäneessä huoneessa kuin istua avustettavan ja tämän puolison vieressä esim. olohuoneessa - itsestäni ainakin tuntuisi, että olen tiellä. Hyvä systeemihän tuo on, että avustaja voi puuhastella omiaan, mutta on valmiudessa tekemään työtä, jo tilnne niin vaatii..

Ainakin asuinpaikkakunnallani avustajille velvoitetaan ottamaan tapaturmavakuutus - ts. jos työajalla tai työmatkoilla tapahtuu jotain, on vakuutus, joka korvaa. Eli ei ole totta, että jos loukkaannutte töissä, niin kukaan muu kuin avustaja itse ei ole asiasta vastuussa. Ottakaa selvää, onko työnantajallanne tapaturmavakuutus avustajille - sittenhän tiedätte, niin ei tarvitse nettipalsta-huutelijoiden juttuihin sookeasti luottaa.

Ja entäs tuo, että joku oli sitä mieltä, että pitäisi tietää työtehtävät etukäteen, että TIETÄÄ MITÄ PUKEA PÄÄLLE. Saako nauraa... Tuskinpa hän itsekään suunnittelee elämäänsä useita päiviä eteenpäin siksi, että joku muu tietäisi, että mitä pukea päälle. :D