Työ, jota on paljon tarjolla: henkilökohtainen avustaja. Miksi ei kelpaa?

Jotenkin niin kokoomuslainen sanonta tuo, että työ "ei kelpaa". Minulla ei ole ammattitaitoa henkilökohtaisen avustajan työhön. Olen merkonomi. En ole ikinä edes lapsia hoitanut.

Ymmärrän vielä sen, että henkilökihtaisena avustajana toimineet/toimivat henkilöt purkavat ikäviä kokemuksiaan (asiallisesti) täällä, sillä kuten sanottu, niin henk.koht.avustajalta puuttuvat työkaverit, joiden kanssa voi töitä & työnantajaa koskevista asioista (kriittisestikin) keskustella - näin ollen tunteitaan haluaa jossakin purkaa. Siitä johtuneekin se, että nettipalstoilla henkkarin työtä harvoin kehutaan - ei monelle tule mieleen käydä netissä kertomassa tyytyväisyydestään työhönsä - oli työ sitten mitä tahansa. Ikävää vaan, että näin ollen luodaan negatiivinen käsitys koko työstä ja sellainen harha, että vammaiset ja sairaat ihmiset ovat väistämättä ilkeitä, vaativia ja kamalia, vaikka yhtä lailla esim. vammaisiin mahtuu kaikenlaista porukkaa kuin vammattomiinkin.

Sitä puolestaan EN ymmärrä, että jotkut vammoista, etuuksista, avustajajärjestelmistä jne. täysin tietämättömät ihmiset esittävät täällä faktoina jotain omia tuulesta temmattuja käsityksiään siitä, että vammalla pääsee jotenkin tienaamaan. Jos vamman kanssaa eläminen on niin helppoa ja avustajat turhia, niin ei esim. rankaansa tai kalloansa vaikea oo murtaa. Että antaa palaa vaan, siitä kun kerran saa niin kauheesti lisätuloakin, kun on vamma.. Hetkinen, vai olikos se niin päin, että siitä tuleekin lisämenoja, kun monesti sairaanhoito- ja lääke ym.kustannukset lisääntyvät ja aika monta tuhatta euroa joutuu maksamaan ennen kuin kussakin asiassa vuotuinen omavastuuosuus täyttyy.

Kauhea juttu, enkä mitenkään tahdo antaa sellaista kuvaa, että hyväksyisin raiskaukset/seksuaaliset hyväksikäytöt, mutta henkilö, joka tässä tapauksessa on väärin toiminut ei välttämättä ole syyntakeinen, mikäli hänellä esim. on aivoihin ja sen myötä käyttäytymiseen vaikuttava aivovaurio. ts. hän ei välttämättä ole ymmärtänyt tekevänsä väärin. Voimia sinulle jatkoon! Toivottavasti pääset tapahtuman yli ja voit jatkaa normaalielämääsi!

Ikävää on myös, että täällä kerrotaan niin paljon avustajan työn & avustettavien vioista ja annetaan näin ollen sellainen kuva, että KAIKKI avustajan työ on vaikeaa ja raskasta. Toisille sopivat toiset työt kuin toisille.....

Ja sinä, joka koet olevasi kyvykäs määrittelemään kuka tarvitsee avustajaa ja kuka ei, varmasti ymmärrät noin ladellessasi sen, mikä sairaus tai vamma tämän avustettavasi elämässä on osana - ymmärät siis kuinka se rajoittaa avustettavasi elämää ja että rajoitukset voivat olla eri aikoina erilaisia. Jos koet, että voit määritellä jonkun avuntarpeen, menevät nämä luonbtaiset lahjasi kyllä avustajan työssä hukkaan.

Ja tosiaaaaan.. teillä KAIKILLA avustajan työssä toimivilla/toimineilla on vaitiolovelvollisuus. Kyllä avustettavanne/heiudän tuttavansa saattavat teidät tunnistaa ja viedä asian eteenpäin, jos täällä kirjoittelette yhtään yksityiskohtaisemmin avustettavistanne ja työpäivistänne..

Te, jotka valitatte, että muut tekevät pyhät ym. Oletteko selkeästi ilmaisseet olevanne halukkaita pyhätyöskentelyyn? Avustettavat eivät ole, tässäjään suhteessa, ajatusten lukijoita..

Monesti kunnasta vaaditaan, että omaiset avustavat sunnuntait ja muut pyhät, sillä omaisille ei makseta korkeampaa palkkaa pyhäpäivistä. Omainen saa aina pelkän peruspalkan, oli arki tai pyhä.

Mutta täytyy myöntää, että ainakin itse haluaisin lapselleni viikonloppuisin paikalle sen avustajan, jonka kanssa sujuu parhaiten. Ihan vain itseni vuoksi. Olisi mukavampi kyläillä, tavata tuttuja ja ylipäätään rentoutua viikonloppuna oman perheen kesken. 

T. vammaisen lapsen äiti

olen introvertti, en osaa olla ihmisten seurassa ja lisäksi pelkään heitä, varsinkin iäkkäitä.

Olen ollut avustajana useaan otteeseen sairaanhoitajaopiskelijana ja vastaan on tullut monenlaista avustettavaa, hyviä ja huonoja kokemuksia. Henkisesti avustajan työ on todella raskasta jokaisessa kodissa. Näin uskallan yleistää. Lisäksi olen kohdannut seuraavaa:

- Nosteluita ilman mitään apuvälineitä ja yksin. Nykyisin en nostaisi mistään hinnasta aikuista ihmistä, ja kaikissa "laitoksissa" nostaminen on ehdottomasti kielletty. Kuitenkin henk. koht. avustaja on vailla mitään oikeusturvaa tässäkin tilanteessa...

- Asiakas tai omainen todella ilkeä, passuuttava tai muuten hankala. Mikään ei koskaan ole hyvin ja oikein. Ja kukaan ei jaksa/halua mennä kuuntelemaan joka ikinen päivä TÖIHIN kuuntelemaan valitusta ja negatiivista palautetta! Se on todella kuluttava kun tuntee riittämättömyyttä tekisi työn miten päin vain tahansa..

- Henkiläkohtainen avustaja on hyvä, yhteiskunnan tarjoama palvelu, mutta joillakin asiakkailla on liian turhan tarkat oletukset/vaatimukset avustajalle. Tarkoitus on olla avustaja päivittäisissä toimissa joihin asiakas ei itse kykene ja avustaa niissä töissä mitä ei itse pysty tekemään. Ei siis olla sairaanhoitaja (kotisairaanhoito on sitä varten), siivooja (siivousfirma on sitä varten) eikä sosiaalitoimi. On siis kohtuutonta, että vaaditaan että koti on aina tiptop, lakanat vaihdetaan päivittäin, KAIKKI vaatteet silitettyinä jne. Juuri kukaan ei terveenä vaatisi itseltään sellaisia.. Ja sairauden/vammautumisen myötä pitäisi myös omia kriteereitään omasta elämästä hieman höllentää. Vaikka tietenkin pyrkiä jatkamaan kaikkea mahdollista "normaalia". Kontrolloinnin tarve vain tuntuu olevan liian suuri monella asiakkaalla.

- Asiakkaan tulisi muistaa, että avustaja on töissä. Kun ovi sulkeutuu, avustaja elää omaa elämäänsä, eikä hän ole 24/7 valmiudessa. Ja muutenkin työelämän pelisäännöt on monelta asiakkaalta täysin unohduksissa: esim. lakisääteiset tauot.

- Osalle avustaja on täysin turha. Kun käy 3-4 tuntia asiakkaan luona juttelemassa (usein joutuu tikusta tekemään asiaa tai asiakkaan terveydentilaa käydään läpi), työ tuntuu hyvin pitkäpiimäiseltä. Osalla taas saa sen 3-4 tuntia painaa hiki hatussa töitä..

- Kehitysvammaisten vapaa-ajanavustuksesta oli aluksi innoissani. Perheet vaikuttivat mukavilta ja asiakkaat myös. MUTTA koska asiakkaat saavat itse päättä koska tarvitsevat avustajaa, saattoi olla kuukausia että vaadittiin koko ajan paikalle ja välillä kuukausia ettei ollut yhtään avustusta. Perheet eivät ymmärtäneet sitä, että minun ansiot ovat tehdyistä tunneista kiinni. Ja muuta työtä ei voinut ottaa kun perheet olettivat minun olevan kuitenkin käytettävissä juuri silloin kun he halusivat. Lisäksi minulle tuli henkisesti hieman hankalaa se, että keh. vam. lapsi on arkisin koulussa ja iltpäiväkerhossa (8-16), avustaja 3krt/vk (koulusta nukkumaan menoon klo 20 tai viikonloppuisin n. 6h) ja joka kolmas vkl lapsi sijaishoidossa. Ja äiti nosti omaishoidontukea. Mietin vain itsekseni, mistä äidille maksetaan (vaikkei rahasumma mikään suuri olekaan). Itse kahden terveen lapsen äitinä voin vain haaveilla moisesta "vapaa-ajasta" ja yhteiskunnan tarjoamista etuuksista!!

- Ja kyllä vammaiset ovat maailman parhaita vaatimaan! Välillä tuntuu siltä kuin yhteiskunta olisi heille jotakin velkaa ja kaikki muka pitäisi tarjota hopealautasella. Ei täällä muutkaan ihmiset saa mitään "ilmaiseksi". + aina pitää kuitenkin valittaa kun yhteiskunta ei kohtele hyvin...

Olen sosiaalisesti niin rajoittunut, että en pysty hoitotyöhön. Minulle pitäisi antaa selvät ohjeet, että teet nämä ja nämä asiat. Mitään small talkia en pysty vetämään ihmisten kanssa, siksi saatan vaikuttaa "vähän" kylmältä.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2014 klo 21:23"]

Te, jotka valitatte, että muut tekevät pyhät ym. Oletteko selkeästi ilmaisseet olevanne halukkaita pyhätyöskentelyyn? Avustettavat eivät ole, tässäjään suhteessa, ajatusten lukijoita..

[/quote]

Kyllä olen ilmaissut tämän ihan selkeästi. En siltikään saa juurikaan niitä pyhävuoroja. Ymmärrän, että ei niitä ole kaikille, koska vain kerran viikossa on sunnuntai. Silti mielestäni niitä pitäisi jakaa tasaisesti, eikä niin että yksi tekee aina arkena aamua kun toinen on sunnuntaina illalla töissä (fyysisesti ja henkisesti koko viikon helpoin vuoro).

T: Se, joka valitti yhden avustajan suosimisesta

155, kiitos linkistä.

Eka työpaikka: vaaditaan tupakoimattomuuden lisäksi myös päihteettömyyttä (eihän työajalla nautiskella muutenkaan, mitä ihmettä..?) ja sellaisia ominaisuuksia, joissa mennään liikaa henkilökohtaisuuksiin. Vikkotyöaika 5-10h.

Toka ilmoitus: Ymmärtääköhän tämä hakija nyt, että hän on saamassa avustajan eikä kotiorjaa, kunnan piikkiin..? "Työpaikkasi on kotonamme tai siellä missä minä olen - oli se sitten ravintolassa, leffassa, reissunpäällä tai mitä vain mieleen tuleekaan. Elämme normaalia ja aktiivista elämää, tapaamme ihmisiä ja harrastamme. Ja kotona tapahtuvat asiat ovat tärkeitä, kuten kokkailu, kodin siistinä pitäminen ja lemmikeistä huolehtiminen. Tahdomme myös viettää kahdenkeskistä aikaa niin, etteivät avustajat ole alati paikalla. Siksi heille varataan kodistamme yksi huone, jossa voi vaikka lukea tai tehdä muita omia pieniä juttuja, kuitenkin niin, että on koko työvuoron valppaana käytettävissä."

Olen itse tällä hetkellä avustajana pyörätuolissa istuvalla mummolla. Työ säännöllinen ma-pe 6h/pvä. Käydään kaupassa, ulkoillaan, teen ruokaa, imuroin 1x/vko, pyykit, asiakkaan suihkutus 1x/vko. Kiitos kuuluu monesti päivässä. Palkka alle kympin tunti mutta kyllä tämä esim siivoojan työn voittaa..

Oletteko muut avustajat joutuneet leikkimään fysioterapeuttia? Mulla ei ole alalle koulutusta. Olin avustamassa yhtä vammaista ja hänen fysioterapeutit oletti, että jumppaamme tyyppiä jopa useita tunteja päivässä! Hirveä kasa erilaisia harjoituksia, joita avustettavan piti tehdä aamulla, päivällä ja illalla. Tarvitsi tietysti avustajan apua, eli avustaja teki kaiken työn ja pisti avustettavan tiettyihin venytysasentoihin, antoi tietynlaista hartiahierontaa tietyn minuuttimäärän jne. Oli todella raskasta fyysisesti, varsinkin kun ei ole mitään koulutusta niin aina pelkäsi tekeekö jotain väärin. Muilla tämmöstä? En nyt tiedä miten tuo enää on toisen henkilön arkielämässä auttamista.. Tämän lisäksi toki piti olla siivooja, kokki, pestä avustettavaa ja tehdä kaikki muut perinteisemmt avustajan työt noiden hullujen jumppien päälle.

Mun avustettava on niin pihalla, ettei osaa kotona jumpata, liian vaikeata hänen oivaltaa että voi tehdä itse asioita, ja näin on syöminen ja harrastuksestkin, mutta huomasin että fysioterapeutti oletti että mä jumppautan sitä kyllä kotona???tuntuu kyllä hurjalta ajatukselta, koska hän ei kävele, ja varmaan ois ihan hyvä osata muutakin kuin nostaa halvaantuneen jalkaa.

Nuo raivokohtaukset voisi mennä jonnekkin alzheimerin tasoon, niin kuin mulla oli yksi joka näki harhoja, silmät seisoi päässä ja huusi ja huusi. Oikeesti se näiden raivo on kovaa tasoa, Hitlerin huudon tasoista ja aihetta ei ole muuta kuin sairastuneessa mielessä se kirjekuoren osoitteen yksi vino kirjain???Väitän että tarvitaan kiireesti työsuojelua joka koskee AINA työn henkistäkin kuormittavuutta. Nuori avustja turtuu ja sokeutuu ja jopa alkaa miettimään onko hänessä vikaa, vaikka kyseessä on mitä ihanin nuori ihminen. Nämä seuraukset jatkuvat pitkälle, koska hetkessä ei unohda mitä se sairas huutaa. 

Työsuhde on järjetön, se on yhdellä sanalla kuvaava, ja sama sana kuvaa eri kantilta asiaa. Mulle yks avustettava sai päähänsä hokea että en ole hänen kaveri, jota ihmettelin kovasti, koska en ollut niin ikinä väittänytkään enkä puhunut kun niitä näitä. Olin kerran työaikana puhelimessa ja se oli iso juttu, sain sellaisen syytösryöpyn että aloin jo unohtamaan ne kymmenet ja kymmenet kerrat kun olin lähtenyt viivana töihin ilman ruokataukoja, ja ilman työvuorolistaa. Moni asia saa ihmiset väsymään tähän työhön. Kohderyhmä on todella haastava, joka kohdataan yksin.

Voiko ihminen miettiä että olenko hyvä työntekijä vain sen perusteella että se lautasliina oli väärässä kohdassa millin?? näin todellakin käy avustajan työssä usein. Ja väitän että se koettelee vahvimmankin omaa elämän kokemisen mielekkyyttä JA mielenterveyttä, koska asiat aina huudetaan. 

Seuraava oli sitten narsisti, joka ei kestänyt mitään muutosta vaan aina joko huusi tai itki, kuin lapsi äidilleen. Tee siinä sitten työvuorolista tai kauppareissu tai muu terveelle ihmiselle helppo asia. Paljon saa kestää. Sitten tää narsisti hymyili kauniisti toivotti hyvää viikon jatkoa ja haukkui samalla kaikista millin!!! ja minuutin kestävistä asioista jotka olin tehnyt hänen mielestään siten että en ollut hänen tavoitettavissaan, kuten kahvin juonti oikeasti 2 minuuttia, jonka tein vauhdilla ja seisaallen. Huom Hän ei koe lainkaan tarvetta ajatella että avustaja tarvitsee kahvitaukoja tai mitään muutakaan, koska hän ei hyödy mitään.

Tipahdin kyllä niin yllättäen tästä ryöpystä, että päivän pari mietin loukkaantuneena asiaa, ja asioita pitkän ja uuvuttavan avustus suhteen aikana,avustajakin lienee ihmminen ei juoksuorja. Ajattelin että maailassa ei ole ketään niin nopeaa ihmistä jolle tuo olisi tyytyväinen ja seuraavan avustettavan normaali rauhallisuus tuntui kivalta. Ehkä tuo ryöpytys oli minulle vain se viimeinen pisara, joten lopulta hyväksi...heräsin ajattelemaan omaa jaksamistani ja se oli jatkuvan päivystys elon vuoksi aika vähissä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 12:51"]

155, kiitos linkistä.

Eka työpaikka: vaaditaan tupakoimattomuuden lisäksi myös päihteettömyyttä (eihän työajalla nautiskella muutenkaan, mitä ihmettä..?) ja sellaisia ominaisuuksia, joissa mennään liikaa henkilökohtaisuuksiin. Vikkotyöaika 5-10h.

Toka ilmoitus: Ymmärtääköhän tämä hakija nyt, että hän on saamassa avustajan eikä kotiorjaa, kunnan piikkiin..? "Työpaikkasi on kotonamme tai siellä missä minä olen - oli se sitten ravintolassa, leffassa, reissunpäällä tai mitä vain mieleen tuleekaan. Elämme normaalia ja aktiivista elämää, tapaamme ihmisiä ja harrastamme. Ja kotona tapahtuvat asiat ovat tärkeitä, kuten kokkailu, kodin siistinä pitäminen ja lemmikeistä huolehtiminen. Tahdomme myös viettää kahdenkeskistä aikaa niin, etteivät avustajat ole alati paikalla. Siksi heille varataan kodistamme yksi huone, jossa voi vaikka lukea tai tehdä muita omia pieniä juttuja, kuitenkin niin, että on koko työvuoron valppaana käytettävissä."

[/quote]

Kyllä yllä olevaan lainatussa työpaikkailmpoituksessa mainitut asiat kuuluvat ihan täysin normaaleihin avustajan tehtäviin. Mielestäni työpaikka kuulostaa muutenkin todella hyvältä ja monipuoliselta, jonka vuoksi onkin outoa, että tuo avustajalle varattu OMA HUONE, jossa voi tehdä TYÖAJALLA OMIA JUTTUJA herättää monissa negatiivisia tunteita. Hakija haluaa viettä puolisonsa kanssa kahdenkeskistä aikaa, mikä ei ilman "avustajan huonetta" onnistu, jos pitää olla avustaja käytössä koko ajan. Tämä ei siis tarkoita, että avustajan tulee sulkeutua pariskunnan seksin harrrastamisen ajaksi toiseen huoneeseen, kuten joku virheellisesti asian pienessä päässään käänsi. Kyllä pariskunnat tarvitsevat aikaa kahden. Luulisi olevan avustajalle itselleenkin mukavampaa vaikka lukea, surffailla netissä, neuloa, tai mistä kukakin tykkää tuossa keskustelua herättäneessä huoneessa kuin istua avustettavan ja tämän puolison vieressä esim. olohuoneessa - itsestäni ainakin tuntuisi, että olen tiellä. Hyvä systeemihän tuo on, että avustaja voi puuhastella omiaan, mutta on valmiudessa tekemään työtä, jo tilnne niin vaatii..

[/quote]

Sori vaan, mutta kyllä se vaikuttaa hieman perverssiltä, että avustajan pitää siinä määrin sitoa omaa aikaansa avustettaviin. Ei avustaja ole mikään jokapaikan höylä. Avustaja hoitaa tiettyjä askareita avustettavan puolesta ym., mihin ei  kuulu asuminen vammaisen kotona. Ja vammaisethan eivät osaa normaalien ihmisten tavoin lykätä intiimielämäänsä siihen aikaan kun avustaja ei ole paikalla? Vai miksi se touhuaminen pitää ajoittaa siihen aikaan kun joku ulkopuolinen on paikalla?

[/quote]

Ei olle kyse avustajan omasta ajasta, vaan TYÖAJASTA.. Kun työaika loppuu, niin avustaja lähtee kotiin. Työaikansa avustaja viettää muiden avustettavan elämään kuuluvien paikkojen lisäksi avustettavan kotona, jossa on mahdollista vetäytyä tuohon paljon puhuttuun HUONEESEEN, jos ei esim. puoleen tuntiin ole mielekästä tekemistä. Monihan täällä on valittanut kun "pitää olla seuraneitinä ilman mielekästä tekemistä" - tässä tarjotaan mahdollisuus tehdä omia juttuja, jos MIELEKÄSTÄ TEKEMISTÄ ei juuri sillä hetkellä ole JA: palkka juoksee koko ajan!! Ja kyse siis tosiaan varmasti on muusta kuin seksuaalisesta kanssakäymisestä - toistan itseäni kirjoittaessani, että pariskunnat tarvitsevat muutakin yhteistä aikaa kuin seksi.. Lisäksi vielä sellainen juttu, että toiilla ihmisillä on avustaja "nurkissa"24/7 -  silloin on mahdotonta viettää kahdenkeskistä aikaa  niin, että avustaja ei ole paikalla. Ja vielä kerran: kahdenkeskinen aika EI ole yhtä kuin seksi......

[/quote]

Eli avustaja asuu vammaisen luona? Vai kolme avustajaa asuu vuorossa koko vuorokauden  ja päivästä toiseen vammaisen luona? Never hörd. Eihän sellainen ole enää mikään "avustaja". Avustaminen on eri asia kuin kaiken tekeminen koko ajan. Vai onko? Ovatko nuo mitään realistisia odotuksia, mitä voidaan olettaa johonkin minimipalkkaan?

203 jatkaa: niin no mun oletettiin tietävän paljon ihmiskehosta ja lihaksista. Jouduin opettelemaan oikeasti monimutkaisia jumppausliikkeitä. Myös muut terapeutit antoivat kotiläksyjä, joita avustajan piti sitten teettää avustettavalla. Avustettavaa harvoin huvitti näitä tehdä, ja sitten minä sain marmatukset hänen perheeltään (ei asu yksin siis) kun en pakota tekemään.

miten on teillä muilla perheet suhtautuneet? Jokaisessa avustusduunissa on ollut tosi hankalaa, varsinkin jos avustettava asuu perheen kanssa. Jatkuvaa kyttäystä, terve perheenjäsenet olettavat mun olevan heidän siivooja ja kotiorja. Eivät kerää omia jälkiään, kyllä avustaja siivoaa. Yksi sitten asui yksin, mutta puolet suvusta käy joka päivä kyttäämässä ja sain neuvoja miten kurkut pilkotaan (ymmärtäisin jos olis avustettavalla vaikea niellä ja syödä, mutta kun tämä tapaus kykeni syömään normaalisti) ja miten imuria käytetään. Rasittavaa! 

Ongelma on tosiaan siinä, että nykyään ihmiset on niin koulutettuja ja sellainen 1800-luvun piikakulttuuri on ohi, joten ihmiselle pitää antaa oma päätäntävalta työhönsä. Sepä se ongelma on, jos pitää jarrut poistaa tietyssä järjestyksessä. Ei kukaan halua alistua naurettavaan pompotukseen. Niin kauan kuin avustettavat ei tajua sitä, niin kauan ne avustajat lähtee ja uusia on vaikea löytää. Sitä paitsi vapautta omaan työhönsä saava työntekijä on yleensä tehokkaampi ja tekee ylimääräistä.

se että tehdään hitaasti vaikka pukeminen jouhtuu siitä ei heillä ole järkeä aivosairaudesta johtuen, ja silti hauavat päteä ja vaikuttaa asiaan. Sen vuoksi voisi hoitaja pukea ja syöttää jotta aikaa jäisi vaikka askarteluun ja elokuviin käymiseen tms kehittävämpään ja mukavampaan, ei näillä ikinä turhaan ole avustajia. Lääkkeet ja sairauden tilat vaatisivat myös LAKI sääteiset ja laajat lääkäritutkimukset kerran vuodessa. Usein mietin avustettavani pakkoliikkeitä että onko ne lisääntynyt ja ruokavalion yksipuolisuutta koska järki ei toimi, mutta jostain syystä itsepäisyys aina toimii, eli kuten aiuiset lapset, en syö salaattia! en osaa käyttää rahaa, tuhlaan kerralla kaikki ja ei ole ruokarahaa enää koko kuukaudelle. Vertaus dementia tai mikä vaan aivovaurio, ja silti mulle päättäjät kertoo että JOO on hän aikuinen ja saa tehdä mitä haluaa, eli siis saa tuhota itsensä ja joskus jopa muitakin!!!, koska elämme pullamössössä että voi voi, sairas osaa ihan itse, mutta kun heidän elämänsä ei ole hyvää kun eivät osaa oikeasti. koska on sairas ja ei osaa ikinä aivosairas itse sitä kertoa koska vika on juuri siellä elimessä missä se pitäisi tajuta. Sen vuoksi emme voi jättää aivosairaita, cp jne heitteille, vaan kyllä heillä pitää olla ruoka kotiin ja lopettaa se hössäys että voivat itse valita asuntonsa ja maksaa laskunsa kun siitä ei tule mitään!!!NÄhty on ihan oikeassa arjessa. Rajoja tarvitaan!!! , voidaan asunnon, sähkön  ja ruuan autoaammitsen maksun jälkeen sitten antaa heille loput rahat. Muuten se kuormittaa taas seuraavaa tahoa, kun jätetää näin hullluksi tämä. Hullu toimii terveen työnantajana, kuulosti aluksi ihan vitsiltä!!!!nyt on kyl välilä jo itkettänytkin, outoa kerrassaan. Kuka tämän on päättänyt????

Pelkään vammasia

En puhuisi mistään kemioista, ei sellaisia ole olemassakaan tässä työssä, vaan kysessä on vain sairastuneen valta asema, ja koska nämä ihmset ovat hyvin yksinkertaisia asioissaan, he vain tekevät oman vajaavaisen järkensä takia  niin että nyt annan potkut koska toi  ei älynnyt laittaa lakanan yhtä ryppyä suoraan??? tai hän ei tänään tule töihin niin sairaan päässä se on myrsky vesilasissa ja potkut vaikka olisi kyse päivästä jolloin ei ole merkittyä työvuoroa

. Kyseessä on vain se että kun ihminen on sairas, hän saattaa olla usein myös pahasti mielisairas. Maaninen ja kaikkivoipainen kuningas omassa maailmassaan ja myös hyvin kylmä käytökseltään eli toimivat hetken mielialojen mukaan. Ja takaan että terve on ihmeissään kun ekan kerran tulee ilmi sairaan ajatusmaaima, tähän voi mennä aikaakin,: esim avustettava kertoo että mua ei enää huvita leikkiä tätä työnantaja leikkiä, otan toisen ja leikin hänen kanssaan kotia, eli hän tulee imuroimaan ja hänelle sitten seuraavana huudan että miksi on millin vinossa se matto.

Eihän sairaalan hoitajiltakaan kysytä että kai sun kemiat nyt toimii ton aivosairaan kanssa???Ei sellaista voi kysyä koska kyseessä on usein tilanne jossa kysytään vain ja ainoastaan kärsivällisyyttä ja pashan sieto kykyä ja sitä että ymmärtää oikeasti toimivansa hullun kanssa, jolle ei riitä 100% työsuoritus vaan silti saattaa keksiä omasta päästään kuinka kerran et tuonut kahvia, ja saat potkut. KOkemuksella en tee kuin pätkäsopimuksia ja sen ajan teen juuri kuten se hullu haluaa, ja sitten lähden. Koska näen jo kirkkaasti tilanteen eli valta on annettu pöpeille ja he tosiaan toimivat mielialojen mukaan, eli silloin ei mikään riitä, ei vaikka teet kaikki oikein he keksivät sen asian joihin vetoavat. Se voi olla että satutit hänen kättään, olet tönäissyt vaikka kerran ahtaassa tilanteessa, mutta hän tekee siitä jutun jossa olet jättäyt hänen puristuksiin!!! voi voi voi, kauhea hätä,,,ja nyt takaan että näet pirun sarvet siinä sairaan päässä. Tämä on totta, he pystyvät mihin vain. Yritä vain suostua kaikkeen, muuten et pärjää edes kuukautta..näissä on PITKÄ aika jaksaa tai edes selvitä 6 kk. Ymmärään täysin jos useat ei kestä jatkuvaa juoksutusta, hae, nosta, pyyhi, käännä, ilman taukoja. Juokse siis aina. Itse koen alan vaativana hoitotyönä, ja myös liian järejestäytymättömänä. Kaiiki sairaat on samassa paketissa, joku sokkun täti analysoi tarpeen,,,no mutta kun se tarve on usein LAAJA mielenterveyshoito, laaja talouden pakko hoito. Ei mitään vapaa ajan liirum laarum avustutsta, vaan järeää toimintaa että hullut saadaan hoitoon, ja vasta sen jälkeen voidaan puhua että kävisikö tämä sairas 3 kertaa viikossa kaupassa,..ja sekin voi olla helvetistä, mulle ainakin avustettava huusi että häntä pelottaa olla kaupassa?? no mitä helvettiä minä avustajana voin tehdä, soittaa 112??? että nyt se on taas sekaisin???ei terve pelkää kaupassa oloa. Siitä hyvästä saan potkut. Ei avustaja voi vaan katsoa vierestä kun mulla oli dementikko joka huusi kaupassa että tehosekoitin on uusi, näen saatanan. Se sekoitin oli 8 vuotta vanha...Ja hän oli työnantaja. Vahva sekavuustila on nuorenkin ja kokemattoman työnantajana . huh huijaa. Eikä nämä nyt yhtään laittaisi miettimään päättäjille että mitä he touhuaa??olen hiukan muutanut että kyseessä ei ollut tehosekoitin jne, mutta ei tunnista ainakaan kettään..