**~**KesäHeinät viikkoon28**~**

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10662086&p=&mpage=1&tmode…



Aloitin nyt sitten kuitenkin uuden pinon, kun tuo edellinen alkoi venyä jo aika pitkäksi. Yllä linkki siihen, jotta ei tarvitse etsiskellä kovin kaukaa.



Nikille piti sanomani, että ei niitä terveydenhoitajia täälläkään kotikäynneille saa. Esikoista vielä kävi -99 kattomassa, mutta eipä enää.



Tuolla ed. pinossa huhuilin meitä 20 kg:n kartuttajia. En muistaakseni ollut yksin..Onko suunnitelmia kilojen karistamiseksi?

Toiseksi kiinnostaisi kuulla, miten muitten isommat lapset ovat suhtautuneet pieneen tulokkaaseen ja miten olette pärjäilleet useamman lapsen kanssa? Itse koin viime viikon aika rankaksi, kun olin vauvan ja 7v. kanssa yksin. Oli niin huono omatunto, kun en pystynyt pojan leikkeihin repeämään yms.



Tulin muuten ostaneeksi niitä devitol-tippoja, enkä ole kyllä nyt mistään lukenut, että joku olis ollut niihin tyytyväinen. Niitä meillä esikoinenkin veti, enkä muista isompia pulmia. Tai en ainakaan osannut vetää kitinöitten suoranaiseksi syyksi d-vitamiinia. Katellaan nyt ja vaihdetaan sitten, jos selkeästi näyttää siltä, että tuo merkki ei sovi.



Kuinkas muitten viikko on alkanut? Joutur taitaa olla seuraava tänne siirtyjä.

on se uskottava! vauvat syntyvät aina jossakin vaiheessa. meille syntyyi pieni tyttö 4.7. mielenkiintoisten käänteiden jälkeen (rv 40+1). Paino 3775, pituus 51.5cm. Nyt kotiuduttu lauantaina ja tietenkin puuhaa riittää, joten pidemmät sepostukset myöhempiin aikoihin. Kiitos kaikille mukavista nettihetkistä loppuodotuksen " raastavina" aikoina. ja onneksi olkoon vaavin tällä välillä saaneille. (tsemiä odottaville kesä-heinille). Minulla edessä muutto ulkomaille, joten voi olla, että palaan " puikkoihin" vasta syksyllä - käyn aina kuitenkin lukemassa mitä teille kuuluu...

Hyvin nukuttu yö takana, vaikka toista luulin. Ruokailut 23.30, 04 ja 6.45 ja siitä nukuttiin vielä ysiin. Ihana lapsi :)



Senniina, minähän se niitä kiloja myös keräilin, kaikkiaan 18 kpl :) Kymmenen on täälläkin lähtenyt ja loput siis jäljellä. Mutta mulla on yleensä tämä imetys riittänyt viemään ne loputkin pois. (Eipä tietty toimi tällä kerralla, kun näin sanon :/ ) Mutta homma on mennyt niin, että ekat 3-4kk paino on junnannut paikoillaan ja sitten yhtäkkiä lähtenyt tippumaan. Kaipa luonto näin huolehtii, että ne ekat kuukaudet se vararavinto riittää takaamaan maidontuotannon, tai jotain. Mulla kaksi viimeistä imetystä on kestäneet 10kk.



Nyt vaatii vauva ruokaa, joten jatkoa seuraa kohta :)

[size=2][color=FF3030]Tässä pinossa vaihtavat kuulumisia vauva-arjen iloista ja suruista kesäheinät eli ne, joiden laskettu aika oli kesä-heinäkuun -07 vaihteessa (21.6.-10.7.)



[color=FF3030][size=2] Jo synnyttäneet:



[size=2][color=0000EE]Oona1975, 25.4. (30+3); tyttö 1225 g, 39 cm



[size=2][color=0000EE]Äp81, 23.5. ; poika 1925 g, 44 cm



[size=2][color=0000EE]joors1, 24.5. (35+3); poika 2390 g, 46 cm



[size=2][color=0000EE]Cityäippä, 11.6. (36+2); poika 3185 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]Fiikus77, 13.6. ; poika 2840 g, 46 cm



[size=2][color=0000EE]Senniina, 19.6. (38+6) klo 5.51; tyttö 3730 g, 50 cm

[size=2][color=0000EE]Sannnis, 19.6. ; poika

[size=2][color=0000EE]Elisabet73, 19.6. (37+6); tyttö 3422 g, 49 cm



[size=2][color=0000EE]Hemppu79 20.6. (38+3); tyttö 3990 g, 51 cm



[size=2][color=0000EE]Miiu77, 21.6. (40+0) klo 8.07; poika 3895 g, 51 cm



[size=2][color=0000EE]Koala-72, 23.6. (39+3); poika 3390 g, 49 cm



[size=2][color=0000EE]-Veruska-, 25.6. (39+3); tyttö 2826 g, 49 cm

[size=2][color=0000EE]kihara-74, 25.6. klo 15.10; tyttö 4400 g, 54 cm



[size=2][color=0000EE]claudiina@, 26.6.; tyttö 3210 g, 50 cm

[size=2][color=0000EE]jiippi, 26.6. (39+5); poika 3630 g, 50.5cm



[size=2][color=0000EE]Misti, 27.6. (38+5); tyttö 3430 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]Kuutar78, 28.6. (39+6) klo 3.50; poika 3620 g, 51 cm



[size=2][color=0000EE]pals, 29.6. (40+0); poika 3630 g, 51 cm

[size=2][color=0000EE]peetta, 29.6. (40+0) klo 16.15; poika 3435 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]anjuusa, 30.6. (39+3); poika 3350 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]ElluP, 1.7. (39+3) klo 5.57; poika 3525 g, 51 cm

[size=2][color=0000EE]AMS74, 1.7. (40+3) klo 5.19; tyttö 3580 g, 50 cm

[size=2][color=0000EE]@nikki, 1.7. (40+6) klo 10.21; poika 2625 g, 49 cm



[size=2][color=0000EE]Amalia-Joel, 2.7. (39+3); tyttö 3770 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]peipposka80, 3.7. ; poika 3255 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]löllöriini, 4.7. (40+1); tyttö 3775 g, 51.5 cm

Kopsasin tähän viikkopinoon tuon toiseen pinoon laittamani jutun. Oltiin Senniinan kanssa nähtävästi jo samoissa aatoksissa viikkopinosta :).



Tulen vielä jossain vaiheessa juttelemaan asiasta " isommat lapset ja vauva" - meillähän tuo esikoinen on kohta 4 v ja onhan tässä omat siirtymisriittinsä olleet...



-CÄ-







Sateista viikonalkua!

Mahtava pino :)

Mietin, että pitäisikö pikkuhiljaa ottaa tälläkin puolella se viikkopinosysteemi? Tulee juttua jo kuitenkin sen verran reippaaseen tahtiin, että kasvaa luettava sivumäärä melkomoiseksi, jos tuolta odotuspuolelta pomppaa mukaan. Mitä olette mieltä?



@nikille onnittelut ja tervetuloa vauvapuolelle! Kuullosti vähän vaikeamman kaavan mukaan menneeltä synnytykseltä sun tarinasi. Pura ihmeessä tuntojasi täällä kun ja jos siltä tuntuu! Itse ainakin muistan ekan pahojen repeämien synnytyksen ja pitkän paranemisprosessin tunteiden tuuletuksen kenelle vaan joka jaksoi kuunnella helpottaneen omaa oloa! Tsemppiä sinulle!



Nyt en enää muista ketkä muut ovat liittyneet tuoreina mukaan sitten viime kommentoimiseni - hatara pää täälläkin. Jokatapauksessa hienoa, että vauvat ovat nyt kotona ja te täällä juttelemassa :).



Sittereistä oli puhetta - meillä on BB:n 1-2-3, joka on melkein ihan makuuasennossa ja kyllä meillä Konsta on siinä köllinyt ihan alusta asti. Samoin teki esikoinen. Eihän siinä tietysti tuntitolkulla kannata makuuttaa heti alkuunsa, mutta kyllä meillä siinä viihdytään tovin verran.



D-vitskut vaihdoin jekovitista deetippoihin ja en tiedä kuvittelenko, mutta ihan kuin vatsanväänteitä olisi nyt vähän vähemmän. Muuten yöt menee jatkuvassa tissittelyssä, en ymmärrä mikä tiheän imun kausi Konstalla taas on meneillään mutta maitobaari on kovin kovassa käytössä varsinkin iltaisin ja aamuyöstä. Päivisin sitten taas uni maistuu :).



Synnytyskertomusta en ainakaan minä ole tuolle synnytys -puolelle kirjoittanut. Teille tapahtuman kerroin omassa odotuspinossani ja se riittää minulle. Lupasin kuitenkin kirjoittaa vielä kolmannenkin osion 9-kuukautta odotuspäiväkirjaan, joten kyllä näitä navan alaisia tapahtumia saa vielä puida ihan riittävästi ;).



Hikoilusta - meikäläinen hikoilee edelleen ihan urakalla varsinkin öisin, vaikka synnytyksestä on jo 4 viikkoa. Että tuntuu kuuluvan taudin kuvaan ;).



Kastekutsuja pitäisi alkaa askartelemaan.... jää varmasti taas viime tippaan. Kenenkäs vaavi saikaan jo eilen nimen?



Johan tuli taas löpistyä - pitäisi kaiketi kirjoitella useammin, etten aina tällaisia pitkiä sepustuksia laittaisi luettavaksi.



Maitoa huudetaan,,,,,



-Cityäippä ja Konsta-Öttiäinen 4 vkoa tasan-

Kopsaus edellisestä:



Jahuu :D

Kyllä voi mielialat vaihdella.. Eilen oli kamalan masennuspäivä, kun inhoan jotenkin sunnuntaita ja oli niin harmaatakin.. No, harmaata on edelleen, mutta viime yö meni IHANASTI!! Panu nukkui 22-03!! Sitten söi reilu puoli tuntia ja vaihdettiin vaipat, ja nukkui vielä melkein kuuteen!! Sillon mies tuli töistä, juteltiin vähän aikaa ja pikkunen alkoi syödä, syötiin seitsemään ja hän nukahti jälleen. Olis varmaan nukkunut pidempään, mut oli pakko herättää ressukka tossa ennen 9, lähdettiin ekaan lääkäriin.



Me ollaan semmosessa minipuberteettitutkimuksessa, jossa mitataan vauvan hormoonitasoja, kun sukupuolihormoonit on korkeimmillaan joskus 3 kk iässä ja sitten alkaa taas laskea, ja nousevat uudestaan vasta murrosiässä. No kuitenkin, siellä katotaan ihoa, kivekset ultrataan ja yleisterveys. Siitä ei saa rahaa mutta kerran kuussa pääsee erikoislääkärille, jossa voi sit hoitaa muitakin vaivoja ilmaiseksi. Tänään oli eka kerta, ja meni ihan hienosti :) Tosin se ultraus ja sylkinäytteen otto ei oikein miellyttänyt (=karjui pää punaisena välillä) mutta kiva oli vihdoin saada se painokin! Viikko sit su sairaalassa ku lähdettiin kotiin, oli 3480g ja nyt 3915g, että onhan hää syönyt :D Ja pissasi muuten jonkun päälle tai pöydälle kolmesti! Kerran kakkasikin lääkärin käteen ;) Hieno poika :D Mut kuten A-J:llä, en mäkään niitä sisäisiä tutkimuksia oikein kestä, joten ottivat verinäytteen sillä aikaa kun olin ite verikokeissa.. Sitä ei tartte ottaakkaan onneksi kun kerran enää, eli yhteensä 2 verinäytettä pienestä.



Hohhoi, kohta on se terkan kotikäyntikin.. ressauttaa, pitäis yrittää siivota vähän enimpiä. Miesväki nukkuu viel makeesti, en kehtaa herättää ennenku just sillon vasta.



Täälläkin se napatynkä irtoomassa, ihan pienestä repaleesta kiinni,.. Tuntuu pahalta putstata sitä kovin kovasti, ja ne möhnät ei oikein irtoo siitä kun on niin kuiva :/ Jospa se täti neuvoo tänään. Mietityttää kanssa että antaako se piiskaa kun tuolta sormien välistä voi löytyä kaikkea mielekästä ja mustaa :D On niin PIRUN vaikee putsata täydellisesti esim. kaulaa ja nyrkkejä, saati kainaloita!! Tänään pitää käydä kylvyssä.. Josta tulikin mieleen, että ihan kamalan vaikee ilman ammeen jalkoja! Jos se on lattialla, niin siihenhän meinaa kuolla jos haluais kylpeä enemmän kun kolme sekunttia ja jos amme on pyykkikorin päällä ja mies pitelee viel varuilta sitä, se on silti vähän liian alhaalla.. Pitää kehitellä joku viritys siihenkin :)



Liikkeellä olosta oli puhetta ollut. Me jouduttiin käymään kaupassa heti matkalla latokselta kotiin, ja mikäs siinä. Prismassa ostettiin ruuat pikaseen, samalla otin siteitä ja rintakumit.. Sitten ollaan autoiltu jonkin verran jos asioita, ja keskustassa vaunuteltu. Keskustan ruokakaupat myös rintarepussa ollen. Ei kyllä läheskään joka päivä ulkona oo käyty, on nimittäin noi sateet ikäviä :/ Mut muuten kyllä toimii ku nuijanukutus, Panu on jo hississä taju kankaalla.



Kannatan viikkopinoja :) Ihanaa jos alkaa pikkuisen jotain rytmiä löytyä päiviin, niin kerkee teitä piinata enempi >:)



-Pals ja Panu 10 pv

[size=2][color=FF3030]Tässä pinossa vaihtavat kuulumisia vauva-arjen iloista ja suruista kesäheinät eli ne, joiden laskettu aika oli kesä-heinäkuun -07 vaihteessa (21.6.-10.7.)



[color=FF3030][size=2] Jo synnyttäneet:



[size=2][color=0000EE]25.4.

Oona1975, (30+3); tyttö 1225 g, 39 cm



23.5.

Äp81, poika 1925 g, 44 cm



24.5.

joors1, (35+3); poika 2390 g, 46 cm



11.6.

Cityäippä, (36+2); poika 3185 g, 50 cm



13.6.

Fiikus77, 13.6. ; poika 2840 g, 46 cm



19.6.

Senniina, (38+6); tyttö 3730 g, 50 cm

Sannnis, poika

Elisabet73, (37+6); tyttö 3422 g, 49 cm



20.6.

Hemppu79, (38+3); tyttö 3990 g, 51 cm



21.6.

Miiu77, (40+0); poika 3895 g, 51 cm



23.6.

Koala-72, (39+3); poika 3390 g, 49 cm



25.6.

-Veruska-, (39+3); tyttö 2826 g, 49 cm

kihara-74, 25.6. klo 15.10; tyttö 4400 g, 54 cm



26.6.

claudiina@, tyttö 3210 g, 50 cm

jiippi, (39+5); poika 3630 g, 50.5cm



27.6.

Misti, (38+5); tyttö 3430 g, 50 cm



28.6.

Kuutar78, (39+6); poika 3620 g, 51 cm



29.6.

pals, 29.6. (40+0); poika 3630 g, 51 cm

peetta, 29.6. (40+0); poika 3435 g, 50 cm



30.6.

anjuusa, (39+3); poika 3350 g, 50 cm



1.7.

ElluP, (39+3); poika 3525 g, 51 cm

AMS74, (40+3); tyttö 3580 g, 50 cm

@nikki, (40+6); poika 2625 g, 49 cm



2.7.

Amalia-Joel, (39+3); tyttö 3770 g, 50 cm



3.7.

peipposka80, poika 3255 g, 50 cm



4.7.

löllöriini, (40+1); tyttö 3775 g, 51.5 cm



6.7.

s@ri@, (40+0); tyttö 3950 g, 50 cm

En sitten ihan heti päässytkään jatkamaan :) Kumma, kuinka nää päivät vaan hujahtaa iltaan, ennen kuin edes huomaa.



Heti kärkeen paljon, paljon onnea vauveleista löllöriini ja s@ria! S@rialla oli kestänyt toimitus vähän kauemmin, mutta nyt siis olette onnellisesti kotona. Ja ihan taisitte osua siihen la-päiväänkin :) Utelen nyt sinultakin, että minkälaiset kokemukset sinulle jäi taysista?



Niin, noista isommista sisaruksista kyseli Senniina. Meillä on mennyt kyllä sekin paremmin kuin uskallettiin kuvitellakaan. Meillä vauvasta seuraava on siis 3v neiti, jonka reaktioita ei oikein etukäteen osannut edes ennustaa. Tyttö on kuitenkin ottanut pienen siskon hyvin vastaan. Välillä, kun vauva syö, hän kyllä yrittää esim. istua vauvan sitteriin tai hyppiä sohvalla, mutta tuo nyt on pientä. Kerran hän jopa lupasi, että " ei meidän sittenkään tarvi myydä vauvaa pois" :) Pääasiassa siis tykkää kovasti vauvasta ja on apuna hoitohommeleissa. Isommat lapset puolestaan vain " kilpailevat" siitä, kuka seuraavaksi saa vauvaa sylitellä. Minä kun olen pitänyt periaatteena, että nukkuvaa vauvaa ei häiritä ja ne valveillaolo ajat on kuitenkin vielä niin lyhyitä, että jos eivät isommat juuri silloin satu olemaan paikalla, niin sitten on odoteltava seuraavaa mahista :)



Pals, teillä on ainakin kasvettu hienosti! Meillä seuraava punnitus on keskiviikkona, joten silloin nähdään, mitä vaaka meidän neidille näyttää. Meillä pojat ovat olleet kovempia kasvamaan näin aluksi kuin nämä tyttöset, joten saa nähdä, kuinka paljon se paino on nyt noussut.



Nyt lähden kahvin keittoon. Tuppaa nämä iltapäiväkahvitkin olemaan nykyään ihan myöhässä, kun se aamu ja keskipäivä hujahtavat vaan johonkin...



Misti ja neito 12pvää

enpä ole kerinnyt koneelle..



30.6. klo02.37 (40+4) syntyi pieni poika 3028g ja 48cm synnytys oli helppo ja nopea.



ihanaa vauva arkea kaikille teille muillekkin toivoopi besero!

Pääsimmepäs tännekkin puolelle ilmottautumaan :) ihan ensin korjaus tuohon vauvan painoon, on lipsahtaneet teillä nuo pari numeroa väärään järjestykseen eli tyttö painoi 3590g.

Joo-o ja tuli tosiaan tuollainen pisemmän kaavan synnytys sitten koettua, kärvistelin tosiaan lapsiveden tihkumisen jälkeen epäsäännöllisissä supistuksissa about pari päivää ja torstaina alkoivat sitten supistukset napakoitua ja säännölistyä,mutta kotona olin perjantaiaamuun asti, seiskalta lähdin taysiin ja suppareita tuli 3-7 minsan välein ja kivut alkoivat olla aikasta " mukavia" , mutta kohdunsuu oli edelleen sen 4-5 senttiä, minkä edellispäivänäkin.

Siinä eivät sitten enää antaneet sitä cytotecia, oli kuulema parempi odotella omien supistusten kanssa. Odottelua jatkui sinne 16.00 ja tilnna kohdunsuulla sen 5 cm auki ja kivut äityivät, joten siirryin salin puolelle ja tehtiin suunnitelma että odotetaan pari tuntia ja sitten laitetaan puudutus ja tippa jos ei edelleenkään tapahdu, ja niinhän siinä kävi että vasta niiden jälkeen synnytys eteni loppuun, puudutuksen sain siinä hieman ennen 19.00 ja vauva syntyi tosiaan 20.15. Ponnistusvaiheen koin upeana vaikka tunnottomuus teki siitä tietyllä tavalla hassun tuntuisen verrattuna aikaisempiin. Kivuttomuus oli uusi kokemus ja minä sitten " puhaltelin" vauvan ulos 5 minuutissa.

Ei repeämiä, ei pukamia. Vauva oli ihan pirteä ja nyt tässä tosiaan tutustutaan toisiimme :) ja rauhalliselta vauvalta vaikuttaa neiti ainakin toistaiseksi. Ja



Misti kyseli taysista kommentteja, aika ennen synnytystä oli mielestäni ihan okei ja hoitajat kaikki ansaitsevat kiitoksen. Synnytyksen jälkeen sitten en ihan pitänyt kaikesta eteen tulleesta, eka yö vietettiin vauvan kanssa siinä päivähuoneessa heti osaston ulko-oven vieressä ja eipä se rauhallisin paikka ollut vasta synnyttäneelle ja aamulla vasta häiritsikin kaikki ohikulkevien meteli ym. ja kun mokomat hoitsut meinasivat aina unohtaa että olemme siellä ja oli välillä vähän orpo olo.

Itse sitten yritin vanhasta muistista kysellä mitä kaikkea pitää tehdä ja muistaa. Lauantaina sitten pääsimme iltapäivästä omaan huoneeseen, missä olimme hetken kahden ja illalla siihen saapui toinen synnyttänyt.Olin siis osastolla 2a. En ihan kovin hyvää arvosanaa antaisi tolle synnytksen jälkeiselle ajalle. Kiirusta tuntui olevan.



Senverran pitkä oli synnytys että tässä ollaan vielä aika väsähtänyttä mammaa, mutta kaikki hyvin ja vauvaa katsellessa lepää ja nauttii :)

Nyt olen ihan pihalla teidän muiden tapahtumista, palaan palstalle hieman toivuttuani. Terkkuja kaikille ja kiitoksia onnitteluista ja onnitteluja itseltäni muille vauvan saaneille.

[size=2][color=FF3030]Tässä pinossa vaihtavat kuulumisia vauva-arjen iloista ja suruista kesäheinät eli ne, joiden laskettu aika oli kesä-heinäkuun -07 vaihteessa (21.6.-10.7.)



Jo synnyttäneet:



[size=2][color=0000EE]25.4.

[color=CD2990]Oona1975, (30+3); tyttö 1225 g, 39 cm



[size=2][color=0000EE]23.5.

[color=CD2990]Äp81, poika 1925 g, 44 cm



[size=2][color=0000EE]24.5.

[color=CD2990]joors1, (35+3); poika 2390 g, 46 cm



[size=2][color=0000EE]11.6.

[color=CD2990]Cityäippä, (36+2); poika 3185 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]13.6.

[color=CD2990]Fiikus77, 13.6. ; poika 2840 g, 46 cm



[size=2][color=0000EE]19.6.

[color=CD2990]Senniina, (38+6); tyttö 3730 g, 50 cm

Sannnis, poika

Elisabet73, (37+6); tyttö 3422 g, 49 cm



[size=2][color=0000EE]20.6.

[color=CD2990]Hemppu79, (38+3); tyttö 3990 g, 51 cm



[size=2][color=0000EE]21.6.

[color=CD2990]Miiu77, (40+0); poika 3895 g, 51 cm



[size=2][color=0000EE]23.6.

[color=CD2990]Koala-72, (39+3); poika 3390 g, 49 cm



[size=2][color=0000EE]25.6.

[color=CD2990]-Veruska-, (39+3); tyttö 2826 g, 49 cm

kihara-74, 25.6. klo 15.10; tyttö 4400 g, 54 cm



[size=2][color=0000EE]26.6.

[color=CD2990]claudiina@, tyttö 3210 g, 50 cm

jiippi, (39+5); poika 3630 g, 50.5cm



[size=2][color=0000EE]27.6.

[color=CD2990]Misti, (38+5); tyttö 3430 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]28.6.

[color=CD2990]Kuutar78, (39+6); poika 3620 g, 51 cm



[size=2][color=0000EE]29.6.

[color=CD2990]pals, 29.6. (40+0); poika 3630 g, 51 cm

peetta, 29.6. (40+0); poika 3435 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]30.6.

[color=CD2990]anjuusa, (39+3); poika 3350 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]1.7.

[color=CD2990]ElluP, (39+3); poika 3525 g, 51 cm

AMS74, (40+3); tyttö 3580 g, 50 cm

@nikki, (40+6); poika 2625 g, 49 cm



[size=2][color=0000EE]2.7.

[color=CD2990]Amalia-Joel, (39+3); tyttö 3770 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]3.7.

[color=CD2990]peipposka80, poika 3255 g, 50 cm



[size=2][color=0000EE]4.7.

[color=CD2990]löllöriini, (40+1); tyttö 3775 g, 51.5 cm



[size=2][color=0000EE]6.7.

[color=CD2990]s@ri@, (40+0); tyttö 3590 g, 50 cm

En ole pysynyt ankarassa nettikirjoittelun vauhdissa mukana, mutta josko nyt saisin raapusteltua jotakin..



Minulla tuli kiloja 19 kg, joista aika pian synnytyksen jälkeen lähti 12 kg. Nyt pitäisi päästä siis 8 kilosta eroon, mutta en kyllä ota vielä mitään painetta aiheesta. Kai ne lähtee kun ankarasti imettää ja kuntouduttuani (tikit) normaalitilaan voin tehdä kunnollisia urheilupinnistelyjä. Olen menossa äiti vauva joogaan elokuussa. Ihan jänskää.



D-vitamiineista. Olen alkanut Jekovit-kuurin, näin alkuun 1 tippa päivässä. Apteekissa sanoivat, että devitol on öljypohjainen ja voi siis aiheuttaa vatsakipua. Jekovit puolestaan on vesipohjainen ja ei pitäisi aiheuttaa vatsakipua. En sitten tiedä mikä on totuus. Meidän tyttelillä on ollut nyt joitakin päiviä ilmeisesti hirveät vatsanvääänteet, kun on ollut sellaista jatkuvaa öhinää, murahtelua ja parkaisuja. Cuplatonitkin on jo käytössä joten en tiedä mitä kikkakolmosia voisin vielä käyttää.



Tässä seuraa vielä lopuksi synnytyssaagani, lukee ken jaksaa:



Sunnuntaina 17.6. alkoi liruttaa pikkuhiljaa jotain, jota epäilin lapsivedeksi. Koska en ollut varma asiasta, päätin odottaa maanantaiaamuun. Tilanne ei parantunut ja menin Naistenklinikalle. Luulin, että tämä ei ole vielä mitään merkittävää. Hops vaan - ja maanantaina 18.6. minun pittikin jäädä synnyttämään. En ollut ollenkaan varautunut henkisesti synnyttämään vielä (rv 37+5)!



Odottelin ip:n osastolla 42 tabun laiton jälkeen kouhdun avautumista kypsymistä, sekä niitä supistuksia. Illalla klo 20 minut (onneksi) siirrettiin synnytyssaliin, koska tiöanne oli kehittynyt suotuisasti ja lapsiveden tihuttuuttelua oli ollut niin pitkään. Klo 21 puhkaistaan kalvot ja sain samalla supertipan: kahta penisilliiniä, oksitosiinia ja suolaliuosta. Sitten alkoikin tositoimet eli mojovat supistukset. Aika pitkään eli puoleen yöhön pärjäsin ilokaasulla (oli muuten aika mahtavaa ainetta...). Sitten sain epiduraalin, joka vei kaikki kivut. Jossain vaiheessa oli se mahdollisuus, että lapsi syntyisikin keisarinleikkauksella, lähinnä joiden sydänäänten notkahdusten ja vauvan ph-arvojen takia.



Onneksi kaikki kuitenkin eteni hyvin ja pääsin ponnistamaan klo 03.00. Ponnistaminen ei juurikaan sattunut, ei tuillut hiki, enkä karjunut. Tyttö syntyi klo 03.17 ja olin aivan voimieni tunnossa synnytyksen jälkeen.



Istukasta jäi pala kohtuun, joten jouduin nukutukseen ja kaavintaan. Samalla tikattiin repeytynyt väliliha.



Olen synnytykseen tyytyv' inen, koska miekestäni se sujui hyvin, en joutunut kärsimään erityisesti ja henkilökunta oli mukavaa. Aika huippukokemus oman elämäni varrella. Voisin siis synnyttää vielä toistekin...



Elisabet ja tytteli melkein 3 vkoa

Siis kaikki aika jonka olin sairaalassa ennen syntymää, vietin sitten osastolla 4a eli useampana päivänä, yöt kotona. En edes muista nyt mitä tapahtui minäkin hetkenä, nuppi ihan vielä pökerryksissä kaikesta.

Mistille vaan korjaus tekstiini, että toi aika 4a.lla oli paljon rauhallisempaa kuin 2a.lla. Tosin jos olisin siellä ollut huoneessa koko ajan, olisi voinut jäädä hieman eri fiilis.



okei, jatkoja ja vauvantuoksuisia hetkiä :)

Minä myös koin synnyttäneiden osastolla olon tällä kertaa tosi levottomana aikana. Käytävällä en joutunut olemaan, mutta moni muu joutui :( Kätilöt tulivat ja menivät koko ajan, vuorokaudenajasta riippumatta, eikä edes yöllä esim. hiljennetty ääntä, vauhdista puhumattakaan. Kukaan ei muuten muakaan " opastanut" osaston tavoille, vaan kai he ajattelivat, että konkari jo itsekin tietää. On vaan niin eri käytäntöjä eri osastoilla ja viime kerran jälkeen oli jotkut systeemit muuttuneet ihan kokonaan. Enhän koskaan ennen ole esim. ollut sellaisella rempatulla osastolla. Onneksi olin heti synnytyksen jälkeen hyvässä kunnossa, jos väsymystä ei lasketa, ja pystyin itsekin ottamaan asioista selvää.



No, tää nyt oli tällaista paatosta taas, onhan meillä kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä hoito täällä Suomen maassa :)



Minä, taaaas.....

Pikaisesti yritän ehtiä jatkaa siitä isompi lapsi - vauva -teemasta.



Meilläkin kaikki on sujunut kohtuu hyvin tuon lokakuun alussa 4 v täyttävän pojan ja Konsta-Öttiksen kanssa. Isoveli rakastaa selvästi pikkuveljeään, halailee ja pussailee ja aluksi kävi öisinkin katsomassa, että mitä vauva tekee ;).

Mustasukkaisuuttakin on kuitenkin ilmassa. Se ei kohdistu suoraan vauvaan vaan näkyy huomionhakemisena kaikilla mahdollisilla (ja yleensä niillä ei-niin-suotavilla) keinoilla meiltä vanhemmilta. Elmo on muutenkin vilkas menijä ja nyt välillä tuntuu, että vilkautta on reippaasti yli sallitun rajan. Usein iltaisin mietin, olenko koko päivänä sanonut pojalle muuta kuin ei, älä, lopeta, älä huuda jne. Ja sitten on huono mieli itselläkin, kun kuitenkin tietää, mistä käytös johtuu.



Eka traumahan (sekä äidille että pojalle) tuli jo sairaalassaolo ajasta. 6 päiväähän me siellä Konstan kanssa olimme ja emme ole esikoisen kanssa vielä koskaan olleet niin pitkään erossa toisistamme kerralla. Sitä ikävää sitten poika myös purki, kun kotiin pääsimme. Toinen oli ihan selvästi ulalla itsekin, kun toisaalta oli tietysti tosi onnellinen, että tulimme kotiin vauvan kanssa ja toisaalta hänen teki varmaan mieli huutaa, että miksi sä olit niin kauan poissa.



Onneksi meillä mies on nyt lomalla joten sekä esikoinen että Konsta saavat omaa jakamatonta huomiotaan. Näin kesällähän tuo vanhempi asuisi tuolla pihalla ja he ovatkin isänsä kanssa tosi paljon yhdessä ulkona. Minäkin sinne pääsen aina silloin tällöin imetysten välillä piipahtamaan ja sitten käymme paljon esikoisen kanssa yhdessä kahdestaan ostoksilla tai tekemässä jotain kivaa. Huomenna on esimerkiksi vuorossa parturikäynti ja sitten Kauppatorille jätskille.



Mutta en kyllä millään pärjäisi, jos mies olisi jo töissä! Ihan jo tuon sektiohaavan paranemisen (nostelu/kantamiskielto) takia ja ajan jakamisen vuoksi.



Asiasta viidenteen, mitä olette mieltä seuraavasta värssystä ristiäiskutsuun:



" On syttynyt sydän pieni, on elämä alkanut. On kastetta vailla vielä, nyyttimme pieni nyt. Sen tuletko kanssamme jakamaan ja nimen pienelle antamaan?"



Löysin sen tuolta toiselta palstalta ja siinä siitä puhuttiin kummiksi pyytämis -runona. Sopisi mielestäni paremmin juuri kutsuun vai mitä te olette mieltä?



Enpä minä osaa ollenkaan kirjoittaa lyhyesti... onneksi maitovahti taas kutsuu :). Syödäänkö teillä muillakin tosiaan reilun kahden tunnin välein jatkuvasti vai onko tämä meidän konstaapeli joku syöppö ?!



-CÄ ja Konsta-

haa, olimme samaan aikaan NKL:lla. Tai kotiinhan me pääsimme ensin jo silloin sunnuntaina 17.6., mutta palasimme valohoitoon vielä yhdeksi yöksi 19.6. Me olimme osastolla 51, missäs te? Törmättiinköhän ;)?



-CÄ-

kommenteista kysymyksiini:-) Itsekin oletan, että kilot pikkuhiljaa lähtee imetyksen ja lenkkeilyn myötä. Esikoisen jälkeen ne lähti niin helposti. Muistan kuitenkin olleeni niin sumussa, että syöminen aikalailla unohtui. Nyt ei ole unohtunut..



Mulla oli tosiaan viime viikko sellainen, että olin yksin 7v ja Ernestiinan kanssa. Mies on töissä klo 9.30-21. Esikoispoika on tietysti 7 vuotta tottunut olemaan keskipisteenä ja se tuo omat haasteensa. Hän myös pitää pikkusiskostaan ja tuo leluja katseltavaksi ym. Huomiota hänkin hakee tekemällä kaikkea, mistä pitää jatkuvasti kieltää ja se tuntuu kurjalta. Hän sanoi myös, että ei saa tarpeeksi huomioita ja leuka väpättäen kysyi, miksi vauva saa nukkua vieressä ja hän ei..



Kovasti on tyttö kakkinut tänään(kin). Vatsanväänteitä siis on, mutta en osaa niihin erityistä syytä sanoa. Tuskin kuitenkaan Devitol-tipat, koska annoin vasta 2 ja taitaa nekin tulla puklun mukana ulos. Onhan tämä sellaista laidasta laitaan ja tunteesta tunteeseen menoa. Välillä menee imetys ihan penkin alle, enkä aina ole varma, onko vauvalla nälkä vai ei. Pulkaaminen on mun mielestä lisääntynyt nyt parin päivän sisällä ja ilman nieleminen jatkuu edelleen. Hän tekee sitä, vaikka tissi ois suht löllökin. Kuuluu oikein sellanen gulpgulp, kun hän nielee ja imeminen monesti loppuu kauheaan yskimiseen ja kakisteluun. Plääh.



Meillä menee iltaisin vähän tiheämmin maitoa, mutta muuten pysyy se 3-4 tuntia syöttöjen välillä. Tänään on tosin ollut sellainen levottomien päiväunien päivä noitten kakkimisten ja ykäämisten takia.



Aika mukavastihan kesäheinillä kuulostaisi kuitenkin menevän vaavien kanssa, eikä kukaan taida olla sellaisessa totaalisumussa, kuten meikäläinen aikoinaan..



Lisäilen beseron tuonne listalle, jahkas saan aikaiseksi. Onnittelut!!

Ihan nyt pikasesti vaan tulin kyselemään et pulautteleeko teidän vaavit ja kuinka paljon? Tää meidän poika pulauttelee ihan hirveesti!!!Ihan kaaressa lentää. Ei auta vaikka olkapäällä pitää tunti tolkulla, eikä mikään muukaan asento auta. Ei se kyllä valita, siis itke. Joskus saattaa vähän mutristella. Äippä vaan on huolissaan kun ymppää lentää niin paljon... Painokin on noussut hyvin ja luulis et se itkis jos kovin ois kipee tai jäis nälkäseksi.



Peetta ja Juuso 10 vrk

Peetta; meilläkin pulautellaan :(. Ei vielä kaaressa lennä, mutta kyllä sitä tavaraa välillä runsaasti tulee. Esikoinen pulautteli myös aika paljon ja välillä myös noita kaariyrjöjä ja kävimme jopa lääkärissä asian tiimoilta. Lääkäri (yksityinen ja meillä vakuutus - saattoi vaikuttaa asiaan) olisi heti tehnyt refluksi -tutkimuksen (joku ihme letku vauvalle suusta mahaan, jolla tutkitaan ruoan takaisinvirtausta ja tämä letku olisi ollut vuorokauden ajan), mutta me emme siihen lähteneet, koska kuullosti niin rankalta. Vähitellen ylenmääräinen puklailu loppui ja koska meilläkin paino nousi vauvalla koko ajan emme olleet enää huolisamme.



Tässä asiaa pulauttelusta by sosiaali- ja terveysministeriö:



Pulauttelu

Pulauttelu on yleensä haitatonta ja se menee ohi, kun ruoansulatuskanavan sulkijalihakset kehittyvät ja mahan tilavuus kasvaa.



Pulauttelu on tavallista, kun lapsi syö ahneesti, rintamaitoa tulee vuolaasti, äidin rinnat ovat liian täydet tai lapsi nielee paljon ilmaa syödessään. Lapsen käsittely ja vaipanvaihto syötön jälkeen lisäävät osaltaan pulauttelua.



Pulauttelua helpottaa imetetyllä lapsella hyvä imetystekniikka sekä syvä imemisote ja pulloruokitulla lapsella rauhallinen syöttäminen, puolipysty syöttöasento sekä röyhtäyttäminen aterian lopussa tai tarvittaessa sen aikana. Myös syöttöjen tihentäminen kerta-annosten pienentämiseksi voi auttaa. Kyljellään nukuttaminen ja sängyn lievä kohottaminen pääpuolesta helpottavat. Joskus on tarpeen äidinmaidonkorvikkeen saostaminen apteekista saatavilla sakeuttamisjauheilla. Kiinteät soseet ja kiisselit vähentävät joillakin

lapsilla pulauttelua.



Jos pulauttelu on jatkuvaa, suihkuavaa oksentelua tai paino nousee huonosti, lääkärin tutkimus on tarpeen.



lähde: sosiaali- ja terveysministeriön ravitsemussuositus, julkaisuja 2004:11



-CÄ-

Onnittelut kaikille vauvatuneille =)



Kauheasti olette ehtineet kirjoitella! Mä en ehdi/jaksa ollenkaan :( Poika tuntuu ainoastaan huutavan ja syövän (vatsavaivoja Cuplatonesta huolimatta). Tänään käytiin neuvolassa, painoa oli nyt 3800g, eli parilla sadalla yli syntymäpainon.



Tossa listalla on virhe meidän osalla siinä, että poika syntyi 40+2, siinä alkuperäisessä LA-listassa meidän LA oli väärin...



Laitan paremmin kuulumisia kun ennätän, voi olla että menee aikaa; ollaan lähdössä maalle loppuviikosta, ehken sitä ennen ehdi...



Kuutar ja E-L. 12vrk