Kokemus curling vanhemman lapsena
Olin kuulemma helppo lapsi ihan pienenä. Ainakin eskari ikään asti olin iloinen enkä muista tunteiden hallinnan kanssa mitään vaikeuksia.
Äiti on myöhemmin kertonut että aina jos tuli joku pettymys, hän vei minut jonnekin kivaan paikkaan tai osti leluja hälventääkseen mun pettymyksen tunteita.
Kouluiässä mulla ei ollut mitään rajoja ja sain kaiken läpi huutamalla. Vihan tunteita tai pettymystä en oppinut kohtaamaan. Sain kaikkea sellaista mihin ei olisi ollut rahaakaan sillä raivosin niin kauan, että sain tahtoni läpi.
Koulusta lintsasin paljon ja onneksi teini-iässä läheinen puuttui asiaan ja tuki koulunkäyntiä, jotta valmistuin ammattiin.
Töitä en osannut hakea enkä saanut pidettyä työpaikkoja, koska lopetin heti kun hommat muuttuivat epämiellyttäväksi.
Summasummarum, olen tehnyt paljon töitä tunne puolella. Olen onnistunut pitämään työpaikan nyt viisi vuotta. Olen ollut 10 vuotta parisuhteessa ja omien tarpeiden ja tunteiden ilmaisu rakentavasti on ollut todella vaikeaa. Vielä nykyään ensimmäinen tunne joka nousee epämiellyttävissä tilanteissa on viha. Vielä 10 vuotta sitten paiskoin vihaisena tavaroita mutta nykyisin osaan tunnistaa mistä vihan tunne tulee (pettymys, suru, pelko), ja osaan kumppanillekin ihan rakentavasti vaan kertoa että olen nyt vihainen, eikä minun tarvitse pilata kenenkään muun päivää sen takia. Vielä viisi vuotta sitten olisin vaan tiuskinut ja raivonnut kun asiat eivät meneet kuten toivoin mutta nykyisin pystyn sanomaan nätisti, kuten toivoisin tai olisin toivonut.
Minulla on oma lapsi ja hän on kasvattanut minua valtavasti. Ihan ensimmäiset taaperon kiukuttelut nostivat minussa hermostuneisuutta, mutta enää lapsen pettymysraivarit eivät hetkauta yhtään. Olen asettanut lapselle rajat ja lapsi on oppinut että pettymyksiä tulee, joskus harmittaa ja elämä jatkuu silti.
Raivoamalla ei tule lapsi saamaan minulta mitään, kuten itse sain.
Varmasti minulla on vieläkin kasvettavaa ihmisenä, mutta valtavasti olen edistynyt tunnepuolella.
Mielelläni kuulen myös muiden kokemuksia curling vanhemmuudesta tai tietämistänne tapauksista.
Kommentit (11)
Täytyy lisätä vielä että olen törmännyt moneen kertaan tilanteeseen lasta hakiessa päiväkodin eteisessä, jossa jonkun lapsi kiukuttelee ja vanhempi maanittelee lapselle että kotona odottaa yllätys/ saat autossa herkkuja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täytyy lisätä vielä että olen törmännyt moneen kertaan tilanteeseen lasta hakiessa päiväkodin eteisessä, jossa jonkun lapsi kiukuttelee ja vanhempi maanittelee lapselle että kotona odottaa yllätys/ saat autossa herkkuja.
Ap
Kuulostaa siltä, että olet saanut riittävän hyvät eväät elämään, kun olet kuitenkin kyennyt oppimaan tunnetaitoja aikuisena?
Curling-vanhemmudessahan on kyse siitä, että lapsena mitätöidyt ja väkivallalla kasvatetut eivät halua siirtää tätä perintöä eteenpäin, mutta myöskään (ja varsinkaan) väkivallalla kasvattaminen ei opeta tunnetaitoja. Joten ei ole mistä ammentaa. Ei välttämättä edes sen vertaa mitä curlingilla kasvatetulla. Meillä on Suomessa vielä paljon painolastia historian vaikeista ajoista.
Onhan se tietysti hermoja raastavaa katsoa sivusta kun vanhempi pelkää oman lapsensa tunteita. Mutta sydäntä särkevää on sekin kun lapsia kohdellaan alentavasti ja häpäistään, ja kaikki ilo yritetään kitkeä pois. Tätäkin edelleen näkee. Tällä tavalla kasvatetaan tulevia curling-vanhempia. Keskitien löytyminen voi viedä useita sukupolvia. Kaikkein tärkeintä lapsille on kuitenkin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy lisätä vielä että olen törmännyt moneen kertaan tilanteeseen lasta hakiessa päiväkodin eteisessä, jossa jonkun lapsi kiukuttelee ja vanhempi maanittelee lapselle että kotona odottaa yllätys/ saat autossa herkkuja.
Ap
Kuulostaa siltä, että olet saanut riittävän hyvät eväät elämään, kun olet kuitenkin kyennyt oppimaan tunnetaitoja aikuisena?
Curling-vanhemmudessahan on kyse siitä, että lapsena mitätöidyt ja väkivallalla kasvatetut eivät halua siirtää tätä perintöä eteenpäin, mutta myöskään (ja varsinkaan) väkivallalla kasvattaminen ei opeta tunnetaitoja. Joten ei ole mistä ammentaa. Ei välttämättä edes sen vertaa mitä curlingilla kasvatetulla. Meillä on Suomessa vielä paljon painolastia historian vaikeista ajoista.
Onhan se tietysti hermoja raastavaa katsoa sivusta kun vanhempi pelkää oman lapsensa tunteita. Mutta sydäntä särkevää on sekin kun lapsia kohdellaan alentavasti ja häpäistään, ja kaikki ilo yritetään kitkeä pois. Tätäkin edelleen näkee. Tällä tavalla kasvatetaan tulevia curling-vanhempia. Keskitien löytyminen voi viedä useita sukupolvia. Kaikkein tärkeintä lapsille on kuitenkin rakkaus.
Varmasti on ylisukupolvinen ongelma. Toisaalta mulla on tuttu jonka vanhemmat ovat ihan täysipäisiä ihmisiä. Neljästä lapsesta kolme opiskelivat ja käyvät töissä. Yksi jätti koulut kesken ja elää vanhempien sijoitusasunnossa vanhempien rahoilla. Vanhempansa ovat maksaneet auton ja käyvät siivoamassa asunnon viikoittain samalla kun kolmekymppinen lapsi istuu tietokoneella.
Onneksi sain apua siinä teini- ikäisyyden kynnyksellä.
Muistan myös nuorempana, miten eräissä illanistujaisissa eräs ihan rauhallinen ja järkevän oloinen tyyppi sai mut tajuamaan että olen ihan saamarin itsekäs. Siitä lähti pyörä pyörimään ja pari vuotta heräilin öisin ahdistukseen kun en vielä tiennyt mitä mun pitäisi tehdä, että saisin itseäni niskasta kiinni.
Ap
"Jännästi" näissä pitkissä tarinoissa on aina nuo tuplaenterit kappalejaossa. Samalla lailla mitä chatgpt tekee.
Ap vastailee itse itselleen noita chatgpt copypasta tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy lisätä vielä että olen törmännyt moneen kertaan tilanteeseen lasta hakiessa päiväkodin eteisessä, jossa jonkun lapsi kiukuttelee ja vanhempi maanittelee lapselle että kotona odottaa yllätys/ saat autossa herkkuja.
Ap
Kuulostaa siltä, että olet saanut riittävän hyvät eväät elämään, kun olet kuitenkin kyennyt oppimaan tunnetaitoja aikuisena?
Curling-vanhemmudessahan on kyse siitä, että lapsena mitätöidyt ja väkivallalla kasvatetut eivät halua siirtää tätä perintöä eteenpäin, mutta myöskään (ja varsinkaan) väkivallalla kasvattaminen ei opeta tunnetaitoja. Joten ei ole mistä ammentaa. Ei välttämättä edes sen vertaa mitä curlingilla kasvatetulla. Meillä on Suomessa vielä paljon painolastia historian vaikeista ajoista.
Onhan se tietysti hermoja raastavaa katsoa sivusta kun vanhempi pelkää oman lapsensa tunteita. Mutta sydäntä särkevää on sekin kun lapsia kohdellaan alentavasti ja häpäistään, ja kaikki ilo yritetään kitkeä pois. Tätäkin edelleen näkee. Tällä tavalla kasvatetaan tulevia curling-vanhempia. Keskitien löytyminen voi viedä useita sukupolvia. Kaikkein tärkeintä lapsille on kuitenkin rakkaus.
Ja omankin vanhemman kasvatustyyli johtui varmasti nimenomaan niistä lapsuuden kotioloista.
Ap
Kyllä remmi olisi tehnyt ap:lle hyvää.
Niin pitikö ne vanhempasi sinua curling kivenä vai harjana siellä jäällä mistä sait traumoja?
Olen parisuhteessa kumppanin kanssa, joka on kasvanut curling-vanhempiensa hellässä (?) huomassa. Kuvailet entistä itseäsi niin kuin meillä on nyt: jatkuvia raivareita, tavaroiden heittelyä, ilkeitä sanoja ja syvää ahdistusta asettaessani rajoja minua koskevissa asioissa. Kyllästyy nopeasti, asiat jäävät siksi tekemättä ja pitkän aikaa meni siihenkin pitääkö hänen pyytää vanhempiaan avuksi joutuessaan itse yrittämään. Hänen vanhempansa, etenkin äiti, on kovin omistushaluinen ja he puuttuivat joka asiaan meillä.
Minulle tämä kaikki on uutta, koska minut on kasvatettu itsenäiseksi ja luottamaan itseeni. Vei pitkän aikaa ymmärtää, mistä kumppanillani oli syvimmiltään kyse.
Curling-vanhemmuudessa on myös sekin, että koska tunneilmaisua ei ole opittu kuin vain väistämällä hankalat tilanteet ja mistään ei osata puhua avoimesti ja suoraan, ei kunnioittamaan ulkopuolisia omaa lasta pelastaessa ikäviltä hetkiltä, niin on siksi hirvittävän vaikeaa selittää kumppanille miltä minusta tuntuu. Käytän tekoälyä apuna, jonka pyydän kääntämään mutkaisimmat ajatukseni lapsen kielelle. Niin olemme saaneet asiat keskenämme selvitettyä.
Curling-vanhemmuudessa myös aikuinen hakee turvaa lapsesta välttämällä vaikeat hetket lapsen kanssa. Kaikki pysyy tasaisen hyvänä, jos vain mahdollista, mutta siinä myös takertuu lapseensa. Itsenäistyminen ja irtautuminen voi olla vanhemmille vaikeaa, joka näkyy meillä puuttumisena meidän elämäämme ja tapoihin. Nyt puolisollani on tiukka kielto, ettei saa kertoa minua koskevista asioista enää sanaakaan. En tarvitse hänen vanhempiensa osallisuutta elämässäni enempää kuin on pakko. Rajojen kunnioittaminen on koko perheelle hyvin vaikeaa ja arvelen sen johtuvan siitä, että jos he uskovat toimivansa oikein pelastamalla lapsiaan ei mikään voi mennä silloin väärin- olipa se kuinka hankalaa silloin muita kohtaan. Siksi puolisoni vanhemmat ovat nyt katkaisseet välini minuun, vaikka kyse oli ainoastaan tahdostani saada elää elämääni rauhassa. En halua sotkea puolisoni välejä lähiomaisuunsa, mutta joskus se on vaikeaa vaatien minulta melkoista itsehillintää.
Vierailija kirjoitti:
"Jännästi" näissä pitkissä tarinoissa on aina nuo tuplaenterit kappalejaossa. Samalla lailla mitä chatgpt tekee.
Mä jaan kappaleet kirjoittaessa, jotta niitä olisi helpompi lukea. Tämä ei ole word, enkä kirjoita ammattimaisesti, joten siksi tuplaenter.
Ap
No voi pska! Mikä idiootta