Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni maailma ilman Jumalaa on järjetön ajatus.
03.05.2026 |
Että kaikki olisi vain kaaottista sattumaa, eikä millään lopulta olisi mitään väliä. Vaikka eläisit vain itsellesi ja siinä sivussa vahingoittaisit muita, olisiko silläkään sitten mitään väliä?
Kommentit (1245)
Yksi mun uskovainen ystävä opiskeli yliopistossa teologiaa ja sen seurauksena päätti erota kirkosta, kun ei enää uskonut Jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.
En ota kantaa onko olemassa vai ei, mutta tuo argumentti on yleensä se kaikkein vähäpätöisin kun oikeasti lähdetään perkamaan ja mikä tulee hyvin usein esille juuri ihmisten seurassa, ketkä eivät ole perehtyneet asiaan tai itseensä ollenkaan. Vähän sama kuin luonnon ottaisi esimerkiksi ja sanoisi, että sekin on vaan paha, koska sielä kuolee eläimiä, vaikka oikeasti kaikki tukee toisiaan ja elää toisista. Kaikista asioista löytyy tarkoitus ja kehittymisen mahdollisuus, oli ne sit kuinka negatiivisia tahansa. Eihän ihminen edes kehittyisi, jos kaikki olisi vaan kokoajan mahtavaa. Ja se kehittyminenhän on se koko homman pointti, tulla itse siihen "jumalan" asemaan ymmärryksen kanssa ja sen valon kanssa mitä se ymmärrys tuo mukanaan.
Mikä tarkoitus on sillä että perheestä kuoli toinen vanhemmista ja pienet lapset? Tai kehittymisen mahdollisuus?
Arvasin että joku alkaa viilaamaan näillä lapsellisilla. Leikitään että kylässä on 20 ihmistä, niistä 1 menehtyy. Sehän on surullinen tapahtuma, mutta se on aivan järjetön mahdollisuus näiden 19 tutki mitä siinä tapahtui ja sitä kautta kehittää omaa ymmärrystään asioista ja laajentaa omaa tietoisuutta ja tunnemaailmaa ja ihan kaikkea olemassa olevaa sen myötä yhdessä. Kysytään toiste päin, mitä ideaa olisi jos kaikki vaan syntyisi tänne porealtaaseen vinkkupullo kädessä ja miljoonatriljoonaa euroa tilillään ja kukaan ei kuolisi eikä mitään tapahtuisi. Mikä pointti sillä olisi?
Ja noiden asioiden välissähän ei ole yhtään mitään? Minusta taas on lapsellista väittää että kaikella olisi tarkoitus, varsinkaan kun ei osaa edes perustella sitä tarkotusta.
No mitä sielä välissä on? Eikä millään välttämättä ole mitään tarkoitusta, sitähän meistä ei kukaan osaa sanoa, mutta en vain itse ymmärrä tota argumenttia ollenkaan, että joku kuolee niin se automaattisesti poistaa mahdollisen "jumalan" olemassa olon.
Mitä ihmettä selität? Eihän tässä ollut kyse siitä onko jumalaa vai ei vai siitä, että onko kaikella tarkoitus vai ei.
Ja että mitäkö siellä välissä on? Etkö ihan oikeasti keksi mitään, mitä voisi olla helpon luksuselämän ja kuoleman välissä?
Vastailet vain vastakysymyksillä ilman mitään perusteluja millekkään. Tuo koko ketju lähti liikenteeseen siitä, että joku yritti poistaa mahdollisen jumalan tai tarkoituksen olemassa olon sillä, että joku kuoli. Viitaten siis siihen, että mitä tarkoitusta on kuolemalla. Itse voisin luetella vaikka kuinka monia tarkoituksia kuolemalle. En lähtökohtasestikkaan edes katso kuolemaa negativiisena asiana, vaan osana kokonaisuutta, mikä luo olemassa olollaan syvempää käsitystä elämään. Se, että maailmassa tapahtuu kauheita asioita, ei poissulje ideaa "jumalasta", itseasiassa se vaan kasvattaa sitä kun oikein aletaan miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät usko mihinkään ihmistä ylempään voimaan, joka olisi jollain tapaa hyvin tietoinen koko maailmankaikkeudesta, uskovat sen sijaan, että tiede on kaikkitietäväinen ja ihminen hallitsee luontoa. Heillä on siis hyvin ihmiskeskeinen ja samalla ylimielinen käsitys, joka nostaa ihmisen kaiken yläpuolelle vain siksi, että ihmisillä on tiede.
Tiede ei ole perimmäinen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
René Descartes ranskalainen merkittävä matemaatikko ja yksi modernin filosofian perustajista. Hänet tunnetaan erityisesti rationaalisesta ajattelusta sekä kuuluisasta lauseestaan “ajattelen, siis olen” (cogito, ergo sum). Descartes pyrki rakentamaan tiedon täysin varmalle pohjalle käyttäen pelkkää järkeä.
Descartesin ajattelu Jumalasta liittyy läheisesti hänen filosofiseen projektiinsa. Hän aloitti epäilemällä kaikkea mahdollista, kunnes löysi yhden varman totuuden: koska hän ajattelee, hänen täytyy olla olemassa. Tästä hän lähti rakentamaan tietoa eteenpäin. Seuraava keskeinen askel oli Jumalan olemassaolon todistaminen. Descartesin mukaan ihmisellä on ajatus täydellisestä olennosta, eikä epätäydellinen ihminen voi itse olla tällaisen täydellisen idean alkuperä. Siksi tämän idean täytyy olla peräisin Jumalalta, joka siis on olemassa.
Jumalalla on Descartesin filosofiassa ratkaiseva rooli: Jumala on täydellinen eikä petä, joten ihminen voi luottaa selkeisiin ja kirkkaisiin ajatuksiinsa. Näin Jumala toimii totuuden takaajana ja tekee mahdolliseksi varman tiedon sekä tieteen. Ilman Jumalaa kaikki voisi olla harhaa tai petosta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Descartes ei tarkastellut Jumalaa vain uskonnollisena kysymyksenä, vaan filosofisena välttämättömyytenä. Jumalan olemassaolo oli hänen ajattelussaan perusta sille, että ihminen voi luottaa omaan järkeensä ja saavuttaa varmaa tietoa maailmasta.
Voi hönö miten ihmiskeskeisesti ajattelet. 🙄 "Täydellinen" tai "epätäydellinen" ovat vain ihmisen kehittämiä käsitteitä. Yritäppä ajatella laatikon ulkopuolelta ja ajattele universumia ilman ihmistä. Ei universumi tunne käsitteitä "täydellinen" tai "epätäydellinen". Asiat vain ovat universumissa, eikä siihen tarvita jumalia ja vastaavia.
...ja sitten täällä ilman-jumalaa-maailmassa ja tyhjän tarkoituksettomuuden keskellä on ihminen, joka rakastaa, vihaa, iloitsee, suree ja miettii elämän tarkoitusta ja jumaluutta?
On jotenkin jännä muuten, että kun aina uskovista sanotaan että me ollaan niin heikkoja, että me oltais keksitty Jumala auttajaksi oman elämän kurjuuksiin.
No - mitäs jos evotutkijoilla itsellään on ennakko-oletus ja arvomaailma että Jumalaa ei ole?
Mitä jos Jumala löytyisi (vaikka eihän Jumala luodussaan eli tutkittavassa asiassa sisällä ole, sama kuin leipuri olisi sama asia kuin leipomansa leipä), niin aiheuttaisiko se moraalista paniikkia?
"Apua, Jumala onkin olemassa. Mitähän se tykkää kun painoin viime yönä kaverin vaimoa tai huijasin verottajaa?"
Alkuliemi-evoluutiolle ei tarvitse olla vastuussa. Kätevää - mutta sitten Hitler ja Stalin pääsisi kuin koira veräjästä.
Btw, geologiaan passaisi oikein hyvin myös se, että maailmassa maakerrokset on ladottu nopeasti, vain tunneissa-päivissä. Kuten maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen takia. ;)
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun uskovainen ystävä opiskeli yliopistossa teologiaa ja sen seurauksena päätti erota kirkosta, kun ei enää uskonut Jumalaan.
Mihin niistä? Tunnistettuja jumalia on vähintäänkin noin 4000. Lisäksi siihen päälle jatkuvasti keksittävät uudet jumalat ja hindujen lukemattomat jumalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä miksi saisin tehdä mitä vain vaikka jumalia ei ole olemassa. Kaikki elävät olennot ovat tuntevia kuten minäkin ja olisi niille ikävää jos kohtelisin niitä huonosti.
Jaa. Minun mielestäni Jumala on täysin järjetön ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta jos täällä eläis vaikka hiiri-tai jänispopulaatiot jotka lisääntyneet eksponentiaalisesti, eli evoihmisten mukaan miljardeja vuosia :D
Ihan kiva että me kuollaan. Elossaolevilla on tilaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Yksi mun uskovainen ystävä opiskeli yliopistossa teologiaa ja sen seurauksena päätti erota kirkosta, kun ei enää uskonut Jumalaan.
Sellainen " uskovainen" joka luopuu uskosta, ei ole alunperinkään ollut pelastavassa, elävässä, uudestisyntyneessä uskossa! Ja tähän löytyy perusteet Raamatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kosmologit, tähtitieteilijät ja teoreettiset fyysikot ovat päinvastaista mieltä ja he jos jotkut ymmärtävät mitä todellisuus on.
Kannattaa kääntyä uskonasioissa pappien sijasta fyysikoiden puoleen.
Fyysikkona olen täyrin eri mieltä kanssasi ja niin muuten oli julkisesti muutama proffakin fyssan laitoksella.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät usko mihinkään ihmistä ylempään voimaan, joka olisi jollain tapaa hyvin tietoinen koko maailmankaikkeudesta, uskovat sen sijaan, että tiede on kaikkitietäväinen ja ihminen hallitsee luontoa. Heillä on siis hyvin ihmiskeskeinen ja samalla ylimielinen käsitys, joka nostaa ihmisen kaiken yläpuolelle vain siksi, että ihmisillä on tiede.
En minä ainakaan ihmiskuntaa jalustalle nosta, vaikka en jumalaan uskokaan. Tiede ei myöskään ole mielestäni kaikkitietäväinen. On ihan sallittua (tieteellekin) tunnustaa, ettei tiedä kaikkea. Uskovilla taas on pakonomainen tarve osoittaa, ettei kaikkea tarvitse tietää ja ymmärtää, koska jumala hoitaa tietämisen puolestamme. Kaikkitietävyys on siis nimenomaan heidän "juttunsa", vaikka vain välillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät usko mihinkään ihmistä ylempään voimaan, joka olisi jollain tapaa hyvin tietoinen koko maailmankaikkeudesta, uskovat sen sijaan, että tiede on kaikkitietäväinen ja ihminen hallitsee luontoa. Heillä on siis hyvin ihmiskeskeinen ja samalla ylimielinen käsitys, joka nostaa ihmisen kaiken yläpuolelle vain siksi, että ihmisillä on tiede.
Höpönpöpön, ihan tuhaa yrität nyt oikaista ja asetella näitä vastakkain. En ainakaan itse usko mihinkään tuollaiseen voimaan, tai jumalaan, mutta kai se on yleisesti kaikille aika selvää, että ihminen ei hallitse luontoa. Oikeastaan ihminen on luonnon edessä aika voimaton. Tieteeseen uskon niiltä osin kuin se on todistettavaa ja tutkittua tietoa, tiede on saanut aikaan paljon hyödyllistä.
Kaikki on suhteellista. Dinot olivat vallan päällä täällä maan päällä 140 miljoonaa vuotta... Me ihmiset olemme pelkkiä hyttysenkakkoja valtameressä siinä valtapelirinnastuksessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään syytä miksi saisin tehdä mitä vain vaikka jumalia ei ole olemassa. Kaikki elävät olennot ovat tuntevia kuten minäkin ja olisi niille ikävää jos kohtelisin niitä huonosti.
Mutta tehän olette samalla relativisteja.
Eli kaikki totuudet on samanarvoisia.
Joku Breivik voisi olla ihan eri mieltä - se sen mielipide olisi siis samanarvoinen sun mielipiteen kanssa?
Ja tsori, luonto ei ole sun kans samaa mieltä. Kettu surmaa jänön tosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerintä mitä voi toiselle ihmiselle sanoa on se että kaikella on tarkoitus, varsinkin jos joku on menettänyt läheisensä.
Kaikella on ja ei ole tarkoitusta.
Jumalan tahto ja tarkoitus ei ole koskaan että joku kuolee vaikka synnin seurauksena eli esim. huumeiden yliannostukseen, ja suurin osa hyökkäyssodan uhrien kuolemista ei ole Hänen tahtonsa.
Hän antaa ihmisen rellestää tietyissä rajoissa
Mutta sitten ns.normaaleissa kuolemissa ja ylipäätään kaikissa kuolemissa: Jumala antaa elämän, ja ottaa sen. Koska Hän voi.
Ja välillä se tapahtuu 89-vuotiaalle vanhukselle, välillä 2-vuotiaalle.
Ihan kuin poliitikon vastaus, paljon sanoja, mutta ei oikeastaan sanota mitään.
Tai sitten et vaan osaa etsiä vastausta tekstistä. :)
Joskus oikea vastaus on moniosainen.
Occamin partaveitsen mukaan yksinkertaisin selitys on että viestisi on yksinkertaisesti pelkkää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
René Descartes ranskalainen merkittävä matemaatikko ja yksi modernin filosofian perustajista. Hänet tunnetaan erityisesti rationaalisesta ajattelusta sekä kuuluisasta lauseestaan “ajattelen, siis olen” (cogito, ergo sum). Descartes pyrki rakentamaan tiedon täysin varmalle pohjalle käyttäen pelkkää järkeä.
Descartesin ajattelu Jumalasta liittyy läheisesti hänen filosofiseen projektiinsa. Hän aloitti epäilemällä kaikkea mahdollista, kunnes löysi yhden varman totuuden: koska hän ajattelee, hänen täytyy olla olemassa. Tästä hän lähti rakentamaan tietoa eteenpäin. Seuraava keskeinen askel oli Jumalan olemassaolon todistaminen. Descartesin mukaan ihmisellä on ajatus täydellisestä olennosta, eikä epätäydellinen ihminen voi itse olla tällaisen täydellisen idean alkuperä. Siksi tämän idean täytyy olla peräisin Jumalalta, joka siis on olemassa.
Jumalalla on Descartesin filosofiassa ratkaiseva rooli: Jumala on täydellinen eikä petä, joten ihminen voi luottaa selkeisiin ja kirkkaisiin ajatuksiinsa. Näin Jumala toimii totuuden takaajana ja tekee mahdolliseksi varman tiedon sekä tieteen. Ilman Jumalaa kaikki voisi olla harhaa tai petosta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Descartes ei tarkastellut Jumalaa vain uskonnollisena kysymyksenä, vaan filosofisena välttämättömyytenä. Jumalan olemassaolo oli hänen ajattelussaan perusta sille, että ihminen voi luottaa omaan järkeensä ja saavuttaa varmaa tietoa maailmasta.
Voi hönö miten ihmiskeskeisesti ajattelet. 🙄 "Täydellinen" tai "epätäydellinen" ovat vain ihmisen kehittämiä käsitteitä. Yritäppä ajatella laatikon ulkopuolelta ja ajattele universumia ilman ihmistä. Ei universumi tunne käsitteitä "täydellinen" tai "epätäydellinen". Asiat vain ovat universumissa, eikä siihen tarvita jumalia ja vastaavia.
...ja sitten täällä ilman-jumalaa-maailmassa ja tyhjän tarkoituksettomuuden keskellä on ihminen, joka rakastaa, vihaa, iloitsee, suree ja miettii elämän tarkoitusta ja jumaluutta?
On jotenkin jännä muuten, että kun aina uskovista sanotaan että me ollaan niin heikkoja, että me oltais keksitty Jumala auttajaksi oman elämän kurjuuksiin.
No - mitäs jos evotutkijoilla itsellään on ennakko-oletus ja arvomaailma että Jumalaa ei ole?
Mitä jos Jumala löytyisi (vaikka eihän Jumala luodussaan eli tutkittavassa asiassa sisällä ole, sama kuin leipuri olisi sama asia kuin leipomansa leipä), niin aiheuttaisiko se moraalista paniikkia?
"Apua, Jumala onkin olemassa. Mitähän se tykkää kun painoin viime yönä kaverin vaimoa tai huijasin verottajaa?"
Alkuliemi-evoluutiolle ei tarvitse olla vastuussa. Kätevää - mutta sitten Hitler ja Stalin pääsisi kuin koira veräjästä.
Btw, geologiaan passaisi oikein hyvin myös se, että maailmassa maakerrokset on ladottu nopeasti, vain tunneissa-päivissä. Kuten maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen takia. ;)
Sanoit: "ja sitten täällä ilman-jumalaa-maailmassa ja tyhjän tarkoituksettomuuden keskellä on ihminen, joka rakastaa, vihaa, iloitsee, suree ja miettii elämän tarkoitusta ja jumaluutta?"
Juuri näin, tämä vaikuttaa todennäköiseltä, muusta ei ole todisteita. Miksi se on mielestäsi niin vaikea hyväksyä? Tunteet ovat jääneet nykyihmisille luonnonvalinnan ja evoluution myötä, koska ne ovat palvelleet sosiaalista käyttäytymistä. Eräs monista syistä, miksi olemme sitä mitä me juuri nyt olemme; eli tietoinen ja sivilisaation kehittänyt selkeästi maapallon älykkäin laji. Tunteettomat ihmislajit eivät ole menestyneet yhtä hyvin ja olemme itse siitä elävä todiste; niitä ei ole olemassa massoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät usko mihinkään ihmistä ylempään voimaan, joka olisi jollain tapaa hyvin tietoinen koko maailmankaikkeudesta, uskovat sen sijaan, että tiede on kaikkitietäväinen ja ihminen hallitsee luontoa. Heillä on siis hyvin ihmiskeskeinen ja samalla ylimielinen käsitys, joka nostaa ihmisen kaiken yläpuolelle vain siksi, että ihmisillä on tiede.
Tiede ei ole perimmäinen totuus.
Ei se sellaisena esiinnykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä että evoluutio olisi muka osannut suunnitella urospuoliselle eläimelle vastakappaleen lisääntymiseen. Ja se vastakappale huitelee ensin toisella puolella metsää ennenkuin he keväällä kohtaavat.
Se tarvitsisi evoluutiolta suunnittelua "teen tämän yhden mutta se ei lisäänny vielä" ja "sitten toiseen paikkaan toisen, ja ne yhtyy".
Ei. Vaan jos olisi evoluutio ilman Jumalaa, niin se menisi kuin juna siten, että kaikki elukat olisi kaksineuvoisia hermafrodiitteja.
Voi hyvänen aika. Ei sukupuolet eri aikaan ole kehittyneet.
Niiiiin....?? Sähän oikein vahvistat evoteorian hulluuden.
Evoluution ois pitäny samanaikaisesti kehitellä "uroksen vehkeet" ja "naaraan vehkeet."
Ois aika hiljaista muuten eläinlajeilla tuo suvun jatkaminen :D
Sinä olet kyllä heittämällä tyhmin ihminen jonka kirjoituksia olen aikoihin lukenut.
Kunkin yhteiskunnan lainsäädäntö joka tapauksessa vaikuttaa ihmisiin ja heidän käytökseensä merkittävästi. Viime kädessä sieltä tulevat rajat, ettei mene ihan viidakon lakien mukaiseksi tämä elomme täällä maan päällä.
Se, että hiukkanen on superpositiossa ja romahtaa, kun sen tilaa tarkastellaan, ei tietenkään todista yhtään mitään mistään jumalista. Jumalasi tilalle voit samalla tavalla asettaa vaikka jumalien joukon, ketkä ovat asettaneet kvantifysiikan sääntöjä tuon kaltaisiksi. Tai kokonaisen jumalten sivilisaation.
Luojana voi toimia myös Allah, Baiame, sotka ja sen muna, naapurin Pentti tai sinä itse (muistisi vain menettäneenä ja unohtaneena sen, että luoja oletkin sinä itse).
Kaikki arviot maailman synnystä ovat tällöin absoluuttisen yhdenvertaisia, koska yhtäkään niistä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi. Tässä mielessä mikään yksittäinen väite ei ole erityisasemassa. Ei siksi, että kaikki olisivat yhtä totta, vaan siksi, ettei meillä ole mitään objektiivista tapaa erottaa niitä toisistaan todisteiden perusteella.