Mielestäni maailma ilman Jumalaa on järjetön ajatus.

Niin,jos jumalaa ei olisi, niin se olisi pakko keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Niin,jos jumalaa ei olisi, niin se olisi pakko keksiä.

Ja onkin keksitty vaikka kuinka moneen kertaan. Tosin viimeisten 1500 vuoden aikana entistä harvemmin, joten ehkä se keksimistarve on vähentynyt tieteellisen tutkimustiedon lisääntyessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järjetön ajatus, että Jumala muka olisi olemassa ja antaisi kaiken pahuuden vaan tapahtua esim. lapsille.

Aikuisten on ollut tarkoitus suojella lapsia. Kaikista ihmisistä ei ole siihen. Jumala ei estä jos joku suojelee ja arvostaa lapsia. Miksi ette ymmärrä että meille ihmisille on annettu iso vastuu. 

Aikuinen ei pysty estämään esim. tulivuorenpurkausta tai tsunamia. Se olisi jumalan hommaa, jonka jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tuo sinun vuodatuksesi on juuri sellaista uskonnollisen henkilön valtavan tunnepitoista hehkutusta, jonka tämä kokee jotenkin erityiseksi osoitukseksi oman uskontonsa aitoudesta. Ihan samaan hurmiotilaan ja jopa näkyjen äärelle todistetusti pääsee muissakin uskonnoissa, jos on sellaisesta kiinnostunut. (Paitsi teikäläiset tietenkin haluavat sitten väittää, että teidän uskontonne näyt ovat aitoja ja muiden vääriä.)

 

Sitten olemme me analyyttisesti ja järkevästi tähän maailmaan suhtautuvat ihmiset, jotka emme näe mitään tarvetta tällaiselle hehkutukselle ja koemme sen erityisen vieraannuttavaksi. Kyse on persoonallisuuden eroista, joiden mukaan jotkut ihmiset elävät ehdottomasti aina jonkun asian puolesta tai sitä vastaan. 

 

Ihmiset tekevät uskonnot. Kristinusko on vain yksi uskonto.

Olen joskus kirjoittanut tämän saman tällä palstalla:

Ei ole mahdollista että aamulla Jeesusta rakastava kristitty huomaa illalla päätyneensä mus-limiksi tai ateistiksi. 

 

Se taas on monta kertaa käynyt, että aamulla innokkaana mus-limina tai ateistina aloittanut löytää itsensä illalla kristittynä uskovaisena. 

(Ehkä ateistilla tosin menee siihen miettimiseen muutama viikko enemmän)

 

Koska heille tulee se hytinä "nyt löytyi Se Oikea."

...tuo ei siis päde nimikristittyyn (joka ei ole kristitty) tai maailmalliseen kristittyyn (Jeesuksen luota on myös mahdollista lähteä kauemmaksi, vaikken suosittele). 

He eivät koe Jeesuksen läheisyyttä. 

 

Mutta se kristitty joka on lähellä Jeesusta, on ihan in lööv, ja silloin ei mikään muu ismi pysty häntä kaatamaan. 

Tämä sinun ajatuksenkulkusi ei nyt ole ollenkaan looginen. Kai sentään ymmärrät, että ihan samalla tavalla se aamulla muslimi, illalla kristitty -tyyppi ei ole aamullakaan mikään kovin vakaumuksellinen muslimi? Ne kiihkeän vakaumukselliset teidän kaikkien uskontojen edustajat ja ateistit eivät illalla ole jo jonkun toisen maailmankatsomuksen harjoittajia. Pidempi kehityskulku toki voi olla uskonnosta luopumiseen.

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ja minäpä uskovaisena näen seurakunnan tällaisena. Ihmiset, jotka ovat löytäneet elämäänsä Herran. Se Herra ei ole mikään ihminen, joka ohjailee, vaan Jeesus, joka rakastaa (ja myös käskee). Nämä ihmiset kokoontuvat yhteen ja lukevat Raamattua, koskapa haluavat seurata Herraansa. Keskinäinen yhteys, on perhe, johon he saavat kuulua. Se on Jeesukseen uskovat kaikkina aikoina ja ksikissa maissa. Se on se suuri perhe, Jumalan perheväki, lauma jota Paimen johtaa.

Kun jokin katastrofi kohtaa vaikkapa kansaa, niin yhtäkkiä kirkot pullistelevat. Ihmiset etsivät lohtua. He tietävät saavansa sitä kirkosta. Sen sanoma kantaa yli rajan. 

Seurakuntaväki ,jolla on usko sydämessä, on valmistautunut. He pystyvät auttamaan niitä jotka nyt ovat valmiita kääntymään Jumalan puoleen. Heillä on mistä jakaa. Mutta se mitä he jakavat, on oikeasti heidän ulkopuoleltaan tulevaa, he itse ovat saaneet tulla siitä osallisiksi ja saavat nyt palvella muita. Tämäntyylisesti toimii Jumalan seurakunta, jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.

Kun luin tuota kirjoitustasi, niin tuli ihmetys, että ihanko oikeasti ajattelet, että kaikki on vain ihmisten juonimaa toimintaa. Että uskovaiset pahaa pahuuttaan punovat ansojaan viattomille ihmisparoille jotka sitten jotenkin aivopestyinä toistelevat joidenkin? kontrolloijien määräyksiä? 

Se, että uskovan elämään liittyy kontrollia, on positiivinen asia just siten, miten lapsenkin elämään on hyvä liuttyä kontrollia. Kasvattaja kontrolloi, ja uskovaisella se on Jumala. Ihminen on tilivelvollinen Jumalalle (ei toisille ihmisille).

Vierailija kirjoitti:

Niin,jos jumalaa ei olisi, niin se olisi pakko keksiä.

Ja niinhän se on keksittykin. Valitettavasti. Mikään pakko ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ei me kontrolloida, vaan halutaan toiset ihmiset Jumalan kontrollin - ja myös rakkauden ja armon alle.

Ja kyllä - oot läksysi oppinut.

- Jokainen ihminen on syntinen pienestä asti, vaikka lapset muutoin on taivaskelpoisia. Sen perisyntisyyden näkee jo 2-vuotiaassa uhmaikäisessä, joka osaa vaikka jo valehdella. Ei, en ajattele lapsia nähdessäni että "siinä yks syntinen kakara", vaan "ihana Ville/Maija siinä".

- Me voidaan hyvillä mielin luvata sitä Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Sitä riittää :)

Jokainen seurakuntalainen on vastuussa Jumalalle, vaikka jonkinlaista seurakuntakuria Raamatussa on.

Hierarkiaa ei ole, mitä nyt pastori ja vanhemmistoveljet nyt vetää seurakuntaa. Mutta jokaisella ihmisellä on oikeus tarvittaessa urputtaa heille, samanarvoisia kaikki ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ja minäpä uskovaisena näen seurakunnan tällaisena. Ihmiset, jotka ovat löytäneet elämäänsä Herran. Se Herra ei ole mikään ihminen, joka ohjailee, vaan Jeesus, joka rakastaa (ja myös käskee). Nämä ihmiset kokoontuvat yhteen ja lukevat Raamattua, koskapa haluavat seurata Herraansa. Keskinäinen yhteys, on perhe, johon he saavat kuulua. Se on Jeesukseen uskovat kaikkina aikoina ja ksikissa maissa. Se on se suuri perhe, Jumalan perheväki, lauma jota Paimen johtaa.

 

Kun jokin katastrofi kohtaa vaikkapa kansaa, niin yhtäkkiä kirkot pullistelevat. Ihmiset etsivät lohtua. He tietävät saavansa sitä kirkosta. Sen sanoma kantaa yli rajan. 

 

Seurakuntaväki ,jolla on usko sydämessä, on valmistautunut. He pystyvät auttamaan niitä jotka nyt ovat valmiita kääntymään Jumalan puoleen. Heillä on mistä jakaa. Mutta se mitä he jakavat, on oikeasti heidän ulkopuoleltaan tulevaa, he itse ovat saaneet tulla siitä osallisiksi ja saavat nyt palvella muita. Tämäntyylisesti toimii Jumalan seurakunta, jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.

 

Kun luin tuota kirjoitustasi, niin tuli ihmetys, että ihanko oikeasti ajattelet, että kaikki on vain ihmisten juonimaa toimintaa. Että uskovaiset pahaa pahuuttaan punovat ansojaan viattomille ihmisparoille jotka sitten jotenkin aivopestyinä toistelevat joidenkin? kontrolloijien määräyksiä? 

 

Se, että uskovan elämään liittyy kontrollia, on positiivinen asia just siten, miten lapsenkin elämään on hyvä liuttyä kontrollia. Kasvattaja kontrolloi, ja uskovaisella se on Jumala. Ihminen on tilivelvollinen Jumalalle (ei toisille ihmisille).

Aikuinen, eettisesti ja moraalisesti kypsä ihminen ei tarvitse minkäänlaista ulkopuolista jumalaa tai seurakuntaa kontrolloimaan itseään. Hän noudattaa maallisen yhteiskunnan lakeja, koska niin kuuluu tehdä, ja pyrkii toimimaan huomaavaisesti ja reilusti muita ihmisiä kohtaan, koska niin on oikein. Moni uskovainen on moraalisessa kehityksessään selvästi vielä lapsen asteella, jossa palkkiot ja rangaistukset ovat se, minkä voimin käytöstä säännellään.

Minulla on tästä erikoisesta ja kierosta ajattelusta esimerkki ikävän läheltä. Oma paljon minua vanhempi sisareni yritti vuosikymmeniä lyödä minuun ja muihin perheenjäseniimme leimaa siitä, ettemme olleet hänen tapaansa minkäänlaisia henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä. Hän korosti puheissaan meille täysin avoimesti ja toistuvasti, miten hän nimenomaan uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas me muut voisimme hetkellä minä hyvänsä rikkoa ihan maallisiakin lakeja, vaikkapa varastaa tai kiertää veroja. Mitään todisteita tai aiempia kokemuksiakaan hänellä ei tällaisesta ollut, mutta hän uskoi vankkumattomasti siihen, että vain uskonnon avulla ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä ja halu noudattaa sitä. Todennäköisesti näin hän uskoo edelleenkin, mutta en ole enää hänen kanssaan yhtään missään tekemisissä. Minun päätöksestäni. Vanhemmiten hän nimittäin alkoi myös levittää näitä käsityksiään minusta ja isästämme epärehellisinä ja vahdittavina ihmisinä mm. äitimme kuoltua vieraille lakimiehille ja muille ja toimi omaksi edukseen selkäni takana eri asioissa vedoten sukulaisillemme jatkuvasti siihen, että hän vain uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas minä en ole uskovainen jne. 

Tämä on se tausta, josta omat moraaliset ja eettiset pohdintani alun perin lähtivät, ja lopulta onnistuin niiden avulla lopullisesti vieroittautumaan kristinuskosta. Kiitos tästä kuuluu aivan ehdottomasti tälle viidesläiselle sisarelleni ja myös aivan tavallisten vanhempieni omille vanhoillislestadiolaisille sisaruksille, joissa on selvästi samaa henkeä. Vuosikymmeniä siihen meni, mutta nykypäivänä ymmärrän, että kyse on vain yhdestä uskonnosta muiden joukossa enkä todellakaan ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin joku, joka perustaa koko elämänkatsomuksensa pelolle ja palkkioille ja takertuu siihen, että hän kuuluu johonkin valittuun porukkaan, joka on muita ihmisiä ansioituneempi uskovaisuutensa takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ja minäpä uskovaisena näen seurakunnan tällaisena. Ihmiset, jotka ovat löytäneet elämäänsä Herran. Se Herra ei ole mikään ihminen, joka ohjailee, vaan Jeesus, joka rakastaa (ja myös käskee). Nämä ihmiset kokoontuvat yhteen ja lukevat Raamattua, koskapa haluavat seurata Herraansa. Keskinäinen yhteys, on perhe, johon he saavat kuulua. Se on Jeesukseen uskovat kaikkina aikoina ja ksikissa maissa. Se on se suuri perhe, Jumalan perheväki, lauma jota Paimen johtaa.

 

Kun jokin katastrofi kohtaa vaikkapa kansaa, niin yhtäkkiä kirkot pullistelevat. Ihmiset etsivät lohtua. He tietävät saavansa sitä kirkosta. Sen sanoma kantaa yli rajan. 

 

Seurakuntaväki ,jolla on usko sydämessä, on valmistautunut. He pystyvät auttamaan niitä jotka nyt ovat valmiita kääntymään Jumalan puoleen. Heillä on mistä jakaa. Mutta se mitä he jakavat, on oikeasti heidän ulkopuoleltaan tulevaa, he itse ovat saaneet tulla siitä osallisiksi ja saavat nyt palvella muita. Tämäntyylisesti toimii Jumalan seurakunta, jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.

 

Kun luin tuota kirjoitustasi, niin tuli ihmetys, että ihanko oikeasti ajattelet, että kaikki on vain ihmisten juonimaa toimintaa. Että uskovaiset pahaa pahuuttaan punovat ansojaan viattomille ihmisparoille jotka sitten jotenkin aivopestyinä toistelevat joidenkin? kontrolloijien määräyksiä? 

 

Se, että uskovan elämään liittyy kontrollia, on positiivinen asia just siten, miten lapsenkin elämään on hyvä liuttyä kontrollia. Kasvattaja kontrolloi, ja uskovaisella se on Jumala. Ihminen on tilivelvollinen Jumalalle (ei toisille ihmisille).

Aikuinen, eettisesti ja moraalisesti kypsä ihminen ei tarvitse minkäänlaista ulkopuolista jumalaa tai seurakuntaa kontrolloimaan itseään. Hän noudattaa maallisen yhteiskunnan lakeja, koska niin kuuluu tehdä, ja pyrkii toimimaan huomaavaisesti ja reilusti muita ihmisiä kohtaan, koska niin on oikein. Moni uskovainen on moraalisessa kehityksessään selvästi vielä lapsen asteella, jossa palkkiot ja rangaistukset ovat se, minkä voimin käytöstä säännellään.

 

Minulla on tästä erikoisesta ja kierosta ajattelusta esimerkki ikävän läheltä. Oma paljon minua vanhempi sisareni yritti vuosikymmeniä lyödä minuun ja muihin perheenjäseniimme leimaa siitä, ettemme olleet hänen tapaansa minkäänlaisia henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä. Hän korosti puheissaan meille täysin avoimesti ja toistuvasti, miten hän nimenomaan uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas me muut voisimme hetkellä minä hyvänsä rikkoa ihan maallisiakin lakeja, vaikkapa varastaa tai kiertää veroja. Mitään todisteita tai aiempia kokemuksiakaan hänellä ei tällaisesta ollut, mutta hän uskoi vankkumattomasti siihen, että vain uskonnon avulla ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä ja halu noudattaa sitä. Todennäköisesti näin hän uskoo edelleenkin, mutta en ole enää hänen kanssaan yhtään missään tekemisissä. Minun päätöksestäni. Vanhemmiten hän nimittäin alkoi myös levittää näitä käsityksiään minusta ja isästämme epärehellisinä ja vahdittavina ihmisinä mm. äitimme kuoltua vieraille lakimiehille ja muille ja toimi omaksi edukseen selkäni takana eri asioissa vedoten sukulaisillemme jatkuvasti siihen, että hän vain uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas minä en ole uskovainen jne. 

 

Tämä on se tausta, josta omat moraaliset ja eettiset pohdintani alun perin lähtivät, ja lopulta onnistuin niiden avulla lopullisesti vieroittautumaan kristinuskosta. Kiitos tästä kuuluu aivan ehdottomasti tälle viidesläiselle sisarelleni ja myös aivan tavallisten vanhempieni omille vanhoillislestadiolaisille sisaruksille, joissa on selvästi samaa henkeä. Vuosikymmeniä siihen meni, mutta nykypäivänä ymmärrän, että kyse on vain yhdestä uskonnosta muiden joukossa enkä todellakaan ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin joku, joka perustaa koko elämänkatsomuksensa pelolle ja palkkioille ja takertuu siihen, että hän kuuluu johonkin valittuun porukkaan, joka on muita ihmisiä ansioituneempi uskovaisuutensa takia. 

Kurjaa että siskosi käytti uskoa lyömäaseenaan. Usein semmoinen kertoo jonkinlaisesta rikkinäisyydestä tai uskosta tehdään sellainen suojakilpi, joka estää oikean itsereflektion. Se ihminen ei kohtaa aidosti itseä ja muita.  

Siinä taas olen eri mieltä, etteivätkö ihmiset tarvitsisi Jumalaa oikein tekemiseen. Tai usein lainkuuliaisilla ihmisillä toimii Jumalan antama omatunto, joka on kompassina, vaikka he eivät sitä itse tajua. 

Toki omatunto on mahdollista hiljentää, jokainen on siten tehnyt. 

Usko auttaa myös toimimaan myös oikein silloin, kun kukaan ei ole näkemässä tai kun pitäisi olla kunnollinen loppuun asti. Usein ns.vastuulliset ja kiltit ei-uskovat ihmiset alkavat pienen pintaraaputtelun jälkeen ja stressaavassa tilanteessa haukkumaan läheistään/naapuriaan/työkaveriaan, osallistumaan kiusaamiseen, huijaavat sellaisilla "hyväksyttävillä" tavoilla. Jeesus myös puuttui salaisiin sydämen synteihin ja ajatussynteihin - sydämestä kaikki lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ja minäpä uskovaisena näen seurakunnan tällaisena. Ihmiset, jotka ovat löytäneet elämäänsä Herran. Se Herra ei ole mikään ihminen, joka ohjailee, vaan Jeesus, joka rakastaa (ja myös käskee). Nämä ihmiset kokoontuvat yhteen ja lukevat Raamattua, koskapa haluavat seurata Herraansa. Keskinäinen yhteys, on perhe, johon he saavat kuulua. Se on Jeesukseen uskovat kaikkina aikoina ja ksikissa maissa. Se on se suuri perhe, Jumalan perheväki, lauma jota Paimen johtaa.

 

Kun jokin katastrofi kohtaa vaikkapa kansaa, niin yhtäkkiä kirkot pullistelevat. Ihmiset etsivät lohtua. He tietävät saavansa sitä kirkosta. Sen sanoma kantaa yli rajan. 

 

Seurakuntaväki ,jolla on usko sydämessä, on valmistautunut. He pystyvät auttamaan niitä jotka nyt ovat valmiita kääntymään Jumalan puoleen. Heillä on mistä jakaa. Mutta se mitä he jakavat, on oikeasti heidän ulkopuoleltaan tulevaa, he itse ovat saaneet tulla siitä osallisiksi ja saavat nyt palvella muita. Tämäntyylisesti toimii Jumalan seurakunta, jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.

 

Kun luin tuota kirjoitustasi, niin tuli ihmetys, että ihanko oikeasti ajattelet, että kaikki on vain ihmisten juonimaa toimintaa. Että uskovaiset pahaa pahuuttaan punovat ansojaan viattomille ihmisparoille jotka sitten jotenkin aivopestyinä toistelevat joidenkin? kontrolloijien määräyksiä? 

 

Se, että uskovan elämään liittyy kontrollia, on positiivinen asia just siten, miten lapsenkin elämään on hyvä liuttyä kontrollia. Kasvattaja kontrolloi, ja uskovaisella se on Jumala. Ihminen on tilivelvollinen Jumalalle (ei toisille ihmisille).

Aikuinen, eettisesti ja moraalisesti kypsä ihminen ei tarvitse minkäänlaista ulkopuolista jumalaa tai seurakuntaa kontrolloimaan itseään. Hän noudattaa maallisen yhteiskunnan lakeja, koska niin kuuluu tehdä, ja pyrkii toimimaan huomaavaisesti ja reilusti muita ihmisiä kohtaan, koska niin on oikein. Moni uskovainen on moraalisessa kehityksessään selvästi vielä lapsen asteella, jossa palkkiot ja rangaistukset ovat se, minkä voimin käytöstä säännellään.

 

Minulla on tästä erikoisesta ja kierosta ajattelusta esimerkki ikävän läheltä. Oma paljon minua vanhempi sisareni yritti vuosikymmeniä lyödä minuun ja muihin perheenjäseniimme leimaa siitä, ettemme olleet hänen tapaansa minkäänlaisia henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä. Hän korosti puheissaan meille täysin avoimesti ja toistuvasti, miten hän nimenomaan uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas me muut voisimme hetkellä minä hyvänsä rikkoa ihan maallisiakin lakeja, vaikkapa varastaa tai kiertää veroja. Mitään todisteita tai aiempia kokemuksiakaan hänellä ei tällaisesta ollut, mutta hän uskoi vankkumattomasti siihen, että vain uskonnon avulla ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä ja halu noudattaa sitä. Todennäköisesti näin hän uskoo edelleenkin, mutta en ole enää hänen kanssaan yhtään missään tekemisissä. Minun päätöksestäni. Vanhemmiten hän nimittäin alkoi myös levittää näitä käsityksiään minusta ja isästämme epärehellisinä ja vahdittavina ihmisinä mm. äitimme kuoltua vieraille lakimiehille ja muille ja toimi omaksi edukseen selkäni takana eri asioissa vedoten sukulaisillemme jatkuvasti siihen, että hän vain uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas minä en ole uskovainen jne. 

 

Tämä on se tausta, josta omat moraaliset ja eettiset pohdintani alun perin lähtivät, ja lopulta onnistuin niiden avulla lopullisesti vieroittautumaan kristinuskosta. Kiitos tästä kuuluu aivan ehdottomasti tälle viidesläiselle sisarelleni ja myös aivan tavallisten vanhempieni omille vanhoillislestadiolaisille sisaruksille, joissa on selvästi samaa henkeä. Vuosikymmeniä siihen meni, mutta nykypäivänä ymmärrän, että kyse on vain yhdestä uskonnosta muiden joukossa enkä todellakaan ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin joku, joka perustaa koko elämänkatsomuksensa pelolle ja palkkioille ja takertuu siihen, että hän kuuluu johonkin valittuun porukkaan, joka on muita ihmisiä ansioituneempi uskovaisuutensa takia. 

Kurjaa että siskosi käytti uskoa lyömäaseenaan. Usein semmoinen kertoo jonkinlaisesta rikkinäisyydestä tai uskosta tehdään sellainen suojakilpi, joka estää oikean itsereflektion. Se ihminen ei kohtaa aidosti itseä ja muita.  

 

Siinä taas olen eri mieltä, etteivätkö ihmiset tarvitsisi Jumalaa oikein tekemiseen. Tai usein lainkuuliaisilla ihmisillä toimii Jumalan antama omatunto, joka on kompassina, vaikka he eivät sitä itse tajua. 

Toki omatunto on mahdollista hiljentää, jokainen on siten tehnyt. 

 

Usko auttaa myös toimimaan myös oikein silloin, kun kukaan ei ole näkemässä tai kun pitäisi olla kunnollinen loppuun asti. Usein ns.vastuulliset ja kiltit ei-uskovat ihmiset alkavat pienen pintaraaputtelun jälkeen ja stressaavassa tilanteessa haukkumaan läheistään/naapuriaan/työkaveriaan, osallistumaan kiusaamiseen, huijaavat sellaisilla "hyväksyttävillä" tavoilla. Jeesus myös puuttui salaisiin sydämen synteihin ja ajatussynteihin - sydämestä kaikki lähtee.

Kyllä ihminen pystyy olemaan moraalisesti ja eettisesti kypsäksi kehittynyt ilman minkäänlaista kristinuskon jumalaa. Tällaisista ihmisistä on esimerkkejä muiden uskontojen piiristä ja myös sellaisista maailmankatsomuksista, joihin ei kuulu usko yliluonnolliseen. Samoin on esimerkkejä tosiaan ihmisistä, jotka käyttävät uskontoaan oman etunsa ajamiseen, oli se uskonto sitten mikä tahansa. Se, minkä uskonnon piiriin kuuluu tai kuuluuko minkään, ei kaikkien todistusaineistojen perusteella todellakaan ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se on asia jonka vain Jumala osaa."

 

Mutta se todistaa että jotain voi syntyä tyhjästä. Joten ei voi enää kysyä että miten ateistin mukaan maailmankaikkeus on voinut putkahtaa tänne tyhjästä. Se siis voi jos kerran jotain on mahdolista tulla tyhjästä.

Joo, mutta edelleen, aina ja ikuisesti ateisti ei osaa vastata kysymykseen: mikä on elämän ylläpitävä voima, kaiken tämän takana? Miks tää kaikki on alkanut? 

Ja tätä on tieteilijät pähkäilleet.

Tiede ei ota kantaa siihen onko Jumalaa olemassa. Joidenkin mielestä se vain on, joidenkin ei. Nähdään sitten kun tuomion hetki on kumpi oli oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ja minäpä uskovaisena näen seurakunnan tällaisena. Ihmiset, jotka ovat löytäneet elämäänsä Herran. Se Herra ei ole mikään ihminen, joka ohjailee, vaan Jeesus, joka rakastaa (ja myös käskee). Nämä ihmiset kokoontuvat yhteen ja lukevat Raamattua, koskapa haluavat seurata Herraansa. Keskinäinen yhteys, on perhe, johon he saavat kuulua. Se on Jeesukseen uskovat kaikkina aikoina ja ksikissa maissa. Se on se suuri perhe, Jumalan perheväki, lauma jota Paimen johtaa.

 

Kun jokin katastrofi kohtaa vaikkapa kansaa, niin yhtäkkiä kirkot pullistelevat. Ihmiset etsivät lohtua. He tietävät saavansa sitä kirkosta. Sen sanoma kantaa yli rajan. 

 

Seurakuntaväki ,jolla on usko sydämessä, on valmistautunut. He pystyvät auttamaan niitä jotka nyt ovat valmiita kääntymään Jumalan puoleen. Heillä on mistä jakaa. Mutta se mitä he jakavat, on oikeasti heidän ulkopuoleltaan tulevaa, he itse ovat saaneet tulla siitä osallisiksi ja saavat nyt palvella muita. Tämäntyylisesti toimii Jumalan seurakunta, jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.

 

Kun luin tuota kirjoitustasi, niin tuli ihmetys, että ihanko oikeasti ajattelet, että kaikki on vain ihmisten juonimaa toimintaa. Että uskovaiset pahaa pahuuttaan punovat ansojaan viattomille ihmisparoille jotka sitten jotenkin aivopestyinä toistelevat joidenkin? kontrolloijien määräyksiä? 

 

Se, että uskovan elämään liittyy kontrollia, on positiivinen asia just siten, miten lapsenkin elämään on hyvä liuttyä kontrollia. Kasvattaja kontrolloi, ja uskovaisella se on Jumala. Ihminen on tilivelvollinen Jumalalle (ei toisille ihmisille).

Aikuinen, eettisesti ja moraalisesti kypsä ihminen ei tarvitse minkäänlaista ulkopuolista jumalaa tai seurakuntaa kontrolloimaan itseään. Hän noudattaa maallisen yhteiskunnan lakeja, koska niin kuuluu tehdä, ja pyrkii toimimaan huomaavaisesti ja reilusti muita ihmisiä kohtaan, koska niin on oikein. Moni uskovainen on moraalisessa kehityksessään selvästi vielä lapsen asteella, jossa palkkiot ja rangaistukset ovat se, minkä voimin käytöstä säännellään.

 

Minulla on tästä erikoisesta ja kierosta ajattelusta esimerkki ikävän läheltä. Oma paljon minua vanhempi sisareni yritti vuosikymmeniä lyödä minuun ja muihin perheenjäseniimme leimaa siitä, ettemme olleet hänen tapaansa minkäänlaisia henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä. Hän korosti puheissaan meille täysin avoimesti ja toistuvasti, miten hän nimenomaan uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas me muut voisimme hetkellä minä hyvänsä rikkoa ihan maallisiakin lakeja, vaikkapa varastaa tai kiertää veroja. Mitään todisteita tai aiempia kokemuksiakaan hänellä ei tällaisesta ollut, mutta hän uskoi vankkumattomasti siihen, että vain uskonnon avulla ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä ja halu noudattaa sitä. Todennäköisesti näin hän uskoo edelleenkin, mutta en ole enää hänen kanssaan yhtään missään tekemisissä. Minun päätöksestäni. Vanhemmiten hän nimittäin alkoi myös levittää näitä käsityksiään minusta ja isästämme epärehellisinä ja vahdittavina ihmisinä mm. äitimme kuoltua vieraille lakimiehille ja muille ja toimi omaksi edukseen selkäni takana eri asioissa vedoten sukulaisillemme jatkuvasti siihen, että hän vain uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas minä en ole uskovainen jne. 

 

Tämä on se tausta, josta omat moraaliset ja eettiset pohdintani alun perin lähtivät, ja lopulta onnistuin niiden avulla lopullisesti vieroittautumaan kristinuskosta. Kiitos tästä kuuluu aivan ehdottomasti tälle viidesläiselle sisarelleni ja myös aivan tavallisten vanhempieni omille vanhoillislestadiolaisille sisaruksille, joissa on selvästi samaa henkeä. Vuosikymmeniä siihen meni, mutta nykypäivänä ymmärrän, että kyse on vain yhdestä uskonnosta muiden joukossa enkä todellakaan ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin joku, joka perustaa koko elämänkatsomuksensa pelolle ja palkkioille ja takertuu siihen, että hän kuuluu johonkin valittuun porukkaan, joka on muita ihmisiä ansioituneempi uskovaisuutensa takia. 

Kurjaa että siskosi käytti uskoa lyömäaseenaan. Usein semmoinen kertoo jonkinlaisesta rikkinäisyydestä tai uskosta tehdään sellainen suojakilpi, joka estää oikean itsereflektion. Se ihminen ei kohtaa aidosti itseä ja muita.  

 

Siinä taas olen eri mieltä, etteivätkö ihmiset tarvitsisi Jumalaa oikein tekemiseen. Tai usein lainkuuliaisilla ihmisillä toimii Jumalan antama omatunto, joka on kompassina, vaikka he eivät sitä itse tajua. 

Toki omatunto on mahdollista hiljentää, jokainen on siten tehnyt. 

 

Usko auttaa myös toimimaan myös oikein silloin, kun kukaan ei ole näkemässä tai kun pitäisi olla kunnollinen loppuun asti. Usein ns.vastuulliset ja kiltit ei-uskovat ihmiset alkavat pienen pintaraaputtelun jälkeen ja stressaavassa tilanteessa haukkumaan läheistään/naapuriaan/työkaveriaan, osallistumaan kiusaamiseen, huijaavat sellaisilla "hyväksyttävillä" tavoilla. Jeesus myös puuttui salaisiin sydämen synteihin ja ajatussynteihin - sydämestä kaikki lähtee.

Kyllä ihminen pystyy olemaan moraalisesti ja eettisesti kypsäksi kehittynyt ilman minkäänlaista kristinuskon jumalaa. Tällaisista ihmisistä on esimerkkejä muiden uskontojen piiristä ja myös sellaisista maailmankatsomuksista, joihin ei kuulu usko yliluonnolliseen. Samoin on esimerkkejä tosiaan ihmisistä, jotka käyttävät uskontoaan oman etunsa ajamiseen, oli se uskonto sitten mikä tahansa. Se, minkä uskonnon piiriin kuuluu tai kuuluuko minkään, ei kaikkien todistusaineistojen perusteella todellakaan ratkaise.

Sitä mieltä olen mäkin, että mitä uskovaisempi, niin sen herkempi tulee olla palvelemisessa ja myös anteeksipyytämisessä, jos on tehnyt väärin. 

Itse pyydän rikkomaltani ihmiseltä anteeksi jos olen törttöillyt, ja vien ne tilanteet Jumalallekin. 

Mutta sitä on ehkä vaikeaa ei-kristittyjen tajuta, että jokaisessa roikkuu perisynti, vaikka olisi kuinka kunnollinen. Se ei tunnu välttämättä miltään.

Itse olin ennen uskoontuloa Jumalalle että "mähän olen hyvä tyyppi, enkös mä kelpais ilman uskoontulemisia", mutta Jumala näytti uskoontulon jälkeen syntejäni. Kaikkea ei itse huomaa. Vääriä motiiveja, vääriä asenteita, anteeksiantamattomuutta. 

Hyvinkin mahdollista, että maapallolla on luojansa, mutta miten. Onko se juuri vaikkapa se vanhoillislestadiolaisten oppien tavoin saarnaama kristinuskon Jumala onkin jo eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ja minäpä uskovaisena näen seurakunnan tällaisena. Ihmiset, jotka ovat löytäneet elämäänsä Herran. Se Herra ei ole mikään ihminen, joka ohjailee, vaan Jeesus, joka rakastaa (ja myös käskee). Nämä ihmiset kokoontuvat yhteen ja lukevat Raamattua, koskapa haluavat seurata Herraansa. Keskinäinen yhteys, on perhe, johon he saavat kuulua. Se on Jeesukseen uskovat kaikkina aikoina ja ksikissa maissa. Se on se suuri perhe, Jumalan perheväki, lauma jota Paimen johtaa.

 

Kun jokin katastrofi kohtaa vaikkapa kansaa, niin yhtäkkiä kirkot pullistelevat. Ihmiset etsivät lohtua. He tietävät saavansa sitä kirkosta. Sen sanoma kantaa yli rajan. 

 

Seurakuntaväki ,jolla on usko sydämessä, on valmistautunut. He pystyvät auttamaan niitä jotka nyt ovat valmiita kääntymään Jumalan puoleen. Heillä on mistä jakaa. Mutta se mitä he jakavat, on oikeasti heidän ulkopuoleltaan tulevaa, he itse ovat saaneet tulla siitä osallisiksi ja saavat nyt palvella muita. Tämäntyylisesti toimii Jumalan seurakunta, jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.

 

Kun luin tuota kirjoitustasi, niin tuli ihmetys, että ihanko oikeasti ajattelet, että kaikki on vain ihmisten juonimaa toimintaa. Että uskovaiset pahaa pahuuttaan punovat ansojaan viattomille ihmisparoille jotka sitten jotenkin aivopestyinä toistelevat joidenkin? kontrolloijien määräyksiä? 

 

Se, että uskovan elämään liittyy kontrollia, on positiivinen asia just siten, miten lapsenkin elämään on hyvä liuttyä kontrollia. Kasvattaja kontrolloi, ja uskovaisella se on Jumala. Ihminen on tilivelvollinen Jumalalle (ei toisille ihmisille).

Aikuinen, eettisesti ja moraalisesti kypsä ihminen ei tarvitse minkäänlaista ulkopuolista jumalaa tai seurakuntaa kontrolloimaan itseään. Hän noudattaa maallisen yhteiskunnan lakeja, koska niin kuuluu tehdä, ja pyrkii toimimaan huomaavaisesti ja reilusti muita ihmisiä kohtaan, koska niin on oikein. Moni uskovainen on moraalisessa kehityksessään selvästi vielä lapsen asteella, jossa palkkiot ja rangaistukset ovat se, minkä voimin käytöstä säännellään.

 

Minulla on tästä erikoisesta ja kierosta ajattelusta esimerkki ikävän läheltä. Oma paljon minua vanhempi sisareni yritti vuosikymmeniä lyödä minuun ja muihin perheenjäseniimme leimaa siitä, ettemme olleet hänen tapaansa minkäänlaisia henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä. Hän korosti puheissaan meille täysin avoimesti ja toistuvasti, miten hän nimenomaan uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas me muut voisimme hetkellä minä hyvänsä rikkoa ihan maallisiakin lakeja, vaikkapa varastaa tai kiertää veroja. Mitään todisteita tai aiempia kokemuksiakaan hänellä ei tällaisesta ollut, mutta hän uskoi vankkumattomasti siihen, että vain uskonnon avulla ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä ja halu noudattaa sitä. Todennäköisesti näin hän uskoo edelleenkin, mutta en ole enää hänen kanssaan yhtään missään tekemisissä. Minun päätöksestäni. Vanhemmiten hän nimittäin alkoi myös levittää näitä käsityksiään minusta ja isästämme epärehellisinä ja vahdittavina ihmisinä mm. äitimme kuoltua vieraille lakimiehille ja muille ja toimi omaksi edukseen selkäni takana eri asioissa vedoten sukulaisillemme jatkuvasti siihen, että hän vain uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas minä en ole uskovainen jne. 

 

Tämä on se tausta, josta omat moraaliset ja eettiset pohdintani alun perin lähtivät, ja lopulta onnistuin niiden avulla lopullisesti vieroittautumaan kristinuskosta. Kiitos tästä kuuluu aivan ehdottomasti tälle viidesläiselle sisarelleni ja myös aivan tavallisten vanhempieni omille vanhoillislestadiolaisille sisaruksille, joissa on selvästi samaa henkeä. Vuosikymmeniä siihen meni, mutta nykypäivänä ymmärrän, että kyse on vain yhdestä uskonnosta muiden joukossa enkä todellakaan ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin joku, joka perustaa koko elämänkatsomuksensa pelolle ja palkkioille ja takertuu siihen, että hän kuuluu johonkin valittuun porukkaan, joka on muita ihmisiä ansioituneempi uskovaisuutensa takia. 

Kurjaa että siskosi käytti uskoa lyömäaseenaan. Usein semmoinen kertoo jonkinlaisesta rikkinäisyydestä tai uskosta tehdään sellainen suojakilpi, joka estää oikean itsereflektion. Se ihminen ei kohtaa aidosti itseä ja muita.  

 

Siinä taas olen eri mieltä, etteivätkö ihmiset tarvitsisi Jumalaa oikein tekemiseen. Tai usein lainkuuliaisilla ihmisillä toimii Jumalan antama omatunto, joka on kompassina, vaikka he eivät sitä itse tajua. 

Toki omatunto on mahdollista hiljentää, jokainen on siten tehnyt. 

 

Usko auttaa myös toimimaan myös oikein silloin, kun kukaan ei ole näkemässä tai kun pitäisi olla kunnollinen loppuun asti. Usein ns.vastuulliset ja kiltit ei-uskovat ihmiset alkavat pienen pintaraaputtelun jälkeen ja stressaavassa tilanteessa haukkumaan läheistään/naapuriaan/työkaveriaan, osallistumaan kiusaamiseen, huijaavat sellaisilla "hyväksyttävillä" tavoilla. Jeesus myös puuttui salaisiin sydämen synteihin ja ajatussynteihin - sydämestä kaikki lähtee.

LIsään muuten vielä tuohon erikoiseen kommenttiisi, miten muka "usein" kiltit ei-uskovaiset paljastaisivatkin todellisen karvansa "pienellä pintaraaputtelulla", että sekin on jonkinlainen vahingollinen uskomus, jonka olet ilman mitään todistusaineistoa omaksunut uskonnollisista piireistä. Eli jokin ajaa siellä uskovaisen mielessä nähtävästi todellakin pitämään ei-uskovia jotenkin huonompina ja viallisempina ihmisinä, vaikka kaikki eivät sitä niin selkeästi tuokaan esille kuin sisareni.

Voin kuitenkin ihan kertoa, että ihmisistä paljastuu kaikenlaista sillä "pintaraaputtelulla", ihan uskovaisistakin, ja enemmän ja vähemmän stressaavissa tilanteissa. Itselleni esimerkiksi paljastui lopulta äitini kuolemasta muutaman vuoden kuluttua ja isänikin sairastuttua, että heidän omat sisaruksensa, minun tätini ja setäni, olivat hurskaasta vanhoillislestadiolaisuudestaan huolimatta selvästi jotenkin kateellisia ja katkeria äidilleni ja isälleni. Sieltä tuli hyvin vahingoniloista kommentointia, kun selvittelin isän talousvaikeuksia hänen jouduttuaan hoivakotiin, ja julistettiin suorastaan, miten minä ilman muuta joutuisin maksamaan hänen velkansakin, koska "me" olimme jotkut rahat tuhlanneet ollessani vielä pikkulapsi ja näin ollen asia oli tämän moraalinvartijan mielestä minun vastuullani. Nämä kaksi vanhempieni sisarusta olivat vielä kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja toinen paljasti minulle, miten he olivat yhdessä haukkuneet isääni, joka silloin oli jo hyvin sairaana hoivakodissa. Lopulta kun en suostunut näihin haukkujaisiin myötäilemään, niin päätettiin julistaa, miten sekä minä että isä olisimme menossa helvettiin ja edesmennyt äitini oli kasvattanut minut väärin. Että sellainen pinnanraaputus siellä.

Nyt tietenkin tämän palstan uskovaiset haluavat kertoa, miten nämäkään vuosikymmeniä lestadiolaisten seuroissa ja talkoissa juosseet ihmiset eivät tietenkään ole niitä "oikeita" uskovaisia vaan ne "oikeat" ovatkin aivan muuta. (Ns. "no true Scotsman".) Mutta totta kai he ovat, ihan vain vähän pintaraaputeltuja. 

Laitetaas se nyt Raamatun lauseenakin. Tää on vähän kuin pienoisevankeliumi eli Joh.3:16 mutta vain Paavalin kirjottamana. :)

23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Eli synnytyslaitos on täynnä suloisia ja viattomia vauvoja - mutta perisyntisiä. Ei tää ole sellaista että nonni, nyt me uskovat inhotaan kaikkia ei-uskovia tai katsellaan kaikkia kulmat kurtussa. Eijei. Pikemminkin rakastetaan, ja halutaan kutsua Jeesuksen tekemälle pelastustielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusallinen asia eri kristinuskon lahkojen edustajille on se, että niiden taktiikat uskovaisten pitämiseen ja uusien houkuttelemiseen ovat niin selvästi manipulaatiota. Siis ihan samoja taktiikoita kuin mistä ihmisiä varoitellaan muiden ihmisten suhteen. 

 

Ensin lupaillaan ihmiselle sitä ja tätä hyvää, jos hän vain toimii toivotulla tavalla ja liittyy seuraajiin. Jos se ei onnistu, niin sitten yritetään kaikin tavoin herättää syyllisyydentuntoa ja sitä, että ihminen "ymmärtäisi" olevansa paha. Tämän pehmittämisen, pelon ja syyllisyyden herättämisen jälkeen sitten taas tarjotaan sitä uskontoa, josta luvataan ratkaisua näihin negatiivisiin fiiliksiin, joita juuri heräteltiin. Siinä sitten jäseniä ihan noin vain sattumoisin kannustetaan seurakuntien hierarkkiseen rakenteeseen. Kontrolloidaan ihmisten elämää eri tavoin, vaaditaan antamaan rahaa uskonnolle, levittämään uskontoa muille jne.

 

Ainut, mikä muuttuu, on kontrolloinnin aste.

Ja minäpä uskovaisena näen seurakunnan tällaisena. Ihmiset, jotka ovat löytäneet elämäänsä Herran. Se Herra ei ole mikään ihminen, joka ohjailee, vaan Jeesus, joka rakastaa (ja myös käskee). Nämä ihmiset kokoontuvat yhteen ja lukevat Raamattua, koskapa haluavat seurata Herraansa. Keskinäinen yhteys, on perhe, johon he saavat kuulua. Se on Jeesukseen uskovat kaikkina aikoina ja ksikissa maissa. Se on se suuri perhe, Jumalan perheväki, lauma jota Paimen johtaa.

 

Kun jokin katastrofi kohtaa vaikkapa kansaa, niin yhtäkkiä kirkot pullistelevat. Ihmiset etsivät lohtua. He tietävät saavansa sitä kirkosta. Sen sanoma kantaa yli rajan. 

 

Seurakuntaväki ,jolla on usko sydämessä, on valmistautunut. He pystyvät auttamaan niitä jotka nyt ovat valmiita kääntymään Jumalan puoleen. Heillä on mistä jakaa. Mutta se mitä he jakavat, on oikeasti heidän ulkopuoleltaan tulevaa, he itse ovat saaneet tulla siitä osallisiksi ja saavat nyt palvella muita. Tämäntyylisesti toimii Jumalan seurakunta, jota Kristuksen ruumiiksikin kutsutaan.

 

Kun luin tuota kirjoitustasi, niin tuli ihmetys, että ihanko oikeasti ajattelet, että kaikki on vain ihmisten juonimaa toimintaa. Että uskovaiset pahaa pahuuttaan punovat ansojaan viattomille ihmisparoille jotka sitten jotenkin aivopestyinä toistelevat joidenkin? kontrolloijien määräyksiä? 

 

Se, että uskovan elämään liittyy kontrollia, on positiivinen asia just siten, miten lapsenkin elämään on hyvä liuttyä kontrollia. Kasvattaja kontrolloi, ja uskovaisella se on Jumala. Ihminen on tilivelvollinen Jumalalle (ei toisille ihmisille).

Aikuinen, eettisesti ja moraalisesti kypsä ihminen ei tarvitse minkäänlaista ulkopuolista jumalaa tai seurakuntaa kontrolloimaan itseään. Hän noudattaa maallisen yhteiskunnan lakeja, koska niin kuuluu tehdä, ja pyrkii toimimaan huomaavaisesti ja reilusti muita ihmisiä kohtaan, koska niin on oikein. Moni uskovainen on moraalisessa kehityksessään selvästi vielä lapsen asteella, jossa palkkiot ja rangaistukset ovat se, minkä voimin käytöstä säännellään.

 

Minulla on tästä erikoisesta ja kierosta ajattelusta esimerkki ikävän läheltä. Oma paljon minua vanhempi sisareni yritti vuosikymmeniä lyödä minuun ja muihin perheenjäseniimme leimaa siitä, ettemme olleet hänen tapaansa minkäänlaisia henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä. Hän korosti puheissaan meille täysin avoimesti ja toistuvasti, miten hän nimenomaan uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas me muut voisimme hetkellä minä hyvänsä rikkoa ihan maallisiakin lakeja, vaikkapa varastaa tai kiertää veroja. Mitään todisteita tai aiempia kokemuksiakaan hänellä ei tällaisesta ollut, mutta hän uskoi vankkumattomasti siihen, että vain uskonnon avulla ihmisellä on käsitys oikeasta ja väärästä ja halu noudattaa sitä. Todennäköisesti näin hän uskoo edelleenkin, mutta en ole enää hänen kanssaan yhtään missään tekemisissä. Minun päätöksestäni. Vanhemmiten hän nimittäin alkoi myös levittää näitä käsityksiään minusta ja isästämme epärehellisinä ja vahdittavina ihmisinä mm. äitimme kuoltua vieraille lakimiehille ja muille ja toimi omaksi edukseen selkäni takana eri asioissa vedoten sukulaisillemme jatkuvasti siihen, että hän vain uskovaisena haluaa toimia oikein, kun taas minä en ole uskovainen jne. 

 

Tämä on se tausta, josta omat moraaliset ja eettiset pohdintani alun perin lähtivät, ja lopulta onnistuin niiden avulla lopullisesti vieroittautumaan kristinuskosta. Kiitos tästä kuuluu aivan ehdottomasti tälle viidesläiselle sisarelleni ja myös aivan tavallisten vanhempieni omille vanhoillislestadiolaisille sisaruksille, joissa on selvästi samaa henkeä. Vuosikymmeniä siihen meni, mutta nykypäivänä ymmärrän, että kyse on vain yhdestä uskonnosta muiden joukossa enkä todellakaan ole ihmisenä yhtään sen huonompi kuin joku, joka perustaa koko elämänkatsomuksensa pelolle ja palkkioille ja takertuu siihen, että hän kuuluu johonkin valittuun porukkaan, joka on muita ihmisiä ansioituneempi uskovaisuutensa takia. 

Kurjaa että siskosi käytti uskoa lyömäaseenaan. Usein semmoinen kertoo jonkinlaisesta rikkinäisyydestä tai uskosta tehdään sellainen suojakilpi, joka estää oikean itsereflektion. Se ihminen ei kohtaa aidosti itseä ja muita.  

 

Siinä taas olen eri mieltä, etteivätkö ihmiset tarvitsisi Jumalaa oikein tekemiseen. Tai usein lainkuuliaisilla ihmisillä toimii Jumalan antama omatunto, joka on kompassina, vaikka he eivät sitä itse tajua. 

Toki omatunto on mahdollista hiljentää, jokainen on siten tehnyt. 

 

Usko auttaa myös toimimaan myös oikein silloin, kun kukaan ei ole näkemässä tai kun pitäisi olla kunnollinen loppuun asti. Usein ns.vastuulliset ja kiltit ei-uskovat ihmiset alkavat pienen pintaraaputtelun jälkeen ja stressaavassa tilanteessa haukkumaan läheistään/naapuriaan/työkaveriaan, osallistumaan kiusaamiseen, huijaavat sellaisilla "hyväksyttävillä" tavoilla. Jeesus myös puuttui salaisiin sydämen synteihin ja ajatussynteihin - sydämestä kaikki lähtee.

LIsään muuten vielä tuohon erikoiseen kommenttiisi, miten muka "usein" kiltit ei-uskovaiset paljastaisivatkin todellisen karvansa "pienellä pintaraaputtelulla", että sekin on jonkinlainen vahingollinen uskomus, jonka olet ilman mitään todistusaineistoa omaksunut uskonnollisista piireistä. Eli jokin ajaa siellä uskovaisen mielessä nähtävästi todellakin pitämään ei-uskovia jotenkin huonompina ja viallisempina ihmisinä, vaikka kaikki eivät sitä niin selkeästi tuokaan esille kuin sisareni.

 

Voin kuitenkin ihan kertoa, että ihmisistä paljastuu kaikenlaista sillä "pintaraaputtelulla", ihan uskovaisistakin, ja enemmän ja vähemmän stressaavissa tilanteissa. Itselleni esimerkiksi paljastui lopulta äitini kuolemasta muutaman vuoden kuluttua ja isänikin sairastuttua, että heidän omat sisaruksensa, minun tätini ja setäni, olivat hurskaasta vanhoillislestadiolaisuudestaan huolimatta selvästi jotenkin kateellisia ja katkeria äidilleni ja isälleni. Sieltä tuli hyvin vahingoniloista kommentointia, kun selvittelin isän talousvaikeuksia hänen jouduttuaan hoivakotiin, ja julistettiin suorastaan, miten minä ilman muuta joutuisin maksamaan hänen velkansakin, koska "me" olimme jotkut rahat tuhlanneet ollessani vielä pikkulapsi ja näin ollen asia oli tämän moraalinvartijan mielestä minun vastuullani. Nämä kaksi vanhempieni sisarusta olivat vielä kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja toinen paljasti minulle, miten he olivat yhdessä haukkuneet isääni, joka silloin oli jo hyvin sairaana hoivakodissa. Lopulta kun en suostunut näihin haukkujaisiin myötäilemään, niin päätettiin julistaa, miten sekä minä että isä olisimme menossa helvettiin ja edesmennyt äitini oli kasvattanut minut väärin. Että sellainen pinnanraaputus siellä.

 

Nyt tietenkin tämän palstan uskovaiset haluavat kertoa, miten nämäkään vuosikymmeniä lestadiolaisten seuroissa ja talkoissa juosseet ihmiset eivät tietenkään ole niitä "oikeita" uskovaisia vaan ne "oikeat" ovatkin aivan muuta. (Ns. "no true Scotsman".) Mutta totta kai he ovat, ihan vain vähän pintaraaputeltuja. 

Hmm, miten isäsi talousvaikeudet olisi olleet sun vika ollessasi pieni? 

Mutta. Valitettavasti/onneksi uskovallakin on joka päivä valinnanvapaus. Olla v-mäinen tai ei, seurata Jeesusta tai ei.

Paavali kirjoittaa "miksi ylipäätään käräjöitte, miksi ette anna  riistää omaanne?" Eli esim.perinnönjaossa uskova voi ja saa puolustaa johonkin asti itseään jos häntä sorretaan, mutta mihinkään vuosien oikeustaistoihin ei meillä Raamatun mukaan tarvitse olla asiaa. Raha ei saa olla niin tärkeää meille. Sama myös kuolevan vanhuksen perinnönkärkkymisissä. 

Jos sä näet uskovan tekevän väärin, niin hän joutuu vastaamaan siitä Jumalalleen. Ei mekään saada p-rseillä. 

Toki aina se mitä ei-uskovat pitää syntinä uskovalta, ei ole sitä (esim.synnistä varoittaminen EI ole itsensä ylentämistä vaan huolehtimista ja rakkautta).

Surullinen tuo kertomus uskovaisesta sisaresta. Kuitenkin, itse uskovaisena, ajattelen niin, että jokainen seisoo tai kaatuu itse Herran edessä. Kenenkään ei tarvitse hylätä Jumalaa siksi, että joku ihminen (jolla on omat vajavaisuutensa, kipupisteensä ja syntinsä) kulkee omaa polkuansa niin, ettei rakkaus pääse hänestä välittymään. Uskovaisena oloon liittyy jatkuvasti se, että ihmisen tulee nöyrtyä Jumalan edessä. Kun Jeesus sanoi vielä kääntymättömille: Kääntykää, Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tämä tarkoittaa tiettyä kylmyydestä kääntymistä, nöyrtymistä hyväksymään Jeesukselta tuleva lämpö. Mutta kun ihminen on hyväksynyt Jeesuksen Herrakseen ja lähtee uskontielle, niin uudestaan ja uudestaan tullaan paikalle, jossa täytyy kääntyä ja nöyrtyä ja jättää itsekkäät jutut ja choose Jesus, Life. Koska jos ei sitä tee, ajautuu omavoimaisuuteen/lakihenkisyyteen. Sillä tiellä ei virtaa elävä vesi, vaan se on raskaista raskain tie. Oikeastaan uskovaisuuteen liittyy kiinnostavia paradokseja: se on vaikeaa, mutta toisaalta äärimmäise helppoa. Asettaaha Raamattu lapsen esikuvaksi " lasten kaltaisten". Lapsi vain luottaa. Se on suora, yksinkertainen tie. Ei mutkikas vaan selvä. Mutta kaita tiehän se on. Siksi monille vaikea kulkea. Kun ei sitä voi miten tahansa mennä, kuten ei kapeaa tietä yleensäkään. Raamattu tarjoaa nämä molemmat: totuuden ja rakkauden. Ne tulevat esiin Jeesuksessa. Joku haluaa painottaa totuutta, mutta unohtaa rakkauden. Joku lähtee luistamaan totuudesta kun ei ymmärrä sen liittyvän rakkauteen. Jeesuksessa molemmat tulevat ihmisen elämään ja kun ne pääsevät enenemään, ihminen kasvaa hengellisesti. Valitettavasti aina ihminen ei kasva, vaan elää siten, että pää pysyy juuri ja juuri pinnalla. Uskon kilparadalla edetään ehkä vain tipuaskelin. Ei se kuitenkaan sitä muuta, että mikä  elämän ja uskon antaja itse on. Hän on lahjoineen odottamassa, mutta ihmistä ei kiinnosta. Omat asiat  ovat tarjottua vapautta tärkeämpiä.

Olin juuri vähän aikaa sitten kuuntelemassa uskovaa tähtitieteilijä 😁

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri vähän aikaa sitten kuuntelemassa uskovaa tähtitieteilijä 😁

Hmm...ketä? :)