Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen yhteiskunta suosii yksilöllisyyttä. Oli kyse nuoresta tai vanhasta aikuisesta, niin arvo on, että jokainen hoitakoon omat hommansa ja asuukoon yksin. Sitten voivotellaan miten yksinäisiä ihmiset ovat ja miten ihmisten pahoinvointi kasvaa ja tehdään tutkimuksia kuinka tuhoisaa yksinäisyys on fyysiselle ja henkiselle terveydelle. 
Tämän jälkeen huudetaan valtiota apuun, mitta mitään ei olla valmiita itse tekemään, ei edes omien läheisten suhteen. 

Se tässä on, että sitä saa mitä tilaa. Edessä se on meillä jokaisella se vanhuus….
 

Entä mitä sinä tilaat? Tilaatko eläkeajallesi 24/7 omaistenhoidon, vastuun ja aseman vanhuksen asiainhoitajana? Taatusti et ole yksinäinen etkä yksilöllinen sen jälkeen etkä ehdi Vauva palstalle kirjoittelemaan. Saa vapaasti kokeilla jokainen joka tuosta haaveileekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanonpa vaan että tuo boomeri-ikäluokka ei ansaitse saada lapsiltaan mitään hoivaa. Eivät he itsekään mitään hoivaajia ole olleet. 

Surullista, että sinulla on tuollainen kokemus. Minulla on täysin päinvastainen kokemus boomeri-vanhemmistani. Sain heiltä turvaa, lämpöä, taloudellista ja käytännön tukea ja olen pystynyt heidän kanssaan puhumaan aina kaikesta, myös tunteista. 

En tarkoita pelkästään sitä. Tuo boomeri-ikäluokka ei hoitanut omia vanhempiaan. Vanhukset oli vanhainkodeissa paljon nuorempina kuin nykyään. 

Hoitihan, nimenomaan hoiti. Heidän vanhempansa laitettiin laitokseen vasta sitten kun läheiset eivät kyenneet enää 

Ehei. Etkö ole kuullut 70-luvun kaupungistumisesta? Ei boomerit tyypillisesti asuneet samalla paikkakunnalla vanhempiensa kanssa. Se aiempi sukupolvi oli usein jo 70-vuotiaita vanhainkodeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanonpa vaan että tuo boomeri-ikäluokka ei ansaitse saada lapsiltaan mitään hoivaa. Eivät he itsekään mitään hoivaajia ole olleet. 

Surullista, että sinulla on tuollainen kokemus. Minulla on täysin päinvastainen kokemus boomeri-vanhemmistani. Sain heiltä turvaa, lämpöä, taloudellista ja käytännön tukea ja olen pystynyt heidän kanssaan puhumaan aina kaikesta, myös tunteista. 

En tarkoita pelkästään sitä. Tuo boomeri-ikäluokka ei hoitanut omia vanhempiaan. Vanhukset oli vanhainkodeissa paljon nuorempina kuin nykyään. 

Hoitihan, nimenomaan hoiti. Heidän vanhempansa laitettiin laitokseen vasta sitten kun läheiset eivät kyenneet enää 

Tuo sukupolvi muutti maalta kaupunkiin, hyvin harva jäi vanhempiensa lähelle. Eli ei, eivät hoitaneet. 

Kirjoitan bittiavaruuteen ilmeisesti tipahtaneen viestini uudelleen.. 

Niin kauan kuin meillä on lapsia, jotka kokevat väkivaltaa huoltajiltaan, on täysin epäeettistä joku yleinen huolehtimisvelvollisuus asettaa. Meillä on lapsia joita lyödään, kiusataan ja kohdellaan seksuaalisesti kaltoin huoltajiensa toimesta.

Ajatelkaa, jos raiskauksen uhrille asetetaan velvollisuus huolehtia raiskaajastaan?

Kyllä nyt jo ihmiset huolehtivat sen minkä haluavat ja voivat. 

Juuri suunnittelimme ystäväpariskuntamme kanssa, miten voitaisiin halvalla asua yhteisöllisesti ja käytännöllisesti neljistään sitten kun olemme vanhoja. Pyöriteltiin vähän lukuja ja pohdittiin myös verotehokkaita tapoja jättää myös tämä asunto/asunnot perinnöksi lapsillemme. Tärkein pointti oli kuitenkin se, miten me voidaan pärjätä mahdollisimman pitkään ilman lastemme ja kenenkään apua, miten ulkopuolisen avun ostaminen voisi olla halvinta tällaisen synergiaedun kautta ja miten voisimme parhaiten säästää lapsiamme siltä hoivasstressiltä, jonka kourissa itse parhaillaan pyristelemme omien vanhojen vanhempiemme kanssa.  

Olemme iältämme 40-45-vuotiaita. Nousi siinä sekin mieleen, että onkohan kukaan meidän vanhemmistamme kertaakaan pohtinut omaa vanhuuttaan samasta näkökulmasta. Tuskin.

Monilla on romanttiset kuvitelmat vanhusten ja vammaisten  kotihoidosta, että siellä he kiikkustuolissa istuvat puutarhan terassilla, huopa sylissään onnellinen hymy huulillaan. Eivät tarvitse muuta kuin rakkautta ja hiukan huomiota. Todellisuus on toinen, se on työtä 24/7 ja rankkaa sellaista oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Se on myös ammattilaisten työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina ehdotetaan vanhuksen omistusasunnon myymistä. Sen ihmeen kun näkisi, että 70-luvulla rakennettu öljylämmitystalo menisi mihinkään hintaan kaupaksi. Jos joku maksaa kymppitonnin, niin ei sillä pitkäksi aikaa hoitoa saa.

No ei saakaan. Yksi kuukausi ympärivuorokautista paveluasumista maksaa n. 5000e/kk.

Eihän vanhus itse maksa siitä kuin sen, mitä eläkkeestä irtoaa. Ja pääomatulot otetaan myös huomioon. Mutta omaisuuteen ei kosketa.

Jos omaisuus on kovin suuri, niin silloin toki siitä otetaan. Mutta vähän meillä on niin rikkaita vanhuksia.

Asiakaspalvelulain mukaan ei oteta. Mutta budjettipäällikkö Mika niemelän sekä VM Riikka Purran mukaan vaihtoehtoinen ratkaisu on, että vanhus maksaa hoivansa omaisuudellaan.

Mitenkähän hän oli ajatellut hoitaa homman niiden köyhien vanhusten kohdalla? Ai niin, lapsi maksaa tai hoitaa. Kummasti 6000 eur hoito muuttuu ilmaiseksi, kun joku suvun naisista laitetaan se hoitamaan.

Niinhän se muuttuu joo. Laitokseen maksetaan kaikesta muustakin kuin hoidosta. 

Kyllähän kotona hoitaminenkin maksaa. Vuokra, sähkö, vesi, ruoka ym. Ja sitten se suvun naisen antama hoiva. Saako tämä nainen vanhuksen eläkkeen?

Kustannuksena valtiolle on tietysti verotulojen menetys, kun hoivaajanainen jää pois töistä. Entäs hoivaajan oma eläkekertymä?

Minkä naisen? Yhtä lailla niitä poikia on kuin tyttäriä. En minä nytkään laita tikkua ristiin appivanhempien vuoksi, mies auttaa vanhempiaan minkä auttaa, en puutu asiaan. 

Pesee pyllyjä, pesee kakka-ja pissalakanoita, tekee ruokaa, katsoi että vanhus syö, huolehtii lääkkeet, siivoaa, jollain ihmekyvyllä uskaltautuu kauppaan, kuuntelee ilkeän dementikon juttuja? Tuntee syvää rakkautta.

Sinä puhut siitä, että käydään vanhuksen luona toisinaan auttelemassa. Tässä ketjussa puhutaan vanhuksen ottamisesta hoitoon omaan kotiin ja hoitamaan sitoutumisesta, 24/7

Täällä oli pari viikkoa sitten ketju, jossa kerrottiin, että vanhuus ei tule koskaan iästä riippumatta, jos hiihtää ja ulkoilee riittävästi. Joten jospa vaan velvoitetaan jokainen yli 60-vuotias reippaisiin hiihtolenkkeihin, emme tarvitse vanhusten hoivapalveluita lainkaan. Kun ei ole vanhuksiakaan. On vain reippaita hiihtäjiä.

Antti Häkkänen voi tulla hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani asuvat 5 min kävelymatkan päässä. Olisin valmis käymään vaikka parikin kertaa päivässä (ruokaa, lääkkeitä, siivousta ym.) mutta täysi hoitovastuu olisi kyllä aika mahdoton keskellä lapsiperhe-elämää. Nyt ovat 80-vuotiaita ja apua kaivataan lähinnä tietokoneen ja kännykän kanssa hyvin satunnaisesti.

Teillä on iso ikähaarukka jos vanhemmat 80 v ja sinä elät vasta lapsiperhearkea 🤔 

Vierailija kirjoitti:

Täällä oli pari viikkoa sitten ketju, jossa kerrottiin, että vanhuus ei tule koskaan iästä riippumatta, jos hiihtää ja ulkoilee riittävästi. Joten jospa vaan velvoitetaan jokainen yli 60-vuotias reippaisiin hiihtolenkkeihin, emme tarvitse vanhusten hoivapalveluita lainkaan. Kun ei ole vanhuksiakaan. On vain reippaita hiihtäjiä.

Mutta ei ne urheiljatkaan säästy dementialta vaikka kuinka hiihtäisivät. Ella Kannisen täti in oli urheilija muttei pärjännyt enää kotonaan. Se on usein geeneissä. 

Vierailija kirjoitti:

Puheena olikin se, että koskaan ei tule sitä vapaata, jos lasten jälkeen pitää ottaa vanhemmat vastuulleen. Ainakin omat vanhempani ovat lasten kotoa muuttamisen jälkeen tehneet töitä, matkustelleet, harrastaneet itselleen rakkaita asioita jne. Jos heistä olisi tullut 24/7 omaishoitajia, niin kaikki tuo olisi jäänyt tekemättä.

No niinhän suurimmalla osalla menee edelleen. Jollain harvalla niin on tilanne että vanhemmat ovat niin vanhoja ja/tai huonokuntoisia, että vaativat 24/7 hoitoa. Sen kanssa nyt vaan pitää elää. Vai mikä on vaihtoehto? 

noihinkin tilanteisiin on ratkaisuja. Henkilö x on muistisairas eikä häntä voi jättää yksin kotiin. Puolisonsa on hänen omaishoitajansa. X on kerran viikossa päivän jonkinlaisessa "palvelukodissa" ja sitten kerran kuussa koko viikonlopun. Noina päivinä omaishoitaja voi levätä tai vaikka käydä pienellä lomalla, tai hoitaa asioitaan. "palvelukodissa" (sitaatit, koska en halua kertoa tarkemmin, mutta on siis ihan kunnan kautta ja kunnan palveluja) käynnit lisääntyvät sitten tarpeen mukaan. Toistaiseksi ovat pärjänneet noin yli 5 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanonpa vaan että tuo boomeri-ikäluokka ei ansaitse saada lapsiltaan mitään hoivaa. Eivät he itsekään mitään hoivaajia ole olleet. 

Surullista, että sinulla on tuollainen kokemus. Minulla on täysin päinvastainen kokemus boomeri-vanhemmistani. Sain heiltä turvaa, lämpöä, taloudellista ja käytännön tukea ja olen pystynyt heidän kanssaan puhumaan aina kaikesta, myös tunteista. 

En tarkoita pelkästään sitä. Tuo boomeri-ikäluokka ei hoitanut omia vanhempiaan. Vanhukset oli vanhainkodeissa paljon nuorempina kuin nykyään. 

Hoitihan, nimenomaan hoiti. Heidän vanhempansa laitettiin laitokseen vasta sitten kun läheiset eivät kyenneet enää 

Juurikin näin. Minun isovanhempani kaikki olivat kotona latensa hoidossa kunnes joutuivat terveyskeskuksen osastolle tai sairaalaan viimeisiksi kuukausiksi. Mieheni isoäiti oli laitoksessa joo, koska hänellä oli aivosairaus, joka aiheutti säännölisesti tarpeen lisähapelle, mutta se on ihan eri asia kuin se mistä nyt puhutaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äitini on asperger eikä tultu toimeen aikoinaan kun asuin hänen elätettvänään eikä ehkä tultaisi nytkään saman katon alla. Jos saisin äidin muuttamaan samalle paikkakunalle missä sitten satunkin asumaan silloin, kun hän alkaa apua tarvitsemaan, niin asia olisi mulle täysin ok. onistun kyllä joka päivästä nappaamaan vaikka tunnin hänen auttamiseen.

Ymmärräthän että loppuvaiheessa häntä on hoidettava vuorokauden ympäri? Jos tulee muistisairaus, hänen yksin jättäminen on ihan yhtä turvallista kuin taaperon yksin jättäminen. Et pääse edes kauppaan. Jos olet onnekas, hän nukkuu paljon (kaikki ei) ja voit viedä roskat päivittäin. Vaippojen takia niitä tulee paljon.

ymmärräthän, että minä en puhunut loppuvaiheesta

Tämä! Täällä annetaan ymmärtää että kaikki vanhukset on heti 70 täytettyään 24/7 vahdittavia kakalla sotkevia sänkypotilaita. Kukaan ei ole alasajamassa paikkoja, joissa heitä hoidetaan. 

sellaiset hyväkuntoiset 70-vuotiaat pärjää itsekseenkin, joten käytännössä perheiden huollettavaksi joutuvat olisivat jo sellaisessa kunnossa etteivät pystyisi asioitaan enää hoitamaan. Eli juuri niitä muistisairaita sun muita. Jo nyt on se tilanne, että näitä pakotetaan perheen kontolle, kun ei anneta laitospaikkaa vanhalle sairaalle vanhukselle, joka ei muista mitään.

Niin, koska siellä laitoksessa on vanhuksia, jotka pärjäisivät paljon paremmin perheensä hoidossa, mutta ei enää yksin kotona. He istuvat masentuneina yksin huoneessaan. Se on se syy huonokuntoisuudelle ei toisinpäin. Kun heidät hoidettaisiin kotona, tilaa olisi niille, jotka sitä tarvitsevat. 

Kuka siellä kotona olisi päivisin vahtimassa vanhusta? 

Älä tee tästä jotain tunnejuttua. Niemelän ja Purran ulostulossa oli kyse ainoastaan soten rahoituksesta, ei kenenkään vanhuksen hyvinvoinnista.

Jos joku on halukas, mikään ei estä tälläkin hetkellä ottamasta vanhusta hoitoon omaan kotiin. Jos kotihoito on ala-arvoista, voi vanhussossu puuttua peliin.

Tunnejuttu? Kysyin käytännön asiaa. Miten vanhus pärjää yksin päivät kun se poika tai tytär on töissä? 

Sori, vastaus oli tarkoutettu aiempaan rakkaudentäyteiseen viestiin, jossa joku hekumoi kuinka paljon ihanampaa vanhuksella on rakastavien lastensa luona.

Ehkä joku joka ei viikonkaan verran ole ollut dementikon hoitovastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äitini on asperger eikä tultu toimeen aikoinaan kun asuin hänen elätettvänään eikä ehkä tultaisi nytkään saman katon alla. Jos saisin äidin muuttamaan samalle paikkakunalle missä sitten satunkin asumaan silloin, kun hän alkaa apua tarvitsemaan, niin asia olisi mulle täysin ok. onistun kyllä joka päivästä nappaamaan vaikka tunnin hänen auttamiseen.

Ymmärräthän että loppuvaiheessa häntä on hoidettava vuorokauden ympäri? Jos tulee muistisairaus, hänen yksin jättäminen on ihan yhtä turvallista kuin taaperon yksin jättäminen. Et pääse edes kauppaan. Jos olet onnekas, hän nukkuu paljon (kaikki ei) ja voit viedä roskat päivittäin. Vaippojen takia niitä tulee paljon.

ymmärräthän, että minä en puhunut loppuvaiheesta

Tämä! Täällä annetaan ymmärtää että kaikki vanhukset on heti 70 täytettyään 24/7 vahdittavia kakalla sotkevia sänkypotilaita. Kukaan ei ole alasajamassa paikkoja, joissa heitä hoidetaan. 

Juuri näin. Tämä palsta on ihmeellinen väärinymmärtäjien kokoontumislaitos, olen huomannut. 

 Itse hoidan jo nyt omaa äitiäni, joka siis kykenee ihan huolehtimaan omista asioistaan ja kulkemaan autolla millon missäkin ja lomailemaankin, mutta hällä joitain sellaisia liikuntaesteitä jo ettei kaikesta selviydy ja minä autan niissä. En halua (eikä äitinikään halua), että autettaisiin kaikessa, koska hänkin ymmärtää, etä fyysinen aktiivisuus on etenkin vanhuusiässä kaikista tärkeintä ja hän tekeekin kaiken siihen asti kunnes kivut estää. Siinä minä sitten astun auttamaan. Hän ei voi myöskään kantaa oikeastaa mitään painavampaa, joten minä hoidan nekin. Ihan hyvin tämä menee, ollaan pikkuhiljaa aikataulutettu noita raskaimpia töitä siten, että ei tarvi koko ajan siellä rampata. Sunnittelu on avainasia ainakin tässä (meillä on käytössä myös perheen yhteinen kalenteri, johon jokainen merkkaa poissaolonsa (esim. lomamatkat) ja sitten myös mahdollset päivät, jolloin voi käydä "kotona" autamassa). Meillä äidin puolen suvussa eletään helposti hyvin iäkkäiksi ja loppuun asti omassa kodissa, joten äitinikin ehkä toimii noin. Koen olevani tuossa suhteessa onnekas, kun ei välttämättä tarvitse miettiä mitään yhteisasumisjärjestelyjä tai mitään raskaampia hoivavelvoitteita ja tätä kautta iloinen äitinikin puolesta, koska hän itse pitää enemmän siitä, että pääsee omilla jaloillaan kulkemaan. 

Hoivaa ja huolenpitoa tuokin on, vaikka ei mitään 24/7. Loppujen lopuksi suurin osa vanhuksista ei ole 24/7 vuoteeseen hoidettavia ja siinä vaiheessa, jos omat läheiset sitä ovat, niin varmasti saisi jostain jotain ulkopuolista apua. Toisissa kunnissa siitä pitää taistella, toisissa on ymmärretty, että se taisteleminenkin syö kunnan voimavaroja ja rahoja, joten kannattaa mieluummin myöntää vähäinen apu, kun taistella kaksi vuotta omaisten kanssa kaikkine asiantunsijalausuntoineen (jotka kunnan pitää maksaa itse kuitenkin), että tarvitaan apua. 

Mitäs näille eronneille vanhemmille sitten tehdään, joilla on uusi, lapseton puoliso? Samalla lapsiperheellä voi helposti olla 8 80-vuotiasta vanhusta riesanaan, joista vain neljä sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äitini on asperger eikä tultu toimeen aikoinaan kun asuin hänen elätettvänään eikä ehkä tultaisi nytkään saman katon alla. Jos saisin äidin muuttamaan samalle paikkakunalle missä sitten satunkin asumaan silloin, kun hän alkaa apua tarvitsemaan, niin asia olisi mulle täysin ok. onistun kyllä joka päivästä nappaamaan vaikka tunnin hänen auttamiseen.

Ymmärräthän että loppuvaiheessa häntä on hoidettava vuorokauden ympäri? Jos tulee muistisairaus, hänen yksin jättäminen on ihan yhtä turvallista kuin taaperon yksin jättäminen. Et pääse edes kauppaan. Jos olet onnekas, hän nukkuu paljon (kaikki ei) ja voit viedä roskat päivittäin. Vaippojen takia niitä tulee paljon.

ymmärräthän, että minä en puhunut loppuvaiheesta

Tämä! Täällä annetaan ymmärtää että kaikki vanhukset on heti 70 täytettyään 24/7 vahdittavia kakalla sotkevia sänkypotilaita. Kukaan ei ole alasajamassa paikkoja, joissa heitä hoidetaan. 

sellaiset hyväkuntoiset 70-vuotiaat pärjää itsekseenkin, joten käytännössä perheiden huollettavaksi joutuvat olisivat jo sellaisessa kunnossa etteivät pystyisi asioitaan enää hoitamaan. Eli juuri niitä muistisairaita sun muita. Jo nyt on se tilanne, että näitä pakotetaan perheen kontolle, kun ei anneta laitospaikkaa vanhalle sairaalle vanhukselle, joka ei muista mitään.

Niin, koska siellä laitoksessa on vanhuksia, jotka pärjäisivät paljon paremmin perheensä hoidossa, mutta ei enää yksin kotona. He istuvat masentuneina yksin huoneessaan. Se on se syy huonokuntoisuudelle ei toisinpäin. Kun heidät hoidettaisiin kotona, tilaa olisi niille, jotka sitä tarvitsevat. 

Kuka siellä kotona olisi päivisin vahtimassa vanhusta? 

Älä tee tästä jotain tunnejuttua. Niemelän ja Purran ulostulossa oli kyse ainoastaan soten rahoituksesta, ei kenenkään vanhuksen hyvinvoinnista.

Jos joku on halukas, mikään ei estä tälläkin hetkellä ottamasta vanhusta hoitoon omaan kotiin. Jos kotihoito on ala-arvoista, voi vanhussossu puuttua peliin.

Tunnejuttu? Kysyin käytännön asiaa. Miten vanhus pärjää yksin päivät kun se poika tai tytär on töissä? 

Sori, vastaus oli tarkoutettu aiempaan rakkaudentäyteiseen viestiin, jossa joku hekumoi kuinka paljon ihanampaa vanhuksella on rakastavien lastensa luona.

Ehkä joku joka ei viikonkaan verran ole ollut dementikon hoitovastuussa.

Tai henkilö, joka tajuaa että dementia ei tarkoita automaattisesti 24/7 holhousta. Moni dementikko asuu yksinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äitini on asperger eikä tultu toimeen aikoinaan kun asuin hänen elätettvänään eikä ehkä tultaisi nytkään saman katon alla. Jos saisin äidin muuttamaan samalle paikkakunalle missä sitten satunkin asumaan silloin, kun hän alkaa apua tarvitsemaan, niin asia olisi mulle täysin ok. onistun kyllä joka päivästä nappaamaan vaikka tunnin hänen auttamiseen.

Ymmärräthän että loppuvaiheessa häntä on hoidettava vuorokauden ympäri? Jos tulee muistisairaus, hänen yksin jättäminen on ihan yhtä turvallista kuin taaperon yksin jättäminen. Et pääse edes kauppaan. Jos olet onnekas, hän nukkuu paljon (kaikki ei) ja voit viedä roskat päivittäin. Vaippojen takia niitä tulee paljon.

ymmärräthän, että minä en puhunut loppuvaiheesta

Tämä! Täällä annetaan ymmärtää että kaikki vanhukset on heti 70 täytettyään 24/7 vahdittavia kakalla sotkevia sänkypotilaita. Kukaan ei ole alasajamassa paikkoja, joissa heitä hoidetaan. 

Juuri näin. Tämä palsta on ihmeellinen väärinymmärtäjien kokoontumislaitos, olen huomannut. 

 

 Itse hoidan jo nyt omaa äitiäni, joka siis kykenee ihan huolehtimaan omista asioistaan ja kulkemaan autolla millon missäkin ja lomailemaankin, mutta hällä joitain sellaisia liikuntaesteitä jo ettei kaikesta selviydy ja minä autan niissä. En halua (eikä äitinikään halua), että autettaisiin kaikessa, koska hänkin ymmärtää, etä fyysinen aktiivisuus on etenkin vanhuusiässä kaikista tärkeintä ja hän tekeekin kaiken siihen asti kunnes kivut estää. Siinä minä sitten astun auttamaan. Hän ei voi myöskään kantaa oikeastaa mitään painavampaa, joten minä hoidan nekin. Ihan hyvin tämä menee, ollaan pikkuhiljaa aikataulutettu noita raskaimpia töitä siten, että ei tarvi koko ajan siellä rampata. Sunnittelu on avainasia ainakin tässä (meillä on käytössä myös perheen yhteinen kalenteri, johon jokainen merkkaa poissaolonsa (esim. lomamatkat) ja sitten myös mahdollset päivät, jolloin voi käydä "kotona" autamassa). Meillä äidin puolen suvussa eletään helposti hyvin iäkkäiksi ja loppuun asti omassa kodissa, joten äitinikin ehkä toimii noin. Koen olevani tuossa suhteessa onnekas, kun ei välttämättä tarvitse miettiä mitään yhteisasumisjärjestelyjä tai mitään raskaampia hoivavelvoitteita ja tätä kautta iloinen äitinikin puolesta, koska hän itse pitää enemmän siitä, että pääsee omilla jaloillaan kulkemaan. 

 

Hoivaa ja huolenpitoa tuokin on, vaikka ei mitään 24/7. Loppujen lopuksi suurin osa vanhuksista ei ole 24/7 vuoteeseen hoidettavia ja siinä vaiheessa, jos omat läheiset sitä ovat, niin varmasti saisi jostain jotain ulkopuolista apua. Toisissa kunnissa siitä pitää taistella, toisissa on ymmärretty, että se taisteleminenkin syö kunnan voimavaroja ja rahoja, joten kannattaa mieluummin myöntää vähäinen apu, kun taistella kaksi vuotta omaisten kanssa kaikkine asiantunsijalausuntoineen (jotka kunnan pitää maksaa itse kuitenkin), että tarvitaan apua. 

Ethän sinä sitä hoida, jos se autoilee ja hoitaa omat asiansa. Ehkä vähän auttelet ja joskus pidät seuraa.

Ethän sinä sitä hoida, jos se autoilee ja hoitaa omat asiansa. Ehkä vähän auttelet ja joskus pidät seuraa.

Sitähän se on niillä kotona asuvilla ja itseasiassa monella myös siellä laitoksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Sanonpa vaan että tuo boomeri-ikäluokka ei ansaitse saada lapsiltaan mitään hoivaa. Eivät he itsekään mitään hoivaajia ole olleet. 

EI niillä ole välttämättä ollut vaihtoehtoja keskittyä lasten hoivaamiseen ja lapsen kanssa olemiseen. Maailma oli boomereiden aikaan toisenlainen. Varmasti oli niitäkin vanhempia, jotka eivät halunneet olla lastensa kanssa, lapset tehtiin lähinnä sosiaalisesta velvollisuuden tunteesta, mutta täytyy muistaa, että boomereiden omat vanhammat saattoivat olla stten niitä sotatraumaisia vanhempia, jotka eivät ole traumojensa vuoksi voineet luoda lapsiinsa hoivasuhdetta. Että vähän sama asia kuin syttäisi sokeaa sokeudestaan.