Lue keskustelun säännöt.
Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*
Kommentit (962)
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten näiden "hyvien ideoiden isät" eivät ole eläessään hoitaneet yhtään ketään.
Tämä. Kerran päivässä kippoon ruokaan ja puhdas vesi kuten kissalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta.
Aika outo matematiikan taju sulla on, jos lasten ja vanhempien väliin saat laskettua useamman kymmenen vuotta. Kun lapset muuttavat pois siinä keskiasteen opintojen ja/tai armeijan jälkeen, niin tässä ollaan usein noin 50-vuotiaita, jolloin ne omat vanhemmat ovat siinä 70-80-vuotiaita eli terveydentilasta riippuen joko jo heti tai kohta hoivan tarpeessa.
Olisin ihan hyvin voinut ottaakkin hoivattavaksi, mutta olivat itse niin huonoja vanhempia, niin eipä paljoakaan nappaa. Eikä kukaan minua voi siihen velvoittaa. Jos yhteiskunta koittaa pakottaa, niin muutan ulkomaille.
Miksi aina vanhukset? Miksi työikäiset vanhemmat eivät voi kuljettaa laitoksissa asuvia kehitysvammaisia lapsiaan harrastuksissa vaan sen tekevät henkilökohtaiset avustajat?
Kyllä jos asuisin yksin ja jaksaisin mutta kun on puoliso. Puoliso tuskin haluaa omaisiani kotiimme, kuten en halua hänenkään omaisia kotiini asumaan. Pitäisi muussa tapauksessa olla vieressä erllinen asunto jotta saa omaa rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten näiden "hyvien ideoiden isät" eivät ole eläessään hoitaneet yhtään ketään.
Tämä sama kävi mielessä. Heillä tuskin on kokemusta yhdenkään toisen ihmisen hoitamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta.
Minulla nuorempi lapsi muutti pois kotoa parikymppisenä 2014. Vanhempani sai sairauskohtauksen ja alkoi tarvita apua 2017. Vaikka lapsi oli iso, niin hänen kotona asuessaan minun piti ottaa huomioon hänetkin. Sekä minä että vanhempani oltiin alle kolmekymppisinä tehty lapset.
Joskus toisessa ketjussa joku mies kirjoitti, että naiset ottavat eron siinä vaiheessa, kun lapset ovat vähän isompia. Kysyin häneltä, että minkä ikäisiä ne vähän isommat lapset sitten ovat. Vastaus oli, että kaksivuotiaita. Tuolla tavoin ajatellen saa hoidon väliin parikymmentä vuotta, mutta ei silti kymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta.Minulla nuorempi lapsi muutti pois kotoa parikymppisenä 2014. Vanhempani sai sairauskohtauksen ja alkoi tarvita apua 2017. Vaikka lapsi oli iso, niin hänen kotona asuessaan minun piti ottaa huomioon hänetkin. Sekä minä että vanhempani oltiin alle kolmekymppisinä tehty lapset.
Joskus toisessa ketjussa joku mies kirjoitti, että naiset ottavat eron siinä vaiheessa, kun lapset ovat vähän isompia. Kysyin häneltä, että minkä ikäisiä ne vähän isommat lapset sitten ovat. Vastaus oli, että kaksivuotiaita. Tuolla tavoin ajatellen saa hoidon väliin parikymmentä vuotta, mutta ei silti kymmeniä.
Sen täytyy olla joku perhe-elämää koskaan näkemätön kirjoittaja. Tulee mieleen se yksi, jolle lasten talvivaaatteisiin liittyvä metatyö on ottaa sopivan kokoiset haalarit naulakosta.
Sopii mulle. Voin majoittaa kauan sitten eronneet, riitaiset vanhempani takapihan saunamökkiin. Ovi lukkoon ja käyn luukusta viemässä syömistä säännöllisesti. Saavatpahan viimeinkin selvitellä välinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta.Minulla nuorempi lapsi muutti pois kotoa parikymppisenä 2014. Vanhempani sai sairauskohtauksen ja alkoi tarvita apua 2017. Vaikka lapsi oli iso, niin hänen kotona asuessaan minun piti ottaa huomioon hänetkin. Sekä minä että vanhempani oltiin alle kolmekymppisinä tehty lapset.
Joskus toisessa ketjussa joku mies kirjoitti, että naiset ottavat eron siinä vaiheessa, kun lapset ovat vähän isompia. Kysyin häneltä, että minkä ikäisiä ne vähän isommat lapset sitten ovat. Vastaus oli, että kaksivuotiaita. Tuolla tavoin ajatellen saa hoidon väliin parikymmentä vuotta, mutta ei silti kymmeniä.
Ja joskus ei tule edes sitä pientä taukoa: olin teini-ikäinen perheessä, jossa äiti huolehti samaan aikaan alle kouluikäisestä erityistarpeisesta pikkuveljestäni ja omista vanhemmistaan, joista toinen oli aivoinfarktin jäljiltä osittain halvaantunut ja toisella dementia laukkasi eteenpäin. Ensin mainittu sai sentään toisen kohtauksen jälkeen laitospaikan mutta toinen vasta vuosien ja vuosien päästä juuri ennen kuolemaansa. Ja vaikka minäkin olin jo iso lapsi, niin olisin silti joskus kaivannut jotakin muuta kuin pakollista ylläpitoa, ihan vaikka vain leppoisaa yhdessäoloa.
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta.Aika outo matematiikan taju sulla on, jos lasten ja vanhempien väliin saat laskettua useamman kymmenen vuotta. Kun lapset muuttavat pois siinä keskiasteen opintojen ja/tai armeijan jälkeen, niin tässä ollaan usein noin 50-vuotiaita, jolloin ne omat vanhemmat ovat siinä 70-80-vuotiaita eli terveydentilasta riippuen joko jo heti tai kohta hoivan tarpeessa.
Koroa poismuuttavat lapset eivät ole tarvinneet hoitoa enää vuosiin ja hoitokuntoisia vanhemmat on 80-90-vuotiaina. Kyllä siihen jää vuosikymmeniä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin.
Mun isäni ehtii kuolla ennenkuin tuollainen lakimuutos tulisi.
Mutta JOS tulisi tuollainen laki, niin pitäisi muuttaa monia muitakin lakeja. Mm vanhusten itsemääräämisoikeus. Lisäksi pitäisi hyväksyä se, että vanhus voidaan lukita yhteen huoneeseen omaistensa ollessa töissä ja lääkitä vanhus yöksi niin tainnoksiin, että nukkuu yöt. Myös hyväksyä moni muukin asia, jolla vanhuksen ihmisarvo laskee. Hoivakodeissa erilaisiin rajoitustoimiin edellytetään lääkärin lupaa, mutta kotioloissa omaiset saisivat pääättää, milloin vanhus on tarpeellista köyttää sänkyyn kiinni tai pukea vaikka pakkopaitaan.
Eihän se tuollaista ole. Vanhuksella on oikeudet vaikka asutaan yhdessä. Useimmat pystyy liikkumaan rollaattorilla ja käyttää vaippoja. Työaikana käy kotihoitaja vilkaisemassa, kuinka vanhus voi.
Niin on talon väelläkin oikeudet - omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aion jonottaa Mika Niemelän ekstrahuoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen?
Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta
Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.
Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.
Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.
Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.
Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.
Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena.
Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena.
Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söpöä kun mammat vastailee ikään kuin pääsisivät valitsemaan tämän. Eiköhän se velvollisuus kirjata lopulta lakiin.
Mun isäni ehtii kuolla ennenkuin tuollainen lakimuutos tulisi.
Mutta JOS tulisi tuollainen laki, niin pitäisi muuttaa monia muitakin lakeja. Mm vanhusten itsemääräämisoikeus. Lisäksi pitäisi hyväksyä se, että vanhus voidaan lukita yhteen huoneeseen omaistensa ollessa töissä ja lääkitä vanhus yöksi niin tainnoksiin, että nukkuu yöt. Myös hyväksyä moni muukin asia, jolla vanhuksen ihmisarvo laskee. Hoivakodeissa erilaisiin rajoitustoimiin edellytetään lääkärin lupaa, mutta kotioloissa omaiset saisivat pääättää, milloin vanhus on tarpeellista köyttää sänkyyn kiinni tai pukea vaikka pakkopaitaan.
Eihän se tuollaista ole. Vanhuksella on oikeudet vaikka asutaan yhdessä. Useimmat pystyy liikkumaan rollaattorilla ja käyttää vaippoja. Työaikana käy kotihoitaja vilkaisemassa, kuinka vanhus voi.
Niin on talon väelläkin oikeudet - omaan elämään.
Jonka se vanhus on antanut. Ihan kauheaa huomata miten omia vanhempia tai appivanhempia pidetään taakkana, roskana ja oman elämän pilaajina.
Kun kuopus, toivottavasti pian, muuttaa omilleen saan vihdoin itselleni huoneen. Vuosikausia olen majoittanut itseni olohuoneeseen.
Omiin vanhempiin on hyvät välit, noin 600km, antaa tilanteen jatkossakin olla niin. On niillä rahaa hoidattaa itsensä hautaan asti.
Rahaahan nämä idean isät ja äiti vain ajattelevat, eivät vanhusten hyvinvointia (vaikka osa keskustelijoista siihen suuntaan koittaa juttua kääntää). Unohtuu myös, että hyvin moni paikkailee töidensä ohessa jo nyt kotihoitoa ja hoitaa tarvittavia lisäpalveluita (siivous, pyykki, ruokahuolto, kaupassakäynti, pankkiasiat, veroasiat, lääkärissä läyttäminen jne). Se pelkästään voi käydä hyvin raskaaksi, dementikon kanssa hirveäää. Parempi huolehtia itsestään, ettei itse päädy ennen aikojaan huollettavaksi?
Tämä is pääkirjoitus kannattaa lukea
Saati ettet ole elänyt ennen lapsia.