Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa etelän maissa tuo on tapa että isovahemmat asuvat samassa talossa jos on tilaa. Vaan ei suomessa. Meneppäs ehdottamaan sille rikkaammalle ja suuremmassa talossa asuvalle tai asuville sisaruksille että teillähän on useampi huone vapaana kun lapset on muuttaneet pois että miten olisi jos isovanhemmat muuttaisi teille? Tuo tarkoittaisi täyttä sotaa, välit poikki ym. Päinvastoin vastuut yritetään sysätä juuri niille köyhemmille sisaruksille kaikesta hoivasta mitä ihmeellisimmillä selityksillä. Ei meillä ole aikaa, me tarvitsemmme tyhjiä huoneita ym mutta sinähän joudat..... Myöhemmin taas kiinnostus lisääntyy 100% kun alkaa vääntö perinnöstä.

Tv. keskisuomi. Välit rikki.

Niissä maissa on perheverotus.

 

Suomessa ei yhden ihmisen palkka edes kolmihenkisen perheen elättämiseen.

Onko tuo vitsi? Kyseessä on erittäin hyvätuloiset. Ja tottakai nuo vanhukset maksaisi elämisensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Mennään seuraksi lääkäriin. Ja jos nuori ei ole terve, myös hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enkä kadu päivääkään valintaani vaikka hetkittäin olikin raskasta.N äin jälkikäteen ajatellen se oli todella antoisaa aikaa

Oli mullakin antoisaa, kun muistisairas anoppini oli 4 vrk joulun aikana meillä. Olentästä kertonut joskus ennenkin tai ehkä tässä ketjussakin.

Hän käppäili ympäriinsä ja piilotteli tavaroita, meinasi pissiä vaatenaulakkoon. Saunassa kaatoi löylyvedet puulaatikkoon.

Meille tuli vieraita, anoppi alkoi riisua vaatteitaan miesten edessä. Olimme mieheni kanssa ihan loppu 4 vrk kukuttua.

Kun omat lapset oli pieniä, niin hän kyllä hoiti heitä, mutta manipuloi heitä minua vastaan, mistä asiasta lapset vasta isompina alkoivat puhua.

Jatkoi suoranaista vittuilua koko sen ajan, minkä oli vähänkin järjissään. Teki sitä vain, kun mieheni ei ollut paikalla. Vasta muistin kadottua erehtyi teatterissaan ja mies tajusi, mitä minun elämäni oli ollut.

Olen hoitoalan ihminen, joten kuvittelin, että voisin jopa hoitaa häntä, mutta EI TODELLKAAN, kaiken kokemani jälkeen.😈

Veljeni asuu vanhempieni naapurissa ja itse asun 3 km päässä eli ei pitäisi hirveästi tuottaa vaikeuksia jos vanhemmat joskus tarvitsevat apua. Oletettavasti tuo ei kuitenkaan ole ajankohtaista vielä ainakaan 10 vuoteen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina ehdotetaan vanhuksen omistusasunnon myymistä. Sen ihmeen kun näkisi, että 70-luvulla rakennettu öljylämmitystalo menisi mihinkään hintaan kaupaksi. Jos joku maksaa kymppitonnin, niin ei sillä pitkäksi aikaa hoitoa saa.

jos on kovat tulot, joutuu palveluasumisesta maksamaan kovan hinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä enkä kadu päivääkään valintaani vaikka hetkittäin olikin raskasta.N äin jälkikäteen ajatellen se oli todella antoisaa aikaa

Oli mullakin antoisaa, kun muistisairas anoppini oli 4 vrk joulun aikana meillä. Olentästä kertonut joskus ennenkin tai ehkä tässä ketjussakin.

Hän käppäili ympäriinsä ja piilotteli tavaroita, meinasi pissiä vaatenaulakkoon. Saunassa kaatoi löylyvedet puulaatikkoon.

Meille tuli vieraita, anoppi alkoi riisua vaatteitaan miesten edessä. Olimme mieheni kanssa ihan loppu 4 vrk kukuttua.

 

Kun omat lapset oli pieniä, niin hän kyllä hoiti heitä, mutta manipuloi heitä minua vastaan, mistä asiasta lapset vasta isompina alkoivat puhua.

Jatkoi suoranaista vittuilua koko sen ajan, minkä oli vähänkin järjissään. Teki sitä vain, kun mieheni ei ollut paikalla. Vasta muistin kadottua erehtyi teatterissaan ja mies tajusi, mitä minun elämäni oli ollut.

Olen hoitoalan ihminen, joten kuvittelin, että voisin jopa hoitaa häntä, mutta EI TODELLKAAN, kaiken kokemani jälkeen.😈

Antoisaa tai ei.

Muistisairaan omaisen kotiin kertyi likaa, jota ei olisi saanut hänen mielestään siivota. Siispä se pinttyi. Astiat hän vain huuhteli käytön jälkeen ja suuttui, kun aloin tiskata. Suuttui myös jos aloin siivota. Mutta minua inhotti käydä siellä, jos ei saanut yhtään siistiä paikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

1. Pistä rahaa 5 000e/kk, niin saat hyvät olot.

 

2. Lapset auttavat.

 

3. Helvetilliset olot laitoksessa.

 

Jokainen voi itse valita, ja tähän on kaikkien varauduttava jo kauan ennen eläkeikää.

 

Vanhus laitokseen, ja omistusasunto myyntiin. Sitten jää tosin ilman perintöä. (Jos siis tuo hoitaminen ei kiinnosta.)

 

Yhteiskunta ei auta enää.

Laitoshoito maksaa noin 6000 euroa kuukaudessa.  Ja yhä useammat taritsevat laitoshoitoa, toki hoitajatkin tulevat olemaan ulkomaisia, koska suomalaisia ei sellainen työ kiinnosta. Ruotsin kehityksestä voidaan helposti katsoa oma tulevaisuutemme, kuten yleensäkin.

Kulttuurierojakin tule vastaan vanhuksille. Ruotsissa jouduttiin "hoitajille", jotka käyvät lyhyen koulutuksen jos sitäkään erikseen kertomaan, että ei ole sopivaa antaa korvapuusteja vanhukselle, joka ei ymmärrä totella käskyjä.

On ne meillä järkyttävinä uutisoidut kaltoin kohtelut vielä pieniä (tietenkään sellaista ei saisi tapahtua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Juu u, mutta koko keskustelu lähti siitä, että naiseille jää jää yhtään vuotta lastenhoidon ja vanhustenhoidon väliin. Kyllä jää ihan väkisin, 10-17-vuotiaan lapsen kasvattaminen ei ole mitään kuluttavaa hoitotyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Juu u, mutta koko keskustelu lähti siitä, että naiseille jää jää yhtään vuotta lastenhoidon ja vanhustenhoidon väliin. Kyllä jää ihan väkisin, 10-17-vuotiaan lapsen kasvattaminen ei ole mitään kuluttavaa hoitotyötä. 

Monilla on samaan aikaan 10-17-vuotiaita lapsia, avuttomia vanhoja läheisiä ja palkkatyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Mennään seuraksi lääkäriin. Ja jos nuori ei ole terve, myös hoidetaan.

Joo ja kaikki on neliraajahalvaantuneita ja vaipoissa jne. 

Fakta nyt on se, että tuo että naiset hoitaa koko elämänsä muita-väite, on paskaa. On tietenkin niitä, jotka ovat lastensa omaishoitajia ja osa dementoituu nelikymppisenä jne., mutta he ovat pieni vähemmistö. Se on tosi ok sanoa että minähän en vanhempiani hoida, mutta ei siihen tarvitse keksiä mitään älyttömiä perusteluja yleistysten kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Juu u, mutta koko keskustelu lähti siitä, että naiseille jää jää yhtään vuotta lastenhoidon ja vanhustenhoidon väliin. Kyllä jää ihan väkisin, 10-17-vuotiaan lapsen kasvattaminen ei ole mitään kuluttavaa hoitotyötä. 

Monilla on samaan aikaan 10-17-vuotiaita lapsia, avuttomia vanhoja läheisiä ja palkkatyö.

Harvoilla on. Suurimmalla osalla 10-17-vuotiaiden vanhemmilla on juuri eläköityneet tai vielä työelämässä olevat omat aktiiviset ja lasten elämään osallistuvat vanhemmat. 

Ensiksi ehkä velvollisuus aittaa lastenlasten hoidossa, jos sellaisia ilmaantuu. 
En udko että moni vanhus haluaa. omien lasten toimia hoitajina kuitenkaan. Pitää kuunnella vanhusta itseäänkin. 

Anoppia voidaan hoivata, appiukkoakin miksi ei? Ovat olleet hyviä vanhempia miehelle ja autellaan äitiään ja mummiaan jo nytkin kun on ollut leikkausta ja sairautta vähän. Ja tietysti hoidetaan puuhommat, nurmikot yms. Mukavia ihmisiä. 

Omat vanhempani sen sijaan voisin lähinnä käsitellä ravunsyöteiksi, 3/4 aikuisista lapsistaan katkaisseet välit heihin, kaksi meistä aikuistunut huostaanotettuina. Siitä voinee päätellä millainen lapsuus minulla on ollut. Isovanhemmistani elossa olevat eli mummit samanlaisia sadisteja. Hankkikoot hoivansa muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Mennään seuraksi lääkäriin. Ja jos nuori ei ole terve, myös hoidetaan.

Joo ja kaikki on neliraajahalvaantuneita ja vaipoissa jne. 

Fakta nyt on se, että tuo että naiset hoitaa koko elämänsä muita-väite, on paskaa. On tietenkin niitä, jotka ovat lastensa omaishoitajia ja osa dementoituu nelikymppisenä jne., mutta he ovat pieni vähemmistö. Se on tosi ok sanoa että minähän en vanhempiani hoida, mutta ei siihen tarvitse keksiä mitään älyttömiä perusteluja yleistysten kautta. 

Turha kärttyillä. Ei mitään noin dramaattista, myös akuutisti sairas hoidetaan, oli se lapsi, mies tai vanhus. Ihan normaalia välittämistä käydä kaupassa ja apteekissa toisen puolesta. Sellaistahan se niiden vanhustenkin kanssa on ennen kuin varsinainen hoidontarve alkaa. Meillä mies hoitaa nuo koska ei käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Niin?  Eli kun mun lapseni muuttaa pois kotoa, mä olen viiskymppinen, vähän reilu. Ja silloin mun vanhempani on kahdeksankymmentä vuotiaita. 

Vierailija kirjoitti:

En, mutta en halua maksaa muidenkaan vanhusten hoivamaksuja. Jokainen pärjätköön omillaan

Ongelmana on myös sellainen, että kukaan normaali työssä käyvä ei pysty hoitamaan oikeasti 24 h hoidon tarpeessa olevaa. 

Pitää jäädä pois työelämästä, mikä ei esimerkiksi omassa tapauksessa ole yhteiskunnallekaan hyvä. 

Vanhemmilla rahaa olisi maksaa mulle riittävä toimeentulo, mutta yksi korkeasti koulutettu 40-50 vuotias asiantuntija katoaa työelämästä. 

Sota ei tietysti yhtä miestä kaipaa, mutta kun näitä olisi kohta miljoona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Niin?  Eli kun mun lapseni muuttaa pois kotoa, mä olen viiskymppinen, vähän reilu. Ja silloin mun vanhempani on kahdeksankymmentä vuotiaita. 

Niin? Pointtisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina ehdotetaan vanhuksen omistusasunnon myymistä. Sen ihmeen kun näkisi, että 70-luvulla rakennettu öljylämmitystalo menisi mihinkään hintaan kaupaksi. Jos joku maksaa kymppitonnin, niin ei sillä pitkäksi aikaa hoitoa saa.

No ei saakaan. Yksi kuukausi ympärivuorokautista paveluasumista maksaa n. 5000e/kk.

Eihän vanhus itse maksa siitä kuin sen, mitä eläkkeestä irtoaa. Ja pääomatulot otetaan myös huomioon. Mutta omaisuuteen ei kosketa.

Jos omaisuus on kovin suuri, niin silloin toki siitä otetaan. Mutta vähän meillä on niin rikkaita vanhuksia.