Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse soitan kitaraa vapaa-ajalla paljon. En minä ottaisi epämusikaalista naista. Koska ei se arvostaisi yhtään sitä minä teen, ei yhtään. Mitä järkeä? Ei tarvitse olla 1:1 kopio itsestä, mutta yhteisiä arvoja pitää olla.
Miksi kutsutte arvoiksi omia mieltymyksiänne? Ei se ole yhteinen arvo, että haluaa hoilata kimpassa. Se on mieltymys. Arvot on jotain ihan muuta.
Tuo kitaransoittaja kertoi, että epämusikaalinen ihminen ei arvostaisi hänen itselle tärkeää harrasrustaan. Tämä on se pointti. Jos toinen ei "ymmärrä", miksi sitä soittoa tai sooloa pitää hioa loputtomiin, eikä halua kuunnella/kuulla, en usko että löytyy yhteistä säveltä (pun intended!) elämässä.
Tuo liikuntaharrastus on kyllä eri asia, koska useimmat tuskin haluavat esitellä sykettä tai kestävyyden kehittymistä kumppanilleen eivätkä odota saavansa juoksusta tai kävelylenkeistä erityistä arvostusta. Taide on eri asia kuin ns. ruumiinkulttuuri. Se on kiinnostuksen kohde itsessään, mutta kumppanilla pitäisi olla myötämielinen suhtautuminen taoteentekoon, vaikka ei itse harrastaisikaan. Ainahan runoilijoilla on ollut muusansa. Mutta hölkkääjien innoittajista en ole kuullut. 😏
Hölkästä en tiedä... mutta minä ja mieheni käydään salilla, ns. puolitosissaan. On käyty noin vuosi, molemmat aloitti ihan nollista. On aika kivaa kun molemmat huomaavat kropissaan (ja toistensa kropissa) positiivisia muutoksia. Ne tuovat vipinää sänkyyn. Jo parissa kuukaudessa huomasin mieheni hauiksissa ja olkapäissä sellaista, että uuh, tätä on kivempi koskea/katsoa kuin ennen. Hän sanoi samanlaista mun kropasta, esim. peppu on kuulemma vielä ihanampi kuin ennen, kun kävelen istuvissa farkuissa. Mun kädetkään ei oo ihan spagettia enää. Kannustamme toisiamme koko ajan. Pieni muutoksia, mutta kyllä ne huomaa. Ja se vaikuttaa miten kiihottavaa seksi on.
Jos sit se kumppani oliskin, että "ihan sama joo joo" niin en usko että jaksaisin käydä salilla. Mieheni on sanonut samaa. Seksistä tulee jännempää, ku molemmat käy. Syödään puolirennosti, on herkkupäiviä jne. mutta meillä on myös tavoitteet koko ajan. Ostamme proteiinijauheita ja kreatiinia.
Ymmärrän kyllä myös ton kitaraesimerkin. Miksi harjoitella uutterasti jotain hienoa sooloa, jos kumppani ei erota edes duuria mollista.
Tuskin sitä kitaraa puolison takia soitetaan. Kiva jos teillä seksi on jännempää salilla käynnin jälkeen. Itse en ole huomannut samaa koskaan.
Itse teen kaiken puolisoni takia. Niin kuin laulussakin sanottiin "Everything I do, I do it for you". Jos hän ei arvosta kovaa yrittämistäni X asiassa, miksi olisimme edes päätyneet yhteen? Kitaraharrastaja todennäköisesti päätyy toisen musiikin harrastajan kanssa yhteen. Miksi hitossa ei päätyisi? Lottoamallako te ne kumppanit valitsette?
Jos et ole huomannut salila käymisen vaikutusta seksiin/ulkonäköön, niin et ole treenannut kovin lujaa. Katsoppa vaikka pornoa, kaikkihan ne suositut hahmot sielläkin ovat saliharrastajia. Miehet etenkin, mutta naisetkin ovat treenanneet jalkoja ja takalistoa yleensä. Jos meinaavat pysyä alansa huipulla. Sellaisia asioita me taviksetkin toivomme sängyssä, vaikkemme pornotähtiä haluakaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tule muuttumaan. Sattaa toki jatkossakin käydä kanssasi vaikka kävelyllä, mutta ei hänestä aktiiviliikkujaa tule jos ei ole ollut sitä tähän päivään mennessäkään. Se on hyvin paljon luontainen keskushermostollinen ominaisuus, että kuinka liikunta-aktiivinen on. Se on totaalisen yksilöllinen ominaisuus. Joillekin aktiivinen liikunta on kuin lataisi puhelinta täyteen, eli he vaatii sitä tunteakseen itsensä energisiksi. Toisilla taas keskushermosto toimii päinvastoin. Se lataa elimistöä ja jaksamista levossa. Siksi tällaista ihmistä ei kiinnosta aktiiviliikunta, koska hänen elimistönsä pistää ikään kuin vastaan. Hän ei saa siitä liikunnasta sitä hyvää oloa ja kiksejä yhtä vahvasti kuin se päinvastainen osapuoli. Siksi aina väkisin aloitetut liikuntaharrastukset lopahtaa ja siksi myös jollakin on lähes pakkomielle päästä lenkille vaikka sairaanakin, tai ainakin vahvasti toipilaana.
Tässä on perää. Kaikki eivät saa mielihyvää rankasta liikunnasta, vaan keho menee pois balanssista.
Toisekseen, liikuntasuorituksiin voi addiktoitua, jos on sentyyppinen luonne. Eli päivittäisestä lenkistä tulee pakkomielle, ja olet kuin tulisilla hiilillä, ärtynyt, jos et pääse juoksemaan. Keho tottuu päivän liikunta-annokseen ja vaatii sitä. Siitä voi myös oppia pois, mutta kuten tiedetään, addiktioista vieroittautuminen on haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsisikohan Ap treenikaverin miehen sijaan? tiedän monta pitkää parisuhdetta (omani mukaan lukien) jossa pariskunnan liikuntatottumukset, painoindeksi ja harrastukset ovat hyvin erilaisia.. eikä tämä ole estänyt onnellista yhdessäeloa.
Tämä. Nykyajan parisuhde ihanne on se, että puolison pitäisi täyttää kaikki sosiaalisen puolen tarpeet. Olla paras ystävä, rakastaja, treenikumppani, matkakumppani...melko mahdoton yhtälö. Tosin kyllähän joku aina välillä kertoo nähneensä ja kesyttäneensä yksisarvisen.
Toki joitakin rajauksia on hyvä tehdä ja jos se treenaaminen on suoritushakuista ja haluaa kumppanin osaksi sitä osaa elämästä, niin silloin ainoa vaihtoehto on etsiä yhtä tavoitteellisesti treenaava kumppaniksi.
Miksi tämä olisi mahdoton yhtälö? Ja mitä kumppanilta sitten muka pitäisi toivoa?
Todennäköisyys kumppanin löytymiselle kapenee koko ajan mitä enemmän vaatimuksia asettaa. Jos pitää olla pitkä, komea, lihaksikas, hyvä ammatti ja sitten vielä nämä sosiaalisten tarpeiden puolet, niin olet tilanteessa jossa potentiaalisten kumppaniehdokkaiden määrä on todella pieni ja se mahdollisuus että päädyt yhteen jonkun heistä kanssa on vielä pienempi.
Kumppanuuteen voi myös kasvaa yhdessä, mutta se vaatii tietysti molemmilta avointa mieltä ja halua ymmärtää toisen mielen maisemaa. Yhteiset arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat hyvä lähtökohta, mutta joskus on hyvä käsittää, että voi olla joistain asioista eri mieltä kunhan kunnioittaa kumppanin arvoja eikä taistele niitä vastaan joka käänteessä. Tästä on hyvä esimerkki, että iso osa miehistä kannattaa oikeistoa tai perussuomalaisia, joten sinun pitää ehdottomasti löytää vasemmistolainen mies olet tappelemassa pienehköstä joukosta miehiä kanssasisariasi vastaan.
Ei, emme me vasemmistolaista miestä etsivät naiset suinkaan tappele miehistä kanssasisaria vastaan. Lähdemme siitä, että yhteensopivat ihmiset pariutuvat, ja jos mies on kiinnostuneempi kanssasisaresta ja he sopivat paremmin yhteen, en todellakaan lähde siihen tappelemaan mistään. Olen mieluummin yksin kuin oikeistolaisen miehen kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut yksin jäädä. En missään tapauksessa tappelisi miehestä. Jos miehen kiinnostus ei suuntaudu minuun luonnostaan, niin ei minulla ole mitään kiinnostusta suhteeseen tällaisen ihmisen kanssa.
Tuo ajatus toisen arvojen kunnioittamisesta on hupaisa ajatus esim. tilanteessa, jossa toisen arvot luovan toisen osapuolen näkökulman mukaan kärsimystä yhteiskuntaan ja maailmaan. Miten sellaisia arvoja voisi kunnioittaa?
Oma kokemukseni on se, että jos etsii samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa viihtyy, on kemiaa ja vetovoimaa, arvot ja elämäntyylit osuvat yksiin jne. löytää todennäköisemmin hyvän kumppanin ja onnistuneen suhteen. Mieluummin minä etsin sitä yksisarvista kuin tyydyn valitsemaan jonkun vaan ulkonäön perusteella päätyen yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistö eikä edes kiinnostusta olla.
Oikeistolaiset miehet eivät muuttuisi kiinnostaviksi, vaikka vasemmistolaiset miehet loppuisivat kesken tai jopa lakkaisivat olemasta.
Tuo johtuu vain sinun kapeasta katsantokannastasi. Oikeistolaisuus on tuonut myös paljon hyvää yhteiskuntiin vai miksi sitten kaikki kommunismia yrittäneet yhteiskunnat ovat enemmän tai vähemmän sortuneet...? Joten demonisoinnin sijaan voisit tunnustaa, että useimmissa asioissa on hyviä puolia vaikka ei niitä ehkä kokonaisuutena kannatakaan. Sama päätee myös vasemmistolaisuuteen ja sosiaalidemokratiaan.
Kannattaa myös huomioida, että tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta vaati molempien sukupuolien yhteistyötä, jos naiset tai miehet yksipuolisesti irtisanoutuvat yhteiskunnan kehittämisestä on sillä hyvin suuria vaikutuksia tulevaisuudessa.
Olen uusi kommentoija:
Olen täsmälleen samaa mieltä tästä kommentista.
Eri puolueiden kannattajilla on aina erimielisyyksiä toistensa kanssa. Kaikissa on jotain hyviä jotain huonoja asioita, mutta yhteistyö on niin vaikeaa.
Täällä täällä palstalla aina jokaiseen ketjuun tulee jossain vaiheessa jonkun poliittisen puolueen kannatus mukaan.
Toinen alue, joissa on samoja ongelmia on eri uskonnot. Nekin ovat samaa asiaa vähän eri näkökulmista.
Pitäisi ottaa kumppanin valinnassa nämä asiat huomioon. Että jos joku on fanaattisesti jotain puoluetta tai uskontoa, ei kiitos. Tai tietysti jos itse on samanlainen, niin mikäs siinä.
Nää ihmiset jotka sanoo, ettei sportti vaikuta seksielämään... säälin kumppaneitanne :D Luuletteko tosiaan ettei kropan ulkonäkö vaikuta siihen, kuinka kiihottavaksi joku kokee seksin kanssanne? :D
No okei, olette niitä jotka hoitaa toimituksen pimeässä. Molemmat ajattelee salaa jotain julkkista tahoillaan.
En ikipäivänä deittailisi naista joka ei treenaa persettään. Se on 10X tärkeämpää kuin tissit. Tissit voi olla ihan sama millaiset, kunhan jotkut itikan pistot on. Perse sen sijaan pitää olla pyöreä, iso ja timmi, eikä sellaisia saa kuin kuntosalilta, kovilla kyykkytreeneillä. Naama, perse, tissit... tässä järjestyksessä.
Ihmiset jotka ei liiku on helvetin ahdistavia. Semmosia nyhveröitä en kaipaa edes kaveripiiriini. On sellainen yleinen nahjus-asenne kaikkeen, neuroottisia, hitaita ja pelokkaita. Toiset treenaajat tunnistaa heti, riuska kädenpuristus ja silmiin ulottuva hymy.
Tätä olen myös ihmetellyt. Jos itse pidän huolta itsestäni ja haluan kehittyä siinä koko ajan paremmaksi, miksi ottaisin jonkun aivan erilaisen ihmisen, sellainen ei herätä minussa minkäänlaista intohimoa ja vetovoimaa, kaveri voisin olla. Ei tätä tarvitse mitenkään selitellä ja puolustella, kun tietää ketkä ne tuomitsijat on, just niitä joita oma terveys ei kiinnosta, ei minuakaan kiinnosta niiden mielipide.
No mutta kun tämähän juuri ei ollut apn tilanne. Hän ajattelee mahdollista parisuhdetta jonkun aivan erilaisen ihmisen kanssa. Ei tuota teidän tapaa kukaan ihmettele, eikä tuomitse. Tuo on ihan ok.
Sen sijaan se, että haluaa sen erilaisen, kunhan se sitten muuttuu samanlaiseksi kuin itse on, sitä tässä on vähän ihmetelty ja hieman tuomittukin.
Ja onpa kiva, että tiedät, ketkä me ollaan täällä ruudun toisella puolella. Esimerkiksi minä olen erittäin liikkuvainen, mutta ei vaivaa ollenkaan, että puoliso ei ole. Enkä myös väitä, että puolisoni on sen vuoksi piittaamaton omasta tai minun terveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman OT, mutta on mielenkiintoista näitä kommentteja lukiessa ajatella, kuinka paljon yhteiskunta on muuttunut vain muutamassa sukupolvessa. Ennen työ oli fyysistä JA muukin elämä aktiivista, ei mätetty itseä herkuilla tukkoon tai ainakin kalorit poltettiin tehokkaasti ja elintasosairauksia ei paljon esiintynyt, kun nykyään ollaan ylipainoisina ruutujen ääressä ja sohvaperunoina vs. sitten aktiivisesti urheilevat ihmiset kuten saleilla treenaajat.
Ihmeellistä on se, että nykyään nähdään vain nämä ääripäät eli sohvalla lojujat ja himotreenaajat. Ennen oltiin arjessa aktiivisempia, mutta varsinaisia urheiluharrastuksia oli ehkä vähemmän. Tai ennen kaikkea tavoitteellisia harrastuksia. Oikeasti olisi pidetty vähän outona, jos puoliso olisi valittu sen perusteella mihin urheilusuorituksiin pystyy. Tai no ehkä näitäkin jossain oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitat, että miehellä olisi kiinnostusta liikuntaan, mutta kaikki liikkuminen on tehtävä miehen -jaksamisen- mukaan.
Onko hänellä henkisesti tai fyysisesti liian raskas työ, koska ei ole jaksanut harrastaa vapaa-ajalla. Häntä ei niin paljon kiinnosta liikunta, kuin sinua. Voit sanoa, ettet sinäkään aina jaksa tai halua lähteä.
Mikäli tuon takia eroaa, kannattaa pitää mielessä, että parisuhteissa on aina jokin asia mikä aiheuttaa kitkaa. Jos löydät liikuntaa harrastavan, sitten on jokin muu ongelma. Aina yllätys. Täydellistä ei olekaan.
Eihän se muuten mikään parisuhde ole.Jaksamisen mukaan tarkoitan lähinnä sitä, että hän ei tällä hetkellä fysiikkansa puolesta mihinkään rankempaan liikuntaan vielä pysty. Ja se on täysin ok. Eihän rapakuntoisena kukaan voi heti lähteä minnekään kilometrien vaellukselle ilman että vähintäänkin paikat kipeytyy. Sitä en ole vaatimassakaan tai muutenkaan kontrolloimassa miehen tekemisiä sen enempää, vaikka muutama nyt tykkää täällä niin väittää. En aio kontrolloida tai vaatia yhtään mitään, kuten en ole tähänkään saakka. Ihan itse omasta halustaan on liikkumaan kanssani lähtenyt ja ehdottanut itsekin välillä jotain liikunnallista tekemistä. Tietää kyllä että se on tärkeää minulle ja osana omaa arkeani paljonkin.
Miehellä on kohtuu raskas työ, joutuu kävelemään ja tekemään kropallaan asioita. Luonnollisesti on työpäivän jälkeen puhki ja ymmärrän kyllä, jos ei joka päivä kuntoilu jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta minuakaan ja silloin jätän välistä. Kyllähän se hyvä peruskunto auttaisi jaksamaan myös työssä ihan eri tavalla.
AP
No nyt kyllä ihmettelen, miksi vielä rahtaisit miestä treenaamaan lisää?! Hänellä siis fyysisesti suht raskas työ, joutuu myös kävelemään jne. Kaiken tämän voit lukea treeniajaksi miehelle. Korkeintaan viikonloppuisin/vapaalla kevyttä, rentouttavaa liikuntaa omaksi iloksi.
Ylipaino on eri asia, ja kerroitkin että mies on jo laihduttanut aika paljon. Ilmeisesti ruokavaliota ja annoskokoa säätämällä. Tämä on aivan riittävä toimi, kunhan pysyy säännöllinen, terveellinen ruokailutyyli jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse soitan kitaraa vapaa-ajalla paljon. En minä ottaisi epämusikaalista naista. Koska ei se arvostaisi yhtään sitä minä teen, ei yhtään. Mitä järkeä? Ei tarvitse olla 1:1 kopio itsestä, mutta yhteisiä arvoja pitää olla.
Miksi kutsutte arvoiksi omia mieltymyksiänne? Ei se ole yhteinen arvo, että haluaa hoilata kimpassa. Se on mieltymys. Arvot on jotain ihan muuta.
Tuo kitaransoittaja kertoi, että epämusikaalinen ihminen ei arvostaisi hänen itselle tärkeää harrasrustaan. Tämä on se pointti. Jos toinen ei "ymmärrä", miksi sitä soittoa tai sooloa pitää hioa loputtomiin, eikä halua kuunnella/kuulla, en usko että löytyy yhteistä säveltä (pun intended!) elämässä.
Tuo liikuntaharrastus on kyllä eri asia, koska useimmat tuskin haluavat esitellä sykettä tai kestävyyden kehittymistä kumppanilleen eivätkä odota saavansa juoksusta tai kävelylenkeistä erityistä arvostusta. Taide on eri asia kuin ns. ruumiinkulttuuri. Se on kiinnostuksen kohde itsessään, mutta kumppanilla pitäisi olla myötämielinen suhtautuminen taoteentekoon, vaikka ei itse harrastaisikaan. Ainahan runoilijoilla on ollut muusansa. Mutta hölkkääjien innoittajista en ole kuullut. 😏
Hölkästä en tiedä... mutta minä ja mieheni käydään salilla, ns. puolitosissaan. On käyty noin vuosi, molemmat aloitti ihan nollista. On aika kivaa kun molemmat huomaavat kropissaan (ja toistensa kropissa) positiivisia muutoksia. Ne tuovat vipinää sänkyyn. Jo parissa kuukaudessa huomasin mieheni hauiksissa ja olkapäissä sellaista, että uuh, tätä on kivempi koskea/katsoa kuin ennen. Hän sanoi samanlaista mun kropasta, esim. peppu on kuulemma vielä ihanampi kuin ennen, kun kävelen istuvissa farkuissa. Mun kädetkään ei oo ihan spagettia enää. Kannustamme toisiamme koko ajan. Pieni muutoksia, mutta kyllä ne huomaa. Ja se vaikuttaa miten kiihottavaa seksi on.
Jos sit se kumppani oliskin, että "ihan sama joo joo" niin en usko että jaksaisin käydä salilla. Mieheni on sanonut samaa. Seksistä tulee jännempää, ku molemmat käy. Syödään puolirennosti, on herkkupäiviä jne. mutta meillä on myös tavoitteet koko ajan. Ostamme proteiinijauheita ja kreatiinia.
Ymmärrän kyllä myös ton kitaraesimerkin. Miksi harjoitella uutterasti jotain hienoa sooloa, jos kumppani ei erota edes duuria mollista.
Tuskin sitä kitaraa puolison takia soitetaan. Kiva jos teillä seksi on jännempää salilla käynnin jälkeen. Itse en ole huomannut samaa koskaan.
Itse teen kaiken puolisoni takia. Niin kuin laulussakin sanottiin "Everything I do, I do it for you". Jos hän ei arvosta kovaa yrittämistäni X asiassa, miksi olisimme edes päätyneet yhteen? Kitaraharrastaja todennäköisesti päätyy toisen musiikin harrastajan kanssa yhteen. Miksi hitossa ei päätyisi? Lottoamallako te ne kumppanit valitsette?
Jos et ole huomannut salila käymisen vaikutusta seksiin/ulkonäköön, niin et ole treenannut kovin lujaa. Katsoppa vaikka pornoa, kaikkihan ne suositut hahmot sielläkin ovat saliharrastajia. Miehet etenkin, mutta naisetkin ovat treenanneet jalkoja ja takalistoa yleensä. Jos meinaavat pysyä alansa huipulla. Sellaisia asioita me taviksetkin toivomme sängyssä, vaikkemme pornotähtiä haluakaan olla.
Tuon pitäisi olla nimenomaan red flag urheilun puolesta, ei todellakaan mikään kehu sitä kohtaan. Se jos joku ei ole tällainen alatyylinen i diootti ei ole keneltäkään pois, nämä i diootit pariutukoot keskenään.
Suomalaisten liikunta on aiempaa polarisoituneempaa. Valtaosa on rapakuntoisia, ja pieni osa (joka tosin näkyy paljon mediassa) on huippukuntoisia salihirmuja. Suomen kansanterveys on kokonaisuutena todella heikko. Liikunnan puute on aiheuttanut MT-kriisin, se on suorassa yhteydessä MT-ongelmiin. Syyt, some, videopelit, älypuhelimet, liiallinen ruutuaika, sähköpyörät, skuutit, laiskuus.
Jos kuuluu siihen harvalukuiseen eliittiin joka liikkuu, kannattaa etsiä joku samanlainen. Suurimmalle osalle on täysin mahdotonta takoa päähän, miksi se liikunta olisi kannattavaa. He ovat jo päättäneet upota laivan mukana, puhelintansa näpytellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitat, että miehellä olisi kiinnostusta liikuntaan, mutta kaikki liikkuminen on tehtävä miehen -jaksamisen- mukaan.
Onko hänellä henkisesti tai fyysisesti liian raskas työ, koska ei ole jaksanut harrastaa vapaa-ajalla. Häntä ei niin paljon kiinnosta liikunta, kuin sinua. Voit sanoa, ettet sinäkään aina jaksa tai halua lähteä.
Mikäli tuon takia eroaa, kannattaa pitää mielessä, että parisuhteissa on aina jokin asia mikä aiheuttaa kitkaa. Jos löydät liikuntaa harrastavan, sitten on jokin muu ongelma. Aina yllätys. Täydellistä ei olekaan.
Eihän se muuten mikään parisuhde ole.Jaksamisen mukaan tarkoitan lähinnä sitä, että hän ei tällä hetkellä fysiikkansa puolesta mihinkään rankempaan liikuntaan vielä pysty. Ja se on täysin ok. Eihän rapakuntoisena kukaan voi heti lähteä minnekään kilometrien vaellukselle ilman että vähintäänkin paikat kipeytyy. Sitä en ole vaatimassakaan tai muutenkaan kontrolloimassa miehen tekemisiä sen enempää, vaikka muutama nyt tykkää täällä niin väittää. En aio kontrolloida tai vaatia yhtään mitään, kuten en ole tähänkään saakka. Ihan itse omasta halustaan on liikkumaan kanssani lähtenyt ja ehdottanut itsekin välillä jotain liikunnallista tekemistä. Tietää kyllä että se on tärkeää minulle ja osana omaa arkeani paljonkin.
Miehellä on kohtuu raskas työ, joutuu kävelemään ja tekemään kropallaan asioita. Luonnollisesti on työpäivän jälkeen puhki ja ymmärrän kyllä, jos ei joka päivä kuntoilu jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta minuakaan ja silloin jätän välistä. Kyllähän se hyvä peruskunto auttaisi jaksamaan myös työssä ihan eri tavalla.
AP
No nyt kyllä ihmettelen, miksi vielä rahtaisit miestä treenaamaan lisää?! Hänellä siis fyysisesti suht raskas työ, joutuu myös kävelemään jne. Kaiken tämän voit lukea treeniajaksi miehelle. Korkeintaan viikonloppuisin/vapaalla kevyttä, rentouttavaa liikuntaa omaksi iloksi.
Ylipaino on eri asia, ja kerroitkin että mies on jo laihduttanut aika paljon. Ilmeisesti ruokavaliota ja annoskokoa säätämällä. Tämä on aivan riittävä toimi, kunhan pysyy säännöllinen, terveellinen ruokailutyyli jatkossakin.
Joo huh huh, liikkuu päivässä 8h ja ap vinkuu että tekee liian vähän. Sairas tapaus, hoitoon. Toivottavasti "mies" eli siis nainen pääsee eroon sekopää ap:sta.
Vierailija kirjoitti:
Nää ihmiset jotka sanoo, ettei sportti vaikuta seksielämään... säälin kumppaneitanne :D Luuletteko tosiaan ettei kropan ulkonäkö vaikuta siihen, kuinka kiihottavaksi joku kokee seksin kanssanne? :D
No okei, olette niitä jotka hoitaa toimituksen pimeässä. Molemmat ajattelee salaa jotain julkkista tahoillaan.
En ikipäivänä deittailisi naista joka ei treenaa persettään. Se on 10X tärkeämpää kuin tissit. Tissit voi olla ihan sama millaiset, kunhan jotkut itikan pistot on. Perse sen sijaan pitää olla pyöreä, iso ja timmi, eikä sellaisia saa kuin kuntosalilta, kovilla kyykkytreeneillä. Naama, perse, tissit... tässä järjestyksessä.
Ihmiset jotka ei liiku on helvetin ahdistavia. Semmosia nyhveröitä en kaipaa edes kaveripiiriini. On sellainen yleinen nahjus-asenne kaikkeen, neuroottisia, hitaita ja pelokkaita. Toiset treenaajat tunnistaa heti, riuska kädenpuristus ja silmiin ulottuva hymy.
Heh. Mä taas pysyn kaukana just sun tyyppisistä esi-ihmisistä.
Muhun vetoaa älykkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten liikunta on aiempaa polarisoituneempaa. Valtaosa on rapakuntoisia, ja pieni osa (joka tosin näkyy paljon mediassa) on huippukuntoisia salihirmuja. Suomen kansanterveys on kokonaisuutena todella heikko. Liikunnan puute on aiheuttanut MT-kriisin, se on suorassa yhteydessä MT-ongelmiin. Syyt, some, videopelit, älypuhelimet, liiallinen ruutuaika, sähköpyörät, skuutit, laiskuus.
Jos kuuluu siihen harvalukuiseen eliittiin joka liikkuu, kannattaa etsiä joku samanlainen. Suurimmalle osalle on täysin mahdotonta takoa päähän, miksi se liikunta olisi kannattavaa. He ovat jo päättäneet upota laivan mukana, puhelintansa näpytellen.
Urheilu on yksinkertaisesti i dioottien harrastus. Se että tappamisestakin tulee kiihkeä ja vireä olo ei tarkoita sitä, että se olisi hyvä harrastus. Päin vastoin, kaikkea tällaista alatyylistä, lihallista, turhaa kehonrakentamista tulisi välttää siinä missä vaikkapa turhan päiten kerrostalojenkin rakentamista. Tarpeeseen liikutaan.
Mielenterveyttä voi säädellä esimerkiksi meditaation ja hengitysharjoitusten avulla. Ei todellakaan vaadi mitään rehkimistä ja tarkoituksellista lihasten kasvattelua olla keholtaan ja mieleltään terve.
En ikipäivänä deittailisi naista joka ei treenaa persettään. Se on 10X tärkeämpää kuin tissit. Tissit voi olla ihan sama millaiset, kunhan jotkut itikan pistot on. Perse sen sijaan pitää olla pyöreä, iso ja timmi, eikä sellaisia saa kuin kuntosalilta, kovilla kyykkytreeneillä. Naama, perse, tissit... tässä järjestyksessä.
Jep, perseaddiktio on vielä lähempänä eläinkognitiota kuin tissiaddiktio. Ei tuollaisille oikein edes kuuluisi ihmis-status, ovat puhuvia apinoita.
Ihmiset jotka ei liiku on helvetin ahdistavia. Semmosia nyhveröitä en kaipaa edes kaveripiiriini. On sellainen yleinen nahjus-asenne kaikkeen, neuroottisia, hitaita ja pelokkaita. Toiset treenaajat tunnistaa heti, riuska kädenpuristus ja silmiin ulottuva hymy.
Kiitos, mekin olemme varsin kiitollisia että pysyt mahdollisimman kaukana meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitat, että miehellä olisi kiinnostusta liikuntaan, mutta kaikki liikkuminen on tehtävä miehen -jaksamisen- mukaan.
Onko hänellä henkisesti tai fyysisesti liian raskas työ, koska ei ole jaksanut harrastaa vapaa-ajalla. Häntä ei niin paljon kiinnosta liikunta, kuin sinua. Voit sanoa, ettet sinäkään aina jaksa tai halua lähteä.
Mikäli tuon takia eroaa, kannattaa pitää mielessä, että parisuhteissa on aina jokin asia mikä aiheuttaa kitkaa. Jos löydät liikuntaa harrastavan, sitten on jokin muu ongelma. Aina yllätys. Täydellistä ei olekaan.
Eihän se muuten mikään parisuhde ole.Jaksamisen mukaan tarkoitan lähinnä sitä, että hän ei tällä hetkellä fysiikkansa puolesta mihinkään rankempaan liikuntaan vielä pysty. Ja se on täysin ok. Eihän rapakuntoisena kukaan voi heti lähteä minnekään kilometrien vaellukselle ilman että vähintäänkin paikat kipeytyy. Sitä en ole vaatimassakaan tai muutenkaan kontrolloimassa miehen tekemisiä sen enempää, vaikka muutama nyt tykkää täällä niin väittää. En aio kontrolloida tai vaatia yhtään mitään, kuten en ole tähänkään saakka. Ihan itse omasta halustaan on liikkumaan kanssani lähtenyt ja ehdottanut itsekin välillä jotain liikunnallista tekemistä. Tietää kyllä että se on tärkeää minulle ja osana omaa arkeani paljonkin.
Miehellä on kohtuu raskas työ, joutuu kävelemään ja tekemään kropallaan asioita. Luonnollisesti on työpäivän jälkeen puhki ja ymmärrän kyllä, jos ei joka päivä kuntoilu jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta minuakaan ja silloin jätän välistä. Kyllähän se hyvä peruskunto auttaisi jaksamaan myös työssä ihan eri tavalla.
AP
No nyt kyllä ihmettelen, miksi vielä rahtaisit miestä treenaamaan lisää?! Hänellä siis fyysisesti suht raskas työ, joutuu myös kävelemään jne. Kaiken tämän voit lukea treeniajaksi miehelle. Korkeintaan viikonloppuisin/vapaalla kevyttä, rentouttavaa liikuntaa omaksi iloksi.
Ylipaino on eri asia, ja kerroitkin että mies on jo laihduttanut aika paljon. Ilmeisesti ruokavaliota ja annoskokoa säätämällä. Tämä on aivan riittävä toimi, kunhan pysyy säännöllinen, terveellinen ruokailutyyli jatkossakin.
Joo huh huh, liikkuu päivässä 8h ja ap vinkuu että tekee liian vähän. Sairas tapaus, hoitoon. Toivottavasti "mies" eli siis nainen pääsee eroon sekopää ap:sta.
Ap on näitä, joille rankasta treenaamisesta on tullut pakkomielle.
Luulee sitä jopa terveelliseksi. Ei ole.
Päässä vikaa kaikilla pakkoliikkujilla, vrt. neuroottinen Sanna Marin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi yksikään harrastus tulisi olla yhteinen? Eikö harrastukset ole yleensä omia mielenkiinnon kohteita?
Kyllä kai voi olla, jos molemmat on oikeasti siitä kiinnostuneita ja se on semmoista, mitä kahdestaan voi tehdä. Mutta itse suhtaudun harrastuksiini samoin henkilökohtaiseen hygieniaan: vaikka onkin kiva käydä toisen kanssa saunassa, pääsääntöisesti peseydyn, pesen hampaat jne. yksin. Eli jotkut jaetut hetket on kivoja, mutta yleisesti ottaen harrastan yksin ja se on mun omaa aikaa, omaa itsestäni huolehtimista.
Ja ennen kaikkea se on toisesta riippumatonta, asioita, jotka ovat mun elämässä, olin suhteessa tai sinkku.
Aika moni haluaa kuitenkin myös tehdä asioita yhdessä kumppanin kanssa. Esim. elokuviin intihimoisesti suhtautuva haluaa voida jakaa kumppaninsa kanssa juuri sen genren elokuvia, joista itse tykkää eniten, eikä niitä ole oikeasti kiva katsoa yhdessä, jos tietää, että toinen on ihan eri aaltopituudella eikä suunnilleen edes tajua, mikä niissä kiinnostaa. Kaikille harrastukset eivät myöskään ole pelkkää ajan kuluttamista, vaan ne voivat olla suuri intohimo, liittyä elämäntyyliin tai tapaan katsoa maailmaa, tai ne voivat jotenkin liittyä omaan persoonaan tai identiteettiin.
Itse en oikein tiedä, mikä edes voisi olla yhdistävä tekijä, jos ei ole mitään yhteisiä kiinnostuksenohteita ja jos kaikki, mitä tykätään tehdä, ovat ihan erityyppisiä. Ja mitä silloin edes tekisi yhdessä kumppanin kanssa? Kotitöitä ja seksiä? Moni haluaa suhteelta muutakin.
Niin no en kyllä olisi suhteessa esim. miehen kanssa joka vaatisi minua katsomaan kauhuelokuvia koska itse pitää niistä. Olen itse taiteellinen ja se on myös osa identiteettiäni ja intohimo, en silti vaadi miestäni opettelemaan soittamaan jne. Osaan harrastaa yksin ja muiden seurassa, mies harrastaa muuta. Toki on mukavaa joskus keskustella näistäkin aiheista. Ja kyllä välillä liikumme yhdessä ja puuhaamme ulkona asioita yms, vietämme aikaa paljon yhdessä mutta myös erikseen niiden harrastusten parissa. Tuntuu että ihmiset on jotain jokotai-tyyppejä, joko kaikki tehtävä yhdessä tai ei mitään, ihan kun ei mitään välimaastoa olisi. Aloittajan ongelma taisi olla se, että mies ei halua harrastaa samaa kuin aloittaja.
En tiedä ymmärretäänkö täällä jotenkin tahallaan aina väärin, kun keskusteluissa joku sanoo, että haluaa samanhenkisen kumppanin, jolla on samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita tms. Olen tuo, jolle vastasit, ja en ainakaan minä halua tehdä "kaikkea" yhdessä. Tuskin kukaan muukaan! Ei näissä ole kyse siitä, että joka ikinen harrastus pitää olla täsmälleen sama, vaan kyse on siitä samanhenkisyydestä. En oikein tiedä, onko tämä tarkoituksellista väärinymmärtämistä vai mistä johtuu, että AINA kun keskustelussa joku sanoo toivovansa, että olisi jotain yhteistä kumppanin kanssa, tulee ketjuun noita kommentteja "etkö pysty tekemään mitään yksin" tai "miksi muka kaikkien harrastusten on oltava samoja".
Eli ei, ihmiset eivät ole joko-tai-tyyppejä, vaan tässä on kysymys ihan vain siitä, että etsitään itselle sopivaa kumppania. Ja aika monelle se sopiva kumppani tarkoittaa ihmistä, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Se taas usein tuo mukanaan samansuuntaisia kiinnostuksenkohteita tai muuta samanhenkisyyttä.
Aloittajan kysymyksessä ei ollut kyse pelkästään harrastuksesta ajan kuluna, vaan ainakin itse luin sen enemmän myös elämäntyyliin liittyvänä, joka sitten heijastelee mm. ulkonäköön. Itse en ole tuollainen sporttityyppi, mutta ymmärrän TODELLA HYVIN, että kovin liikunnallinen ihminen toivoo kumppanikseen samanhenkistä tyyppiä.
Sitä sen sijaan en ymmärrä, että jos kerran kaikenlainen samanhenkisyyden toivominen on jotenkin "väärin", niin minä asioide sitten pitäisi suhteessa yhdistää ihmisiä? Kai nyt jotain muutakin yhdistävää pitäisi olla, vai riittääkö kaikille muka pelkkä heterous ja seksin harrastaminen?
Olen kanssasi muuten samaa mieltä, mutta kirjoitit kyllä näin:
Esim. elokuviin intihimoisesti suhtautuva haluaa voida jakaa kumppaninsa kanssa juuri sen genren elokuvia, joista itse tykkää eniten, eikä niitä ole oikeasti kiva katsoa yhdessä, jos tietää, että toinen on ihan eri aaltopituudella eikä suunnilleen edes tajua, mikä niissä kiinnostaa.
Haluaa voida jakaa, eikä ole kivaa katsoa yhdessä jos toinen ei tajua. Harrastuksia saattaa kuitenkin tulla yhteiselon aikana lisää eikä mikään takaa että toinen kiinnostuu joka kerta niistä samoista jutuista kuin toinenkin, vaikka se toinen kuinka haluaisi.
Joo, yritin havainnollistaa asiaa, mutta ilmeisesti en kovin onnistuneesti. Itse olen nimenomaan sellainen, jolle elokuvat ja kirjat ja muukin taide ja kulttuuri ovat todella tärkeä osa elämää. Kyse ei ole vain ajan kuluttamisesta tai harrastuksesta samalla lailla kuin vaikka lenkkeily tai uiminen, joita myös harrastan. Itse koen, että jos toinen osapuoli ei tajua mitään vaikkapa nyt elokuvista tai kirjallisuudesta eikä ymmärrä, mitä ne minulle merkitsevät, hän ei tajua olennaista puolta minussa. Ja jos mietin yhteistä tekemistä kumppanin kanssa, niin minulle ei ole niin tärkeää se, haluaako toinen tulla kanssani lenkille tai uimaan, mutta nimenomaan niitä itselleni tärkeitä asioita haluaisin jakaa kumppanin kanssa. Minulle on merkityksellisempää katsoa yhdessä lempielokuvaani kuin tehdä jotain ei-niin-merkityksellistä puuhastelua yhdessä. Kaipaan kumppanuudelta nimenomaan henkistä kohtaamista, sitä kokemusta, että toinen on ns, sielunkumppani ja samanhenkinen kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Nää ihmiset jotka sanoo, ettei sportti vaikuta seksielämään... säälin kumppaneitanne :D Luuletteko tosiaan ettei kropan ulkonäkö vaikuta siihen, kuinka kiihottavaksi joku kokee seksin kanssanne? :D
No okei, olette niitä jotka hoitaa toimituksen pimeässä. Molemmat ajattelee salaa jotain julkkista tahoillaan.
En ikipäivänä deittailisi naista joka ei treenaa persettään. Se on 10X tärkeämpää kuin tissit. Tissit voi olla ihan sama millaiset, kunhan jotkut itikan pistot on. Perse sen sijaan pitää olla pyöreä, iso ja timmi, eikä sellaisia saa kuin kuntosalilta, kovilla kyykkytreeneillä. Naama, perse, tissit... tässä järjestyksessä.
Ihmiset jotka ei liiku on helvetin ahdistavia. Semmosia nyhveröitä en kaipaa edes kaveripiiriini. On sellainen yleinen nahjus-asenne kaikkeen, neuroottisia, hitaita ja pelokkaita. Toiset treenaajat tunnistaa heti, riuska kädenpuristus ja silmiin ulottuva hymy.
Ei eletä enää selviytymis-suomessa. Yhteiskunta on kehittynyt ja ihmiset erikoistuneet, lisääntyminen ei ole itsestäänselvyys kuin perijäsuvuille ja sekin on vähän niin ja näin onko siinä järkeä. Alatyylistä yhtä kaikki, hamstrata omaisuuksia ja levittää siementään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitat, että miehellä olisi kiinnostusta liikuntaan, mutta kaikki liikkuminen on tehtävä miehen -jaksamisen- mukaan.
Onko hänellä henkisesti tai fyysisesti liian raskas työ, koska ei ole jaksanut harrastaa vapaa-ajalla. Häntä ei niin paljon kiinnosta liikunta, kuin sinua. Voit sanoa, ettet sinäkään aina jaksa tai halua lähteä.
Mikäli tuon takia eroaa, kannattaa pitää mielessä, että parisuhteissa on aina jokin asia mikä aiheuttaa kitkaa. Jos löydät liikuntaa harrastavan, sitten on jokin muu ongelma. Aina yllätys. Täydellistä ei olekaan.
Eihän se muuten mikään parisuhde ole.Jaksamisen mukaan tarkoitan lähinnä sitä, että hän ei tällä hetkellä fysiikkansa puolesta mihinkään rankempaan liikuntaan vielä pysty. Ja se on täysin ok. Eihän rapakuntoisena kukaan voi heti lähteä minnekään kilometrien vaellukselle ilman että vähintäänkin paikat kipeytyy. Sitä en ole vaatimassakaan tai muutenkaan kontrolloimassa miehen tekemisiä sen enempää, vaikka muutama nyt tykkää täällä niin väittää. En aio kontrolloida tai vaatia yhtään mitään, kuten en ole tähänkään saakka. Ihan itse omasta halustaan on liikkumaan kanssani lähtenyt ja ehdottanut itsekin välillä jotain liikunnallista tekemistä. Tietää kyllä että se on tärkeää minulle ja osana omaa arkeani paljonkin.
Miehellä on kohtuu raskas työ, joutuu kävelemään ja tekemään kropallaan asioita. Luonnollisesti on työpäivän jälkeen puhki ja ymmärrän kyllä, jos ei joka päivä kuntoilu jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta minuakaan ja silloin jätän välistä. Kyllähän se hyvä peruskunto auttaisi jaksamaan myös työssä ihan eri tavalla.
AP
No nyt kyllä ihmettelen, miksi vielä rahtaisit miestä treenaamaan lisää?! Hänellä siis fyysisesti suht raskas työ, joutuu myös kävelemään jne. Kaiken tämän voit lukea treeniajaksi miehelle. Korkeintaan viikonloppuisin/vapaalla kevyttä, rentouttavaa liikuntaa omaksi iloksi.
Ylipaino on eri asia, ja kerroitkin että mies on jo laihduttanut aika paljon. Ilmeisesti ruokavaliota ja annoskokoa säätämällä. Tämä on aivan riittävä toimi, kunhan pysyy säännöllinen, terveellinen ruokailutyyli jatkossakin.
Joo huh huh, liikkuu päivässä 8h ja ap vinkuu että tekee liian vähän. Sairas tapaus, hoitoon. Toivottavasti "mies" eli siis nainen pääsee eroon sekopää ap:sta.
Ap on näitä, joille rankasta treenaamisesta on tullut pakkomielle.
Luulee sitä jopa terveelliseksi. Ei ole.
Päässä vikaa kaikilla pakkoliikkujilla, vrt. neuroottinen Sanna Marin.
Jep ja tämän vuoksi veikkaan että kyseessä on mies tai ihan puhtaasti trolli, sillä kukaan nainen ei ole noin aivovammainen. Miehillä aivovammaisuus on sen sijaan aika yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Jos kyllä, millaiset elintavat toivot heille periytyvän? Minkä ikäisenä heidän olisi mielestäsi kohtuullista menettää toinen vanhempansa, sanotaan nyt vaikka elintavoista johtuvan sairauden vuoksi?
Tämä on tärkeä pointti. Se liikunnallinen voi vaikka halvaantua vaelluksillaan, mitäs sitten tehdään? Tai saada sydärin, koska on lähtenyt treenaamaan, vaikka on vielä flunssaa päällä. Tai kenties se vinksahtaa täysin ortopedian puolelle ja alkaa syöttää lapsille ainoastaan maissinaksuja.
Kyllä se on totta, että jos treenaa tavoitteellisesti on automaattisesti kaiken huonon onnen tai elämän vaikeuksin ulottumattomissa.
Ihmiset haluavat uskoa että heidän valintansa määräävät heidän elämänsä suunnan ja mitan. Se on sellaista itsetyynnyttelyä. Helpompi kestää elämää kun ajattelee voivansa itse tehdä jotain asioiden eteen. Tiettyyn pisteeseen asti voikin vaikuttaa, mutta sairaus ei katso kenelle se tulee. Joka päivä sairastuu mahdollisimman terveellisesti elämistä yrittäneitä. Jos kuvittelee että seksi sujuu ja terveys pysyy kunhan vain jaksaa suorittaa syömistä ja liikkumista tietyin tavoin niin tulee pettymään elämässä isosti. Oma lukunsa on nämä jotka ivaavat sellaisia jotka eivät suorita terveyttä kuten he itse suorittavat, heille pettymys tulee olemaan vielä isompi, ja lisänä nolostuminen omasta aiemmasta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule muuttumaan. Sattaa toki jatkossakin käydä kanssasi vaikka kävelyllä, mutta ei hänestä aktiiviliikkujaa tule jos ei ole ollut sitä tähän päivään mennessäkään. Se on hyvin paljon luontainen keskushermostollinen ominaisuus, että kuinka liikunta-aktiivinen on. Se on totaalisen yksilöllinen ominaisuus. Joillekin aktiivinen liikunta on kuin lataisi puhelinta täyteen, eli he vaatii sitä tunteakseen itsensä energisiksi. Toisilla taas keskushermosto toimii päinvastoin. Se lataa elimistöä ja jaksamista levossa. Siksi tällaista ihmistä ei kiinnosta aktiiviliikunta, koska hänen elimistönsä pistää ikään kuin vastaan. Hän ei saa siitä liikunnasta sitä hyvää oloa ja kiksejä yhtä vahvasti kuin se päinvastainen osapuoli. Siksi aina väkisin aloitetut liikuntaharrastukset lopahtaa ja siksi myös jollakin on lähes pakkomielle päästä lenkille vaikka sairaanakin, tai ainakin vahvasti toipilaana.
Tässä on perää. Kaikki eivät saa mielihyvää rankasta liikunnasta, vaan keho menee pois balanssista.
Toisekseen, liikuntasuorituksiin voi addiktoitua, jos on sentyyppinen luonne. Eli päivittäisestä lenkistä tulee pakkomielle, ja olet kuin tulisilla hiilillä, ärtynyt, jos et pääse juoksemaan. Keho tottuu päivän liikunta-annokseen ja vaatii sitä. Siitä voi myös oppia pois, mutta kuten tiedetään, addiktioista vieroittautuminen on haastavaa.
Hyvä olo ei sama kuin addiktoituminen. Liikkunnasta saatava hyvä olo on se, mikä saa jatkamaan sitä. Se saa pylkyn penkistä sinäkin päivänä kun ei huvittaisi. Sen hyvän olon takia siitä*haluaa* tehdä säännöllistä.
Itsellä oli vielä viime syksynä kipuja ja särkyjä vähän joka paikassa, etenkin öisin. Sitten aloin sauvakävelemään, joka on tuttu laji vuosien takaa. Kun kunto koheni, lisäsin lenkkiin kuntoportaan. Jonkun aikaa piti itseään pakottaa lähtemään, enkä aina jaksanutkaan, mutta viikkojen myötä alkoi askel kevenemään ja kivut ja säryt jäämään pois lähes täysin. Nyt käyn sauvomassa/kuntoportaat/ulkokuntosali 4-7 kertaa viikossa, enkä todellakaan aijo lopettaa, olin addiktoitunut tai en, koska en halua vajota siihen, mitä olin viime syksynä, kipeä ja olo oli raskas koko ajan.
Päivittäisen lenkin lisäksi 2-3 koiralenkkiä päivässä, kaksi ohjattua kevyehköä liikuntatuntia viikossa ja kaikki asiointimatkat kävellen tai pyörällä.
N54
Ps. Ihan huomaamatta lähti muutama vyötärölle kertynyt kilokin samalla, mikä ei ollut tavoite, mutta nyt olen ihannepainossani.
Tupssa sepustuksessa olikin kyse läskivihasta, ei huonosta kunnosta. Paostaa läpi pitkin viestiä.