Kävelin hautausmaalla ja ahdistuin. Mietin että ihminen saa täällä noin 80 vuotta ja lopulta häntä ei muista kukaan ellei ole joku kuuluisuu

Kynsistämme kylmään kiveen

Ei jää jälkeäkään

Siksi kannattaakin alkaa julkkikseksi. Temptation island kausi 18. Birita muistetaan ikuisesti.

Sun pitää meditoida ja mennä aikakirjoihin. Tuurilla voit kanavoida kuin psyykikko. Ehkä ihmisillä on uusi kiva elämä toisella puolella tai syntynyt uudelleen.

Näinhän se menee, mutta ei se itseä ahdista.

Mitä ahdistavaa siinä on? Itselleenhän täällä eletään, minulle riittää aivan hyvin se että nautin elämästä näin ja saan elää oman näköistäni elämää rakastamieni ihmisten kanssa. Joku muisto elämästäni 50v kuolemani jälkeen on ihan yks hailee.

Miksi pitäisi muistaa? Maailma ei ole meitä varten vaan me olemme maailmaa varten.

Kuka täällä jaksaisi olla ikuisesti? Minä olen jo väsynyt elettyäni 51 vuotta.

Älä huoli. Jossain vaiheessa tämä koko planeetta tai ainakin ihmiset tuhoutuu. Sitten ei muisteta enää yhtään ketään.

Ei kaikki ikuinen kuuluisuus ole hyvästä. Jack The Ripperin uhrit tuskin toivoisivat että sata vuottakin myöhemmin nimensä liitetään johonkin  mielipuolimurhaajaan.

Niinhän se on, mutta ei ne julkkikset oo sen onnellisempia kuin taviksetkaan. Kun on mullan alla, ei voi selata sitä historiankirjaakaan, jossa olisi itsestä maininta.

Äkkiä yksi ihminen aika lailla unohtuu, ja kuten kuvailitkin, viilmeistään muutaman sukupolven päästä. Itse en uskovaisena pelkää kuolemaa, kun on kuolemanjälkeisen elämän toivo (ei tieto, mutta ainakin toivo). Toki se on jokaiselle se viimeinen vihollinen ja ihmisessä on syvässä elossa pysymisen vietti (joka toki joskus voi ylittyä). 

Kävelen hautausmaalla joka päivä ahdistumatta.

Ihminen elää, ponnistelee vaikeuksien kanssa, kuka enemmän kuka vähemmän. Uhraa perheelleen paljon, ponnistelee lastensa eteen. Murehtii ja vanhenee, kuolee. Kovin kauan ei todellakaan ole mielissä.

Kukaan ei tiedä miten nautti aamukahvista auringossa, mikä oli tärkeää ja miksi.

Miksi pitäisikään tietää tavallisia menneisyyden ihmisiä? Kai se riittää, että joku on tuntenut elinaikana. Kaikki eivät kaipaa sitäkään.

Mitäpä sillä on kuolleelle enää väliä muistaako joku vai ei, eipä siitä mitään tiedä😂

Mitä hyötyä siitäkään on että muka muistetaan delaamisen jälkeen ! Niin, ei mitään! 

 

tämä on totuus. Kuollut mikä kuollut

Rupea harrastamaan sukututkimusta, opit paljon uutta suvustasi ja sukulaisista. Kun teet heistä sukukirjan niin ei painu niin helposti unholaan.

En minä ainakaan ole saanut kohta kymmeneen vuoteen. Hitusvinkulaakaan ei ole näkynyt.

Kahvin juonti auringossa varmaan aika kuumaa kuinka lähelle pääsit? T. Ikaros

80 vuotta on paljon. Varsinkin ihmisen kokoiselle eliölle.

Ja koska meitä on miljardeittain, niin eipä siinä jää paljon muisteltavaa yksilöiden suhteen.

Kantsii käyttää se oma aikansa viisaasti.

Mikä siinä niin ahdistaa? Miksi sinua ei saisi unohtaa?