Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (543)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei kannata tyytyä noin huonoon mieheen. Pitää olla sportinen, iso muna, kohtelias, uskollinen, huumorintajuinen, empaattinen, vähintään keskituloinen, oma kämppä ja uudehko sähköauto.
Tuossa oli kyllä hyvä listaus, mies mun makuun🤤
On jo hankittuna 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummasti kukaan ei kyseenalaista jos pari, jolla eri uskonnot, eroaa ja kertovat syyksi erillaiset näkemykset. Pelkkää hyväksyntää luvassa.
Ei sitä eroa ihmetelläkään. Sitä ihmetellään, miksi menivät yhteen, jos se oma uskonnollinen näkemys on niin vahva, että toisen näkemystä ei hyväksy.
Oho, mutta kuitenkin elävässä elämässä ihmiset eroavat. Miksi ne meni ylipäätään yhteen kun kuitenkin erosivat? Eikö olisi pitänyt heti nähdä, mitä ongelmia tulossa?
Vierailija kirjoitti:
Kummasti kukaan ei kyseenalaista jos pari, jolla eri uskonnot, eroaa ja kertovat syyksi erillaiset näkemykset. Pelkkää hyväksyntää luvassa.
Ei sitä eroa ihmetelläkään. Sitä ihmetellään, miksi menivät yhteen, jos se oma uskonnollinen näkemys on niin vahva, että toisen näkemystä ei hyväksy.
No ap on jossain psykoosissa. Moni mies on tässä psykoosissa pillun vuoksi, siksi epäilen että ap on trolli mies. En ole koskaan kuullut että nainen alkaisi parin kuukauden tuntemisen jälkeen jossain munapsykoosissa kontrolloimaan toista yhtä sairaalloisesti, nainen menee eteenpäin ja jättää miehen löhöilemään.
Ehkäpä aloitus on niiden palstalle pesiytyneiden autististen teinien tekosia, jotka tekivät naisvihaketjuja ja sitten spämmäsivät ne täyteen "miksi vastaat tosissasi ilmiselvään trolliin" viestejä.
En ole ihan kaikkea jaksanut lukea, mutta kummallinen keskustelu. Suurin osa ainakin meistä vanhemmista ihmisistä (itse 60 ja mies 63) on elänyt elämän, joka on pysynyt jokseenkin hoikkana vielä näin vanhemmitenkin. Ruokavalio on terveellinen luonnostaan, sillä meistä on aivan ihanaa, että nykyään senkun menet kauppaan ja siellä laarit notkuu talvellakin erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Ei tartte tyytyä appelsiiniin ja porkkanaan. On totuttu lähtemään kävellen kävelymatkan päähän, muuhan olisi outoa. Talvella asiaan kuuluu lähteä jäälle hiihtelemään rauhassa, se on luksusta myös. No, meilläkin mies on innostunut saliharjoittelusta, itse en yhtään. Uimahallissa kyllä käyn, se on kivaa.
Kauppaneuvos Paukku sanoi telkkariohjelmassa, että ei terve ruumis liikuntaa kaipaa. Olen samaa mieltä, kolotuksia ei ole, ei lääkityksiä, ei sairastelua. Uni ja ruoka maittaa ja työelämääkin on vielä jokunen vuosi jäljellä.
Ei ole teidän nuorten ongelmia tosiaan, että pitää olla fittipeppu saadakseen hyvää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti kukaan ei kyseenalaista jos pari, jolla eri uskonnot, eroaa ja kertovat syyksi erillaiset näkemykset. Pelkkää hyväksyntää luvassa.
Ei sitä eroa ihmetelläkään. Sitä ihmetellään, miksi menivät yhteen, jos se oma uskonnollinen näkemys on niin vahva, että toisen näkemystä ei hyväksy.
Oho, mutta kuitenkin elävässä elämässä ihmiset eroavat. Miksi ne meni ylipäätään yhteen kun kuitenkin erosivat? Eikö olisi pitänyt heti nähdä, mitä ongelmia tulossa?
Alkuhuumassa panohormonit estävät rationaalisen ajattelun (luusereilta). Kun alkuhuuma on ohi ja jäljelle jää vain mahdollinen ystävyys ja arvot niin moni pari hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP ja tämä mies... ei kuulosta hyvältä matchilta.
Parisuhteet eivät ole pelkkää romanttista unelmaa tai "ehdotonta hyväksyntää sellaisena kuin olet". Ne ovat myös sopimus tietyistä arvoista, elämäntyylistä ja vaatimuksista.
Sama pätee moneen muuhun asiaan: koulutus, ura, talous, siisteys, seksuaalinen aktiivisuus. Alussa asetetaan taso. Jos toinen alkaa radikaalisti lipsua siitä (esim. lihoo muodottomaksi), se on usein merkki siitä, että sopimus on yksipuolisesti purettu. Toinen on edelleen valmis tekemään töitä itsensä eteen, toinen ei. Se luo epätasapainoa – ei vain ulkonäössä, vaan energiatasossa ja yleisessä innokkuudessa lähteä erilaisiin uusiin juttuihin.
Myytti "minä en vain tykkää liikunnasta"
Se on todellakin myyytti. Useimmat timmikroppaiset ihmiset eivät "nauti" treeneistä. Ei se ole heille aina kivaa tai helppoa. He nauttivat tuloksista ja siitä identiteetistä, joka syntyy kun pakottaa itsensä tekemään vaikeita asioita säännöllisesti. Se on itsekontrollin ja pitkän aikavälin ajattelun harjoittamista, ei persoonallisuuden piirre kuten "urheilullinen luonne". Laiskat ihmiset usein rationalisoivat oman laiskuutensa juuri tällä tavalla: "toi tyyppi on vaan erilainen, minä en ole sellainen". Todellisuudessa ero on useimmiten siinä, kuinka paljon ihminen on valmis sietämään epämukavuutta tavoitteidensa takia.
Sama koskee uraa: kukaan ei "rakasta" joka ikistä ylituntia tai opiskeluyötä, mutta jotkut tekevät sen silti. Liikunnalliset ihmiset ovat usein myös niitä kurinalaisia, jotka saavat elämässä muutenkin aikaan. Esim. Alexander Stubb. Se kurinalaisuus (jonka juurisyy on liikunta) heijastuu kaikkeen mitä he elämässä tekevät.
Tällaisella potaskalla sinä ja kaltaisesi yritätte kohottaa itsenne paremmiksi ihmisiksi kuin ne muut ja tavoitteetttomat. Tämän tulee elämä onneksi sinunkin kohdaltasi loiventamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos on yhtään epäilystä että se kiinnostus elintapojen parantamiseen on teeskenneltyä näin suhteen alussa niin en jatkaisi. Pidemmän päälle aika iso arvoristiriita jos vain toinen pitää huolta itsestään. Olin joskus viitisen vuotta suhteessa sohvaperunan kanssa ja kyllä se pidemmän päälle alkoi ihan kunnolla ketuttaa.
Jos etsit harrastuskaveria, niin kyllä. Mutta, älä edes yritä silloin. Etsi jo lähtökohtaisesti samanlainen, kuin mitä itse olet. Toista ei voi muuttaa, eikä kukaan halua olla mikään projekti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse soitan kitaraa vapaa-ajalla paljon. En minä ottaisi epämusikaalista naista. Koska ei se arvostaisi yhtään sitä minä teen, ei yhtään. Mitä järkeä? Ei tarvitse olla 1:1 kopio itsestä, mutta yhteisiä arvoja pitää olla.
Miksi kutsutte arvoiksi omia mieltymyksiänne? Ei se ole yhteinen arvo, että haluaa hoilata kimpassa. Se on mieltymys. Arvot on jotain ihan muuta.
Tuo kitaransoittaja kertoi, että epämusikaalinen ihminen ei arvostaisi hänen itselle tärkeää harrasrustaan. Tämä on se pointti. Jos toinen ei "ymmärrä", miksi sitä soittoa tai sooloa pitää hioa loputtomiin, eikä halua kuunnella/kuulla, en usko että löytyy yhteistä säveltä (pun intended!) elämässä.
Tuo liikuntaharrastus on kyllä eri asia, koska useimmat tuskin haluavat esitellä sykettä tai kestävyyden kehittymistä kumppanilleen eivätkä odota saavansa juoksusta tai kävelylenkeistä erityistä arvostusta. Taide on eri asia kuin ns. ruumiinkulttuuri. Se on kiinnostuksen kohde itsessään, mutta kumppanilla pitäisi olla myötämielinen suhtautuminen taoteentekoon, vaikka ei itse harrastaisikaan. Ainahan runoilijoilla on ollut muusansa. Mutta hölkkääjien innoittajista en ole kuullut. 😏
Hölkästä en tiedä... mutta minä ja mieheni käydään salilla, ns. puolitosissaan. On käyty noin vuosi, molemmat aloitti ihan nollista. On aika kivaa kun molemmat huomaavat kropissaan (ja toistensa kropissa) positiivisia muutoksia. Ne tuovat vipinää sänkyyn. Jo parissa kuukaudessa huomasin mieheni hauiksissa ja olkapäissä sellaista, että uuh, tätä on kivempi koskea/katsoa kuin ennen. Hän sanoi samanlaista mun kropasta, esim. peppu on kuulemma vielä ihanampi kuin ennen, kun kävelen istuvissa farkuissa. Mun kädetkään ei oo ihan spagettia enää. Kannustamme toisiamme koko ajan. Pieni muutoksia, mutta kyllä ne huomaa. Ja se vaikuttaa miten kiihottavaa seksi on.
Jos sit se kumppani oliskin, että "ihan sama joo joo" niin en usko että jaksaisin käydä salilla. Mieheni on sanonut samaa. Seksistä tulee jännempää, ku molemmat käy. Syödään puolirennosti, on herkkupäiviä jne. mutta meillä on myös tavoitteet koko ajan. Ostamme proteiinijauheita ja kreatiinia.
Ymmärrän kyllä myös ton kitaraesimerkin. Miksi harjoitella uutterasti jotain hienoa sooloa, jos kumppani ei erota edes duuria mollista.
Tuskin sitä kitaraa puolison takia soitetaan. Kiva jos teillä seksi on jännempää salilla käynnin jälkeen. Itse en ole huomannut samaa koskaan.
Itse teen kaiken puolisoni takia. Niin kuin laulussakin sanottiin "Everything I do, I do it for you". Jos hän ei arvosta kovaa yrittämistäni X asiassa, miksi olisimme edes päätyneet yhteen? Kitaraharrastaja todennäköisesti päätyy toisen musiikin harrastajan kanssa yhteen. Miksi hitossa ei päätyisi? Lottoamallako te ne kumppanit valitsette?
Jos et ole huomannut salila käymisen vaikutusta seksiin/ulkonäköön, niin et ole treenannut kovin lujaa. Katsoppa vaikka pornoa, kaikkihan ne suositut hahmot sielläkin ovat saliharrastajia. Miehet etenkin, mutta naisetkin ovat treenanneet jalkoja ja takalistoa yleensä. Jos meinaavat pysyä alansa huipulla. Sellaisia asioita me taviksetkin toivomme sängyssä, vaikkemme pornotähtiä haluakaan olla.
Hyi millainen tyyppi olet 🤢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?
Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.
Ohis, mutta pakko huomauttaa: Tiedän montakin satakiloista naista ja noin 140 kiloisen miehen, jotka ovat ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja kiipeävät joka vuosi useammalle tunturille.
Tupssa sepustuksessa olikin kyse läskivihasta, ei huonosta kunnosta. Paostaa läpi pitkin viestiä.
Höpö höpö. Se, että jotkut ylipainoiset on hyvässä kunnossa, ei poista sitä tilastollista faktaa, että suurin osa ei ole.
Linkitä tähän kyseiset tilastolliset faktat:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää ihmiset jotka sanoo, ettei sportti vaikuta seksielämään... säälin kumppaneitanne :D Luuletteko tosiaan ettei kropan ulkonäkö vaikuta siihen, kuinka kiihottavaksi joku kokee seksin kanssanne? :D
No okei, olette niitä jotka hoitaa toimituksen pimeässä. Molemmat ajattelee salaa jotain julkkista tahoillaan.
En ikipäivänä deittailisi naista joka ei treenaa persettään. Se on 10X tärkeämpää kuin tissit. Tissit voi olla ihan sama millaiset, kunhan jotkut itikan pistot on. Perse sen sijaan pitää olla pyöreä, iso ja timmi, eikä sellaisia saa kuin kuntosalilta, kovilla kyykkytreeneillä. Naama, perse, tissit... tässä järjestyksessä.
Ihmiset jotka ei liiku on helvetin ahdistavia. Semmosia nyhveröitä en kaipaa edes kaveripiiriini. On sellainen yleinen nahjus-asenne kaikkeen, neuroottisia, hitaita ja pelokkaita. Toiset treenaajat tunnistaa heti, riuska kädenpuristus ja silmiin ulottuva hymy.
Ja siinä toinen🤢
Oho, mutta kuitenkin elävässä elämässä ihmiset eroavat. Miksi ne meni ylipäätään yhteen kun kuitenkin erosivat? Eikö olisi pitänyt heti nähdä, mitä ongelmia tulossa?
No siis aphan tässä näkee, että ongelmia on tulossa. Mutta miettii silti, miten voisi jatkaa suhdetta ja keksiikin: muutanpa ja kontrolloin, että muutos pitää!
Oho, ei onnistunut ja tulikin ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?
Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.
Ohis, mutta pakko huomauttaa: Tiedän montakin satakiloista naista ja noin 140 kiloisen miehen, jotka ovat ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja kiipeävät joka vuosi useammalle tunturille.
Tupssa sepustuksessa olikin kyse läskivihasta, ei huonosta kunnosta. Paostaa läpi pitkin viestiä.
Höpö höpö. Se, että jotkut ylipainoiset on hyvässä kunnossa, ei poista sitä tilastollista faktaa, että suurin osa ei ole.
Ei ole suurin osa normaalipainoisistakaan hyväkuntoisia, saati laihoista, joten mikä oli pointtisi?
Ai niin joo, läskiviha👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tästä aloituksesta muuta jää käteen niin se, että ne jotka liikkuvat aktiivisesti ja säännöllisesti, vaikka vain kävellen päivittäin, pyrkivät elämään terveellisesti ja pitämään huolta itsestään ja terveydestään, pitävät sitä arvona. Muut taas eivät. He eivät näe tälle mitään arvoa.
Parisuhteessa erillaiset arvomaailmat johtaa herkästi eroon ajan kanssa. Kyse ei ole siitä, mikä on laji tai asia, mitä tehdään, tai ei tehdä, vaan juurikin siitä, mitä kumppanit pitävät arvona. Ihan turhaa saivartelua, että toinen rassaa (yksin) autoja kun toinen on (yksin) lenkillä, jos näitä ei kumppanit osaa toisissaan arvostaa.
Sä et nyt vain ymmärrä mitä arvot ovat. Ihan perusongelma nykyään. Terveys voi olla arvo, mutta liikunnan harrastus on VÄLINE sen arvon toteuttamiseksi, ei itse arvo. Näkemykset myös eroavat siinä kuinka paljon ja millaista liikuntaa terveys vaatii. Arvostaminen ja arvostus taas tarkoittavat eri asiaa kuin arvo, sinulla menee nyt vain sanat ja niiden merkitykset iloisesti sekaisin.
Liikunta on OSA hyvinvointia ja terveellistä elämäntapaa ja tämä kombo on arvo toisille. Se, että sä et tajua sitä, ei tarkoita etteikö se olisi muille. Älä viitsi jatkaa sössöttämistä ja saivartelemista päivän selvästä asiasta.
Sanoo henkilö joka ei tiedä mitä sana arvo tarkoittaa😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä jos kerrot haaveista miehelle. Olisi ihana käydä patikoimassa esim 20 km lenkki yhdessä kesällä tai pyöräillä Turun saaristossa x kilometriä. Mitä mieltä olet? Jne
Jos mies väittää haluavansa niin ehdota että teette treenisuunnitelman sitä varten. Jos mies innostuu ja toteuttaa niin mies saattaa innostua liikunnallisemmaksi. Jos taas mies makaa sohvalla edelleen niin tiedät että muutosta tuskin tulee jatkossakaan,Voisiko joku nyt kertoa minulle, miksi nämä, jotka ehdottomasti parisuhteelta haluavat sitä, että käydään yhdessä patikoimassa 20 km lenkit ja pyöräillään Turun saaristossa x kilometriä eivät hae seuraa ainoastaan pitkän matkan patikoijista ja pyöräilijöistä?
Miksi heidän pitää alkaa tiukkaamaan muilta näitä tehtäväksi ja pyrkiä muuttamaan heitä treenisuunnitelmillaan?
Ja aplle vastaus: kyse on sinusta, ei miehestä. Jos sinä et kestä sitä, että vastaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että rankemmat liikunnalliset suoritukset (käsittääkseni suorittamisesta on kyse) teet yksin ja miehen kanssa muuta, suhteenne ei tule kestämään.
Jos ehdottomasti haluat, että näitä asioita tehdään kumppanin kanssa, mies ei ole sinua varten ja ennen kaikkea, sinä et ole häntä varten. Joku muu hyvinkin mielellään ottaisi miehen, jolla on mainitsemasi luonteenpiirteet ja haluaa olla hänen kanssaan, koska yhdessä oleminen on kivaa ja helppoa sellaisen ihmisen kanssa.
Mun mielestä monikin tässä ketjussa, myös minä, olen kertonut, että deittailen vain liikunnallisia ja hyvinvoinnistaan huolehtivia tyyppejä ja olen ehdoton tälle. Tämä tosin tuomittiin ja joku helvetin saivartelija ilmestyi vänkäämään, että mitäs jos kumppani ei jossain kohtaa kykenekään enää osallistumaan, kun tässä puhuttiin nimenomaan kenen kanssa lähteä rajentamaan suhdetta. Todella moni aktiiviliikkuja etsii vain vastaavaa. Olen itse tapaillut muutamaa ylipainoista ja huonokuntoista miestä, mutta totesin, ettei tule mitään ja päädyin deittailemaan liikunnallisia. Toki muutkin asiat ihmisessä kiinnostaa, onneksi on vara valita (mulle sinkkuus on täysin ok vaihtoehto). Nyt kuulemma olen sitten liian nirso 😂
Sulle näytettiin kyllä useaan kertaan että viesti johon vastattiin koski kumppania eikä deittailua. Jopa ihan erikseen boldattiin kaikki kumppani sanat viestistä. Tämä asia ei vänkyttämiselläsi muutu miksikään, sillä tämä on fakta👌
Sä puhuit kumppanista, mä deittailun aloittamisesta jonkun kanssa. Meeppä nyt takas hiekkalaatikolle harjoittelemaan motorisia taitoja.
Näkyy alkavan älähtely. Se vain kertoo että kalikka osui maaliinsa. Vastaus oli viestiin jossa puhuttiin kumppanista. Tämä sulle on nyt kerrottu uudestaan ja uudestaan. Voit vängätä vaikka maailman tappiin asti, fakta ei sillä miksikään muutu.
''En varmaan oikein tiedäkään vielä, koska ei olla tapailtu kovinkaan kauaa. En tiedä, että mihin mies käytännössä pystyy ja mihin ei, siis mitä tulee liikkumiseen. Aloitetaan sillä mikä sopivalta tuntuu ja edetään sitten siitä. Tulee kuitenkin selviämään tässä kevään ja kesän mittaa ihan varmasti, koska suunnitelmissa on reissuja ja retkiä yhdessä. En ole sen enempää miettinyt, että mikä on minulle "riittävä taso". Kunhan hänellä on motivaatiota ja intoa lähteä mukaan, niin se on tärkeintä. Isona plussana näkisin sen, jos hän saisi tästä yhdessä liikkumisesta motivaatiota ottaa sitä enemmän mukaan myös omaan arkeensa.
AP''
Edelleen aika epäreilu asetelma, että miehen pitää yksin mukautua ja tulla ap:n juttuihin mukaan, mies pitää mahduttaa ap:n elämään, mutta tarvitseeko ap:n tehdä vastaavaa, onko ap:lla vastaavaa painetta?
Tuo kesä kuulostaa aika ankealta koeajalta, eikä kivalta deittailu- tai alkuseurusteluajalta. Eikö retket olisi kivempi viettää yksin tai sellaisessa seurassa, joka nauttisi retkeilystä. Jos yhteisiin urheiluretkiin osallistuminen on käytännössä ehdoton kriteeri, niin eikö olisi käytännöllisempää etsiä kivaluontoinen ulkoreippailumies, joka tykkäisi samoilla/pyöräillä metsissä ym.?
Vähän tulee mieleen, että ap potee deittailuväsymystä ja yrittää pikavoittoa eli väkisin muokata kaverimielessä ihanaa miestä omien ihanteiden mukaiseksi kumppaniksi. Tässä on riski, että kummatkin katkeroituvat, ap ei saa haluamaansa sporttimiestä pitkäaikaiseen suhteeseen ja ap:n mies missaa naisen, joka hyväksyisi hänet sellaisena kuin on, rapakuntoisena mutta muuten ihanana tyyppinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?
Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.
Ohis, mutta pakko huomauttaa: Tiedän montakin satakiloista naista ja noin 140 kiloisen miehen, jotka ovat ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja kiipeävät joka vuosi useammalle tunturille.
Tupssa sepustuksessa olikin kyse läskivihasta, ei huonosta kunnosta. Paostaa läpi pitkin viestiä.
Höpö höpö. Se, että jotkut ylipainoiset on hyvässä kunnossa, ei poista sitä tilastollista faktaa, että suurin osa ei ole.
Linkitä tähän kyseiset tilastolliset faktat:
Niin sinähän se esitit ensin väitteen, että lihavat on hyväkuntoisia, koska tunney muutaman sellaisen. Missä on sun faktat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule muuttumaan. Sattaa toki jatkossakin käydä kanssasi vaikka kävelyllä, mutta ei hänestä aktiiviliikkujaa tule jos ei ole ollut sitä tähän päivään mennessäkään. Se on hyvin paljon luontainen keskushermostollinen ominaisuus, että kuinka liikunta-aktiivinen on. Se on totaalisen yksilöllinen ominaisuus. Joillekin aktiivinen liikunta on kuin lataisi puhelinta täyteen, eli he vaatii sitä tunteakseen itsensä energisiksi. Toisilla taas keskushermosto toimii päinvastoin. Se lataa elimistöä ja jaksamista levossa. Siksi tällaista ihmistä ei kiinnosta aktiiviliikunta, koska hänen elimistönsä pistää ikään kuin vastaan. Hän ei saa siitä liikunnasta sitä hyvää oloa ja kiksejä yhtä vahvasti kuin se päinvastainen osapuoli. Siksi aina väkisin aloitetut liikuntaharrastukset lopahtaa ja siksi myös jollakin on lähes pakkomielle päästä lenkille vaikka sairaanakin, tai ainakin vahvasti toipilaana.
Tässä on perää. Kaikki eivät saa mielihyvää rankasta liikunnasta, vaan keho menee pois balanssista.
Toisekseen, liikuntasuorituksiin voi addiktoitua, jos on sentyyppinen luonne. Eli päivittäisestä lenkistä tulee pakkomielle, ja olet kuin tulisilla hiilillä, ärtynyt, jos et pääse juoksemaan. Keho tottuu päivän liikunta-annokseen ja vaatii sitä. Siitä voi myös oppia pois, mutta kuten tiedetään, addiktioista vieroittautuminen on haastavaa.
Hyvä olo ei sama kuin addiktoituminen. Liikkunnasta saatava hyvä olo on se, mikä saa jatkamaan sitä. Se saa pylkyn penkistä sinäkin päivänä kun ei huvittaisi. Sen hyvän olon takia siitä*haluaa* tehdä säännöllistä.
Itsellä oli vielä viime syksynä kipuja ja särkyjä vähän joka paikassa, etenkin öisin. Sitten aloin sauvakävelemään, joka on tuttu laji vuosien takaa. Kun kunto koheni, lisäsin lenkkiin kuntoportaan. Jonkun aikaa piti itseään pakottaa lähtemään, enkä aina jaksanutkaan, mutta viikkojen myötä alkoi askel kevenemään ja kivut ja säryt jäämään pois lähes täysin. Nyt käyn sauvomassa/kuntoportaat/ulkokuntosali 4-7 kertaa viikossa, enkä todellakaan aijo lopettaa, olin addiktoitunut tai en, koska en halua vajota siihen, mitä olin viime syksynä, kipeä ja olo oli raskas koko ajan.
Päivittäisen lenkin lisäksi 2-3 koiralenkkiä päivässä, kaksi ohjattua kevyehköä liikuntatuntia viikossa ja kaikki asiointimatkat kävellen tai pyörällä.
N54
Ps. Ihan huomaamatta lähti muutama vyötärölle kertynyt kilokin samalla, mikä ei ollut tavoite, mutta nyt olen ihannepainossani.
On selvää, että vannot nyt tietynlaisen liikunnan ja "fysioterapian" nimeen, koska lähtökohtasi oli päästä eroon kivusta ja särystä. Et kerro, harrastitko sitä ennen liikuntaa (paitsi ilmeisesti koirien ulkoilutus).
Eri asia ihmisellä, joka ei koe kehossaan olevan ongelmaa, ei kipuja, ei laihtumisen tarvetta.
Olen itse hoikka hyötyliikkuja. En ikimaailmassa tarkoituksellisesti vetäusi itseäni piippuun eli rääkkäisi kehoani liikunnan ja terveyden nimissä. Joskus olen joutunut ankariin tilanteisiin esim. metsäsavotassa, joissa on pitänyt pungertaa niin paljon kuin lähtee. Mutta nämä ovat poikkeuksia, enkä hakemalla hae haasteita.
N68
Sä siis olet sitä mieltä, että jos ei ole kipuja tai koe oloaan raskaaksi, ei liikunnasta ole hyötyä? Olet väärässä.
Ei vaan hänhän on just siinä balanssissa mitä useimmat liikkumisella hakevatkin. Hyvä peruskunto eikä kolota mistään. Ehjää ei kannata alkaa korjaamaan eikä otseään piiputtamaan siksi että joku vauvapalstalla on kade.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tästä aloituksesta muuta jää käteen niin se, että ne jotka liikkuvat aktiivisesti ja säännöllisesti, vaikka vain kävellen päivittäin, pyrkivät elämään terveellisesti ja pitämään huolta itsestään ja terveydestään, pitävät sitä arvona. Muut taas eivät. He eivät näe tälle mitään arvoa.
Parisuhteessa erillaiset arvomaailmat johtaa herkästi eroon ajan kanssa. Kyse ei ole siitä, mikä on laji tai asia, mitä tehdään, tai ei tehdä, vaan juurikin siitä, mitä kumppanit pitävät arvona. Ihan turhaa saivartelua, että toinen rassaa (yksin) autoja kun toinen on (yksin) lenkillä, jos näitä ei kumppanit osaa toisissaan arvostaa.
Sä et nyt vain ymmärrä mitä arvot ovat. Ihan perusongelma nykyään. Terveys voi olla arvo, mutta liikunnan harrastus on VÄLINE sen arvon toteuttamiseksi, ei itse arvo. Näkemykset myös eroavat siinä kuinka paljon ja millaista liikuntaa terveys vaatii. Arvostaminen ja arvostus taas tarkoittavat eri asiaa kuin arvo, sinulla menee nyt vain sanat ja niiden merkitykset iloisesti sekaisin.
Liikunta on OSA hyvinvointia ja terveellistä elämäntapaa ja tämä kombo on arvo toisille. Se, että sä et tajua sitä, ei tarkoita etteikö se olisi muille. Älä viitsi jatkaa sössöttämistä ja saivartelemista päivän selvästä asiasta.
Sanoo henkilö joka ei tiedä mitä sana arvo tarkoittaa😂😂
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo Kerro nyt meille kaikille, miksei terveellinen elämäntapa voi olla arvo?
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan kaikkea jaksanut lukea, mutta kummallinen keskustelu. Suurin osa ainakin meistä vanhemmista ihmisistä (itse 60 ja mies 63) on elänyt elämän, joka on pysynyt jokseenkin hoikkana vielä näin vanhemmitenkin. Ruokavalio on terveellinen luonnostaan, sillä meistä on aivan ihanaa, että nykyään senkun menet kauppaan ja siellä laarit notkuu talvellakin erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Ei tartte tyytyä appelsiiniin ja porkkanaan. On totuttu lähtemään kävellen kävelymatkan päähän, muuhan olisi outoa. Talvella asiaan kuuluu lähteä jäälle hiihtelemään rauhassa, se on luksusta myös. No, meilläkin mies on innostunut saliharjoittelusta, itse en yhtään. Uimahallissa kyllä käyn, se on kivaa.
Kauppaneuvos Paukku sanoi telkkariohjelmassa, että ei terve ruumis liikuntaa kaipaa. Olen samaa mieltä, kolotuksia ei ole, ei lääkityksiä, ei sairastelua. Uni ja ruoka maittaa ja työelämääkin on vielä jokunen vuosi jäljellä.
Ei ole teidän nuorten ongelmia tosiaan, että pitää olla fittipeppu saadakseen hyvää seksiä.
🤣 Olen vasta 43, mutta ilmeisesti ollaan henkisesti samaa ikää! Olen ihmetellyt tuota samaa lukiessani. Itselleni on kotona opetettu, että terveellisesti pitää syödä ja välillä saa herkutella. Iän myötä tosin herkut vähän muuttunut...Ylimääräistä ei tartte rehkiä, mutta ilokseen pitää liikkua. Sen vuoksi en tajua ollenkaan tätä, että yht'äkkiä liikunnasta on tullut joku suoritus ja pariutumisessa ensimmäisenä mietitään, että liikkuuks toi.
Apn tarinakin on taas muuttunut matkan varrella, nyt mies onkin sairaalloisen ylipainoinen, eikä enää vain ylipainoinen, joka on laihduttanut. No, en usko, että apn kontrollissakaan mies on paremmalla tiellä, sillä laihduttaminen ei onnistu, jos kokee painetta parantaa koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
No helvettiä märiset ja jeesustelet. Kaikki ei saa liikunnasta sitä hyvää oloa, ei vaikka paino tippuisi. Kaikkien keho ei palkitse sitä liikuntasuoritusta samanlaisella mielihyvällä, koska hormonitoiminnat ovat niin yksilöllisiä. Siksi se on joilekin luontaista pakkopullaa. Ikään kuin palkatonta fyysistä työtä. Tuskin sinäkään jaksaisit tehdä asioita säännöllisesti joihin joudut aina potkimaan itseäsi ja jotka eivät palkitse.
Pistä homma poikki ja jatkakaa omilla tahoilanne omilla tyyleillänne.