Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (558)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omaa kokemusta, mutta toinen vanhemmistani on kova liikkumaan ja toinen ei. Tämä asia ei ole koskaan aiheuttanut ongelmia heidän suhteessaan, muut jutut kyllä. Toinen harrastaa ja liikkuu niin paljon kuin haluaa ja toinen tekee omia asioitaan. Parisuhteessa kaikista eniten merkkaa yhteiset arvot ja halu sitoutua suhteeseen.
Tunnen myös tällaisen pariskunnan, heillä yhteistä taivalta takana melkein 50 vuotta. Vähemmän liikkuva vaimo on taannut sen, että perhearki on pyörinyt vaikka mies ja lapset ovat harrastaneet kilpatasolla.
Näin, testosonnit kirmailevat narsistisesti omaa etua tavoitellen ja ainoa moderniin elämään ja mukavuuteen sopeutunut pitää huolta heistä.
Mutta kertokaapa miksi se moderniin hyvinvointiin sopeutunut tuhlaisi oman elämänsä tuollaiseen. Keksin miljardi parempaa tekemistä kuin psykoottisten testosonnien perässä juoksentelu, ja niin keksivät muutkin eläimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan antaa miehelle mahdollisuuden kehittyä asian suhteen vaikka tiedän, että se ei mikään pikainen muutos varmasti olekaan. Se on sitten hänestä kiinni, että miten aikoo edetä ja ottaako asian tosissaan. En voi tietää, että miten suuriin muutoksiin toinen pystyy ellei anna edes mahdollisuutta yrittää. Ehkä se sitten on ajan tuhlausta, ehkä ei. Kukaan ei ole täydellinen ja se on tosi. Ei vaikka useasta viestistä täällä saakin sen kuvan, että täydellisesti itselle sopivia miehiä/naisia löytyy ihan joka oksalta, sen kun menee ja poimii mieluisan.
Mikäli miehellä ei olisi lainkaan motivaatiota lähteä kanssani liikkumaan ja/tai kieltäytyisi siitä kokonaan, niin en usko että katsoisin suhdetta pidemmälle.Et todellakaan ilmaise itseäsi kovin selkeästi, mikä saa ajattelemaan, että mahdatko selkeästi edes itse tietää, mihin pyrit.
Joten herää pari kysymystä: annat siis mahdollisuuden kehittyä, joten lopputulema lienee, että tällaisenaan mies ei tule sinulle pidemmän päälle kelpaamaan? Oletko määritellyt, mitä oikeastaan tämä "kanssasi liikkumaan" tarkoittaa? Mikä on siis riittävä "kanssasi liikkumisen" taso?
No, onnea matkaan. Itse en lähtisi ihanan miehen kanssa siltä pohjalta, että koska minä rakastan Waltaria ja olen lukenut koko hänen tuotantonsa, haluan pystyä keskustelemaan näistä hänen kanssaan. Joten katsotaanko, mikä on halukkuutesi kehittyä. Ymmärrän, että muutos voi olla hidas, mutta jos nyt ei tule luettua edes tuota Appelsiinipuuta niin tuskin tällä tulevaisuutta on.
Perusteluni vaatimukselleni (niin, sitä se on), että vain lukeva ihminen on kykenevä täysipainoiseen henkiseen elämään, kaikilla muilla on suuri mahdollisuus tylsistyä telkkaa tuijottaviksi pöntöiksi ja voivat vaikka siinä hommassa syrjäytyä tai saada masennusta tai muuta mt-ongelmia. Ihan terveysvinkki tämä. Lisäksi tiedustelen tietysti lempeästi, että onkos tullut luettua mitä nyt kun minä en ole ollut siellä.
En varmaan oikein tiedäkään vielä, koska ei olla tapailtu kovinkaan kauaa. En tiedä, että mihin mies käytännössä pystyy ja mihin ei, siis mitä tulee liikkumiseen. Aloitetaan sillä mikä sopivalta tuntuu ja edetään sitten siitä. Tulee kuitenkin selviämään tässä kevään ja kesän mittaa ihan varmasti, koska suunnitelmissa on reissuja ja retkiä yhdessä. En ole sen enempää miettinyt, että mikä on minulle "riittävä taso". Kunhan hänellä on motivaatiota ja intoa lähteä mukaan, niin se on tärkeintä. Isona plussana näkisin sen, jos hän saisi tästä yhdessä liikkumisesta motivaatiota ottaa sitä enemmän mukaan myös omaan arkeensa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?
Pitkät ja railakkaat seksisessiot, seikkailut kauniissa luonnon maisemissa, yhteiset arjen ja vapaapäivien hetket pitkillä kävelyillä ja terveellistä ruokaa laittaen jne jne jne 🦍🦍
Yhdessä voi tehdä muitakin asioita ja kompulsiivinen parittelu kertoo aika vakavista mielen häiriöistä. Parempi kun harrastatte tätä kaltaistenne sairaiden kanssa ja jätätte yltäkylläisyyteen sopeutuneet rauhaan.
Tuossahan tapauksessa se vaatimuksesi oli oikeasti se että toinen on kiinnostunut syvällisemmistä asioista ja maailmasta yleensä, siitä et lähtenytkään tinkimään, hyvä niin, ihan asiallinen vaatimus. Olit vain ahdasmielisesti vetänyt mutkia suoriksi ja olettanut että tuo on mahdollista vain kirjoja lukemalla. Eihän AP vaadikaan että mies olisi liikunnallinen juuri esim. tekemällä juoksulenkkejä tai treenamalla kuntosalilla, vaan se pohjimmainen vaatimus on se että häntä kiinnostaisi hoitaa ja ylläpitää terveyttään ja liikkuvuuttaan edes jotenkin, ei se ole jääräpäisyyttä.
Ja jääräpäisesti on päätetty, että se terveyden ylläpito ja liikkuvuus pidetään yllä liikkumalla apn kanssa. Ja tässä ja nyt mitataan, mitä kehittämishaluja siihen on ja onko niitä tarpeeksi.
Ajattelen koko tämän keskustelun ajan tätiäni ja hänen miestään. Toinen liikkuu paljon, käy salilla ja toinen on kirjatoukka. Kyllä he molemmat ovat ikäisekseen todella hyvässä kunnossa, ei kenenkään tarvitse mennä tiukkaamaan, onko tänään käyty ulkona, onko tullut liikutuksi tms.
Ylipäätään muuten tuommoinen terveys ja liikkuvuus on aika henkilökohtainen asia. Ei ole miestäni kenenkään muun asia mennä hököttämään aikuiselle ihmiselle viereen, että tee tuota tee tätä, jotta terveys.
Siihen vaikuttaakin niin moni asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan antaa miehelle mahdollisuuden kehittyä asian suhteen vaikka tiedän, että se ei mikään pikainen muutos varmasti olekaan. Se on sitten hänestä kiinni, että miten aikoo edetä ja ottaako asian tosissaan. En voi tietää, että miten suuriin muutoksiin toinen pystyy ellei anna edes mahdollisuutta yrittää. Ehkä se sitten on ajan tuhlausta, ehkä ei. Kukaan ei ole täydellinen ja se on tosi. Ei vaikka useasta viestistä täällä saakin sen kuvan, että täydellisesti itselle sopivia miehiä/naisia löytyy ihan joka oksalta, sen kun menee ja poimii mieluisan.
Mikäli miehellä ei olisi lainkaan motivaatiota lähteä kanssani liikkumaan ja/tai kieltäytyisi siitä kokonaan, niin en usko että katsoisin suhdetta pidemmälle.Et todellakaan ilmaise itseäsi kovin selkeästi, mikä saa ajattelemaan, että mahdatko selkeästi edes itse tietää, mihin pyrit.
Joten herää pari kysymystä: annat siis mahdollisuuden kehittyä, joten lopputulema lienee, että tällaisenaan mies ei tule sinulle pidemmän päälle kelpaamaan? Oletko määritellyt, mitä oikeastaan tämä "kanssasi liikkumaan" tarkoittaa? Mikä on siis riittävä "kanssasi liikkumisen" taso?
No, onnea matkaan. Itse en lähtisi ihanan miehen kanssa siltä pohjalta, että koska minä rakastan Waltaria ja olen lukenut koko hänen tuotantonsa, haluan pystyä keskustelemaan näistä hänen kanssaan. Joten katsotaanko, mikä on halukkuutesi kehittyä. Ymmärrän, että muutos voi olla hidas, mutta jos nyt ei tule luettua edes tuota Appelsiinipuuta niin tuskin tällä tulevaisuutta on.
Perusteluni vaatimukselleni (niin, sitä se on), että vain lukeva ihminen on kykenevä täysipainoiseen henkiseen elämään, kaikilla muilla on suuri mahdollisuus tylsistyä telkkaa tuijottaviksi pöntöiksi ja voivat vaikka siinä hommassa syrjäytyä tai saada masennusta tai muuta mt-ongelmia. Ihan terveysvinkki tämä. Lisäksi tiedustelen tietysti lempeästi, että onkos tullut luettua mitä nyt kun minä en ole ollut siellä.
En varmaan oikein tiedäkään vielä, koska ei olla tapailtu kovinkaan kauaa. En tiedä, että mihin mies käytännössä pystyy ja mihin ei, siis mitä tulee liikkumiseen. Aloitetaan sillä mikä sopivalta tuntuu ja edetään sitten siitä. Tulee kuitenkin selviämään tässä kevään ja kesän mittaa ihan varmasti, koska suunnitelmissa on reissuja ja retkiä yhdessä. En ole sen enempää miettinyt, että mikä on minulle "riittävä taso". Kunhan hänellä on motivaatiota ja intoa lähteä mukaan, niin se on tärkeintä. Isona plussana näkisin sen, jos hän saisi tästä yhdessä liikkumisesta motivaatiota ottaa sitä enemmän mukaan myös omaan arkeensa.
AP
Olen aika varma ettei ap ole nainen vaan tämä on jonkun miestroolin kirjoittama aloitus, sillä tuollainen ajattelu on täysin tyypillistä miehille. Kunhan naisella on pillu niin muu on miehen "muokattavissa". Jos olet oikeasti nainen niin hae apua, olet naiseksi todella debiili. Miehille debiiliys on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen tilanne, itse juoksen maratoneja harrastusmielessä. Liikunnallinen elämäntapa kiinnosti miestäkin ja välillä siitä innostunutkin, mutta se oli kausittaista ja lyhyt kestoista. Tämä ei ole ollut sinänsä parisuhteelle mikään ongelma, mutta siitä alkoi vuosien mittaan tulla ongelma, koska sillä alkoi olla terveydellisiä vaikutuksia.
15 vuotta mentiin näin ja yritin kannustaa parempiin elämäntapoihin laihoin tuloksin. Ei siihen sinänsä parisuhteen osalta ongelmia liittynyt, mutta huoli alkoi kasvaa kun ikää tuli lisää. Sitten sai lääkäriltä karua ennustetta ja oikeasti alkoi pitää itsestään huolta ja panostaa siihen elämäntapamuutokseen. Nyt menty jo jokunen vuosi näin ja se on tuonut meitä lähemmäs kun liikuntaakin harrastetaan yhdessä ja omilta harteilta on pudonnut se huoli, kun puoliso on saanut kaikki arvot kohdilleen ja ensimmäistä kertaa suhteemme aikana on päässyt normaalipainoon. Toki rankemmat treenit teen edelleen itsekseni, mutta se nyt ei haittaa mitään.
Ei siis ole minusta automaattisesti mikään ongelma, mutta pitkällä tähtäimellä siitä voi sellainen tulla, jos toinen ei pidä itsestään huolta.
Tähän huomauttaisin, että liikkumattomuus ei välttämättä kovin pian aiheuta kaikille terveysongelmia. Asia riippuu paljon myös geeneistä ja liikunnan lisäksi muista elämäntavoista.
Kyllä huonokuntoinen ihminen on aina jaksamaton arjessa. Eikä ihminen voi olla hyväkuntoinen ellei harjoita kuntoaan. Tämä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei ymmärrä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa ja miten sitä voi liikkumalla systemaattisesti kehittää.
Minun luontaisesti hoikka maratoonarinieheni kävi pallolaajennuksessa ja syö useampaa lääkettä. Minä, luontaisesti matalaverenpaineinen läski en ainuttakaan. Ne geenit. Urheileminen ei suojele kaikelta pahalta, sillä olettamalla voi jäädä vakavatkin jutut löytämättä ajoissa.
Kyllä se paljolta suojelee. Ilman hyvää fyysistä kuntoa miehesi olisi varmaan jo kuollut, kun siitä huolimatta suonet on noin tukossa. Taitaa olla vahva geneettinen rasitus. Vai onko elämäntapa muuttunut, suonet ehtineet plakkiintua liian pahoin jo aiemmin?
Tai sitten asia onkin toisinpäin? Maratooni harrastus on aikamoinen rasite keholle. Jos mies olisi harrastanut vähemmän liikuntaa niin ehkä hän olisi terveempi? Liika liikunta kuin myös liian vähäinen liikunta ovat molemmat huonoksi keholle.
En varmaan oikein tiedäkään vielä, koska ei olla tapailtu kovinkaan kauaa. En tiedä, että mihin mies käytännössä pystyy ja mihin ei, siis mitä tulee liikkumiseen. Aloitetaan sillä mikä sopivalta tuntuu ja edetään sitten siitä. Tulee kuitenkin selviämään tässä kevään ja kesän mittaa ihan varmasti, koska suunnitelmissa on reissuja ja retkiä yhdessä. En ole sen enempää miettinyt, että mikä on minulle "riittävä taso". Kunhan hänellä on motivaatiota ja intoa lähteä mukaan, niin se on tärkeintä. Isona plussana näkisin sen, jos hän saisi tästä yhdessä liikkumisesta motivaatiota ottaa sitä enemmän mukaan myös omaan arkeensa.
Ahdistavaa ap, oikeasti. Haluaisitko sinä, että joku alkaisi sinun elämääsi katsella sillä silmällä, että mitä parannuksia täällä pitää tehdä, jotta suhde voi jatkua ja tarkkailisi tasoasi ja kehitystäsi? Pitäisi isona plussana, että ne parannukset, joita hänellä on mielessä, jäisi enemmän mukaan sinun arkeesi?
Vai oletko ehkä niin täydellinen, että sellaisia ei löydy?
Ei voi mitään, tosi kontrolloivalta kuulostaa. Varsinkin, kun et edes todellisuudessa tiedä, mitä sillä osa-alueella, jota haluat kontrolloida, oikeastaan edes tapahtuu. Kunhan valmiiksi mietit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan antaa miehelle mahdollisuuden kehittyä asian suhteen vaikka tiedän, että se ei mikään pikainen muutos varmasti olekaan. Se on sitten hänestä kiinni, että miten aikoo edetä ja ottaako asian tosissaan. En voi tietää, että miten suuriin muutoksiin toinen pystyy ellei anna edes mahdollisuutta yrittää. Ehkä se sitten on ajan tuhlausta, ehkä ei. Kukaan ei ole täydellinen ja se on tosi. Ei vaikka useasta viestistä täällä saakin sen kuvan, että täydellisesti itselle sopivia miehiä/naisia löytyy ihan joka oksalta, sen kun menee ja poimii mieluisan.
Mikäli miehellä ei olisi lainkaan motivaatiota lähteä kanssani liikkumaan ja/tai kieltäytyisi siitä kokonaan, niin en usko että katsoisin suhdetta pidemmälle.Et todellakaan ilmaise itseäsi kovin selkeästi, mikä saa ajattelemaan, että mahdatko selkeästi edes itse tietää, mihin pyrit.
Joten herää pari kysymystä: annat siis mahdollisuuden kehittyä, joten lopputulema lienee, että tällaisenaan mies ei tule sinulle pidemmän päälle kelpaamaan? Oletko määritellyt, mitä oikeastaan tämä "kanssasi liikkumaan" tarkoittaa? Mikä on siis riittävä "kanssasi liikkumisen" taso?
No, onnea matkaan. Itse en lähtisi ihanan miehen kanssa siltä pohjalta, että koska minä rakastan Waltaria ja olen lukenut koko hänen tuotantonsa, haluan pystyä keskustelemaan näistä hänen kanssaan. Joten katsotaanko, mikä on halukkuutesi kehittyä. Ymmärrän, että muutos voi olla hidas, mutta jos nyt ei tule luettua edes tuota Appelsiinipuuta niin tuskin tällä tulevaisuutta on.
Perusteluni vaatimukselleni (niin, sitä se on), että vain lukeva ihminen on kykenevä täysipainoiseen henkiseen elämään, kaikilla muilla on suuri mahdollisuus tylsistyä telkkaa tuijottaviksi pöntöiksi ja voivat vaikka siinä hommassa syrjäytyä tai saada masennusta tai muuta mt-ongelmia. Ihan terveysvinkki tämä. Lisäksi tiedustelen tietysti lempeästi, että onkos tullut luettua mitä nyt kun minä en ole ollut siellä.
En varmaan oikein tiedäkään vielä, koska ei olla tapailtu kovinkaan kauaa. En tiedä, että mihin mies käytännössä pystyy ja mihin ei, siis mitä tulee liikkumiseen. Aloitetaan sillä mikä sopivalta tuntuu ja edetään sitten siitä. Tulee kuitenkin selviämään tässä kevään ja kesän mittaa ihan varmasti, koska suunnitelmissa on reissuja ja retkiä yhdessä. En ole sen enempää miettinyt, että mikä on minulle "riittävä taso". Kunhan hänellä on motivaatiota ja intoa lähteä mukaan, niin se on tärkeintä. Isona plussana näkisin sen, jos hän saisi tästä yhdessä liikkumisesta motivaatiota ottaa sitä enemmän mukaan myös omaan arkeensa.
AP
Olen aika varma ettei ap ole nainen vaan tämä on jonkun miestroolin kirjoittama aloitus, sillä tuollainen ajattelu on täysin tyypillistä miehille. Kunhan naisella on pillu niin muu on miehen "muokattavissa". Jos olet oikeasti nainen niin hae apua, olet naiseksi todella debiili. Miehille debiiliys on normaalia.
Sähän tässä oot debiili.... Ihan normaalia pohdintaa sukupuolesta riippumatta. Kyllä muakin häiritsi ex-miehessäni se että hän ei oikein pitänyt huolta itsestään, ei edes fysioterapeutin antamia ohjeita jaksanut tehdä. Eikä pieni pulleus siinä miehessä haitannut vaan se haittas kun hän vaan lihoi ja lihoi lisää eikä ikinä laittanut elintapojaan hieman paremmalle tolalle että lihominen loppuisi ja ehkä sais laihdutettuakin pois jonkinmoisen määrän.
Mielestäni ei kannata rajoittua siihen, että juuri liikunta on yhteinen asia. Entä jos löydät liikkuvaisen ihmisen ja teille yhteinen tekeminen on vain liikkumista ja jossain vaiheessa elämää toinen sairastuu siten, että ette voi enää liikkua samalla tavalla yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen aika varma ettei ap ole nainen vaan tämä on jonkun miestroolin kirjoittama aloitus, sillä tuollainen ajattelu on täysin tyypillistä miehille. Kunhan naisella on pillu niin muu on miehen "muokattavissa". Jos olet oikeasti nainen niin hae apua, olet naiseksi todella debiili. Miehille debiiliys on normaalia."
Ei, kyllä tämä on enemmänkin naisten juttu. Jätin yhden naisen, koska hän jankutti alkoholin käytöstäni. Tosi asia on, että käytän alkoa hyvin vähän ja taatusti keskivertoa vähemmän. Hänet kuitenkin tapasin, kun olin baarissa ystävieni kanssa kerran vuodessa tapahtuma ja lisäksi hän näki, kun istuin terassilla ja minulla oli olut illan ensimmäinen ja viimeinen. Yritimme tapailla, mutta ei siitä mitään tullut kun hän kuulusteli aina että paljonko alkoa olen käyttänyt sen jälkeen kun viimeksi tapasimme. Myös etukäteen suunnitteli kaikkea tekemistä muistutellen, että siellä sitten ei voi alkoa käyttää. Kun sanoin mitä ihmettä hänkin selitti, että terveydelliset syyt ja hyvinvointi. Kun käyttää alkoa, niin nukkuukin huonosti. Joopa joo.
Mitä tähän aloitukseen tulee, jos kaveri on jo reilusti painoa pudottanut niin ei se nyt saakeli liikkumatta tapahdu. Joten mitä tämä leidi nyt epäilee ja ihmettelee?
Kaikkea ei voi saada (yleensä). Jos mies on muuten mieleen, hyväksy se, että hän ei liiku niin paljon kuin sinä. Ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä. Parisuhde on kompromisseja (tai ainakin oli ennen narsistista aikaamme), tästä voit aloittaa niiden tekemisen. Miehesi saa sitten vastaavasti joustaa jossain muussa asiassa.
Jos taas asia (liikuntatottumukset) on sinulle niin tärkeä, että olet valmis hylkäämään muuten hyvän suhteen, niin sitten se on syytä tehdä nopeasti ennen kuin menee liian vakavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on hyvin yleisestä ilmiöstä nykyisillä pariutumismarkkinoilla. Etsitään ihmistä, joka täyttää jokaisen kolosen elämässä ja jos yksikin pala puuttuu, kuva on epäkelpo ja uutta etsimään.
Siksi kannattaa myös "kokeilla erilaisia tyyppejä". Vaikka siis tiedät haluavasi vetää viisi rankkaa vaellusta vuodessa ehdottomasti juuri sen oman kumppanin kanssa, kannattaa kokeilla tyyppiä, joka ei ole liikunnallinen.
Kun kas mistäs tiedät, vaikka saisitkin sen toisen väännettyä listasi mukaiseksi.
Mutta ole valpas, tarkka ja ankara! Jos ei tulosta ala tulemaan antamasi aikarajan sisällä, siirry kokeilemaan seuraavaa!
POWwoo! Tässä se tuli. Juuri näin ja tätä ap tekee. Ei tiedä yhtään, miten asian laita oikeastaan on, koska ovat tapailleet vielä kovin vähän aikaa, mutta jo tähän alkuun on alkanut epäillä, että sieltä paketista puuttuu pala. Ja jos niin on, mitään kompromisseja, kuten että ap itse liikkuu ja toinen tekee jotain muuta, ei tehdä. Koska aplla on oikeus jo nyt ottaa kontrolli siitä, miten mies hyvinvointiaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Treenaaminen tarkoittaa mielestäni eri asiaa kuin tavallista arkiliikuntaa. Arkiliikunnan tavoite on ylläpitää terceyttä ja toimintakykyä, treenaamisessa tavoitellaan parempia tuloksia ja pyritään kehittymään ja kilpailemaan. Olenko väärässä?
Kilpailemaan? Ei välttämättä. Treenaan ja tavoittelen parempia tuloksia, mutta en ole eläessäni kilpaillut missään urheilulajissa.
Itse ymmärrän "arkiliikunnan" vaikka töihin pyöräilynä tai lumitöinä. Treenaminen on sitä, että laitat lenkkikamat päälle ja juokset niin kovasti, että sen jälkeen on pakko mennä suihkuun, koska vaatteet ovat hiestä märkiä. Kyllä se on jo treeniä. Siitä on vielä pitkä matka kilpaurheiluun.
Kyllä minunkin tavoite on ylläpitää terveyttä ja toimintakykyä. Mutta se pysyy parhaiten yllä suhteellisen kovalla treenillä (jota ei kuitenkaan vedetä yli, niin että alkaa muodostua vammoja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitat, että miehellä olisi kiinnostusta liikuntaan, mutta kaikki liikkuminen on tehtävä miehen -jaksamisen- mukaan.
Onko hänellä henkisesti tai fyysisesti liian raskas työ, koska ei ole jaksanut harrastaa vapaa-ajalla. Häntä ei niin paljon kiinnosta liikunta, kuin sinua. Voit sanoa, ettet sinäkään aina jaksa tai halua lähteä.
Mikäli tuon takia eroaa, kannattaa pitää mielessä, että parisuhteissa on aina jokin asia mikä aiheuttaa kitkaa. Jos löydät liikuntaa harrastavan, sitten on jokin muu ongelma. Aina yllätys. Täydellistä ei olekaan.
Eihän se muuten mikään parisuhde ole.
Vierailija kirjoitti:
En varmaan oikein tiedäkään vielä, koska ei olla tapailtu kovinkaan kauaa. En tiedä, että mihin mies käytännössä pystyy ja mihin ei, siis mitä tulee liikkumiseen. Aloitetaan sillä mikä sopivalta tuntuu ja edetään sitten siitä. Tulee kuitenkin selviämään tässä kevään ja kesän mittaa ihan varmasti, koska suunnitelmissa on reissuja ja retkiä yhdessä. En ole sen enempää miettinyt, että mikä on minulle "riittävä taso". Kunhan hänellä on motivaatiota ja intoa lähteä mukaan, niin se on tärkeintä. Isona plussana näkisin sen, jos hän saisi tästä yhdessä liikkumisesta motivaatiota ottaa sitä enemmän mukaan myös omaan arkeensa.
Ahdistavaa ap, oikeasti. Haluaisitko sinä, että joku alkaisi sinun elämääsi katsella sillä silmällä, että mitä parannuksia täällä pitää tehdä, jotta suhde voi jatkua ja tarkkailisi tasoasi ja kehitystäsi? Pitäisi isona plussana, että ne parannukset, joita hänellä on mielessä, jäisi enemmän mukaan sinun arkeesi?
Vai oletko ehkä niin täydellinen, että sellaisia ei löydy?
Ei voi mitään, tosi kontrolloivalta kuulostaa. Varsinkin, kun et edes todellisuudessa tiedä, mitä sillä osa-alueella, jota haluat kontrolloida, oikeastaan edes tapahtuu. Kunhan valmiiksi mietit.
Olen avoin kritiikille enkä siitä pahastu, jos joku sanoo että voisin yrittää olla enemmän sitä ja vähemmän tätä tai mitä ikinä. Aina saa ehdottaa ja jos se on jotain mistä voi jotain hyödyllistä oikeasti omaan elämäänsä ottaa, niin miksi ei voisi yrittää kehittää itseään. Tähän ei toki kuulu randomien mielipiteet netissä.
Tottakai sitä miettii vielä tässä vaiheessa, että onko tämä asia jonka takia pitää painaa jarrua. Onko asioiden miettiminen kiellettyä, pitäisikö kaikki vaan hyväksyä ilman että uhraa millekään mitään ajatusta? Parisuhde on kuitenki aika iso osa elämä elämää ja kyllä minä ainakin näitä asioita ihan hyvällä omallatunnolla mietin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä, joka uniongelmien takia (heräsi 03) tapasi käydä salitreeneissä aamuyöllä: yhteensä kaksi tuntia kuntopyörää, juoksua, soutua yms. Tämä vähintään joka toinen yö, välillä joka yö.
Kun olimme yötä yhdessä, mies ei tietenkään poistunut yöllä salille.
Mutta mietin, että jos suhteemme olisi vakiintunut (yhteenmuutto), olisiko mies palannut omiin, tuttuihin tapoihinsa?
Onko kellään kokemusta jostain vastaavasta pakkomielteisestä ja erikoisesta tavasta?
Joo. Onnistuu se parisuhde vaikka ei 24h vuorokaudessa tekisikään samoja asioita. Aluksi tietenkin olis mahtavaa tehdä kaikki yhdessä. Vuosikymmeniä myöhemmin ongelma tulee just tuosta ettei mitään voi tehdä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitat, että miehellä olisi kiinnostusta liikuntaan, mutta kaikki liikkuminen on tehtävä miehen -jaksamisen- mukaan.
Onko hänellä henkisesti tai fyysisesti liian raskas työ, koska ei ole jaksanut harrastaa vapaa-ajalla. Häntä ei niin paljon kiinnosta liikunta, kuin sinua. Voit sanoa, ettet sinäkään aina jaksa tai halua lähteä.
Mikäli tuon takia eroaa, kannattaa pitää mielessä, että parisuhteissa on aina jokin asia mikä aiheuttaa kitkaa. Jos löydät liikuntaa harrastavan, sitten on jokin muu ongelma. Aina yllätys. Täydellistä ei olekaan.
Eihän se muuten mikään parisuhde ole.
Jaksamisen mukaan tarkoitan lähinnä sitä, että hän ei tällä hetkellä fysiikkansa puolesta mihinkään rankempaan liikuntaan vielä pysty. Ja se on täysin ok. Eihän rapakuntoisena kukaan voi heti lähteä minnekään kilometrien vaellukselle ilman että vähintäänkin paikat kipeytyy. Sitä en ole vaatimassakaan tai muutenkaan kontrolloimassa miehen tekemisiä sen enempää, vaikka muutama nyt tykkää täällä niin väittää. En aio kontrolloida tai vaatia yhtään mitään, kuten en ole tähänkään saakka. Ihan itse omasta halustaan on liikkumaan kanssani lähtenyt ja ehdottanut itsekin välillä jotain liikunnallista tekemistä. Tietää kyllä että se on tärkeää minulle ja osana omaa arkeani paljonkin.
Miehellä on kohtuu raskas työ, joutuu kävelemään ja tekemään kropallaan asioita. Luonnollisesti on työpäivän jälkeen puhki ja ymmärrän kyllä, jos ei joka päivä kuntoilu jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta minuakaan ja silloin jätän välistä. Kyllähän se hyvä peruskunto auttaisi jaksamaan myös työssä ihan eri tavalla.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?
Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.
Ohis, mutta pakko huomauttaa: Tiedän montakin satakiloista naista ja noin 140 kiloisen miehen, jotka ovat ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja kiipeävät joka vuosi useammalle tunturille.
Voisin väittää, että moukarin heittäjät Krista Tervo ja Silja Kosonen, eivät kumpikaan ole kovin heikossa fyysisessä kunnossa, vaikka heillä kokoa onkin. Ei se todellakaan aina automaattisesti tarkoita sitä, että jos on vähän enemmän painoa, niin olet umpisurkeassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi yksikään harrastus tulisi olla yhteinen? Eikö harrastukset ole yleensä omia mielenkiinnon kohteita?
Aika usein ihmiset haluavat kumppanin, jonka kanssa on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja joka yleisesti ottaen on samanhenkinen itsen kanssa. Aika harvalle riittää yhdistäväsi tekijäksi seksi ja heterous.
On minulla ja miehelläni yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita ja samanhenkisyyttäkin. Olemme kuitenkin erilaisia ja tykkäämme harrastaa eri juttuja. Toki joitain asioita teemme yhdessä, mutta ei ole ongelma harrastaa erikseen. En tiedä miksi jollekulle on ongelma harrastaa yksin.
Välttämättä ei ole ongelma harrastaa yksin,mutta siitä voi tulla ongelma ,jos harrastus vie jomman kumman usein pois kotoa ja yhteistä aikaa ei juuri jää.
Ja tämä saattaa sitten tulla esille missä vaiheessa suhdetta tahansa, esim 15 v päästä toinen alkaa intohimoiseksi lintuharrastajaksi, ja siinä sitten menee kesät kosteikon reunalla kiikareiden ja rengastusvehkeiden kanssa.
Lihakset ja laihuus lisäävät testosteronin määrää kehossa ja tällaiset ihmiset ovat aika usein narsistisia ja riitaisia. Estrogeeni tekee lempeäksi ja ainoa tapa miehen saada estrogeeniä on olla lihava, sillä rasvasolut muodostavat sitä.
Se on sitten toinen juttu, kannattaako naisen etsiä miehestä yhtään mitään muutenkaan.