Kun katselen vanhuksia, joiden liikkuminen on niin vaivalloista ja hidasta, vaikka ovat taatusti liikkuneet paljon elämänsä aikana niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoresta alkaen tein paljon raskasta työtä ja harrastin monipuolista liikuntaa mutta olen jo yli 75, niin päivittäiset kävelyt on vähän lyhentyneet, tai ainakin hidastuneet. Muuutama päivä sitten esim kävelin 5km lenkin.

Koetko, että nivelesi ovat pysyneet tästä huolimatta hyvässä kunnossa? Et siis pilannut niitä aikoinaan liiallisella liikunnalla?

Nivelet ei mene pilalle liiallisella liikunnalla, en ymmärrä miten ihmiset vuodesta toiseen kuvittelee että liikunta rikkoo niveliä. Ottakaa selvää asioista, nivelrikkoa tulee enemmän niille jotka eivät juurikaan liiku.

No mikä nyt on se totuus? Toiset sanoo, että liiallinen liikunta pilaa nivelet ja toiset sanoo, että nivelrikko tulee, kun ei liiku.

Kyse ei ole liikunnan määrästä vaan liikunnan laadusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä rupesin harjoittamaan lihaskuntoa vasta nelivitosena. Liikunnaksi tähän asti on riittänyt metsäkävelyt ja hyötyliikuntapyöräily, mutta huomasin että voimaa alkaa katoamaan.

Mulla sama. Huomaan nyt 47 veenä, että voima alkaa katoamaan. Siis asiat, jotka aiemmin ovat tuntuneet kevyiltä, ovatkin yhtäkkiä painavia, kuten imuri tai kauppakassit. Auttaako tähän, että alkaisi tekemään kotona jumppaa painoilla ja sitten ihan pilatesta esim.? Riittääkö oman kehon vastus ettei tarttis kuntosalille mennä?

 

Mä en käy kuntosalilla, paitsi ulkosalilla joka on kuntoportaiden vieressä. Käynnportaissa 3-4 x vko ja teen kotona kyykkyjä päivittäin 50-100. 4 kg käsipainoja nostelem useamman kerran viikossa, vatsalihaksia teen myös muutaman kerran vko. 

Olen huomannut että nouseminen on helpompaa nyt, esim autosta nouseminen matalalta sohvalta jne. Ei vaadi siis salia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nyt jo on monet 4-kymppiset huonommassa kunnossa kuin vaikkapa 65-vuotiaat ja jopa vanhemmat.

 

Epäilen että harva nuorempi pystyy kävelemään päivittäin  8-12 km kuten minä .

70 eläkeläinen.

Me, 80-vuotias pariskunta, kävelemme myös paljon. Harrastamme vielä kansallispuistoissa retkeilyä ja siellä tulee kyllä huomaamatta käveltyä pitkiä matkoja. Kotona ollessa päivittäinen aamulenkki on 5 km ihan "kinttupolulla". Retkeillessä olemme sen verran luovuttaneet, että ulkona emme enää yövy, vaan meillä on sisämajoitus. Ei tarvitse kantaa painavaa rinkkaa. Luopuminen kyllä tuntui pahalle, mutta hyvä ratkaisu.😊

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 89: Oho. Osaatko sanoa, kuinka harvinainen tämä geenivirhe on? Voiko olla niin, että suurin osa elää tietämättä edes, että itsellään on tällainen geenivirhe?"

Mulla ei ole tietoa tuon geenivirheen yleisyydestä. Menetin omat isovanhempani yhtä lukuunottamatta jo kansakouluikäisenä, joten ei mitään muistikuvaa siitä, olisiko heilläkin voinut olla tämä sama. Muistan kyllä lapsuudestani, että välillä olivat tosi kivuliaita, äidinäitikin joskus ei pystynyt lainkaan käyttämään toista kättään. Voisin siis arvella, että ehkä ainakin hänellä näitä luunmurtumia saattoi olla. Ja kenties syynä tämä sama geenivirhe, mutta siihenmaailman aikaan ei tällaisia osattu edes tutkia. Mutta mulle tosiaan selvisi koko juttu vasta päälle viiskymppisenä. Siis vaikka mulla murtui luita jo vähän päälle kolmekymppisenäkin. Muistan, kun vuosituhannen alussa olin nilkuttanut jo 5 viikkoa nilkkani kanssa ja sitten ärsyynnyin. Varasin ajan lääkäriin saadakseni jotain Buranaa vahvempaa särkylääkettä. Kävin röntgenkuvassa ja lääkäri kysyi, miten mun edellinen nilkkamurtumani oli hoidettu. Olin ihan hoo moilasena, että mikä ihmeen edellinen nilkkamurtuma. Mulla kun oli reumakipuja ollut jo vuosia, niin en mä aina osaa erottaa, mikä kipu johtuu reumasta, mikä nivelrikosta ja mikä luunmurtumasta. 

Hurja tarina. Mutta hyvä, että on tiedossa eli ehkä katsii olla varovaisempi liukkaalla kelillä ja just syödä isoa määrää D-vitamiinia.

En oo ikinä kuullutkaan tällaisesta geenivirheestä. Itselläni sitä ei ainakaan ole. Vedin 3 kk ajan D-vitamiinia, annos 100 ug. Menin sen jälkeen verikokeeseen ja D vitamiiniarvoni oli 140.

"Epäilen että harva nuorempi pystyy kävelemään päivittäin  8-12 km kuten minä .

70 eläkeläinen."

Myönnän suoraan, että en todellakaan pystyisi tohon. Oon ihan rapakuntoinen ja nyt vasta havahtunut tähän.

N47

jos nivelet jo jäykkänä iän myötä, mutta mieli on kirkas ja iloinen, eli nuppi kunnossa. Ehkä tärkeämpää että voi hyvin, kattelen noita elämäänsä kyllästyneitä kaikesta natisevia ikiteinejä...

Hämmästelen kolmea papparaista asuinalueellani. Yksi on varmasti lähemmäs 100 vuotias, yksi yli 85 vuotias ja yksi jotain tuolta väliltä. Kaikki vetävät lenkkiä joka jumalan päivä aamusta iltaan. Rullahiihtoakin kesällä eräs. Ja sitten on semmoinen 8 kymppinen mummeli joka sporttaa sauvojen kanssa 2-3 kertaa päivässä aina hymy huulillaan. Ihailen heitä. Hämmästyin todella kun näin papparaisista yhden n. 15 km.n päässä omasta kodistaan, ja kun ajettiin autolla myöhemmin takaisin, niin oli jälleen lenkillä meidän kotikulmilla.

Ei nämä vanhukset ole kuntoilleet. Ovat tehneet vain pakolliset askeleet. Löytyy myös 90-vuotisita urheilijoita, jotka treenaa ja jaksaa jaksaa. Eli voi sanoa että ihan omaa laiskuuttaan köpöttelevät.

Taitaa olla kasvava ongelma, etteivät ihmiset liiku arjessa enää niin paljon. Esimerkiksi isäni veljineen liikkuu päivittäin. Vanhin veli on jo 70v juhlansa juhlinut, ja siitä huolimatta jaksaa hoitaa pihaa, marjastaa ja kävellä vaikka maailman ääriin. Tämä tosin kulkee käsikynkässä vaatimattoman hyvän kotiruuan kanssa. Kenelläkään niistä ukoista ei ole ylipainoa.

Ylipaino ja huonot elintavat varmistavat parhaiten, ettei tarvi miettiä kulkeeko vanhana, kun ei elä sinne asti. Rapakon takana useampi kehopositiivisuuden sanansaattaja on menehtynyt ennen kuin on ehtinyt täyttää 40. Me emme ole kansakuntana päässeet ihan niin äärirajoille, mutta teen työtä nuorten parissa, eikä se valitettavasti ole enää ennenkuulumatonta, että 17-vuotiaalla on uniapnealaite tai verenpainelääkitys liikkumattomuuden ja ylipainon vuoksi. Surullista.

Toisaalta monilla vanhuksilla esim aikanaan ergonomiasta ei ole ollut tietoakaan ja ylipainoa on monilla > paikat on rikki. 

Hyvä pohja ei myöskään auta jos iäkkäämpänä keksitäänkin ettei enää viitsi/jaksa liikkua kuin ihan pakollisen määrän > kunto romahtaa nopeasti kum kroppa ei enää toimi samalla tavalla kuin nuoremmalla. Pelkästään muutama päivä sairaalassa makoillessa vie monelta toimintakyvyn lähes nolliin. 

Kai tässä keskustelussa nyt on tarkoitus tehdä selväksi että terveellisillä elämäntavoilla voi edesauttaa kuntoa ettei ne geenitkään huonot siis.. iskisi päälle. takuuvarmasti..kun niitä selittelijöitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettelisi, jos nykynuoret liikkuvat enemmän kuin boomerit. Nykyisin on enemmän erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi salitreeni on hyvin yleistä. Boomerit taas vain istuivat ja edelleen istuvat television ääressä mädättämässä aivojaan. Mistä ihmeestä ap on saanut käsityksen, että nykyiset vanhukset olisivat muka liikkuneet enemmän nuoruudessaan kuin nykyiset nuoret? 

Nykytietämyksen mukaan se, että käy salilla ei välttämättä riitä jos muuten ei liiku. Salillä käynti ei esim. korvaa päivittäistä hyötyliikuntaa eli salilla käymisen lisäksi pitää tulla myös niitä askelia. Toki voi se liikkuminen olla pyöräilyä tai hiihtoakin yms. 

Kyllä se perseen kasvattaminen liikunnasta käy.

Ajan hammas on terävä, ja se puraisee jokaista ajallaan ja tavallaan. Silti omalla aktiivisuudella voi hidastaa vanhenemista. Vapaaehtoityössä tapaan reilusti yli 80-vuotiaita mummoja, jotka ovat notkeita ja vikkeliä ja harrastavat säännöllisesti lenkkeilyä ja Pilatesta.

Äitini harrasti aktiivisesti liikuntaa päivittäin (hiihto, uinti, kävely jne) 75-vuotiaaksi. Tämän jälkeen nilkka murtui lenkillä ja siitä hän ei enää kuntoutunut, vaan hiiteli loppuajan rollaattorillaan. Naapurin 96-vuotias rouva lenkkeilee joka päivä ilman apuvälineitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se tosielämässä mene noin. Äidin sisaruksista osa olleet himoliikkujia, osa sohvaperunoita, ja vanhemmiten ne enemmän liikkuneet on kipeämpiä kun sohvaperunat. Ihan geenit ja kohtalo mitkä sanelee miten käy. 

geenit ja kohtalot sanelee osaltaan..mutta turha halveksua esimerkiksi järkevää liikuntaa kun kohtalo ja geenit..tosielämässä voi mennä näinkin..vai onko mottosi että mitään ei tarvi tai kannata tehdä koska kohtalo ja geenit ja sanot sen ylimalkaisesti..

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen kolmea papparaista asuinalueellani. Yksi on varmasti lähemmäs 100 vuotias, yksi yli 85 vuotias ja yksi jotain tuolta väliltä.

Kaikki vetävät lenkkiä joka jumalan päivä aamusta iltaan.

 

Rullahiihtoakin kesällä eräs. Ja sitten on semmoinen 8 kymppinen mummeli joka sporttaa sauvojen kanssa

2-3 kertaa päivässä

 

aina hymy huulillaan. Ihailen heitä. Hämmästyin todella kun näin

 

papparaisista yhden n. 15 km.n päässä omasta kodistaan, ja kun ajettiin autolla myöhemmin takaisin, niin oli jälleen lenkillä meidän kotikulmilla.

Seuraatko sinä vai onko jotkin jäljittimet?

Miten satut olemaan näkemässä kaikkien touhut ja koko päivän ajalta?

Tunnetko sä nää kaikki vanhukset?

Miten just sun huudeilla näitä supertyyppejä liikkuu?

Itse pörräät autolla ja pidät kirjaa.. 😆

Tai näet harhoja.

Ap, koko juttu on puppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä liikkuneet elämänsä aikana, mutta nykyisin viettävät elämäänsä tv:n edessä. Ehkä hieman kävellä köpöttelevät, mutta eivät venyttele tai pidä yllä lihaskuntoa, varsinkin tuo jäykkyys näkyy ulospäin. Tämä näin kärjistettynä. 

Tämä. Ennen ei harrastuksena urheiltu. Toki monet käveli ja pyöräili. Monet nykyisistä eläkeläisistä taas ajoi autolla töihin ja takaisin, loppuaika meni töllön tuijotuksessa. Tämä siis 80-luvulla.

Ennen harrastuksena kyllä urheiltiin tosi paljon. Kaikki mahdolliset puulaakisarjat ja pikkukaupunkien naisvoimistelijoiden ryhmät oli täynnä väkeä 80-luvulla.

Olen liikkunut koko ikäni, mutta tiedän tulevani olemaan vanhana suurissa ongelmissa. Tiedän tasan tarkkaan, miksi paikkani kolottavat, mutta terveydenhuolto ei ole suostunut tekemään taustalla olevalle syylle mitään pian 25 vuoteen. Aikoinaan kyllä vakuuteltiin, että hoidetaan jos alkaa aiheuttaa ongelmia, mutta ilmeisesti pitää olla hajalla päästä varpaisiin ennen kuin alkaa kiinnostaa syyn hoito oireiden hoidon sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1961 ja lapsuudestani muistan, että vanhempi väki ei juurikaan liikkunut vapaa-ajallaan. Esimerkiksi kotikudullani asuvat ihmiset mökkeilivät ja puuhastelivat puutarhoissaan, mutta enpä juuri nähnyt ketään vanhempia aikuisia kävelylenkeillä tai peräti juoksemassa. Pururadatkin tulivat kuvaan vasta paljon myöhemmin, muistaakseni 1980-luvun alussa, joten aloituksen väite nykyisten vanhusten aktiivisesta liikuntaharrastuksesta tuskin pitää paikkaansa.

Mutta eikö aina näissä lihavuuskeskusteluissa jakseta mainita, kuinka ennen vanhaan ihmiset olivat niin hoikkia, kun koko ajan liikkuivat?

Aina sitä jaksetaan oikein korostaa, kuinka aina liikuttiin itse paikasta toiseen, pyöräiltiin, käveltiin, rehkittiin, oli fyysistä työtä eikä ikinä vain lekoteltu. Onko se sitten paskaa?

Jos oikeasti haluaisi pysyä hoikkana liikunnan avulla, niin pitäisi liikkua oikein todella paljon. Ihmiskeho on erittäin energiapihi laitos. 

Joka keskustelussa on täydelliset tietäjät ja syyttelijät jotka aikovat olla aina terveitä ja vielä 90 v olla jotain mummoja ja pappoja jotka voittavat senioreiden mm-kisoissa.   Fyysisen työn kieltämonen nivelrikoissa näyttää olevan vahva.

Googlatkaa nivelrikon syyt.  On niissä ylipaino mutta muitakin syitä 

Hyvistä nivelistä ikäloppuna ei kuin harmia jos muisti menee.  Ehtii kauemmas karkailla kuin rollaattorilla.