Dokkari Antti Tuisku ja kuolemattomuusprojekti Yle Areenassa

 Mielenkiinnolla odotan kriitikkojen näkemyksiä.

Parasta on, että kyse ei ole raha kiiluen tehdystä kaupallisesta dokumentista.

up

Ihmettelen miten noin paljon itsestään julkisuuteen kertovan annetaan kuitenkin olla parisuhteessa ihan vaan henkilön kanssa?

Kaikella ystävällisyydellä sanon Antille, että kannattaisi suunnata nokka kohti pohjoisen pimeyttä. Hänen kaltaiselle ihmiselle tekee hyvää vetäytyä pois kirkkaasta valosta sekä ärsykkeistä ainakin kerran vuodessa. Aivohuolloksi sitä voisi myös kutsua. Voisi olla itselleen armollinen ja luopua jatkuvasta suorittamisesta. Kuningas alkoholiin ei kannata turvautua päästäkseen flowtilaan, se tila on tulee luonnosta, pimeydestä, talvesta, tutuista maisemista ja vain olemisesta, sellaisesta päämäättömästä haahuilusta.

Jos Antti miettii uutta tulemista, hänen kannattaa ensin "puhdistautua" vanhoista maneereista, tavoista, ylisuorittamisesta, ylianalysoinnista. Pakonomainen suorittaminen näkyy ja tuntuu lopputuloksessa, ja eniten siitä kärsii artisti itse. Täytyy luoda nahkansa oman oivalluksen kautta. Vähemmän on enemmän. Silloin oikeat ihmiset tulevat luoksesi.

Antin henkinen kasvu on aluillaan, ja dokkarissa nähdään paikoin sitä aidointa Anttia pohjoisen poikaa johon ihastuimme ja jota toivoisin näkeväni enemmän. On mukava huomata että se on tallella, mutta jotain keinotekoista ja teennäistä on tullut myös, aivan kuin näyttelisi jotain roolia jossa ei edes itse viihdy. Ei Antin tarvitse olla mitään muuta kuin aito oma itsensä. Se riitti uran alkuaikana. Se riittää ja kantaa myös tulevaisuudessa.

Henkinen kasvu ja kehitys ei tapahdu koskaan ilman kipua, itkua, kärsimystä. Enkä nyt tarkoita fyysistä kipua. Kohtaamalla pohjoisen pimeydessä rehellisesti oman sisimpänsä, Antti voi kasvattaa itsetuntemustaan joka tuo hänelle rauhaa, ymmärryksen sekä vahvan uskon siihen, että minä olen tarpeeksi ja riitän. 

Terveisin fanisi vuosian takaa.

.

Yöks😝