HS: Arki Suomessa ei tunnu elämältä vaan odotushuoneelta. Loistava kirjoitus ja niin totta!
Olipa loistava kirjoitus Hesarissa. Ei voi paljon paremmin argumentoida aihetta ja sisältö on niin totta.
"Suomalainen sopeutuu ja tyytyy toisinaan niin voimallisesti, että hän ei enää edes tunnista tyytymistään.
" Täällä nautitaan pärjäämisestä"
" Ihanteellinen arki on organisoitu yhtä steriiliksi kuin terveyskeskuksen vessa"
"Moderni arki on hallittua ja säntillistä, mutta siinä vietettyä aikaa ei koeta omaksi. Sitä ei eletä" oikeasti"
"Suurin osa elämästä jää elämättä"
"Suomalainen arki on usein korostetun harmaata"
Suomalaisten suhde kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen on poikkeuksellista.
Suomalainen onnellisuus on tyytymistä ja pärjäämistä olipa tilanne mikä tahansa!
Kommentit (73)
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Lisäksi virkamiehiä jotka ottaa pyhäksi elämäntehtäväkseen keksiä jatkuvasti uusia tapoja kontrolloida tavisten arkea. Esim. työkkärin toiminnassa ei ole järjen hiventä tässä tilanteessa mutta silti sitä ei saada järkeistettyäkään koska aina kun asiaa muutetaan on kohta palattu vanhaan virkamiesten talon sisäisen väännön avulla.
Suomi voittaa kirkkaasti kerta toisensa jälkeen tämän kontrollivaltio-vertailunkin. Jännä ettei media mainosta tuota saavutusta :D
Kyllä mä tiedän monia, jotka elää noin, mutta sitten on myös meitä muita 😆🤭
Liity joukkoomme iloiseen.
Liittyy osittain kulttuuriin jossa oudoksutaan yksin liikkuvia ihmisiä. Porukassa aika moni kyllä viihtyy ja menee tapahtumiin mutta yksin ei kehtaa eikä tule mentyä.
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Kyllähän tuossa on vinha perä. Kun haastatellaan suomalaista lottovoittajaa, hän toteaa, että töitä en ainakaan jätä ja ostin minä uudet kumisaappaat itselleni.
Suomalaisten ylikulutuspäivää vietettiin taas tällä viikolla eli suomalaiset ovat kuluttaneet oman osansa maailman luonnonvaroista ja loppuvuosi mennään velaksi. On täällä toisin sanoen moni muistanut nautiskellakin ainakin mitä luonnovarojen kulutukseen tulee.
Ei täällä Suomessa kyllä viihdy. Eilen juuri puhuin kaverin kanssa aiheesta (muutti ulkomaille kauan sitten ja oli nyt käymässä). Suomalaisten kateellisuus, ilkeys ja pahansuopuus toisiaan kohtaan on ihan omaa luokkaansa. Elämästä puuttuu ilo.
Onko joku epävarma kaaos, missä mikään ei ole hallittua tai suunnittelua, missä selviytyminen perustuu toiveajatteluun ja tavoite on maksimoida hedonistinen nautinto seuraamuksista välittämättä jotenkin parempaa elämää?
Täällä ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä ja kaikki kiva tapahtuu vaan oman pään sisällä.
Missäköhän on se utopia, jossa kaikki on paremmin. Anna kun arvaan, Välimeren maissa. Siellä jopa cat calling ja rannalla lähestymiset ovat IHANAA.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten ylikulutuspäivää vietettiin taas tällä viikolla eli suomalaiset ovat kuluttaneet oman osansa maailman luonnonvaroista ja loppuvuosi mennään velaksi. On täällä toisin sanoen moni muistanut nautiskellakin ainakin mitä luonnovarojen kulutukseen tulee.
Niin, onhan suomalaisten tosiaan muistettava hävetä olemassaoloaan sadan eri asian vuoksi. Kovin suomalaista tuokin tuhkan päälle ripottelu. Media varsinkin erikoistuu tuossa ankeuttamisessa.
Kell' onni on se onnen kätkeköön sillä Suomessa vahingonilo on paras ilo.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten ylikulutuspäivää vietettiin taas tällä viikolla eli suomalaiset ovat kuluttaneet oman osansa maailman luonnonvaroista ja loppuvuosi mennään velaksi. On täällä toisin sanoen moni muistanut nautiskellakin ainakin mitä luonnovarojen kulutukseen tulee.
Höpö höpö. Elossapysytteleminen ja pakollisten asioiden hoito ei ole mainitsemaasi nautiskelua. Kulutus kohdistuu suurelta osin pakolliseen lämmitysenergiaan, koska sijaitsemme näillä leveyksillä. Ruokaan, koska elääkseen on pakko syödä. Tämä on iso maa ja pieni kansa, joten pakollisten asioiden logistiikkaan kuluu energiaa.
Kukaan ei vihaa/häpeä suomalaisuutta yhtä paljon, kuin suomalainen. Siinä varmaan se ongelma. Ja sitten jos joku on ylpeä, on hän rasisti, juntti tai jotain vastaavaa. Kotimaiset miehet ovat perseestä ja kaikkialla muualla on parempia, komeampia, menestyneempiä.
Minulle tuli olo, että toimittaja on yksinäinen ja vähän ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
No jos on paska ilmasto suurimman osan ympäri vuoden, niin mitä kuvittelet? Eiku ulos vaan loskasta, harmaasta, ja mudasta nauttimaan.
Jos elät itsellesi turvallista ja rauhallista elämää, muita harmittaa, koska missä on se kuuluisa draama. Itse en ainakaan halua viihdyttää muita.
Toimittajalla on tylsää joten koko suomen pitää hypätä pystyyn ja ruveta viihdyttämään toimittajaa.
Siinä sitä henkistä passiivisuutta keskiluokaltamme joka jostain syystä olettaa saavansa joka asiassa.
Ehkä toimittaja voisi haastaa tylsää arkeaan keksimällä jonkun ihan oikean ongelman suomalaisessa yhteiskunnassa joka ei pyöri toimittajan oman navan tai mahdollisen aktivisimin ympärillä.
Esim. työpaikkojen puute on jatkunut yli 30 vuotta mutta keskiluokkaa ei kiinnosta kunhan omaa työtä riittää. Tuo taas aiheuttaa isot seuraukset monellekin, ja asia on ja pysyy koska erilaiset edunvalvontaryhmät (vasemmallakin) vahtii vaalikaudesta toiseen ettei mikään muutu ja toisaalta kukaan ei edes puhu asiasta.